Common use of Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset Clause in Contracts

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Perustuslain (731/1999) 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perus- tuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asi- asta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voi- massa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Pe- rustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mu- kaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset mää- räykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkin- taan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 24/2001 vp). Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikenneso- pimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään liikenteen palveluista annetun lain 122-123 §:ssä. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat ensisijaisia lain säännöksiin nähden. Sopimuksen mää- räykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiä. Sopimuk- sen 2 artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista ja määräysten voidaan näin ollen katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan. Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuk- sen 3-4 artiklat liittyvät Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa on määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Artiklan 3 koh- dassa määrätään välittömällä läpikulkumatkalla olevien matkustajien, matkatavaroiden ja rahdin tar- kastuksista. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuulu- vat näin ollen lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan mukaan etuoikeuksien myöntäminen lentoyh- tiöille sovellettaessa maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiä on kiel- letty. Artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 6 artiklan 1, 2, 5 ja 6 kohdat sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myön- nettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Perus- tuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 kohdassa määrätään tullivalvonnasta ja 4 kohdassa ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset kuu- luvat lainsäädännön alaan ja näistä on säädetty mm. arvonlisäverolailla sekä tullilainsäädännössä. Tullit kuitenkin kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sopimuksen 7 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista. Liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjon- nan ja aikataulut. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 8 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Xxxxxxxx mukaan hintoja ei tarvitse ilmoittaa toisen osapuolen viranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elin- keinovapauden näkökulmasta. Näin sopimuksen 8 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja niistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta ja myyntiä koskeva sopimuksen 9 artikla sisältää sijoittautu- misoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on sää- detty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 10 artikla koskee lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuolintapalvelunsa lentoasemilla. Tästä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 11 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat yllä selostettuun uni- onilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin. Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 12 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Lii- kenne- ja viestintävirastosta, ilmailulaissa ja laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuu- luvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lain- säädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 13 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun turvaa- misesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 14 artikla kuuluu tullipalvelujen osalta lainsäädännön alaan. Pääosin artiklan määräyk- sistä sovitaan kuitenkin lentoliikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetus- sopimusten ehdoilla. Sopimuksen 15 artiklan määräyksistä säädetään kilpailulaissa. Siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 16 artikla sisältää määräykset välimies- ja sovittelumenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Välitysmenettelyssä voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuulu- via määräyksiä koskevia kysymyksiä ja määräyksen on katsottava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suo- men perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjär- jestykseen. Sopimuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä voidaan muuttaa osapuolten ilmailuvi- ranomaisten välisellä sopimuksella, ja muutokset tulevat voimaan siten kuin niiden välillä sovitaan. Valtiosopimuksentekovallan delegoinnista ei ole säännöksiä perustuslaissa. Perustuslain peruste- luissa ja perustuslakivaliokunnan käytännössä on kuitenkin katsottu, että sopimuksentekovaltaa voi- daan lailla rajoitetusti siirtää poikkeuksellisesti muille viranomaisille. Edellytyksenä on, että valtuu- tus rajoittuu valtuuttavan velvoitteen puitteisiin eikä merkitse valtuutta sopia päävelvoitteen luontee- seen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan. Viranomaisille osoitettu sopimuksentekovaltuutus voi näin ollen koskea lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia tai täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä (HE 1/1998 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 48/2005 vp). Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 2 artikla sisältää osapuolille asetetut pää- velvoitteet taata nimetyille lentoyhtiöille tietyt oikeudet. Artiklan määräysten voidaan katsoa kattavan kyseisten oikeuksien perusteet. Sopimuksen liiteosa puolestaan sisältää näitä määräyksiä täydentäviä teknisluonteisempia määräyk- siä muun muassa lentoreiteistä ja markkinointiyhteistyöstä. Hallituksen käsityksen mukaan sopimuk- sen 17 artiklan 2 kohdan delegointimääräys ei merkitse valtuutta sopia 2 artiklassa tarkoitettujen pää- velvoitteiden luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista. Valtuutus ei ole rajoittamaton, ja valtuutuksessa sekä sopimuksessa itsessään on ilmaistu ne viranomaistahot, jotka voivat sopia muu- toksista. Menettely vastaa lisäksi ilmailualalla pitkään yleisesti noudatettua kansainvälistä käytäntöä.

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Perustuslain (731/1999) 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset kan- sainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perus- tuslakivaliokunnan Perustuslakivalio- kunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee kos- kee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asi- asta asiasta on perustuslain pe- rustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voi- massa voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Pe- rustuslakivaliokunnan Perustuslakiva- liokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mu- kaan lainsäädännön mukaan lainsää- dännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset mää- räykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkin- taan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 24/2001 vp). Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikenneso- pimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään liikenteen palveluista annetun lain 122II osan 12 luvun 3-123 4 §:ssä. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat ensisijaisia lain säännöksiin nähden. Sopimuksen mää- räykset Sopi- muksen määräykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiäsäännök- siä. Sopimuk- sen Sopimuksen 2 artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista ja määräysten voidaan näin ollen katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan. Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuk- sen 3-4 sopimuksen 3–4 artiklat liittyvät Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa on määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Artiklan 3 koh- dassa määrätään välittömällä läpikulkumatkalla olevien matkustajien, matkatavaroiden ja rahdin tar- kastuksista. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuulu- vat näin ollen lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan mukaan etuoikeuksien myöntäminen lentoyh- tiöille lentoyhtiöille, sovellettaessa maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiä määräyksiä, on kiel- lettykielletty. Artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista palve- luista annetun lain II osan 12 luvussa ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 6 artiklan 1, 2artiklassa määrätään luvista sopimuksenmukaisen liikenteen harjoittamiseksi. Artik- lassa määrättävistä luvista säädetään liikenteen palveluista annetun lain 12 luvun 4, 5 ja 7 §:ssä. Mää- räykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 6 kohdat sisältävät artiklan 2 kohta liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toi- mivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Liikenne- ja viestintävirastosta ja ilmailulaissa sekä laissa liikenteen palveluista. Artiklan mää- räykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 7 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili- ilmailun turvaa- misesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 8 artikla sisältää määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myön- nettävistä myönnettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Perus- tuslain Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 kohdassa määrätään tullivalvonnasta ja 4 kohdassa ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset kuu- luvat lainsäädännön alaan ja näistä on säädetty mm. arvonlisäverolailla sekä tullilainsäädännössä. Tullit kuitenkin kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen yksinomai- seen toimivaltaan. Sopimuksen 7 9 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista. Liikenteen palveluista annetun lain 123 II osan 12 luvun 4 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjon- nan paikkatarjonnan ja aikataulut. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 8 10 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Xxxxxxxx mukaan hintoja ei tarvitse Artiklan 3 kohdan hinnat tulee ilmoittaa toisen osapuolen viranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen palveluista annetun lain 123 II osan 12 luvun 4 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elin- keinovapauden tur- vatun elinkeinovapauden näkökulmasta. Näin sopimuksen 8 10 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön lainsää- dännön alaan ja niistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta ja myyntiä koskeva koskevat sopimuksen 9 11 artikla sisältää sijoittautu- misoikeutta sisältävät sijoittautumisoi- keutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on sää- detty säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 10 14 artikla koskee eri liikennemuotojen väliset yhteydet kuuluu tullipalvelujen osalta lainsäädän- nön alaan, mutta pääosin artiklan määräyksistä sovitaan lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuolintapalvelunsa lentoasemilla. Tästä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaanmuiden pal- velun tarjoajien välisillä kuljetussopimusten ehdoilla. Sopimuksen 11 15 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat Artikla perustuu yllä selostettuun uni- onilainsäädäntöönunionilain- säädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin. Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 12 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Lii- kenne- ja viestintävirastosta, ilmailulaissa ja laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuu- luvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lain- säädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 13 18 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun turvaa- misesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 14 artikla kuuluu tullipalvelujen osalta lainsäädännön alaan. Pääosin artiklan määräyk- sistä sovitaan kuitenkin lentoliikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetus- sopimusten ehdoilla. Sopimuksen 15 artiklan määräyksistä säädetään kilpailulaissa. Siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 16 artikla sisältää määräykset välimies- välitys- ja sovittelumenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Välitysmenettelyssä voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuulu- via määräyksiä koskevia kysymyksiä ja määräyksen on katsottava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suo- men perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjär- jestykseen. Sopimuksen 17 19 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä voidaan muuttaa osapuolten ilmailuvi- ranomaisten välisellä sopimuksella, ja muutokset tulevat voimaan siten kuin niiden välillä sovitaan. Valtiosopimuksentekovallan delegoinnista ei ole säännöksiä perustuslaissa. Perustuslain peruste- luissa ja perustuslakivaliokunnan käytännössä on kuitenkin katsottu, että sopimuksentekovaltaa voi- daan lailla rajoitetusti siirtää poikkeuksellisesti muille viranomaisille. Edellytyksenä on, että valtuu- tus rajoittuu valtuuttavan velvoitteen puitteisiin eikä merkitse valtuutta sopia päävelvoitteen luontee- seen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan. Viranomaisille osoitettu sopimuksentekovaltuutus voi näin ollen koskea lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia tai täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä (HE 1/1998 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 48/2005 vp). Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 2 artikla sisältää osapuolille asetetut pää- velvoitteet taata nimetyille lentoyhtiöille tietyt oikeudet. Artiklan määräysten voidaan katsoa kattavan kyseisten oikeuksien perusteet. Sopimuksen 13 artikla ja liiteosa puolestaan sisältää näitä määräyksiä täydentäviä teknisluonteisempia määräyk- siä teknisluonteisem- pia määräyksiä muun muassa lentoreiteistä ja markkinointiyhteistyöstälentoreiteistä. Hallituksen käsityksen mukaan sopimuk- sen 17 sopimuksen 19 artiklan 2 kohdan delegointimääräys ei merkitse valtuutta sopia 2 artiklassa tarkoitettujen pää- velvoitteiden päävelvoitteiden luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista. Valtuutus ei ole rajoittamaton, ja valtuutuksessa valtuutuk- sessa sekä sopimuksessa itsessään on ilmaistu ne viranomaistahot, jotka voivat sopia muu- toksistamuutoksista. Menettely vastaa lisäksi ilmailualalla pitkään yleisesti noudatettua kansainvälistä käytäntöä.

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Perustuslain (731/1999) 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perus- tuslakivaliokunnan Perustus- lakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava kuuluu lainsäädännön alaan kuuluvaksialaan, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asi- asta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voi- massa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Pe- rustuslakivaliokunnan Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mu- kaan perustei- den mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset mää- räyksetmääräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkin- taan tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 24/2001 vp). Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä Säännöl- lisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikenneso- pimukseen len- toliikennesopimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään liikenteen palveluista annetun lain 122-123 122–123 §:ssä. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat ensisijaisia lain säännöksiin nähden. Sopimuksen mää- räykset määräykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiä. Sopimuk- sen Sopimuksen 2 artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien velvollisuuk- sien perusteista ja määräysten voidaan näin ollen katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan. Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuk- sen 3-4 artiklat liittyvät koskeva so- pimuksen 3 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklat kuuluvat Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa on määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Artiklan Ar- tiklan 3 koh- dassa kohdassa määrätään välittömällä läpikulkumatkalla olevien matkustajien, matkatavaroiden matkatava- roiden ja rahdin tar- kastuksistatarkastuksista. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien velvolli- suuksien perusteita ja kuulu- vat kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan mukaan etuoikeuksien etu- oikeuksien myöntäminen lentoyh- tiöille lentoyhtiöille, sovellettaessa maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiä määräyksiä, on kiel- lettykielletty. Artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista pal- veluista annetun lain II osan 12 luvussa ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa määrätään luvista sopimuksenmukaisen liikenteen harjoitta- miseksi. Artiklassa määrättävistä luvista säädetään liikenteen palveluista annetun lain 123–124 ja 126 §:ssä. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuk- sen 5 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Liikenne- ja viestintäviras- tosta, ilmailulaissa sekä laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädän- nön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 6 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun tur- vaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta koskevat sopimuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdat sisältävät sijoittautumisoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lain- säädännön alaan. Sopimuksen 7 artiklan 3 kohta koskee lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuo- lintapalvelunsa lentoasemilla. Näistä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 7 artiklan 6 kohta puolestaan sisältää näitä määräyksiä täydentäviä teknisluontei- sempia määräyksiä markkinointiyhteistyöstä. Sopimuksen 7 artiklan 8 kohdassa määritellyt eri liikennemuotojen väliset yhteydet kuuluvat tullipalvelujen osalta lainsäädännön alaan, mutta pääosin artiklan määräyksistä sovitaan lento- liikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetussopimusten ehdoilla. Sopimuksen 8 artiklassa määrätään toisen maan lentoyhtiöiden oikeudesta myydä lippuja toi- sessa maassa ja siirtää siitä saatuja tuloja. Artikla sisältää sijoittautumisoikeutta koskevia mää- räyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalais- laissa. Artiklassa tarkoitetuista varojen siirrosta säädetään laissa elinkeinotulon verottamisesta (360/1968). Artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 9 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat edellä selostet- tuun unionilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1–3 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin (210/2011). Kohdat 4–5 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 10 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista ja liikenneohjelmien toimit- tamisesta. Liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjonnan ja aikataulut. Kohdan määräykset kos- kevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 10 artiklan 5 kohdassa määrätään toimenpiteistä, joihin osapuolen on tarvittaessa ryhdyttävä poistaakseen kaikki syrjinnän tai epäreilun kilpailun muodot, jotka vaikuttavat hai- tallisesti toisen osapuolen nimeämän lentoyhtiön kilpailuasemaan. Määräyksistä säädetään kil- pailulaissa. Lisäksi siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, so- velletaan SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 12 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Artiklan mukaan osapuoli voi halutessaan vaatia toisen osapuolen nimettyä lentoyhtiötä ilmoittamaan sen ilmailuviranomaisille ne hinnat, jotka yhtiö perii toisen osapuolen alueelta lähtevistä ja sinne suuntautuvista lennoista. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen pal- veluista annetun lain 123 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja vel- vollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden näkö- kulmasta. Sopimuksen 12 artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 13 artiklan 1, 2, 5 ja 6 kohdat sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myön- nettävistä myönnettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöäkäy- täntöä. Perus- tuslain Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 kohdassa määrätään tullivalvonnasta ja 4 kohdassa ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset kuu- luvat lainsäädännön alaan ja näistä määräyksistä on säädetty mmmuun muassa arvonlisäverolaissa (1501/1993) sekä tullilain- säädännössä. arvonlisäverolailla sekä tullilainsäädännössäArtiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Tullit kuitenkin kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sopimuksen 7 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista14 artiklan 4 kohdan mukaan sopimuksen liitteeseen tehtävistä muutoksista sovi- taan kirjallisesti ilmailuviranomaisten välisellä noottienvaihdolla, ja ne tulevat voimaan kyseis- ten viranomaisten määräämänä päivänä. Liikenteen palveluista Sopimuksen liite sisältää luettelon sopimuksen 3 artik- lassa tarkoitetuista muista valtioista. Liitteen määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan. So- pimuksen 14 artiklan 4 kohdan määräyksessä ei ole kyse valtiosopimuksentekovallan delegoin- nista. Kyse on pikemminkin kansainvälisistä hallintosopimuksista, joita Liikenne- ja viestintä- virasto voi tehdä olemassa olevan lainsäädännön ja toimivaltuuksiensa puitteissa Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 123 2 §:n mukaan Liikenne- 3 momentin 3 kohdan nojalla. Näitä kansainvälisiä hallin- tosopimuksia ei siten voimaansaateta valtioneuvoston asetuksella eikä julkaista säädöskokoel- man sopimussarjassa. Artiklan 14 määräykset sopimuksen ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjon- nan ja aikataulutsen liitteen muuttamisesta ovat ICAO:n mallin mukaisia. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaanIlmailualalla pitkään yleisesti noudatetun kansainvälisen käytännön mukaisesti lentoliikennesopimusten liitteiden muutoksista sovitaan osapuolten ilmailuviran- omaisten välillä. Sopimuksen 8 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Xxxxxxxx mukaan hintoja ei tarvitse ilmoittaa toisen osapuolen viranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elin- keinovapauden näkökulmasta. Näin sopimuksen 8 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja niistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta ja myyntiä koskeva sopimuksen 9 artikla sisältää sijoittautu- misoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on sää- detty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 10 artikla koskee lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuolintapalvelunsa lentoasemilla. Tästä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 11 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat yllä selostettuun uni- onilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin. Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 12 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Lii- kenne- ja viestintävirastosta, ilmailulaissa ja laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuu- luvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lain- säädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 13 15 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun turvaa- misesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 14 artikla kuuluu tullipalvelujen osalta lainsäädännön alaan. Pääosin artiklan määräyk- sistä sovitaan kuitenkin lentoliikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetus- sopimusten ehdoilla. Sopimuksen 15 artiklan määräyksistä säädetään kilpailulaissa. Siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 16 artikla sisältää määräykset välimies- ja sovittelumenettelyistäriitojen ratkaisemisesta sekä välimiesmenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Välitysmenettelyssä Välimiesmenettelyssä voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuulu- via kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä ja määräyksen on katsottava katsot- tava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan voi- daan katsoa jossain määrin koskettavan Suo- men Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa ristirii- dassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden täysi- valtaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjär- jestykseen. Sopimuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä voidaan muuttaa osapuolten ilmailuvi- ranomaisten välisellä sopimuksella, ja muutokset tulevat voimaan siten kuin niiden välillä sovitaan. Valtiosopimuksentekovallan delegoinnista ei ole säännöksiä perustuslaissa. Perustuslain peruste- luissa ja perustuslakivaliokunnan käytännössä on kuitenkin katsottu, että sopimuksentekovaltaa voi- daan lailla rajoitetusti siirtää poikkeuksellisesti muille viranomaisille. Edellytyksenä on, että valtuu- tus rajoittuu valtuuttavan velvoitteen puitteisiin eikä merkitse valtuutta sopia päävelvoitteen luontee- seen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan. Viranomaisille osoitettu sopimuksentekovaltuutus voi näin ollen koskea lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia tai täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä (HE 1/1998 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 48/2005 vp). Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 2 artikla sisältää osapuolille asetetut pää- velvoitteet taata nimetyille lentoyhtiöille tietyt oikeudet. Artiklan määräysten voidaan katsoa kattavan kyseisten oikeuksien perusteet. Sopimuksen liiteosa puolestaan sisältää näitä määräyksiä täydentäviä teknisluonteisempia määräyk- siä muun muassa lentoreiteistä ja markkinointiyhteistyöstä. Hallituksen käsityksen mukaan sopimuk- sen 17 artiklan 2 kohdan delegointimääräys ei merkitse valtuutta sopia 2 artiklassa tarkoitettujen pää- velvoitteiden luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista. Valtuutus ei ole rajoittamaton, ja valtuutuksessa sekä sopimuksessa itsessään on ilmaistu ne viranomaistahot, jotka voivat sopia muu- toksista. Menettely vastaa lisäksi ilmailualalla pitkään yleisesti noudatettua kansainvälistä käytäntöäkäsittelyjärjestykseen.

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Perustuslain (731/1999) 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perus- tuslakivaliokunnan Perustuslaki-valiokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asi- asta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voi- massa voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Pe- rustuslakivaliokunnan Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mu- kaan mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset mää- räyksetmääräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkin- taan tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 24/2001 vp). Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikenneso- pimukseen lentoliikennesopimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään liikenteen palveluista annetun lain 122-123 122–123 §:ssä. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat ensisijaisia lain säännöksiin nähden. Sopimuksen mää- räykset määräykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiä. Sopimuk- sen Sopimuksen 2 artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista ja määräysten voidaan näin ollen katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan. Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuk- sen 3-4 sopimuksen 3–4 artiklat liittyvät Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa on määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Artiklan 3 koh- dassa määrätään välittömällä läpikulkumatkalla olevien matkustajien, matkatavaroiden ja rahdin tar- kastuksista. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuulu- vat näin ollen lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan mukaan etuoikeuksien myöntäminen lentoyh- tiöille lentoyhtiöille, sovellettaessa maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiä määräyksiä, on kiel- lettykielletty. Artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 6 artiklan 1, 2, 5 1 ja 6 2 kohdat sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myön- nettävistä vero-, myönnettävistä tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Perus- tuslain Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 kohdassa määrätään tullivalvonnasta ja 4 kohdassa ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset kuu- luvat kuuluvat lainsäädännön alaan ja näistä on säädetty mm. arvonlisäverolailla muun muassa arvonlisäverolaissa (1501/1993) sekä tullilainsäädännössä. Tullit kuitenkin kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sopimuksen 7 artiklassa viitataan Suomen tasavallan ja Meksikon yhdysvaltojen väliseen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehtyyn sopimukseen. Sopimuksen 8 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetistakapasiteetista ja liikenneohjelmien ilmoittamisesta. Liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjon- nan paikkatarjonnan ja aikataulut. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 8 9 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Xxxxxxxx Sen mukaan hintoja ei tarvitse ilmoittaa toisen osapuolen viranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elin- keinovapauden elinkeinovapauden näkökulmasta. Näin sopimuksen 8 Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja niistä määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta ja myyntiä koskeva sopimuksen 9 10 artikla sisältää sijoittautu- misoikeutta sijoittautumisoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on sää- detty säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 10 11 artikla koskee lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuolintapalvelunsa lentoasemilla. Tästä Näistä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 11 12 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat yllä selostettuun uni- onilainsäädäntöönunionilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiinlakiin (210/2011). Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 12 13 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Lii- kenne- Liikenne- ja viestintävirastosta, ilmailulaissa ja sekä laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuu- luvat kuuluvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lain- säädännön lainsäädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 13 14 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun turvaa- misesta turvaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 14 artikla 15 artikla, Eri liikennemuotojen väliset yhteydet, kuuluu tullipalvelujen molempien maiden lain mukaan tarvittavien hyväksyntöjen osalta lainsäädännön alaan. Pääosin artiklan määräyk- sistä määräyksistä sovitaan kuitenkin lentoliikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetus- sopimusten kuljetussopimusten ehdoilla. Sopimuksen 15 16 artiklan määräyksistä säädetään kilpailulaissa. Siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan lisäksi SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 16 17 artikla sisältää määräykset välimies- sovittelusta ja sovittelumenettelyistäriidanratkaisumenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Välitysmenettelyssä Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolten on tehtävä yhteistyötä edistääkseen sovittelua ja pannakseen sovittelijan tai lautakunnan päätöksen tai toteamuksen täytäntöön, ellei etukäteen ole sovittu päätöksen tai toteamuksen toisenlaisesta sitovuudesta. Menettely ei estä neuvottelujen jatkamista. Sovittelussa voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuulu- via kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä ja määräyksen kysymyksiä. Artiklan on katsottava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suo- men Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjär- jestykseenkäsittelyjärjestykseen. Sopimuksen 17 2 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen osapuoli myöntää toiselle osapuolelle sopimuksessa määritellyt oikeudet kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamiseen sopimuksen liitteessä määritellyillä reiteillä. Sopimuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä voidaan muuttaa osapuolten ilmailuvi- ranomaisten ilmailuviranomaisten välisellä sopimuksella, ja muutokset tulevat voimaan siten kuin niiden välillä sovitaan. Valtiosopimuksentekovallan delegoinnista ei ole säännöksiä perustuslaissa. Perustuslain peruste- luissa voimaan, kun ne on vahvistettu kirjallisesti diplomaattiteitse ja perustuslakivaliokunnan käytännössä vahvistuksessa on kuitenkin katsottu, että sopimuksentekovaltaa voi- daan lailla rajoitetusti siirtää poikkeuksellisesti muille viranomaisille. Edellytyksenä on, että valtuu- tus rajoittuu valtuuttavan velvoitteen puitteisiin eikä merkitse valtuutta sopia päävelvoitteen luontee- seen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan. Viranomaisille osoitettu sopimuksentekovaltuutus voi näin ollen koskea lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia tai täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä (HE 1/1998 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 48/2005 vp). Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 2 artikla sisältää osapuolille asetetut pää- velvoitteet taata nimetyille lentoyhtiöille tietyt oikeudet. Artiklan määräysten voidaan katsoa kattavan kyseisten oikeuksien perusteetmainittu voimaantulopäivä. Sopimuksen liiteosa puolestaan liite I sisältää näitä määräyksiä täydentäviä teknisluonteisempia määräyk- siä muun muassa lentoreiteistä ja lentoreiteistä, joilla nimetyt lentoyhtiöt voivat lentää. Sopimuksen liite II sisältää määräyksiä markkinointiyhteistyöstä. Hallituksen käsityksen mukaan sopimuk- sen 17 Liitteiden määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan. Sopimuksen 18 artiklan 2 kohdan delegointimääräys ei merkitse valtuutta sopia 2 artiklassa tarkoitettujen pää- velvoitteiden luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista. Valtuutus määräyksessä ei ole rajoittamatonkyse valtiosopimuksentekovallan delegoinnista. Kyse on pikemminkin kansainvälisistä hallintosopimuksista, joita Liikenne- ja valtuutuksessa sekä sopimuksessa itsessään on ilmaistu ne viranomaistahot, jotka voivat sopia muu- toksistaviestintävirasto voi tehdä olemassa olevan lainsäädännön ja toimivaltuuksiensa puitteissa Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 2 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla. Menettely vastaa lisäksi ilmailualalla Näitä kansainvälisiä hallintosopimuksia ei siten voimaansaateta valtioneuvoston asetuksella eikä julkaista säädöskokoelman sopimussarjassa. Artiklan 18 määräykset sopimuksen ja sen liitteen muuttamisesta ovat ICAO:n mallin mukaisia. Ilmailualalla pitkään yleisesti noudatettua kansainvälistä käytäntöänoudatetun kansainvälisen käytännön mukaisesti lentoliikennesopimusten liitteiden muutoksista sovitaan osapuolten ilmailuviranomaisten välillä.

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Perustuslain (731/1999) 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perus- tuslakivaliokunnan Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asi- asta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voi- massa voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Pe- rustuslakivaliokunnan Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mu- kaan mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset mää- räyksetmääräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkin- taan tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 24/2001 vp). Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikenneso- pimukseen lentoliikennesopimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään liikenteen palveluista annetun lain 122-123 122–123 §:ssä. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat ensisijaisia lain säännöksiin nähden. Sopimuksen mää- räykset määräykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiä. Sopimuk- sen Sopimuksen 2 artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista ja määräysten voidaan näin ollen katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan. Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuk- sen 3-4 sopimuksen 3–4 artiklat liittyvät Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa on määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Artiklan 3 koh- dassa kohdassa määrätään välittömällä läpikulkumatkalla olevien matkustajien, matkatavaroiden ja rahdin tar- kastuksistatarkastuksista. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuulu- vat kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan mukaan etuoikeuksien myöntäminen lentoyh- tiöille lentoyhtiöille sovellettaessa maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiä on kiel- lettykielletty. Artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 6 artiklan 1, 2, 5 ja 6 kohdat sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myön- nettävistä myönnettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Perus- tuslain Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 kohdassa määrätään tullivalvonnasta ja 4 kohdassa ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset kuu- luvat kuuluvat lainsäädännön alaan ja näistä on säädetty mm. arvonlisäverolailla arvonlisäverolaissa (1501/1993) sekä tullilainsäädännössä. Tullit kuitenkin kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sopimuksen 7 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista. Liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjon- nan paikkatarjonnan ja aikataulut. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 8 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Xxxxxxxx mukaan hintoja ei tarvitse ilmoittaa toisen osapuolen viranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elin- keinovapauden elinkeinovapauden näkökulmasta. Näin sopimuksen Sopimuksen 8 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja niistä määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta ja myyntiä koskeva sopimuksen 9 artikla sisältää sijoittautu- misoikeutta sijoittautumisoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on sää- detty säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 10 artikla koskee lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuolintapalvelunsa lentoasemilla. Tästä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 11 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat yllä selostettuun uni- onilainsäädäntöönunionilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiinlakiin (210/2011). Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 12 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Lii- kenne- Liikenne- ja viestintävirastosta, ilmailulaissa ja laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuu- luvat kuuluvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lain- säädännön lainsäädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 13 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun turvaa- misesta turvaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 14 artikla kuuluu tullipalvelujen osalta lainsäädännön alaan. Pääosin artiklan määräyk- sistä määräyksistä sovitaan kuitenkin lentoliikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetus- sopimusten kuljetussopimusten ehdoilla. Sopimuksen 15 artiklan määräyksistä säädetään kilpailulaissa. Siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 16 artikla sisältää määräykset välimies- ja sovittelumenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Välitysmenettelyssä voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuulu- via kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä ja määräyksen on katsottava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suo- men Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjär- jestykseenkäsittelyjärjestykseen. Sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen osapuoli myöntää toiselle osapuolelle sopimuksessa määritellyt oikeudet nimettyjen lentoyhtiöiden harjoittamaa kansainvälistä lentoliikennettä varten sopimuksen liitteessä määrätyillä reiteillä. Sopimuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä voidaan muuttaa osapuolten ilmailuvi- ranomaisten ilmailuviranomaisten välisellä sopimuksella, ja muutokset tulevat voimaan siten kuin niiden välillä sovitaan. Valtiosopimuksentekovallan delegoinnista ei ole säännöksiä perustuslaissaSopimuksen liite sisältää määräyksiä lentoreiteistä, joilla nimetyt lentoyhtiöt voivat lentää. Perustuslain peruste- luissa ja perustuslakivaliokunnan käytännössä on kuitenkin katsottu, että sopimuksentekovaltaa voi- daan lailla rajoitetusti siirtää poikkeuksellisesti muille viranomaisilleLisäksi liite sisältää määräyksiä markkinointiyhteistyöstä. Edellytyksenä on, että valtuu- tus rajoittuu valtuuttavan velvoitteen puitteisiin eikä merkitse valtuutta sopia päävelvoitteen luontee- seen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan. Viranomaisille osoitettu sopimuksentekovaltuutus voi näin ollen koskea lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia tai täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä (HE 1/1998 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 48/2005 vp). Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 2 artikla sisältää osapuolille asetetut pää- velvoitteet taata nimetyille lentoyhtiöille tietyt oikeudet. Artiklan määräysten voidaan katsoa kattavan kyseisten oikeuksien perusteetLiitteen määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan. Sopimuksen liiteosa puolestaan sisältää näitä määräyksiä täydentäviä teknisluonteisempia määräyk- siä muun muassa lentoreiteistä ja markkinointiyhteistyöstä. Hallituksen käsityksen mukaan sopimuk- sen 17 artiklan 2 kohdan delegointimääräys ei merkitse valtuutta sopia 2 artiklassa tarkoitettujen pää- velvoitteiden luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista. Valtuutus määräyksessä ei ole rajoittamatonkyse valtiosopimuksentekovallan delegoinnista. Kyse on pikemminkin kansainvälisistä hallintosopimuksista, joita Liikenne- ja valtuutuksessa sekä sopimuksessa itsessään on ilmaistu ne viranomaistahot, jotka voivat sopia muu- toksistaviestintävirasto voi tehdä olemassa olevan lainsäädännön ja toimivaltuuksiensa puitteissa Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 2 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla. Menettely vastaa lisäksi ilmailualalla Näitä kansainvälisiä hallintosopimuksia ei siten voimaansaateta valtioneuvoston asetuksella eikä julkaista säädöskokoelman sopimussarjassa. Artiklan 17 määräykset sopimuksen ja sen liitteen muuttamisesta ovat ICAO:n mallin mukaisia. Ilmailualalla pitkään yleisesti noudatettua kansainvälistä käytäntöänoudatetun kansainvälisen käytännön mukaisesti lentoliikennesopimusten liitteiden muutoksista sovitaan osapuolten ilmailuviranomaisten välillä.