Oikeuskäytäntö. Veron kiertämisen ja veropetosten estäminen ei ole kuitenkaan ainoa oikeuttamispe- ruste, jonka perusteella perusvapauden rajoitus voidaan hyväksyä. PPT:n arvioinnissa on myös otettava huomioon erityisesti verotusvallan tasapainoinen jakautuminen. Oikeut- tamisperuste esiteltiin ensimmäisen kerran tapauksessa C-446/03 Marks & Spencer. Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan EU:n jäsenmaalla on oikeus varmistua siitä, että sen verotusvallan piiriin kuuluvat tulot tulevat verotetuksi tässä jäsenmaassa.232 Toisin sanoen, jos jäsenvaltiolla on kohtuullinen side joko verotussubjektiin tai verotettavaan objektiin (tai molempiin), on sillä oikeus suojata verotusoikeuttaan lainsäädännön avulla. Jäsenvaltiot voivat siten hyödyntää määräyksiä, joiden avulla ne pyrkivät estä- mään tulojen siirtämisen niiden verotusvallan ulkopuolelle.233 Verotusvallan tasapainoinen jakautuminen tuskin silti tulee kysymykseen ainoana oi- keuttamisperusteena PPT:n kohdalla. Siksi on tarkoituksenmukaisempaa tarkastella, 229 Ks. C-157/86, Xxxxxx, tuomion k. 11. 230 Näin ollen EU:n komission ehdottamalla objektiivisen testin yhteyteen lisättävällä järjestelyn todelli- suuden vaatimuksella ei näyttäisi olevan merkitystä. Ks. Komission suositus (EU) 2016/136, k. 2. 231 Vrt. Koriak 2016, s. 556–557. Hänen mukaansa PPT voi olla hyväksyttävä oikeuttamisperustein vain, jos EUT on valmis joustamaan keinotekoisuuden vaatimuksesta. 232 Ks. C-446/03, Xxxxx & Xxxxxxx, xxxxxxx k. 45–46. 233 Hilling 2013, s. 298. kuinka hyväksyttävä PPT:n aiheuttama perusvapauden rajoitus olisi, jos oikeuttamispe- rustetta sovellettaisiin yhdessä veron kiertämisen estämisen kanssa.234 Verotusvallan jaon ja veron kiertämisen estämisen välillä on nimittäin tiivis suhde, joka perustuu pyr- kimykseen estää verotettavien tulojen siirrot pois sieltä, missä tulo on todellisuudessa ansaittu. Varojen siirtäminen on usein yhteydessä juuri veron kiertämiseen keinotekois- ten järjestelyiden avulla.235 Cadbury Schweppesistä lähtöisin oleva väärinkäytön xxxxx- xxxxx xxx täten jo sellaisenaan tiukan siteen näiden kahden oikeuttamisperusteen vä- lille. Kysehän oli puhtaasti keinotekoisista järjestelyistä sen veron kiertämiseksi, ”joka olisi normaalisti maksettava asianomaisen jäsenvaltion alueella harjoitetusta toimin- nasta syntyneistä voitoista”.236 Tämä yhdenmukaisuus verotusvallan tasapainoiseen ja- koon nähden ei liene tahaton ratkaisu tuomioistuimen osalta.237 Myös oikeuskäytän- nössä on vakiintuneesti hyväksytty, että veron kier...
Oikeuskäytäntö. Sopimuksen teko ja sopimuksen pitävyys perustuu lainsäädäntöön ja vakiintunei- siin oikeusperiaatteisiin, sekä niiden soveltamiseen. Sopimusvapaus tarkoittaa, että sopijaosapuolet voivat tietyissä rajoissa sopia melko vapaasti asioista. (Xxxx- xxxxxxx & Annola 2018, 138–139.) Hemmo (2017, 16–17) huomauttaa kuitenkin, että erilaisia sopimustyyppejä rajoitetaan eri tavoin sopimisen vapauden osalta. Yleisesti ottaen rajoitteina toimivat lait, mutta myös sillä, onko laki pakottava vai tahdonvaltainen on merkitystä siihen, tuleeko laki sovellettavaksi: Pakottava lain- säädäntö ohittaa sopimuksen, mutta tahdonvaltainen laki tulee sovellettavaksi vain, mikäli sopimuksessa ei määrätä toisin. (Xxxxxxxxxxx & Annola 2018, 138– 139.) Tätä voitaneen pitää yleisohjeena, mutta osakassopimusten osalta on syytä muistaa luvussa 3.1 esitelty Pönkän (2008) näkemys liittyen pakottavaan lainsää- däntöön ja siihen liittyvään sopimisen mahdollisuuteen. Konkreettinen ja hieman arkisempi esimerkki tahdonvaltaisesta lainsäädännöstä ja sen suhteesta sopimukseen on asunnon vuokranmaksu. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (1995/481 4:34.1 §) mukaan vuokran maksu asuin- huoneistosta tulee suorittaa kuun toinen päivä, ellei toisin ole sovittu. Näin ollen sopimuksessa vuokranmaksupäivä voidaan määrittää vapaasti, mutta mikäli sitä ei määritetä, sovelletaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. (Xxxxxxxxxxx & Annola 2018, 140.)
Oikeuskäytäntö. Xxxx valinnut viisi korkeimman oikeuden tapausta sekä neljä työtuomioistuimen tapausta. Kaikki valitsemani tuomioistuinten päätökset liittyvät määräaikaisiin työsuhteisiin. Kyseiset oikeuskäytännön päätökset ovat vuosien 1995 ja 2009 välillä. Uusi työsopimuslaki tuli voimaan vuoden 2001 aikana, joten muutamissa tapauksissa on käytetty vanhan työsopimuslain käytäntöä.
Oikeuskäytäntö. Korkein oikeus on toistaiseksi ratkaissut kuusi nykyisen vakuutussopimuslain sovel- tamiseen liittyvää tapausta. Vakuutuksista syntyneitä riita-asioita on tuomioistuimis- sa käsitelty muutenkin varsin vähän. Tuomioistuimen ulkopuoliset vakuutusriitoja käsittelevät toimielimet, kuluttajavalituslautakunta ja Vakuutuslautakunta, ovat va- kuutusasioissa muodostuneet keskeisiksi oikeussuojaelimiksi, ja niiden ratkaisuilla on huomattava vaikutus vakuutussopimuslain tulkinta- ja soveltamiskäytäntöön. Kuluttajavalituslautakunta on lakisääteinen toimielin. Sen päätehtävänä on kuluttaja- valituslautakunnasta annetun lain (42/1978) 1 §:n mukaan antaa kuluttajan hakemuk- sesta ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimielisyyk- siin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödyk- keen hankintaan liittyvissä asioissa. Vakuutusasioita on lautakunnassa käsitelty vuo- sittain noin 300. Kuluttajavalituslautakunta ei käsittele sijoitussidonnaisia vakuutuk- sia koskevia erimielisyyksiä. Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton ja Kuluttajaviraston väliseen sopimukseen perustuva Kuluttajien vakuutustoimisto neuvoo ja auttaa kuluttajia vakuutusasioissa. Toimistolle tehdään vuosittain 7000 – 9000 valitusta tai tiedustelua. Toimiston yh- teydessä toimiva Vakuutuslautakunta käsittelee vakuutussuhteeseen perustuvia eri- mielisyyksiä, jotka koskevat lain tai vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista. Rat- kaisusuosituksen sisältävää lausuntoa voivat pyytää niin vakuutuksenottaja, vakuu- tettu, vahinkoa kärsinyt, edunsaaja kuin asianomainen vakuutusyhtiökin. Vakuutus- lautakunta on vuosittain antanut 800–900 lausuntoa. Kuluttajavalituslautakunnan ja Vakuutuslautakunnan päätökset ovat luonteeltaan suosituksia eikä niitä voi panna täytäntöön pakkotoimin. Käytännössä suosituksia noudatetaan hyvin.
Oikeuskäytäntö. Suomessa riita-asioita käsitellään yleisissä tuomioistuimissa, joita ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet sekä korkein oikeus, joka käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasi- oissa. Käräjäoikeuksia on Suomessa 20 ja hovioikeuksia viisi. Vuokralaiset ja vuokranantaja voivat halutessaan viedä vuokrasopimuksiin liittyvän riita-asian ensin käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Käräjäoikeudessa asia käsitellään joko normaalina riita- asian prosessina tai summaarisena riita-asiana, jonka voi panna vireille suppeammalla haastehakemuksella. Summaariset riita-asiat ovat yleensä riidattomia asioita, esimer- kiksi vuokriin liittyviä saatavia. (Oikeuslaitoksen www-sivut 2021.) Käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen päätökseen voidaan hakea muutosta hovioikeudessa, ellei kyse ole yksipuolisesta tuomiosta, josta ei voi valittaa. Yksipuolisissa tuomioissa voidaan valituksen sijasta hakea takaisinsaantia eli muutosta. Yksipuolinen tuomio an- netaan, mikäli vastaaja ei anna lainkaan vastausta pyydettyyn haasteeseen tai vastaaja ei ole vastauksessa antanut perustetta kanteen vastustamiselle tai vastaaja vetoaa pe- rusteeseen, jolla ei ole merkitystä asian ratkaisemisessa. (Oikeudenkäymiskaari 4/1734, 5 luku 13 §; Oikeuslaitoksen www-sivut 2021.) Siviilioikeudellisissa asioissa hovioikeus tekee ensin päätöksen siitä, onko jatkokäsit- tely mahdollinen ja ottaa tapauksen vasta mahdollisen jatkokäsittelyluvan jälkeen kä- sittelyyn. Hovioikeuden päätökseen voi myös hakea valituslupaa. Mikäli valitusluvan saa, asia käsitellään korkeimmassa oikeudessa. (Oikeuslaitoksen www-sivut 2021.) Vuonna 2019 käräjäoikeuksissa ratkaistiin 24 100 huoneenvuokra-asiaan liittyvää ta- pausta. Enemmistö riidoista, 13 720 tapausta, koski vuokrasopimuksen purkamista ja niihin liittyviä korvauksia. 9 790 tapauksessa käsiteltiin huoneenvuokrasaatavia. Ho- vioikeuksissa vuonna 2019 huoneenvuokra-asioissa annettiin yhteensä 86 ratkaisua. (Oikeusministeriö 2020, 319, 404.) Taulukko 1. Käräjäoikeuksissa ratkaistut siviilioikeudelliset asiat 2019, huoneen- vuokra-asiat (Oikeusministeriö 2020, 319) Asia Tapaukset Vuokrasopimuksen purkaminen/korvaus 13720 Huoneenvuokrasaatava 9790 Vahingonkorvaus huoneenvuokrasuhteessa 333 Huoneenvuokra-asia 156 Vuokrasopimuksen irtisanominen/korvaus 74 Vuokrasopimuksen muu päättyminen/korvaus 14 Vuokran alentaminen 6 Muuttopäivän siirtäminen 5 Vuokran korottaminen 2 Yhteensä 24100 Taulukko 2. Hovioikeuksissa annetut ratkaisut siviiliasioissa 2019, huoneenvuokra- asiat (Oikeusministeriö 2...
Oikeuskäytäntö. Syrjintälautakunta 2006: 10–11 Korkein hallinto-oikeus, KHO:1999:55 Korkein oikeus, KKO: 2008:93 RAPORTIN LIITTEET Suomen kolmannen kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen täy- täntöönpanosta annetun määräaikaisraportin liitteinä toimitetaan Euroopan neuvoston minis- terikomitean ohjeiden (ACFC/III(2008)001, para.7) mukaisesti ne relevantit kansalliset lait, joita on muutettu raportointikaudella, sekä relevantit lainvalmisteluasiakirjat. Määräaikaisraportissa mainitut säädökset ovat saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexistä osoitteesta <xxx.xxxxxx.xx>. Act on Restructuring Local Government and Services (laki kunta- ja palvelurakenneuudis- tuksesta, lag om en kommun- och servicestrukturreform; 169/2007) Act on the Financing of Education and Culture (laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoitukses- ta, lag om finansiering av undervisnings och kulturverksamhet; 635/1998), amended by Act 1186/1998 Act on the Ombudsman for Minorities and the National Discrimination Tribunal of Finland (laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta, lag om minoritetsombudsmannen och diskrimineringsnämnden; 679/2008) Act on Yleisradio Oy (the Finnish Broadcasting Company, 1380/1993), as amended by Act 635/2005 Child Welfare Act (2007/417) Decree of the Ministry of Education on the criteria for granting Government subsidies for supplementary instruction in basic and general upper secondary education of pupils with for- eign languages, Sámi or Roma as their mother tongue (opetusministeriön asetus vieraskielis- ten sekä saamenkielisten ja romanikielisten oppilaiden täydentävään opetukseen peru- sopetuksessa ja lukiokoulutuksessa myönnettävän valtionavustuksen perusteista, undervis- ningsministeriets förordning om grunderna för statsunderstöd som beviljas för komplette- rande undervisning i den grundläggande utbildningen och gymnasieutbildningen för elever med främmande språk, samiska och romani som modersmål; 392/2007) Decree on the Advisory Board for Ethnic Relations (statsrådets förordning om delegationen för etniska relationer; 352/2008) Degree on Press Subsidies (valtioneuvoston asetus sanomalehdistön tuesta, statsrådets för- ordning om stöd för tidningspressen; 389/2008) Degree on the Enforcement of the Language Act (valtioneuvoston asetus kielilain täytäntöönpanosta, statsrådets förordning om verkställigheten av språklagen; 433/2004) Language Act (423/2003) Non-Discrimination Act (690/2008) Sámi Language Act (1086/2003) Government Xxxx to t...