Common use of Lopuksi Clause in Contracts

Lopuksi. Pitkäkestoiset liike-elämän sopimukset muo- dostavat sopimusoikeuden ja sopimuksellisuuden näkökulmista aina oman viitekehyksensä. Erilais- ten esimerkiksi pitkäkestoisten kumppanuusjär- jestelyjen yleistyessä, on perusteltua, että myös tutkimuksellisesti pyritään avaamaan eri teemois- ta keskustelua ja hakemaan vastauksia esitettyi- hin haasteisiin ja kysymyksiin. Tässä artikkelissa on syvennytty luottamuksen, lojaliteettivelvolli- suuden ja pitkäkestoisten sopimusten teemoihin. Kahta ensiksi mainittua on aluksi tarkasteltu määrittelyjen ja luonnehdintojen tasolla. Tämän jälkeen niitä on suhteutettu erityisesti liike-elä- män pitkäkestoisiin sopimuksiin. Luottamus moniulotteisena ilmiönä on liike- toiminnan eräitä kulmakiviä. Se voi ilmetä hen- kilö- ja organisaatiotasolla sekä myös näiden yhdistelmänä olevassa henkilö-instituutio -suh- teessa. Epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa luottamus on tavoitteellinen arvo, jonka kautta voidaan vastata esimerkiksi liiketoimintaan ja sopimussuhteisiin liittyviin haasteisiin. Luotta- mus on usein edellytys sille, että käydään kaup- paa ja solmitaan sopimussuhteita. Luottamukseen ilmiönä liittyy lukuisia eri ulottuvuuksia, joilla on ensinnäkin käytännön maailmassa omat osansa, mutta nuo ulottuvuudet muodostavat myös tutki- muksellisesti hedelmällisen maaperän. Pitkäkestoisten sopimusten hahmottamiseen liittyvä relational contracting -oppi korostaa mm. luottamuksen merkitystä sopimussuhteessa. Oppi tuo esiin sopimustoiminnan merkitystä samoin kuin sopimusosapuolten keskinäisiin suhteisiin (esim. sosiaaliset suhteet) liittyviä puolia. Sopi- mussuhteen osalta, sen toimivuus, jatkuvuus ja keskinäinen luottamus nähdään tärkeimpinä tavoitteina. Näihin tavoitteisiin pyritään kaikin tavoin pääsemään, mm. välttämällä oikeusrii- toja. Sopimuksen dynaamisuuden kautta voidaan lähestyä liike-elämän pitkäkestoisia sopimuksia joustavuuden näkökulmasta. Kyse on sopimuksen täydentymisestä sopimuskaudella eri tilanteiden pohjalta (esim. määritelty sopimusehdoissa). Täl- lainen lähestymistapa, jossa sopimuksen sisältö voidaan osittain jättää tietoisesti auki myöhem- piä tilanteita ajatellen, vaatii sopimusosapuolilta ensinnäkin taitoa sopimussuunnittelussa mut- ta yhtälailla se vaatii keskinäistä luottamusta. Ilman tätä luottamusta tällaiseen sopimusjär- jestelyyn ryhtyminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Luottamus on keskeisessä asemassa ajatellen juuri pitkäkestoisia sopimuksia ja sopimussuhtei- ta. Se on tavallaan niiden yläpuolella oleva, laa- juudeltaan kattava periaate, jonka pohjalle koko sopimussuhde rakentuu. Luottamukseen perus- tuva liikesuhde vaatii toimiakseen avoimuutta ja vuorovaikutusta sopimusosapuolten välillä. Luot- tamuksen muodostuminen on myös oma proses- sinsa. Sen rakentaminen alkaa sopimusneuvotte- luista ja sen ylläpitämisen tulee jatkua aktiivisesti koko sopimuskauden ajan. Lojaliteettivelvollisuudesta on Suomen sopi- musoikeudessa käyty paljon keskustelua. Näyttää ilmeiseltä, että sen olemassaolon kiistämisestä ei ole esitetty huomattavia väitteitä, vaan sen olemassaolo ja merkitys tunnustetaan laajasti. Lojaliteettivelvollisuuden merkityssisällöstä ja luonteesta on puolestaan useita erilaisia näke- myksiä ja painotuksia. Tässä artikkelissa pyrit- tiin tarkastelemaan lojliteettivelvollisuutta erilli- senä periaatteen luonteisena velvollisuutena (ts. oikeusperiaatteena). Lojaliteettivelvollisuuden luonteeseen ja merkitykseen sopimusoikeudessa pyrittiin myös hakemaan vastauksia. Lojaliteettivelvollisuus korostuu erityisesti lii- ke-elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa ja sopi- mussuhteissa. Tämä tulee esiin varsinkin silloin, kun sopimus vaatii perusteellisen, aikaa vievän sopimusvalmistelun ja kun sopimus on huomat- tavan yksilöllinen. Samalla tavoin kuin pitkäkes- toinen sopimus voidaan nähdä prosessina, myös lojaliteettivelvollisuus voi ilmetä konkreettisesti eri sopimussuhteen vaiheissa. Se voi ilmetä sopi- musosapuolten sanoissa ja teoissa sopimusval- mistelussa samoin kun sopimuskauden tapah- tumissa. Yhtä lailla lojaliteettivelvollisuus voi aiheuttaa oikeudellisia vaikutuksia sopimusosa- puolten sanoissa ja teoissa sopimussuhteen päät- tyessä ja myös tämän jälkeisenäkin aikana. Kaiken kaikkiaan luottamuksella ja lojaliteetti- velvollisuudella on omat paikkansa Suomen sopi- musoikeudessa ja erityisesti pitkäkestoisten sopi- mussuhteiden tarkastelussa. Ne liittyvät samoihin teemoihin ja asiayhteyksiin, mutta silti niille on omat erilliset osansa. Luottamus on yleinen sopi- musosapuolten keskinäisiä suhteita koskeva sekä sopimussuhdetta eteenpäin vievä periaate. Sen pohjalle voidaan rakentaa pitkäkestoisia liike- suhteita ja sopimuksia. Sen täytyy olla kuitenkin läsnä koko sopimuskauden ajan, muutoin ei voida saavuttaa hyvää ja toimivaa lopputulosta. Lojaliteettivelvollisuudella on oma tehtävän- sä Suomen sopimusoikeudessa ja erityisesti pit- käkestoisten liike-elämän sopimusten kohdalla. Se on oikeusperiaatteen luonteinen velvollisuus, joka konkretisoituessaan voi aiheuttaa oikeudel- lisia seuraamuksia sopimusvalmistelun aikana, sopimuskaudella sekä myös sopimuksen päät- tyessä ja tämän jälkeisinäkin aikoina. Vaikka siitä ei ole olemassa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus ovat vakiinnuttaneet sen ase- man painavana oikeusperiaatteena Suomen sopi- musoikeudessa.

Lopuksi. Pitkäkestoiset liikeTämän artikkelin tarkoituksena ja tavoitteena oli syventyä hahmottamaan ja analysoimaan kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteita. Tutkimuskysymyksenä oli, mikä merkitys moderneilla sopimusoikeuden ajattelutavoilla on kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimuksissa. Mainitussa hahmottamisessa ja analysoinnissa pääasiallisena näkökulmana oli sopimussuhteiden pitkäkestoisuus. Sopimusten pitkäkestoisuutta on Suomenkin sopimusoikeudessa tutkittu jossain määrin, mutta näkökulmaa ei ole juurikaan suhteutettu tiettyyn toimialaan tai sopimustyyppiin, kuten esimerkiksi kiinteistö-elämän sopimukset muo- dostavat palvelusopimuksiin. Tällainen ajattelutapa, jossa teoriaa sovelletaan käytäntöön, on myös tutkimuksellisesti perusteltu. On huomattava, että kiinteistöpalveluiden sopimuskäytännöt ovat aiemmin pohjautuneet tavarakaupassa ja rakentamisessa sovellettuihin sopimuskäytäntöihin. Esimerkiksi tavarakaupasta poiketen palveluhankinnoissa hankinnan tarkka määrittely on usein ongelmallista, koska palvelut ovat aineettomia ja ennemminkin toimintaprosesseja kuin fyysisiä tuotteita. Näin ollen palvelut ja palvelusopimukset vaativat jo perusteiltaan erilaista lähestymistapaa. Palvelusopimukset ovat tyypillisesti pitkäkestoisia sopimuksia (usein vuosien mittaisia), ja niissä korostuu mm. yhteistoiminnallisuus ja tarve joustavuuteen. Artikkelissa pyrittiin erityisesti hahmottamaan kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteita sopimusoikeudellisesti ja sopimuksellisesti. Tässä hyödynnettiin sekä kansallisissa että kansainvälisissä yhteyksissä esiin tuotuja sopimusoikeuden ja sopimuksellisuuden näkökulmista aina oman viitekehyksensäajattelutapoja. Erilais- ten esimerkiksi pitkäkestoisten kumppanuusjär- jestelyjen yleistyessä, on perusteltua, että myös tutkimuksellisesti pyritään avaamaan eri teemois- ta keskustelua ja hakemaan vastauksia esitettyi- hin haasteisiin ja kysymyksiin. Tässä artikkelissa on syvennytty luottamuksen, lojaliteettivelvolli- suuden ja pitkäkestoisten sopimusten teemoihin. Kahta ensiksi mainittua on aluksi tarkasteltu määrittelyjen ja luonnehdintojen Hahmottaminen tehtiin jossain määrin teoreettisella tasolla. Tämän jälkeen niitä on suhteutettu erityisesti liike-elä- män pitkäkestoisiin sopimuksiin. Luottamus moniulotteisena ilmiönä on liike- toiminnan eräitä kulmakiviä. Se voi ilmetä hen- kilö- ja organisaatiotasolla sekä myös näiden yhdistelmänä olevassa henkilö-instituutio -suh- teessa. Epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa luottamus on tavoitteellinen arvo, jonka kautta voidaan vastata esimerkiksi liiketoimintaan ja sopimussuhteisiin liittyviin haasteisiin. Luotta- mus on usein edellytys sille, että käydään kaup- paa ja solmitaan sopimussuhteita. Luottamukseen ilmiönä liittyy lukuisia eri ulottuvuuksia, joilla on ensinnäkin käytännön maailmassa omat osansa, mutta nuo ulottuvuudet muodostavat myös tutki- muksellisesti hedelmällisen maaperänkuitenkin kiinteistöpalveluiden ja niiden kumppanuussopimusten erityispiirteet huomioon ottaen. Pitkäkestoisten sopimusten hahmottamiseen liittyvä relational contracting -oppi korostaa mmKiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten kaltaiset pitkäkestoiset sopimukset vaativat toimiakseen joustavuutta. luottamuksen merkitystä sopimussuhteessa. Oppi tuo esiin sopimustoiminnan merkitystä samoin kuin sopimusosapuolten keskinäisiin suhteisiin (esim. sosiaaliset suhteet) liittyviä puolia. Sopi- mussuhteen osalta, sen toimivuus, jatkuvuus ja keskinäinen luottamus nähdään tärkeimpinä tavoitteina. Näihin tavoitteisiin pyritään kaikin tavoin pääsemään, mm. välttämällä oikeusrii- toja. Sopimuksen dynaamisuuden kautta voidaan lähestyä liike-elämän pitkäkestoisia sopimuksia joustavuuden näkökulmasta. Kyse on sopimuksen täydentymisestä sopimuskaudella eri tilanteiden pohjalta (esim. määritelty sopimusehdoissa). Täl- lainen lähestymistapa, jossa sopimuksen sisältö voidaan osittain jättää tietoisesti auki myöhem- piä tilanteita ajatellen, vaatii sopimusosapuolilta ensinnäkin taitoa sopimussuunnittelussa mut- ta yhtälailla se vaatii keskinäistä luottamusta. Ilman tätä luottamusta tällaiseen sopimusjär- jestelyyn ryhtyminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Luottamus on keskeisessä asemassa ajatellen juuri pitkäkestoisia sopimuksia ja sopimussuhtei- ta. Se on tavallaan niiden yläpuolella oleva, laa- juudeltaan kattava periaate, jonka pohjalle koko sopimussuhde rakentuu. Luottamukseen perus- tuva liikesuhde vaatii toimiakseen avoimuutta ja vuorovaikutusta sopimusosapuolten välillä. Luot- tamuksen muodostuminen on myös oma proses- sinsa. Sen rakentaminen alkaa sopimusneuvotte- luista ja sen ylläpitämisen tulee jatkua aktiivisesti koko sopimuskauden ajan. Lojaliteettivelvollisuudesta on Suomen sopi- musoikeudessa käyty paljon keskustelua. Näyttää ilmeiseltä, että sen olemassaolon kiistämisestä ei ole esitetty huomattavia väitteitä, vaan sen olemassaolo ja merkitys tunnustetaan laajasti. Lojaliteettivelvollisuuden merkityssisällöstä ja luonteesta on puolestaan useita erilaisia näke- myksiä ja painotuksia. Tässä artikkelissa pyrit- tiin tarkastelemaan lojliteettivelvollisuutta erilli- senä periaatteen luonteisena velvollisuutena (ts. oikeusperiaatteena). Lojaliteettivelvollisuuden luonteeseen ja merkitykseen sopimusoikeudessa pyrittiin myös hakemaan vastauksia. Lojaliteettivelvollisuus korostuu erityisesti lii- ke-elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa ja sopi- mussuhteissa. Tämä tulee esiin varsinkin silloin, kun sopimus vaatii perusteellisen, aikaa vievän sopimusvalmistelun ja kun sopimus on huomat- tavan yksilöllinen. Samalla tavoin kuin pitkäkes- toinen Pitkäkestoinen sopimus voidaan nähdä prosessina, joka elää ja muuttuu jatkuvasti. Sopimuksen prosessikäsitys on jaettu kolmeen ulottuvuuteen: asialliseen, ajalliseen ja henkilölliseen. Kaikkien näiden ulottuvuuksien kautta voidaan hahmottaa ja kuvata pitkäkestoisia sopimuksia. Tällä hahmottamisella voidaan pyrkiä todellakin kuvaamaan sopimussuhteita, mutta tätä kautta on vaikeampi saavuttaa konkreettisempia tuloksia, kuten esimerkiksi argumenttien luomista tai kehittämistä. Silti sopimuksen prosessikäsityksen eri ulottuvuuksien kautta voidaan kuvata pitkäkestoisia sopimussuhteita ja tarkastella, kuinka sopimuskäsitys suhteutuu esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimuksiin. On silti todettava, että sopimuksen prosessikäsityksen ulottuvuuksien vaikutusten merkitykset, ilmentymiset ja ”realisoituminen” vaihtelevat aina tapauskohtaisesti riippuen muun muassa siitä, millaisesta toimintaympäristöstä, sopimuksesta, sopimussuhteesta ja sopimusosapuolista on kyse. Tässä suhteessa myös lojaliteettivelvollisuus voi ilmetä konkreettisesti eri sopimussuhteen vaiheissakiinteistöpalvelut ja niiden kumppanuussuhteet muodostavat oman arviointikohteensa. Relational contracting -oppi on myös kehitetty pitkäkestoisten sopimussuhteiden yhteyteen. Se yhdistää piirteitä käytännön sopimustoiminnasta ja sopimusoikeudesta. Oppi korostaa sosiaalisia aspekteja, etenkin sellaisia, joita ei voi ilmetä sopi- musosapuolten sanoissa johtaa suoraan itse kirjallisesti solmitusta sopimuksesta. Tällainen lähestymistapa avaa uusia näkökulmia pitkäkestoisten sopimussuhteiden, kuten esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteiden ja teoissa sopimusval- mistelussa samoin kun sopimuskauden tapah- tumissa-sopimusten, arviointiin. Yhtä lailla lojaliteettivelvollisuus voi aiheuttaa oikeudellisia vaikutuksia sopimusosa- puolten sanoissa ja teoissa sopimussuhteen päät- tyessä ja myös tämän jälkeisenäkin aikana. Kaiken kaikkiaan luottamuksella ja lojaliteetti- velvollisuudella on omat paikkansa Suomen sopi- musoikeudessa ja erityisesti pitkäkestoisten sopi- mussuhteiden tarkastelussa. Ne liittyvät samoihin teemoihin ja asiayhteyksiinLähtökohtahan näissä kumppanuussopimuksissa on, että toimitaan solmitun kirjallisen sopimuksen mukaisesti, mutta silti niille mainituilla sosiaalisilla aspekteilla, käytännön sopimustoiminnalla ja vaatimuksella joustavuudesta on omat erilliset osansase vaikutus, että tilanteen vaatiessa sopimusta voidaan joko suullisesti tai kirjallisesti tarkentaa, tarkistaa tai jopa muuttaa. Luottamus Viime aikoina pitkäkestoisia sopimussuhteita koskevana sopimuskäsitykseen liittyvänä teemana on yleinen sopi- musosapuolten keskinäisiä suhteita koskeva nostettu esiin sopimuksen dynaamisuus. Se merkitsee sopimuksen täydentymistä. Ideana on, että tällaisten sopimusten ja sopimusjärjestelyjen velvoitteiden lopullinen sisältö määräytyy vasta sopimusten solmimisen jälkeen. Kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteissa tämä ajattelutapa voi olla toimiva ja käytännöllinenkin pyrittäessä sopimukselliseen joustavuuteen. Ajattelutapa, jossa sopimus täydentyy sopimuksen solmimisen jälkeen, vaatii yrityksiltä paljon panostusta ennakolliseen sopimussuunnitteluun. Dynaamisen sopimussuunnittelun kriteeriksi voidaan esittää se, että valitun täydentymisen tavoitteen puitteissa täydentymisen on tuotettava ennakoitavuuden ja hyväksyttävyyden kriteerit toteuttavia lopputuloksia. Sopimusoikeuden näkökulmasta sopimusvapaus johtaa siihen, että suunnittelussa tulee enemmän korostua itse asetettujen päämäärien saavuttaminen itse määritettävällä tavalla ja itse määritettävällä sisällöllä. Ennakoiva oikeus on viime vuosina lisännyt merkitystään sopimusoikeudellisissa ja sopimuksellisissa yhteyksissä. Ennakoivassa oikeusajattelussa korostetaan sopimusten valmisteluvaiheita, jolloin esiin nousee kysymyksiä, jotka koskevat esimerkiksi sopimusneuvotteluiden sisältöä, laadittavien sopimusehtojen ja - mekanismien muotoa ja yrityskohtaisia toimintamalleja. Kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimukset ovat laaja-alaisia ja monimutkaisiakin sopimusjärjestelyjä, jotka vaativat perusteellisen sopimusvalmistelun. Tästä syystä ennakoivan oikeuden lähestymistapa soveltuu hyvin tällaisiin sopimusjärjestelyihin. Ennakoivan oikeuden ideaan liittyvät myös erilaiset yrityskohtaiset toiminta- mallit ja eri ammattiryhmien yhteistyö sopimusvalmisteluissa. Yrityksillä on pääsääntöisesti monenlaisia intressejä ja tavoitteita liittyen sopimusten valmisteluun ja lopulta solmittavaan sopimukseen. Sillä, miten yritys kykenee esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten osalta huomioimaan sopimusvalmistelussa teknisiä, kaupallisia ja juridisia asioita koskevat kysymykset, vaikuttaa siihen, kuinka yritys kykenee saavuttamaan tulevan sopimuksen kannalta hyvän lopputuloksen. Tämä edellyttää edellä mainittuja aloja edustavien henkilöiden hyvää yhteistyötä ja yhteisen kielen löytämistä. Myös sopimustoiminnan monitieteiseen tutkimukseen näyttäisi olevan kiistatonta tarvetta. Myös riskejä ja riskienhallintaa voidaan tarkastella ennakoivan oikeuden kannalta. Kun riski mielletään esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten osalta ennakollisesti, sitä voidaan arvioida moniulotteisesti sopimusvalmistelussa. Tällöin riski ei rinnastu vastuuseen, jota arvioidaan sopimusoikeudessa aina jälkikäteisesti esimerkiksi sopimusvelvoitteiden täyttämisen ja vahingonkorvausten näkökulmasta. Kun riskiä tarkastellaan ennakollisesti, sitä voidaan työstää sopimuksellisesti ja räätälöidä sitä koskevia sopimusehtoja tulevaa sopimussuhdetta ajatellen. Myös riskienhallinta liittyy olennaisena osana riskeihin. Kun riskihallintavälineet arvioidaan ennakollisesti, myös niitä voidaan työstää sopimuksellisesti. Artikkelissa tarkasteltiin myös kahta kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteisiin kehitettyä sopimusmallia. Nämä mallit kuvaavat kehitystä, joka on tapahtunut Suomessa viime vuosina kiinteistöpalveluiden kumppanuusjärjestelyissä. Puitekumppanuusmalli on eri muodoissaan tällä hetkellä käytössä sekä sopimussuhdetta eteenpäin vievä periaatejulkisella että yksityisellä sektorilla. Sen pohjalle voidaan rakentaa pitkäkestoisia liike- suhteita Kahdenvälinen kumppanuusmalli puolestaan on tähän saakka ollut käytössä pelkästään yksityisellä sektorilla. Ei ole kuitenkaan juridisia esteitä siihen, että se voitaisiin ottaa käyttöön myös julkisella sektorilla. Molemmat sopimusmallit tuovat esiin seikkoja, joilla on merkitystä kumppanuuteen perustuvissa liikesuhteissa. Näitä ovat mm. kumppanuusorganisaatiota, kumppanuuden prosesseja ja sopimuksiakehitystoimintaa koskevat sopimusehdot. Sen täytyy olla kuitenkin läsnä koko sopimuskauden ajanToisaalta sopimusmallit kertovat siitä, muutoin ei voida saavuttaa hyvää ja toimivaa lopputulosta. Lojaliteettivelvollisuudella on oma tehtävän- sä Suomen sopimusoikeudessa ja erityisesti pit- käkestoisten millaisia perinteisiä sopimusjuridiikan ehtoja pitkäkestoiset liike-elämän sopimusten kohdallasopimukset vaativat. Se on oikeusperiaatteen luonteinen velvollisuusNäitä ovat esimerkiksi vahingonkorvaukset, joka konkretisoituessaan voi aiheuttaa oikeudel- lisia seuraamuksia sopimusvalmistelun aikanaylivoimainen este, sopimuskaudella sekä myös olosuhteiden muutokset, sopimuksen päät- tyessä päättäminen ja tämän jälkeisinäkin aikoina. Vaikka siitä ei ole olemassa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus ovat vakiinnuttaneet sen ase- man painavana oikeusperiaatteena Suomen sopi- musoikeudessariitojen ratkaisu.

Lopuksi. Pitkäkestoiset liike-elämän sopimukset muo- dostavat sopimusoikeuden Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu psykologista sopimusta liikkeenjohdon konsultoinnissa ja sopimuksellisuuden näkökulmista aina oman viitekehyksensätarkemmin konsultin sekä asiakkaan välisessä suhteessa. Erilais- ten esimerkiksi pitkäkestoisten kumppanuusjär- jestelyjen yleistyessäTutkimuksessa on pyritty selvittämään, on perusteltuamiten psykologinen sopimus ymmärretään, miten se elää ja mitkä ovat sen vaikutukset konsultointiyhteistyöhön liikkeenjohdon konsulttien näkökulmasta. Teoreettinen viitekehys luotiin avaamaan psykologisen sopimuksen käsitettä paremmin ja etenkin yhdistämään se liikkeenjohdon konsulttien toimintaan. Xxxxxxxxxxxx aineiston muodostavien sopimuksen, asiakassysteemin, intervention sekä konsultin roolin käsitteiden uskottiin tukevan psykologisen sopimuksen tarkastelua juuri liikkeenjohdon konsultoinnin kontekstissa. Teoreettisen viitekehyksen muodostamisessa kiinnitettiin myös huomiota tutkimuksen kulun kannalta oleelliseen liikkeenjohdon konsulttien näkökulmaan. Tutkimuksen empiirisen, teemahaastatteluiden avulla syntyneen aineiston avulla pyrittiin muodostamaan syvempi käsitys tutkittavasta ilmiöstä. Psykologinen sopimus nähtiin liikkeenjohdon konsulttien näkökulmasta käsitteenä melko häilyvänä ja suurelta osin tiedostamattomana, minkä vuoksi sen empiirisessä käsittelyssä nousi esiin monenlaisia mielipiteitä. Tutkimuksen teoriaohjaavassa analyysissä haluttiin nostaa esiin sekä liikkeenjohdon konsulttien yleisimpiä yhteneviä näkemyksiä, että myös tutkimuksellisesti pyritään avaamaan eri teemois- ta keskustelua eriäviä näkökantoja. Analyysivaiheessa empiirisestä aineistosta muodostettiin yhtenäinen kokonaisuus, joka teoriaohjaavuutta noudattaen eteni jatkuvana vuoropuheluna teoreettiseen aineiston kanssa. Psykologisen sopimuksen teoreettiset havainnot ja hakemaan vastauksia esitettyi- hin haasteisiin tutkimuksen empiirinen aineisto mukailivat osittain toisiaan, mutta tutkimuksen edetessä nousi esiin myös muutamia eriäviä huomioita. Tutkimuksen teoreettinen aineisto sulautui joka tapauksessa onnistuneesti empiiriseen aineistoon ja kysymyksiintutkimuksesta onnistuttiin täten muodostamaan ehjä kokonaisuus. Tämä tutkimus antaa teoriaohjaavaa tietoa psykologisen sopimuksen ominaisuuksista liikkeenjohdon konsulttien näkökulmasta. Tehdyn työn pohjalta on tutkimuksellisten huomioiden lisäksi mahdollisuus tehdä myös muutama käytännön suositus liikkeenjohdon konsultointiin. Tutkimusaineiston perusteella voidaan ensinnäkin esittää, että liikkeenjohdon konsultoinnissa tulisi kiinnittää kasvavissa määrin huomiota luottamuksen luomiseen asiakassysteemin kanssa. Luottamus ja sen ohessa syntyvä psykologinen sopimus saattavat olla ratkaiseva tae konsulttien jatkotoimeksiantojen syntymiseen eli psykologiseen sopimukseen panostamisen voidaan todeta helpottavan asiakassuhteiden ylläpitoa huomattavasti. Tutkimuksen perusteella voidaan edelleen esittää, että psykologisen sopimuksen luominen asiakassysteemin kanssa vaatii konsulteilta tiedostettua panostamista sekä kuuntelemiseen, että ajoittaisiin ohjaaviin interventioihin. Oikealla tavalla luotuna ja riittävästi ylläpidettynä liikkeenjohdon konsultti voi rakentaa psykologisesta sopimuksesta itselleen työkalun, jonka käyttämisen kautta asiakkaan on helpompi ymmärtää muun muassa konsultin roolin muutosten motiivit. Tiivistävästi voidaan siis todeta, että psykologinen sopimus on abstraktista luonteestaan huolimatta oikein käytettynä myös käytännön liikkeenjohdon konsultointia helpottava apuväline. Tässä artikkelissa tutkimuksessa esiin nousseet päähuomiot antavat mahdollisuuden muutamien mielenkiintoisten jatkotutkimusaiheiden esittämiselle. Kuten jo edellisessä luvussa todetaan, olisi eräs kiinnostava jatkotutkimuksen aihe henkilökemioiden merkitys liikkeenjohdon konsultoinnissa. Tutkimus voitaisiin laajentaa koskemaan sekä liikkeenjohdon konsulttien että asiakassysteemin näkökulmaa, jolloin henkilökemioiden tärkeydestä konsultointiyhteistyössä saataisiin laajempi käsitys. Toinen relevantti jatkotutkimuksen aihe liittyy luottamuksen tutkimiseen liikkeenjohdon konsultin ja asiakkaan välisessä suhteessa. Kuten tämän tutkimuksen päähuomioissa on syvennytty luottamuksenesitetty, lojaliteettivelvolli- suuden luottamus muodostaa suurimman osan psykologisen sopimuksen sisältöä ja pitkäkestoisten sopimusten teemoihinon yksi toimivan konsultti- asiakas – suhteen kulmakivistä. Kahta ensiksi mainittua Toisaalta liiallinen luottamus voi tässä tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella olla myös haitaksi konsultointiyhteistyölle. Mielenkiintoista olisikin tutkia, mistä luottamus konsultti-asiakas – suhteessa rakentuu ja milloin se on aluksi tarkasteltu määrittelyjen ja luonnehdintojen tasollasopivan voimakasta konsultoinnin tuloksia ajatellen. Kolmanneksi jatkotutkimuksen aiheeksi voidaan edelleen ehdottaa psykologisen sopimuksen merkityksen eritteleminen eri konsultin roolien sekä interventioiden kohdalla. Tämän jälkeen niitä tutkimuksen empiirisen aineiston perusteella on suhteutettu erityisesti liike-elä- män pitkäkestoisiin sopimuksiin. Luottamus moniulotteisena ilmiönä on liike- toiminnan eräitä kulmakiviä. Se voi ilmetä hen- kilö- ja organisaatiotasolla sekä myös näiden yhdistelmänä olevassa henkilö-instituutio -suh- teessa. Epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa luottamus on tavoitteellinen arvo, jonka kautta voidaan vastata esimerkiksi liiketoimintaan ja sopimussuhteisiin liittyviin haasteisiin. Luotta- mus on usein edellytys sillemahdollista esittää, että käydään kaup- paa psykologisen sopimuksen merkitys pienenee asiantuntijakonsultin roolissa ja solmitaan sopimussuhteitakasvaa prosessikonsultoinnissa. Luottamukseen ilmiönä liittyy lukuisia Jatkotutkimuksessa psykologisen sopimuksen yhteys eri ulottuvuuksiakonsulttirooleihin sekä konsultin yleiseen käyttäytymiseen voitaisiin eritellä ottaen mukaan laajempi kirjo eri konsultin rooleja sekä tarkempi tutkimus liikkeenjohdon konsultin ammattikäyttäytymisestä. Xxxxxx, joilla Xxxxx & Xxxxxxx, Xxxxx 2004. Liikkeenjohdon konsultin nykykentästä ja historiasta Suomessa. Työn Tuuleen 1/2004, 1–9. Alasuutari, Pertti 2011. Laadullinen Tutkimus 2.0. Vastapaino. Tampere. Xxxxxxxxx, Xxxxxx & Xxxxx, Xxxxxxx 2005. The critical success factors in the client-consulting relationship. Journal of Management Development 24 (January), 68–93. Xxxxxx, Xxxxxx & Xxxxxxxxx, Xxxxx 1999. Management Consulting: A Complete Guide to the Industry. Xxxx Xxxxx & Sons Inc. Canada. Xxxxx, Xxxxx 1999. How they put the “con” in consulting. Managerial Auditing Journal 14 (March), 115–118. Xxxxx, Xxxxx 1981. Flawless Consulting. Pfeiffer & Company. California. Boxall, Peter & Xxxxxxx, Xxxx 2003. Strategy and Human Resource Management. Basingstoke. de Burgundy, Jak 1998. Management Consultancy: a modern folly? Management Decision 36 (March), 204–205. Xxxxxxxxxxx, Xxxxx 2005. Communication and the psychological contract. Journal of Communication Management 9 (April), 359–364. Xxxxxxx, Xxxxx. Xxxxx Bill & Xxxxxxxx, Xxxxx 1992. Client-centered Consulting: A Practical Guide for Internal Advisers and Trainers. McGraw -Hill Book Company Europe. England. Xxxxxxxxx, Xxxxx & Xxxxxx, Xxxx 2006. The psychological contract: A critical review. International Journal of Management Reviews, vol. 8, iss.2, pp. 113-129. Diamond, Michael & Xxxxxxx Xxxx 2003. The cornerstone of psychoanalytic organizational analysis: Psychological reality, transference and counter-transference. Human Relations 56 (April), 491–513. Xxxxxxx, Xxxx & Xxxxxxx, Xxxxxxxx 2002. Management Consulting: Emergence and Dynamic of a Knowledge Industry. Oxford University Press. Oxford. Xxxxx, Xxx 2007. Designing Qualitative Research. Sage Publications. Los Angeles. Xxxxxx, Xxx & Xxxxxxx, Mark 1993. Political Theory, International Relations and the Ethics of Intervention. The Macmillan Press. United Kingdom. Xxxxxxxxx, Xxxxxxx & Xxxx, Xxxxxxx X. 1996. Consultant and client – working together? Journal of Managerial Psychology 11 (June), 40-49. Xxxxxx, Xxx 2009. Psychological Contract: Managing and Developing Professional Groups. McGraw-Hill Education. Maidenhead. Xxxxx, Xxxxx X., Xxxxxxxx, Xxxxxxx & Xx Xxxxx, Xxxx 2010. Employment Contracts, Psychological Contracts, and Employee Well-Being. Oxford University Press. England. Xxxxxxxx, Xxxxx, Keski-Petäjä, Xxxx & Xxxxxxxx, Xxxxx 2002. Otin kynän kynsihini: Ohjeita tutkimuksen tekijöille. Hallintotieteiden laitos. Tampereen Yliopisto. Tampere. Xxxxxxxxxx, Sirkka & Xxxxx, Xxxxxx 2001, 2009, 2011. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Gaudeamus. Helsinki. Hirsijärvi, Sirkka, Xxxxx, Xxxxxx & Xxxxxxxxx, Xxxxx 2004 . Tutki ja Kirjoita. Tammi. Helsinki. Xxxxx, Xxxxxx 2011. Influence of Psychological Contract Breach on ensinnäkin käytännön maailmassa omat osansaOrganizational Commitment. Synergy 9 (July), mutta nuo ulottuvuudet muodostavat myös tutki- muksellisesti hedelmällisen maaperän19–30. Pitkäkestoisten sopimusten hahmottamiseen liittyvä relational contracting -oppi korostaa mmXxxxxxxxx, Xxxxxx X. 2004. luottamuksen merkitystä sopimussuhteessaConsulting as story-making. Oppi tuo esiin sopimustoiminnan merkitystä samoin kuin sopimusosapuolten keskinäisiin suhteisiin Journal of Management Development 23 (esimApril), 339–354. sosiaaliset suhteet) liittyviä puoliaXxxxxxxx, Xxxxx 2000. Sopi- mussuhteen osaltaEsimies ja työyhteisön kehittäminen. 3. painos. Suomen Ekonomieliitti ja WSOY. Helsinki. Xxxxxxxx, sen toimivuusXxxxxx & Xxxxxxxx, jatkuvuus Annikki 2004. Tutkimustyön metodeista. Opinpajan Kirja. Tampere. Xxxxxxxxx, Xxxx X, Xxxxxxxx Xxxx & Xxxxxxxxx Xxxxxx 2006. Consultant’s role: a qualitative inquiry from the consultant’s perspective. Journal of Management Development 25 (May), 416– 500. Kingshott, Russel P.J. 2006. The impact of psychological contracts upon trust and commitment within supplier–buyer relationships: A social exchange review. Industrial Marketing Management 35, 724–739. Xxxxxxxx, Xxxxxx 2009. Näytä suunta, konsultti!. Talouselämä 1/2009. Kubr, Milan 1986. Management Consulting. A guide to the profession. International Labour Organization. Geneva. Kubr, Milan 1993. How to select and use consultants. A client´s guide. International Labour Organization. Geneva. Xxxxxxxx, Xxxxx X. & Xxxxx, Xxxxx 2001. A note on emotions and consultancy. Journal and Organizational Change Management 14 (June), 530–538. Xxxxxx, Xxxxxx X., Xxxxx, Xxxxx X. Jr. & Xxxx, Xxxxxx X. 2001. A perspective on client productivity in business-to-business consulting services. International Journal of Service Industry Management 12 (February), 137–158. XxXxxxx, Xxxxxxxxxxx D 2006. The World´s Newest Profession. Management Consulting In the Twentieth Century. Cambridge University Press. New York. XxXxxxxxx, Xxx X 1999. Factors for consulting engagement success. Management Decision 37 (May), 394-404. Xxxx, Xxxxxxx & Xxxxx, Xxxxx 2011. Theorizing the client-consultant relationship from the perspective of social-systems theory. Organization 18 (January), 3–22. Nevanlinna, Tuomas & Xxxxxxxx, Xxxxx 2006. Työn sanat. Teos. Helsinki. Xxxxxxxxxx, Ilkka 1980. Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja keskinäinen luottamus nähdään tärkeimpinä tavoitteinateorianmuodostus, Otava, Helsinki. Näihin tavoitteisiin pyritään kaikin tavoin pääsemäänXxxxxxx, mmXxxxx 2001. välttämällä oikeusrii- tojaManaging customer expectations in professional services. Sopimuksen dynaamisuuden kautta voidaan lähestyä liikeManaging Service Quality 11 (March), 200–212. Xxxxx XxXxxx, Xxxx, Xxxxxx, Xxxxxxx X. & Xxxxxxxxx, Xxxxxx X. 1998. Fitting square pegs into round holes: mapping the domain of contingent work arrangements onto the psychological contract. Journal of Organizational Behavior 19 (October), 697–730. PKT -säätiö 2000 & 2002. Yritys ja konsultti. Liikkeenjohdon konsultointi pk-elämän pitkäkestoisia sopimuksia joustavuuden näkökulmastayritysten voimavarana. Kyse on sopimuksen täydentymisestä sopimuskaudella eri tilanteiden pohjalta Helsinki Xxxxxxxxxxxxx, Xxxxxx 2002. Managing the interplay and tensions of consulting interventions: The consultant-client relationship as mediation and reconciliation 21 (esimMay), 343–365. määritelty sopimusehdoissaXxxxxx, Xxxx 2001. Entrepreneur Magazine´s Consulting Business. Entrepreneur Press. California. Xxxxx, Xxxxxxxxx, Xxxxxxxxx, Uday S. & Xxxx, Xxxxx 2010. Contracting for Collaborative Services. Management Science 56 (May), 849–863. Täl- lainen lähestymistapaXxxxxxxx, jossa sopimuksen sisältö voidaan osittain jättää tietoisesti auki myöhem- piä tilanteita ajatellenXxxxxx X. 1996. Trust and Breach of the Psychological Contract. Administrative Science Quarterly 41, vaatii sopimusosapuolilta ensinnäkin taitoa sopimussuunnittelussa mut- ta yhtälailla se vaatii keskinäistä luottamusta574–599. Ilman tätä luottamusta tällaiseen sopimusjär- jestelyyn ryhtyminen on erittäin vaikeaaXxxx, jopa mahdotontaXxxx 2006. Luottamus on keskeisessä asemassa ajatellen juuri pitkäkestoisia sopimuksia Menesty konsulttina: Konsultoinnista kukoistavaa liiketoimintaa. 7. painos. Talentum Media Oy. Vammala. Xxxxxxxx, Xxxxxx X. 1995. Psychological Contracts in Organizations. Understanding Written and Unwritten Agreements. SAGE Publications. London. Xxxxxxxx, Xxxxxx X. 1998. The”problem” of the psychological contract considered. Journal of Organizational Behavior 19, 665–671. Xxxxxxxx, Xxxxxx X 1997. High-Impact Consulting. Jossey- Bass Publishers. San Fransisco. Xxxxxx, Xxxxx 1988. Organizational Psychology 3rd edition. Prentice-Hall. USA. Xxxxxx, Xxxxx 1988. Process Consultation. Volume 1: Its Role In Organization Development. 2. painos. Xxxxxxx-Xxxxxx Xxxxxxxxxx Company. Canada. Xxxxxx, Xxxxx 1997. The concept of “client” from a process consultation perspective: A guide for change agents. Journal of Organizational Change Management 10 (March), 202-216. Xxxxxx, Xxxxx 1999. Process Consultation Revisited. Building the Helping Relationship. Xxxxxxx- Xxxxxx Xxxxxxxxxx Company. USA. Xxxxxx, Xxxxxxx X. & Longman, Xxxxxx X. 2000. The ultimate consultant: building long-term, exceptional value client relationships. Career Development International 5 (March), 124–134. Tampereen aluetyöterveyslaitos 5/1997. Prosessikonsultointi- Mitä ja sopimussuhtei- tamiten? Organisaatiopsykologian yksikkö. Se on tavallaan niiden yläpuolella olevaXxxxx, laa- juudeltaan kattava periaateXxxxx & Xxxxxxxxx, jonka pohjalle koko sopimussuhde rakentuuXxxxxx 2009. Luottamukseen perus- tuva liikesuhde vaatii toimiakseen avoimuutta Laadullinen tutkimus ja vuorovaikutusta sopimusosapuolten välilläsisällönanalyysi. Luot- tamuksen muodostuminen on myös oma proses- sinsaTammi. Sen rakentaminen alkaa sopimusneuvotte- luista ja sen ylläpitämisen tulee jatkua aktiivisesti koko sopimuskauden ajan. Lojaliteettivelvollisuudesta on Suomen sopi- musoikeudessa käyty paljon keskustelua. Näyttää ilmeiseltä, että sen olemassaolon kiistämisestä ei ole esitetty huomattavia väitteitä, vaan sen olemassaolo ja merkitys tunnustetaan laajasti. Lojaliteettivelvollisuuden merkityssisällöstä ja luonteesta on puolestaan useita erilaisia näke- myksiä ja painotuksia. Tässä artikkelissa pyrit- tiin tarkastelemaan lojliteettivelvollisuutta erilli- senä periaatteen luonteisena velvollisuutena (ts. oikeusperiaatteena). Lojaliteettivelvollisuuden luonteeseen ja merkitykseen sopimusoikeudessa pyrittiin myös hakemaan vastauksia. Lojaliteettivelvollisuus korostuu erityisesti lii- ke-elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa ja sopi- mussuhteissa. Tämä tulee esiin varsinkin silloin, kun sopimus vaatii perusteellisen, aikaa vievän sopimusvalmistelun ja kun sopimus on huomat- tavan yksilöllinen. Samalla tavoin kuin pitkäkes- toinen sopimus voidaan nähdä prosessina, myös lojaliteettivelvollisuus voi ilmetä konkreettisesti eri sopimussuhteen vaiheissa. Se voi ilmetä sopi- musosapuolten sanoissa ja teoissa sopimusval- mistelussa samoin kun sopimuskauden tapah- tumissa. Yhtä lailla lojaliteettivelvollisuus voi aiheuttaa oikeudellisia vaikutuksia sopimusosa- puolten sanoissa ja teoissa sopimussuhteen päät- tyessä ja myös tämän jälkeisenäkin aikana. Kaiken kaikkiaan luottamuksella ja lojaliteetti- velvollisuudella on omat paikkansa Suomen sopi- musoikeudessa ja erityisesti pitkäkestoisten sopi- mussuhteiden tarkastelussa. Ne liittyvät samoihin teemoihin ja asiayhteyksiin, mutta silti niille on omat erilliset osansa. Luottamus on yleinen sopi- musosapuolten keskinäisiä suhteita koskeva sekä sopimussuhdetta eteenpäin vievä periaate. Sen pohjalle voidaan rakentaa pitkäkestoisia liike- suhteita ja sopimuksia. Sen täytyy olla kuitenkin läsnä koko sopimuskauden ajan, muutoin ei voida saavuttaa hyvää ja toimivaa lopputulosta. Lojaliteettivelvollisuudella on oma tehtävän- sä Suomen sopimusoikeudessa ja erityisesti pit- käkestoisten liike-elämän sopimusten kohdalla. Se on oikeusperiaatteen luonteinen velvollisuus, joka konkretisoituessaan voi aiheuttaa oikeudel- lisia seuraamuksia sopimusvalmistelun aikana, sopimuskaudella sekä myös sopimuksen päät- tyessä ja tämän jälkeisinäkin aikoina. Vaikka siitä ei ole olemassa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus ovat vakiinnuttaneet sen ase- man painavana oikeusperiaatteena Suomen sopi- musoikeudessaLatvia.

Lopuksi. Pitkäkestoiset liikeTutkielman perusteella voidaan todeta, että sopimusmuutoksen tai lisätilauksen tekemi- nen ICT-elämän sopimukset muo- dostavat sopimusoikeuden ja sopimuksellisuuden näkökulmista aina oman viitekehyksensä. Erilais- ten esimerkiksi pitkäkestoisten kumppanuusjär- jestelyjen yleistyessähankintoihin, kuten muihinkin hankintoihin, on perusteltuamahdollista useissa erilaisissa tilanteissa. Säädökset ovat hyvin samanlaisia, mutta niissä on myös paljon eroja, joita on koitettu selventää tässä tutkielmassa. Hankintalain tulkinnan helpottamiseksi näitä edellä esitettyjä säädöksiä olisi hyvä yhtenäistää. Aiheeseen tutustuttuani tutkielmaa kirjoitta- essa, epäselväksi vielä jäi se miksi näiden säädösten soveltamisalaan eivät kuulu kaikki hankinnat, vaan ne on jaettu koskemaan vain tavara- tai palveluhankintoja tai molempia sekä arvollisesti kansallisiin ja/tai EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Tutkielman perusteella mielestäni selvää kuitenkin on se, että myös tutkimuksellisesti pyritään avaamaan eri teemois- ta keskustelua ja hakemaan vastauksia esitettyi- hin haasteisiin ja kysymyksiinhankintayksiköiden on jär- xxxxxxx kirjoittaa hankintasopimuksiin kaikki mahdollinen sopimuskauden aikainen lisä- tarve, mitä se vaan pystyy ennakoimaan tulevaisuuteen. Tässä artikkelissa on syvennytty luottamuksen, lojaliteettivelvolli- suuden ja pitkäkestoisten sopimusten teemoihin. Kahta ensiksi mainittua on aluksi tarkasteltu määrittelyjen ja luonnehdintojen tasolla. Tämän jälkeen niitä on suhteutettu erityisesti liike-elä- män pitkäkestoisiin sopimuksiin. Luottamus moniulotteisena ilmiönä on liike- toiminnan eräitä kulmakiviä. Se voi ilmetä hen- kilö- ja organisaatiotasolla sekä myös näiden yhdistelmänä olevassa henkilö-instituutio -suh- teessa. Epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa luottamus on tavoitteellinen arvo, jonka kautta voidaan vastata esimerkiksi liiketoimintaan ja sopimussuhteisiin liittyviin haasteisiin. Luotta- mus on usein edellytys silleToissijaisena tavoitteena pitäisi olla se, että käydään kaup- paa hankintayksikkö lähtisi pohtimaan vasta sopimuskaudella esiin nousseisiin tarpeisiin, hankintalain mukaisia toteutusmahdollisuuksia. Tämä vaatii jatkuvasti kehit- tyvässä ICT-maailmassa hyvää markkina- ja solmitaan sopimussuhteitatuotetuntemusta. Luottamukseen ilmiönä liittyy lukuisia eri ulottuvuuksiaOikeiden ihmisen, joilla on ensinnäkin käytännön maailmassa omat osansaasian- tuntijoiden, mutta nuo ulottuvuudet muodostavat myös tutki- muksellisesti hedelmällisen maaperäntulee olla valmistelemassa hankintoja, että hankintasopimukseen kaikki mah- dollinen osataan kirjoittaa. Pitkäkestoisten sopimusten hahmottamiseen liittyvä relational contracting -oppi korostaa mm. luottamuksen merkitystä sopimussuhteessa. Oppi tuo esiin sopimustoiminnan merkitystä samoin kuin sopimusosapuolten keskinäisiin suhteisiin (esim. sosiaaliset suhteet) liittyviä puolia. Sopi- mussuhteen osalta, sen toimivuus, jatkuvuus ja keskinäinen luottamus nähdään tärkeimpinä tavoitteina. Näihin tavoitteisiin pyritään kaikin tavoin pääsemään, mm. välttämällä oikeusrii- toja. Sopimuksen dynaamisuuden kautta voidaan lähestyä liike-elämän pitkäkestoisia sopimuksia joustavuuden näkökulmasta. Kyse on sopimuksen täydentymisestä sopimuskaudella eri tilanteiden pohjalta (esim. määritelty sopimusehdoissa). Täl- lainen lähestymistapa, jossa sopimuksen sisältö voidaan osittain jättää tietoisesti auki myöhem- piä tilanteita ajatellen, vaatii sopimusosapuolilta ensinnäkin taitoa sopimussuunnittelussa mut- ta yhtälailla se vaatii keskinäistä luottamusta. Ilman tätä luottamusta tällaiseen sopimusjär- jestelyyn ryhtyminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Luottamus on keskeisessä asemassa ajatellen juuri pitkäkestoisia sopimuksia ja sopimussuhtei- ta. Se on tavallaan niiden yläpuolella oleva, laa- juudeltaan kattava periaate, jonka pohjalle koko sopimussuhde rakentuu. Luottamukseen perus- tuva liikesuhde vaatii toimiakseen avoimuutta ja vuorovaikutusta sopimusosapuolten välillä. Luot- tamuksen muodostuminen Tulevaisuuden suunnitelmien suunnitteluun on myös oma proses- sinsavarat- tava tarpeeksi aikaa. Sen rakentaminen alkaa sopimusneuvotte- luista ja sen ylläpitämisen tulee jatkua aktiivisesti Hankintayksiköiden on siis panostettava hankinnan suunnittelussa koko sopimuskauden ajanhuomioimiseen ja mietittävä mitä kaikkea samalla sopimuksella voidaan hankintayksikölle hankkia. Lojaliteettivelvollisuudesta Tällöin erillisien hankintojen määrä vähenee, eikä ai- kaa ja rahaa kulu turhiin kilpailutuksiin. Edellä mainittujen syiden vuoksi hankintayksiköiden kannattaa siis lähetä haastamaan hankintalain 136 § 2 momentin 1 kohtaa, jolloin sopimusmuutoksen tarve on Suomen sopi- musoikeudessa käyty paljon keskusteluajo ennakoitu hankintasopimuksessa. Näyttää ilmeiseltäNäiden edellä mainittujen syiden lisäksi hankintayksiköiden kan- nattaa lähteä haastamaan kyseistä säädöstä, että sen olemassaolon kiistämisestä jotta siinä säädetyt ehtojen laatimisohjeet sai- sivat lihaa luiden ympärille. Säädöksen mukaan sopimusehto tulee kirjoittaa selkeästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti. Selvää ei kuitenkaan ole esitetty huomattavia väitteitäse, vaan sen olemassaolo mitä hankintalaki selkeällä, täsmällisellä ja merkitys tunnustetaan laajasti. Lojaliteettivelvollisuuden merkityssisällöstä ja luonteesta on puolestaan useita erilaisia näke- myksiä ja painotuksia. Tässä artikkelissa pyrit- tiin tarkastelemaan lojliteettivelvollisuutta erilli- senä periaatteen luonteisena velvollisuutena (ts. oikeusperiaatteena). Lojaliteettivelvollisuuden luonteeseen ja merkitykseen sopimusoikeudessa pyrittiin myös hakemaan vastauksia. Lojaliteettivelvollisuus korostuu erityisesti lii- ke-elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa ja sopi- mussuhteissa. Tämä tulee esiin varsinkin silloinyksiselitteisellä ehdolla tarkoittaa? Näihin hankintalaki tai hallituksen esi- tys ei ota kantaa, kun sopimus vaatii perusteellisen, aikaa vievän sopimusvalmistelun ja kun sopimus on huomat- tavan yksilöllinen. Samalla tavoin kuin pitkäkes- toinen sopimus voidaan nähdä prosessina, myös lojaliteettivelvollisuus voi ilmetä konkreettisesti eri sopimussuhteen vaiheissa. Se voi ilmetä sopi- musosapuolten sanoissa ja teoissa sopimusval- mistelussa samoin kun sopimuskauden tapah- tumissa. Yhtä lailla lojaliteettivelvollisuus voi aiheuttaa oikeudellisia vaikutuksia sopimusosa- puolten sanoissa ja teoissa sopimussuhteen päät- tyessä ja myös tämän jälkeisenäkin aikana. Kaiken kaikkiaan luottamuksella ja lojaliteetti- velvollisuudella on omat paikkansa Suomen sopi- musoikeudessa ja erityisesti pitkäkestoisten sopi- mussuhteiden tarkastelussa. Ne liittyvät samoihin teemoihin ja asiayhteyksiin, mutta silti niille on omat erilliset osansa. Luottamus on yleinen sopi- musosapuolten keskinäisiä suhteita koskeva sekä sopimussuhdetta eteenpäin vievä periaate. Sen pohjalle voidaan rakentaa pitkäkestoisia liike- suhteita ja sopimuksia. Sen täytyy olla kuitenkin läsnä koko sopimuskauden ajan, muutoin ei voida saavuttaa hyvää ja toimivaa lopputulosta. Lojaliteettivelvollisuudella on oma tehtävän- sä Suomen sopimusoikeudessa ja erityisesti pit- käkestoisten liike-elämän sopimusten kohdalla. Se on oikeusperiaatteen luonteinen velvollisuus, joka konkretisoituessaan voi aiheuttaa oikeudel- lisia seuraamuksia sopimusvalmistelun aikana, sopimuskaudella sekä myös sopimuksen päät- tyessä ja tämän jälkeisinäkin aikoina. Vaikka siitä ei ole olemassa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus ovat vakiinnuttaneet sen ase- man painavana oikeusperiaatteena Suomen sopi- musoikeudessajoten niiden selkeyttäminen esimerkiksi oikeuskäytännön avulla olisi hyödyllistä.

Lopuksi. Pitkäkestoiset liike-elämän sopimukset Tutkimukseni päätavoitteena on ollut ymmärtää ja tehdä näkyviksi niitä kulttuu- risia, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ehtoja, joiden ympäröimänä maahanmuut- tajasairaanhoitajien ammattikuntaan kuulumisesta neuvotellaan Suomen tervey- denhuollon toimintaympäristöissä. Empiirisen tutkimuksen kohteena ovat olleet sairaanhoitajatyövoiman tarvetta ja rakennetta määrittävä poliittinen kielenkäyttö sekä ammatin sääntelyyn osallistuvien organisaatioiden ja työyhteisöjen institutio- naaliset ja sosiaaliset käytännöt. Olen rajannut tarkasteluni muista kuin työperus- teisista syistä maahan muuttaneiden sairaanhoitajien näkökulmaan. Tutkimukseni avainkäsitteenä on toiminut kuulumisen politiikka. Kuulumisen politiikassa on kyse niistä erilaissa institutionaalisissa ja sosiaalisissa käytännöis- sä ja kohtaamisissa käytävistä monitoimijaisista neuvotteluista, joissa määritellään maahanmuuttajasairaanhoitajien työnjaollista asemaa sekä sosiaalisen osallisuu- den ja kuulumisen tunteen ehtoja. Tästä lähtökohdasta olen tutkinut, millaisten neuvottelujen kautta yhtäältä maahanmuuttajasairaanhoitajat itse ja toisaalta eri- laisiin institutionaalisiin toimintaympäristöihin kiinnittyvät toimijat rakentavat maahanmuuttajasairaanhoitajien ammattikuntaan kuulumista suomalaisen ter- veydenhuollon työmarkkinoilla, sairaanhoitajien ammattikunnassa sekä tervey- denhuollon työyhteisöissä. Tutkimukseen sisältyvät neljä artikkelia avaavat laajan ja monitasoisen näkökulman maahanmuuttajasairaanhoitajien ammattikuntaan kuulumisen paikoista, tavoista ja ehdoista globalisoituvan yhteiskunnan politiik- kakeskusteluissa sekä ammattikunnan ja työyhteisöjen tasolla. Tutkimus osoittaa, että maahanmuuttotausta jäsentää merkittävästi maahan- muuttajasairaanhoitajien kokemuksia ammattikuntaan kuulumisen ehdoista ja tavoista. Maahanmuuttajuus saa kuitenkin erilaisia merkityksiä erilaisissa toimin- taympäristöissä ja sosiaalisen kohtaamisen tilanteissa. Erilaisiin maahanmuutta- jaryhmiin kiinnittyvät kategorisoinnit johtavat niin yhteiskunnan, instituutioiden kuin työyhteisöjenkin tasolla helposti sellaisten toimijoiden roolien vähättelyyn, jotka eivät vastaa kulttuuristen kategorioiden stereotyyppisiä odotuksia. Nämä erottelut todentuvat erityisesti niiden koulutettujen naisammattilaisten kohdalla, jotka ovat muuttaneet maahan ensisijaisesti muista syistä kuin työn vuoksi. Hei- dän kohdallaan institutionaalisia käytäntöjä ohjaavat kulttuuriset jäsennykset mer- kitsevät paitsioon jäämistä paitsi sairaanhoitajatyövoimaa koskevissa poliittisissa linjauksissa, myös ammattikuntaan sisäänpääsyä määrittävissä institutionaalisissa käytännöissä. Tältä osin tutkimustulokseni tukevat teesiä kansallisten työmarkki- noiden eriarvoistumisesta, jossa eriarvoisuus määrittyy maahanmuuttoperusteen, sukupuolen ja ammatin yhteen kietoutumisen prosesseina. Tutkimuksen perusteella voidaan tulla johtopäätökseen, jonka mukaan maa- hanmuuttajasairaanhoitajien kuulumisen politiikasta käytävät neuvottelut muo- dostavat sopimusoikeuden toutuvat tietynlaisiksi tietyssä kansainvälisessä ja sopimuksellisuuden näkökulmista aina oman viitekehyksensäkansallisessa toimintaympäris- tössä. Erilais- ten esimerkiksi pitkäkestoisten kumppanuusjär- jestelyjen yleistyessäNe välittyvät kulttuurisiin luokittelujärjestelmiin pohjautuvien odotusten, normien ja asenteiden pohjalta ja saavat lopulta muotonsa ammatillisen sääntelyn, työmarkkinoiden ja työyhteisöjen käytännöissä ja vuorovaikutuksessa, joissa eri- laisille ihmisryhmille määritellään hierarkkisia paikkoja ammattien ja työmark- kinoiden sosiaalisissa järjestyksissä. Tutkimuksessa nostan esiin kulttuuristen luokittelujen näkyviksi tekemisen tärkeän merkityksen osoittamalla, kuinka yh- teiskunnassa tietynlaisia ihmisryhmiä koskevat kategoriset käsitykset voivat johtaa harhaanjohtaviin arvioihin ja ulossulkeviin käytäntöihin. On kuitenkin selvää, et- tä erilaisia maahanmuuttokategorioita tarvitaan hallinnossa ja tutkimuksessa (ks. Portes 1997). Näiden kategorisointien merkitykset ja seuraukset olisi kuitenkin syytä tunnistaa ja huomioida nykyistä paremmin sekä kansainvälisessä muuttolii- ketutkimuksessa, kansallisissa politiikkalinjauksissa että työelämän käytännöissä. Vaikka tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena ei ole tuottaa yleistyksiä samoin tavoin kuin määrällisen tutkimuksen, on perusteltuakuitenkin syytä pohtia sitä, missä määrin tutkimukseni ilmentää maahanmuuttajasairaanhoitajien asemaa Suomen terveydenhuollossa laajemmin. Tätä kirjoittaessani, vuonna 2011, kuvailemani toimijakenttä ei ole merkittävästi muuttunut maahanmuuttajasairaanhoitajien ja heidän työmarkkina-asemaansa kohdistuvasta näkökulmasta tulkittuna. Ministe- riöiden organisaatiotasolla on tapahtunut joitain uudistuksia, mutta nämä eivät ole muuttaneet ministeriöiden vastuualueita keskeisesti tämän tutkimuksen nä- kökulmasta. Yhteiskunnallisessa ilmastossa ja tilanteessa on kuitenkin tapahtunut muutosta, joka heijastunee myös tämän tutkimuksen tarkasteluajanjaksoa uudem- pien poliittisten asiakirjojen lähtökohtiin ja ydinkysymyksiin. Maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin kohdistuvat kysymykset ovat nousseet yhteiskunnallisessa keskustelussa aikaisempaa merkittävämpään asemaan, samalla kun työvoimapu- lan uhka koskettaa Suomea ja erityisesti terveydenhuoltoa entistä enemmän. Xxxx käyttänyt tutkimuksessani maahanmuuttajasairaanhoitajan termiä kate- gorisoivana yleiskäsitteenä. Olen samalla syvästi tietoinen siitä, etteivät maahan- muuttajasairaanhoitajat muodosta yhtään sen yhtenäisempää ryhmää kuin kanta- suomalaiset sairaanhoitajat – päinvastoin. Vaikka tutkimuksessa haastattelemani maahanmuuttajasairaanhoitajat muodostivat taustaltaan varsin heterogeenisen ryhmän, he muodostavat kuitenkin monessa suhteessa varsin rajautuneen tutki- musjoukon. Tulosten tarkastelussa on tärkeä huomioida ensinnäkin se, että EU- ja ETA-mai- den ulkopuolelta muuttaneista sairaanhoitajista vain murto-osa yltää Suomessa ammattinsa harjoittajiksi. Näiltä osin tutkimukseni valottaa siten vain harvojen onnistujien näkökulmaa. Onnistujienkin näkökulma kertoo kuitenkin niistä in- stitutionaalisista ja sosiaalisista käytännöistä ja todellisuuksista, joihin myös tutkimuksellisesti pyritään avaamaan eri teemois- ta keskustelua muut EU- ja hakemaan vastauksia esitettyi- hin haasteisiin ja kysymyksiinETA-maiden ulkopuolelta maahan muuttaneet sairaanhoitajat todennäköi- sesti törmäävät. Tässä artikkelissa on syvennytty luottamuksen, lojaliteettivelvolli- suuden ja pitkäkestoisten sopimusten teemoihin. Kahta ensiksi mainittua on aluksi tarkasteltu määrittelyjen ja luonnehdintojen tasolla. Tämän jälkeen niitä on suhteutettu erityisesti liike-elä- män pitkäkestoisiin sopimuksiin. Luottamus moniulotteisena ilmiönä on liike- toiminnan eräitä kulmakiviä. Se voi ilmetä hen- kilö- ja organisaatiotasolla sekä myös näiden yhdistelmänä olevassa henkilö-instituutio -suh- teessa. Epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa luottamus on tavoitteellinen arvo, jonka kautta voidaan vastata esimerkiksi liiketoimintaan ja sopimussuhteisiin liittyviin haasteisiin. Luotta- mus on usein edellytys silleEdellä käsittelemieni tekijöiden valossa en pyri väittämään, että käydään kaup- paa tutkimustani tulisi tarkastella tyhjentävänä vastauksena maahanmuuttajasairaanhoitajien to- dellisuuksista ammattikuntaan kuulumista koskettavissa neuvotteluissa. Enem- män kuin ryhmästä nimeltä maahanmuuttajasairaanhoitajat katson tutkimukseni kertovan suomalaisesta yhteiskunnasta ja solmitaan sopimussuhteitasen instituutioista sekä näiden toimin- takäytäntöjä ohjaavasta kulttuurisesta arvo- ja normiperustasta. Luottamukseen ilmiönä liittyy lukuisia eri ulottuvuuksiaVaikka tutkimus- aineistoni ei vahvista teesiä suomalaisen sairaanhoitajien ammattikunnan etni- sestä lohkoutumisesta, joilla analyyseissä osoitetut marginaalistavat institutionaaliset käytännöt osoittavat, että lohkoutumisen uhka leijuu yllä. Tästä syystä toiminnan tarve on ensinnäkin käytännön maailmassa omat osansailmeinen, mutta nuo ulottuvuudet muodostavat myös tutki- muksellisesti hedelmällisen maaperän. Pitkäkestoisten sopimusten hahmottamiseen liittyvä relational contracting -oppi korostaa mm. luottamuksen merkitystä sopimussuhteessa. Oppi tuo esiin sopimustoiminnan merkitystä samoin jotta Suomen terveydenhuollon työmarkkinoilla ei tapahtuisi samanlaista etnistä lohkoutumista kuin sopimusosapuolten keskinäisiin suhteisiin monissa ulkomailta sairaanhoitajia rekry- toineissa länsimaissa on tapahtunut (esim. sosiaaliset suhteet) liittyviä puoliaXxxxxx 1991; Xxxxxxxxx 1993; Xxxx 2003; X’Xxxxx 2007). Sopi- mussuhteen osaltaSuomen tilanteen vertaaminen monien muiden länsimai- den tilanteisiin on silti tehtävä harkiten muun muassa erilaisista terveydenhuollon ammattiryhmien rakenteista ja kansallisista työmarkkinamekanismeista johtuen. Suomessa EU- ja ETA-maiden ulkopuolella tutkintonsa suorittaneiden sairaan- hoitajien pätevöitymisvaatimukset ja käytännöt ovat olleet kansainvälisesti katso- en tiukkoja, vaikkakin varsin pirstaleisia. Tutkimuksen perusteella voidaan päätyä siihen, että maahanmuuttajasairaanhoitajien läpikäymällä vaativalla pätevöitymis- koulutuksella on keskeinen rooli maahanmuuttajasairaanhoitajien työmarkkinoil- le sisäänpääsyssä ja hyvän työmarkkina-aseman saavuttamisessa. Tutkimuksen tulosten perusteella voi myös päätellä, että EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta Suomeen muuttaneiden sairaanhoitajien sisäänpääsyä suomalai- sille sairaanhoitajatyömarkkinoille vaikeuttavat ennen kaikkea työmarkkinoita säätelevät instituutiot: terveydenhuollon ammatinharjoittamista koskeva sään- tely, sen toimivuuseri toimijatahoille hajautettu institutionaalinen toimeenpano sekä edellä mainittuja tekijöitä ohjaava julkinen valta. On huomionarvoista, jatkuvuus että yhteiskun- nassa vallitsevista ennakkoluuloista huolimatta työvoiman ostajat näyttävät tä- män tutkimuksen valossa olevan valmiita palkkaamaan Suomessa pätevöityneitä maahanmuuttajasairaanhoitajia reiluin ehdoin. Tämä kohdistaa erityisiä haastei- ta maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutusjärjestelmän kehittämi- seen. Pätevöitymiskoulutusta olisi valtakunnallisesti yhtenäistettävä, jotta hakijat olisivat yhdenvertaisessa asemassa koulutuksen järjestävästä oppilaitoksesta ja keskinäinen luottamus nähdään tärkeimpinä tavoitteinakoulutuksen rahoittajasta riippumatta. Näihin tavoitteisiin pyritään kaikin tavoin pääsemäänHakijoiden yhdenvertaisen aseman lisäksi yhtenäisen pätevöitymisjärjestelmän kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää myös sairaanhoitajan työmarkkinoille pääsevien ammattilaisten yhtenäisen laadun ta- kaamiseksi. Yhtäläisen pätevyys on puolestaan edellytys sairaanhoitajien työmark- kinoiden eriytymisen välttämiselle. Tutkimus nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä niin taloudellisesti kuin eettisesti kestävistä ratkaisuista terveydenhuollon työvoimavajeen täyttämisessä. Tutkimus herättää kysymään, mmkannattaako taloudelliset resurssit suunnata ensisijaisesti ul- komailta rekrytoitaviin sairaanhoitajiin, joista ehkä vain harvat suunnittelevat asettuvansa vastaanottavaan maahan pidemmällä tähtäimellä, vai sellaisten maas- sa jo asuvien sairaanhoidon ammattilaisten täydennyskouluttamiseen, jotka jo jo- ka tapauksessa ovat asettautuneet osaksi suomalaista yhteiskuntaa? Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut maahanmuuttajasairaanhoitajien am- mattikuntaan kuulumisen tavoista ja ehdoista käytäviä neuvotteluja monessa eri toimintaympäristössä. välttämällä oikeusrii- tojaKokonaiskuvasta muodostuu tällöin laaja, mutta välttä- mättäkin melko pintapuolinen. Sopimuksen dynaamisuuden kautta voidaan lähestyä liikeJatkotutkimuksen tehtäväksi jääkin kuvan tarken- taminen erilaisissa institutionaalisissa ympäristöissä. Nykyisessä tilanteessa, jossa Suomeen ollaan rekrytoimassa ja kouluttamassa sairaanhoitajia EU- ja ETA-elämän pitkäkestoisia sopimuksia joustavuuden mai- den ulkopuolisista maista, näen tärkeäksi jatkotutkimuksen kohteeksi eri reittejä pitkin Suomeen saapuneiden ulkomaalaisten sairaanhoitajien pätevöitymisproses- sien tutkimisen ja vertaamisen: Miten maahanmuuton reitti vaikuttaa sairaanhoi- tajien pätevöitymisprosessiin? Xxxxxxxxx eroja eri ryhmien pätevöitymiskäytännöis- sä on, ja millaisia seurauksia tällä on yhtäältä ammattikunnan ja työmarkkinoiden rakenteen ja toisaalta maahanmuuttajasairaanhoitajien yhdenvertaisuuden kan- nalta? Pätevöitymiskäytäntöihin liittyen tutkittavan arvoista olisi myös pohjois- maisten pätevöitymiskäytäntöjen vertailu. Pohjoismaat avaavat monia muita maita relevantimman vertailevan tutkimuskontekstin siinä mielessä, että niiden tervey- denhuollon toimintaympäristön rakenteelliset ja kulttuuriset järjestelmät ovat lä- hempänä toisiaan moniin muihin länsimaihin verrattuna. Tutkimuksen tematiikasta avautuu lukuisia mielenkiintoisia ja yhteiskunnalli- sesti tärkeitä kysymyksiä jatkotutkimukselle, joista edellä nostin esiin vain muuta- mia. Ulkomaalaisten terveysammattilaisten rantautuminen suomalaiseen tervey- denhuoltoon on dynaamisessa vaiheessa oleva ilmiö, joka nostaa esiin monenlaisia kokemuksia, tunteita, odotuksia ja asenteita ammattikuntien ja niitä ympäröivien instituutioiden lisäksi myös julkisessa keskustelussa. Samalla kun maahanmuutta- jien määrä ja näkyvyys ovat yhteiskunnassamme hiljalleen kasvaneet, myös maa- hanmuuttajia koskeva yhteiskunnallinen keskustelu on yhä polarisoituneempaa (ks. Keskinen ym. 2009). Näissä keskusteluissa vastakkainasettelu yhtäältä työn ja toisaalta erilaisten sosiaalisten ja humanitaaristen perusteiden vuoksi maahan muuttavien ihmisten kesken näyttäytyy erityisen merkityksellisenä tutkimieni maahanmuuttajasairaanhoitajien näkökulmasta. Kyse Keskusteluihin näyttää kietou- tuneen moraalisiksi tulkittavia kamppailuja siitä, millä perusteella on sopimuksen täydentymisestä sopimuskaudella eri tilanteiden pohjalta oikeus tulla maahan, olla maassa, tehdä työtä ja kuulua yhteiskuntaan. Xxxxxx tutkimukseni täyttäneen tehtävänsä, jos se on onnistunut ravistelemaan edes jossain määrin nii- tä syvään juurtuneita kulttuurisia käsityksiä ja odotuksia, jotka syrjäyttävät – ehkä tahattomastikin – osaavia maahanmuuttajataustaisia (esim. määritelty sopimusehdoissa). Täl- lainen lähestymistapa, jossa sopimuksen sisältö voidaan osittain jättää tietoisesti auki myöhem- piä tilanteita ajatellen, vaatii sopimusosapuolilta ensinnäkin taitoa sopimussuunnittelussa mut- ta yhtälailla se vaatii keskinäistä luottamusta. Ilman tätä luottamusta tällaiseen sopimusjär- jestelyyn ryhtyminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Luottamus on keskeisessä asemassa ajatellen juuri pitkäkestoisia sopimuksia ja sopimussuhtei- ta. Se on tavallaan niiden yläpuolella oleva, laa- juudeltaan kattava periaate, jonka pohjalle koko sopimussuhde rakentuu. Luottamukseen perus- tuva liikesuhde vaatii toimiakseen avoimuutta ja vuorovaikutusta sopimusosapuolten välillä. Luot- tamuksen muodostuminen on myös oma proses- sinsa. Sen rakentaminen alkaa sopimusneuvotte- luista ja sen ylläpitämisen tulee jatkua aktiivisesti koko sopimuskauden ajan. Lojaliteettivelvollisuudesta on Suomen sopi- musoikeudessa käyty paljon keskustelua. Näyttää ilmeiseltä, että sen olemassaolon kiistämisestä ei ole esitetty huomattavia väitteitä, vaan sen olemassaolo ja merkitys tunnustetaan laajasti. Lojaliteettivelvollisuuden merkityssisällöstä ja luonteesta on puolestaan useita erilaisia näke- myksiä ja painotuksia. Tässä artikkelissa pyrit- tiin tarkastelemaan lojliteettivelvollisuutta erilli- senä periaatteen luonteisena velvollisuutena (ts. oikeusperiaatteena). Lojaliteettivelvollisuuden luonteeseen ja merkitykseen sopimusoikeudessa pyrittiin myös hakemaan vastauksia. Lojaliteettivelvollisuus korostuu erityisesti lii- ke-elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa ja sopi- mussuhteissa. Tämä tulee esiin varsinkin silloin, kun sopimus vaatii perusteellisen, aikaa vievän sopimusvalmistelun ja kun sopimus on huomat- tavan yksilöllinen. Samalla tavoin kuin pitkäkes- toinen sopimus voidaan nähdä prosessina, myös lojaliteettivelvollisuus voi ilmetä konkreettisesti eri sopimussuhteen vaiheissa. Se voi ilmetä sopi- musosapuolten sanoissa ja teoissa sopimusval- mistelussa samoin kun sopimuskauden tapah- tumissa. Yhtä lailla lojaliteettivelvollisuus voi aiheuttaa oikeudellisia vaikutuksia sopimusosa- puolten sanoissa ja teoissa sopimussuhteen päät- tyessä ja myös tämän jälkeisenäkin aikana. Kaiken kaikkiaan luottamuksella ja lojaliteetti- velvollisuudella on omat paikkansa Suomen sopi- musoikeudessa ja erityisesti pitkäkestoisten sopi- mussuhteiden tarkastelussa. Ne liittyvät samoihin teemoihin ja asiayhteyksiin, mutta silti niille on omat erilliset osansa. Luottamus on yleinen sopi- musosapuolten keskinäisiä suhteita koskeva sekä sopimussuhdetta eteenpäin vievä periaate. Sen pohjalle voidaan rakentaa pitkäkestoisia liike- suhteita ja sopimuksia. Sen täytyy olla kuitenkin läsnä koko sopimuskauden ajan, muutoin ei voida saavuttaa hyvää ja toimivaa lopputulosta. Lojaliteettivelvollisuudella on oma tehtävän- sä Suomen sopimusoikeudessa ja erityisesti pit- käkestoisten liike-elämän sopimusten kohdalla. Se on oikeusperiaatteen luonteinen velvollisuus, joka konkretisoituessaan voi aiheuttaa oikeudel- lisia seuraamuksia sopimusvalmistelun aikana, sopimuskaudella sekä myös sopimuksen päät- tyessä ja tämän jälkeisinäkin aikoina. Vaikka siitä ei ole olemassa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus ovat vakiinnuttaneet sen ase- man painavana oikeusperiaatteena Suomen sopi- musoikeudessanais)ammattilaisia työmark- kinoiltamme.

Lopuksi. Pitkäkestoiset liike-elämän sopimukset muo- dostavat Tämän artikkelin tarkoituksena ja tavoitteena oli syventyä hahmottamaan ja analysoimaan kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteita. Tutkimuskysymyksenä oli, mikä merkitys moder- neilla sopimusoikeuden ajattelutavoilla on kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimuksissa. Mainitussa hahmottamisessa ja analysoinnissa pääasiallisena näkökulmana oli sopimussuh- teiden pitkäkestoisuus. Sopimusten pitkäkestoisuutta on Suomenkin sopimusoikeudessa tut- kittu jossain määrin, mutta näkökulmaa ei ole juurikaan suhteutettu tiettyyn toimialaan tai sopimustyyppiin, kuten esimerkiksi kiinteistöpalvelusopimuksiin. Tällainen ajattelutapa, jossa teoriaa sovelletaan käytäntöön, on myös tutkimuksellisesti perusteltu. On huomattava, että kiinteistöpalveluiden sopimuskäytännöt ovat aiemmin pohjautuneet OIKEUS 2/2007 197 tavarakaupassa ja rakentamisessa sovellettuihin sopimuskäytäntöihin. Esimerkiksi tavarakau- pasta poiketen palveluhankinnoissa hankinnan tarkka määrittely on usein ongelmallista, kos- ka palvelut ovat aineettomia ja ennemminkin toimintaprosesseja kuin fyysisiä tuotteita. Näin ollen palvelut ja palvelusopimukset vaativat jo perusteiltaan erilaista lähestymistapaa. Palve- lusopimukset ovat tyypillisesti pitkäkestoisia sopimuksia (usein vuosien mittaisia), ja niissä korostuu mm. yhteistoiminnallisuus ja tarve joustavuuteen. Artikkelissa pyrittiin erityisesti hahmottamaan kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteita sopimusoikeudellisesti ja sopimuksellisesti. Tässä hyödynnettiin sekä kansallisissa että kan- sainvälisissä yhteyksissä esiin tuotuja sopimusoikeuden ja sopimuksellisuuden näkökulmista aina oman viitekehyksensäajattelutapoja. Erilais- ten esimerkiksi pitkäkestoisten kumppanuusjär- jestelyjen yleistyessä, on perusteltua, että myös tutkimuksellisesti pyritään avaamaan eri teemois- ta keskustelua ja hakemaan vastauksia esitettyi- hin haasteisiin ja kysymyksiin. Tässä artikkelissa on syvennytty luottamuksen, lojaliteettivelvolli- suuden ja pitkäkestoisten sopimusten teemoihin. Kahta ensiksi mainittua on aluksi tarkasteltu määrittelyjen ja luonnehdintojen Hahmottaminen tehtiin jossain määrin teoreettisella tasolla. Tämän jälkeen niitä on suhteutettu erityisesti liike-elä- män pitkäkestoisiin sopimuksiin. Luottamus moniulotteisena ilmiönä on liike- toiminnan eräitä kulmakiviä. Se voi ilmetä hen- kilö- ja organisaatiotasolla sekä myös näiden yhdistelmänä olevassa henkilö-instituutio -suh- teessa. Epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa luottamus on tavoitteellinen arvo, jonka kautta voidaan vastata esimerkiksi liiketoimintaan ja sopimussuhteisiin liittyviin haasteisiin. Luotta- mus on usein edellytys sille, että käydään kaup- paa ja solmitaan sopimussuhteita. Luottamukseen ilmiönä liittyy lukuisia eri ulottuvuuksia, joilla on ensinnäkin käytännön maailmassa omat osansa, mutta nuo ulottuvuudet muodostavat myös tutki- muksellisesti hedelmällisen maaperänkuitenkin kiinteistöpalve- luiden ja niiden kumppanuussopimusten erityispiirteet huomioon ottaen. Pitkäkestoisten sopimusten hahmottamiseen liittyvä relational contracting -oppi korostaa mm. luottamuksen merkitystä sopimussuhteessa. Oppi tuo esiin sopimustoiminnan merkitystä samoin kuin sopimusosapuolten keskinäisiin suhteisiin (esim. sosiaaliset suhteet) liittyviä puolia. Sopi- mussuhteen osalta, sen toimivuus, jatkuvuus ja keskinäinen luottamus nähdään tärkeimpinä tavoitteina. Näihin tavoitteisiin pyritään kaikin tavoin pääsemään, mm. välttämällä oikeusrii- toja. Sopimuksen dynaamisuuden kautta voidaan lähestyä liike-elämän pitkäkestoisia sopimuksia joustavuuden näkökulmasta. Kyse on sopimuksen täydentymisestä sopimuskaudella eri tilanteiden pohjalta (esim. määritelty sopimusehdoissa). Täl- lainen lähestymistapa, jossa sopimuksen sisältö voidaan osittain jättää tietoisesti auki myöhem- piä tilanteita ajatellen, vaatii sopimusosapuolilta ensinnäkin taitoa sopimussuunnittelussa mut- ta yhtälailla se vaatii keskinäistä luottamusta. Ilman tätä luottamusta tällaiseen sopimusjär- jestelyyn ryhtyminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Luottamus on keskeisessä asemassa ajatellen juuri pitkäkestoisia sopimuksia ja sopimussuhtei- Kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten kaltaiset pitkäkestoiset sopimukset vaativat toimiakseen joustavuut- ta. Se on tavallaan niiden yläpuolella oleva, laa- juudeltaan kattava periaate, jonka pohjalle koko sopimussuhde rakentuu. Luottamukseen perus- tuva liikesuhde vaatii toimiakseen avoimuutta ja vuorovaikutusta sopimusosapuolten välillä. Luot- tamuksen muodostuminen on myös oma proses- sinsa. Sen rakentaminen alkaa sopimusneuvotte- luista ja sen ylläpitämisen tulee jatkua aktiivisesti koko sopimuskauden ajan. Lojaliteettivelvollisuudesta on Suomen sopi- musoikeudessa käyty paljon keskustelua. Näyttää ilmeiseltä, että sen olemassaolon kiistämisestä ei ole esitetty huomattavia väitteitä, vaan sen olemassaolo ja merkitys tunnustetaan laajasti. Lojaliteettivelvollisuuden merkityssisällöstä ja luonteesta on puolestaan useita erilaisia näke- myksiä ja painotuksia. Tässä artikkelissa pyrit- tiin tarkastelemaan lojliteettivelvollisuutta erilli- senä periaatteen luonteisena velvollisuutena (ts. oikeusperiaatteena). Lojaliteettivelvollisuuden luonteeseen ja merkitykseen sopimusoikeudessa pyrittiin myös hakemaan vastauksia. Lojaliteettivelvollisuus korostuu erityisesti lii- ke-elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa ja sopi- mussuhteissa. Tämä tulee esiin varsinkin silloin, kun sopimus vaatii perusteellisen, aikaa vievän sopimusvalmistelun ja kun sopimus on huomat- tavan yksilöllinen. Samalla tavoin kuin pitkäkes- toinen Pitkäkestoinen sopimus voidaan nähdä prosessina, joka elää ja muuttuu jatkuvasti. Sopi- muksen prosessikäsitys on jaettu kolmeen ulottuvuuteen: asialliseen, ajalliseen ja henkilölli- seen. Kaikkien näiden ulottuvuuksien kautta voidaan hahmottaa ja kuvata pitkäkestoisia so- pimuksia. Tällä hahmottamisella voidaan pyrkiä todellakin kuvaamaan sopimussuhteita, mutta tätä kautta on vaikeampi saavuttaa konkreettisempia tuloksia, kuten esimerkiksi argumenttien luomista tai kehittämistä. Silti sopimuksen prosessikäsityksen eri ulottuvuuksien kautta voi- daan kuvata pitkäkestoisia sopimussuhteita ja tarkastella, kuinka sopimuskäsitys suhteutuu esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimuksiin. On silti todettava, että sopimuksen prosessikäsityksen ulottuvuuksien vaikutusten merkitykset, ilmentymiset ja ”realisoituminen” vaihtelevat aina tapauskohtaisesti riippuen muun muassa siitä, millaisesta toimintaympäris- töstä, sopimuksesta, sopimussuhteesta ja sopimusosapuolista on kyse. Tässä suhteessa myös lojaliteettivelvollisuus voi ilmetä konkreettisesti eri sopimussuhteen vaiheissakiinteistöpalvelut ja niiden kumppanuussuhteet muodostavat oman arviointikohteensa. Relational contracting -oppi on myös kehitetty pitkäkestoisten sopimussuhteiden yhtey- teen. Se yhdistää piirteitä käytännön sopimustoiminnasta ja sopimusoikeudesta. Oppi koros- taa sosiaalisia aspekteja, etenkin sellaisia, joita ei voi ilmetä sopi- musosapuolten sanoissa johtaa suoraan itse kirjallisesti solmitus- ta sopimuksesta. Tällainen lähestymistapa avaa uusia näkökulmia pitkäkestoisten sopimus- suhteiden, kuten esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteiden ja teoissa sopimusval- mistelussa samoin kun sopimuskauden tapah- tumissa-sopimusten, ar- viointiin. Yhtä lailla lojaliteettivelvollisuus voi aiheuttaa oikeudellisia vaikutuksia sopimusosa- puolten sanoissa ja teoissa sopimussuhteen päät- tyessä ja myös tämän jälkeisenäkin aikana. Kaiken kaikkiaan luottamuksella ja lojaliteetti- velvollisuudella on omat paikkansa Suomen sopi- musoikeudessa ja erityisesti pitkäkestoisten sopi- mussuhteiden tarkastelussa. Ne liittyvät samoihin teemoihin ja asiayhteyksiinLähtökohtahan näissä kumppanuussopimuksissa on, että toimitaan solmitun kirjalli- sen sopimuksen mukaisesti, mutta silti niille mainituilla sosiaalisilla aspekteilla, käytännön sopimustoi- minnalla ja vaatimuksella joustavuudesta on omat erilliset osansase vaikutus, että tilanteen vaatiessa sopimusta voidaan joko suullisesti tai kirjallisesti tarkentaa, tarkistaa tai jopa muuttaa. Luottamus Viime aikoina pitkäkestoisia sopimussuhteita koskevana sopimuskäsitykseen liittyvänä teemana on yleinen nostettu esiin sopimuksen dynaamisuus. Se merkitsee sopimuksen täydentymis- tä. Ideana on, että tällaisten sopimusten ja sopimusjärjestelyjen velvoitteiden lopullinen sisältö määräytyy vasta sopimusten solmimisen jälkeen. Kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteis- sa tämä ajattelutapa voi olla toimiva ja käytännöllinenkin pyrittäessä sopimukselliseen jousta- vuuteen. Ajattelutapa, jossa sopimus täydentyy sopimuksen solmimisen jälkeen, vaatii yrityk- siltä paljon panostusta ennakolliseen sopimussuunnitteluun. Dynaamisen sopimussuunnitte- lun kriteeriksi voidaan esittää se, että valitun täydentymisen tavoitteen puitteissa täydentymi- 198 Oikeus 2/2007 sen on tuotettava ennakoitavuuden ja hyväksyttävyyden kriteerit toteuttavia lopputuloksia. Sopimusoikeuden näkökulmasta sopimusvapaus johtaa siihen, että suunnittelussa tulee enem- män korostua itse asetettujen päämäärien saavuttaminen itse määritettävällä tavalla ja itse määritettävällä sisällöllä. Ennakoiva oikeus on viime vuosina lisännyt merkitystään sopimusoikeudellisissa ja sopi- musosapuolten keskinäisiä suhteita koskeva muksellisissa yhteyksissä. Ennakoivassa oikeusajattelussa korostetaan sopimusten valmiste- luvaiheita, jolloin esiin nousee kysymyksiä, jotka koskevat esimerkiksi sopimusneuvotteluiden sisältöä, laadittavien sopimusehtojen ja -mekanismien muotoa ja yrityskohtaisia toimintamal- leja. Kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimukset ovat laaja-alaisia ja monimutkaisiakin so- pimusjärjestelyjä, jotka vaativat perusteellisen sopimusvalmistelun. Tästä syystä ennakoivan oikeuden lähestymistapa soveltuu hyvin tällaisiin sopimusjärjestelyihin. Ennakoivan oikeuden ideaan liittyvät myös erilaiset yrityskohtaiset toimintamallit ja eri ammattiryhmien yhteistyö sopimusvalmisteluissa. Yrityksillä on pääsääntöisesti monenlaisia intressejä ja tavoitteita liittyen sopimusten valmisteluun ja lopulta solmittavaan sopimukseen. Sillä, miten yritys kykenee esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten osalta huomioimaan sopimusvalmistelussa teknisiä, kaupallisia ja juridisia asioita koskevat kysymyk- set, vaikuttaa siihen, kuinka yritys kykenee saavuttamaan tulevan sopimuksen kannalta hy- vän lopputuloksen. Tämä edellyttää edellä mainittuja aloja edustavien henkilöiden hyvää yh- teistyötä ja yhteisen kielen löytämistä. Myös sopimustoiminnan monitieteiseen tutkimukseen näyttäisi olevan kiistatonta tarvetta. Myös riskejä ja riskienhallintaa voidaan tarkastella ennakoivan oikeuden kannalta. Kun riski mielletään esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten osalta ennakollises- ti, sitä voidaan arvioida moniulotteisesti sopimusvalmistelussa. Tällöin riski ei rinnastu vas- tuuseen, jota arvioidaan sopimusoikeudessa aina jälkikäteisesti esimerkiksi sopimusvelvoit- teiden täyttämisen ja vahingonkorvausten näkökulmasta. Kun riskiä tarkastellaan ennakolli- sesti, sitä voidaan työstää sopimuksellisesti ja räätälöidä sitä koskevia sopimusehtoja tulevaa sopimussuhdetta ajatellen. Myös riskienhallinta liittyy olennaisena osana riskeihin. Kun riski- hallintavälineet arvioidaan ennakollisesti, myös niitä voidaan työstää sopimuksellisesti. Artikkelissa tarkasteltiin myös kahta kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteisiin kehi- tettyä sopimusmallia. Nämä mallit kuvaavat kehitystä, joka on tapahtunut Suomessa viime vuosina kiinteistöpalveluiden kumppanuusjärjestelyissä. Puitekumppanuusmalli on eri muo- doissaan tällä hetkellä käytössä sekä sopimussuhdetta eteenpäin vievä periaatejulkisella että yksityisellä sektorilla. Sen pohjalle voidaan rakentaa pitkäkestoisia liike- suhteita Kahdenvälinen kump- panuusmalli puolestaan on tähän saakka ollut käytössä pelkästään yksityisellä sektorilla. Ei ole kuitenkaan juridisia esteitä siihen, että se voitaisiin ottaa käyttöön myös julkisella sektoril- la. Molemmat sopimusmallit tuovat esiin seikkoja, joilla on merkitystä kumppanuuteen perus- tuvissa liikesuhteissa. Näitä ovat mm. kumppanuusorganisaatiota, kumppanuuden prosesse- ja sopimuksiaja kehitystoimintaa koskevat sopimusehdot. Sen täytyy olla kuitenkin läsnä koko sopimuskauden ajanToisaalta sopimusmallit kertovat siitä, muutoin ei voida saavuttaa hyvää ja toimivaa lopputulosta. Lojaliteettivelvollisuudella on oma tehtävän- sä Suomen sopimusoikeudessa ja erityisesti pit- käkestoisten millaisia perinteisiä sopimusjuridiikan ehtoja pitkäkestoiset liike-elämän sopimusten kohdallasopimukset vaativat. Se on oikeusperiaatteen luonteinen velvollisuusNäitä ovat esimerkiksi vahingonkorvaukset, joka konkretisoituessaan voi aiheuttaa oikeudel- lisia seuraamuksia sopimusvalmistelun aikanaylivoimainen este, sopimuskaudella sekä myös olosuhteiden muutokset, sopimuksen päät- tyessä täminen ja tämän jälkeisinäkin aikoinariitojen ratkaisu. Vaikka siitä ei ole olemassa lainsäädäntöäOIKEUS 2/2007 199 Abstract in English PARTNERSHIP AGREEMENTS IN THE FIELD OF REAL ESTATE SERVICES The aim and purpose of this article is to study and outline partnering relations in the field of real estate services in the context of contract law and contracting. At first the article will go through certain approaches of contract law and contracting. These approaches are: the process concept of contract, oikeuskäytäntö relational con- tract law, the dynamics of contract and preventive law. The article will deal with these approaches shortly and at the same time bring out features that have significance in terms of long-term contractual relations. After this the article will outline partnering relations in the field of real estate services. Keywords: contract law, contracting, real estate services, long-term contracts, partnership agreements KIRJALLISUUS Fiilin, Petri: Kohti kokonaisvaltaista riskienhallintaa. Teoksessa Fakta 10/2000. Faktum Oy. Kouvola 2000. Xxxxxx, Xxxxxxx X.: What Is Preventive Law? Osoitteessa xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xxx/xxxxxxxxxxxxx/xxxx0.xxx Grönfors, Xxxx: Avtal och omförhandling, Nerenius & Santé´rus. Stockholm 1995. Oikeus 1/2002, s. 39-42. Helsinki 2002. Kiinteistöliiketoiminnan sanasto. Suomen toimitila- ja oikeuskirjallisuus ovat vakiinnuttaneet sen ase- man painavana oikeusperiaatteena Suomen sopi- musoikeudessarakennuttajaliitto RAKLI ry. Helsinki 2001. 1963, s. 55-70.