Tutkimuskohteen kuvaus. Tässä tutkimuksessa tutkitaan jakelusopimuksen erityispiirteitä kansainvälisessä kaupassa, kun kyseessä on luvanvarainen ampumatarvike. Ase- ja ampumatarviketeollisuus on maailmanlaajuinen teollisuuden-ala, jota säädellään sekä kansallisesti, EU-tasolla, mutta myös kansainvälisesti. Euroopan muuttunut turvallisuustilanne on vaikuttanut viime vuosina merkittävästi puolustustarviketeollisuuden toimintaan. Alaa säätelevään lainsäädäntöön on tullut tiukennuksia mm. pakotteista johtuen. Ase- ja ampumatarviketeollisuuden suurimmat asiakkaat ovat pääsääntöisesti eri maiden valtiot, jotka hankkivat tuotteita puolustustarkoituksiin. Asealan yritykset valmistavat puolustustarvikkeiden lisäksi hyvin usein tuotteita myös siviilikäyttöön, kuten metsästys- ja urheiluammuntaan. Yksityisten elinkeinonharjoittajien ase- ja ampumatarvikkeiden kaupankäyntiä säädellään hivenen eri tavalla kuin valtioiden tekemiin ase- ja ampumatarvikehankintoihin liittyviä liiketoimia. Tämän tutkimuksen ulkopuolelle jää viranomaishankinnat ja tutkimus keskittyy yksityisten elinkeinonharjoittajien väliseen kaupankäyntiin. Yritykset tekevät erilaisia tutkimuksia laajentaakseen toimintaansa Suomen ulkopuolelle ja kasvattaakseen myyntiä. Totuttu suomalainen toimintatapa harvoin toimii Suomen ulkopuolella ja sen vuoksi yrityksen on laadittava yksityiskohtainen suunnitelma, miten käynnistää vientitoiminta.1 Hyvin usein yritys aloittaa kansainvälisen toiminnan pienin askelin valitsemalla ensin pienemmän riskin maita ja lisäten maiden lukumäärää pikku hiljaa. 2 Jokaisesta maasta täytyy laatia oma erillinen selvitys, koska erot maiden välillä voivat olla kovinkin suuret. Selvitykseen sisällytetään hyvin usein kohdemaan markkinatutkimus, mutta muuttuneessa maailman poliittisessa tilanteessa on myös
Tutkimuskohteen kuvaus. Vapaan markkinatalouden mukainen liiketoiminta perustuu yritysten välisille sopimuksille ja sopimusverkoille. Yritykset solmivat muun muassa tuotanto-, yhteistyö- ja jakelusopimuksia parhaiten tarkoitukseen sopivan kumppanin kanssa, mikäli sopimusneuvotteluissa päästään yhteisymmärrykseen molempia riittävästi tyydyttävästä ratkaisusta. Vapaan markkinatalouden ajatus markkinoiden itseohjautuvuudesta ja tasapainosta voidaan nähdä heijastuvan pitkälti myös suomalaisessa sopimusoikeudessa. Suomalaisessa sopimusoikeudessa valtion interventionistiset toimenpiteet rajoittuvat liikesopimusten kohdalla pääasiassa tilanteisiin, joissa yritykset voisivat sopimuksin vahingoittaa tervettä kilpailua markkinoilla. Kuluttajasopimusten kohdalla pelkästä markkinalähtöisyydestä on kuitenkin haluttu Suomessa merkittävämmin poiketa. Lainsäädännössä on tietoisesti haluttu omaksua suurempi rooli heikomman osapuolen, kuluttajan, suojaamiseksi. Kuluttajasopimuksissa sopimuksen osapuoliasetelma onkin lähtökohtaisesti varsin epätasapainoinen. Esimerkiksi halutessaan avata pankkitilin, kuluttajan todellinen vaikuttamisen mahdollisuus rajoittuu lähinnä valittavaan pankkiin ja palveluiden laajuuteen. Lainsäädännössä kuluttajansuojan tarkoituksena on tasapainottaa tilannetta turvaamalla kuluttajan asema ja luomalla vastuita myös palvelun tai tuotteen tarjoajalle. Edellä kuluttaja- ja liikesopimusten kautta kuvatun kaltainen jatkuva tasapainottelu markkinalähtöisen tehokkuuden ja solidaarisuuteen perustuvien valtion väliintulojen, kuten juuri kuluttajansuojan, välillä on Xxxxxxxxxxxxx mukaan luonteenomaista hyvinvointivaltiolle.1 Markkinoiden halutaan toimivan tehokkaasti, mutta tehokkuutta ei kuitenkaan haluta toteuttaa yksilön edun kustannuksella. Xxxxxxxxxxx itse käyttää esimerkkinä tästä tasapainottelusta pyrkimyksen markkinalähtöiseen sopimusoikeuteen