Analyysimenetelmät. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi sekä määrällinen ti- lastollisesti kuvaava analyysi. Laadullisen ja määrällisen tutkimusmenetelmän yhdistä- mistä kutsutaan menetelmätriangulaatioksi, ja se tukee ilmiön selittämistä ja toiminnan ymmärtämistä (Vilkka 2005, 56). Varsinaisia tilastollisia menetelmiä ei aineiston pienen koon takia voida käyttää, mutta aineiston tulkinnan apuna käytetään yksinkertaista ku- vailevaa tilastollista menetelmää eli frekvenssiä, joka kuvaa esiintymiskertojen lukumää- rää (Nummenmaa, Xxxxxxxxxx & Pulkkinen 2016, 39). Monivalintakysymysten vastaus- ten frekvenssien laskemiseksi käytetään Microsoft Exceliä, ja frekvenssijakaumat esite- tään pylväskuvioina. Avoimien vastausten analyysimenetelmänä käytetään sisällönana- lyysiä. Sisällönanalyysi on tekstianalyysiä, jossa tarkastellaan tekstimuotoisia aineistoja. Siinä aineistoa tarkastellaan yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia etsien sekä informaatiota tiivistäen. (Saaranen-Xxxxxxxxx & Puusniekka 2006.) Sisällönanalyysissä voidaan edetä aineistolähtöisesti tai teorialähtöisesti. Tässä tutkimuksessa edetään aineistoläh- töisesti, joka tarkoittaa sitä, että aineistosta pyritään löytämään jonkinlainen logiikka tai tyypillinen kertomus. (Vilkka 2005, 140.)
Analyysimenetelmät. Koko aineisto analysoitiin luokittelemalla. Analyysin perustana käytettiin teosta, jossa käyt- tämästäni analyysitavasta käytetään nimitystä luokittelu. Perinteisesti kyseistä tapaa on kutsuttu teemoitteluksi. Tässä opinnäytetyössä käytetään nimitystä luokittelu tarkoittaen sillä teemoitteluun verrattavaa analyysitapaa. Aineiston luokittelu on olennainen osa analyysia ja se luo pohjan tai kehyksen, jonka va- rassa haastatteluaineistoa voidaan myöhemmin tulkita sekä tiivistää ja yksinkertaistaa. Luokittelu on välttämätöntä, jos haluamme esimerkiksi vertailla aineiston eri osia toisiinsa tai tyypitellä tapauksia. Luokitellessamme jäsennämme tutkittavaa ilmiötä vertailemalla sa- malla aineiston osia toisiinsa. Luokat voidaan ymmärtää työkaluiksi, joiden varassa voidaan kehitellä teoriaa tai nimetä abstraktilla tasolla suuresta aineistomassasta tärkeät ja keskei- set piirteet. (Hirsjärvi ja Hurme 2000, 147.) Usein kvalitatiivista tekevä pohtii, kuinka luokkia synnytetään tai luodaan. Tähän on vaikea löytää yksiselitteistä vastausta. Luokkien muodostamisen kriteerit ovat yhteydessä tutki- mustehtävään, aineiston laatuun sekä myös tutkijan omaan teoreettiseen tietämykseen ja kykyyn käyttää tätä tietoa. Jos tutkimusongelma on laaja, se ei välttämättä tarjoa avuksi jäsentäviä käsitteitä. Toisaalta ongelma voi olla hyvin tarkasti rajattu alaongelmia myöten, jolloin jo ongelmat voivat toimia ehdollisia luokkina. Tutkimusväline tai menetelmä voi toi- mia luokittelun pohjana niin, että esimerkiksi teemahaastattelun teemat ovat jo karkeita alustavia luokkia. (Hirsjärvi ja Hurme 2000, 148–149.) Kun haastattelut litteroitiin, lähdettiin etsimään aineistosta samankaltaisuuksia. Tässä vai- heessa ryhmähaastattelut yhdistettiin yhdeksi käsiteltäväksi aineistoksi. Pääluokiksi nostet- tiin aineistossa usein esiintyviä kokonaisuuksia. Aihealueen ja teoreettisen viitekehyksen tuntemus sekä substanssiosaaminen auttoivat nostamaan aineistosta tutkimustehtävän kannalta olennaisia asioita. Luokittelu ja aineiston koodaaminen muodostettuihin luokkiin ei ole analyysin lopullinen ta- voite, vaan välivaihe analyysin rakentamisessa. Analyysi edellyttää aineiston osien yhdiste- lyä. Yhdistelyn tuloksena olevia luokkia voidaan nimetä käyttämällä apuna jo olemassa ole- via teorettisia käsitteitä tai luoda itse ilmiötä hyvin kuvaavia käsitteellisiä termejä. Löydetyt yhteydet olisi kyettävä ymmärtämään myös teoreettisesti, ei vain empiirisinä ilmiöinä. (Hirs- järvi ja Hurme 2000, 149–150.) A...