Esteettömyys ja saavutettavuus. (artikla 9)
Esteettömyys ja saavutettavuus. Harjoitus 4. Arvioikaa seuraavaa tapausta esteettömyys- artiklan nojalla ja perustelkaa vastauksenne.
Esteettömyys ja saavutettavuus. YK:n vammaissopimuksessa esteettömyys on uniikki käsi- te, koska vastaavaa ei muista yleissopimuksista löydy. Es- teettömyys ja saavutettavuus ovat käsitteitä, joita tulee tulkita muita YK:n sopimuksen artikloita vasten. Yksittäi- sen fyysisesti vammaisen ihmisen kannalta esteettömyys ja saavutettavuus ihmisoikeutena tarkoittavat siten myös mahdollisuutta nauttia muista ihmisoikeuksista ja perus- vapauksista. Esteettömyysartikla jakautuu kahteen osaan. Ensimmäi- sessä osassa kuvataan esteettömyys edellytyksenä vam- maisen henkilön itsenäiseen elämään ja osallisuuteen, sekä luonnehditaan, mikä on esteettömyyden kohde. Toi- sessa osassa puolestaan eritellään yksittäisiä toimia, joihin valtio tai yksityiset tahot tulee asianmukaisesti velvoittaa. Syrjintäkiellon toteutuminen edellyttää periaatteessa ympäristön esteettömyyttä. Jotta vammainen henkilö voi osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin yhdenver- taisesti muiden kanssa, hänellä on oltava mahdollisuus esteettömään fyysiseen ympäristöön, kommunikaatioon ja sosiaaliseen ympäristöön. Esteettömyys tulee ymmär- tää laajasti ja esteiden poistamisessa tulee huomioida kunkin vammaisryhmän erityistarpeet, jotka saattavat poiketa merkittävästi toisistaan. Jos esteettömyys olisi otettu aina asianmukaisesti huomioon, niin se helpottai- si vammaisen arkea siten, ettei hänen erikseen tarvitsisi joka kerta perustella erityisiä tarpeitaan.
Esteettömyys ja saavutettavuus. 1. Jotta vammaiset henkilöt voisivat elää itse- näisesti ja osallistua täysimääräisesti kaikilla elämänalueilla, sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vam- maisille henkilöille muiden kanssa yhden- vertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, kul- jetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin se- kä kaupunki- että maaseutualueilla. Näitä toi- mia, joihin sisältyy saavutettavuuden esteiden tunnistaminen ja poistaminen, sovelletaan muun muassa:
Esteettömyys ja saavutettavuus. 15 10 ARTIKLA: OIKEUS ELÄMÄÄN 21
Esteettömyys ja saavutettavuus. 69. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 5 § edellyttää, että alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on edistää turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestö- ryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäris- tön luomista. Lain 117 §.n mukaan rakennuksen tulee, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on ra- joittunut.
Esteettömyys ja saavutettavuus. YK:n vammaissopimuksessa esteettömyys on uniikki käsi- te, koska vastaavaa ei muista yleissopimuksista löydy. Es- teettömyys ja saavutettavuus ovat käsitteitä, joita tulee tulkita muita YK:n sopimuksen artikloita vasten. Yksittäi- sen fyysisesti vammaisen ihmisen kannalta esteettömyys ja saavutettavuus ihmisoikeutena tarkoittavat siten myös mahdollisuutta nauttia muista ihmisoikeuksista ja perus- vapauksista. Esteettömyysartikla jakautuu kahteen osaan. Ensimmäi- sessä osassa kuvataan esteettömyys edellytyksenä vam- maisen henkilön itsenäiseen elämään ja osallisuuteen, sekä luonnehditaan, mikä on esteettömyyden kohde. Toi- sessa osassa puolestaan eritellään yksittäisiä toimia, joihin valtio tai yksityiset tahot tulee asianmukaisesti velvoittaa. Syrjintäkiellon toteutuminen edellyttää periaatteessa ympäristön esteettömyyttä. Jotta vammainen henkilö voi osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin yhdenver- taisesti muiden kanssa, hänellä on oltava mahdollisuus esteettömään fyysiseen ympäristöön, kommunikaatioon ja sosiaaliseen ympäristöön. Esteettömyys tulee ymmär- tää laajasti ja esteiden poistamisessa tulee huomioida kunkin vammaisryhmän erityistarpeet, jotka saattavat poiketa merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi 1.5.2015 voimaan tulleessa viittomakielilaissa säädetään viittoma- kieltä käyttävien vammaisten henkilöiden oikeuksista ja mahdollisuuksista saada palveluita ja asioida viittoma- kielellä. Laissa on selvyyden vuoksi viitattu niihin muihin lakeihin, joissa on säännelty viranomaisten ja muiden julkista hallintotehtävää hoitavien tahojen velvollisuu- desta järjestää mahdollisuus viittomakielen käyttämi- seen ja tulkkaamiseen. Jos esteettömyys olisi otettu aina asianmukaisesti huomioon, niin se helpottaisi vammai- sen arkea siten, ettei hänen erikseen tarvitsisi joka kerta perustella erityisiä tarpeitaan. Vammaisen henkilön arjessa voidaan puhua esteettö- myysketjusta, jonka pitäisi mahdollistaa liikkuminen ko- din, työ- ja opiskelupaikan ja harrastusten välillä. Esi- merkiksi liikenne on esteetöntä ja saavutettavaa silloin kun sekä liikenneväline että pysäkki ja asemarakennus ovat vammaisen kannalta esteettömiä. Kaikkien osa-alu- eiden tulee olla niin fyysisesti kuin viestinnällisesti es- teettömiä, mikä otetaan huomioon eri tavoin mm. kyn- nyksien madaltamisella tai pysäkkikuulutuksin.
Esteettömyys ja saavutettavuus. Valtioiden pitää varmistaa, että esteettömyys ja saavutettavuus kattavat kaikki elämänalueet. Esteettömyys ja saavutettavuus tarkoittavat esimerkiksi sitä, että vammaiset ihmiset pääsevät esteettömästi liikkumaan ja saavat tietoa ymmärrettävässä muodossa.
Esteettömyys ja saavutettavuus. ▶ Erityisryhmät ja valtavirtaistaminen ▶ Ohjaajien osaaminen