OIKEUSPERUSTA Mallilausekkeet

OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63–66 artikla

OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 217 ja 218 artikla — kumppanuussopimus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä (Cotonoun sopimus) — asetus (EU) 2021/947 naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen – Globaali Eurooppa perustamisesta.

OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 12 artikla, pöytäkirja N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa ja pöytäkirja N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta

OIKEUSPERUSTA. Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohta yhdessä sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan ja 7 kohdan kanssa.

OIKEUSPERUSTA. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamissopimus eli Pariisin sopimus allekirjoitettiin 18. huhtikuuta 1951, ja se tuli voimaan 23. heinäkuuta 1952. Siinä kuusi Euroopan valtiota sitoutui ensimmäistä kertaa yhdentymiseen. Perustamissopimuksella muodostettiin yhteisön rakenteen perusta: siinä luotiin ”korkeaksi viranomaiseksi” kutsuttu toimeenpaneva elin, parlamentaarinen edustajakokous, ministerineuvosto, tuomioistuin ja neuvoa-antava komitea. EHTYn perustamissopimus tehtiin 97 artiklansa mukaisesti 50 vuodeksi. Sen voimassaoloaika päättyi 23. heinäkuuta 2002. Euroopan unionin perussopimuksiin (sopimus Euroopan unionista ja sopimus Euroopan unionin toiminnasta) liitetyn pöytäkirjan N:o 37 mukaisesti EHTYn nettovarallisuus perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen hetkellä ohjattiin hiili- ja terästeollisuuden tutkimukseen hiili- ja terästutkimusrahaston kautta. — Euroopan talousyhteisön (ETY) perustamissopimus ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimus eli Rooman sopimukset allekirjoitettiin 25. maaliskuuta 1957, ja ne tulivat voimaan 1. tammikuuta 1958. Toisin kuin EHTYn perustamissopimus, Rooman sopimukset tehtiin ”rajoittamattomaksi ajaksi” (ETYn perustamissopimuksen 240 artikla ja Euratomin perustamissopimuksen 208 artikla), minkä ansiosta ne saivat perustuslainomaisen aseman. — Kuusi perustajamaata olivat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa. — EHTYn perustajien mielissä siinsi selkeä tavoite. Sopimus oli vasta ensimmäinen vaihe matkalla kohti ”Euroopan liittovaltiota”. Yhteisillä hiili- ja teräsmarkkinoilla haluttiin kokeilla järjestelyä, joka voitaisiin vähitellen laajentaa muille talouden aloille ja josta lopulta kehittyisi poliittisesti yhdentynyt Eurooppa. — Euroopan talousyhteisön tavoitteena oli luoda yhteiset markkinat, joilla tavarat, henkilöt, pääoma ja palvelut voisivat liikkua vapaasti. — Euratom perustettiin koordinoimaan ydinainetoimituksia ja valtioiden jo käynnistämiä tai valmisteilla olevia tutkimusohjelmia, jotta ydinenergiaa voitaisiin käyttää rauhanomaisiin tarkoituksiin. — Kolmen perustamissopimuksen johdannot paljastavat yhtenäisen ajattelun, joka innoitti yhteisöjen luomiseen: vakaan uskon tarpeeseen saada Euroopan valtiot rakentamaan yhteistä tulevaisuutta, koska vain näin se oli ohjattavissa.

OIKEUSPERUSTA. Tämä sopimus on ELIXIRin oikeusperusta. Siinä vahvistetaan organisaatiorakenne ja määritetään ELIXIR-konsortion keskusyksi- kön ja kansallisten ELIXIR-keskusten välinen suhde. Epäselvyyden välttämiseksi tällä so- pimuksella ei perusteta oikeudellista yksik- köä. EMBL toimii ELIXIR-konsortion ja keskusyksikön isäntänä ELIXIR-konsortion antamien valtuuksien mukaisesti. Tässä so- pimuksessa määritellään EMBL:n asema ELIXIR:in isäntänä 2.3 ja 5.4.1 artiklan mää- ritelmän mukaisesti ja määrätään ELIXIR- konsortion jäsenten oikeuksista ja velvolli- suuksista.

OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 91 artiklan 1 kohta ja 100 artiklan 2 kohta Matkustajien oikeuksia koskevalla unionin lainsäädännöllä pyritään turvaamaan matkustajille yhdenmukainen vähimmäistasoinen suoja kaikissa liikennemuodoissa, jotta matkustaminen olisi helpompaa ja ihmiset käyttäisivät joukkoliikennettä.

OIKEUSPERUSTA. Varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen (23. joulukuuta 2002 annettu komission asetus (EY) N:o 2342/2002, sellaisena kuin se on muutettuna 20. heinäkuuta 2005 annetulla komission asetuksella (EY, Euratom) N:o 1261/2005, 7. elokuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY, Euratom) N:o 1248/2006 ja 23. huhtikuuta 2007 annetulla komission asetuksella (EY, Euratom) N:o 478/2007) 134 artikla (varainhoitoasetuksen soveltamissäännöt). Jos näitä asiakirjoja ei voida tarjouksessa asianmukaisesti perustellusta pätevästä syystä toimittaa, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus voidaan osoittaa jollakin muulla komission asiamukaiseksi katsomalla tavalla.

OIKEUSPERUSTA. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 13, 15, 26 ja 27 artikla sekä 42 artiklan 2 kohta EU:n jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten johtajien huippukokoukset järjestetään nykyään Eurooppa-neuvoston kokouksina. Ensimmäinen jäsenvaltioiden huippukokous pidettiin Pariisissa vuonna 1961, ja vuoden 1969 jälkeen niitä alettiin pitää entistä useammin. Pariisin huippukokouksessa helmikuussa 1974 päätettiin, että valtion- tai hallitusten johtajien tapaamisia järjestettäisiin vastedes säännöllisesti ja niitä kutsuttaisiin nimellä Eurooppa-neuvosto. Näin Eurooppa-neuvosto voisi käsitellä Euroopan yhdentymiseen liittyviä ongelmia kokonaisvaltaisesti ja sovittaa unionin toimet asianmukaisesti yhteen. Euroopan yhtenäisasiakirjalla vuonna 1986 sisällytettiin Eurooppa-neuvosto ensimmäistä kertaa yhteisön perustamissopimuksiin, vahvistettiin sen kokoonpano ja sovittiin kokoontumisesta kahdesti vuodessa. Maastrichtin sopimuksella vuonna 1992 virallistettiin Eurooppa-neuvoston asema EU:n toimielinjärjestelmässä. Lissabonin sopimuksella eli virallisemmin sopimuksella Euroopan unionista vuonna 2009 Eurooppa-neuvostosta tehtiin viimein EU:n täysivaltainen toimielin (SEU:n 13 artikla). Sopimuksen mukaan Eurooppa-neuvosto ”antaa unionille sen kehittämiseksi tarvittavat virikkeet ja määrittelee sen yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet” (SEU:n 15 artikla). Eurooppa-neuvosto ja Euroopan unionin neuvosto (jäljempänä ”neuvosto”) ovat sopineet jakavansa unionin talousarviossa pääluokan II (varainhoitoasetuksen 43 artiklan b alakohta). Tämän vuoksi talousarviossa on kymmenen pääluokkaa eikä yksitoista, vaikka Eurooppa-neuvosto ja neuvosto ovatkin erillisiä toimielimiä. EU:n 27 jäsenvaltion valtion- tai hallitusten johtajat sekä komission puheenjohtaja kokoontuvat Eurooppa-neuvostoon sen puheenjohtajan kutsusta (SEU:n 15 artiklan 2 kohta). Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja osallistuu sen työskentelyyn. Euroopan parlamentin puhemies on tapana kutsua pitämään puhe kokouksen aluksi (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 235 artiklan 2 kohta). Eurooppa-neuvosto valitsee itse puheenjohtajansa kahden ja puolen vuoden kaudeksi, joka voidaan uusia kerran. Puheenjohtaja edustaa EU:ta kansainvälisissä yhteyksissä. Hänen tehtävistään määrätään SEU:n 15 artiklassa. Nykyinen puheenjohtaja ▇▇▇▇▇▇▇ ▇▇▇▇▇▇ aloitti ensimmäisen kautensa 1. joulukuuta 2019, ja hänet valittiin maaliskuussa 2022 uudelleen toiseksi kaudeksi 1. kesäkuuta 2022 – 30...