Metsävahingot Mallilausekkeet

Metsävahingot. Hirven päivittäinen ravinnontarve vaihtelee vuodenajan, sukupuolen, iän sekä saatavilla olevan ravinnon määrän ja laadun mukaan (Lääperi 1995). Hirvi valitsee ravintonsa tarkkaan ja välttelee vaikeasti sulavaa ravintoa ja kiihdyttää ravinnonottoa silloin kun saatavilla on sulavuudeltaan parempaa syötävää (Nygrén K. ja Wallén 2001). Hirven ravinnonkulutus lisääntyy alkukeväällä ja on suurimmillaan kesäkuussa säilyen kui- tenkin korkeana koko kesän. Kesäaikaan hirven ravinto koostuu pääasiassa ruohoista ja ruohovartisista kasveista, lehtipuiden tuoreista versoista sekä suo- ja vesikasveista. Loppusyksyllä hirvi siirtyy varpujen ja puumaisen ravinnon käyttöön. Talvella puut ja pensaat jäävät lähes ainoaksi hirven saatavilla olevaksi ra- vinnoksi (Lääperi 1995). Hirven talvisina ravintokasveina ovat lähinnä mänty ja lehtipuut, kuten pajut, haa- pa ja pihlaja, mutta myös kataja ja koivut kelpaavat hirvelle hyvin (Lääperi 1995). Runsaan saatavuuden vuoksi hirvien talviseksi pääravinnoksi on tullut ennen kaikkea mänty, joka on myös metsätaloudellisesti merkittävimpiä puulajejamme. Erityisesti talvisen ravinnonkäyttönsä vuoksi hirvi aiheuttaakin vahinkoja metsätaloudelle. Hirven elinympäristöt, ravintokasvivalikoima ja ravintotottumukset ovat erilaisia eri puolilla Suomea, mikä vaikuttaa osaltaan hirven aiheuttamien metsävahinkojen määrään ja sen vaihteluun (Xxxxxxxx & Lääperi 2007). Kasvilajien määrä vähenee ja niiden runsaussuhteet muuttuvat etelästä pohjoiseen siirryttäessä, lämpötilan alentuessa ja kasvukauden lyhentyessä. Vastaavasti muuttuvat maankäyttömuodot, metsämaan osuudet maapinta-alasta, metsätyypit, puuston kehitysluokat ja puulajien runsaussuhteet. Pohjois- Suomessa puusto on mäntyvaltaista ja puuston kehitys on hitaampaa kuin etelässä, jolloin mäntytaimikot ovat myös pidempään vahinkoalttiissa tilassa (Xxxxxxxx & Lääperi 2007). Pääosa hirvien aiheuttamista met- sävahingoista aiheutuu hirvien talvilaidunalueilla, joille hirviä kerääntyy ympäröiviltä alueilta. Hirvet pyrki- vät optimoimaan ravinnon laadun ja määrän lisäksi energiankulutusta ja välttämään turhaa liikkumista. Tämä johtaa etenkin paksulumisina talvina oleskeluajan pidentymiseen yksittäisissä taimikoissa, jolloin tai- mikkoon kohdistuva vahinko pahenee (Xxxxxxxx 1999). Valtakunnan metsien inventointi (VMI) tuottaa alueellista ja valtakunnallista tietoa metsien tilasta. Viimei- simmän kattavan eli valtakunnan metsien 10. inventoinnin maastomittaukset aloitettiin vuonna 2004 ja saatettiin ...