Yhteenveto. Tämän diplomityön tarkoituksena oli tarkastella ja kehittää Jatke Oy:n julkisivuyksikön sopimusasiakirjoja sekä niiden hallintaprosessia. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla kohdeyrityksen henkilöstöä, tutkimalla alan kirjallisuutta sekä analysoimalla kohdeyri- tyksen aiemmin laatimia sopimuksia. Tutkimuksen pääpainona oli aliurakkasopimusten kehittäminen, jota varten tutkimuksen osana laadittiin aliurakkasopimuspohja. Sopimuspohja on laadittu kohdeyrityksen koe- käyttöön ja sitä tullaan kehittämään tarpeen mukaan sekä tarvittaessa yksilöimään kon- sernin eri yksiköitä varten. Laadittu sopimusasiakirja toimii myös malliasiakirjana, mikäli sopimus halutaan laatia käyttäen RT:n lomaketta Urakkasopimus, RT 80260. Tutkimuksen mukaan kohdeyrityksen työmaatoimihenkilöt kokivat hallitsevansa sopi- mustekniset asiat eikä lisäopetukselle tai -opastukselle koettu tarvetta. Haastatellun ylem- män toimihenkilön mukaan sopimustekniikassa oli paljon kehitettävää, kun tarkastellaan koko yrityksen sekä konsernin sopimusteknistä osaamista ja toimintaa. Tutkimuksen koh- teena olevan organisaation sopimusteknistä toimintaa pidetään esimerkillisenä ja tätä toi- mintatapaa olisi tarkoitus jakaa eteenpäin koko konsernin käyttöön. Laadittu aliurakkasopimuspohja koettiin tutkitussa julkisivuorganisaatiossa hyödyllisenä ja toimintaa tukevana, mutta ei merkittävästi sopimusteknistä toimintaa parantavana. Laa- ditun aliurakkasopimuspohjan etuna on sen käytettävyys tarkastuslistana kyseisessä or- ganisaatiossa. Kuitenkin, aliurakkasopimuspohjan koekäytön jälkeen kohdeorganisaa- tiossa, uskotaan sen hyötyjen tulevan esiin organisaatioissa, joissa sopimustekninen osaa- minen ei ole yhtä vahvaa kuin tutkitussa organisaatiossa. Tässä diplomityössä asetettuihin tutkimustavoitteisiin päästiin: tutkimuksessa saatiin sel- ville mahdollisia ongelmakohtia sekä laadittiin aliurakkasopimuspohja, jossa kyseiset on- gelmat on huomioitu. Aliurakkasopimuspohjan koekäyttökauden ollessa pitempi kuin tä- män diplomityöprosessin, tulee aliurakkasopimuspohjan palaute, kehittäminen ja sopi- muspohjan ottaminen osaksi kohdeyrityksen perehdytyspakettia tapahtumaan vasta tä- män diplomityön jälkeen. Tästä syystä sopimuspohjan jatkokehittäminen ja päivitysvas- tuussa olevan henkilön nimeäminen tuleekin olemaan hyvin tärkeää diplomityössä laadi- tun aliurakkasopimuspohjan hyötyjen saavuttamiseksi.
Yhteenveto. Seuraavassa yhteenvedossa on esitetty täydet vuosiloma ja talviloma yhdessä. Lomalajit on pidettävä tarkoin erillään, koska vuosiloma perustuu 6-päiväiseen viikkoon ja talviloma 5-päiväiseen viikkoon.
Yhteenveto. Suomalainen palkkataso asettuu perämiesten osalta lähemmäs virolaista kuin ruotsa- laista. Huomattavaa on kuitenkin, että vertailun virolainen sopimus sisältää enemmän työtunteja päivässä kuin suomalainen, joten suomalaisella sopimuksella, samat työ- tunnit tehtäessä, kertyisi maksettavia ylitöitä huomattava määrä. Tämän tyyppisissä aluksissa on Suomessa yleinen käytäntö hyvittää ylityötunnit vapaana. Toisaalta vi- rolaisessa sopimuksessa maksetaan jokaiselta työpäivältä 40€ lastinkäsittelylisää pe- rämiehille, toisin kuin suomalaisessa tai ruotsalaisessa sopimuksessa. Ruotsissa vapaata kertyy niin paljon enemmän kuin muissa maissa, että ruotsalaisissa aluksissa noudatetaan 1:2 tai 1:1, 1:2-vuorottelujärjestelmää [1:1, 1:2-vuorottelussa työvuoron kesto on vakio mutta joka toinen loma on työvuoron mittainen, joka toisen ollessa kaksi kertaa työvuoron mittainen]. Ruotsalaiset kuukausipalkat ovat myös tällä hetkellä parempia Suomessa asuvalle, koska Ruotsin kruunun kurssi on vahva. Työntekijälle merkittäviä asioita ansioiden kertymisen kannalta ovat myös eläkkeet, verot ja sosiaaliturvamaksut, joihin en tässä työssäni kuitenkaan paneudu. Vaikka ruotsalainen sopimus olisikin työntekijälle edullisempi, alan kehitys näyttää siltä että Ruotsin lipun alla seilaavat laivat vähenevät jatkuvasti. Esimerkiksi Finn- lines liputti aluksia Suomen lipun alle Ruotsin lipun alta (TS 6.9.2012) ja ruotsalai- nen varustamo Wallenius-Wilhelmsen ilmoitti liputtavansa alukset pois Ruotsin li- pun alta. Lippujen vaihdot paikallisesti esimerkiksi Itämeren liikenteessä eivät kui- tenkaan aina suoraan johdu työvoimakustannuksista, vaan niihin vaikuttaa varusta- moiden liiketoiminnan verotusasiat. Yleinen merenkulkualan kehitys on joka tapauk- sessa suuntautunut kohti niin kutsuttuja mukavuuslippuvaltioita, joissa lainsäädäntö ei välttämättä määrää mitään vähimmäispalkoista, saati sitten alakohtaisista työehto- sopimuksista. Kehitys huomioon ottaen MLC 2006-sopimuksen merkitystä ei pidä väheksyä. Mihin ikinä päätyykään töihin, on aina hyvä ymmärtää, miten työsuhteen edut ja vel- vollisuudet määräytyvät. Mielestäni nämä asiat ovat kuin kielten opettelu, kun oppii yhden, oppii helpommin myös toisen. Työehtosopimukset ja niiden ymmärtäminen on merenkulkijalle tärkeää, mutta ne eivät mielestäni saa muodostua ammattitaitoa ja sen ylläpitoa tärkeämmäksi asiaksi.
Yhteenveto. Yli 60 vuotta sitten perustettu TIR-järjestelmä ja TIR-yleissopimus ovat osoittautuneet erittäin tehokkaaksi kansainväliseksi passitusmenettelyksi ja ne ovat merkittävästi helpottaneet kansainvälistä kauppaa ja kuljetuksia ennen kaikkea Euroopassa, mutta viime aikoina myös Euroopan ja sen lähialueiden välillä. Euroopan itä-länsi -liikenteen nopea kasvu ja uusien itsenäisten valtioiden ilmestyminen Keski- ja Itä-Eurooppaan ovat johtaneet TIR-järjestelmän uusien ja ennalta-arvaamattomien haasteiden eteen. Tulliviranomaiset ovat samanaikaisesti joutuneet tekemisiin tullipetosten ja salakuljetustapausten kanssa, mikä on seurausta monissa alueen maissa tapahtuneista poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista muutoksista sekä useissa tapauksissa jyrkästi nousseista tulleista ja veroista. Lisäksi TIR-järjestelmän ylläpito ja valvonta on aiheuttanut lisääntyviä ongelmia kansallisille tulliviranomaisille, jotka etenkin äskettäin itsenäistyneissä maissa joutuvat yhä hankkimaan tarvittavaa kokemusta ja joilla ei useinkaan ole tarvittavaa määrää riittävän hyvin koulutettua henkilökuntaa. Tämänkaltaisen ei-toivotun kehityksen torjumiseksi jotkin valtiot ja muut TIR- järjestelmän toimijat turvautuvat joskus yksipuolisiin toimenpiteisiin, kuten lisävakuuksien vaatimiseen TIR-kuljetuksilta tai tiettyjen tavararyhmien poissulkemiseen menettelyn piiristä, mitkä eivät ole sopusoinnussa TIR- yleissopimuksen määräysten ja hengen kanssa. Samalla kun tämä ehkä tuo väliaikaista helpotusta, kyseiset toimet sen lisäksi, että ne provosoivat muita maita ottamaan käyttöön samanlaisia toimenpiteitä, johtavat kansainvälisen kaupan ja kuljetustoiminnan kallistumiseen ja saattavat lopulta johtaa TIR-passitusjärjestelmän täydelliseen luhistumiseen ilman, että näköpiirissä olisi mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa. TIR-yleissopimus itsessäänkin tarjoaa monia mahdollisuuksia tulliviranomaisten laillisten etujen suojaamiseen, kuten vaatimukset saattopalvelujen käyttämisestä, sitovan kauttakuljetusreitin määrääminen ja kauttakuljetusajan rajoittaminen. Muita toimenpiteitä voidaan valmistella TIR-yleissopimuksen sopimuspuolten pyynnöstä. Vakaita ja pitkäaikaisia ratkaisuja voidaan saada aikaan vain kaikkien asianomaisten TIR-yleissopimuksen sopimuspuolten yhteistoiminnan kautta. TIR:n toimeenpaneva neuvosto (TIRExB) sekä UNECE:n liikenteeseen vaikuttavia tulliasioita käsittelevä työryhmä (WP.30) tarjoavat foorumin tällaiselle yhteistoiminnalle ja koordinoinnille. Kokemus on osoittanut, ett...
Yhteenveto. Avioliitto on vanha instituutio, joka on ajan kuluessa muuttunut merkittävästi. Alkujaan avioliitto voitiin mieltää myös sukujen väliseksi sopimukseksi, jossa toisen suvun tytär siirtyi isänsä edustusvallan alta miehensä edustamaksi. Tämä tapahtui oikeustilassa, jossa naisella ei muutoinkaan pääsääntöisesti ollut kovinkaan merkittävää asemaa ja naisen yhteiskunnallinen toimintakelpoisuus oli hyvin rajallista. Viimeisen reilun sadan vuoden aikana naisen asema kuitenkin on parantunut melkoisesti yhdessä hänen yhteiskunnallisen asemansa ja toimintakelpoisuutensa kanssa. Naisesta tuli ainakin juridisista lähtökohdista katsoen tasa-arvoinen toimija yhteiskunnassa, jolla on kyky ja valta edustaa itseään, omistaa ja hallita omaisuuttaan. Yhdessä tämän kehityksen kanssa avioliittoinstituutiota koskeva lainsäädäntökin kehittyi. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa siirryttiin avioliiton aikaiseen omaisuuden erillisyyden järjestelmään ja avioliittolainsäädännön varallisuusoikeudelliset vaikutukset säädettiin toteutumaan avio-oikeuden käsitteen kautta. Tämän kehityksen johdosta molemmilla puolisoilla, sekä miehellä että naisella, oli jo nykyisen avioliittolain voimaan tullessa vuonna 1929 avioliitosta huolimatta yksinään omistusoikeus omaan omaisuuteensa ja vastuu omista veloistaan. Avioliiton purkautuessa avioeron tai puolison kuoleman johdosta avioliittolaki asetti oletuksen, jonka mukaan omaisuuden osituksen yhteydessä puolisoiden laskennallisen omaisuuden säästö tasataan heidän välillään ja se puoliso, jolla on enemmän omaisuutta suorittaa puolet säästöjen erotuksesta tasinkona toiselle puolisolle tai tämän perillisille. Xx tuolloin avioliittolaki antoi myös mahdollisuuden poiketa tästä lähtökohdasta laatimalla avioehtosopimus tai muu sopimus avioeron varalle. Näiden käyttöala oli kuitenkin hyvin suppea ja avioehtosopimuksen muodollisiin ja sisällöllisiin vaatimuksiin suhtauduttiin hyvin tiukasti. Alkuperäisessä avioliittolaissa operoitiin voimakkaasti avio-oikeuden käsitteellä ja ellei puolisolla ollut avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, pystyi omistajapuoliso päättämään omaisuudestaan hyvin vapaasti. Myös esimerkiksi puolisoiden yhteiseen kotiin liittyvät luovutusrajoitukset ja muut vallinnanrajoitukset oli sidottu puolison avio-oikeuteen. Erityisesti naisen yhteiskunnallisen aseman muutos miehensä edustamasta passiivisesta toimijasta aktiiviseksi itseään edustavaksi ja tasa-arvoiseksi toimijaksi on avannut mahdollisuuden sille, että puolisot voidaan liitoss...
Yhteenveto. Valittajan tarjoama ratkaisu on käytössä Suomessa useissa hankkeissa ja tilaajaorganisaatioissa. Kyseistä ratkaisua voidaan toiminnallisuuksiltaan sekä kattavuudeltaan laajentaa suuremmaksi kokonaisuudeksi asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Ratkaisu on myös käytössä EU-alueella muissa maissa, joissa ratkaisulla hallitaan laajoja hankekokonaisuuksia. Hankintayksikön listaamat hylkäämisen perusteet ovat virheellisiä ja tarjouksen hylkääminen on ollut hankintalain vastaista. Osa havainnoista on virheellisiä ja osin hankintayksikkö on valittajan mielestä tulkinnut vaatimuksia toisin kuin miten tarjouspyynnön vaatimus on ymmärrettävissä ja siten että ne syrjivät valittajan tarjoamaa järjestelmää valitun tarjoajan järjestelmän eduksi ja ovat kilpailua perusteetta rajoittavia ja suhteellisuusperiaatteen vastaisia. Valitun tarjoajan järjestelmä on ollut ja on edelleen hankintayksikön käytössä suorahankinnoin vuodesta 2016 lukien. Vaikka hankintayksiköillä on todettu oikeuskäytännössäkin olevan laaja harkintavalta asettaessaan hankinnan kohdetta koskevia vaatimuksia, tulee niiden kuitenkin ottaa huomioon hankintalain 2 §:n 1 momentissa ilmaistut vaatimukset olemassa olevien kilpailuolosuhteiden käytöstä sekä tarjousmenettelyyn osallistuvien tasapuolisesta ja syrjimättömästä kohtelusta samoin kuin hankintalain 71 §:ssä ilmaistu vaatimus siitä, että teknisten eritelmien on mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun. Hankintalain 67 §:n mukaan Tarjouspyyntö ja niiden liitteet on laadittava niin selviksi, että niiden perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintayksikkö vastaa siitä, että sen laatima tarjouspyyntö on hankintalain periaatteiden mukainen ja selkeä ja että se soveltaa asettamiaan vaatimuksia, kuten ne on tarjouspyyntöaineistossa esitetty. Hankintalain 71 §:n mukaan hankinnan kohdetta kuvaavat määritelmät sekä niihin mahdollisesti sisältyvät tekniset eritelmät on esitettävä hankintailmoituksessa, tarjouspyynnössä, neuvottelukutsussa tai näiden liitteissä ja niissä on vahvistettava rakennusurakoilta, palveluilta tai tavaroilta vaadittavat ominaisuudet. Määritelmien on mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun, eivätkä ne saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua julkisissa hankinnoissa. Nämä hankintalain periaatteet eivät ole toteutuneet. Kokonaisuutena hankintayksikkö näyttää asettaneen nykyisin käytössä olevan järjestelmän toiminnallisuuksia ja omina...
Yhteenveto. Tekijänoikeuslain 29 §:ää on uudistettu lisäämällä sen 2 momenttiin koh- tuuttomuuden arvioinnin kriteerejä. Säännöksen lisäyksellä implementoidaan DSM-direktiivin 20 artiklan sopimusten kohtuullistamismekanismi. 29 §:n mukaan sopimusehtoa alkuperäisen tekijän tekemää sopimusehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta, jos ehto on alalla vallitsevan hyvän sopimustavan vastaisella tavalla tai muutoin kohtuuton, tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Hyvä sopimustapa tarkoittaa alalla yleisesti käytettyjä ja hyväksyttyjä sopimusehtoja ja käytänteitä. Sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan, jos kohtuuton ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen muilta osin voi- maan ei ole kohtuullista. Työsopimuksessa sovitun tekijänoikeuden luovutuk- sen kohtuuttoman ehdon sovittelusta säädetään työsopimuslaissa. Muilta osin kohtuuttoman ehdon sovittelusta säädetään oikeustoimilaissa. Käytännössä tekijän ensimmäiseen oikeuksien luovutukseen sovelletaan tekijänoikeuslain 29 §:ää ja ensimmäisen luovutuksen jälkeen tapahtuneisiin oikeuksien luovu- tuksiin sovelletaan oikeustoimilain 3G §:ää. Oikeudellisesti 29 § vaikuttaa tilanteeseen, jossa sopimus on solmittu. Sopi- muksen sovittelu jälkiperäisesti on merkittävä poikkeus sopimuksen sito- vuuteen. 29 § on yhteydessä muihin sopimussuhteiden sääntelyä koskeviin säännöksiin. Kohtuuttoman sopimusehdon sovittelu toimii poikkeuksena, jonka nojalla te- kijällä on oikeus saada selvitys teoksen hyödyntämisestä (30 a §), vaikka tekijän luova panostus ei olisi merkittävä koko teos huomioon ottaen. 29 §:llä on yhteys myös asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen (28 a §), sillä kohtuullistamisen avulla alun perin sovittua korvausta voidaan tarkas- tella jälkiperäisesti sopimuksen solmimisen jälkeen. Kohtuuttomuuden arviointi edellyttää aina sopimuksen kokonaisarvioin- tia. Kyse on tasapainosta: joissakin tilanteissa kohtuuttomalta tuntuva yksit- täinen ehto ei ole kohtuuton, jos sopimuksen muut ehdot tasapainottavat sitä, ja joissakin tilanteissa yhdenkin sopimusehdon soveltaminen johtaa kohtuut- tomuuteen. Kohtuuttomuuden kokonaisarvioinnin kriteerien ei välttämättä tarvitse täyttyä samanaikaisesti, mutta useampi kriteeri voi helpommin joh- taa kohtuuttomuuteen. Sopimusten sovitteluvaatimukset ratkaistaan tuomioistuimissa, mutta teki- jänoikeussopimusten kohtuullistamisesta on hyvin vähäistä oikeuskäytän- töä. Toistaiseksi ei ole sellaista oikeustapausta, jossa ...
Yhteenveto. Opinnäytetyö laadittiin sekä toteutettiin If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n toimeksiannosta. Tavoitteena opinnäytetyössä oli kehittää asiakaslähtöistä rakennusvahinkoprosessia te- hostamalla sopimuskumppanien toimintaa ja näin saada aikaan 20 % parannus tyytymät- tömien asiakkaiden osalta. Opinnäytetyössä käytettiin työn suorittamiseen kvantitatiivista tutkimusmenetelmää ja tutkimukset toteutettiin puhelinhaastatteluilla sekä sähköisellä asiakaskyselylomakkeella. Tutkimushaastatteluihin vastasi yhteensä 64 asiakasta, joiden vastauksista saatiin esille tarvittavia kehitysehdotuksia. Tuloksien mukaan rakennusvahinkoprosessin kehitettä- viksi asioiksi nousivat tiedottaminen, aikataulutus sekä työnlaadulliset seikat. Saatujen tulosten perusteella rakennusvahinkoprosessia pystytään jatkossa kehittämään entistä pa- remmaksi ja asiakastyytyväisemmäksi. Työn aikaa vievin ja haastavin vaihe olivat puhelinhaastattelut. Haastattelutilanteisiin ha- luttiin panostaa, jotta saataisiin tarkkaan mietityillä kysymyksillä kaikki oleellinen tieto puhelun aikana selville. Puhelinhaastatteluiden aikana asiakkaiden vastaukset saattoivat välillä eksyä pois annetusta kysymyksestä ja tämä vei hiukan lisäaikaa yritettäessä pa- lauttaa asiakasta hienovaraisesti takaisin itse pääaiheeseen. Sähköisen asiakaskyselylomakkeen vastausaika jäi opinnäytetyön tulosten kannalta hiu- kan lyhyeksi. Tästä johtuen asiakkaiden vastauksia ei ehtinyt tulla niin paljon kuin olisi ollut laadukkaamman tutkimuksen tarpeen hyödyllistä. Pidempi vastausaika olisi siis saattanut aikaansaada suuremman otannan kyselylomakehaastattelussa. Molemmat haas- tattelut toteutettiin kuitenkin tilaajan toivomalla aikataululla eli opinnäytetyön haastatte- luiden tulokset katsottiin riittäviksi. If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n rakennuskorvausosasto voi hyödyntää jatkossa opinnäy- tetyössä laadittuja haastattelukysymyksiä sekä asiakastyytyväisyyshaastattelulomaketta. Vakuutusyhtiön sopimuskumppaneille voisi laatia esimerkiksi koulutus- tai perehdytys- paketin tämän työn tuloksia hyödyntäen.
Yhteenveto. Yhteensä neljässäkymmenessä Kuluttajariitalautakunnan tapauksessa vuodesta 2001 asti on käsitelty jollain lailla KSL 4:1:sta. Osassa tapauksista sopimusta on soviteltu tai jätetty sopimuksen ehto huomiotta, osassa taas ei. Tässä työssä olen pyrkinyt käsittelemään mahdollisimman monipuolisesti ratkaisuja, mutta ratkaisujen suhteellisen suuren määrän vuoksi olen valinnut ratkaisuista vai joitakin. Yllättävää oli soviteltujen tapausten korkea lukumäärä. Luettuani kaikki 40 tapausta läpi, kävi ilmi, että puolessa niistä oli soviteltu sopimusta kuluttajan eduksi ja puolessa sovittelua ei ollut tapahtunut. Oleellista onkuitenkin se, että asiaan on otettu kantaa. Sopimusoikeudellinen sovittelu on tärkeä sopimuskohtuuden toteuttamisen keino varsinkin kuluttajalle. Kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännön tutkiminen osoittaa mielestäni sen, että sovittelu toteutuu käytännössä hyvin ja on tärkeä osa sopimusoikeudellista järjestelmää.
Yhteenveto. Työsuhteen olemassaolo edellyttää kaikkien TSL:ssä määriteltyjen tunnusmerkkien täyttymistä. Rajatapauksissa korostuu kokonaisharkinta, jolloin työntekijäaseman määritys on tehtävä kussakin oikeussuhteessa ilmenevien oikeustosiseikkojen kokonaisuuden perusteella.96 Valmentajan ja seuran oikeussuhteessa sekä olosuhteet että sopimuksessa sovitut ehdot osoittavat tunnusmerkkien täyttymistä. Kyseessä on siis työsuhteessa tehtävä työ. On esitetty, että TSL 1:1 voitaisiin uudistaa siten, että työsuhteen kokonaisarvioinnissa huomioitaisiin työntekijän tosiasialliset sosiaaliset ja taloudelliset riippuvuussuhteet.97 Paanetoja on luonnostellut tällaisen malliin perustuvaa työsuhteen määritelmää seuraavasti Työntekijä on henkilö, joka tekee sopimuksen perusteella työtä työnantajan lukuun vastiketta vastaan ja joka tosiasiallisen asemansa perusteella on sosiaalisen ja taloudellisen suojan tarpeessa 98 95 Tiitinen-Kröger 2012, s. 330. Ks. myös tämän tutkimuksen luku 4.5. 96 Tiitinen-Kröger 2012, s. 24. 97 Xxxxxx-Xxxxxx 2011, s. 122-123.