OIKEUSPERUSTA. Joulukuun 1. päivänä 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus, jolla muutettiin Euroopan unionista tehtyä sopimusta (SEU) ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta (EUVL C 306, 17.12.2007) Lissabonin sopimus sai alkunsa vuoden 2001 lopussa käynnistetystä perustuslakihankkeesta (Eurooppa-neuvoston julistus Euroopan unionin tulevaisuudesta eli Laekenin julistus). Hanketta vietiin eteenpäin vuosina 2002 ja 2003 Euroopan tulevaisuutta käsitelleessä valmistelukunnassa (1.1.4). Valmistelukunta laati ehdotuksen Euroopan perustuslaista tehtäväksi sopimukseksi (perustuslakisopimus). Lissabonin sopimukseen johtanut kehitys käynnistyi perustuslakisopimuksesta toukokuussa ja kesäkuussa 2005 järjestetyistä kahdesta kansanäänestyksestä, joiden kielteisen tuloksen johdosta Eurooppa-neuvosto päätti suoda itselleen kahden vuoden ”harkinta-ajan”. Eurooppa-neuvosto hyväksyi 21.–23. kesäkuuta 2007 pitämässään kokouksessa maaliskuussa 2007 annettuun Berliinin julistukseen pohjautuvan yksityiskohtaisen toimeksiannon seuraavalle, Portugalin puheenjohtajakaudella järjestettävälle hallitustenväliselle konferenssille. Hallitustenvälinen konferenssi sai työnsä päätökseen lokakuussa 2007. Uusi sopimus allekirjoitettiin Eurooppa- neuvoston kokouksessa Lissabonissa 13. joulukuuta 2007, ja sen ovat ratifioineet kaikki jäsenvaltiot.
OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 217 ja 218 artikla — kumppanuussopimus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä (Cotonoun sopimus) — asetus (EU) 2021/947 naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen – Globaali Eurooppa perustamisesta.
OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63–66 artikla
OIKEUSPERUSTA. Genevessä vuonna 1947 allekirjoitetun tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) ja Marrakeshissa vuonna 1994 allekirjoitetun Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen (EYVL L 336, 23.12.1994) puitteissa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden toimia säätelevät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artikla (yhteinen kauppapolitiikka) sekä 217 ja 218 artikla (kansainväliset sopimukset) (5.2.2).
OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 312 artikla — neuvoston asetus (EU, Euratom) 2020/2093, annettu 17. joulukuuta 2020, vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2020/2092, annettu
OIKEUSPERUSTA. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamissopimus eli Pariisin sopimus allekirjoitettiin 18. huhtikuuta 1951, ja se tuli voimaan 23. heinäkuuta 1952. Siinä kuusi Euroopan valtiota sitoutui ensimmäistä kertaa yhdentymiseen. Perustamissopimuksella muodostettiin yhteisön rakenteen perusta: siinä luotiin ”korkeaksi viranomaiseksi” kutsuttu toimeenpaneva elin, parlamentaarinen edustajakokous, ministerineuvosto, tuomioistuin ja neuvoa-antava komitea. EHTYn perustamissopimus tehtiin 97 artiklansa mukaisesti 50 vuodeksi. Sen voimassaoloaika päättyi 23. heinäkuuta 2002. Euroopan unionin perussopimuksiin (sopimus Euroopan unionista ja sopimus Euroopan unionin toiminnasta) liitetyn pöytäkirjan N:o 37 mukaisesti EHTYn nettovarallisuus perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen hetkellä ohjattiin hiili- ja terästeollisuuden tutkimukseen hiili- ja terästutkimusrahaston kautta. — Euroopan talousyhteisön (ETY) perustamissopimus ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimus eli Rooman sopimukset allekirjoitettiin 25. maaliskuuta 1957, ja ne tulivat voimaan 1. tammikuuta 1958. Toisin kuin EHTYn perustamissopimus, Rooman sopimukset tehtiin ”rajoittamattomaksi ajaksi” (ETYn perustamissopimuksen 240 artikla ja Euratomin perustamissopimuksen 208 artikla), minkä ansiosta ne saivat perustuslainomaisen aseman. — Kuusi perustajamaata olivat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa. — EHTYn perustajien mielissä siinsi selkeä tavoite. Sopimus oli vasta ensimmäinen vaihe matkalla kohti ”Euroopan liittovaltiota”. Yhteisillä hiili- ja teräsmarkkinoilla haluttiin kokeilla järjestelyä, joka voitaisiin vähitellen laajentaa muille talouden aloille ja josta lopulta kehittyisi poliittisesti yhdentynyt Eurooppa. — Euroopan talousyhteisön tavoitteena oli luoda yhteiset markkinat, joilla tavarat, henkilöt, pääoma ja palvelut voisivat liikkua vapaasti. — Euratom perustettiin koordinoimaan ydinainetoimituksia ja valtioiden jo käynnistämiä tai valmisteilla olevia tutkimusohjelmia, jotta ydinenergiaa voitaisiin käyttää rauhanomaisiin tarkoituksiin. — Kolmen perustamissopimuksen johdannot paljastavat yhtenäisen ajattelun, joka innoitti yhteisöjen luomiseen: vakaan uskon tarpeeseen saada Euroopan valtiot rakentamaan yhteistä tulevaisuutta, koska vain näin se oli ohjattavissa.
OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan 3 kohta ja pöytäkirja N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta
OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 20, 21–46, 48 ja 49 artikla ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 2 artiklan 4 kohta, 31 artikla, 64 artiklan 3 kohta, 81 ja 89 artikla, 103 artiklan 1 kohta, 113, 115, 118, 127 ja 153 artikla, 191 artiklan 3 kohta, 192 artikla, 194 artiklan 2 kohta sekä 215, 218, 220, 221, 312, 329 ja 333 artikla
OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 314 artikla sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artikla — varainhoitoasetuksen (eli unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/ EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046) 39–55 artikla — Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välinen toimielinten sopimus talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta
OIKEUSPERUSTA alkuperäiset perussopimukset (1.1.1, 1.1.2, 1.1.3, 1.1.4, 1.1.5) — päätös ja säädös (20. syyskuuta 1976) edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla, sellaisina kuin ne ovat muutettuina neuvoston 25. kesäkuuta 2002 ja 23. syyskuuta 2002 tekemillä päätöksillä — Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 14 artiklan 2 kohta ja 17 artiklan 2 kohta Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamisen jälkeen EHTY:n yleiskokous laajennettiin kattamaan kaikki kolme yhteisöä. Näin syntynyt Euroopan parlamentaarinen edustajakokous, johon kuului 142 jäsentä, kokoontui ensimmäistä kertaa Strasbourgissa 19. maaliskuuta 1958. Se muutti nimensä Euroopan parlamentiksi 30. maaliskuuta 1962.