Aikaisempi oikeustila. Verosopimus on kahden tai useamman valtion solmima sopimus, jossa sopimusvaltion verotusoikeutta tietyn tulon osalta rajoitetaan tai valtio velvoitetaan hyvittämään tai va- pauttamaan omasta verostaan toisen sopimuksen osapuolen perimät verot. Olennaista on, että verosopimukset eivät voi laajentaa valtion verotusvaltaa, vaan ainoastaan ka- ventaa sitä. Tämän verotusvallan jaon taustalla on kansainvälisen kaksinkertaisen vero- tuksen minimointi, jota syntyy, kun kaksi valtiota verottaa samaa tuloa.47 Kansainvälisten käytäntöjen ja verosopimusten tulkinnan yhdenmukaistamiseksi OECD on laatinut malliverosopimuksen tulo- ja varallisuusverotuksen kaksinkertaisen verotuk- sen poistamisesta, joka toimii myös useimpien Suomen solmimien verosopimusten poh- jana.48 Ensimmäinen malliverosopimus julkaistiin vuonna 1977, ja sen mukana tuli myös laaja kommentaari sopimuksen ehdoista ja taustoista. Vuodesta 1992 lähtien kommen- taaria on päivitetty säännöllisin väliajoin.49 Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen oli malliverosopimuksen pääasiallinen ja käy- tännössä ainoa tavoite vuoteen 2003 asti. Vasta tuolloin mallikommentaarissa esiteltiin ensimmäistä kertaa väärinkäytön estäminen erillisenä ja itsenäisenä verosopimuksen tarkoituksena – joskin yhä toissijaisena sellaisena. Syntyi niin sanottu ohjaava peri- aate.50 Ohjaava periaate kuuluu seuraavasti: On kuitenkin tärkeää huomata, että ei pitäisi kevyesti olettaa verovelvollisen ryhtyvän edellä mainit- tuun väärinkäyttöön. Ohjaava periaate on, että verosopimuksen etuuksien ei pitäisi olla avoinna, kun päätarkoitus tiettyyn transaktioon tai järjestelyyn ryhtymisessä on ollut paremman veroaseman saa- vuttaminen ja tämän veroaseman saavuttaminen näissä olosuhteissa olisi verosopimuksen asiaa kos- kevien ehtojen tavoitteen ja tarkoituksen vastaista.51
