Tutkimusote. Tutkimusotteita ovat laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus ja määrällinen eli kvantitatiivinen tut- kimus (Kananen 2017, 37). Laadullisessa tutkimuksessa tutkitaan yksittäistä tapausta ja määrälli- sessä tutkimuksessa taas tapausten joukkoa. Määrällinen tutkimus pyrkii yleistämään teorioiden ja mallien avulla, laadullinen taas ymmärtämään ja luomaan uusia teorioita ja hypoteeseja. Laadulli- sessa tutkimuksessa pyritään selvittämään siis tutkittavasta kohteesta ”mistä ilmiössä on kysy- mys?”, täten ilmiötä pyritään siis ymmärtämään. Kun tehdään laadullista tutkimusta, ei kysymyksiä laadita tarkasti etukäteen. Mikäli ilmiö jo tunnetaan, ei kannata tehdä laadullista tutkimusta. Laa- dullisessa tutkimuksessa onkin tiettyjä ominaispiirteitä, kuten se, että ilmiölle halutaan saada sy- vällinen ymmärrys, halutaan luoda uusia hypoteeseja ja teorioita sekä ymmärtää ilmiötä parem- min. (Kananen 2017, 32–33.) Kvantitatiivisessa, eli määrällisessä tutkimuksessa ominaispiirteitä taas ovat Vilkan (2007, 13–14) mukaan tutkimuksen objektiivisuus, suuri vastaajamäärä, mittaami- nen ja tietojen esittäminen numeroin. Määrällisessä tutkimuksessa saadaan vastauksia kysymyk- siin: kuinka paljon ja miten usein. Kysymykset voidaan määritellä tarkoin valmiiksi, koska ilmiö tun- netaan (Kananen 2017, 32). Tähän opinnäytetyöhön sopii laadullinen eli kvalitatiivista tutkimus, sillä tutkimuksen kohteena olevien työntekijöiden ajatuksia, kokemuksia ja näkökulmia pyritään ymmärtämään. Tutkimuk- sessa pureudutaan kohdeyrityksen toimintaan ja prosessiin. Laadullinen tutkimus sopii parhaiten prosessien tutkimiseen, sillä ihmisten kokemukset ja reaalimaailman näkemys prosessin toimin- nasta voidaan ymmärtää laadullisen tutkimuksen kautta. Näiden asioiden ymmärtäminen on koko tutkimusongelman ratkaisun lähtökohta. Määrällisessä tutkimuksessa taas on melkein mahdoton pureutua prosesseihin ja niiden ilmiöihin, sillä ne ovat monimutkaisia. (Kananen 2017, 36.) Tässä tutkimuksessa tarkoitus on nimenomaan tarkastella case-yrityksen prosessin toimintaa ja kehitys- ideoita, eikä yleistää niitä. Xxxxxxx (2017, 36) korostaakin, että laadullisesta tutkimuksesta saatua tutkimustulosta ei voida yleistää, sillä tulos pätee vain tutkimuskohteeseen. Laadullinen tutkimusote mahdollistaa siis tässä tutkimuksessa ilmiön ymmärtämisen ja sitä kautta teoretisoimisen. Tämän tutkimuksen avulla pyritään saamaan rajatusta kohteesta laaja kuvaus, jonka pohjalta on sitten mahdollista luoda hypoteeseja ilmiöstä (Kana...
Tutkimusote. Varton (2005, 51–54) mukaan metodologiaan liittyvä tieteenfilosofinen tarkastelu on erityisen tärkeää. Metodologian tarkastelun tarkoitus on ohjata tutkijaa pohtimaan filosofis-teoreettisesti tutkimuksen ja tutkittavan ilmiön luonnetta koskevia lähtöoletuksia sekä omaa esiymmärrystään asiasta. Eskola ja Suoranta (2014) toteavat, että tieteenfilosofiset perusteet vaativat yhtä huolellisen käsittelyn ja perustelun kuin muutkin metodologiset valinnat. Laadullisen tutkimuksen haastavin vaihe on tulkintojen ja johtopäätösten teko, mikä on tutkijan subjektiivista ajatustyötä (Eskola & Suoranta 2014, 145–156). Hirsjärvi ym. (2007, 157) muistuttavat, että laadullisessa tutkimuksessa tutkijan arvot vaikuttavat ilmiön tulkitsemiseen eikä täydellistä objektiivisuutta tämän takia ole mahdollista saavuttaa. Kuvion 5 mukaisesti tämä tutkimus on soveltava tutkimus, jossa keskitytään tiedon tuottamiseen oppisopimusorganisaatioiden erityisen tuen toimintaprosesseista ja niiden toimivuudesta. OECD (1962, 12) määrittelee soveltavan tutkimuksen sellaiseksi työksi, jonka ensisijainen tehtävä on tieteellisen tiedon edistäminen jonkin tietyn käytännöllisen päämäärän takia. (Ks. myös Xxxxxx 1997, 10; Xxxxx 2007, 120–128; Xxxxxxxxx & Xxxxxxxxx 2010, 9.) Wiersman ja Xxxxxx (2009, 12– 13) mukaan soveltava tutkimus rakentuu perustutkimuksen tuloksista ja pyrkii tuottamaan omaa tietoa, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen tavoitteiden mukaan soveltavassa tutkimuksessa voidaan käyttää myös perustutkimusta. Varsinkin kasvatustieteissä on käytetty molempia tutkimustyyppejä täydentämään toisiaan (ks. myös Xxxxxxxxx & Tuunainen 2010, 8–11).