Common use of Tapausesimerkki Clause in Contracts

Tapausesimerkki. Pyörätuolia käyttävä vammainen nainen tanssi ravintolassa miehen kanssa. Ravintolan vahtimestari tuli huomauttamaan naiselle, että pyörätuoli on turvallisuusriski muille tanssijoille. Toimenpiteet: vahtimestarin vammaista syrjiväs- tä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leen. Vammaisjärjestöllä on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravintolan henkilökunnalle. YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella vammaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkisen koske- mattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tutkimukset osoittavat, että seksuaaliri- kos kohdistuu tyypillisesti naisiin ja tyttöihin, mutta toisinaan myös poikiin. Suomen rikoslain seksuaalirikos- säännösten muutoksella on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den aiempaa vahvempaan oikeussuojaan. Ensinnäkin puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksi. Näiden sääntömuutos- ten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytäntöä ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuutta siitä, että vammaiseen henkilöön tai vammaiseen lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen paheksut- tava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan parantumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeu- teen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryhtyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan. Vammaisilla henkilöillä on täysi oikeus perheen perustamiseen ja oikeus hankkia lapsia. Rikoslain raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat pykä- lät on uudistettu vuonna 2014. Rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoli- yhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, on tuomittava vankeuteen 1-6 vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös henkilö, joka on suku- puoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on esimerkiksi vammaisuutensa tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmai- semaan tahtoaan. Lakiuudistuksesta huolimatta jäi kuitenkin pääosin voi- maan rikoslain 20 luvun 5 §, jossa säädetään seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää tekijältä määrättyä asemaa tai riippuvuussuhdetta suhteessa uhriin (esim. hoitovastuus- sa oleva työntekijä). Toiseksi todetaan tämän aseman hyväksikäyttäminen, jolla taivutetaan sukupuoliyhtey- teen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi sairaalassa tai hoitolaitoksessa oleva uhri, jonka kyky puolustaa itse- ään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuok- si olennaisesti heikentynyt. Tällöin tekijä on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy mm. tahdonvastainen suku- puoliyhteys, joka on päällekkäinen ankarammin rangais- tavan raiskauksen tunnusmerkistön kanssa. Tiedetään, että vammaisten henkilöiden, erityisesti vam- maisten naisten, riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on moninkertainen verrattuna ei-vammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla riski on jopa kymmenkertainen. Myös hoitolaitoksissa tapahtuu eriasteisia seksuaalirikosten tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tapaukset jäävät monesti pimentoon asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että tällaisten tekojen kohteena olevat henkilöt ovat mones- ti alisteisessa ja hyvin riippuvaisessa asemassa tekoihin syyllistyneisiin ihmisiin. Oikeuskäytännössä on myös vakiintunut tapa mitata rangaistukset seksuaalirikoksis- sa rangaistusasteikon alarajan tuntumasta. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koske- van yleissopimuksen (CEDAW; Naisten oikeuksien sopi- mus) alainen Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on vuonna 2014 antamassaan seitsemännessä määräaikaisraportissaan ilmaissut huolensa siitä, että rikoslaissa määritellään raiskaus edelleen tekijän käyttä- män väkivallan asteen mukaan sen sijaan, että se määri- teltäisiin uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella. Raportissa pidetään epäkohtana myös sitä, että rikoslain muutosesityksessä määritellään edelleen rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäy- minen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hei- kommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vam- maisiin naisiin. CEDAW-komitea päätyi raportissaan suosittelemaan raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamista. Invalidi- liitto puolestaan on esittänyt, että rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaisissa vammaisiin henkilöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sovellettava alakohta kumottaisiin tai ainakin seuraamustasoa nostettaisiin merkittävästi vastaamaan raiskauksiksi nimettyjen tekojen rangaista- vuutta. Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmisten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhteessa valta- väestöön. Xxxxxxx tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväes- töön, minkä voi aiheuttaa puutteellinen seulonta ja hoi- to. Myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammaisten naisten rintasyövän eh- käisyyn riittävän varhaisessa vaiheessa. koska asenteis- ta ja joukkotarkastuspaikkojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa. Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansan- terveystyön parantaminen vammaisten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämise- nä edellyttää tällöin rintasyöpäseulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyttä. Lisäksi terveyden- huollossa kiinnitetään liikaa huomiota vammasta johtu- viin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saavuttamatta. Monet vam- maisen naisen rintasyövän esiasteet voivat jäädä havait- sematta ja ne voidaan pahimmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyy, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asianmukaisesti.

Tapausesimerkki. Pyörätuolia käyttävä vammainen nainen tanssi ravintolassa miehen kanssaYhdenvertaisuusvaltuutetun mu- kaan oppilaitos syrji näkövammaista, kun opaskoiran käyttö kiellettiin oppilaitoksen tiloissa Yhdenvertaisuusvaltuutettu teki tarkastuksen oppilai- tokseen loppuvuodesta 2015, kun opaskoiran käyttö kiellettiin näkövammaiselta henkilöltä eikä sovittelu lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut. Ravintolan vahtimestari tuli huomauttamaan naiselleValtuu- tettu katsoi, että pyörätuoli oppilaitos kohteli näkövammaista muita epäedullisimmin eikä pitänyt oppilaitoksen se- litystä joidenkin henkilökunnan ja oppilaitoksen op- pilaiden väitetyistä allergioista tai opaskoiran aihe- uttamasta turvallisuusriskistä hyväksyttävänä syynä erilaiselle kohtelulle. Allergioista huolimatta on turvallisuusriski muille tanssijoillemah- dollista yhteensovittaa sekä opaskoirankäyttäjän että allergisten oikeudet yhteisymmärryksessä. Toimenpiteet: vahtimestarin vammaista syrjiväs- tä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leen. Vammaisjärjestöllä Opaskoira on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravintolan henkilökunnalle. YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella vammaisella näkövammaisen välttämätön apuväline liikkumi- sessa ja näkövammaisella on yhtäläinen oikeus ruumiilliseen ja henkisen koske- mattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti opis- keluun muiden kanssa, katsoo yhdenvertaisuusval- tuutettu Xxxxx Xxxxx. Tutkimukset osoittavatAsetustasoisesti on säädetty muun muassa fyysises- ti vammaisten avustajakoirien pääsystä ravintoloiden asiakastiloihin (Maa- ja metsätalousministeriön ase- tus 291/2017) ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta; 18 § Eläinten pääsystä elintar- vikehuoneistoon). Lemmikkikoiran pääsy ravintolaan edellyttää ravintolan edustajan suostumusta, mutta avustajakoiran pääsyssä ravintolaan ei erillistä lu- paa edellytetä. Kuten asetuksen nimestä voi päätellä, kyse on elintarvikkeiden hygieniaan liittyvästä sään- telystä eikä asetuksen teksti ota kantaa siten edellä mainitun tapauksen kuvaukseen koira -allergisten ja hyötykoiran käyttäjien oikeuksien yhteensovittami- seen. Siihen tilanteeseen voidaan soveltaa yhdenver- taisuuslakia. Kela on linjannut, että seksuaaliri- kos kohdistuu tyypillisesti naisiin opas- ja tyttöihin, mutta toisinaan myös poikiinavustajakoirat sekä muut vammaisen tai sairaan mukana liikkuvat tuki- koirat saa tuoda mukanaan Kelan toimistoon. Suomen rikoslain seksuaalirikos- säännösten muutoksella on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den aiempaa vahvempaan oikeussuojaanMuut lemmikit pitää jättää asioinnin ajaksi kotiin. Ensinnäkin puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksi. Näiden sääntömuutos- ten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytäntöä Näin huomioidaan muiden asiakkaiden mahdolliset allergi- at ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuutta siitä, että vammaiseen henkilöön tai vammaiseen lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen paheksut- tava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan parantumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeu- teen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryhtyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan. Vammaisilla henkilöillä on täysi oikeus perheen perustamiseen ja oikeus hankkia lapsia. Rikoslain raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat pykä- lät on uudistettu vuonna 2014. Rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoli- yhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, on tuomittava vankeuteen 1-6 vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös henkilö, joka on suku- puoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on esimerkiksi vammaisuutensa tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmai- semaan tahtoaan. Lakiuudistuksesta huolimatta jäi kuitenkin pääosin voi- maan rikoslain 20 luvun 5 §, jossa säädetään seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää tekijältä määrättyä asemaa tai riippuvuussuhdetta suhteessa uhriin (esim. hoitovastuus- sa oleva työntekijä). Toiseksi todetaan tämän aseman hyväksikäyttäminen, jolla taivutetaan sukupuoliyhtey- teen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi sairaalassa tai hoitolaitoksessa oleva uhri, jonka kyky puolustaa itse- ään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuok- si olennaisesti heikentynyt. Tällöin tekijä on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy mm. tahdonvastainen suku- puoliyhteys, joka on päällekkäinen ankarammin rangais- tavan raiskauksen tunnusmerkistön kanssa. Tiedetään, että vammaisten henkilöiden, erityisesti vam- maisten naisten, riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on moninkertainen verrattuna ei-vammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla riski on jopa kymmenkertainen. Myös hoitolaitoksissa tapahtuu eriasteisia seksuaalirikosten tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tapaukset jäävät monesti pimentoon asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että tällaisten tekojen kohteena olevat henkilöt ovat mones- ti alisteisessa ja hyvin riippuvaisessa asemassa tekoihin syyllistyneisiin ihmisiin. Oikeuskäytännössä on myös vakiintunut tapa mitata rangaistukset seksuaalirikoksis- sa rangaistusasteikon alarajan tuntumasta. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koske- van yleissopimuksen (CEDAW; Naisten oikeuksien sopi- mus) alainen Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on vuonna 2014 antamassaan seitsemännessä määräaikaisraportissaan ilmaissut huolensa siitä, että rikoslaissa määritellään raiskaus edelleen tekijän käyttä- män väkivallan asteen mukaan sen sijaan, että se määri- teltäisiin uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella. Raportissa pidetään epäkohtana myös sitä, että rikoslain muutosesityksessä määritellään edelleen rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäy- minen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hei- kommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vam- maisiin naisiin. CEDAW-komitea päätyi raportissaan suosittelemaan raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamista. Invalidi- liitto puolestaan on esittänyt, että rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaisissa vammaisiin henkilöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sovellettava alakohta kumottaisiin tai ainakin seuraamustasoa nostettaisiin merkittävästi vastaamaan raiskauksiksi nimettyjen tekojen rangaista- vuutta. Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmisten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhteessa valta- väestöön. Xxxxxxx tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväes- töön, minkä voi aiheuttaa puutteellinen seulonta ja hoi- to. Myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammaisten naisten rintasyövän eh- käisyyn riittävän varhaisessa vaiheessa. koska asenteis- ta ja joukkotarkastuspaikkojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa. Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansan- terveystyön parantaminen vammaisten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämise- nä edellyttää tällöin rintasyöpäseulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyttä. Lisäksi terveyden- huollossa kiinnitetään liikaa huomiota vammasta johtu- viin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saavuttamatta. Monet vam- maisen naisen rintasyövän esiasteet voivat jäädä havait- sematta ja ne voidaan pahimmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyy, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asianmukaisestihelpotetaan ruuhkaa toimistojen asiakastiloissa.

Tapausesimerkki. Pyörätuolia käyttävä Fyysisesti vammainen nainen tanssi ravintolassa miehen kanssahenkilö asui yksityisen tahon omistamassa palveluasumisyksikössä, jonka muut asukkaat olivat pääasiassa muistisairaita. Ravintolan vahtimestari tuli huomauttamaan naiselleYrityk- sen työntekijät lukitsivat muistisairaiden ulko-ovet karkaamisriskin vuoksi. Vammainen henkilö ei ol- lut muistisairas, että pyörätuoli ja hänen WC-tilansa ovi lukittiin sanktioksi väitetystä huonosta käyttäytymisestä. Hän joutui soittamaan yrityksen työntekijälle, joka saapui useamman kilometrin päästä avaamaan oven avaimella. Kyse on turvallisuusriski muille tanssijoilleselvästi YK:n vammaisso- pimuksen 14 artiklan tarkoittamasta laittomasta vapauden riistosta, josta tulee tehdä ilmoitus alue- hallintoviranomaiselle, joka valvoo asumisyksiköi- tä. Toimenpiteet: vahtimestarin vammaista syrjiväs- tä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leenKunnan sosiaaliasiamiehellä on puolestaan lain nojalla ohjaus- ja neuvontavelvollisuus. Vammaisjärjestöllä on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravintolan henkilökunnalleSuomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoittei- den kannalta ongelmallisia ja ns. perusoikeusherkkiä ovat sellaiset kansallisessa lainsäädännössämme ole- vat sääntelyt, joilla puututaan henkilöiden itsemää- räämisoikeuteen. YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella vammaisella ratifioin- nin lykkäämistä on oikeus ruumiilliseen ja henkisen koske- mattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti muiden kanssaperusteltu esim. Tutkimukset osoittavat, että seksuaaliri- kos kohdistuu tyypillisesti naisiin ja tyttöihin, mutta toisinaan myös poikiin. Suomen rikoslain seksuaalirikos- säännösten muutoksella on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den aiempaa vahvempaan oikeussuojaan. Ensinnäkin puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksi. Näiden sääntömuutos- ten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytäntöä ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuutta siitä, että vammaiseen henkilöön tai vammaiseen lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen paheksut- tava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan parantumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeu- teen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryhtyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan. Vammaisilla henkilöillä on täysi oikeus perheen perustamiseen ja oikeus hankkia lapsia. Rikoslain raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat pykä- lät on uudistettu vuonna 2014. Rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoli- yhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, on tuomittava vankeuteen 1-6 vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös henkilö, joka on suku- puoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on esimerkiksi vammaisuutensa tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmai- semaan tahtoaan. Lakiuudistuksesta huolimatta jäi kuitenkin pääosin voi- maan rikoslain 20 luvun 5 kehitysvammalain (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta; 23.6.1977/519) 42 §, jossa säädetään seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää tekijältä määrättyä asemaa tai riippuvuussuhdetta suhteessa uhriin (esim. hoitovastuus- sa oleva työntekijä). Toiseksi todetaan tämän aseman hyväksikäyttäminen, jolla taivutetaan sukupuoliyhtey- teen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi sairaalassa tai hoitolaitoksessa oleva uhri, jonka kyky puolustaa itse- ään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuok- si olennaisesti heikentynyt. Tällöin tekijä on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy mm. tahdonvastainen suku- puoliyhteys, joka on päällekkäinen ankarammin rangais- tavan raiskauksen tunnusmerkistön kanssa. Tiedetään, että vammaisten henkilöiden, erityisesti vam- maisten naisten, riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on moninkertainen verrattuna ei-vammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla riski on jopa kymmenkertainen. Myös hoitolaitoksissa tapahtuu eriasteisia seksuaalirikosten tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tapaukset jäävät monesti pimentoon asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että tällaisten tekojen kohteena olevat henkilöt ovat mones- ti alisteisessa ja hyvin riippuvaisessa asemassa tekoihin syyllistyneisiin ihmisiin. Oikeuskäytännössä on myös vakiintunut tapa mitata rangaistukset seksuaalirikoksis- sa rangaistusasteikon alarajan tuntumastaoikeutetaan henkilöön kohdistuvat pakko- toimet tietyissä tilanteissa. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koske- van yleissopimuksen (CEDAW; Naisten oikeuksien sopi- mus) alainen Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea vammaissopimuksen 14 artiklassa on vuonna 2014 antamassaan seitsemännessä määräaikaisraportissaan ilmaissut huolensa siitä, että rikoslaissa määritellään raiskaus edelleen tekijän käyttä- män väkivallan asteen mukaan sen sijaan, että se määri- teltäisiin uhrin suostumuksen puuttumisen perusteellapuolestaan selvä kirjaus: ”… eikä vammai- suuden olemassaolo missään tapauksessa oikeuta vapau- denriistoon.” Hallituksen esitys kehitysvammalain muuttamiseksi kä- siteltiin eduskunnassa keväällä 2016. Raportissa pidetään epäkohtana myös sitä, että rikoslain muutosesityksessä määritellään edelleen rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäy- minen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mmKehitysvammalain uudistuksen tarkoituksena oli vahvistaa erityishuollos- sa olevan henkilön itsemääräämisoikeutta ja itsenäis- tä suoriutumista sekä vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä erityishuollossa. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hei- kommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vam- maisiin naisiin. CEDAW-komitea päätyi raportissaan suosittelemaan raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamista. Invalidi- liitto puolestaan on esittänyt, että rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaisissa vammaisiin henkilöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sovellettava alakohta kumottaisiin tai ainakin seuraamustasoa nostettaisiin merkittävästi vastaamaan raiskauksiksi nimettyjen tekojen rangaista- vuutta. Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmisten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhteessa valta- väestöön. Xxxxxxx tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväes- töön, minkä voi aiheuttaa puutteellinen seulonta ja hoi- to. Myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammaisten naisten rintasyövän eh- käisyyn riittävän varhaisessa vaiheessa. koska asenteis- ta ja joukkotarkastuspaikkojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa. Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansan- terveystyön parantaminen vammaisten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämise- nä edellyttää tällöin rintasyöpäseulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyttä. Lisäksi terveyden- huollossa kiinnitetään liikaa huomiota vammasta johtu- viin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saavuttamatta. Monet vam- maisen naisen rintasyövän esiasteet voivat jäädä havait- sematta ja ne voidaan pahimmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyyRajoitustoimenpiteitä voitaisiin käyttää vain silloin, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asianmukaisestise olisi välttämätöntä erityis- huollossa olevan tai jonkun toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden suojaamiseksi tai kun olisi tarvetta torjua merkittävä omaisuusvahinko. Rajoitustoimenpi- teisiin ei saisi ryhtyä, jos käytettävissä olisi jokin lievempi keino. Rajoitustoimenpiteen käyttö olisi lopetettava heti kun se ei enää olisi välttämätöntä. Mahdollisen lain- muutoksen myötä jokaisella kehitysvammaisella ihmisel- lä tulee olla mahdollisuus täysimääräiseen osallistumi- seen yhteiskunnassa. Siksi kehitysvammalaissa säädettäisiin mm.

Tapausesimerkki. Pyörätuolia käyttävä vammainen nainen tanssi ravintolassa miehen kanssa. Ravintolan vahtimestari tuli huomauttamaan naiselleYhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta (Dnro 3939/2018) katsoi, että pyörätuoli on turvallisuusriski muille tanssijoillehakaristilipun pitäminen kerrostaloikkunassa ja julkisesti muiden nähtävil- lä usean kuukauden ajan täytti yhdenvertaisuus- lain häirinnän tunnusmerkistön, koska hakaristi- lippu yhdistetään yleisesti toisen maailmansodan aikaisiin juutalaisvainoihin ja juutalaisvihaan. Toimenpiteet: vahtimestarin vammaista syrjiväs- tä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leenAsianomistaja tapauksessa oli juutalainen ja syr- jintäperusteiksi esitettiin henkilön uskonto sekä alkuperä. Vammaisjärjestöllä on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravintolan henkilökunnalleLautakunnan ratkaisun mukaan haka- ristilippu sen symbolisen merkityksen vuoksi luo objektiivisesti arvioiden laissa mainittua vihamie- listä ilmapiiriä. YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella vammaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkisen koske- mattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tutkimukset osoittavatLautakunnan ratkaisusta käy ilmi, että seksuaaliri- kos kohdistuu tyypillisesti naisiin hakaristilipun symboliikka liittyy myös vam- maisia henkilöitä kohtaan luovan vihamielisen ilmapiiriin lisääntymiseen, koska Saksassa toisen maailmansodan aikaisissa vainoissa vainottiin myös vammaisia henkilöitä. Yhdenvertaisuuslakia valvoo yhdenvertaisuusvaltuutet- tu. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle on tullut lain voimaan tulon jälkeen vuosittain noin 200 kpl yhteydenottoja vammaisuuden perusteella, mikä on toiseksi eniten et- nisen alkuperän jälkeen. Hakemuksesta syrjintäasian voi saada käsitellyksi yhdenvertaisuus- ja tyttöihintasa-arvolautakun- nassa, mutta toisinaan myös poikiinjonka toimituskäsittely on maksutonta. Suomen rikoslain seksuaalirikos- säännösten muutoksella Yhdenver- taisuus- ja tasa-arvolautakunta on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den aiempaa vahvempaan oikeussuojaan. Ensinnäkin puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksiantanut lukuisia vam- maisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksia (yhdenver- taisuus) koskevia linjaratkaisuja Uuden yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintää on aiem- min mainittujen välittömän ja välillisen syrjinnän lisäk- si häirintä, ohje tai käsky syrjiä, kohtuullisten mukautus- ten epääminen, syrjivän työpaikkailmoittelun kielto sekä vastatoimen kielto. Näiden sääntömuutos- ten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytäntöä ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuutta siitälisäksi esimerkiksi häirintää on, että vammaiseen henkilöön jos talonyhtiön isännöitsijä kiusaa toistuvasti huuta- malla, nimittelemällä tai vammaiseen lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen paheksut- tava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan parantumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen syyllistämällä vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeu- teen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryhtyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan. Vammaisilla henkilöillä on täysi oikeus perheen perustamiseen ja oikeus hankkia lapsia. Rikoslain raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat pykä- lät on uudistettu vuonna 2014. Rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoli- yhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, on tuomittava vankeuteen 1-6 vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös henkilö, joka on suku- puoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on esimerkiksi vammaisuutensa tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmai- semaan tahtoaan. Lakiuudistuksesta huolimatta jäi kuitenkin pääosin voi- maan rikoslain 20 luvun 5 §, jossa säädetään seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää tekijältä määrättyä asemaa tai riippuvuussuhdetta suhteessa uhriin (esim. hoitovastuus- sa oleva työntekijä). Toiseksi todetaan tämän aseman hyväksikäyttäminen, jolla taivutetaan sukupuoliyhtey- teen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi sairaalassa tai hoitolaitoksessa oleva uhri, jonka kyky puolustaa itse- ään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuok- si olennaisesti heikentynyt. Tällöin tekijä on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy mm. tahdonvastainen suku- puoliyhteys, joka on päällekkäinen ankarammin rangais- tavan raiskauksen tunnusmerkistön kanssa. Tiedetään, että vammaisten henkilöiden, erityisesti vam- maisten naisten, riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on moninkertainen verrattuna ei-vammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla riski on jopa kymmenkertainen. Myös hoitolaitoksissa tapahtuu eriasteisia seksuaalirikosten tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tapaukset jäävät monesti pimentoon asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että tällaisten tekojen kohteena olevat henkilöt ovat mones- ti alisteisessa ja hyvin riippuvaisessa asemassa tekoihin syyllistyneisiin ihmisiin. Oikeuskäytännössä on myös vakiintunut tapa mitata rangaistukset seksuaalirikoksis- sa rangaistusasteikon alarajan tuntumasta. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koske- van yleissopimuksen (CEDAW; Naisten oikeuksien sopi- mus) alainen Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on vuonna 2014 antamassaan seitsemännessä määräaikaisraportissaan ilmaissut huolensa siitä, että rikoslaissa määritellään raiskaus edelleen tekijän käyttä- män väkivallan asteen mukaan sen sijaan, että se määri- teltäisiin uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella. Raportissa pidetään epäkohtana myös sitä, että rikoslain muutosesityksessä määritellään edelleen rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäy- minen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hei- kommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vam- maisiin naisiin. CEDAW-komitea päätyi raportissaan suosittelemaan raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamista. Invalidi- liitto puolestaan on esittänyt, että rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaisissa vammaisiin henkilöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sovellettava alakohta kumottaisiin tai ainakin seuraamustasoa nostettaisiin merkittävästi vastaamaan raiskauksiksi nimettyjen tekojen rangaista- vuutta. Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmisten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhteessa valta- väestöön. Xxxxxxx tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväes- töön, minkä voi aiheuttaa puutteellinen seulonta ja hoi- to. Myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammaisten naisten rintasyövän eh- käisyyn riittävän varhaisessa vaiheessa. koska asenteis- ta ja joukkotarkastuspaikkojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa. Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansan- terveystyön parantaminen vammaisten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämise- nä edellyttää tällöin rintasyöpäseulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyttä. Lisäksi terveyden- huollossa kiinnitetään liikaa huomiota vammasta johtu- viin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saavuttamatta. Monet vam- maisen naisen rintasyövän esiasteet voivat jäädä havait- sematta ja ne voidaan pahimmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyy, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asianmukaisestilapsen vanhempia.

Tapausesimerkki. Pyörätuolia käyttävä vammainen nainen tanssi ravintolassa miehen kanssa. Ravintolan vahtimestari tuli huomauttamaan naiselle, että pyörätuoli on turvallisuusriski muille tanssijoille. Toimenpiteet: vahtimestarin vammaista syrjiväs- tä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leen. Vammaisjärjestöllä on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravintolan henkilökunnalle. YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella vammaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkisen koske- mattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tutkimukset osoittavat, että seksuaaliri- kos kohdistuu tyypillisesti naisiin ja tyttöihin, mutta toisinaan myös poikiin. Suomen rikoslain seksuaalirikos- säännösten muutoksella on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den aiempaa vahvempaan oikeussuojaan. Ensinnäkin puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksi. Näiden sääntömuutos- ten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytäntöä ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuutta siitä, että vammaiseen henkilöön tai vammaiseen lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen paheksut- tava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan parantumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeu- teen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryhtyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan. Vammaisilla henkilöillä on täysi oikeus perheen perustamiseen ja oikeus hankkia lapsia. Rikoslain raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat pykä- lät on uudistettu vuonna 2014. Rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoli- yhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, on tuomittava vankeuteen 1-6 vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös henkilö, joka on suku- puoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on esimerkiksi vammaisuutensa tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmai- semaan tahtoaan. Lakiuudistuksesta huolimatta jäi kuitenkin pääosin voi- maan rikoslain 20 luvun 5 §, jossa säädetään seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää tekijältä määrättyä asemaa tai riippuvuussuhdetta suhteessa uhriin (esim. hoitovastuus- sa oleva työntekijä). Toiseksi todetaan tämän aseman hyväksikäyttäminen, jolla taivutetaan sukupuoliyhtey- teen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi sairaalassa tai hoitolaitoksessa oleva uhri, jonka kyky puolustaa itse- ään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuok- si olennaisesti heikentynyt. Tällöin tekijä on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy mm. tahdonvastainen suku- puoliyhteys, joka on päällekkäinen ankarammin rangais- tavan raiskauksen tunnusmerkistön kanssa. Tiedetään, että vammaisten henkilöiden, erityisesti vam- maisten naisten, riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on moninkertainen verrattuna ei-vammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla riski on jopa kymmenkertainen. Myös hoitolaitoksissa tapahtuu eriasteisia seksuaalirikosten tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tapaukset jäävät monesti pimentoon asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että tällaisten tekojen kohteena olevat henkilöt ovat mones- ti alisteisessa ja hyvin riippuvaisessa asemassa tekoihin syyllistyneisiin ihmisiin. Oikeuskäytännössä on myös vakiintunut tapa mitata rangaistukset seksuaalirikoksis- sa rangaistusasteikon alarajan tuntumasta. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koske- van yleissopimuksen (CEDAW; Naisten oikeuksien sopi- mus) alainen Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on vuonna 2014 antamassaan seitsemännessä määräaikaisraportissaan ilmaissut huolensa siitä, että rikoslaissa määritellään raiskaus edelleen tekijän käyttä- män väkivallan asteen mukaan sen sijaan, että se määri- teltäisiin uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella. Raportissa pidetään epäkohtana myös sitä, että rikoslain muutosesityksessä määritellään edelleen rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäy- minen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hei- kommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vam- maisiin naisiin. CEDAW-komitea päätyi raportissaan suosittelemaan raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamista. Invalidi- liitto puolestaan on esittänyt, että rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaisissa vammaisiin henkilöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sovellettava alakohta kumottaisiin tai ainakin seuraamustasoa nostettaisiin merkittävästi vastaamaan raiskauksiksi nimettyjen tekojen rangaista- vuutta. Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmisten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhteessa valta- väestöön. Xxxxxxx tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväes- töön, minkä voi aiheuttaa puutteellinen seulonta ja hoi- to. Myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammaisten naisten rintasyövän eh- käisyyn riittävän varhaisessa vaiheessa. koska asenteis- ta ja joukkotarkastuspaikkojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa. Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansan- terveystyön parantaminen vammaisten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämise- nä edellyttää tällöin rintasyöpäseulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyttä. Lisäksi terveyden- huollossa kiinnitetään liikaa huomiota vammasta johtu- viin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saavuttamatta. Monet vam- maisen naisen rintasyövän esiasteet voivat jäädä havait- sematta ja ne voidaan pahimmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyy, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asianmukaisesti.

Tapausesimerkki. Pyörätuolia käyttävä vammainen nainen tanssi ravintolassa miehen kanssa. Ravintolan vahtimestari tuli huomauttamaan naiselle, että pyörätuoli on turvallisuusriski muille tanssijoille. Toimenpiteet: vahtimestarin vammaista syrjiväs- tä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leen. Vammaisjärjestöllä on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravintolan henkilökunnalle. Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhden- vertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttä- vää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liit- tyvän syyn perusteella. Vamma ja sukupuoli esiintyvät siis erillisinä syrjintäperusteina, mutta niiden samanai- kaista päällekkäisyyttä ei oteta laissa huomioon. YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella vammaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkisen koske- mattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tutkimukset osoittavat, että seksuaaliri- kos kohdistuu tyypillisesti naisiin ja tyttöihin, mutta toisinaan myös poikiin. Suomen rikoslain seksuaalirikos- säännösten muutoksella on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den aiempaa vahvempaan oikeussuojaan. Ensinnäkin puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksi. Näiden sääntömuutos- ten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytäntöä ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuutta siitä, että vammaiseen henkilöön tai vammaiseen lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen paheksut- tava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan parantumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeu- teen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryhtyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan. Vammaisilla henkilöillä on täysi oikeus perheen perustamiseen ja oikeus hankkia lapsia. Rikoslain raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat pykä- lät on uudistettu vuonna 2014. Rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoli- yhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, on tuomittava vankeuteen 1-6 vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös henkilö, joka on suku- puoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on esimerkiksi vammaisuutensa tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmai- semaan tahtoaan. Lakiuudistuksesta huolimatta jäi kuitenkin pääosin voi- maan rikoslain 20 luvun 5 §, jossa säädetään seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää tekijältä määrättyä asemaa tai riippuvuussuhdetta suhteessa uhriin (esim. hoitovastuus- sa oleva työntekijä). Toiseksi todetaan tämän aseman hyväksikäyttäminen, jolla taivutetaan sukupuoliyhtey- teen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi sairaalassa tai hoitolaitoksessa oleva uhri, jonka kyky puolustaa itse- ään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuok- si olennaisesti heikentynyt. Tällöin tekijä on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy mm. tahdonvastainen suku- puoliyhteys, joka on päällekkäinen ankarammin rangais- tavan raiskauksen tunnusmerkistön kanssa. Tiedetään, että vammaisten henkilöiden, erityisesti vam- maisten naisten, riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on moninkertainen verrattuna ei-vammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla riski on jopa kymmenkertainen. Myös hoitolaitoksissa tapahtuu eriasteisia seksuaalirikosten tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tapaukset jäävät monesti pimentoon asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että tällaisten tekojen kohteena olevat henkilöt ovat mones- ti alisteisessa ja hyvin riippuvaisessa asemassa tekoihin syyllistyneisiin ihmisiin. Oikeuskäytännössä on myös vakiintunut tapa mitata rangaistukset seksuaalirikoksis- sa rangaistusasteikon alarajan tuntumasta. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koske- van yleissopimuksen (CEDAW; Naisten oikeuksien sopi- mus) alainen Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on vuonna 2014 antamassaan seitsemännessä määräaikaisraportissaan ilmaissut huolensa siitä, että rikoslaissa määritellään raiskaus edelleen tekijän käyttä- män väkivallan asteen mukaan sen sijaan, että se määri- teltäisiin uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella. Raportissa pidetään epäkohtana myös sitä, että rikoslain muutosesityksessä määritellään edelleen rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäy- minen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hei- kommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vam- maisiin naisiin. CEDAW-komitea päätyi raportissaan suosittelemaan raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamista. Invalidi- liitto puolestaan on esittänyt, että rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaisissa vammaisiin henkilöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sovellettava alakohta kumottaisiin tai ainakin seuraamustasoa nostettaisiin merkittävästi vastaamaan raiskauksiksi nimettyjen tekojen rangaista- vuutta. Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmisten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhteessa valta- väestöön. Xxxxxxx tutkimusryhmineen Stxxxxx xutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväes- töön, minkä voi aiheuttaa puutteellinen seulonta ja hoi- to. Myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammaisten naisten rintasyövän eh- käisyyn riittävän varhaisessa vaiheessa. koska asenteis- ta ja joukkotarkastuspaikkojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa. Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansan- terveystyön parantaminen vammaisten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämise- nä edellyttää tällöin rintasyöpäseulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyttä. Lisäksi terveyden- huollossa kiinnitetään liikaa huomiota vammasta johtu- viin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saavuttamatta. Monet vam- maisen naisen rintasyövän esiasteet voivat jäädä havait- sematta ja ne voidaan pahimmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyy, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asianmukaisesti.

Tapausesimerkki. Pyörätuolia käyttävä vammainen nainen tanssi ravintolassa miehen kanssaYhdenvertaisuusvaltuutetun mu- kaan oppilaitos syrji näkövammaista, kun opaskoiran käyttö kiellettiin oppilaitoksen tiloissa Yhdenvertaisuusvaltuutettu teki tarkastuksen oppilai- tokseen loppuvuodesta 2015, kun opaskoiran käyttö kiellettiin näkövammaiselta henkilöltä eikä sovittelu lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut. Ravintolan vahtimestari tuli huomauttamaan naiselleValtuu- tettu katsoi, että pyörätuoli oppilaitos kohteli näkövammaista muita epäedullisimmin eikä pitänyt oppilaitoksen se- litystä joidenkin henkilökunnan ja oppilaitoksen op- pilaiden väitetyistä allergioista tai opaskoiran aihe- uttamasta turvallisuusriskistä hyväksyttävänä syynä erilaiselle kohtelulle. Allergioista huolimatta on turvallisuusriski muille tanssijoillemah- dollista yhteensovittaa sekä opaskoirankäyttäjän että allergisten oikeudet yhteisymmärryksessä. Toimenpiteet: vahtimestarin vammaista syrjiväs- tä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leen. Vammaisjärjestöllä Opaskoira on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravintolan henkilökunnalle. YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella vammaisella näkövammaisen välttämätön apuväline liikkumi- sessa ja näkövammaisella on yhtäläinen oikeus ruumiilliseen ja henkisen koske- mattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti opis- keluun muiden kanssa, katsoo yhdenvertaisuusval- tuutettu Xxxxx Xxxxx. Tutkimukset osoittavatAsetustasoisesti on säädetty muun muassa fyysises- ti vammaisten avustajakoirien pääsystä ravintoloiden asiakastiloihin (Maa- ja metsätalousministeriön ase- tus 291/2017) ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta; 18 § Eläinten pääsystä elintar- vikehuoneistoon). Lemmikkikoiran pääsy ravintolaan edellyttää ravintolan edustajan suostumusta, mutta avustajakoiran pääsyssä ravintolaan ei erillistä lu- paa edellytetä. Kuten asetuksen nimestä voi päätellä, kyse on elintarvikkeiden hygieniaan liittyvästä sään- telystä eikä asetuksen teksti ota kantaa siten edellä mainitun tapauksen kuvaukseen koira -allergisten ja hyötykoiran käyttäjien oikeuksien yhteensovittami- seen. Siihen tilanteeseen voidaan soveltaa yhdenver- taisuuslakia. Kela on linjannut, että seksuaaliri- kos kohdistuu tyypillisesti naisiin opas- ja tyttöihin, mutta toisinaan myös poikiinavustajakoirat sekä muut vammaisen tai sairaan mukana liikkuvat tuki- koirat saa tuoda mukanaan Xxxxx toimistoon. Suomen rikoslain seksuaalirikos- säännösten muutoksella on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den aiempaa vahvempaan oikeussuojaanMuut lemmikit pitää jättää asioinnin ajaksi kotiin. Ensinnäkin puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksi. Näiden sääntömuutos- ten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytäntöä Näin huomioidaan muiden asiakkaiden mahdolliset allergi- at ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuutta siitä, että vammaiseen henkilöön tai vammaiseen lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen paheksut- tava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan parantumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeu- teen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryhtyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan. Vammaisilla henkilöillä on täysi oikeus perheen perustamiseen ja oikeus hankkia lapsia. Rikoslain raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat pykä- lät on uudistettu vuonna 2014. Rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoli- yhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, on tuomittava vankeuteen 1-6 vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös henkilö, joka on suku- puoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on esimerkiksi vammaisuutensa tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmai- semaan tahtoaan. Lakiuudistuksesta huolimatta jäi kuitenkin pääosin voi- maan rikoslain 20 luvun 5 §, jossa säädetään seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää tekijältä määrättyä asemaa tai riippuvuussuhdetta suhteessa uhriin (esim. hoitovastuus- sa oleva työntekijä). Toiseksi todetaan tämän aseman hyväksikäyttäminen, jolla taivutetaan sukupuoliyhtey- teen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi sairaalassa tai hoitolaitoksessa oleva uhri, jonka kyky puolustaa itse- ään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuok- si olennaisesti heikentynyt. Tällöin tekijä on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy mm. tahdonvastainen suku- puoliyhteys, joka on päällekkäinen ankarammin rangais- tavan raiskauksen tunnusmerkistön kanssa. Tiedetään, että vammaisten henkilöiden, erityisesti vam- maisten naisten, riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on moninkertainen verrattuna ei-vammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla riski on jopa kymmenkertainen. Myös hoitolaitoksissa tapahtuu eriasteisia seksuaalirikosten tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tapaukset jäävät monesti pimentoon asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että tällaisten tekojen kohteena olevat henkilöt ovat mones- ti alisteisessa ja hyvin riippuvaisessa asemassa tekoihin syyllistyneisiin ihmisiin. Oikeuskäytännössä on myös vakiintunut tapa mitata rangaistukset seksuaalirikoksis- sa rangaistusasteikon alarajan tuntumasta. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koske- van yleissopimuksen (CEDAW; Naisten oikeuksien sopi- mus) alainen Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on vuonna 2014 antamassaan seitsemännessä määräaikaisraportissaan ilmaissut huolensa siitä, että rikoslaissa määritellään raiskaus edelleen tekijän käyttä- män väkivallan asteen mukaan sen sijaan, että se määri- teltäisiin uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella. Raportissa pidetään epäkohtana myös sitä, että rikoslain muutosesityksessä määritellään edelleen rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäy- minen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hei- kommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vam- maisiin naisiin. CEDAW-komitea päätyi raportissaan suosittelemaan raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamista. Invalidi- liitto puolestaan on esittänyt, että rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaisissa vammaisiin henkilöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sovellettava alakohta kumottaisiin tai ainakin seuraamustasoa nostettaisiin merkittävästi vastaamaan raiskauksiksi nimettyjen tekojen rangaista- vuutta. Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmisten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhteessa valta- väestöön. Xxxxxxx tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväes- töön, minkä voi aiheuttaa puutteellinen seulonta ja hoi- to. Myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammaisten naisten rintasyövän eh- käisyyn riittävän varhaisessa vaiheessa. koska asenteis- ta ja joukkotarkastuspaikkojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa. Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansan- terveystyön parantaminen vammaisten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämise- nä edellyttää tällöin rintasyöpäseulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyttä. Lisäksi terveyden- huollossa kiinnitetään liikaa huomiota vammasta johtu- viin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saavuttamatta. Monet vam- maisen naisen rintasyövän esiasteet voivat jäädä havait- sematta ja ne voidaan pahimmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyy, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asianmukaisestihelpotetaan ruuhkaa toimistojen asiakastiloissa.

Tapausesimerkki. Pyörätuolia käyttävä vammainen nainen tanssi ravintolassa miehen kanssaYhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan oppilaitos syrji näkövammaista, kun opaskoiran käyttö kiellettiin oppilaitoksen tiloissa Yhdenvertaisuusvaltuutettu teki tarkastuksen oppilaitokseen loppuvuodesta 2015, kun opas- koiran käyttö kiellettiin näkövammaiselta henki- löltä eikä sovittelu lukuisista yrityksistä huolimat- ta onnistunut. Ravintolan vahtimestari tuli huomauttamaan naiselleValtuutettu katsoi, että pyörätuoli oppilai- tos kohteli näkövammaista muita epäedullisim- min eikä pitänyt oppilaitoksen selitystä joidenkin henkilökunnan ja oppilaitoksen oppilaiden väi- tetyistä allergioista tai opaskoiran aiheuttamasta turvallisuusriskistä hyväksyttävänä syynä erilai- selle kohtelulle. Allergioista huolimatta on turvallisuusriski muille tanssijoillemah- dollista yhteensovittaa sekä opaskoirankäyttäjän että allergisten oikeudet yhteisymmärryksessä. Toimenpiteet: vahtimestarin vammaista syrjiväs- tä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leen. Vammaisjärjestöllä Opaskoira on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravintolan henkilökunnalle. YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella vammaisella näkövammaisen välttämätön apu- väline liikkumisessa ja näkövammaisella on yhtä- läinen oikeus ruumiilliseen ja henkisen koske- mattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti opiskeluun muiden kanssa, katsoo yhdenvertaisuusvaltuutettu Xxxxx Xxxxx. Tutkimukset osoittavat, että seksuaaliri- kos kohdistuu tyypillisesti naisiin Asetustasoisesti on säädetty muun muassa fyysi- sesti vammaisten avustajakoirien pääsystä ravin- toloiden asiakastiloihin (Maa- ja tyttöihinmetsätalousmi- nisteriön asetus 1367/2011 ilmoitettujen elin- tarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta; 18 § Eläinten pääsystä elintarvikehuoneistoon). Lem- mikkikoiran pääsy ravintolaan edellyttää ravinto- lan edustajan suostumusta, mutta toisinaan myös poikiinavustajakoiran pääsyssä ravintolaan ei erillistä lupaa edellytetä. Suomen rikoslain seksuaalirikos- säännösten muutoksella Kuten asetuksen nimestä voi päätellä, kyse on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den aiempaa vahvempaan oikeussuojaanelintarvikkeiden hygieniaan liittyvästä sääntelys- tä eikä asetuksen teksti ota kantaa siten edellä mainitun tapauksen kuvaukseen koira -allergis- ten ja hyötykoiran käyttäjien oikeuksien yhteen- sovittamiseen. Ensinnäkin puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksi. Näiden sääntömuutos- ten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytäntöä ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuutta siitä, että vammaiseen henkilöön tai vammaiseen lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen paheksut- tava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan parantumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeu- teen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryhtyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan. Vammaisilla henkilöillä on täysi oikeus perheen perustamiseen ja oikeus hankkia lapsia. Rikoslain raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat pykä- lät on uudistettu vuonna 2014. Rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoli- yhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, on tuomittava vankeuteen 1-6 vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös henkilö, joka on suku- puoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on esimerkiksi vammaisuutensa tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmai- semaan tahtoaan. Lakiuudistuksesta huolimatta jäi kuitenkin pääosin voi- maan rikoslain 20 luvun 5 §, jossa säädetään seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää tekijältä määrättyä asemaa tai riippuvuussuhdetta suhteessa uhriin (esim. hoitovastuus- sa oleva työntekijä). Toiseksi todetaan tämän aseman hyväksikäyttäminen, jolla taivutetaan sukupuoliyhtey- teen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi sairaalassa tai hoitolaitoksessa oleva uhri, jonka kyky puolustaa itse- ään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuok- si olennaisesti heikentynyt. Tällöin tekijä on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy mm. tahdonvastainen suku- puoliyhteys, joka on päällekkäinen ankarammin rangais- tavan raiskauksen tunnusmerkistön kanssa. Tiedetään, että vammaisten henkilöiden, erityisesti vam- maisten naisten, riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on moninkertainen verrattuna ei-vammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla riski on jopa kymmenkertainen. Myös hoitolaitoksissa tapahtuu eriasteisia seksuaalirikosten tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tapaukset jäävät monesti pimentoon asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että tällaisten tekojen kohteena olevat henkilöt ovat mones- ti alisteisessa ja hyvin riippuvaisessa asemassa tekoihin syyllistyneisiin ihmisiin. Oikeuskäytännössä on myös vakiintunut tapa mitata rangaistukset seksuaalirikoksis- sa rangaistusasteikon alarajan tuntumasta. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koske- van yleissopimuksen (CEDAW; Naisten oikeuksien sopi- mus) alainen Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on vuonna 2014 antamassaan seitsemännessä määräaikaisraportissaan ilmaissut huolensa siitä, että rikoslaissa määritellään raiskaus edelleen tekijän käyttä- män väkivallan asteen mukaan sen sijaan, että se määri- teltäisiin uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella. Raportissa pidetään epäkohtana myös sitä, että rikoslain muutosesityksessä määritellään edelleen rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäy- minen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hei- kommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vam- maisiin naisiin. CEDAW-komitea päätyi raportissaan suosittelemaan raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamista. Invalidi- liitto puolestaan on esittänyt, että rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaisissa vammaisiin henkilöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sovellettava alakohta kumottaisiin tai ainakin seuraamustasoa nostettaisiin merkittävästi vastaamaan raiskauksiksi nimettyjen tekojen rangaista- vuutta. Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmisten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhteessa valta- väestöön. Xxxxxxx tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväes- töön, minkä voi aiheuttaa puutteellinen seulonta ja hoi- to. Myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammaisten naisten rintasyövän eh- käisyyn riittävän varhaisessa vaiheessa. koska asenteis- ta ja joukkotarkastuspaikkojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa. Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansan- terveystyön parantaminen vammaisten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämise- nä edellyttää tällöin rintasyöpäseulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyttä. Lisäksi terveyden- huollossa kiinnitetään liikaa huomiota vammasta johtu- viin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saavuttamatta. Monet vam- maisen naisen rintasyövän esiasteet voivat jäädä havait- sematta ja ne Siihen tilanteeseen voidaan pahimmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyy, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asianmukaisestisovel- taa yhdenvertaisuuslakia.

Tapausesimerkki. Pyörätuolia käyttävä vammainen nainen tanssi tans- si ravintolassa miehen kanssa. Ravintolan vahtimestari vahti- mestari tuli huomauttamaan naiselle, että pyörätuoli pyörä- tuoli on turvallisuusriski muille tanssijoille. ToimenpiteetToi- menpiteet: vahtimestarin vammaista syrjiväs- tä syrjivästä käytöksestä huomautettiin hänen työnantajal- leen. Vammaisjärjestöllä on mahdollisuus antaa vammaisuuden kohtaamisesta koulutusta ravintolan ravin- tolan henkilökunnalle. puoli-identiteettiä loukkaavaa. Tämä tarkoittaa, että vammaisen naisen tai tytön syrjintä on yhtä aikaa mo- ninkertaista ja erityisen törkeää, koska syrjintäperus- teita on tällöin kaksi eli vamma ja sukupuoli. YK:n vam- maissopimuksen yhtenä tavoitteena on voimaannut- taa vammaiset naiset pitämään oikeuksistaan kiinni. Voimaantumisen voi ymmärtää henkilön vahvistuvana tunteena yhteisöön kuulumisesta huolimatta vammas- ta tai sairaudesta aiheutuvasta rajoitteesta. • moninkertainen riski joutua syrjinnän kohteeksi sekä vamman että sukupuolen perusteella ja siitä johtuen he ovat ryhmänä kaikkein heikoimmassa asemassa • moninkertainen riski joutua syrjityksi työpaikalla ja koulutuksessa sekä terveydenhuollossa • moninkertainen riski tulla raiskatuksi, pahoinpidel- lyksi sekä kotonaan että kodin ulkopuolella ja tulla pakotetuksi avioliittoon vastoin tahtoaan tai joutua tahtomattaan kansainvälisen ihmiskaupan uhriksi • moninkertainen riski joutua sopimattoman ja seksu- aalisesti värittyneen koskettelun uhriksi, koska syn- tymästä asti vammaisiin henkilöihin kohdistuu muita enemmän fyysistä koskettelua • moninkertainen riski joutua elämään syntymästään saakka köyhyydessä ja riittämättömän elintason tur- vin työelämän ulkopuolella Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhden- vertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttä- vää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, al- kuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liit- tyvän syyn perusteella. Vamma ja sukupuoli esiintyvät siis erillisinä syrjintäperusteina, mutta niiden samanai- kaista päällekkäisyyttä ei oteta laissa huomioon. YK:n vammaissopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella jokaisel- la vammaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkisen koske- mattomuutensa kos- kemattomuutensa kunnioittamiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tutkimukset osoittavat, että seksuaaliri- kos seksuaa- lirikos kohdistuu tyypillisesti naisiin ja tyttöihin, mutta toisinaan myös poikiin. Suomen rikoslain seksuaalirikos- säännösten seksuaaliri- kossäännösten muutoksella on merkitystä lain tasolla vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den itsemääräämisoike- uden aiempaa vahvempaan oikeussuojaan. Ensinnäkin puolustuskyvyttömän henkilön seksuaalinen hyväksi- käyttö katsotaan ankarammin rangaistavaksi raiskauk- seksi. Toiseksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulki- taan lähtökohtaisesti törkeäksi. Näiden sääntömuutos- ten säännönmuu- tosten tavoitteena on yhdenmukaistaa oikeuskäytäntöä oikeuskäytän- töä ja ennaltaehkäistä rikoksia sekä lisätä tietoisuutta tietoisuut- ta siitä, että vammaiseen henkilöön tai vammaiseen lapseen kohdistuva seksuaalirikos on erityisen paheksut- tava pahek- suttava ja vakava teko. Ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi koh- teeksi joutuneelle tämä merkitsee oikeusturvan parantumistaparan- tumista. Samalla on syytä painottaa, että täysi-ikäisen vammaisen henkilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeu- teen itsemääräämisoi- keuteen kuuluu siitä päättäminen, kenen kanssa ryhtyy ryh- tyy vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen vai ryhtyykö lainkaan. Vammaisilla henkilöillä on täysi oikeus perheen perustamiseen ja oikeus hankkia lapsia. Rikoslain raiskausta ja törkeää raiskausta koskevat pykä- lät on uudistettu vuonna 2014. Rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoli- yhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa, on tuomittava vankeuteen 1-6 vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös henkilö, joka on suku- puoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen on esimerkiksi vammaisuutensa tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmai- semaan tahtoaan. Lakiuudistuksesta huolimatta jäi kuitenkin pääosin voi- maan rikoslain 20 luvun 5 §, jossa säädetään seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Ensinnäkin tunnusmerkistön soveltaminen edellyttää tekijältä määrättyä asemaa tai riippuvuussuhdetta suhteessa uhriin (esim. hoitovastuus- sa oleva työntekijä). Toiseksi todetaan tämän aseman hyväksikäyttäminen, jolla taivutetaan sukupuoliyhtey- teen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi sairaalassa tai hoitolaitoksessa oleva uhri, jonka kyky puolustaa itse- ään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuok- si olennaisesti heikentynyt. Tällöin tekijä on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy mm. tahdonvastainen suku- puoliyhteys, joka on päällekkäinen ankarammin rangais- tavan raiskauksen tunnusmerkistön kanssa. Tiedetään, että vammaisten henkilöiden, erityisesti vam- maisten naisten, riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi on moninkertainen verrattuna ei-vammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla riski on jopa kymmenkertainen. Myös hoitolaitoksissa tapahtuu eriasteisia seksuaalirikosten tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Tapaukset jäävät monesti pimentoon asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että tällaisten tekojen kohteena olevat henkilöt ovat mones- ti alisteisessa ja hyvin riippuvaisessa asemassa tekoihin syyllistyneisiin ihmisiin. Oikeuskäytännössä on myös vakiintunut tapa mitata rangaistukset seksuaalirikoksis- sa rangaistusasteikon alarajan tuntumasta. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koske- van yleissopimuksen (CEDAW; Naisten oikeuksien sopi- mus) alainen Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on vuonna 2014 antamassaan seitsemännessä määräaikaisraportissaan ilmaissut huolensa siitä, että rikoslaissa määritellään raiskaus edelleen tekijän käyttä- män väkivallan asteen mukaan sen sijaan, että se määri- teltäisiin uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella. Raportissa pidetään epäkohtana myös sitä, että rikoslain muutosesityksessä määritellään edelleen rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäy- minen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi, mikä johtaa lieviin rangaistuksiin mm. tapauksissa, joissa rikoksentekijän teko kohdistuu laitosolosuhteissa hei- kommassa asemassa oleviin henkilöihin, erityisesti vam- maisiin naisiin. CEDAW-komitea päätyi raportissaan suosittelemaan raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamista. Invalidi- liitto puolestaan on esittänyt, että rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaisissa vammaisiin henkilöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sovellettava alakohta kumottaisiin tai ainakin seuraamustasoa nostettaisiin merkittävästi vastaamaan raiskauksiksi nimettyjen tekojen rangaista- vuutta. Iso-Britanniassa on selvitetty CP-vammaisten ihmisten lisääntynyttä kuolevuutta eri sairauksiin suhteessa valta- väestöön. Xxxxxxx tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 1999, että CP-vammaisilla naisilla on jopa kolme kertaa suurempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna valtaväes- töön, minkä voi aiheuttaa puutteellinen seulonta ja hoi- to. Myös Suomessa on vihdoin ryhdyttävä kiinnittämään huomiota aikuisten vammaisten naisten rintasyövän eh- käisyyn riittävän varhaisessa vaiheessa. koska asenteis- ta ja joukkotarkastuspaikkojen esteellisyyksistä johtuen puutteita näiltä osin on osoitettavissa. Tutkimuslaitteet ovat usein esteellisiä ja vammaisen naisen on niihin vaikea päästä. Laissa säädetyn kansan- terveystyön parantaminen vammaisten naisten yksilöön ja elinympäristöön kohdistuvana terveyden edistämise- nä edellyttää tällöin rintasyöpäseulontaan liittyvien tutkimuslaitteiden esteettömyyttä. Lisäksi terveyden- huollossa kiinnitetään liikaa huomiota vammasta johtu- viin toimintarajoitteisiin, jolloin muut terveydenhuollon palvelut uhkaavat jäädä saavuttamatta. Monet vam- maisen naisen rintasyövän esiasteet voivat jäädä havait- sematta ja ne voidaan pahimmillaan tulkita vammaan kuuluviksi. Vammaisten naisten hyvinvointi lisääntyy, kun seulonta ja riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito toteutetaan asianmukaisesti.