Yhteenveto tuloksista. Mittauksen 1 mittaussarjat S1 ja S2 sekä S3 ja S4 sisältävät huomattavia eroja tuloksissa. Mittaukset suoritettiin samana ajankohtana mutta mittauksessa vaihdettiin kytkimen liitäntäkorttia. Mittaussarjat 1 ja 2 suoritettiin FOREn liitäntäkorttiin NM-C-OC3c/STM1c-MM-ST-128KB-4PT, kun mittaukset 3 ja 4 perustuvat liitäntäkorttiin NM-A-OC3c/STM1c-MM-ST-4PT. Sarjan C liitäntäkortti hyödyntää puskurimuistin dynaamista jakamista sekä erilaisia painokertoimia (prioriteetteja) eri yhteystyypeille. Mittaustulosten perusteella voi päätellä, että sarja A:ssa ei ollut kyseisiä ominaisuuksia. C-sarjan korteissa on nähtävissä kytkimen deterministinen ratkaisu rajoittaa UBR-liikenteen palvelua ylikuormitustilanteessa. CBR-liikenteen soluhukkasuhde pysytteli koko mittauksen ajan alle 10-8. Mittauksen kolme toteutus vastasi mittausta yksi. Siinä tulokset eivät juurikaan eroa toisistaan mutta tämä oli odotettavissa, sillä UBR- liikenne vastaa suoraa solukytkentää ilman likenteen hallinnan takuuta paluvelun laadulle. Mittauksessa kaksi käytettiin C-sarjan liitäntäkorttia, tulos sinällään on hieman yllättävä. Odotettavissa oli UBR-lähteen voimakas karsinta huippunopeus piikkien aikana mutta se, että kuvaaja muistuttaa CBR-liikenteen tapausta vanhoilla liitäntäkorteilla oli yllätys.
Yhteenveto tuloksista. Tulokset osoittavat, että parametrivalvonta on varsin vaikea toteuttaa suosituksen mukaisena eksaktina valintaprosessina. Mittaustuloksista on nähtävissä, että vakionopeuksinen liikenne on huomattavasti helpompaa hallita, kuten saattoi jo etukäteen olettaa. Vaihtelevan nopeuden mukana tuoma purskeisuus hallitaan kohtuullisella tarkkuudella, tosin toiminta ei ole läpinäkyvää vaan algoritmi reagoi ennen kuin sopimusta edes on rikottu. Algoritmin toiminnan epätarkkuus vaihtelevanopeuksisella liikenteellä on selitettävissä pursketoleranssin ja maksimipurskekoon väliseen suhteeseen. ITU:n GCRA-algoritmi toimii aikatasossa, kun taas laitteet vastaanottavat parametrit purskekokona. Näin ollen toinen arvoista on jatkuva ja toinen diskreetti. Laitteiden sisäinen ratkaisu edellyttää aina jonkinlaista porrastusta aika-akselille, tämä saattaa aiheuttaa poikkeamaa BT:n ja MBS:n välille. Mahdollinen porrastus ilmenisi suorittamalla sama mittaus hieman eri arvoilla. Toisaalta ero mittalaitteen referenssi algoritmiin on kaikissa mittauksissa hyvin pieni, mikä antaa luottamusta prosessin toimintaan jo nykyiselläänkin. Tuloksista nähdään, että pienet nopeudet ovat selvästi hankalampia hallita. Tämä johtunee algoritmin tavasta toimia aikatasossa. Kun perusaikayksiköitä vaaditaan riittävän monta solujen saapumisaikojen välillä, nousee virheen mahdollisuus huomattavasti. Tarkasteltaessa CDVT:n vaikutusta solunopeuteen havaitaan selvästi, että CDVT:n arvo kannattaa aina valita käytettävän lähteen puitteissa mahdollisimman isoksi. Tämä takaa sen, että parametrivalvontaprosessin suorittama solujen karsinta, etenkin pieni nopeuksisilla CBR-yhteyksillä, ei aiheuta vastaanottavan päätelaitteen solunopeuden vaihtelun kompensointiin tarkoitetun puskurin alivuotoa. ATM-verkossa hyödynnettävä tilastollinen kanavointi mahdollistaa hetkittäisen ylikuormituksen syntymisen kytkentälaitteen eri johdoille. Kuormituksen vaihtelu yksittäisellä johdolla on stokastinen prosessi, jolla on tietty odotusarvo ja varianssi. Koska informaation siirrolle on asetettu varsin tiukat kriiteerit solujen kadottamisen suhteen, tarvitaan kytkentälaitteisiin puskureita. Puskurointitekniikoita on useita, kuten luvussa 2. esitettiin, ja niillä on selvästi erilaiset vaikutukset yhteyksiin ja niiden kokemaan palvelutasoon. Puskuroinnissa on oleellista missä vaiheessa kytkentää se suoritetaan, miten jonot on järjestetty ja miten tapahtuu palveluun valinta eri jonoista. Mikäli yhteys on reaaliaikainen ei sitä voida li...
Yhteenveto tuloksista. Lähtökohtaisesti If vahinkovakuutusyhtiö Oy:n asiakkaat ovat mielestään saaneet koko- naisuudessaan melko hyvää palvelua sopimuskumppaneilta rakennusvahingoissa. Arvo- sanat olivat yleisesti hyvää tasoa ja suurin osa asiakkaiden vastauksista olivat myönteisiä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Haastatteluiden tulosten perusteella saatiin selville se, että rakennusvahinkoprosessin ar- vosana saataisiin parhaiten nousuun sopimuskumppaneiden työnlaadun ja ammattitaidon parannuttua. Tämä tulos johtui siitä, että asiakkaat kokivat näissä vahinkotapauksissa niin, että sopimuskumppanit tekivät työnsä kiireellä, huolimattomasti ja välinpitämättö- mästi. Tällöin työnlaatu pääsi näissä tapauksissa asiakkaiden mukaan kärsimään. Huoli- mattomuus ja kiireessä tekeminen joissain vahinkotapauksissa johtui siitä, että rakennus- vahinkoprosessin aikataulu oli liian tiukka. Kuitenkin kysyttäessä asiakkailta erikseen kysymyksen, missä sopimuskumppanimme onnistuivat parhaiten, nousi työnlaatu ja ammattitaito parhaimmalle sijalle. Tämä johtui siitä, että suurimmaksi osaksi rakennusvahinkoprosessit hoituivat asiakkaiden mielestä moitteetta. Näissä tapauksissa oli rakennusvahinkoprosessi mennyt kokonaisuudessaan mallikkaasti, jolloin sopimuskumppaneilla oli ollut aikaa panostaa työhönsä parhaalla mahdollisella tavalla ja tällöin työnlaatu oli miellyttänyt asiakkaita. Kysyttäessä asiakkailta rakennusvahinkoprosessin niin sanottua isointa ongelmaa, nousi sopimuskumppaneiden tiedottaminen ja kommunikointi ensimmäiseksi. Tiedottamisen lisäksi aikataulut tuottivat eniten tyytymättömyyttä vahinkoprosessissa. Vaikka vahinko olisi hoidettu muuten kiitettävällä tavalla, mutta asiakas on suurimmaksi osaksi ollut epä- tietoinen vahinkoprosessin kulusta ja aikataulusta, tällöin asiakkaiden tyytyväisyys on laskenut eniten. Kysyttäessä asiakkailta tiedottamisen ja kommunikoinnin toimivuutta, asiakkaat vastasivat tähän kysymykseen eniten kielteisesti. Näin ollen voidaan todeta tie- dottamisen ja kommunikoinnin olevan suurin syy asiakastyytymättömyyteen rakennus- vahinkoprosessissa yksittäisenä osa-alueena.