Sopimusneuvottelut. Sopimusneuvotteluissa on perusteltava selkeästi, miksi teollisuusjätevesisopimus on tar- peen, ja miksi sopimuksessa esitetyt ehdot ovat tarpeellisia vesihuoltolaitoksen ja jäte- vedenpuhdistamon toiminnan kannalta. • Toiminnanharjoittajaa voi muistuttaa siitä, että liittymissopimuksella yritys on jo sitoutunut yleisiin toimitusehtoihin. o Ehdoilla voi perustella mm. päästöjen rajoittamisen tarvetta silloin, kun teollisuusjätevesisopimusta ei ole tehty sekä vesihuoltolaitoksen korvaus- vastuun rajautumista niin, ettei vesihuoltolaitos korvaa kolmansien osa- puolien aiheuttamia vahinkoja. o Yleisissä toimitusehdoissa on annettu myös rajoituksia viemäriin johdet- tavalle jätevedelle sekä mahdollisuus vesihuoltolaitokselle tehdä liittymis- ja käyttösopimuksesta erillinen sopimus teollisuuslaitoksen kanssa. o Kun teollisuusjätevesisopimus on laadittu, sopimuksessa sovitut asiat menevät aina yleisten toimitusehtojen ohi, jos ehdoissa on ristiriitaa. • Jätevedenpuhdistamon ympäristöluvassa edellytetty selvilläolovelvollisuus puh- distamolle johdettavista teollisuusjätevesistä ja riittävän esikäsittelyn varmistami- sesta edellyttää käytännössä teollisuusjätevesisopimusten laatimista ja jäteve- den laadun säännöllistä tarkkailua tarkkailuohjelman/tarkkailuvelvoitteen mukai- sesti. Seutu- tai keskuspuhdistamoiden kohdalla vesihuoltolaitokset voivat ve- dota siihen, että puhdistamo edellyttää vesihuoltolaitoksia solmimaan teollisuus- jätevesisopimuksia. • Neuvotteluissa on oltava selkeät tavoitteet ja päivämäärät, jolloin asiaan viimeis- tään palataan. Jatkotoimenpiteistä sovitaan kirjallisesti (kirjaus muistioon tai esim. sähköpostiviestiin).
Sopimusneuvottelut. Kun kaksi elinkeinonharjoittajaa tekevät sopimuksen, yleensä käytetään jommankumman osapuolen sopimuspohjaa ja yleisiä sopimusehtoja. Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (228/1929) on sopimusoikeuden kannalta merkittävä laki ja se on sovellettavissa useisiin erilaisiin sopimuksiin. Sopimusten syntyminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että myyjä tarjoaa ja ostaja vastaa saman sisältöisesti määräajan kuluessa tarjoajalle.35 Tämä pätee myös kansainvälisessä kaupankäynnissä. Mikäli kaupankäynti on aloitettu ilman kirjallista sopimusta, voidaan osapuolten välille katsoa syntyneen konkludenttinen eli hiljaisen yhteisymmärryksen perusteella syntynyt sopimus. Osapuolet harjoittavat kaupankäyntiä ja ovat voineet käydä sopimusneuvotteluja, mutta varsinaista sopimusasiakirjaa ei ole laadittu. 36 Kauppalaki (355/1987) 3 §:n JA CISG:n 6. artikla määrittelevät sopimusvapauden periaatteen. Sen mukaan osapuolet voivat päättää tehdäänkö kauppaa kirjallisella tai suullisella sopimuksella. 37 Suulliseen sopimukseen liittyy kuitenkin epävarmuuksia, koska riitatilanteessa osapuolilla saattaa olla erimielisyys sopimussuhteesta ja suullisen 35 Saarnilehto 2009: 39 36 Norros 2010: 18 37 Wilhelmsom ja muut 2006 : 17 sopimuksen sisällöstä. 38 Luvanvaraisen tuotteen myyminen ei velvoita osapuolten välille kirjallista sopimusta, mutta sen tekeminen on suositeltavaa. Usein sopimukset syntyvät vähitellen neuvottelujen ja kirjeenvaihdon seurauksena. Sopimuksen tekeminen voi kestää kauan ja siihen on syytä varata riittävästi aikaa. Sopimusneuvottelut eivät ole sitovia ja sopijaosapuolet neuvottelevat omalla riskillä. Neuvotteluja ei saa kuitenkaan käynnistää, mikäli osapuolilla ei ole intressiä sopimuksen solmimiseen. Sopimusneuvottelujen päämääränä on saavuttaa yksimielisyys yhteistyöhön liittyvistä asioista, joiden perusteella laaditaan sopimus.39 Jakelusopimus ei noudata perinteistä tarjous-hyväksyntä-mallia vaan sopimus laaditaan pitkäkestoisen toiminnan tueksi. Sopimusneuvotteluissa haasteeksi saattaa nousta kieli, jos neuvotteluja joudutaan käymään vieraalla kielellä ja tällöin saattaa tulla väärinymmärryksiä. Sen vuoksi jokaisen neuvottelun lopuksi on laadittava muistio, johon kirjataan neuvotteluissa sovitut asiat tai laatia muutokset suoraan sopimukseen, jolloin kumpikin osapuoli voi vielä tarkistaa asian oikeellisuuden. Huomioitavaa on, että osapuolten asema neuvotella sopimuksia saattaa olla hyvin eritasoinen. Isommalla toimijalla saattaa olla asiantuntijoit...
Sopimusneuvottelut. Sopimusneuvotteluita sopimuskumppanin kanssa käydään tarpeen mukaan jopa useassa vaiheessa. Neuvotteluissa on tarkoitus sopia sopimuksen tarkoituksesta ja keskeisistä ehdoista. Kun keskitettyyn sopimushallintaan kuuluvasta sopimuksesta on käytettävissä luon- nos, se toimitetaan lakimiehille tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi. Kommentoin- nille on varattava riittävästi aikaa. Tarvittaessa lakimies otetaan mukaan jo neuvot- teluvaiheessa ja aina, mikäli sopimus laaditaan sairaanhoitopiirin toimesta.
Sopimusneuvottelut. Yleensä green deal –sopimuksen osapuolina on ministeriöiden lisäksi virastoja, toimialaliittoja, yhdistyksiä, etujärjestöjä, jolloin toimijat (yritykset, kunnat tms) liittyvät sopimukseen tekemällä sitoumus2050-sivustolla sitoumuksen ao green deal sopimukseen. Green deal –sopimuksessa määritellään yhdessä sovittujen tavoitteiden lisäksi sopimusosapuolten toimenpiteet mahdollisimman yksityiskohtaisesti, sekä myös liittyvien toimijoiden toimenpiteet ja seurannan tavat. Green deal –sopimuksia tehdään myös suoraan kuntien ja virastojen kanssa. Green deal –sopimusneuvotteluiden aluksi ministeriöt (tai virasto) sopivat potentiaalisten sopimusosapuolten kanssa alustavan tavoiteaikataulun, sen lisäksi, että heti sopimusneuvotteluiden alkaessa alustavat tavoitteet, toimenpiteet, seurannan tavat kirjataan ylös sopimusluonnoksen ensimmäisen version muotoon. Sopimusneuvottelut ovat luottamuksellisia keskusteluita ja niiden sisällöistä ei lähtökohtaisesti viestitä muille tahoille. Sopimusneuvotteluiden käyminen ja mukana olevat tahot ovat toki julkista tietoa. Sopimusosapuolia kannustetaan käymään tarpeen mukaan koordinoivia kannanmuodostus keskusteluita oman toimialan toimijoiden kanssa. Yksi keskeisistä kirjattavista tavoitteista on yleensä sopimuksen kattavuustavoite. Heti alkuvaiheessa on hyvä miettiä, että mitä sopimus tulee tarkoittamaan siihen liittyvien toimijoiden (yritykset, kunnat tms) kannalta, jotka eivät ole varsinaisia sopimusosapuolia. Sopimusluonnoksen tekeminen ohjaa neuvotteluita oikeaan suuntaan ja ensimmäinen tavoite on saada neuvoteltua yhteiset tavoitteet. Tämän jälkeen kannattaa vasta pureutua tarkemmin toimenpiteisiin ja seurannan mittareihin. Sopimusneuvotteluissa sovitaan myös siitä, miten sopimuksen tavoitteiden ja toimenpiteiden seurantaa tehdään vuosittain. Sopimusosapuolten toimenpiteiden ja tavoitteiden toteutumisen seurantaa tehdään vuosittaisilla raporteilla ympäristöministeriölle/ministeriöille ja sopimukseen liittyneiden, sitoumuksen tehneet toimijat raportoivat sitoumus2050-sivuston raportointijärjestelmästä. Mallisopimussopimuspohjan sopimusehdoissa on määritelty sopimusosapuolten, sitoumuksen tehneiden sekä koko sopimuksen irtisanomisen perusteet ja siihen liittyvä menettely.
Sopimusneuvottelut. Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sen valinnainen pöytäkirja neuvoteltiin YK:n yleiskokouksen alaisessa ad hoc -komiteassa vuosina 2002–2006. Komitea kokoontui yhteensä 8 kertaa. Ensimmäisessä kokouksessaan komitea päätti kutsua akkreditoidut kansalaisjärjestöt mukaan komitean kokouksiin. Kansalaisjärjestöt saivat myös oikeuden käyttää puheenvuorojaan komitean istunnoissa. Toisessa istunnossaan 2003 komitea päätti perustaa työryhmän laatimaan luonnoksen yleissopimukseksi ja sen valinnaiseksi pöytäkirjaksi. Työryhmä, joka koostui hallitusten ja kansalaisjärjestöjen edustajista, luonnosteli tekstin tammikuussa 2004 neuvottelujen pohjaksi. Neuvotteluja jatkettiin komitean istunnoissa. Komitean jatketun kahdeksannen istunnon päätteeksi joulukuussa 2006 komitea päätti suositella YK:n yleiskokoukselle yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan hyväksymistä. Suomi osallistui sopimusneuvotteluihin ulkoasiainministeriön johdolla. Sopimusneuvotteluissa mukana olivat myös sosiaali- ja terveysministeriö sekä vammaisjärjestöjen edustajia. Yleissopimuksen koskiessa osin EU:n jäsenvaltioiden yksinomaista toimivaltaa ja osin komission toimivaltaa, puheenjohtajavaltio koordinoi EU:n yhteiset kannat ja puhui koko EU:n puolesta neuvotteluissa. Suomi toimi EU:n puheenjohtajavaltiona sopimusneuvottelujen päättyessä joulukuussa 2006.