HUONEENVUOKRASOPIMUS. Kun asunnonhakijoista on löydetty ja valittu uusi vuokralainen, tehdään vuokranantajan ja uuden vuokralaisen välillä vuokrasopimus. Sopimuksen tärkein tehtävä on sitoa osapuolet oikeudelli- seen suhteeseen ja samalla osoittaa sopimuksen osapuolet. Sitovuudella tarkoitetaan sitä, että sopimuksen rikkovaa osapuolta uhkaa yleensä oikeudellinen sanktio ja häntä vastaan voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, joilla rikkovaa osapuolta taivutellaan tai pakotetaan toimimaan sopimuksen mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa viranomaiset, kuten oikeuslaitos tai täytäntöönpanoviranomai- nen, ovat yleensä toisen sopijapuolen käytettävissä. (Saarnilehto 2009, 5.) Asuinhuoneiston huoneenvuokrasopimuksella vuokrataan vuokralaisen käytettäväksi asumiseen rakennus tai sen osa eli huoneisto (AHVL 1:1.1 §). Vuokrasopimuksen osapuolina ovat vuokralai- nen ja vuokranantaja ja heitä sitova oikeudellinen suhde on vuokrasuhde (Saarnilehto 2009, 5; Kuluttajaliitto ry 2012, 2). Vuokrasopimuksen sisältöön vaikuttavat lainsäädäntö sekä osapuolten keskenään sopimat seikat. Osapuolet voivat suhteellisen vapaasti sopia useista vuokrasuhteen sisältöön liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi huoneiston kunnosta ja kunnossapitovastuun jakau- tumisesta. Lainsäädäntö asettaa kuitenkin molemmille osapuolille oikeuksia ja velvollisuuksia, joista ei pääosin voida sopia toisin. Tarkoituksena on, ettei sopimuksilla voida vähentää vuokra- laisen oikeuksia. (AHVL 1:3 §; Kuluttajaliitto ry 2012, 2.) Huoneenvuokralain pakottavia säännök- siä ovat esimerkiksi kielto laissa säädettyä vakuuden maksimimäärää suuremmasta vakuudesta sekä irtisanomisaikaa ja vuokrasopimuksen purkamista koskevat säännökset vuokranantajan purkaessa sopimuksen (AHVL 1:8.2 §, 7:52.4 § ja 8:65.1 §; Xxxxxxx ym. 2003, 57–58).
HUONEENVUOKRASOPIMUS. Vuokrasopimuksessa on kysymys ehtojen määrityksestä. Vuokrasopimus huoneistos- ta tai huoneesta syntyy, kun toinen luovuttaa vastiketta vastaan toiselle, joko koko huoneiston tai osan siitä. Tässä käytetään nimenomaisesti tahdonvaltaista oikeutta. Sopimukset, joilla vuokranantaja vuokraa huoneiston asumiseen sovelletaan lakia asuinhuoneiston vuokrauksesta (Rikalainen, 2009, 19). Vuokrasopimus ei kuitenkaan muuta omistussuhteita. Vuokrasopimuksen muoto voi olla joko määräaikaiseksi laa- dittu sopimus tai toistaiseksi voimassa olevaksi tehty. Määräaikaisissa sopimuksissa vuokralainen voi luottaa siihen, että mikäli hän ei riko sopimusvelvoitteitaan, pysyy sopimus voimassa sovitun ajan. On kuitenkin huomattava, että jos vuokranantaja vuokraa enintään kolmeksi kuukaudeksi määräaikaisesti samalle vuokralaiselle use- ammin, kuin kahdesti peräkkäin katsotaan, että sopimus on toistaiseksi voimassa oleva. (Rikalainen, 2009,27–29). Toistaiseksi voimassa oleva sopimus saadaan päät- tymään kun noudatetaan irtisanomisaikaa. Kaikki muutokset sopimukseen on tehtävä aina kirjallisesti. Myös kaikki sopimusehdot tulee merkitä vuokrasopimukseen. Näin turvataan kummankin sopimusosapuolen oikeudet ja velvollisuudet. On hyvä käyttää jo valmiiksi laadittuja sopimuspohjia, jolloin sopimuksesta unohdettuja ehtoja on vä- hemmän. Yrityksen asiakirjat – kirjassa on perusmuotoinen vuokrasopimusmalli (lii- te 1). Ympäristöministeriö on vahvistanut vuokrasopimusmallin, jota on yleisessä myynnissä esimerkiksi kirjakaupoissa. Mikäli sopimusta ei alun alkaenkaan ole tehty kirjallisesti katsotaan sopimuksen olevan voimassa toistaiseksi ja näin ollen muutos siihen tulee tehdä kirjallisesti. (Turunen, 2001, 17). Poikkeuksena tähän useimmiten vapaa-ajan asunnosta tehtävät määräaikaiset sopimukset ovat suullisia (Rikalainen, 2009, 30). Kirjallisesti tehdyn sopimuksen tärkein ominaisuus on sen todistearvo sopimusneu- vottelun tuloksesta. Jos sopimusta on erimielisyyksien vuoksi jollain tapaa tulkittava, tulee pitää mielessä se mitä sopijat ovat tarkoittaneet ilmaistessaan tahtonsa sopi- muksen muodossa. Xxxxx kuitenkin muistaa, että ennen allekirjoitusta on kummalla- kin sopimuskumppanilla ollut mahdollisuus tarkistaa ja korjata mahdolliset puutteet ja virheelliset ilmaisumuodot. Useimmiten kuitenkin sopimuksia tulkitaan laatijan vahingoksi. Jos sopimus tai sopimuksessa oleva ehto on niin epäselvä tai sen voi mahdollisesti ymmärtää väärin saa laatija kärsiä vahingon. Sopimus tulee laatia niin, e...