Laillisuuden määritelmä Mallilausekkeet

Laillisuuden määritelmä. 2. Toimitusketjun valvonta
Laillisuuden määritelmä. Laillisesti tuotettu puutavara olisi määriteltävä Indonesiassa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Käytetyn mää­ ritelmän on oltava yksitulkintainen, objektiivisesti todennettavissa ja operatiivisesti käyttökelpoinen. Sen on käsitet­ tävä vähintään lait, joiden soveltamisalaan kuuluvat seuraavat: — Puunkorjuuoikeudet: lakisääteisen oikeuden myöntäminen puun korjaamiseen laillisesti määritellyltä rajatulta alueelta; — Metsätalous: metsänhoitoa koskevien lakisääteisten vaatimusten noudattaminen, myös asianmukaisen ympäristö- ja työlainsäädännön noudattaminen; — Maksut ja verot: suoraan puunkorjuuseen ja puunkorjuuoikeuksiin liittyviä veroja ja maksuja koskevien laki­ sääteisten vaatimusten noudattaminen; — Muut käyttäjät: maa-alueita ja muita resursseja, joihin puunkorjuuoikeudet voivat vaikuttaa, koskevien toisten osapuolten laillisten omistus- ja käyttöoikeuksien kunnioittaminen, kun tällaisia muita oikeuksia on; — Xxxxxx ja tulli: kauppaa ja tullimenettelyjä koskevien lakisääteisten vaatimusten noudattaminen. avainkysymykset: — Onko laillisuuden määritelmää ja laillisuuden varmentamisen vaatimuksia muutettu tämän sopimuksen tekemisen jälkeen? — Onko asiaankuuluva työlainsäädäntö sisällytetty laillisuuden määritelmiin liitteessä II? Jos laillisuuden määritelmää on muutettu, avainkysymyksiä ovat etenkin seuraavat: — Onko kyseisistä muutoksista ja laillisuuden varmennusjärjestelmän mahdollisista myöhemmistä muutoksista kuultu kaikkia tärkeitä sidosryhmiä prosessissa, jossa niiden näkemykset on otettu riittävästi huomioon? — Onko selvää, mikä säädös koskee kutakin määritelmän uutta osa-aluetta? Onko kunkin määritelmän osa-alueen noudattamisen testaamisessa käytettävät arviointiperusteet ja indikaattorit tarkennettu? Ovatko arviointiperusteet ja indikaattorit selkeitä, objektiivisia ja operatiivisesti käyttökelpoisia? — Osoittavatko arviointiperusteet ja indikaattorit selkeästi kaikkien asianomaisten toimijoiden tehtävät ja vastuut ja arvioidaanko varmennuksessa niiden suoritus? — Sisältääkö laillisuuden määritelmä kaikki edellä esitetyt voimassa olevan lainsäädännön keskeiset osa-alueet? Jos ei, miksi tietyt lainsäädännön osa-alueet on jätetty määritelmän ulkopuolelle?
Laillisuuden määritelmä. Markkinoille saatetun puutavaran laillisuus perustuu kansallisten lakien ja asetusten sekä asianmukaisesti ratifioitujen kansainvälisen oikeuden instrumenttien noudattamiseen. Niiden soveltaminen on välttämätöntä, jotta voidaan varmis­ taa tuotanto- ja/tai vientiyrityksen, sen toimittajien ja alihankkijoiden metsän omistajan nimissä (valtio, kunta, yksityis­ omistaja tai yhteisö) suorittaman metsänhoidon kestävyys. Eri osapuolten yhdessä vahvistama laillisuuden määritelmä voidaan tiivistää seuraavasti: ”Lailliseksi puutavaraksi katsotaan yhdestä tai useammasta tuotanto tai hankintaprosessista peräisin oleva tai saatu puutavara, joka täyttää kaikki Kamerunissa voimassa olevissa metsäalaan sovellettavissa laeissa ja asetuk­ sissa asetetut kriteerit ja joka on varmentamalla/tarkastamalla todettu lailliseksi puutavaraksi”. Myytävän puutavaran laillisuuden määritelmä perustuu Kamerunissa voimassa olevien lakien ja asetusten tuntemuk­ seen ja soveltamiseen sekä Kamerunin asianmukaisesti ratifioimien metsäalan, kaupan, ympäristönsuojelun, sosiaa­ lialan ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisen oikeuden instrumenttien noudattamiseen. Kyseessä olevat kansalliset lait ja asetukset käsittävät mm. seuraavat: — Kamerunin tasavallan perustuslaki, — metsäalaa, eläimistöä ja kalastusta koskeva laki nro 81-13, annettu 27.11.1981, jota ei ole kumottu kokonaisuu­ dessaan, ja sen soveltamissäännökset (soveltamisasetus nro 83-169, annettu 12.4.1983, ei kumottu), — metsäalaa, eläimistöä ja kalastusta koskeva uusi metsälaki nro 94-01, annettu 20.1.1994, ja sen soveltamissään­ nökset (asetus nro 94-436, 23.8.1994, jota ei ole kumottu kokonaisuudessaan, asetus nro 95-531, 1995, ja muut voimassa olevat päätökset ja yleiskirjeet), — ympäristöhallinnon puitelaki nro 96/12, 5.8.1996, ja sen soveltamissäännökset, — MINEF:n (1) päätös nro 222, tehty 25.5.2001, jolla vahvistetaan DFP-metsien (2) hoitosuunnitelmien täytäntöön­ panomenettelyt, — yleinen verolaki nro 2002/003, annettu 19.4.2002, — investointilaki (laki nro 2002/004, annettu 19.4.2002, sellaisena kuin se on muutettuna ja täydennettynä lailla nro 2004/020, annettu 22.7.2004), — asetus 99/781/PM, annettu 13.10.1999, jolla vahvistetaan 20.1.1994 annetun metsäalaa, eläimistöä ja kalastusta koskevan metsälain nro 94-01 71 §:n 1 momentin soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, — ympäristövaikutusten arviointia (EIE) koskeva asetus nro 2005/577, annettu 23.2.2005, ja päätös nro 0069 MINEP (3), tehty 8.3.2005, jolla vahvi...

Related to Laillisuuden määritelmä

  • Määritelmä Työaikalain mukaisella vuorokautisella ylityöllä tarkoitetaan säännöllisen vuorokautisen työajan eli 8 tunnin tai paikallisesti sovitun tätä pidemmän säännöllisen vuorokautisen työajan lisäk- si työvuorokauden aikana tehtyä työtä. Mikäli työaika on järjestetty siten, että se on keskimäärin 40 tun- tia viikossa, vuorokautista ylityötä on se työ, joka ylittää työ- tuntijärjestelmässä asianomaisen työvuorokauden säännölliseksi vuorokautiseksi työajaksi vahvistetun työtuntimäärän.

  • Kuluttajien ja kuluttajiin rinnastettavien oikeushenkilöiden vakuutukset Jos Fennia tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

  • Kuluttajien ja kuluttajiin rinnastettavien vakuutuksenottajien vakuutukset Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on täyttäessään edellä mai- nittua velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutusyhtiötä. Vakuutusyhtiöllä on oikeus pitää suorite- tut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi. Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimat- tomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedon- antovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä. Harkittaessa onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenotta- jan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutuk- senottajan ja vakuutetun tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin. Jos vakuutusmaksu on vakuutuksenottajan tai vakuutetun anta- man väärän tai puutteellisen tiedon takia sovittu pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos oikeat ja täydelliset tiedot olisi annettu, otetaan korvausta alennettaessa huomioon sovitun vakuutusmak- sun suhde vakuutusmaksuun, joka olisi peritty, jos tiedot olisivat olleet oikeita ja täydellisiä. Vähäinen poikkeama annetun tiedon ja täydellisen tiedon välillä ei kuitenkaan oikeuta vakuutuskor- vauksen alentamiseen.

  • Asiakkaan vastuu ja ilmoitusvelvollisuus Asiakas on korvausvelvollinen laitokselle, muille asiakkaille ja kolmannelle osapuolelle niistä haitoista ja vahingoista, joita em. ohjeiden ja varoaikojen noudattamatta jättämisestä, sopimuksessa ja valtioneuvoston asetuksissa tai päätöksissä mainittujen enimmäispitoisuuksien ylittämisestä ja 7.9 kohdassa mainittujen kieltojen noudattamatta jättämisestä aiheutuu laitokselle, viemäriveden käsittelylle, vastaanottovesistölle tai jätevesilietteen hyötykäytölle. Jos kiinteistöltä on joutunut tai uhkaa joutua viemäriin kiellettyjä tai haitallisia aineita, on asiakkaan viipymättä ilmoitettava asiasta laitokselle. Asiakas on velvollinen ilmoittamaan laitokselle sellaiset muutokset, jotka vaikuttavat kiinteistöltä laitokselle tulevan viemäriveden tai jätevesilietteen laatuun. Tieto viemäriveden tai jätevesilietteen laadun muuttumisesta ja niihin vaikuttavista olosuhteista on annettava laitokselle vähintään kaksi viikkoa ennen muutosten toimeenpanoa.

  • Korvausoikeuden vanhentuminen Vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden ku- luessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voi- massaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varal- ta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapah- tumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauk- sen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

  • Saman sairauden uusiutuminen Mikäli lapsi sairastuu uudelleen samaan sairauteen työehtosopimuksiin tai alakohtaiseen käytäntöön perustuvan 30 päivän kuluessa, suoritetaan työehtosopimuksen sairausajan palkka myös lapsen hoidon osalta ilman karenssia, kuten se tapahtuisi työntekijän omankin sairauden osalta. Sopimuksen tarkoittamana saman sairauden uusimisena ei pidetä kahden tai useamman lapsen sairastumista peräkkäin alle 30 päivän välein samassa perheessä. Myöskään äidin tai isän ja lapsen peräkkäin sattuvat sairaudet eivät keskenään muodosta työehto- sopimuksen tarkoittamaa uusiutumistapausta. Sopimuksessa mainitulla lyhyellä tilapäisellä poissaololla tarkoitetaan yhden, kahden, kolmen tai neljän päivän poissaoloa. Poissaolon pituus on aina arvioitava tapaus tapaukselta ottaen huomioon muun muassa hoidon järjestämismahdollisuudet ja sairauden laatu. Sopimus ei siten merkitse automaattista oikeutta neljän päivän palkal- liseen enimmäispoissaoloon. Poissaolon ollessa sovittua pitemmän ei korvausta suoriteta. Xxxxxxxxxxxx on kuitenkin, ettei sairasta lasta voida aina jättää yksin lapsen sairauden jatkuessa pitempäänkin kuin sen ajan, jolta korvaus suoritetaan. Vuosilomalain 3 §:n luettelo työssäolopäivien veroisista päivistä ei sisällä lapsen sairastu- misesta johtuvia poissaolopäiviä. STK ja SAK ovat kuitenkin sopineet, että palkallinen poissaolo lapsen äkillisen sairastumisen johdosta ei vähennä äidin tai isän vuosiloman ansaitsemista. Tämän mukaan nämä poissaolopäivät rinnastetaan lain tarkoittamiin työssäolopäivien veroisiin päiviin.

  • Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus (22 §, 23 § ja 34 §)

  • Vakuutuksen voimassaolo Vakuutussopimus syntyy, kun vakuutuksenottaja on hyväksynyt AIG:n vakuutustarjouksen jollain seuraavista tavoista: a) vakuutuksenottaja on valinnut AIG:n laskuttajaksi verkkopankissa b) vakuutuksenottaja on tehnyt suoramaksusopimuksen AIG:n lähettämästä vakuutusmaksusta pankissa tai c) vakuutuksenottaja on hyväksynyt AIG:n vakuutustarjouk- sen muulla AIG:n kanssa sovitulla tavalla. Vakuutussopimus on ensimmäisen vakuutuskauden päätyttyä voimassa sovitun vakuutuskauden kerrallaan, jollei vakuutuksenottaja tai AIG irti- sano sopimusta. Vakuutussopimus voi päättyä myös muista jäljempänä mainituista syistä. Vakuutusturva ja vakuutussopimus päättyvät siitä hetkestä lukien, kun vakuutettu ei enää asu vakinaisesti Suomessa.

  • Salassapitovelvollisuus Milloin yrityksen työntekijät tai henkilöstön edustajat ovat tämän sopimuksen mukaisesti saaneet työnantajan liike- tai ammattisalaisuuksia koskevia tietoja, saadaan näitä tietoja käsitellä vain niiden työntekijöiden ja henkilöstön edustajien kesken, joita asia koskee, ellei työnantajan ja tiedonsaantiin oikeutettujen kesken muuta sovita. Ilmoittaessaan salassapitovelvollisuudesta työnantajan tulee yksilöidä, mitkä tiedot salassapitovelvollisuus käsittää ja mikä on tietojen salassapitoaika. Ennen kuin työnantaja ilmoittaa kysymyksessä olevan liike- tai ammattisalaisuuden, salassapidon perusteet selvitetään asianomaiselle työntekijälle tai henkilöstön edustajalle.

  • Koulutustyöryhmä Sopimuksen tarkoittaman ammattiyhdistyskoulutuksen toimeenpanoa varten ovat allekirjoittajajärjestöjen väliset koulutustyöryhmät. Työryhmät koostuvat samaan keskusjärjestöön kuuluvien työntekijäjärjestöjen ja työnantajajärjestön edustajista, joita kukin osapuoli nimeää enintään kaksi. Koulutustyöryhmä hyväksyy kurssit kalenterivuodeksi kerrallaan. Kursseja voidaan tarpeen vaatiessa hyväksyä myös kesken kalenterivuoden. Koulutustyöryhmälle annetaan ennen kurssin hyväksymispäätöstä selvitys kurssin opetusohjelmasta, ajankohdasta, järjestämispaikasta, kohderyhmästä ja muista koulutustyöryhmän mahdollisesti pyytämistä tiedoista. Hyväksymällään kurssilla koulutustyöryhmällä on mahdollisuus seurata opetusta. Liitot tiedottavat koulutustyöryhmän seuraavalle vuodelle hyväksymät kurssit mah- dollisuuksien mukaan viimeistään kaksi kuukautta ennen ensimmäisen kurssin al- kua.