Sopimuksen muoto. Paikallinen sopimus on tehtävä kirjallisesti.
Sopimuksen muoto. Sopimus tulee tehdä kirjallisesti. Toimipisteen työntekijät voivat halutessaan nimetä edustajan, joka allekirjoittaa sopimuksen henkilöstön enemmistön puolesta silloin, kun yrityksessä ei ole luottamusmiestä.
Sopimuksen muoto. Lautakunta toteaa, että Suomessa sopimusten tekemisessä on voimassa muotovapaus. Sopimus voidaan tehdä asianosaisten haluamalla tavalla. Esimerkiksi suullisesti tehty sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallisesti tehty sopimus. Toisaalta kirjallinen sopimus ei edellytä erillisen kirjallisen asiakirjan laatimista, vaan kirjallisen muotovaatimuksen täyttää myös esimerkiksi sellainen sähköpostiviestien vaihto, josta ilmenee sopimuksen tekeminen ja mahdolliset sopimusehdot. Suomen sopimusoikeudellisen lainsäädännön lähtökohtana on, että sopimus syntyy tarjouksesta ja siihen annetusta hyväksytystä vastauksesta. Tällöin sopimus voi syntyä esimerkiksi kirjeenvaihdolla tai sähköpostiviestien vaihdolla. Sopimus voi kuitenkin syntyä myös monilla muilla tavoin esimerkiksi tekemällä kirjallinen asiakirja tai suullisesti sopimalla. Sopimus voi syntyä myös hiljaisesti eli konkludenttisesti siten, että asianosaiset alkavat käydä keskenään kauppaa määrittelemättä erikseen sopimusehtoja. Esimerkiksi jos tuottaja toimittaa kaupalle 2 000 kiloa perunoita ja kauppa ottaa ne vastaan, on kyseessä tuottajan ja kaupan välinen sopimussuhde, vaikka mitään erillisiä tahdonilmaisuja ei olisi vaihdettu. Näin ollen sellainen väite, että asianosaisten välillä ei tällaisessa tilanteessa olisi sopimusta, ei ole oikeudellisesti pätevä. Aina, kun asianosasten välillä tapahtuu vaihdantaa, on heidän välillään oikeudellisesti arvioiden sopimussuhde. Suomen sopimusoikeudellinen lainsäädäntö on liikesuhteissa pääsääntöisesti tahdonvaltaista. Tämä tarkoittaa, että sopijaosapuolet voivat keskenään sopimilla sopimusehdoilla poiketa lain säännöksistä. Jos osapuolet eivät kuitenkaan ole erikseen sopimusehdoilla sopineet jostain seikasta, tulee kyseisen seikan osalta sovellettavaksi tahdonvaltainen lainsäädäntö. Elintarvikeketjussa vaihdannan kohteena olevien fyysisten hyödykkeiden osalta se on kauppalaki (355/1987). Toisin sanoen tilanteessa, jossa sopijaosapuolet käyvät kauppaa määrittämättä sen tarkemmin sopimusehtoja, tulee asianosaisten välisen sopimuksen ehtoina sovellettaviksi kauppalain säännökset. Kirjallisen sopimuksen etuna on, että se lisää sopimussuhteen selvyyttä ja varmuutta. Kun sopijaosapuolet laativat kirjallisen sopimuksen, ne harkitsevat sopimuksen sisältöä ja merkitystä yksityiskohtaisemmin suulliseen sopimukseen verrattuna. Lisäksi kirjallisen sopimuksen etuna on, että siitä syntyy vähemmän erimielisyyksiä. Jos sopimussuhteesta kuitenkin syntyy erimielisyyksiä, kirjallisen sopimuksen...