Common use of Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset Clause in Contracts

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslaki-valiokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 24/2001 vp). Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikennesopimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään liikenteen palveluista annetun lain 122–123 §:ssä. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat ensisijaisia lain säännöksiin nähden. Sopimuksen määräykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiä. Sopimuksen 2 artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista ja määräysten voidaan näin ollen katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan. Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuksen 3–4 artiklat liittyvät Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa on määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Artiklan 3 kohdan mukaan etuoikeuksien myöntäminen lentoyhtiöille, sovellettaessa maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiä, on kielletty. Artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 6 artiklan 1 ja 2 kohdat sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 kohdassa määrätään tullivalvonnasta ja 4 kohdassa ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja näistä on säädetty muun muassa arvonlisäverolaissa (1501/1993) sekä tullilainsäädännössä. Tullit kuitenkin kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sopimuksen 7 artiklassa viitataan Suomen tasavallan ja Meksikon yhdysvaltojen väliseen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehtyyn sopimukseen. Sopimuksen 8 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista ja liikenneohjelmien ilmoittamisesta. Liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjonnan ja aikataulut. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 9 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Sen mukaan hintoja ei tarvitse ilmoittaa toisen osapuolen viranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden näkökulmasta. Sopimuksen 9 artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta koskeva sopimuksen 10 artikla sisältää sijoittautumisoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 11 artikla koskee lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuolintapalvelunsa lentoasemilla. Näistä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 12 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat yllä selostettuun unionilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin (210/2011). Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 13 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Liikenne- ja viestintävirastosta, ilmailulaissa sekä laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 14 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun turvaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 15 artikla, Eri liikennemuotojen väliset yhteydet, kuuluu molempien maiden lain mukaan tarvittavien hyväksyntöjen osalta lainsäädännön alaan. Pääosin artiklan määräyksistä sovitaan kuitenkin lentoliikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetussopimusten ehdoilla. Sopimuksen 16 artiklan määräyksistä säädetään kilpailulaissa. Siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan lisäksi SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 17 artikla sisältää määräykset sovittelusta ja riidanratkaisumenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolten on tehtävä yhteistyötä edistääkseen sovittelua ja pannakseen sovittelijan tai lautakunnan päätöksen tai toteamuksen täytäntöön, ellei etukäteen ole sovittu päätöksen tai toteamuksen toisenlaisesta sitovuudesta. Menettely ei estä neuvottelujen jatkamista. Sovittelussa voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä. Artiklan on katsottava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjärjestykseen. Sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen osapuoli myöntää toiselle osapuolelle sopimuksessa määritellyt oikeudet kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamiseen sopimuksen liitteessä määritellyillä reiteillä. Sopimuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä voidaan muuttaa osapuolten ilmailuviranomaisten välisellä sopimuksella, ja muutokset tulevat voimaan, kun ne on vahvistettu kirjallisesti diplomaattiteitse ja vahvistuksessa on mainittu voimaantulopäivä. Sopimuksen liite I sisältää määräyksiä lentoreiteistä, joilla nimetyt lentoyhtiöt voivat lentää. Sopimuksen liite II sisältää määräyksiä markkinointiyhteistyöstä. Liitteiden määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan. Sopimuksen 18 artiklan 2 kohdan määräyksessä ei ole kyse valtiosopimuksentekovallan delegoinnista. Kyse on pikemminkin kansainvälisistä hallintosopimuksista, joita Liikenne- ja viestintävirasto voi tehdä olemassa olevan lainsäädännön ja toimivaltuuksiensa puitteissa Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 2 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla. Näitä kansainvälisiä hallintosopimuksia ei siten voimaansaateta valtioneuvoston asetuksella eikä julkaista säädöskokoelman sopimussarjassa. Artiklan 18 määräykset sopimuksen ja sen liitteen muuttamisesta ovat ICAO:n mallin mukaisia. Ilmailualalla pitkään yleisesti noudatetun kansainvälisen käytännön mukaisesti lentoliikennesopimusten liitteiden muutoksista sovitaan osapuolten ilmailuviranomaisten välillä.

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Perustuslain (731/1999) 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslaki-valiokunnan Perus- tuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta asi- asta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa voi- massa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan Pe- rustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan mu- kaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset määräyksetmää- räykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan tulkin- taan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 24/2001 vp). Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikennesopimukseen lentoliikenneso- pimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään liikenteen palveluista annetun lain 122–123 122-123 §:ssä. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat ensisijaisia lain säännöksiin nähden. Sopimuksen määräykset mää- räykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiä. Sopimuksen Sopimuk- sen 2 artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista ja määräysten voidaan näin ollen katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan. Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuksen 3–4 sopimuk- sen 3-4 artiklat liittyvät Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa on määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Artiklan 3 koh- dassa määrätään välittömällä läpikulkumatkalla olevien matkustajien, matkatavaroiden ja rahdin tar- kastuksista. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuulu- vat näin ollen lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan mukaan etuoikeuksien myöntäminen lentoyhtiöille, lentoyh- tiöille sovellettaessa maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiä, määräyksiä on kiellettykiel- letty. Artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 6 artiklan 1 1, 2, 5 ja 2 6 kohdat sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä myön- nettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Perustuslain Perus- tuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 kohdassa määrätään tullivalvonnasta ja 4 kohdassa ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset kuuluvat kuu- luvat lainsäädännön alaan ja näistä on säädetty muun muassa arvonlisäverolaissa (1501/1993) mm. arvonlisäverolailla sekä tullilainsäädännössä. Tullit kuitenkin kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sopimuksen 7 artiklassa viitataan Suomen tasavallan ja Meksikon yhdysvaltojen väliseen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehtyyn sopimukseen. Sopimuksen 8 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista ja liikenneohjelmien ilmoittamisestakapasiteetista. Liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjonnan paikkatarjon- nan ja aikataulut. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 9 8 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Sen Xxxxxxxx mukaan hintoja ei tarvitse ilmoittaa toisen osapuolen viranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden elin- keinovapauden näkökulmasta. Sopimuksen 9 Näin sopimuksen 8 artiklan määräyksistä määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja niistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta ja myyntiä koskeva sopimuksen 10 9 artikla sisältää sijoittautumisoikeutta sijoittautu- misoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty sää- detty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 11 10 artikla koskee lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuolintapalvelunsa lentoasemilla. Näistä Tästä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 12 11 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat yllä selostettuun unionilainsäädäntöönuni- onilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin (210/2011)lakiin. Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 13 12 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Liikenne- Lii- kenne- ja viestintävirastosta, ilmailulaissa sekä ja laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuuluvat kuu- luvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön lain- säädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 14 13 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun turvaamisesta turvaa- misesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 15 artikla, Eri liikennemuotojen väliset yhteydet, 14 artikla kuuluu molempien maiden lain mukaan tarvittavien hyväksyntöjen tullipalvelujen osalta lainsäädännön alaan. Pääosin artiklan määräyksistä määräyk- sistä sovitaan kuitenkin lentoliikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetussopimusten kuljetus- sopimusten ehdoilla. Sopimuksen 16 15 artiklan määräyksistä säädetään kilpailulaissa. Siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan lisäksi SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 17 16 artikla sisältää määräykset sovittelusta välimies- ja riidanratkaisumenettelyistäsovittelumenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolten on tehtävä yhteistyötä edistääkseen sovittelua ja pannakseen sovittelijan tai lautakunnan päätöksen tai toteamuksen täytäntöön, ellei etukäteen ole sovittu päätöksen tai toteamuksen toisenlaisesta sitovuudesta. Menettely ei estä neuvottelujen jatkamista. Sovittelussa Välitysmenettelyssä voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia kuulu- via määräyksiä koskevia kysymyksiä. Artiklan kysymyksiä ja määräyksen on katsottava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen Suo- men perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjärjestykseenkäsittelyjär- jestykseen. Sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen osapuoli myöntää toiselle osapuolelle sopimuksessa määritellyt oikeudet kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamiseen sopimuksen liitteessä määritellyillä reiteillä. Sopimuksen 18 17 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä voidaan muuttaa osapuolten ilmailuviranomaisten ilmailuvi- ranomaisten välisellä sopimuksella, ja muutokset tulevat voimaanvoimaan siten kuin niiden välillä sovitaan. Valtiosopimuksentekovallan delegoinnista ei ole säännöksiä perustuslaissa. Perustuslain peruste- luissa ja perustuslakivaliokunnan käytännössä on kuitenkin katsottu, kun ne on vahvistettu kirjallisesti diplomaattiteitse ja vahvistuksessa on mainittu voimaantulopäiväettä sopimuksentekovaltaa voi- daan lailla rajoitetusti siirtää poikkeuksellisesti muille viranomaisille. Edellytyksenä on, että valtuu- tus rajoittuu valtuuttavan velvoitteen puitteisiin eikä merkitse valtuutta sopia päävelvoitteen luontee- seen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan. Viranomaisille osoitettu sopimuksentekovaltuutus voi näin ollen koskea lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia tai täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä (HE 1/1998 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 48/2005 vp). Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 2 artikla sisältää osapuolille asetetut pää- velvoitteet taata nimetyille lentoyhtiöille tietyt oikeudet. Artiklan määräysten voidaan katsoa kattavan kyseisten oikeuksien perusteet. Sopimuksen liite I liiteosa puolestaan sisältää näitä määräyksiä lentoreiteistä, joilla nimetyt lentoyhtiöt voivat lentää. Sopimuksen liite II sisältää määräyksiä täydentäviä teknisluonteisempia määräyk- siä muun muassa lentoreiteistä ja markkinointiyhteistyöstä. Liitteiden määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan. Sopimuksen 18 Hallituksen käsityksen mukaan sopimuk- sen 17 artiklan 2 kohdan määräyksessä delegointimääräys ei merkitse valtuutta sopia 2 artiklassa tarkoitettujen pää- velvoitteiden luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista. Valtuutus ei ole kyse valtiosopimuksentekovallan delegoinnistarajoittamaton, ja valtuutuksessa sekä sopimuksessa itsessään on ilmaistu ne viranomaistahot, jotka voivat sopia muu- toksista. Kyse on pikemminkin kansainvälisistä hallintosopimuksista, joita Liikenne- ja viestintävirasto voi tehdä olemassa olevan lainsäädännön ja toimivaltuuksiensa puitteissa Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 2 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla. Näitä kansainvälisiä hallintosopimuksia ei siten voimaansaateta valtioneuvoston asetuksella eikä julkaista säädöskokoelman sopimussarjassa. Artiklan 18 määräykset sopimuksen ja sen liitteen muuttamisesta ovat ICAO:n mallin mukaisia. Ilmailualalla Menettely vastaa lisäksi ilmailualalla pitkään yleisesti noudatetun kansainvälisen käytännön mukaisesti lentoliikennesopimusten liitteiden muutoksista sovitaan osapuolten ilmailuviranomaisten välillänoudatettua kansainvälistä käytäntöä.

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslaki-valiokunnan Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 24/2001 vp). Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikennesopimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään liikenteen palveluista annetun lain 122–123 §:ssä. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat ensisijaisia lain säännöksiin nähden. Sopimuksen määräykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiä. Sopimuksen 2 artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista ja määräysten voidaan näin ollen katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan. Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuksen 3–4 artiklat liittyvät Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa on määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Artiklan 3 kohdassa määrätään välittömällä läpikulkumatkalla olevien matkustajien, matkatavaroiden ja rahdin tarkastuksista. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan mukaan etuoikeuksien myöntäminen lentoyhtiöille, lentoyhtiöille sovellettaessa maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiä, määräyksiä on kielletty. Artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 6 artiklan 1 1, 2, 5 ja 2 6 kohdat sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 kohdassa määrätään tullivalvonnasta ja 4 kohdassa ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja näistä on säädetty muun muassa mm. arvonlisäverolaissa (1501/1993) sekä tullilainsäädännössä. Tullit kuitenkin kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sopimuksen 7 artiklassa viitataan Suomen tasavallan ja Meksikon yhdysvaltojen väliseen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehtyyn sopimukseen. Sopimuksen 8 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista ja liikenneohjelmien ilmoittamisestakapasiteetista. Liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjonnan ja aikataulut. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 9 8 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Sen Xxxxxxxx mukaan hintoja ei tarvitse ilmoittaa toisen osapuolen viranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden näkökulmasta. Sopimuksen 9 8 artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta ja myyntiä koskeva sopimuksen 10 9 artikla sisältää sijoittautumisoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 11 10 artikla koskee lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuolintapalvelunsa lentoasemilla. Näistä Tästä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 12 11 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat yllä selostettuun unionilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin (210/2011). Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 13 12 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Liikenne- ja viestintävirastosta, ilmailulaissa sekä ja laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 14 13 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun turvaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 15 artikla, Eri liikennemuotojen väliset yhteydet, 14 artikla kuuluu molempien maiden lain mukaan tarvittavien hyväksyntöjen tullipalvelujen osalta lainsäädännön alaan. Pääosin artiklan määräyksistä sovitaan kuitenkin lentoliikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetussopimusten ehdoilla. Sopimuksen 16 15 artiklan määräyksistä säädetään kilpailulaissa. Siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan lisäksi SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 17 16 artikla sisältää määräykset sovittelusta välimies- ja riidanratkaisumenettelyistäsovittelumenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolten on tehtävä yhteistyötä edistääkseen sovittelua ja pannakseen sovittelijan tai lautakunnan päätöksen tai toteamuksen täytäntöön, ellei etukäteen ole sovittu päätöksen tai toteamuksen toisenlaisesta sitovuudesta. Menettely ei estä neuvottelujen jatkamista. Sovittelussa Välitysmenettelyssä voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä. Artiklan kysymyksiä ja määräyksen on katsottava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjärjestykseen. Sopimuksen 2 artiklan 2 1 kohdan mukaan sopimuksen osapuoli myöntää toiselle osapuolelle sopimuksessa määritellyt oikeudet kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamiseen nimettyjen lentoyhtiöiden harjoittamaa kansainvälistä lentoliikennettä varten sopimuksen liitteessä määritellyillä määrätyillä reiteillä. Sopimuksen 18 17 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä voidaan muuttaa osapuolten ilmailuviranomaisten välisellä sopimuksella, ja muutokset tulevat voimaan, kun ne on vahvistettu kirjallisesti diplomaattiteitse ja vahvistuksessa on mainittu voimaantulopäivävoimaan siten kuin niiden välillä sovitaan. Sopimuksen liite I sisältää määräyksiä lentoreiteistä, joilla nimetyt lentoyhtiöt voivat lentää. Sopimuksen Lisäksi liite II sisältää määräyksiä markkinointiyhteistyöstä. Liitteiden Liitteen määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan. Sopimuksen 18 17 artiklan 2 kohdan määräyksessä ei ole kyse valtiosopimuksentekovallan delegoinnista. Kyse on pikemminkin kansainvälisistä hallintosopimuksista, joita Liikenne- ja viestintävirasto voi tehdä olemassa olevan lainsäädännön ja toimivaltuuksiensa puitteissa Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 2 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla. Näitä kansainvälisiä hallintosopimuksia ei siten voimaansaateta valtioneuvoston asetuksella eikä julkaista säädöskokoelman sopimussarjassa. Artiklan 18 17 määräykset sopimuksen ja sen liitteen muuttamisesta ovat ICAO:n mallin mukaisia. Ilmailualalla pitkään yleisesti noudatetun kansainvälisen käytännön mukaisesti lentoliikennesopimusten liitteiden muutoksista sovitaan osapuolten ilmailuviranomaisten välillä.

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset kan- sainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslaki-valiokunnan Perustuslakivalio- kunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee kos- kee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain pe- rustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan Perustuslakiva- liokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön lainsää- dännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset määräyksetmää- räykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan tulkin- taan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 24/2001 vp). Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikennesopimukseen lentoliikenneso- pimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään liikenteen palveluista annetun lain 122–123 II osan 12 luvun 3-4 §:ssä. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat ensisijaisia lain säännöksiin nähden. Sopimuksen Sopi- muksen määräykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiäsäännök- siä. Sopimuksen 2 artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista ja määräysten voidaan näin ollen katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan. Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuksen 3–4 artiklat liittyvät Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa on määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Artiklan 3 kohdan mukaan etuoikeuksien myöntäminen lentoyhtiöille, sovellettaessa maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiä, on kielletty. Artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista palve- luista annetun lain II osan 12 luvussa ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 6 artiklassa määrätään luvista sopimuksenmukaisen liikenteen harjoittamiseksi. Artik- lassa määrättävistä luvista säädetään liikenteen palveluista annetun lain 12 luvun 4, 5 ja 7 §:ssä. Mää- räykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 6 artiklan 1 2 kohta liittyy Liikenne- ja 2 kohdat sisältävät viestintäviraston toi- mivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Liikenne- ja viestintävirastosta ja ilmailulaissa sekä laissa liikenteen palveluista. Artiklan mää- räykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 7 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili- ilmailun turvaa- misesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 8 artikla sisältää määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 kohdassa määrätään tullivalvonnasta ja 4 kohdassa ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja näistä on säädetty muun muassa arvonlisäverolaissa (1501/1993) sekä tullilainsäädännössä. Tullit kuitenkin kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen yksinomai- seen toimivaltaan. Sopimuksen 7 artiklassa viitataan Suomen tasavallan ja Meksikon yhdysvaltojen väliseen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehtyyn sopimukseen. Sopimuksen 8 9 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista ja liikenneohjelmien ilmoittamisestakapasiteetista. Liikenteen palveluista annetun lain 123 II osan 12 luvun 4 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjonnan ja aikataulut. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 9 10 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Sen mukaan hintoja ei tarvitse Artiklan 3 kohdan hinnat tulee ilmoittaa toisen osapuolen viranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen palveluista annetun lain 123 II osan 12 luvun 4 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun tur- vatun elinkeinovapauden näkökulmasta. Sopimuksen 9 Näin sopimuksen 10 artiklan määräyksistä määräykset kuuluvat lainsää- dännön alaan ja niistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta koskeva koskevat sopimuksen 10 11 artikla sisältää sijoittautumisoikeutta sisältävät sijoittautumisoi- keutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 11 14 artikla koskee eri liikennemuotojen väliset yhteydet kuuluu tullipalvelujen osalta lainsäädän- nön alaan, mutta pääosin artiklan määräyksistä sovitaan lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuolintapalvelunsa lentoasemilla. Näistä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaanmuiden pal- velun tarjoajien välisillä kuljetussopimusten ehdoilla. Sopimuksen 12 15 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat Artikla perustuu yllä selostettuun unionilainsäädäntöönunionilain- säädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin (210/2011). Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 13 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Liikenne- ja viestintävirastosta, ilmailulaissa sekä laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksistalakiin. Sopimuksen 14 18 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun turvaamisesta välitys- ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 15 artikla, Eri liikennemuotojen väliset yhteydet, kuuluu molempien maiden lain mukaan tarvittavien hyväksyntöjen osalta lainsäädännön alaan. Pääosin artiklan määräyksistä sovitaan kuitenkin lentoliikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetussopimusten ehdoilla. Sopimuksen 16 artiklan määräyksistä säädetään kilpailulaissa. Siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan lisäksi SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 17 artikla sisältää määräykset sovittelusta ja riidanratkaisumenettelyistäsovittelumenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolten on tehtävä yhteistyötä edistääkseen sovittelua ja pannakseen sovittelijan tai lautakunnan päätöksen tai toteamuksen täytäntöön, ellei etukäteen ole sovittu päätöksen tai toteamuksen toisenlaisesta sitovuudesta. Menettely ei estä neuvottelujen jatkamista. Sovittelussa Välitysmenettelyssä voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia kuulu- via määräyksiä koskevia kysymyksiä. Artiklan kysymyksiä ja määräyksen on katsottava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen Suo- men perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjärjestykseenkäsittelyjär- jestykseen. Sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen osapuoli myöntää toiselle osapuolelle sopimuksessa määritellyt oikeudet kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamiseen sopimuksen liitteessä määritellyillä reiteillä. Sopimuksen 18 19 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä voidaan muuttaa osapuolten ilmailuviranomaisten ilmailuvi- ranomaisten välisellä sopimuksella, ja muutokset tulevat voimaanvoimaan siten kuin niiden välillä sovitaan. Valtiosopimuksentekovallan delegoinnista ei ole säännöksiä perustuslaissa. Perustuslain peruste- luissa ja perustuslakivaliokunnan käytännössä on kuitenkin katsottu, kun ne on vahvistettu kirjallisesti diplomaattiteitse ja vahvistuksessa on mainittu voimaantulopäiväettä sopimuksentekovaltaa voi- daan lailla rajoitetusti siirtää poikkeuksellisesti muille viranomaisille. Edellytyksenä on, että valtuu- tus rajoittuu valtuuttavan velvoitteen puitteisiin eikä merkitse valtuutta sopia päävelvoitteen luontee- seen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan. Viranomaisille osoitettu sopimuksentekovaltuutus voi näin ollen koskea lähinnä päävelvoitteen teknisiä tarkistuksia tai täydennyksiä taikka viranomaisten välisen yhteistoiminnan yksityiskohtien järjestämistä (HE 1/1998 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 48/2005 vp). Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 2 artikla sisältää osapuolille asetetut pää- velvoitteet taata nimetyille lentoyhtiöille tietyt oikeudet. Artiklan määräysten voidaan katsoa kattavan kyseisten oikeuksien perusteet. Sopimuksen liite I 13 artikla ja liiteosa puolestaan sisältää näitä määräyksiä täydentäviä teknisluonteisem- pia määräyksiä muun muassa lentoreiteistä, joilla nimetyt lentoyhtiöt voivat lentää. Sopimuksen liite II sisältää määräyksiä markkinointiyhteistyöstä. Liitteiden määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan. Sopimuksen 18 Hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen 19 artiklan 2 kohdan määräyksessä delegointimääräys ei merkitse valtuutta sopia 2 artiklassa tarkoitettujen päävelvoitteiden luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista. Valtuutus ei ole kyse valtiosopimuksentekovallan delegoinnistarajoittamaton, ja valtuutuk- sessa sekä sopimuksessa itsessään on ilmaistu ne viranomaistahot, jotka voivat sopia muutoksista. Kyse on pikemminkin kansainvälisistä hallintosopimuksista, joita Liikenne- ja viestintävirasto voi tehdä olemassa olevan lainsäädännön ja toimivaltuuksiensa puitteissa Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 2 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla. Näitä kansainvälisiä hallintosopimuksia ei siten voimaansaateta valtioneuvoston asetuksella eikä julkaista säädöskokoelman sopimussarjassa. Artiklan 18 määräykset sopimuksen ja sen liitteen muuttamisesta ovat ICAO:n mallin mukaisia. Ilmailualalla Menettely vastaa lisäksi ilmailualalla pitkään yleisesti noudatetun kansainvälisen käytännön mukaisesti lentoliikennesopimusten liitteiden muutoksista sovitaan osapuolten ilmailuviranomaisten välillänoudatettua kansainvälistä käytäntöä.

Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslaki-valiokunnan Perustus- lakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava kuuluu lainsäädännön alaan kuuluvaksialaan, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa voi- massa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden perustei- den mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp). Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan ja määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 24/2001 vp). Artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Säännöllisestä Säännöl- lisestä lentoliikenteestä Suomen ja kolmannen maan välillä sekä reiteillä, joihin kohdistuu lentoliikennesopimukseen len- toliikennesopimukseen perustuvia käyttörajoituksia, säädetään liikenteen palveluista annetun lain 122–123 §:ssä. Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet ovat ensisijaisia lain säännöksiin nähden. Sopimuksen määräykset ovat niin yksityiskohtaiset, etteivät ne edellytä täydentäviä kansallisia säännöksiä. Sopimuksen 2 artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien velvollisuuk- sien perusteista ja määräysten voidaan näin ollen katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan. Lentoyhtiöiden nimeämistä sekä liikennöintilupien myöntämistä ja peruuttamista koskevat sopimuksen 3–4 artiklat liittyvät koskeva so- pimuksen 3 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan ja menettelyyn, josta on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklat kuuluvat Artikla kuuluu lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa on määräyksiä Suomen lainsäädännön soveltamisesta tiettyihin Suomen alueella oleviin ilma-aluksiin, matkustajiin, miehistöön, rahtiin ja postiin. Ar- tiklan 3 kohdassa määrätään välittömällä läpikulkumatkalla olevien matkustajien, matkatava- roiden ja rahdin tarkastuksista. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvolli- suuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Artiklan 3 4 kohdan mukaan etuoikeuksien etu- oikeuksien myöntäminen lentoyhtiöille, sovellettaessa maahanmuutto-, tulli-, karanteeni- ja muita vastaavanlaisia määräyksiä, on kielletty. Artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista pal- veluista annetun lain II osan 12 luvussa ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa määrätään luvista sopimuksenmukaisen liikenteen harjoitta- miseksi. Artiklassa määrättävistä luvista säädetään liikenteen palveluista annetun lain 123–124 ja 126 §:ssä. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuk- sen 5 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Liikenne- ja viestintäviras- tosta, ilmailulaissa sekä laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädän- nön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 6 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun tur- vaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta koskevat sopimuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdat sisältävät sijoittautumisoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lain- säädännön alaan. Sopimuksen 7 artiklan 3 kohta koskee lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuo- lintapalvelunsa lentoasemilla. Näistä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 7 artiklan 6 kohta puolestaan sisältää näitä määräyksiä täydentäviä teknisluontei- sempia määräyksiä markkinointiyhteistyöstä. Sopimuksen 7 artiklan 8 kohdassa määritellyt eri liikennemuotojen väliset yhteydet kuuluvat tullipalvelujen osalta lainsäädännön alaan, mutta pääosin artiklan määräyksistä sovitaan lento- liikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetussopimusten ehdoilla. Sopimuksen 8 artiklassa määrätään toisen maan lentoyhtiöiden oikeudesta myydä lippuja toi- sessa maassa ja siirtää siitä saatuja tuloja. Artikla sisältää sijoittautumisoikeutta koskevia mää- räyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalais- laissa. Artiklassa tarkoitetuista varojen siirrosta säädetään laissa elinkeinotulon verottamisesta (360/1968). Artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 9 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat edellä selostet- tuun unionilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1–3 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin (210/2011). Kohdat 4–5 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen 10 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista ja liikenneohjelmien toimit- tamisesta. Liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjonnan ja aikataulut. Kohdan määräykset kos- kevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 10 artiklan 5 kohdassa määrätään toimenpiteistä, joihin osapuolen on tarvittaessa ryhdyttävä poistaakseen kaikki syrjinnän tai epäreilun kilpailun muodot, jotka vaikuttavat hai- tallisesti toisen osapuolen nimeämän lentoyhtiön kilpailuasemaan. Määräyksistä säädetään kil- pailulaissa. Lisäksi siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, so- velletaan SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 12 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Artiklan mukaan osapuoli voi halutessaan vaatia toisen osapuolen nimettyä lentoyhtiötä ilmoittamaan sen ilmailuviranomaisille ne hinnat, jotka yhtiö perii toisen osapuolen alueelta lähtevistä ja sinne suuntautuvista lennoista. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen pal- veluista annetun lain 123 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja vel- vollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden näkö- kulmasta. Sopimuksen 12 artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 13 artiklan 1, 2, 5 ja 6 kohdat sisältävät määräyksiä vastavuoroisuuden perusteella myönnettävistä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista. Määräykset vastaavat kansainvälistä käytäntöäkäy- täntöä. Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan 3 kohdassa määrätään tullivalvonnasta ja 4 kohdassa ilma-alusten varusteiden purkuoikeuksista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja näistä määräyksistä on säädetty muun muassa arvonlisäverolaissa (1501/1993) sekä tullilainsäädännössätullilain- säädännössä. Artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Tullit kuitenkin kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sopimuksen 7 artiklassa viitataan Suomen tasavallan ja Meksikon yhdysvaltojen väliseen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehtyyn sopimukseen. Sopimuksen 8 artiklassa määrätään lentoliikenteen kapasiteetista ja liikenneohjelmien ilmoittamisesta. Liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi vahvistaa säännöllisen reittiliikenteen paikkatarjonnan ja aikataulut. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 9 artiklassa määrätään hinnoittelusta. Sen mukaan hintoja ei tarvitse ilmoittaa toisen osapuolen viranomaiselle. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa tarvittaessa säännöllisen liikenteen kuljetusmaksut liikenteen palveluista annetun lain 123 §:n mukaan. Kohdan määräykset koskevat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita ja ovat tärkeitä perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden näkökulmasta. Sopimuksen 9 14 artiklan määräyksistä on säädetty liikenteen palveluista annetun lain II osan 12 luvussa. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Lentoliikenteen harjoittajien edustusta koskeva sopimuksen 10 artikla sisältää sijoittautumisoikeutta koskevia määräyksiä. Suomessa maahantulosta, maassa oleskelusta ja työnteosta on säädetty ulkomaalaislaissa (301/2004) ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 11 artikla koskee lentoliikenteen harjoittajien oikeutta järjestää maahuolintapalvelunsa lentoasemilla. Näistä on säädetty ilmailulain 8 luvussa maahuolintadirektiivin mukaisesti ja artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimuksen 12 artiklassa määrätään käyttömaksuista. Kohdat 1 ja 2 perustuvat yllä selostettuun unionilainsäädäntöön, joka on osin implementoitu kansallisella lainsäädännöllä. Artiklan 1 ja 2 kohdan määräykset sisältyvät lentoasemaverkosta ja -maksuista annettuun lakiin (210/2011). Kohdat 3 ja 4 eivät sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lentoturvallisuutta koskeva sopimuksen 13 artikla liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan lentoturvallisuutta valvovana kansallisena siviili-ilmailuviranomaisena, mistä on säädetty laissa Liikenne- ja viestintävirastosta, ilmailulaissa sekä laissa liikenteen palveluista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Artiklan 4 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan Suomessa lainsäädännön alaan, sillä siinä määrätään yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Sopimuksen 14 artikla sisältää määräykset ilmailun turvatoimista. Suomessa siviili-ilmailun turvaamisesta ja siihen liittyvistä toimivaltakysymyksistä säädetään ilmailulain 9 luvussa, joten artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 15 artikla, Eri liikennemuotojen väliset yhteydet, kuuluu molempien maiden lain mukaan tarvittavien hyväksyntöjen osalta lainsäädännön alaan. Pääosin artiklan määräyksistä sovitaan kuitenkin lentoliikenteen harjoittajien ja muiden palvelun tarjoajien välisillä kuljetussopimusten ehdoilla. Sopimuksen 16 artiklan määräyksistä säädetään kilpailulaissa. Siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan lisäksi SEUT 101 ja 102 artiklan kilpailusääntöjä. Artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 17 artikla sisältää määräykset sovittelusta ja riidanratkaisumenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolten on tehtävä yhteistyötä edistääkseen sovittelua ja pannakseen sovittelijan tai lautakunnan päätöksen tai toteamuksen täytäntöön, ellei etukäteen ole sovittu päätöksen tai toteamuksen toisenlaisesta sitovuudesta. Menettely ei estä neuvottelujen jatkamista. Sovittelussa voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä. Artiklan on katsottava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysivaltaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjärjestykseen. Sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen osapuoli myöntää toiselle osapuolelle sopimuksessa määritellyt oikeudet kansainvälisen lentoliikenteen harjoittamiseen sopimuksen liitteessä määritellyillä reiteillä. Sopimuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen liitettä voidaan muuttaa osapuolten liitteeseen tehtävistä muutoksista sovi- taan kirjallisesti ilmailuviranomaisten välisellä sopimuksellanoottienvaihdolla, ja muutokset ne tulevat voimaan, kun ne on vahvistettu kirjallisesti diplomaattiteitse ja vahvistuksessa on mainittu voimaantulopäivävoimaan kyseis- ten viranomaisten määräämänä päivänä. Sopimuksen liite I sisältää määräyksiä lentoreiteistä, joilla nimetyt lentoyhtiöt voivat lentääluettelon sopimuksen 3 artik- lassa tarkoitetuista muista valtioista. Sopimuksen liite II sisältää määräyksiä markkinointiyhteistyöstä. Liitteiden Liitteen määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan. Sopimuksen 18 So- pimuksen 14 artiklan 2 4 kohdan määräyksessä ei ole kyse valtiosopimuksentekovallan delegoinnistadelegoin- nista. Kyse on pikemminkin kansainvälisistä hallintosopimuksista, joita Liikenne- ja viestintävirasto viestintä- virasto voi tehdä olemassa olevan lainsäädännön ja toimivaltuuksiensa puitteissa Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 2 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla. Näitä kansainvälisiä hallintosopimuksia hallin- tosopimuksia ei siten voimaansaateta valtioneuvoston asetuksella eikä julkaista säädöskokoelman säädöskokoel- man sopimussarjassa. Artiklan 18 14 määräykset sopimuksen ja sen liitteen muuttamisesta ovat ICAO:n mallin mukaisia. Ilmailualalla pitkään yleisesti noudatetun kansainvälisen käytännön mukaisesti lentoliikennesopimusten liitteiden muutoksista sovitaan osapuolten ilmailuviranomaisten ilmailuviran- omaisten välillä. Sopimuksen 15 artikla sisältää määräykset riitojen ratkaisemisesta sekä välimiesmenettelyistä, joissa annetut ratkaisut sitovat riidan osapuolia. Välimiesmenettelyssä voi tulla ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä ja määräyksen on katsot- tava siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voi- daan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristirii- dassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa (ks. PeVL 10/1998 vp). Riitojen ratkaisua koskevat sopimusmääräykset eivät ole hallituksen arvion mukaan ongelmallisia Suomen täysi- valtaisuuden kannalta eivätkä vaikuta sopimuksen käsittelyjärjestykseen.