MÄÄRÄAIKAISET TYÖSUHTEET OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ. Tässä luvussa esitän ja selvitän määräaikaisia työsuhteita koskevia päätöksiä oikeuskäytännössä sekä työtuomioistuimen että korkeimman oikeuden kannalta. Aluksi kerron kuitenkin edellä mainittujen tuomioistuinten pääpiirteet ja tehtävät. Oikeuskäytännön kautta tutkin määräaikaisia työsuhteita tarkemmin sekä oikeuskäytäntöä voidaan käyttää hyvin apuna määräaikaisten työsopimusten sallittavuutta arvioitaessa. Oikeuskäytännöstä löytyy useita määräaikaisuutta sekä ketjusopimuksia koskevia tapauksia. Työnantajan ja työntekijän välille voi syntyä erimielisyyttä siitä, onko määräaikaista tai toistuvasti tehtyjä määräaikaisia työsopimuksia pidettävä toistaiseksi voimassa olevana sopimuksena. Tällöin näyttövelvollisuus sopimuksen määräaikaisuudesta on sillä osapuolella, joka vetoaa määräaikaisuuteen. (Xxxxxxxxxx & Äimälä 2004, 41.) Uusi työsopimuslaki, joka tuli voimaan vuonna 2001, ei ole tuonut aivan merkittäviä muutoksia määräaikaisten työsopimusten solmimiseen. Määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytykset ovat pysyneet lähes ennallaan, lukuun ottamatta ketjusopimuksiin kohdistuvia muutoksia. Vanha työsopimuslaki salli määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisen ilman varsinaisia perusteita.
