Sopimuksen rahoitusmekanismi. Sopimuksen artiklat 20 ja 21 määrittävät osapuolten velvoitteet rahoituksen kanavoi- miseksi sen toimeenpanoon. Sopimuksen yhteydessä ei luotu uutta rahastoa, mutta vuonna 1997 perustettiin niin kutsuttu Globaali Mekanismi (GM), joka pyrkii mo- bilisoimaan ja kanavoimaan rahavaroja kehitysmaihin, jotka kärsivät aavikoitumises- ta. Kehitysmaat itse rahoittavat suurimman osan aavikoitumisen vastaisesta toiminnasta. Teollisuusmaat ovat rahoittaneet kahden- ja monenvälisellä rahoituksella kehitysmai- ta. Afrikassa kahdenvälinen kehitysyhteistyö on suurin ulkopuolinen rahoituksen läh- de. Monenvälisten pankkien lainat ovat Latinalaisen Amerikan ja Aasian maiden suu- rin rahoituksen lähde. Maailmanpankilla, IFAD:illa, alueellisilla kehityspankeilla ja YK:n järjestöillä on myös keskeinen rooli rahoituksessa. Aavikoitumissopimuksen artiklaan 20 para 2 (b) on kirjattu velvoite teollisuus- maille edistää Maailman ympäristörahaston GEF:in rahoitusta aavikoitumisen tor- juntaan sen alkuperäisen neljän toimialueen sisällä (ilmasto, luonnon monimuotoi- suus, merien- ja otsonikerroksen suojelu). Vuonna 2002 aavikoitumisen ja metsienhä- vityksen ehkäisytoimenpiteet otettiin GEF:in uudeksi toimialueeksi, kun GEF:lle hyväksytiin uusi ns. focal area eli kestävä maankäyttö (sustainable land management). GEF:in toimiminen sopimuksen yhtenä rahoitusmekanismina tarkoittaa sitä, että so- pimusta pystytään tulevaisuudessa toteuttamaan tehokkaammin. Yhteistyö GM:n kans- sa tulee lisääntymään ja GM:n rooli rahavarojen mobilisoimisessa tulee kasvamaan. Vuoden 2004 loppuun mennessä 68 maata, joista suurin osa on Afrikan valtioita, ovat laatineet omat kansalliset toimintaohjelmansa. Kaikki Suomen kehitysyhteistyön pää- kumppanimaat, Mosambikia lukuun ottamatta, ovat jo laatineet omat kansalliset toi- mintaohjelmansa. Alueellisia toimintaohjelmia on Afrikkaan laadittu neljälle eri alu- eelle: Länsi, Itä- ja Etelä-Arfrikkaan ja Maghrebiin. Muilta mantereilta on valmistunut vain Länsi-Aasian alueellinen toimintaohjelma. Maissa ja alueilla, joissa toiminta- ohjelmat ovat valmistuneet, on siirrytty toimintaohjelmien toteuttamisvaiheeseen. Aavikoitumissopimus ei ole saanut samaa painoarvoa OECD-maiden kehitys- yhteistyössä, kuin biodiversiteetti- ja ilmastosopimus. UNCCD on edistänyt merkittä- västi aavikoitumisen vastaista toimintaa, mutta erityisesti Afrikan valtiot ovat rapor- toineet, että riittämätön rahoitus on hidastanut sopimuksen toteutusta. Suurin vastuu aavikoitumissopimuksen toim...
Sopimuksen rahoitusmekanismi. Biodiversiteettisopimuksen ja bioturvallisuuspöytäkirjan rahoitusmekanismina toimii Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (GEF). Vuosien 1991 ja 2004 välisenä aikana GEF on kanavoinut avustuksina biodiversiteettihankkeisiin 1,89 miljardia US dollaria ja li- säksi yhteistyössä muiden järjestöjen ja yksityissektorin kanssa lisärahoittanut erilaisia hankkeita 3,8 miljardin dollarin edestä. GEF tarjoaa uutta ja lisäistä rahoitusta biodiver- siteettihankkeista syntyvän globaalin ympäristöhyödyn saavuttamiseksi. Biodiversi- teettihankkeiden tapauksessa tämä koskee toimenpiteitä, jotka vähentävät globaalin biodi- versiteetin katoamista sekä edesauttavat ekosysteemien ja niiden eliölajien suojelemista.
Sopimuksen rahoitusmekanismi. Ilmastosopimuksen rahoitusmekanismina toimii Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (GEF), jonka ’ilmastoikkunasta’ rahoitetaan kehitysmaiden ilmastotoimia. GEF:in kokonaisrahoituksesta vajaa 40% menee ilmastotoimiin. Vuosien 1991–2003 välisenä aikana GEF rahoitti ilmastonmuutoksen torjuntaa 1,6 miljardin US dollarin edestä. Osapuolikokous antaa GEF:lle ohjeet rahoituskelpoisista toimista. Toistaiseksi ra- hoituksen pääpaino on ollut ilmastonmuutoksen hillitsemiseen (mitigaatio) vaikutta- vissa toimissa, kuten teknologiansiirrossa ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämises- sä. Ilmastonmuutokseen sopeutumistoimia (adaptaatio) on rahoitettu tähän mennes- Marrakeshissa pidetyssä 7. osapuolikokouksessa perustettiin kolme GEF:in hallinnoimaa vapaaehtoista ilmastorahastoa: vähiten kehittyneiden maiden rahasto (LDCF), ilmastoerityisrahasto (SCCF) ja pöytäkirjan voimaantulon jälkeen toimin- tansa aloittava Kioton pöytäkirjan adaptaatiorahasto (KPAF). LDCF on ollut toimin- nassa vuodesta 2002. Sen tehtävänä on tukea vähiten kehittyneiden maiden työohjelman toteuttamista. Alkuvuosina rahoitetaan kansallisten adaptaatiosuunnitelmien (National Adaptation Programme of Action) laadintaa ja rajoitetusti myös niiden toimeenpa- noa. SCCF:n toiminta käynnistynee vuonna 2005, rahoituksen kanavoituessa alku- vaiheessa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviin toimiin ja teknologiansiirtoon. GEF ei ole ilmastosopimuksen ainoa rahoittaja, vaan sopimuksessa todetaan kehi- tysmaiden ilmastotoimien rahoituslähteinä myös kahdenvälinen, alueellinen ja muu monenkeskinen tuki (artikla 11.5). Lisäksi kehitysmaiden velvoitteiden toteutumista tuetaan ilmastosopimussihteeristön kautta jäsenmaksutuloilla sekä sihteeristön
Sopimuksen rahoitusmekanismi. Osapuolten toisessa kokouksessa Lontoossa 1990 luotiin pöytäkirjan rahoitusme- kanismiksi Monenkeskinen otsonirahasto (Multilateral Fund, MLF), jonka tarkoituk- sena on auttaa kehitysmaita selviämään otsonikerrosta heikentävien aineiden käytön ja valmistuksen rajoittamiseen sekä lopettamiseen liittyvistä kustannuksista. Rahasto jakaa vuosittain noin 150 miljoonaa dollaria avustuksina. Osapuolet täydentävät ra- hastoa kolmen vuoden välein. Vuosien 1991–2005 välisenä aikana osapuolet ovat tar- jonneet rahaston käyttöön yli 2,1 miljardia US dollaria. Varoja on käytetty muun muassa olemassa olevien tuotantoprosessien muuntamisen rahoittamiseen, henkilös- tön kouluttamiseen, uusien teknologioiden lisenssimaksujen ja patenttioikeuksien maksamiseen sekä kansallisten otsoniyksiköiden perustamiseen. Enimmillään 20 pro- senttia kunkin osapuolen lahjoituksista voidaan käyttää soveltuviin kahdenvälisiin hankkeisiin. Lisäksi Maailmanlaajuisen ympäristörahaston (GEF) avulla on tuettu siirtymätalous- maiden toimia otsonikerrosta heikentävien aineiden käytöstä luopumiselle. Sopimus on tähän mennessä tuottanut erinomaisen tuloksen. Otsonikerrosta heiken- tävien aineiden käyttö on vähentynyt huomattavissa määrin ja niiden täydellisestä kiellosta ja luopumisaikataulusta on tehty päätös. Uusia yläilmakehän otsonikerrosta heikentäviä aineita kuitenkin kehitetään edelleen. Sopimusta on tämän vuoksi jatku- vasti tarkistettava. Lentoliikenteen kasvu on asettanut uusia haasteita otsonikerroksen menestyksekkäälle suojelulle. Montrealin ja Pekingin osapuolikokouksissa tehtyjen pöytäkirjamuutosten ratifioin- tien lukumäärät ovat kehitysmaiden suhteen vielä verrattain vähäiset. Tästä huolimat- ta kehitysmaat ovat onnistuneet vähentämään CFC-aineiden kulutustaan 50 %:lla 1990-luvun puolivälin määristä. Osalla kehitys- ja siirtymätalousmaista on kuitenkin ollut poliittis-taloudellisista syistä vaikeuksia täyttää pöytäkirjan määräyksiä aikatau- lujen mukaisesti. Etenkin Aasian maiden voimakas talouskasvu on luonut paineita lisätä otsonikerrosta heikentävien aineiden käyttöä. Myös otsonikerrosta heikentävillä aineilla käytävä laiton kauppa on ongelma, johon on tulisi puuttua sopimuksen puitteissa. Oman erityisen haasteensa muodostaa CFC-yhdisteiden korvaaminen otsoni- kerrokselle vähemmän haitallisilla HFC-yhdisteillä, jotka lukeutuvat ilmastosopimuksen Kioton pöytäkirjan kasvihuonekaasujen piiriin ja täten vaikuttavat ilmastonmuutokseen. Otsonikerroksen suojelun ja ilmastonmuutoksen väli...
Sopimuksen rahoitusmekanismi. Baselin sopimuksella ei ole erityistä rahoitusmekanismia. Baselin sopimuksen 14 artiklan mukaan osapuolet päättävät sopivien vapaaehtoisten rahastointijärjestelmien perusta- misesta. Osapuolten tulee myös harkita jatkuvasti täydennettävän rahaston perusta- mista väliaikaisen avun antamiseksi vaarallisia jätteitä koskevissa hätätilanteissa. Tällä hetkellä sopimuksen rahoitus perustuu osapuolten vuotuisiin jäsenmaksuihin ja vapaaehtoisiin avustuksiin, joiden hallinnoinnista vastaa sopimussihteeristö.
Sopimuksen rahoitusmekanismi. Rotterdamin sopimuksella ei ole erityistä rahoitusmekanismia. Sopimuksen täysimää- räisen ja tehokkaan toimeenpanon turvaavan rahoitusmekanismin perustamista kos- keva alustava selvitystyö kuitenkin käynnistettiin ensimmäisen osapuolikokouksen päätöksellä (RC-1/5). Tällä hetkellä sopimuksen rahoitus perustuu osapuolten vuo- tuisiin jäsenmaksuihin ja vapaaehtoisiin avustuksiin.
Sopimuksen rahoitusmekanismi. Vuonna 2002 tehdyn päätöksen mukaisesti GEF:in on määrä toimia Tukholman so- pimuksen väliaikaisena rahoitusjärjestelmänä siihen saakka, että osapuolikokous päät- tää mitkä rahoituslaitokset nimetään vastaamaan sen rahoitusjärjestelmästä (14 artikla).
Sopimuksen rahoitusmekanismi. CITES-sopimuksen rahoitus perustuu osapuolten vuotuisiin jäsenmaksuihin, jotka maksetaan UNEP:n hallinnoimaan CITES-tukirahastoon. Tämän lisäksi CITES-sih- teeristö suorittaa erillisiä projekteja jäsenmaiden ja kansalaisjärjestöjen vapaaehtoisten lahjoitusten turvin. Suomi on tukenut kehitysmaita lähinnä rahoittamalla niiden osallis- tumiskuluja CITES-osapuolikokouksiin.
Sopimuksen rahoitusmekanismi. Bonnin sopimuksen rahoitus perustuu osapuolten vuotuisiin jäsenmaksuihin, jotka maksetaan UNEP:n hallinnoimaan sopimuksen tukirahastoon. Tämän lisäksi sopi- muksen sihteeristö suorittaa erillisiä projekteja jäsenmaiden ja kansalaisjärjestöjen va- paaehtoisten lahjoitusten turvin. Suomi on tukenut kehitysmaita lähinnä rahoittamalla niiden osallistumiskuluja sopimuksen osapuolikokouksiin.
Sopimuksen rahoitusmekanismi. Sopimuksen toimeenpanosta aiheuttuvat kustannukset katetaan UNESCOn perus- budjetista. Maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelurahasto (maailmanperintö- rahasto) koostuu jäsenvaltioiden pakollisista ja vapaaehtoisista maksuosuuksista, avus- tuksista ja lahjoituksista sekä muilta YK:n järjestöiltä ja muista lähteistä saaduista va- roista. Varojen käytöstä päättää maailmanperintökomitea. Tällä hetkellä suurimpia hankkeita ovat biodiversiteetin suojelutoimenpiteiden yhdistäminen kestävään turis- miin ja maailmanperintöalueiden suojeluun (Aasia, Karibia, Etelä- ja Väli-Amerikka) sekä aseellisten konfliktialueiden biodiversiteetin suojelu (Kongo). Suomi on tukenut velkavaihdon kautta Perun Machu Picchun alueen luonnon ja kulttuurimuistomerkkien suojelua vuosina 1999–2003.