Common use of Huostaanotto ja sijaishuolto Clause in Contracts

Huostaanotto ja sijaishuolto. Jos kodin ulkopuolista sijoitusta harkittaessa on todennäköistä lapsen ja perheen olosuh- teet huomioonottaen, että lapsi ei voi pitkähköön aikaan (esim. puoleen vuoteen) palata kotiinsa, tulee selvittää täyttyvätkö tilanteessa huostaanoton edellytykset ja järjestää tarvit- taessa lapselle sijaishuolto. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, on se jär- jestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä. Sijoituksesta päätettäessä on määriteltävä sijoituksen tavoitteet ja arvioitu kesto. Tämä tulisi tehdä ensisijaisesti asia- kassuunnitelmassa, jossa määritellään yhdessä asiakkaiden kanssa em. asioiden lisäksi ajankohta, jolloin sijoituksen tavoitteiden toteutumista arvioidaan. Huostaanottoon ja sijaishuoltoon turvaudutaan vain, jos kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä. Lisäksi huos- taanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole olleet mahdollisia, sopivia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi. On myös arvioitava, että sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Huostaanoton edellytykset on arvioi- tava sekä lapsen että vanhempien kannalta. Lapsen kannalta on varmistuttava siitä, että huostaanotto on se vaihtoehto, joka parhaiten turvaa lapsen kehityksen. Sijaishuoltoa jär- jestettäessä ei voida tyytyä lapsen ”säilyttävään” hoitoon. Sen on oltava lapsen nykytilan- teeseen nähden parempi vaihtoehto ja vastattava lapsen edun mukaisella tavalla hänen yksilölliseen hoidon ja huollon tarpeeseensa. Vanhempien kannalta tulee varmistua siitä, että kaikki mahdollinen on tehty perheen tukemiseksi. Arvioinnin tulee olla lapsilähtöistä ja tapahtua lapsen näkökulmasta. Laadultaan hyvässä huostaanotossa sekä lapsen että vanhempien toivomukset, mielipiteet ja kulttuuritausta on otettu huomioon. Lapsen edun toteuttaminen lastensuojelutyössä tarkoittaa, että lapselle turvataan yksilöllis- ten tarpeiden ja odotusten mukainen kohtelu ja kehittymisen mahdollisuus. Jokainen lasta koskeva päätös tai ratkaisu on tehtävä niin, että se on perusteltu lapsen näkökulmasta. Lapsen edun arvioinnissa on aina kyse kokonaisharkinnasta, joka liittyy lapsen yksilölli- seen tilanteeseen ja erityistarpeisiin. Eri-ikäisten lasten elämäntilanteessa arvioidaan osin samoja, osin ikäkausittain eroavia tekijöitä. Xxxxxx etua määriteltäessä on otettava huo- mioon lapsen ikä ja kehitystaso sekä perheen kokonaistilanne. Perheissä on erilaisia käy- täntöjä mm. lapsen kasvattamisessa ja siksi on tärkeää keskustella kaikkien perheen- jäsenten kanssa. Lapsen mielipidettä ja tuntemuksia voidaan selvittää keskustelun lisäksi myös havainnoimalla ja tutkimalla sekä kuulemalla ja keräämällä tietoa esimerkiksi lapsen läheisiltä ihmisiltä, koulusta ja päiväkodista. Lastensuojelutyön lähtökohtana ovat lapsen tarpeet, jotka on otettava huomioon myös ai- kuisille suunnatuissa palveluissa. Jos lapsen ja vanhemman edut ovat keskenään ristirii- dassa, on asia ratkaistava lapsen edun hyväksi. Viranomaisilla, vanhemmilla ja lapsella itsellä saattaa olla hyvinkin erilaiset mielipiteet siitä, mikä on parasta lapselle. Viranomais- työssä joudutaan pohtimaan, onko huostaanotto käytettävistä vaihtoehdoista paras tai on- ko se tarjolla olevista epätyydyttävistä vaihtoehdoista kaikkein vähiten huono. Huostaanottopäätöstä tehtäessä on arvioitava, voidaanko sijaishuollossa paremmin turva- ta lapselle tasapainoinen kehitys, hyvinvointi ja läheiset sekä jatkuvat ihmissuhteet. On punnittava, mikä vaihtoehto parhaiten toteuttaa lapselle: • mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukai- sen valvonnan ja huolenpidon • taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen • turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden • itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen • mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa oloissaan sekä • kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. Huostaanottopäätöksessä on kyettävä kuvaamaan, millä tavalla sijaishuolto tarjoaa pa- remman vaihtoehdon lapsen hoidollisiin ja kasvatuksellisiin tarpeisiin kuin kotiin jääminen. Sijaishuollon tavoitteena on antaa lapselle turvallinen koti, yksilöllinen huolenpito ja hoito sekä mahdollisuus pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin ja yhteydenpitoon biologisten vanhempien kanssa. Huostaanottoa valmistelevalla sosiaalityöntekijällä tulee olla säännöllinen työnohjaus ja mahdollisuus konsultaatioon sekä työskentelyyn työparin kanssa. Työntekijällä on oltava mahdollisuus saada tarvittaessa lausuntoja lastensuojelun asiantuntijaryhmältä sekä tukea tiimiltä tai työryhmältä, jossa on oman alan kokemukseen perustuvaa osaamista huos- taanotoista. Myös esimiehen tuki on tärkeä. Kunnan on huolehdittava, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvun ja kehityksen, tervey- denhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta.

Huostaanotto ja sijaishuolto. Jos kodin ulkopuolista sijoitusta harkittaessa on todennäköistä lapsen ja perheen olosuh- teet huomioonottaen, että lapsi ei voi pitkähköön aikaan (esim. puoleen vuoteen) palata kotiinsa, tulee selvittää täyttyvätkö tilanteessa huostaanoton edellytykset ja järjestää tarvit- taessa lapselle sijaishuolto. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, on se jär- jestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä. Sijoituksesta päätettäessä on määriteltävä sijoituksen tavoitteet ja arvioitu kesto. Tämä tulisi tehdä ensisijaisesti asia- kassuunnitelmassa, jossa määritellään yhdessä asiakkaiden kanssa em. asioiden lisäksi ajankohta, jolloin sijoituksen tavoitteiden toteutumista arvioidaan. Huostaanottoon ja sijaishuoltoon turvaudutaan vain, jos kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä. Lisäksi huos- taanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole olleet mahdollisia, sopivia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi. On myös arvioitava, että sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Huostaanoton edellytykset on arvioi- tava sekä lapsen että vanhempien kannalta. Lapsen kannalta on varmistuttava siitä, että huostaanotto on se vaihtoehto, joka parhaiten turvaa lapsen kehityksen. Sijaishuoltoa jär- jestettäessä ei voida tyytyä lapsen lasta ”säilyttävään” hoitoon. Sen , vaan sijaishuollon on oltava lapsen nykytilan- teeseen nykytilanteeseen nähden parempi vaihtoehto ja vastattava lapsen edun mukaisella tavalla hänen yksilölliseen hoidon ja huollon tarpeeseensa. Vanhempien kannalta Sosiaalitoimen tulee varmistua siitä, että kaikki mahdollinen on tehty perheen tukemiseksi. Arvioinnin tulee olla lapsilähtöistä ja tapahtua lapsen näkökulmastalapsilähtöistä. Laadultaan hyvässä Laadukkaasti tehdyssä huostaanotossa sekä lapsen että vanhempien toivomukset, mielipiteet mielipi- teet ja kulttuuritausta on otettu huomioon. Lapsen edun toteuttaminen lastensuojelutyössä tarkoittaa, että lapselle turvataan yksilöllis- ten tarpeiden ja odotusten mukainen kohtelu ja kehittymisen mahdollisuus. Jokainen lasta koskeva päätös tai ratkaisu on tehtävä niin, että se on perusteltu lapsen näkökulmasta. Lapsen edun arvioinnissa on aina kyse kokonaisharkinnasta, joka liittyy lapsen yksilölli- seen tilanteeseen ja erityistarpeisiin. Eri-ikäisten lasten elämäntilanteessa arvioidaan osin samoja, osin ikäkausittain eroavia tekijöitä. Xxxxxx etua määriteltäessä on otettava huo- mioon lapsen ikä ja kehitystaso sekä perheen kokonaistilanne. Perheissä on erilaisia käy- täntöjä mm. lapsen kasvattamisessa ja siksi on tärkeää keskustella kaikkien perheen- jäsenten kanssa. Lapsen mielipidettä ja tuntemuksia voidaan selvittää keskustelun lisäksi myös havainnoimalla ja tutkimalla sekä kuulemalla ja keräämällä tietoa esimerkiksi lapsen läheisiltä ihmisiltä, koulusta ja päiväkodista. Lastensuojelutyön lähtökohtana ovat lapsen tarpeet, jotka on otettava huomioon myös ai- kuisille suunnatuissa palveluissa. Jos lapsen ja vanhemman edut ovat keskenään ristirii- dassa, on asia ratkaistava lapsen edun hyväksi. Viranomaisilla, vanhemmilla ja lapsella itsellä saattaa olla hyvinkin erilaiset mielipiteet siitä, mikä on parasta lapselle. Viranomais- työssä joudutaan pohtimaan, onko huostaanotto käytettävistä vaihtoehdoista paras tai on- ko se tarjolla olevista epätyydyttävistä vaihtoehdoista kaikkein vähiten huono. Huostaanottopäätöstä tehtäessä on arvioitava, voidaanko sijaishuollossa paremmin turva- ta lapselle tasapainoinen kehitys, hyvinvointi ja läheiset sekä jatkuvat ihmissuhteet. On punnittava, mikä vaihtoehto parhaiten toteuttaa lapselle: • mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukai- sen valvonnan ja huolenpidon • taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen • turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden • itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen • mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa oloissaan sekä • kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. Huostaanottopäätöksessä on kyettävä kuvaamaan, millä tavalla sijaishuolto tarjoaa pa- remman vaihtoehdon lapsen hoidollisiin ja kasvatuksellisiin tarpeisiin kuin kotiin jääminen. Sijaishuollon tavoitteena on antaa lapselle turvallinen koti, yksilöllinen huolenpito ja hoito sekä mahdollisuus pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin ja yhteydenpitoon biologisten vanhempien kanssa. Huostaanottoa valmistelevalla sosiaalityöntekijällä tulee olla säännöllinen työnohjaus ja mahdollisuus konsultaatioon sekä työskentelyyn työparin kanssa. Työntekijällä on oltava mahdollisuus saada tarvittaessa lausuntoja lastensuojelun asiantuntijaryhmältä sekä tukea tiimiltä tai työryhmältä, jossa on oman alan kokemukseen perustuvaa osaamista huos- taanotoista. Myös esimiehen tuki on tärkeä. Kunnan on huolehdittava, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvun ja kehityksen, tervey- denhuollonterveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta.