Sopimus käsitteenä. Sopimuksia käsitellään osana yleistä varallisuusoikeutta. Yleinen varallisuusoikeus muodostuu sopimuksesta, vahingonkorvauksesta ja omistuksesta. Sopimus on kes- keisin oikeudellinen konstruktio nimenomaan silloin, kun yksityiset toimijat – kansa- laiset ja yritykset – haluavat yhteistuumin muuttaa keskinäisiä oikeussuhteitaan. OikTL:ssa 1 luku (oikeustoimilaki) on nimeltään ’sopimuksen tekeminen’. Sopimuk- sen todetaan syntyvän tarjouksesta ja siihen annetusta hyväksyvästä vastauksesta. Sopimuksen tekemisessä on kyse myös tahdonilmaisusta. Tämän ajattelutavan mu- kaan tahdonilmaisu on väline, jolla osapuoli ilmaisee toiselle sopimuksentekotahton- sa. Sopimuksen tekemisessä on kyse myös oikeustoimesta ja sitä sekä tahdonil- maisua voidaan pitää sopimuksen synonyymeina (Hemmo 2003: 2-11). Näin ollen molemmin puolin allekirjoitettua sopimusta voidaan pitää sitovana, osapuolten tah- don ilmaisevana oikeustoimena. Sopimusta voi tarkastella myös sen sitovuuden näkökulmasta. Oleellista siinä on että se sitoo vain sopimuskumppaneita. On kuitenkin virheellinen ajatustottumus samais- taa sopimus tiettyyn sopimusasiakirjaan, koska sopimussuhdetta säätelevät normit voivat olla peräisin muualtakin kuin asiakirjasta tai edes osapuolten disponoinneista. Pääsääntöisestä sopimuksen muotovapaudesta seuraa, ettei mitään yleistä kirjallisen muodon vaatimusta edes tunneta. Sen sijaan merkitystä on myös lainsäädännöllä ja osapuolten suullisella kommunikaatiolla. Lainsäädännön täydentäessä sopimusta siitä tulee toinen sopimusta koskeva oikeuslähde osapuolten keskenään päättämien ehto- jen lisäksi. (Hemmo 2003: 12.) Sopimus voidaan määritellä myös yritysten ja markkinoiden välissä olevaksi tuotan- tomuodoksi. Sopimuksella voidaan yhdistää yrityksen ja markkinoiden etuja ja halli- ta niiden heikkouksia. Sopimusten määrittely ja valvonta synnyttävät kuitenkin myös kustannuksia. Xxxxxxxxxxxx (via Ollus et al. 1998: 55) mukaan tärkeimmät yrityksen rajat määräävät tekijät ovat 1) tuotantoresurssikohtaisuus, 2) tuotantovaiheen toistu- vuus, 3) sopimuskumppanin inhimillinen käyttäytyminen, 4) ulkoinen epävarmuus. Sopimuksen solmimisen yhteydessä sopimuksen osapuolien välille syntyy oikeus- suhde. Sopimuksen osapuolina voivat olla henkilöt ja/tai oikeustoimihenkilöt kuten yritykset (Hemmo 2008: 26). Sopimuksen syntymisen kannalta ei ole kuitenkaan aina tarpeen synnyttää osapuolien allekirjoituksin varustettua sopimusasiakirjaa. On hyvä huomata, että sopimus ja sopimusasiakirja eivät ole...
