Common use of Lopuksi Clause in Contracts

Lopuksi. Tässä artikkelissa on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan käsitettä ja sen paikkaa Suomen modernissa sopimusoikeudessa. Sopi- mushallinnalla on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä ja käsitteelle on myös annettu eri nimityksiä. Silti näissä kaikissa esityksissä on ollut myös tiettyjä yhdistäviä seikkoja. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossa. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- ja rakennusalan liikesopimuksista. si myös yleiseen liiketoimintaosaamiseen. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjaukset. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto ja myös johdon tuki. Sopimushallinnasta yrityksessä voidaan myös määrätä vastaamaan 59 kts. aiheesta myös Hemmo, Sopimusoikeus II. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua on merkinnyt riskinottoa, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitä. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista on, että yritys, jolla on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelyt), tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaan. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteen. Viime vuosien ja vuosikymmenten kehitys Suomen sopimusoikeudessa on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä ja –tekniikkaa korostavia suuntauksia. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapoja, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla myös käytännön toimijoita. Tämä on hyvin haastavaa, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaa. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- ja kehitystyön edistäminen.

Lopuksi. Tässä artikkelissa Tämän artikkelin tarkoituksena ja tavoitteena oli syventyä hahmottamaan ja analysoimaan kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteita. Tutkimuskysymyksenä oli, mikä merkitys moderneilla sopimusoikeuden ajattelutavoilla on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan käsitettä kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimuksissa. Mainitussa hahmottamisessa ja sen paikkaa Suomen modernissa sopimusoikeudessaanalysoinnissa pääasiallisena näkökulmana oli sopimussuhteiden pitkäkestoisuus. Sopi- mushallinnalla Sopimusten pitkäkestoisuutta on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä ja käsitteelle Suomenkin sopimusoikeudessa tutkittu jossain määrin, mutta näkökulmaa ei ole juurikaan suhteutettu tiettyyn toimialaan tai sopimustyyppiin, kuten esimerkiksi kiinteistö-palvelusopimuksiin. Tällainen ajattelutapa, jossa teoriaa sovelletaan käytäntöön, on myös annettu eri nimityksiätutkimuksellisesti perusteltu. On huomattava, että kiinteistöpalveluiden sopimuskäytännöt ovat aiemmin pohjautuneet tavarakaupassa ja rakentamisessa sovellettuihin sopimuskäytäntöihin. Esimerkiksi tavarakaupasta poiketen palveluhankinnoissa hankinnan tarkka määrittely on usein ongelmallista, koska palvelut ovat aineettomia ja ennemminkin toimintaprosesseja kuin fyysisiä tuotteita. Näin ollen palvelut ja palvelusopimukset vaativat jo perusteiltaan erilaista lähestymistapaa. Palvelusopimukset ovat tyypillisesti pitkäkestoisia sopimuksia (usein vuosien mittaisia), ja niissä korostuu mm. yhteistoiminnallisuus ja tarve joustavuuteen. Artikkelissa pyrittiin erityisesti hahmottamaan kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteita sopimusoikeudellisesti ja sopimuksellisesti. Tässä hyödynnettiin sekä kansallisissa että kansainvälisissä yhteyksissä esiin tuotuja sopimusoikeuden ja sopimuksellisuuden ajattelutapoja. Hahmottaminen tehtiin jossain määrin teoreettisella tasolla, mutta kuitenkin kiinteistöpalveluiden ja niiden kumppanuussopimusten erityispiirteet huomioon ottaen. Kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten kaltaiset pitkäkestoiset sopimukset vaativat toimiakseen joustavuutta. Pitkäkestoinen sopimus voidaan nähdä prosessina, joka elää ja muuttuu jatkuvasti. Sopimuksen prosessikäsitys on jaettu kolmeen ulottuvuuteen: asialliseen, ajalliseen ja henkilölliseen. Kaikkien näiden ulottuvuuksien kautta voidaan hahmottaa ja kuvata pitkäkestoisia sopimuksia. Tällä hahmottamisella voidaan pyrkiä todellakin kuvaamaan sopimussuhteita, mutta tätä kautta on vaikeampi saavuttaa konkreettisempia tuloksia, kuten esimerkiksi argumenttien luomista tai kehittämistä. Silti näissä kaikissa esityksissä sopimuksen prosessikäsityksen eri ulottuvuuksien kautta voidaan kuvata pitkäkestoisia sopimussuhteita ja tarkastella, kuinka sopimuskäsitys suhteutuu esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimuksiin. On silti todettava, että sopimuksen prosessikäsityksen ulottuvuuksien vaikutusten merkitykset, ilmentymiset ja ”realisoituminen” vaihtelevat aina tapauskohtaisesti riippuen muun muassa siitä, millaisesta toimintaympäristöstä, sopimuksesta, sopimussuhteesta ja sopimusosapuolista on ollut myös tiettyjä yhdistäviä seikkojakyse. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossasuhteessa myös kiinteistöpalvelut ja niiden kumppanuussuhteet muodostavat oman arviointikohteensa. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- Relational contracting -oppi on myös kehitetty pitkäkestoisten sopimussuhteiden yhteyteen. Se yhdistää piirteitä käytännön sopimustoiminnasta ja rakennusalan liikesopimuksistasopimusoikeudesta. si myös yleiseen liiketoimintaosaamiseenOppi korostaa sosiaalisia aspekteja, etenkin sellaisia, joita ei voi johtaa suoraan itse kirjallisesti solmitusta sopimuksesta. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjauksetTällainen lähestymistapa avaa uusia näkökulmia pitkäkestoisten sopimussuhteiden, kuten esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteiden ja -sopimusten, arviointiin. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto ja myös johdon tuki. Sopimushallinnasta yrityksessä voidaan myös määrätä vastaamaan 59 kts. aiheesta myös Hemmo, Sopimusoikeus II. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua on merkinnyt riskinottoa, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitä. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista Lähtökohtahan näissä kumppanuussopimuksissa on, että yritystoimitaan solmitun kirjallisen sopimuksen mukaisesti, jolla mutta mainituilla sosiaalisilla aspekteilla, käytännön sopimustoiminnalla ja vaatimuksella joustavuudesta on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelyt)se vaikutus, tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaan. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen että tilanteen vaatiessa sopimusta voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteenjoko suullisesti tai kirjallisesti tarkentaa, tarkistaa tai jopa muuttaa. Viime vuosien aikoina pitkäkestoisia sopimussuhteita koskevana sopimuskäsitykseen liittyvänä teemana on nostettu esiin sopimuksen dynaamisuus. Se merkitsee sopimuksen täydentymistä. Ideana on, että tällaisten sopimusten ja vuosikymmenten kehitys Suomen sopimusoikeudessa sopimusjärjestelyjen velvoitteiden lopullinen sisältö määräytyy vasta sopimusten solmimisen jälkeen. Kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteissa tämä ajattelutapa voi olla toimiva ja käytännöllinenkin pyrittäessä sopimukselliseen joustavuuteen. Ajattelutapa, jossa sopimus täydentyy sopimuksen solmimisen jälkeen, vaatii yrityksiltä paljon panostusta ennakolliseen sopimussuunnitteluun. Dynaamisen sopimussuunnittelun kriteeriksi voidaan esittää se, että valitun täydentymisen tavoitteen puitteissa täydentymisen on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä tuotettava ennakoitavuuden ja –tekniikkaa korostavia suuntauksiahyväksyttävyyden kriteerit toteuttavia lopputuloksia. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapojaSopimusoikeuden näkökulmasta sopimusvapaus johtaa siihen, että suunnittelussa tulee enemmän korostua itse asetettujen päämäärien saavuttaminen itse määritettävällä tavalla ja itse määritettävällä sisällöllä. Ennakoiva oikeus on viime vuosina lisännyt merkitystään sopimusoikeudellisissa ja sopimuksellisissa yhteyksissä. Ennakoivassa oikeusajattelussa korostetaan sopimusten valmisteluvaiheita, jolloin esiin nousee kysymyksiä, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla koskevat esimerkiksi sopimusneuvotteluiden sisältöä, laadittavien sopimusehtojen ja - mekanismien muotoa ja yrityskohtaisia toimintamalleja. Kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimukset ovat laaja-alaisia ja monimutkaisiakin sopimusjärjestelyjä, jotka vaativat perusteellisen sopimusvalmistelun. Tästä syystä ennakoivan oikeuden lähestymistapa soveltuu hyvin tällaisiin sopimusjärjestelyihin. Ennakoivan oikeuden ideaan liittyvät myös käytännön toimijoitaerilaiset yrityskohtaiset toiminta- mallit ja eri ammattiryhmien yhteistyö sopimusvalmisteluissa. Yrityksillä on pääsääntöisesti monenlaisia intressejä ja tavoitteita liittyen sopimusten valmisteluun ja lopulta solmittavaan sopimukseen. Sillä, miten yritys kykenee esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten osalta huomioimaan sopimusvalmistelussa teknisiä, kaupallisia ja juridisia asioita koskevat kysymykset, vaikuttaa siihen, kuinka yritys kykenee saavuttamaan tulevan sopimuksen kannalta hyvän lopputuloksen. Tämä edellyttää edellä mainittuja aloja edustavien henkilöiden hyvää yhteistyötä ja yhteisen kielen löytämistä. Myös sopimustoiminnan monitieteiseen tutkimukseen näyttäisi olevan kiistatonta tarvetta. Myös riskejä ja riskienhallintaa voidaan tarkastella ennakoivan oikeuden kannalta. Kun riski mielletään esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten osalta ennakollisesti, sitä voidaan arvioida moniulotteisesti sopimusvalmistelussa. Tällöin riski ei rinnastu vastuuseen, jota arvioidaan sopimusoikeudessa aina jälkikäteisesti esimerkiksi sopimusvelvoitteiden täyttämisen ja vahingonkorvausten näkökulmasta. Kun riskiä tarkastellaan ennakollisesti, sitä voidaan työstää sopimuksellisesti ja räätälöidä sitä koskevia sopimusehtoja tulevaa sopimussuhdetta ajatellen. Myös riskienhallinta liittyy olennaisena osana riskeihin. Kun riskihallintavälineet arvioidaan ennakollisesti, myös niitä voidaan työstää sopimuksellisesti. Artikkelissa tarkasteltiin myös kahta kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteisiin kehitettyä sopimusmallia. Nämä mallit kuvaavat kehitystä, joka on hyvin haastavaatapahtunut Suomessa viime vuosina kiinteistöpalveluiden kumppanuusjärjestelyissä. Puitekumppanuusmalli on eri muodoissaan tällä hetkellä käytössä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Kahdenvälinen kumppanuusmalli puolestaan on tähän saakka ollut käytössä pelkästään yksityisellä sektorilla. Ei ole kuitenkaan juridisia esteitä siihen, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua että se voitaisiin ottaa käyttöön myös julkisella sektorilla. Molemmat sopimusmallit tuovat esiin seikkoja, joilla on merkitystä kumppanuuteen perustuvissa liikesuhteissa. Näitä ovat mm. kumppanuusorganisaatiota, kumppanuuden prosesseja ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaakehitystoimintaa koskevat sopimusehdot. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- Toisaalta sopimusmallit kertovat siitä, millaisia perinteisiä sopimusjuridiikan ehtoja pitkäkestoiset liike-elämän sopimukset vaativat. Näitä ovat esimerkiksi vahingonkorvaukset, ylivoimainen este, olosuhteiden muutokset, sopimuksen päättäminen ja kehitystyön edistäminenriitojen ratkaisu.

Lopuksi. Tässä artikkelissa tutkimuksessa on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan tarkasteltu psykologista sopimusta liikkeenjohdon konsultoinnissa ja tarkemmin konsultin sekä asiakkaan välisessä suhteessa. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään, miten psykologinen sopimus ymmärretään, miten se elää ja mitkä ovat sen vaikutukset konsultointiyhteistyöhön liikkeenjohdon konsulttien näkökulmasta. Teoreettinen viitekehys luotiin avaamaan psykologisen sopimuksen käsitettä paremmin ja etenkin yhdistämään se liikkeenjohdon konsulttien toimintaan. Xxxxxxxxxxxx aineiston muodostavien sopimuksen, asiakassysteemin, intervention sekä konsultin roolin käsitteiden uskottiin tukevan psykologisen sopimuksen tarkastelua juuri liikkeenjohdon konsultoinnin kontekstissa. Teoreettisen viitekehyksen muodostamisessa kiinnitettiin myös huomiota tutkimuksen kulun kannalta oleelliseen liikkeenjohdon konsulttien näkökulmaan. Tutkimuksen empiirisen, teemahaastatteluiden avulla syntyneen aineiston avulla pyrittiin muodostamaan syvempi käsitys tutkittavasta ilmiöstä. Psykologinen sopimus nähtiin liikkeenjohdon konsulttien näkökulmasta käsitteenä melko häilyvänä ja suurelta osin tiedostamattomana, minkä vuoksi sen empiirisessä käsittelyssä nousi esiin monenlaisia mielipiteitä. Tutkimuksen teoriaohjaavassa analyysissä haluttiin nostaa esiin sekä liikkeenjohdon konsulttien yleisimpiä yhteneviä näkemyksiä, että myös eriäviä näkökantoja. Analyysivaiheessa empiirisestä aineistosta muodostettiin yhtenäinen kokonaisuus, joka teoriaohjaavuutta noudattaen eteni jatkuvana vuoropuheluna teoreettiseen aineiston kanssa. Psykologisen sopimuksen teoreettiset havainnot ja tutkimuksen empiirinen aineisto mukailivat osittain toisiaan, mutta tutkimuksen edetessä nousi esiin myös muutamia eriäviä huomioita. Tutkimuksen teoreettinen aineisto sulautui joka tapauksessa onnistuneesti empiiriseen aineistoon ja tutkimuksesta onnistuttiin täten muodostamaan ehjä kokonaisuus. Tämä tutkimus antaa teoriaohjaavaa tietoa psykologisen sopimuksen ominaisuuksista liikkeenjohdon konsulttien näkökulmasta. Tehdyn työn pohjalta on tutkimuksellisten huomioiden lisäksi mahdollisuus tehdä myös muutama käytännön suositus liikkeenjohdon konsultointiin. Tutkimusaineiston perusteella voidaan ensinnäkin esittää, että liikkeenjohdon konsultoinnissa tulisi kiinnittää kasvavissa määrin huomiota luottamuksen luomiseen asiakassysteemin kanssa. Luottamus ja sen paikkaa Suomen modernissa sopimusoikeudessaohessa syntyvä psykologinen sopimus saattavat olla ratkaiseva tae konsulttien jatkotoimeksiantojen syntymiseen eli psykologiseen sopimukseen panostamisen voidaan todeta helpottavan asiakassuhteiden ylläpitoa huomattavasti. Sopi- mushallinnalla Tutkimuksen perusteella voidaan edelleen esittää, että psykologisen sopimuksen luominen asiakassysteemin kanssa vaatii konsulteilta tiedostettua panostamista sekä kuuntelemiseen, että ajoittaisiin ohjaaviin interventioihin. Oikealla tavalla luotuna ja riittävästi ylläpidettynä liikkeenjohdon konsultti voi rakentaa psykologisesta sopimuksesta itselleen työkalun, jonka käyttämisen kautta asiakkaan on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä ja käsitteelle helpompi ymmärtää muun muassa konsultin roolin muutosten motiivit. Tiivistävästi voidaan siis todeta, että psykologinen sopimus on abstraktista luonteestaan huolimatta oikein käytettynä myös annettu eri nimityksiä. Silti näissä kaikissa esityksissä on ollut myös tiettyjä yhdistäviä seikkojakäytännön liikkeenjohdon konsultointia helpottava apuväline. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossatutkimuksessa esiin nousseet päähuomiot antavat mahdollisuuden muutamien mielenkiintoisten jatkotutkimusaiheiden esittämiselle. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- Kuten jo edellisessä luvussa todetaan, olisi eräs kiinnostava jatkotutkimuksen aihe henkilökemioiden merkitys liikkeenjohdon konsultoinnissa. Tutkimus voitaisiin laajentaa koskemaan sekä liikkeenjohdon konsulttien että asiakassysteemin näkökulmaa, jolloin henkilökemioiden tärkeydestä konsultointiyhteistyössä saataisiin laajempi käsitys. Toinen relevantti jatkotutkimuksen aihe liittyy luottamuksen tutkimiseen liikkeenjohdon konsultin ja rakennusalan liikesopimuksistaasiakkaan välisessä suhteessa. si Kuten tämän tutkimuksen päähuomioissa on esitetty, luottamus muodostaa suurimman osan psykologisen sopimuksen sisältöä ja on yksi toimivan konsultti- asiakas – suhteen kulmakivistä. Toisaalta liiallinen luottamus voi tässä tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella olla myös haitaksi konsultointiyhteistyölle. Mielenkiintoista olisikin tutkia, mistä luottamus konsultti-asiakas – suhteessa rakentuu ja milloin se on sopivan voimakasta konsultoinnin tuloksia ajatellen. Kolmanneksi jatkotutkimuksen aiheeksi voidaan edelleen ehdottaa psykologisen sopimuksen merkityksen eritteleminen eri konsultin roolien sekä interventioiden kohdalla. Tämän tutkimuksen empiirisen aineiston perusteella on mahdollista esittää, että psykologisen sopimuksen merkitys pienenee asiantuntijakonsultin roolissa ja kasvaa prosessikonsultoinnissa. Jatkotutkimuksessa psykologisen sopimuksen yhteys eri konsulttirooleihin sekä konsultin yleiseen liiketoimintaosaamiseenkäyttäytymiseen voitaisiin eritellä ottaen mukaan laajempi kirjo eri konsultin rooleja sekä tarkempi tutkimus liikkeenjohdon konsultin ammattikäyttäytymisestä. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjauksetXxxxxx, Xxxxx & Xxxxxxx, Xxxxx 2004. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto Liikkeenjohdon konsultin nykykentästä ja myös johdon tukihistoriasta Suomessa. Sopimushallinnasta yrityksessä voidaan myös määrätä vastaamaan 59 ktsTyön Tuuleen 1/2004, 1–9. aiheesta myös HemmoAlasuutari, Sopimusoikeus IIPertti 2011. Laadullinen Tutkimus 2.0. Vastapaino. Tampere. Xxxxxxxxx, Xxxxxx & Xxxxx, Xxxxxxx 2005. The critical success factors in the client-consulting relationship. Journal of Management Development 24 (January), 68–93. Xxxxxx, Xxxxxx & Xxxxxxxxx, Xxxxx 1999. Management Consulting: A Complete Guide to the Industry. Xxxx Xxxxx & Sons Inc. Canada. Xxxxx, Xxxxx 1999. How they put the “con” in consulting. Managerial Auditing Journal 14 (March), 115–118. Xxxxx, Xxxxx 1981. Flawless Consulting. Pfeiffer & Company. California. Boxall, Peter & Xxxxxxx, Xxxx 2003. s. 35–36Strategy and Human Resource Management. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitovaBasingstoke. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esimde Burgundy, Jak 1998. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua on merkinnyt riskinottoa, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitä. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista on, että yritys, jolla on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä Management Consultancy: a modern folly? Management Decision 36 (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelytMarch), tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet 204–205. Xxxxxxxxxxx, Xxxxx 2005. Communication and the psychological contract. Journal of Communication Management 9 (April), 359–364. Xxxxxxx, Xxxxx. Xxxxx Bill & Xxxxxxxx, Xxxxx 1992. Client-centered Consulting: A Practical Guide for Internal Advisers and Trainers. McGraw -Hill Book Company Europe. England. Xxxxxxxxx, Xxxxx & Xxxxxx, Xxxx 2006. The psychological contract: A critical review. International Journal of Management Reviews, vol. 8, iss.2, pp. 113-129. Diamond, Michael & Xxxxxxx Xxxx 2003. The cornerstone of psychoanalytic organizational analysis: Psychological reality, transference and counter-transference. Human Relations 56 (April), 491–513. Xxxxxxx, Xxxx & Xxxxxxx, Xxxxxxxx 2002. Management Consulting: Emergence and Dynamic of a Knowledge Industry. Oxford University Press. Oxford. Xxxxx, Xxx 2007. Designing Qualitative Research. Sage Publications. Los Angeles. Xxxxxx, Xxx & Xxxxxxx, Mark 1993. Political Theory, International Relations and the Ethics of Intervention. The Macmillan Press. United Kingdom. Xxxxxxxxx, Xxxxxxx & Xxxx, Xxxxxxx X. 1996. Consultant and client – working together? Journal of Managerial Psychology 11 (June), 40-49. Xxxxxx, Xxx 2009. Psychological Contract: Managing and Developing Professional Groups. McGraw-Hill Education. Maidenhead. Xxxxx, Xxxxx X., Xxxxxxxx, Xxxxxxx & Xx Xxxxx, Xxxx 2010. Employment Contracts, Psychological Contracts, and Employee Well-Being. Oxford University Press. England. Xxxxxxxx, Xxxxx, Keski-Petäjä, Xxxx & Xxxxxxxx, Xxxxx 2002. Otin kynän kynsihini: Ohjeita tutkimuksen tekijöille. Hallintotieteiden laitos. Tampereen Yliopisto. Tampere. Xxxxxxxxxx, Sirkka & Xxxxx, Xxxxxx 2001, 2009, 2011. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaankäytäntö. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteenGaudeamus. Viime vuosien Helsinki. Hirsijärvi, Sirkka, Xxxxx, Xxxxxx & Xxxxxxxxx, Xxxxx 2004 . Tutki ja vuosikymmenten kehitys Kirjoita. Tammi. Helsinki. Xxxxx, Xxxxxx 2011. Influence of Psychological Contract Breach on Organizational Commitment. Synergy 9 (July), 19–30. Xxxxxxxxx, Xxxxxx X. 2004. Consulting as story-making. Journal of Management Development 23 (April), 339–354. Xxxxxxxx, Xxxxx 2000. Esimies ja työyhteisön kehittäminen. 3. painos. Suomen sopimusoikeudessa Ekonomieliitti ja WSOY. Helsinki. Xxxxxxxx, Xxxxxx & Xxxxxxxx, Annikki 2004. Tutkimustyön metodeista. Opinpajan Kirja. Tampere. Xxxxxxxxx, Xxxx X, Xxxxxxxx Xxxx & Xxxxxxxxx Xxxxxx 2006. Consultant’s role: a qualitative inquiry from the consultant’s perspective. Journal of Management Development 25 (May), 416– 500. Kingshott, Russel P.J. 2006. The impact of psychological contracts upon trust and commitment within supplier–buyer relationships: A social exchange review. Industrial Marketing Management 35, 724–739. Xxxxxxxx, Xxxxxx 2009. Näytä suunta, konsultti!. Talouselämä 1/2009. Kubr, Milan 1986. Management Consulting. A guide to the profession. International Labour Organization. Geneva. Kubr, Milan 1993. How to select and use consultants. A client´s guide. International Labour Organization. Geneva. Xxxxxxxx, Xxxxx X. & Xxxxx, Xxxxx 2001. A note on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä emotions and consultancy. Journal and Organizational Change Management 14 (June), 530–538. Xxxxxx, Xxxxxx X., Xxxxx, Xxxxx X. Jr. & Xxxx, Xxxxxx X. 2001. A perspective on client productivity in business-to-business consulting services. International Journal of Service Industry Management 12 (February), 137–158. XxXxxxx, Xxxxxxxxxxx D 2006. The World´s Newest Profession. Management Consulting In the Twentieth Century. Cambridge University Press. New York. XxXxxxxxx, Xxx X 1999. Factors for consulting engagement success. Management Decision 37 (May), 394-404. Xxxx, Xxxxxxx & Xxxxx, Xxxxx 2011. Theorizing the client-consultant relationship from the perspective of social-systems theory. Organization 18 (January), 3–22. Nevanlinna, Tuomas & Xxxxxxxx, Xxxxx 2006. Työn sanat. Teos. Helsinki. Xxxxxxxxxx, Ilkka 1980. Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja –tekniikkaa korostavia suuntauksiateorianmuodostus, Otava, Helsinki. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapojaXxxxxxx, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla myös käytännön toimijoitaXxxxx 2001. Tämä on hyvin haastavaaManaging customer expectations in professional services. Managing Service Quality 11 (March), mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua 200–212. Xxxxx XxXxxx, Xxxx, Xxxxxx, Xxxxxxx X. & Xxxxxxxxx, Xxxxxx X. 1998. Fitting square pegs into round holes: mapping the domain of contingent work arrangements onto the psychological contract. Journal of Organizational Behavior 19 (October), 697–730. PKT -säätiö 2000 & 2002. Yritys ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaakonsultti. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- Liikkeenjohdon konsultointi pk-yritysten voimavarana. Helsinki Xxxxxxxxxxxxx, Xxxxxx 2002. Managing the interplay and tensions of consulting interventions: The consultant-client relationship as mediation and reconciliation 21 (May), 343–365. Xxxxxx, Xxxx 2001. Entrepreneur Magazine´s Consulting Business. Entrepreneur Press. California. Xxxxx, Xxxxxxxxx, Xxxxxxxxx, Uday S. & Xxxx, Xxxxx 2010. Contracting for Collaborative Services. Management Science 56 (May), 849–863. Xxxxxxxx, Xxxxxx X. 1996. Trust and Breach of the Psychological Contract. Administrative Science Quarterly 41, 574–599. Xxxx, Xxxx 2006. Menesty konsulttina: Konsultoinnista kukoistavaa liiketoimintaa. 7. painos. Talentum Media Oy. Vammala. Xxxxxxxx, Xxxxxx X. 1995. Psychological Contracts in Organizations. Understanding Written and Unwritten Agreements. SAGE Publications. London. Xxxxxxxx, Xxxxxx X. 1998. The”problem” of the psychological contract considered. Journal of Organizational Behavior 19, 665–671. Xxxxxxxx, Xxxxxx X 1997. High-Impact Consulting. Jossey- Bass Publishers. San Fransisco. Xxxxxx, Xxxxx 1988. Organizational Psychology 3rd edition. Prentice-Hall. USA. Xxxxxx, Xxxxx 1988. Process Consultation. Volume 1: Its Role In Organization Development. 2. painos. Xxxxxxx-Xxxxxx Xxxxxxxxxx Company. Canada. Xxxxxx, Xxxxx 1997. The concept of “client” from a process consultation perspective: A guide for change agents. Journal of Organizational Change Management 10 (March), 202-216. Xxxxxx, Xxxxx 1999. Process Consultation Revisited. Building the Helping Relationship. Xxxxxxx- Xxxxxx Xxxxxxxxxx Company. USA. Xxxxxx, Xxxxxxx X. & Longman, Xxxxxx X. 2000. The ultimate consultant: building long-term, exceptional value client relationships. Career Development International 5 (March), 124–134. Tampereen aluetyöterveyslaitos 5/1997. Prosessikonsultointi- Mitä ja kehitystyön edistäminenmiten? Organisaatiopsykologian yksikkö. Xxxxx, Xxxxx & Xxxxxxxxx, Xxxxxx 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi. Latvia.

Lopuksi. Pitkäkestoiset liike-elämän sopimukset muo- dostavat sopimusoikeuden ja sopimuksellisuuden näkökulmista aina oman viitekehyksensä. Erilais- ten esimerkiksi pitkäkestoisten kumppanuusjär- jestelyjen yleistyessä, on perusteltua, että myös tutkimuksellisesti pyritään avaamaan eri teemois- ta keskustelua ja hakemaan vastauksia esitettyi- hin haasteisiin ja kysymyksiin. Tässä artikkelissa on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan käsitettä luottamuksen, lojaliteettivelvolli- suuden ja pitkäkestoisten sopimusten teemoihin. Kahta ensiksi mainittua on aluksi tarkasteltu määrittelyjen ja luonnehdintojen tasolla. Tämän jälkeen niitä on suhteutettu erityisesti liike-elä- män pitkäkestoisiin sopimuksiin. Luottamus moniulotteisena ilmiönä on liike- toiminnan eräitä kulmakiviä. Se voi ilmetä hen- kilö- ja organisaatiotasolla sekä myös näiden yhdistelmänä olevassa henkilö-instituutio -suh- teessa. Epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa luottamus on tavoitteellinen arvo, jonka kautta voidaan vastata esimerkiksi liiketoimintaan ja sopimussuhteisiin liittyviin haasteisiin. Luotta- mus on usein edellytys sille, että käydään kaup- paa ja solmitaan sopimussuhteita. Luottamukseen ilmiönä liittyy lukuisia eri ulottuvuuksia, joilla on ensinnäkin käytännön maailmassa omat osansa, mutta nuo ulottuvuudet muodostavat myös tutki- muksellisesti hedelmällisen maaperän. Pitkäkestoisten sopimusten hahmottamiseen liittyvä relational contracting -oppi korostaa mm. luottamuksen merkitystä sopimussuhteessa. Oppi tuo esiin sopimustoiminnan merkitystä samoin kuin sopimusosapuolten keskinäisiin suhteisiin (esim. sosiaaliset suhteet) liittyviä puolia. Sopi- mussuhteen osalta, sen toimivuus, jatkuvuus ja keskinäinen luottamus nähdään tärkeimpinä tavoitteina. Näihin tavoitteisiin pyritään kaikin tavoin pääsemään, mm. välttämällä oikeusrii- toja. Sopimuksen dynaamisuuden kautta voidaan lähestyä liike-elämän pitkäkestoisia sopimuksia joustavuuden näkökulmasta. Kyse on sopimuksen täydentymisestä sopimuskaudella eri tilanteiden pohjalta (esim. määritelty sopimusehdoissa). Täl- lainen lähestymistapa, jossa sopimuksen sisältö voidaan osittain jättää tietoisesti auki myöhem- piä tilanteita ajatellen, vaatii sopimusosapuolilta ensinnäkin taitoa sopimussuunnittelussa mut- ta yhtälailla se vaatii keskinäistä luottamusta. Ilman tätä luottamusta tällaiseen sopimusjär- jestelyyn ryhtyminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Luottamus on keskeisessä asemassa ajatellen juuri pitkäkestoisia sopimuksia ja sopimussuhtei- ta. Se on tavallaan niiden yläpuolella oleva, laa- juudeltaan kattava periaate, jonka pohjalle koko sopimussuhde rakentuu. Luottamukseen perus- tuva liikesuhde vaatii toimiakseen avoimuutta ja vuorovaikutusta sopimusosapuolten välillä. Luot- tamuksen muodostuminen on myös oma proses- sinsa. Sen rakentaminen alkaa sopimusneuvotte- luista ja sen paikkaa ylläpitämisen tulee jatkua aktiivisesti koko sopimuskauden ajan. Lojaliteettivelvollisuudesta on Suomen modernissa sopimusoikeudessasopi- musoikeudessa käyty paljon keskustelua. Sopi- mushallinnalla Näyttää ilmeiseltä, että sen olemassaolon kiistämisestä ei ole esitetty huomattavia väitteitä, vaan sen olemassaolo ja merkitys tunnustetaan laajasti. Lojaliteettivelvollisuuden merkityssisällöstä ja luonteesta on Suomessakin esitetty olevan puolestaan useita erilaisia sisältöjä näke- myksiä ja käsitteelle on myös annettu eri nimityksiä. Silti näissä kaikissa esityksissä on ollut myös tiettyjä yhdistäviä seikkojapainotuksia. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossaartikkelissa pyrit- tiin tarkastelemaan lojliteettivelvollisuutta erilli- senä periaatteen luonteisena velvollisuutena (ts. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- oikeusperiaatteena). Lojaliteettivelvollisuuden luonteeseen ja rakennusalan liikesopimuksistamerkitykseen sopimusoikeudessa pyrittiin myös hakemaan vastauksia. si Lojaliteettivelvollisuus korostuu erityisesti lii- ke-elämän pitkäkestoisissa sopimuksissa ja sopi- mussuhteissa. Tämä tulee esiin varsinkin silloin, kun sopimus vaatii perusteellisen, aikaa vievän sopimusvalmistelun ja kun sopimus on huomat- tavan yksilöllinen. Samalla tavoin kuin pitkäkes- toinen sopimus voidaan nähdä prosessina, myös yleiseen liiketoimintaosaamiseenlojaliteettivelvollisuus voi ilmetä konkreettisesti eri sopimussuhteen vaiheissa. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjauksetSe voi ilmetä sopi- musosapuolten sanoissa ja teoissa sopimusval- mistelussa samoin kun sopimuskauden tapah- tumissa. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto Yhtä lailla lojaliteettivelvollisuus voi aiheuttaa oikeudellisia vaikutuksia sopimusosa- puolten sanoissa ja teoissa sopimussuhteen päät- tyessä ja myös johdon tukitämän jälkeisenäkin aikana. Sopimushallinnasta yrityksessä Kaiken kaikkiaan luottamuksella ja lojaliteetti- velvollisuudella on omat paikkansa Suomen sopi- musoikeudessa ja erityisesti pitkäkestoisten sopi- mussuhteiden tarkastelussa. Ne liittyvät samoihin teemoihin ja asiayhteyksiin, mutta silti niille on omat erilliset osansa. Luottamus on yleinen sopi- musosapuolten keskinäisiä suhteita koskeva sekä sopimussuhdetta eteenpäin vievä periaate. Sen pohjalle voidaan myös määrätä vastaamaan 59 ktsrakentaa pitkäkestoisia liike- suhteita ja sopimuksia. aiheesta myös HemmoSen täytyy olla kuitenkin läsnä koko sopimuskauden ajan, Sopimusoikeus IImuutoin ei voida saavuttaa hyvää ja toimivaa lopputulosta. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua Lojaliteettivelvollisuudella on merkinnyt riskinottoa, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitä. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista on, että yritys, jolla on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelyt), tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaan. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteen. Viime vuosien ja vuosikymmenten kehitys oma tehtävän- sä Suomen sopimusoikeudessa ja erityisesti pit- käkestoisten liike-elämän sopimusten kohdalla. Se on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä oikeusperiaatteen luonteinen velvollisuus, joka konkretisoituessaan voi aiheuttaa oikeudel- lisia seuraamuksia sopimusvalmistelun aikana, sopimuskaudella sekä myös sopimuksen päät- tyessä ja –tekniikkaa korostavia suuntauksiatämän jälkeisinäkin aikoina. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapojaVaikka siitä ei ole olemassa lainsäädäntöä, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla myös käytännön toimijoita. Tämä on hyvin haastavaa, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua oikeuskäytäntö ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaa. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- ja kehitystyön edistäminenoikeuskirjallisuus ovat vakiinnuttaneet sen ase- man painavana oikeusperiaatteena Suomen sopi- musoikeudessa.

Lopuksi. Tässä artikkelissa Tutkielman perusteella voidaan todeta, että sopimusmuutoksen tai lisätilauksen tekemi- nen ICT-hankintoihin, kuten muihinkin hankintoihin, on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan käsitettä ja sen paikkaa Suomen modernissa sopimusoikeudessamahdollista useissa erilaisissa tilanteissa. Sopi- mushallinnalla on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä ja käsitteelle Säädökset ovat hyvin samanlaisia, mutta niissä on myös annettu eri nimityksiäpaljon eroja, joita on koitettu selventää tässä tutkielmassa. Silti näissä kaikissa esityksissä Hankintalain tulkinnan helpottamiseksi näitä edellä esitettyjä säädöksiä olisi hyvä yhtenäistää. Aiheeseen tutustuttuani tutkielmaa kirjoitta- essa, epäselväksi vielä jäi se miksi näiden säädösten soveltamisalaan eivät kuulu kaikki hankinnat, vaan ne on ollut jaettu koskemaan vain tavara- tai palveluhankintoja tai molempia sekä arvollisesti kansallisiin ja/tai EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Tutkielman perusteella mielestäni selvää kuitenkin on se, että hankintayksiköiden on jär- xxxxxxx kirjoittaa hankintasopimuksiin kaikki mahdollinen sopimuskauden aikainen lisä- tarve, mitä se vaan pystyy ennakoimaan tulevaisuuteen. Toissijaisena tavoitteena pitäisi olla se, että hankintayksikkö lähtisi pohtimaan vasta sopimuskaudella esiin nousseisiin tarpeisiin, hankintalain mukaisia toteutusmahdollisuuksia. Tämä vaatii jatkuvasti kehit- tyvässä ICT-maailmassa hyvää markkina- ja tuotetuntemusta. Oikeiden ihmisen, asian- tuntijoiden, tulee olla valmistelemassa hankintoja, että hankintasopimukseen kaikki mah- dollinen osataan kirjoittaa. Tulevaisuuden suunnitelmien suunnitteluun on myös tiettyjä yhdistäviä seikkojavarat- tava tarpeeksi aikaa. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossa. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- Hankintayksiköiden on siis panostettava hankinnan suunnittelussa koko sopimuskauden huomioimiseen ja rakennusalan liikesopimuksista. si myös yleiseen liiketoimintaosaamiseen. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjauksetmietittävä mitä kaikkea samalla sopimuksella voidaan hankintayksikölle hankkia. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto ja myös johdon tuki. Sopimushallinnasta yrityksessä voidaan myös määrätä vastaamaan 59 kts. aiheesta myös Hemmo, Sopimusoikeus II. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua on merkinnyt riskinottoaerillisien hankintojen määrä vähenee, eikä sen ai- kaa ja rahaa kulu turhiin kilpailutuksiin. Edellä mainittujen syiden vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitähankintayksiköiden kannattaa siis lähetä haastamaan hankintalain 136 § 2 momentin 1 kohtaa, jolloin sopimusmuutoksen tarve on jo ennakoitu hankintasopimuksessa. jokin erityinen henkilö Näiden edellä mainittujen syiden lisäksi hankintayksiköiden kan- nattaa lähteä haastamaan kyseistä säädöstä, jotta siinä säädetyt ehtojen laatimisohjeet sai- sivat lihaa luiden ympärille. Säädöksen mukaan sopimusehto tulee kirjoittaa selkeästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti. Selvää ei kuitenkaan ole se, mitä hankintalaki selkeällä, täsmällisellä ja yksiselitteisellä ehdolla tarkoittaa? Näihin hankintalaki tai hallituksen esi- tys ei ota kantaa, joten niiden selkeyttäminen esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista on, että yritys, jolla on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelyt), tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaan. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteen. Viime vuosien ja vuosikymmenten kehitys Suomen sopimusoikeudessa on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä ja –tekniikkaa korostavia suuntauksia. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapoja, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla myös käytännön toimijoita. Tämä on hyvin haastavaa, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaa. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- ja kehitystyön edistäminenoikeuskäytännön avulla olisi hyödyllistä.

Lopuksi. Tässä artikkelissa Tutkimukseni päätavoitteena on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan käsitettä ollut ymmärtää ja tehdä näkyviksi niitä kulttuu- risia, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ehtoja, joiden ympäröimänä maahanmuut- tajasairaanhoitajien ammattikuntaan kuulumisesta neuvotellaan Suomen tervey- denhuollon toimintaympäristöissä. Empiirisen tutkimuksen kohteena ovat olleet sairaanhoitajatyövoiman tarvetta ja rakennetta määrittävä poliittinen kielenkäyttö sekä ammatin sääntelyyn osallistuvien organisaatioiden ja työyhteisöjen institutio- naaliset ja sosiaaliset käytännöt. Olen rajannut tarkasteluni muista kuin työperus- teisista syistä maahan muuttaneiden sairaanhoitajien näkökulmaan. Tutkimukseni avainkäsitteenä on toiminut kuulumisen politiikka. Kuulumisen politiikassa on kyse niistä erilaissa institutionaalisissa ja sosiaalisissa käytännöis- sä ja kohtaamisissa käytävistä monitoimijaisista neuvotteluista, joissa määritellään maahanmuuttajasairaanhoitajien työnjaollista asemaa sekä sosiaalisen osallisuu- den ja kuulumisen tunteen ehtoja. Tästä lähtökohdasta olen tutkinut, millaisten neuvottelujen kautta yhtäältä maahanmuuttajasairaanhoitajat itse ja toisaalta eri- laisiin institutionaalisiin toimintaympäristöihin kiinnittyvät toimijat rakentavat maahanmuuttajasairaanhoitajien ammattikuntaan kuulumista suomalaisen ter- veydenhuollon työmarkkinoilla, sairaanhoitajien ammattikunnassa sekä tervey- denhuollon työyhteisöissä. Tutkimukseen sisältyvät neljä artikkelia avaavat laajan ja monitasoisen näkökulman maahanmuuttajasairaanhoitajien ammattikuntaan kuulumisen paikoista, tavoista ja ehdoista globalisoituvan yhteiskunnan politiik- kakeskusteluissa sekä ammattikunnan ja työyhteisöjen tasolla. Tutkimus osoittaa, että maahanmuuttotausta jäsentää merkittävästi maahan- muuttajasairaanhoitajien kokemuksia ammattikuntaan kuulumisen ehdoista ja tavoista. Maahanmuuttajuus saa kuitenkin erilaisia merkityksiä erilaisissa toimin- taympäristöissä ja sosiaalisen kohtaamisen tilanteissa. Erilaisiin maahanmuutta- jaryhmiin kiinnittyvät kategorisoinnit johtavat niin yhteiskunnan, instituutioiden kuin työyhteisöjenkin tasolla helposti sellaisten toimijoiden roolien vähättelyyn, jotka eivät vastaa kulttuuristen kategorioiden stereotyyppisiä odotuksia. Nämä erottelut todentuvat erityisesti niiden koulutettujen naisammattilaisten kohdalla, jotka ovat muuttaneet maahan ensisijaisesti muista syistä kuin työn vuoksi. Hei- dän kohdallaan institutionaalisia käytäntöjä ohjaavat kulttuuriset jäsennykset mer- kitsevät paitsioon jäämistä paitsi sairaanhoitajatyövoimaa koskevissa poliittisissa linjauksissa, myös ammattikuntaan sisäänpääsyä määrittävissä institutionaalisissa käytännöissä. Tältä osin tutkimustulokseni tukevat teesiä kansallisten työmarkki- noiden eriarvoistumisesta, jossa eriarvoisuus määrittyy maahanmuuttoperusteen, sukupuolen ja ammatin yhteen kietoutumisen prosesseina. Tutkimuksen perusteella voidaan tulla johtopäätökseen, jonka mukaan maa- hanmuuttajasairaanhoitajien kuulumisen politiikasta käytävät neuvottelut muo- toutuvat tietynlaisiksi tietyssä kansainvälisessä ja kansallisessa toimintaympäris- tössä. Ne välittyvät kulttuurisiin luokittelujärjestelmiin pohjautuvien odotusten, normien ja asenteiden pohjalta ja saavat lopulta muotonsa ammatillisen sääntelyn, työmarkkinoiden ja työyhteisöjen käytännöissä ja vuorovaikutuksessa, joissa eri- laisille ihmisryhmille määritellään hierarkkisia paikkoja ammattien ja työmark- kinoiden sosiaalisissa järjestyksissä. Tutkimuksessa nostan esiin kulttuuristen luokittelujen näkyviksi tekemisen tärkeän merkityksen osoittamalla, kuinka yh- teiskunnassa tietynlaisia ihmisryhmiä koskevat kategoriset käsitykset voivat johtaa harhaanjohtaviin arvioihin ja ulossulkeviin käytäntöihin. On kuitenkin selvää, et- tä erilaisia maahanmuuttokategorioita tarvitaan hallinnossa ja tutkimuksessa (ks. Portes 1997). Näiden kategorisointien merkitykset ja seuraukset olisi kuitenkin syytä tunnistaa ja huomioida nykyistä paremmin sekä kansainvälisessä muuttolii- ketutkimuksessa, kansallisissa politiikkalinjauksissa että työelämän käytännöissä. Vaikka tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena ei ole tuottaa yleistyksiä samoin tavoin kuin määrällisen tutkimuksen, on kuitenkin syytä pohtia sitä, missä määrin tutkimukseni ilmentää maahanmuuttajasairaanhoitajien asemaa Suomen terveydenhuollossa laajemmin. Tätä kirjoittaessani, vuonna 2011, kuvailemani toimijakenttä ei ole merkittävästi muuttunut maahanmuuttajasairaanhoitajien ja heidän työmarkkina-asemaansa kohdistuvasta näkökulmasta tulkittuna. Ministe- riöiden organisaatiotasolla on tapahtunut joitain uudistuksia, mutta nämä eivät ole muuttaneet ministeriöiden vastuualueita keskeisesti tämän tutkimuksen nä- kökulmasta. Yhteiskunnallisessa ilmastossa ja tilanteessa on kuitenkin tapahtunut muutosta, joka heijastunee myös tämän tutkimuksen tarkasteluajanjaksoa uudem- pien poliittisten asiakirjojen lähtökohtiin ja ydinkysymyksiin. Maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin kohdistuvat kysymykset ovat nousseet yhteiskunnallisessa keskustelussa aikaisempaa merkittävämpään asemaan, samalla kun työvoimapu- lan uhka koskettaa Suomea ja erityisesti terveydenhuoltoa entistä enemmän. Xxxx käyttänyt tutkimuksessani maahanmuuttajasairaanhoitajan termiä kate- gorisoivana yleiskäsitteenä. Olen samalla syvästi tietoinen siitä, etteivät maahan- muuttajasairaanhoitajat muodosta yhtään sen yhtenäisempää ryhmää kuin kanta- suomalaiset sairaanhoitajat – päinvastoin. Vaikka tutkimuksessa haastattelemani maahanmuuttajasairaanhoitajat muodostivat taustaltaan varsin heterogeenisen ryhmän, he muodostavat kuitenkin monessa suhteessa varsin rajautuneen tutki- musjoukon. Tulosten tarkastelussa on tärkeä huomioida ensinnäkin se, että EU- ja ETA-mai- den ulkopuolelta muuttaneista sairaanhoitajista vain murto-osa yltää Suomessa ammattinsa harjoittajiksi. Näiltä osin tutkimukseni valottaa siten vain harvojen onnistujien näkökulmaa. Onnistujienkin näkökulma kertoo kuitenkin niistä in- stitutionaalisista ja sosiaalisista käytännöistä ja todellisuuksista, joihin myös muut EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta maahan muuttaneet sairaanhoitajat todennäköi- sesti törmäävät. Edellä käsittelemieni tekijöiden valossa en pyri väittämään, että tutkimustani tulisi tarkastella tyhjentävänä vastauksena maahanmuuttajasairaanhoitajien to- dellisuuksista ammattikuntaan kuulumista koskettavissa neuvotteluissa. Enem- män kuin ryhmästä nimeltä maahanmuuttajasairaanhoitajat katson tutkimukseni kertovan suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen paikkaa instituutioista sekä näiden toimin- takäytäntöjä ohjaavasta kulttuurisesta arvo- ja normiperustasta. Vaikka tutkimus- aineistoni ei vahvista teesiä suomalaisen sairaanhoitajien ammattikunnan etni- sestä lohkoutumisesta, analyyseissä osoitetut marginaalistavat institutionaaliset käytännöt osoittavat, että lohkoutumisen uhka leijuu yllä. Tästä syystä toiminnan tarve on ilmeinen, jotta Suomen modernissa sopimusoikeudessa. Sopi- mushallinnalla terveydenhuollon työmarkkinoilla ei tapahtuisi samanlaista etnistä lohkoutumista kuin monissa ulkomailta sairaanhoitajia rekry- toineissa länsimaissa on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä ja käsitteelle on myös annettu eri nimityksiä. Silti näissä kaikissa esityksissä on ollut myös tiettyjä yhdistäviä seikkoja. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossa. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- ja rakennusalan liikesopimuksista. si myös yleiseen liiketoimintaosaamiseen. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjaukset. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto ja myös johdon tuki. Sopimushallinnasta yrityksessä voidaan myös määrätä vastaamaan 59 kts. aiheesta myös Hemmo, Sopimusoikeus II. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää tapahtunut (esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseenXxxxxx 1991; Xxxxxxxxx 1993; Xxxx 2003; X’Xxxxx 2007). Ratkaisusta ei Suomen tilanteen vertaaminen monien muiden länsimai- den tilanteisiin on silti tehtävä harkiten muun muassa erilaisista terveydenhuollon ammattiryhmien rakenteista ja kansallisista työmarkkinamekanismeista johtuen. Suomessa EU- ja ETA-maiden ulkopuolella tutkintonsa suorittaneiden sairaan- hoitajien pätevöitymisvaatimukset ja käytännöt ovat olleet kansainvälisesti katso- en tiukkoja, vaikkakin varsin pirstaleisia. Tutkimuksen perusteella voidaan päätyä siihen, että maahanmuuttajasairaanhoitajien läpikäymällä vaativalla pätevöitymis- koulutuksella on keskeinen rooli maahanmuuttajasairaanhoitajien työmarkkinoil- le sisäänpääsyssä ja hyvän työmarkkina-aseman saavuttamisessa. Tutkimuksen tulosten perusteella voi myös päätellä, että EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta Suomeen muuttaneiden sairaanhoitajien sisäänpääsyä suomalai- sille sairaanhoitajatyömarkkinoille vaikeuttavat ennen kaikkea työmarkkinoita säätelevät instituutiot: terveydenhuollon ammatinharjoittamista koskeva sään- tely, sen eri toimijatahoille hajautettu institutionaalinen toimeenpano sekä edellä mainittuja tekijöitä ohjaava julkinen valta. On huomionarvoista, että yhteiskun- nassa vallitsevista ennakkoluuloista huolimatta työvoiman ostajat näyttävät tä- män tutkimuksen valossa olevan valmiita palkkaamaan Suomessa pätevöityneitä maahanmuuttajasairaanhoitajia reiluin ehdoin. Tämä kohdistaa erityisiä haastei- ta maahanmuuttajasairaanhoitajien pätevöitymiskoulutusjärjestelmän kehittämi- seen. Pätevöitymiskoulutusta olisi osapuolilla valitusoikeuttavaltakunnallisesti yhtenäistettävä, jotta hakijat olisivat yhdenvertaisessa asemassa koulutuksen järjestävästä oppilaitoksesta ja koulutuksen rahoittajasta riippumatta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua Hakijoiden yhdenvertaisen aseman lisäksi yhtenäisen pätevöitymisjärjestelmän kehittäminen on merkinnyt riskinottoaensiarvoisen tärkeää myös sairaanhoitajan työmarkkinoille pääsevien ammattilaisten yhtenäisen laadun ta- kaamiseksi. Yhtäläisen pätevyys on puolestaan edellytys sairaanhoitajien työmark- kinoiden eriytymisen välttämiselle. Tutkimus nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä niin taloudellisesti kuin eettisesti kestävistä ratkaisuista terveydenhuollon työvoimavajeen täyttämisessä. Tutkimus herättää kysymään, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitäkannattaako taloudelliset resurssit suunnata ensisijaisesti ul- komailta rekrytoitaviin sairaanhoitajiin, joista ehkä vain harvat suunnittelevat asettuvansa vastaanottavaan maahan pidemmällä tähtäimellä, vai sellaisten maas- sa jo asuvien sairaanhoidon ammattilaisten täydennyskouluttamiseen, jotka jo jo- ka tapauksessa ovat asettautuneet osaksi suomalaista yhteiskuntaa? Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut maahanmuuttajasairaanhoitajien am- mattikuntaan kuulumisen tavoista ja ehdoista käytäviä neuvotteluja monessa eri toimintaympäristössä. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likköKokonaiskuvasta muodostuu tällöin laaja, mutta välttä- mättäkin melko pintapuolinen. Joka tapauksessa minimissään oleellista Jatkotutkimuksen tehtäväksi jääkin kuvan tarken- taminen erilaisissa institutionaalisissa ympäristöissä. Nykyisessä tilanteessa, jossa Suomeen ollaan rekrytoimassa ja kouluttamassa sairaanhoitajia EU- ja ETA-mai- den ulkopuolisista maista, näen tärkeäksi jatkotutkimuksen kohteeksi eri reittejä pitkin Suomeen saapuneiden ulkomaalaisten sairaanhoitajien pätevöitymisproses- sien tutkimisen ja vertaamisen: Miten maahanmuuton reitti vaikuttaa sairaanhoi- tajien pätevöitymisprosessiin? Xxxxxxxxx eroja eri ryhmien pätevöitymiskäytännöis- sä on, ja millaisia seurauksia tällä on yhtäältä ammattikunnan ja työmarkkinoiden rakenteen ja toisaalta maahanmuuttajasairaanhoitajien yhdenvertaisuuden kan- nalta? Pätevöitymiskäytäntöihin liittyen tutkittavan arvoista olisi myös pohjois- maisten pätevöitymiskäytäntöjen vertailu. Pohjoismaat avaavat monia muita maita relevantimman vertailevan tutkimuskontekstin siinä mielessä, että yritysniiden tervey- denhuollon toimintaympäristön rakenteelliset ja kulttuuriset järjestelmät ovat lä- hempänä toisiaan moniin muihin länsimaihin verrattuna. Tutkimuksen tematiikasta avautuu lukuisia mielenkiintoisia ja yhteiskunnalli- sesti tärkeitä kysymyksiä jatkotutkimukselle, jolla joista edellä nostin esiin vain muuta- mia. Ulkomaalaisten terveysammattilaisten rantautuminen suomalaiseen tervey- denhuoltoon on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä dynaamisessa vaiheessa oleva ilmiö, joka nostaa esiin monenlaisia kokemuksia, tunteita, odotuksia ja asenteita ammattikuntien ja niitä ympäröivien instituutioiden lisäksi myös julkisessa keskustelussa. Samalla kun maahanmuutta- jien määrä ja näkyvyys ovat yhteiskunnassamme hiljalleen kasvaneet, myös maa- hanmuuttajia koskeva yhteiskunnallinen keskustelu on yhä polarisoituneempaa (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelytks. Keskinen ym. 2009), tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaan. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteen. Viime vuosien ja vuosikymmenten kehitys Suomen sopimusoikeudessa on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä ja –tekniikkaa korostavia suuntauksia. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapojakeskusteluissa vastakkainasettelu yhtäältä työn ja toisaalta erilaisten sosiaalisten ja humanitaaristen perusteiden vuoksi maahan muuttavien ihmisten kesken näyttäytyy erityisen merkityksellisenä tutkimieni maahanmuuttajasairaanhoitajien näkökulmasta. Keskusteluihin näyttää kietou- tuneen moraalisiksi tulkittavia kamppailuja siitä, millä perusteella on oikeus tulla maahan, olla maassa, tehdä työtä ja kuulua yhteiskuntaan. Xxxxxx tutkimukseni täyttäneen tehtävänsä, jos se on onnistunut ravistelemaan edes jossain määrin nii- tä syvään juurtuneita kulttuurisia käsityksiä ja odotuksia, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla myös käytännön toimijoita. Tämä on hyvin haastavaa, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaa. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- ja kehitystyön edistäminensyrjäyttävät – ehkä tahattomastikin – osaavia maahanmuuttajataustaisia (nais)ammattilaisia työmark- kinoiltamme.

Lopuksi. Tässä artikkelissa Artikkelissa olemme analysoineet, millä tavoin vammaisten henkilöiden oi- keuksien yleissopimuksen tavoite sosiaalisesta osallisuudesta vaikuttaa työlain- säädännön tulkintaan silloin, kun on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan käsitettä kyse vammaisen työntekijän työn teke- misen edellytyksistä ja työstä suoriutumisesta. Olemme etsineet kansallisesta työlainsäädännöstä kiinnekohtia ja yhtäläisyyksiä, joiden kautta yleissopimuk- sen paikkaa Suomen modernissa sopimusoikeudessatavoite voidaan integroida osaksi työsopimussuhdetta. Sopi- mushallinnalla Olemme osoittaneet sopimusoikeudellisen kohtuusperiaatteen ja yhdenvertaisuusoikeuksien alalla vaikuttavan suhteellisuusperiaatteen välillä olevan yhteyden. Vammaiset tarvitsevat ennen kaikkea mahdollisuutta palkkatyöhön, materi- aalisia hyödykkeitä, kohdennettuja voimavaroja sekä henkilökohtaisten kykyjen kohentamista, kuten Xxxx Xxxxxx on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä todennut.51 Haavoittuvassa asemassa ole- vien ihmisten sosiaalisen osallisuuden toteuttaminen edellyttää yhdenvertai- sen, universaalisti suunnitellun, pelikentän rakentamista. Kuten vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimus kuvastaa, tällöin ensisijaista on yleinen saavutettavuus, joka voidaan työoikeuden alalla saavuttaa universaaleilla työ- turvallisuusvelvoitteilla sekä työsopimukseen perustuvilla työkyvyn edistämistä ja käsitteelle on myös annettu eri nimityksiäylläpitämistä koskevilla toimenpiteillä. Silti näissä kaikissa esityksissä on ollut myös tiettyjä yhdistäviä seikkoja. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossaOikeutta kohtuulliseen mukautukseen tulee arvioida vasta viimesijaisena toimenpiteenä silloin, kun esteettömyysvaa- timuksen täyttäminen tai työturvallisuuteen ja työkykyyn liittyvät toimenpiteet, kuten esimerkiksi vähäiset muutokset työtehtäviin, eivät yksittäistapauksessa ole riittäviä. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- ja rakennusalan liikesopimuksistatoimenpiteet sosiaalisen osallisuuden toteuttamiseksi voivat olla hyvinkin samanlaisia riippumatta siitä, perustuvatko ne työkyvyn edistämiseen vai toteutetaanko niillä yhdenvertaisuuslaissa säädettyjä 51. si myös yleiseen liiketoimintaosaamiseenKs.Vehmas 2018, s. 52. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjauksetkohtuullisia mukautuksia. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto on kiinnitettävä huomioita kohtuusperiaat- teen ja myös johdon tukisuhteellisuustestin yhdensuuntaiseen soveltamiseen. Sopimushallinnasta yrityksessä voidaan myös määrätä vastaamaan 59 ktsVaatimus universaalien toimenpiteiden ensisijaisuudesta turvaa ennen kaik- kea kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa työmarkkinoilla ja työsuh- teessa. aiheesta myös Hemmo, Sopimusoikeus II. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta Silloin huomio ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua on merkinnyt riskinottoakiinnity yksittäisen työntekijän ominaisuuksiin, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitätältä edellytä mukautusten vaatimista. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista onOn ilmeistä, että yrityshaavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalinen osallisuus ja siihen liittyvä oikeus työhön voi to- teutua ainoastaan, jolla on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelyt)jos yhdenvertaisuusoikeudet pystytään tehokkaalla tavalla integroimaan osaksi kansallista työoikeutta ja niitä opitaan arvioimaan osana sopimusoikeudellista suhdetta. Sosiaalisen osallisuuden tavoitteen toteuttaminen työelämässä edellyttää siten myös työsopimusoikeuteen painottuvaa tutkimusta ja harkintaa. XXXXX XXXXXXXXXXX, tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaan. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteen. Viime vuosien ja vuosikymmenten kehitys Suomen sopimusoikeudessa on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä ja –tekniikkaa korostavia suuntauksia. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapojaLL.D., jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla myös käytännön toimijoita. Tämä on hyvin haastavaaPostdoctoral Researcher, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaa. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- ja kehitystyön edistäminen.University of Eastern Finland – XXXXX XXXXXXXX, LL.D., Associate Professor, University of Eastern Finland

Lopuksi. Tämän tutkielman tarkoituksena oli määritellä Suomessa käytetyn yhteyskuntasopimuksen käsitettä työmarkkinapoliittisessa kontekstissa. Käsitteen keskiössä oli uudenlainen kolmikanta, jonka tarkoituksena oli tehdä valtiontaloudessa korjausliike ja parantaa Suomen kilpailukykyä. Työehtoja haluttiin saada joustavimmiksi, jotta työpaikkoja voisi syntyä lisää ja suomalaisten työssäkäynti olisi tulevaisuudessakin turvattu. Yhteiskuntasopimuksella pyrittiin korjaamaan taloudessa ne ongelmat, jotka aiemmin oli pyritty korjaamaan markan devalvoinnilla. Se nähtiin hallituksen näkökulmasta myös paremmaksi ratkaisuksi kuin suuremmat leikkaukset ja veronkorotukset. Molemmissa tapauksissa, kun yhteiskuntasopimusta alettiin valtionjohdon toimesta muodostamaan, muodostui hallitus porvaripuolueista. Keskustan ja kokoomuksen näkemykset työelämän uudistamisesta kohtasivat tavoilla, joilla yhteiskuntasopimus olisi mahdollista toteuttaa. Sopimus nähtiin osana ratkaisua pelastaa Suomen kilpailukyky ja taloudellinen tilanne. Aikaisempien kokonaisratkaisujen sijaan tavoitteena oli hallituksen toimesta tehdä työehdoista aikaisempaa joustavampaa, sillä tuotantokustannusten alentamisen uskottiin ratkaisu parantaa Suomen kilpailukykyä. Tavoite kolmikannan muuttamisesta parlamentaarisemmaksi menettelytavaksi myös miellytti hallituksen oikeistolaisia, sillä samalla se veisi ay-liikkeelle kerääntynyttä valtaa. Tämän kolmikannan porvarillisuuden lisäksi on huomioitava se, miten keskeisessä roolissa Keskusta on ollut yrityksessä muodostaa sopimusta. Molemmilla kerroilla puolue oli eduskuntavaalien selvä voittaja sekä pääministeripuolue tai puolueen puheenjohtaja toimi hallitustunnustelijana. Ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja puolue oli kirjoittanut yhteiskuntasopimuksen osaksi vaali- ja erityisohjelmiaan ja näin sitonut sen osaksi talous- ja työelämäpolitiikkaansa. Onkin siis selvää, että keskusta yhdistyy yhteiskuntasopimuksen käsitteeseen vahvemmin kuin mikään muu puolue Suomessa. Tässä artikkelissa työmarkkinapoliittisessa yhteiskuntasopimuksessa on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan paljon piirteitä, joita voidaan rinnastaa Xxxx-Xxxxxxx Xxxxxxxxx klassiseen yhteiskuntasopimusteoriaan. Silti nämä kaksi käsitettä tarkoittavat eri asiaa. Teorian sijaan yhteiskuntasopimusta lähdettiin tarkoituksella muodostamaan osapuolia sitovaksi sopimukseksi eikä tavoitteena ollut valtion perustaminen. Epäselvyyden välttämiseksi näistä kahdesta käsitteestä olisi hyvä puhua niiden tarkemmilla nimillä, kuten esimerkiksi klassinen yhteiskuntasopimusteoria ja työmarkkinapoliittinen yhteiskuntasopimus. Työmarkkinapoliittinen yhteiskuntasopimus ei tarkoita klassista yhteiskuntasopimusta, mutta se ei ole myöskään tarkoita perinteistä tulopoliittista kokonaisratkaisua. Se ole valtio olemassaoloa perusteleva teoria, vaan se tarkoittaa parlamentaarisesti toteutettua, kilpailukykyä parantavaa kolmikantaa. Suomalaisessa konsensuspolitiikassa on puhuttu linnarauhasta, tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta, yhteiskuntasopimuksesta ja nyt kilpailukykysopimuksesta eli kikystä. Näissä kaikissa käsitteissä on paljon yhtäläisyyksiä keskenään ja niitä onkin käytetty keskenään ristiin. Silti suomalaisen tulopolitiikan ulottuvuuden auttavat hahmottamaan, mikä käsite milloinkin on oikea kuvaamaan kolmikantaa. Ainoastaan tulevaisuus näyttää sen, jäävätkö vuodet 1991 ja 2015 ainoiksi yrityksiksi muodostaa Suomessa yhteiskuntasopimus hallituksen ja etujärjestöjen välillä. Työnantajaosapuoli ei ole ollut halukas enää kokonaisratkaisujen tekemiseen Suomessa ja on ollut merkkejä jopa paikallisen sopimisen lisäämisestä työmarkkinoilla.171 Se ei kuitenkaan sulje täysin pois mahdollisuutta, etteikö kolmikantaa joskus vielä tulevaisuudessa yritettäisi muodostaa varsinkin tilanteessa, jossa aloite tulee hallituksen toimesta. Tulevaisuudessa voi olla tilanne, jossa eduskuntavaalien jälkeen Suomen Keskusta on saanut suuren vaalivoiton ja lähtee muodostamaan porvarihallitusta Xxxxxxxxxxx kanssa. Samalla hallitus tai Keskustan johto lähtee tunnustelemaan järjestöjen halukkuutta muodostaa sopimus, jolla parannettaisiin Suomen kilpailukykyä, valtion taloudessa tehtäisiin korjausliike ja työehtoihin tehtäisiin muutoksia joustavuuden parantamiseksi. On hyvinkin mahdollista, että tämän sopimuksen 171 Pääkirjoitus: Yrityskohtainen sopiminen otti loikan tes-kierroksella xxxxx://xxx.xxxxxxxxx.xx/xxxxxxxxxxxx/x/x00xxx00-xxx0-00xx-00xx-xx00x00x0x0x (Katsottu 22.4.2022) nimi olisi silloin kilpailukykysopimus, mutta sen paikkaa Suomen modernissa sopimusoikeudessataustat ovat suomalaisessa työmarkkinapoliittisessa yhteiskuntasopimuksessa. Sopi- mushallinnalla Yhteiskunnan muuttuessa myös sanojen merkitykset muuttuvat. Sana piraatti on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä ja käsitteelle aikaisemmin tarkoittanut merirosvoa, mutta nykyään se on myös annettu eri nimityksiärinnastettavissa laittomasti kopioituun tekijänoikeussuojan omaavaan teokseen. Silti näissä kaikissa esityksissä Samalla tavoin yhteiskuntasopimus on ollut myös tiettyjä yhdistäviä seikkojavuosisatojen aikana saanut uuden merkityksen. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossa. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- ja rakennusalan liikesopimuksista. si myös yleiseen liiketoimintaosaamiseen. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjaukset. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto ja myös johdon tuki. Sopimushallinnasta yrityksessä Näin ollen voidaan myös määrätä vastaamaan 59 kts. aiheesta myös Hemmo, Sopimusoikeus II. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua on merkinnyt riskinottoa, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitä. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista ontodeta, että yritys, jolla käsitteiden muuttuminen on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelyt), tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaan. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteen. Viime vuosien ja vuosikymmenten kehitys Suomen sopimusoikeudessa on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä ja –tekniikkaa korostavia suuntauksia. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapoja, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla myös käytännön toimijoita. Tämä on hyvin haastavaa, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaa. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- ja kehitystyön edistäminenosa yhteiskunnallista muutosta.

Lopuksi. Tässä artikkelissa Artikkelissani xxxx tarkastellut sitä, miten perinteinen työsopimus on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan käsitettä käännetty sarjaku- vasopimukseksi sen menettämättä asemaansa oikeudellisesti pätevänä asiakirjana. Xxxx pyrkinyt osoittamaan, xxxx sarjakuvan muoto voi auttaa esimerkiksi kieli- tai lukutaitonsa vuoksi heikommassa asemassa olevia ymmärtämään oikeudellisen asiakirjan sisällön. Kun intersemioottisen käännösprosessin kohteena on perinteinen kirjoitettu oikeudellinen asiakirja, joka käännetään kuvaa ja sen paikkaa Suomen modernissa sopimusoikeudessasanaa yhdistäväksi multimodaaliseksi tekstiksi, läh- detekstiä joudutaan muokkaamaan paljon. Sopi- mushallinnalla Kuvien välittämät merkitykset ja visuaalisen kielen ominaispiirteet tekevät lähdetekstin muokkaamisesta välttämätöntä, mutta juuri se vaikuttaa tekstin ymmärrettävyyteen. Kun asiakirja saa käännösprosessissa uuden visu- aalisen muodon, lukija pystyy ymmärtämään asiakirjan sisällön. Työsopimuksen hanka- lat termit ja fraasit muuttuvat kertomukseksi elämän arkisista asioista, mikä auttaa lukijaa myös muistamaan työsopimuksen sisältämät yksityiskohdat. Lisäksi työsopimuksen visuaalinen muoto parantaa allekirjoittavan osapuolen asemaa, xxx xxx pystyy samaistumaan sarjakuvasopimuksessa kuvattuun työntekijään. Xxxxxxx xx xxx Xxxxxxxxx (1996/2006) visuaalisen kieliopin perusteella lukijan luottamusta xxxxx xxxxx- kuvassa esitetyn henkilöhahmon lukijaan kohdistuva suora katse ja kuvan perspektiivi. Sopimuksessa Law-niminen henkilöhahmo xxx xxxx edustaja kutsuu työntekijän työhön plantaasille, jossa korostetaan yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tämäntyyp- pistä abstraktia viestiä ei perinteisessä työsopimuksessa ole näkyvissä, vaikka se voidaan- kin lukea epäsuorasti rivien välistä. Olennainen muutos, joka sopimuksen käännösprosessissa tapahtuu, liittyy tekstilajiin. Yksi sarjakuvan ominaispiirteistä on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä kerronnallisuus, joka osoittautui keskeiseksi teki- jäksi tarkastellessani lähde- ja käsitteelle kohdetekstiä. Sarjakuvaa lukiessaan lukija rakentaa ruu- duissa olevien visuaalisten ja verbaalisten vihjeiden perusteella kertomuksen. Lukijalla on siis tärkeä rooli kuvien tulkitsijana. Kuvien yksityiskohtia voidaan kuitenkin muokata xxxxx, xxxx lukija ei pysty tulkitsemaan liikaa kuvien sisältöä. Esimerkiksi tilannekonteks- tiin kuuluvista kuvien taustoista voidaan poistaa yksityiskohdat ja henkilöhahmot voidaan esittää vähäeleisesti. Näin on tehty myös annettu eri nimityksiätarkastelemassani asiakirjassa. Silti näissä kaikissa esityksissä on ollut myös tiettyjä yhdistäviä seikkoja. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossa. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- ja rakennusalan liikesopimuksista. si myös yleiseen liiketoimintaosaamiseen. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjaukset. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto ja myös johdon tuki. Sopimushallinnasta yrityksessä voidaan myös määrätä vastaamaan 59 kts. aiheesta myös HemmoAnalyysi osoit- taa, Sopimusoikeus II. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua on merkinnyt riskinottoaxxxx kulttuurikonteksti, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitä. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista on, että yritys, jolla on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelyt), tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaan. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteen. Viime vuosien ja vuosikymmenten kehitys Suomen sopimusoikeudessa on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla johon sisältyvät muun muassa sopimuskäytäntöjä ja –tekniikkaa korostavia suuntauksiakohdetekstissä käytetyt sym- xxxxx xx eleet, on keskeinen kulttuurisidonnaisten merkitysten ymmärtämiseksi. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapojaTarkaste- lemassani sarjakuvasopimuksessa on käytetty vain sellaisia ikonisia merkkejä, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla ovat yleisesti tunnettuja. On tärkeää muistaa, xxxx vaikka sarjakuva on sinänsä luonteeltaan kerronnallinen, sarja- kuvasopimus on oikeudellinen asiakirja, jonka on oltava mahdollisimman yksiselitteinen xx xxxxx ei voi jättää tilaa lukijan tulkinnalle. Tämän olennaisen eron takia sarjakuvasopi- mus on kahden hyvin erilaisen tekstityypin ristiriitainen yhdistelmä. Sarjakuvasopimuk- xxxxx kerronnallisuus voittaa oikeudellisen tekstin järjestyksen, kun taas perinteisessä so- pimuksessa oikeudellinen sisältö täsmällisine termeineen ja fraaseineen voittaa tulkintaan kutsuvan kerronnan. Tästä syystä voidaan sanoa, xxxx sarjakuvasopimus ei ole visualisoitu sopimus eikä sopimuksen alalaji, vaan hybriditekstilaji. Tämän artikkelin päätavoitteena oli selvittää, täyttääkö sarjakuvasopimus Etelä-Afrikan työsopimuslain alakohtaisten minimiehtojen (The Sectoral Termination 13) edellyttämät vaatimukset ja onko se työntekijän näkökulmasta saavutettavampi kuin perinteinen työ- sopimus. Sarjakuvasopimuksen tekijöillä on oltava riittävästi tietoa paitsi kohdetekstin käyttäjien kulttuur(e)ista myös käytännön toimijoitalaeista ja muista oikeudellisista teksteistä, joihin sopimus perustuu. Tämä Taustatiedon tuntemus on hyvin haastavaatärkeää, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua xxxxx xxx esimerkiksi työsopimuslain pääsi- sältö on epäselvästi ilmaistu, se voi aiheuttaa hämmennystä ja kehitystyötä tuota tavoitetta epävarmuutta allekirjoitta- xxxxx. Tarkastelemassani sarjakuvasopimuksessa ei voida saavuttaatällaista ongelmaa ole, xx xxxx voikin pitää varteenotettavana vaihtoehtona perinteiselle työsopimukselle silloin, kun työntekijä ei jostain syystä pysty ymmärtämään kirjoitettua sopimustekstiä. Tavoitteen saavuttamisessa Analyysin perusteella voidaan todeta, xxxx käännösprosessin tuloksena on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- syntynyt oikeudellinen asiakirja, joka on selkeä, ymmärrettävä ja kehitystyön edistäminenyksiselitteinen – xx xxxxx saavutettava – asiakirja, joka auttaa lukijaa ymmärtämään oikeutensa ja velvollisuutensa työntekijänä.

Lopuksi. Tämän artikkelin tarkoituksena ja tavoitteena oli syventyä hahmottamaan ja analysoimaan kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteita. Tutkimuskysymyksenä oli, mikä merkitys moder- neilla sopimusoikeuden ajattelutavoilla on kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimuksissa. Mainitussa hahmottamisessa ja analysoinnissa pääasiallisena näkökulmana oli sopimussuh- teiden pitkäkestoisuus. Sopimusten pitkäkestoisuutta on Suomenkin sopimusoikeudessa tut- kittu jossain määrin, mutta näkökulmaa ei ole juurikaan suhteutettu tiettyyn toimialaan tai sopimustyyppiin, kuten esimerkiksi kiinteistöpalvelusopimuksiin. Tällainen ajattelutapa, jossa teoriaa sovelletaan käytäntöön, on myös tutkimuksellisesti perusteltu. On huomattava, että kiinteistöpalveluiden sopimuskäytännöt ovat aiemmin pohjautuneet OIKEUS 2/2007 197 tavarakaupassa ja rakentamisessa sovellettuihin sopimuskäytäntöihin. Esimerkiksi tavarakau- pasta poiketen palveluhankinnoissa hankinnan tarkka määrittely on usein ongelmallista, kos- ka palvelut ovat aineettomia ja ennemminkin toimintaprosesseja kuin fyysisiä tuotteita. Näin ollen palvelut ja palvelusopimukset vaativat jo perusteiltaan erilaista lähestymistapaa. Palve- lusopimukset ovat tyypillisesti pitkäkestoisia sopimuksia (usein vuosien mittaisia), ja niissä korostuu mm. yhteistoiminnallisuus ja tarve joustavuuteen. Artikkelissa pyrittiin erityisesti hahmottamaan kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteita sopimusoikeudellisesti ja sopimuksellisesti. Tässä artikkelissa on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan käsitettä hyödynnettiin sekä kansallisissa että kan- sainvälisissä yhteyksissä esiin tuotuja sopimusoikeuden ja sen paikkaa Suomen modernissa sopimusoikeudessasopimuksellisuuden ajattelutapoja. Hahmottaminen tehtiin jossain määrin teoreettisella tasolla, mutta kuitenkin kiinteistöpalve- luiden ja niiden kumppanuussopimusten erityispiirteet huomioon ottaen. Kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten kaltaiset pitkäkestoiset sopimukset vaativat toimiakseen joustavuut- ta. Pitkäkestoinen sopimus voidaan nähdä prosessina, joka elää ja muuttuu jatkuvasti. Sopi- mushallinnalla muksen prosessikäsitys on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä jaettu kolmeen ulottuvuuteen: asialliseen, ajalliseen ja käsitteelle henkilölli- seen. Kaikkien näiden ulottuvuuksien kautta voidaan hahmottaa ja kuvata pitkäkestoisia so- pimuksia. Tällä hahmottamisella voidaan pyrkiä todellakin kuvaamaan sopimussuhteita, mutta tätä kautta on vaikeampi saavuttaa konkreettisempia tuloksia, kuten esimerkiksi argumenttien luomista tai kehittämistä. Silti sopimuksen prosessikäsityksen eri ulottuvuuksien kautta voi- daan kuvata pitkäkestoisia sopimussuhteita ja tarkastella, kuinka sopimuskäsitys suhteutuu esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimuksiin. On silti todettava, että sopimuksen prosessikäsityksen ulottuvuuksien vaikutusten merkitykset, ilmentymiset ja ”realisoituminen” vaihtelevat aina tapauskohtaisesti riippuen muun muassa siitä, millaisesta toimintaympäris- töstä, sopimuksesta, sopimussuhteesta ja sopimusosapuolista on kyse. Tässä suhteessa myös kiinteistöpalvelut ja niiden kumppanuussuhteet muodostavat oman arviointikohteensa. Relational contracting -oppi on myös annettu eri nimityksiäkehitetty pitkäkestoisten sopimussuhteiden yhtey- teen. Silti Se yhdistää piirteitä käytännön sopimustoiminnasta ja sopimusoikeudesta. Oppi koros- taa sosiaalisia aspekteja, etenkin sellaisia, joita ei voi johtaa suoraan itse kirjallisesti solmitus- ta sopimuksesta. Tällainen lähestymistapa avaa uusia näkökulmia pitkäkestoisten sopimus- suhteiden, kuten esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteiden ja -sopimusten, ar- viointiin. Lähtökohtahan näissä kaikissa esityksissä on ollut myös tiettyjä yhdistäviä seikkoja. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossa. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- ja rakennusalan liikesopimuksista. si myös yleiseen liiketoimintaosaamiseen. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjaukset. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto ja myös johdon tuki. Sopimushallinnasta yrityksessä voidaan myös määrätä vastaamaan 59 kts. aiheesta myös Hemmo, Sopimusoikeus II. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua on merkinnyt riskinottoa, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitä. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista kumppanuussopimuksissa on, että yritystoimitaan solmitun kirjalli- sen sopimuksen mukaisesti, jolla mutta mainituilla sosiaalisilla aspekteilla, käytännön sopimustoi- minnalla ja vaatimuksella joustavuudesta on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelyt)se vaikutus, tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaan. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen että tilanteen vaatiessa sopimusta voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteenjoko suullisesti tai kirjallisesti tarkentaa, tarkistaa tai jopa muuttaa. Viime vuosien aikoina pitkäkestoisia sopimussuhteita koskevana sopimuskäsitykseen liittyvänä teemana on nostettu esiin sopimuksen dynaamisuus. Se merkitsee sopimuksen täydentymis- tä. Ideana on, että tällaisten sopimusten ja vuosikymmenten kehitys Suomen sopimusoikeudessa sopimusjärjestelyjen velvoitteiden lopullinen sisältö määräytyy vasta sopimusten solmimisen jälkeen. Kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteis- sa tämä ajattelutapa voi olla toimiva ja käytännöllinenkin pyrittäessä sopimukselliseen jousta- vuuteen. Ajattelutapa, jossa sopimus täydentyy sopimuksen solmimisen jälkeen, vaatii yrityk- siltä paljon panostusta ennakolliseen sopimussuunnitteluun. Dynaamisen sopimussuunnitte- lun kriteeriksi voidaan esittää se, että valitun täydentymisen tavoitteen puitteissa täydentymi- 198 Oikeus 2/2007 sen on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä tuotettava ennakoitavuuden ja –tekniikkaa korostavia suuntauksiahyväksyttävyyden kriteerit toteuttavia lopputuloksia. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapojaSopimusoikeuden näkökulmasta sopimusvapaus johtaa siihen, että suunnittelussa tulee enem- män korostua itse asetettujen päämäärien saavuttaminen itse määritettävällä tavalla ja itse määritettävällä sisällöllä. Ennakoiva oikeus on viime vuosina lisännyt merkitystään sopimusoikeudellisissa ja sopi- muksellisissa yhteyksissä. Ennakoivassa oikeusajattelussa korostetaan sopimusten valmiste- luvaiheita, jolloin esiin nousee kysymyksiä, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla koskevat esimerkiksi sopimusneuvotteluiden sisältöä, laadittavien sopimusehtojen ja -mekanismien muotoa ja yrityskohtaisia toimintamal- leja. Kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimukset ovat laaja-alaisia ja monimutkaisiakin so- pimusjärjestelyjä, jotka vaativat perusteellisen sopimusvalmistelun. Tästä syystä ennakoivan oikeuden lähestymistapa soveltuu hyvin tällaisiin sopimusjärjestelyihin. Ennakoivan oikeuden ideaan liittyvät myös käytännön toimijoitaerilaiset yrityskohtaiset toimintamallit ja eri ammattiryhmien yhteistyö sopimusvalmisteluissa. Yrityksillä on pääsääntöisesti monenlaisia intressejä ja tavoitteita liittyen sopimusten valmisteluun ja lopulta solmittavaan sopimukseen. Sillä, miten yritys kykenee esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten osalta huomioimaan sopimusvalmistelussa teknisiä, kaupallisia ja juridisia asioita koskevat kysymyk- set, vaikuttaa siihen, kuinka yritys kykenee saavuttamaan tulevan sopimuksen kannalta hy- vän lopputuloksen. Tämä edellyttää edellä mainittuja aloja edustavien henkilöiden hyvää yh- teistyötä ja yhteisen kielen löytämistä. Myös sopimustoiminnan monitieteiseen tutkimukseen näyttäisi olevan kiistatonta tarvetta. Myös riskejä ja riskienhallintaa voidaan tarkastella ennakoivan oikeuden kannalta. Kun riski mielletään esimerkiksi kiinteistöpalveluiden kumppanuussopimusten osalta ennakollises- ti, sitä voidaan arvioida moniulotteisesti sopimusvalmistelussa. Tällöin riski ei rinnastu vas- tuuseen, jota arvioidaan sopimusoikeudessa aina jälkikäteisesti esimerkiksi sopimusvelvoit- teiden täyttämisen ja vahingonkorvausten näkökulmasta. Kun riskiä tarkastellaan ennakolli- sesti, sitä voidaan työstää sopimuksellisesti ja räätälöidä sitä koskevia sopimusehtoja tulevaa sopimussuhdetta ajatellen. Myös riskienhallinta liittyy olennaisena osana riskeihin. Kun riski- hallintavälineet arvioidaan ennakollisesti, myös niitä voidaan työstää sopimuksellisesti. Artikkelissa tarkasteltiin myös kahta kiinteistöpalveluiden kumppanuussuhteisiin kehi- tettyä sopimusmallia. Nämä mallit kuvaavat kehitystä, joka on hyvin haastavaatapahtunut Suomessa viime vuosina kiinteistöpalveluiden kumppanuusjärjestelyissä. Puitekumppanuusmalli on eri muo- doissaan tällä hetkellä käytössä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Kahdenvälinen kump- panuusmalli puolestaan on tähän saakka ollut käytössä pelkästään yksityisellä sektorilla. Ei ole kuitenkaan juridisia esteitä siihen, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua että se voitaisiin ottaa käyttöön myös julkisella sektoril- la. Molemmat sopimusmallit tuovat esiin seikkoja, joilla on merkitystä kumppanuuteen perus- tuvissa liikesuhteissa. Näitä ovat mm. kumppanuusorganisaatiota, kumppanuuden prosesse- ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaaja kehitystoimintaa koskevat sopimusehdot. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- Toisaalta sopimusmallit kertovat siitä, millaisia perinteisiä sopimusjuridiikan ehtoja pitkäkestoiset liike-elämän sopimukset vaativat. Näitä ovat esimerkiksi vahingonkorvaukset, ylivoimainen este, olosuhteiden muutokset, sopimuksen päät- täminen ja kehitystyön edistäminenriitojen ratkaisu. OIKEUS 2/2007 199 Abstract in English PARTNERSHIP AGREEMENTS IN THE FIELD OF REAL ESTATE SERVICES The aim and purpose of this article is to study and outline partnering relations in the field of real estate services in the context of contract law and contracting. At first the article will go through certain approaches of contract law and contracting. These approaches are: the process concept of contract, relational con- tract law, the dynamics of contract and preventive law. The article will deal with these approaches shortly and at the same time bring out features that have significance in terms of long-term contractual relations. After this the article will outline partnering relations in the field of real estate services. Keywords: contract law, contracting, real estate services, long-term contracts, partnership agreements KIRJALLISUUS Fiilin, Petri: Kohti kokonaisvaltaista riskienhallintaa. Teoksessa Fakta 10/2000. Faktum Oy. Kouvola 2000. Xxxxxx, Xxxxxxx X.: What Is Preventive Law? Osoitteessa xxx.xxxxxxxxxxxxxx.xxx/xxxxxxxxxxxxx/xxxx0.xxx Grönfors, Xxxx: Avtal och omförhandling, Nerenius & Santé´rus. Stockholm 1995. Oikeus 1/2002, s. 39-42. Helsinki 2002. Kiinteistöliiketoiminnan sanasto. Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry. Helsinki 2001. 1963, s. 55-70.

Lopuksi. Tässä artikkelissa Tutkielmani johdantoluvussa asetin tutkielman tutkimuskysymykseksi, millainen on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan käsitettä julkisten hankintasopimusten sopimusajattelu, joka on löydettävissä sopimusmuutoksia koskevissa en- nakkoratkaisuissa ja lainsäädännössä? Kysymykseen vastaamiseksi tutkielmassa analysoitiin hankintasopimusten muutosten rajoituksia, jotka seuraavat unionin hankintalainsäädännöstä ja toisaalta erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Näin syntynyttä ku- vaa julkisten hankintasopimusten sopimusajattelusta vertasin Pöyhösen ja Xxxxxxxxxxxxx esit- tämiin sopimusmalleihin sekä niin sanottuun suhdesopimusmalliin sen paikkaa Suomen modernissa sopimusoikeudessaselvittämiseksi, mil- laiseksi julkisten hankintasopimusten sopimusajattelua voidaan oikeudellisesti luonnehtia. Sopi- mushallinnalla Edellä esitettyä tutkimuskysymystä on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä syytä purkaa, kuten tässä tutkielmassa olen tehnyt, aloit- tamalla siitä, millainen on nykyaikainen, monimutkaisissa, liiketoiminnan ytimeen ulottuvissa sopimuksissa havaittavissa oleva sopimusajattelu. Pöyhösen esittämässä sopimuksen prosessi- käsityksessä sopimus nähdään sopijaosapuolten välisenä vuorovaikutuksena, jossa sopimusta ei voi kuvata kahden pisteen välisenä janana. Hahmotellessaan sopimuksen prosessikäsitystä Pöyhönen erottelee siitä kolme tarkasteltavaa elementtiä, asiallisen, ajallisen ja käsitteelle on henkilöllisen ulottuvuuden. Xxxxxxxxxxx puolestaan jakaa sopimusoikeuden kehityksen viiteen vastinpariin, jotka ovat: si- sältöneutraalisuus – sisällöllisyys, staattisuus – dynaamisuus, vastakkainasettelu – yhteistoi- minta, atomistisuus –kollektiivisuus sekä abstraktisuus – henkilösidonnaisuus. Vastinpareista ensimmäiset kuvaavat perinteistä tapaa hahmottaa sopimus, jälkimmäiset puolestaan moder- nimpaa tapaa jäsentää sopimussuhdetta. Suhdesopimuksen olennaisiin piirteisiin puolestaan kuuluu ensinnä sen pitkäkestoisuus. Kuten Pöyhösen sopimuksen prosessikäsityksessä, myös annettu eri nimityksiäsopimuksen suhdekäsityksessä sopimussuh- teen alkamista ei voida kaikissa tilanteissa rajata ajallisesti yksiselitteisellä tavalla. Silti näissä kaikissa esityksissä on ollut Siinä jopa sopimusneuvottelut voivat joissain tilanteissa synnyttää sopimusvastuuta. Sopimusneuvottelu- jen jälkeen suhteeseen kuuluvaksi ajaksi katsotaan sopimuksen täyttämiseen kuuluvan ajan li- säksi se aika, joka sijoittuu neuvottelujen käymisen ja sopimuksen täyttämisen aloittamisen vä- liseen ajanjaksoon. Osapuolilla voi olla toisiaan kohtaan velvollisuuksia vielä sopimuksen täyt- tämisenkin jälkeenkin. Suhdesopimuksen tyypillisiin piirteisiin kuuluu toiseksi myös tiettyjä yhdistäviä seikkoja. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossa. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- ja rakennusalan liikesopimuksista. si myös yleiseen liiketoimintaosaamiseen. Sopimushallinnasta on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjaukset. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto ja myös johdon tuki. Sopimushallinnasta yrityksessä voidaan myös määrätä vastaamaan 59 kts. aiheesta myös Hemmo, Sopimusoikeus II. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua on merkinnyt riskinottoa, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitä. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista onse, että yritysse on luonteeltaan epä- täydellinen. Siinä missä klassisessa sopimusajattelussa pyrittiin lähtökohtaisesti määrittele- mään sopimuksessa sen sisältämät velvoitteet ja oikeudet hyvin yksityiskohtaisesti ja tarkasti ennen sopimuksen solmimista, suhdetyyppisessä sopimuksessa ne voidaan sopia puitesopimuk- sen kaltaisesti tai jotkin sopimusehdot voidaan jättää myöhemmin sovittaviksi. Samoin on mah- dollista, että asioista sovitaan yksityiskohtaisesti, mutta myöhemmin sopimuksen täyttämisen aikana todetaan, että alun perin sovittua sopimusta tulee muuttaa. Vastakohtana edellisille sopimusajattelun malleille toimii niin sanottu klassinen, pistemäinen sopimusajattelu. Pöyhösen mukaan pistemäiselle käsitykselle sopimuksesta on ominaista nähdä sopimus kokonaisuutena, joka alkaa tiettynä ajanhetkenä, kestää muuttumattomana voimassa sovitun ajan, minkä jälkeen se päättyy sovittuna ajankohtana. Tällaiselle sopimukselle on omi- naista ensinnä sopimuksen jakamattomuus, siinä toisen osapuolen oikeus on peilikuvamaisesti toisen osapuolen velvollisuus. Velvollisuuksien symmetrisyydestä seuraa se, että pistemäisen ajattelun mukaista sopimusta ei voida jakaa osiin, joissa velvollisuudet ja oikeudet olisivat si- tovuudeltaan tai merkitykseltään erilaisia. Toiseksi pistemäiselle sopimukselle tyypillistä on Pöyhösen mukaan sen pätevyyden tarkkara- jaisuus, se on asiallisesti rajautunut siinä määriteltyihin asioihin ja sillä on selkeä alkamis- ja päättymishetkensä. Pistemäisessä sopimuksessa vastuu ei voi alkaa ennen sopimuksen solmi- mista ja se lakkaa välittömästi sopimuksen mukaiseen suoritukseen tai muuhun saamisen lak- kauttavaan seikkaan. Kolmanneksi pistemäinen sopimus antaa oikeussuojaa vain sitovan sopimuksen perusteella. Sen on täytettävä sille asetetut muotovaatimukset, mikäli sellaisia on ja se on tehtävä oikeus- toimikelpoisuuden ja sopimusvapauden asettamien rajoitusten puitteissa, ennen kuin siihen pe- rustuen voi menestyksellisesti vaatia oikeuksiaan tuomioistuimessa. Viimeiseksi pistemäiselle sopimukselle on Pöyhösen mukaan ominaista se, että se joko on pätevä tai se ei sitä ole, sen pätemättömyys on joko-tai –luonteista. Pätemättömään sopimukseen ei pistemäisessä sopimus- käsityksessä koskaan voi liittyä mitään siihen perustuvaa suojavaikutusta. Tutkielman kolmannessa pääluvussa tarkasteltiin sitä, millaisista oikeuslähteistä julkisia han- kintoja koskeva sääntely nousee ja miten siinä on suhtauduttu hankintasopimusten muutoksiin. Tutkielmassa todettiin, että sopimusmuutossääntely on kehitetty käytännössä täysin Euroopan unionin tuomioistuimen antamien ennakkoratkaisujen kautta. Koska sääntelyä ei ole ollut, rat- kaisut ovat perustuneet ensinnä yleisiin eurooppaoikeudellisiin periaatteisiin, joita unionin tuo- mioistuin on ratkaisukäytännössään kehittänyt. Esimerkkeinä yleisistä oikeusperiaatteista, joilla voidaan nähdä olevan liityntöjä julkisiin hankintoihin, voidaan mainita hyvän hallintota- van periaate, hallintovallan väärinkäytön kielto, suhteellisuusperiaate, oikeus tehokkaisiin oi- keussuojakeinoihin, omaisuudensuoja, pacta sunt servanda –periaate ja vilpittömän mielen suoja. Toinen merkittävä oikeuslähde, jolla on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelyt)vaikutusta julkisten hankintasopimusten sopimusmuu- tossääntelyyn, tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ovat perussopimuksista nousevat periaatteet. Merkittävimpinä julkisiin hankin- toihin vaikuttavina periaatteina eurooppaoikeudessa on pidetty syrjinnän kieltoa, siitä johdettua yhdenvertaisen kohtelun ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaanavoimuuden periaatetta sekä suhteellisuusperiaatetta. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteen. Viime vuosien ja vuosikymmenten kehitys Suomen sopimusoikeudessa on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä ja –tekniikkaa korostavia suuntauksia. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapoja, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla myös käytännön toimijoita. Tämä on hyvin haastavaa, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaa. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- ja kehitystyön edistäminenMainitut pe- riaatteet esiintyvät Euroopan Unionin tuomioistuimen sopimusmuutoksia koskevien ratkaisu- jen oikeusohjeina lähes poikkeuksetta.

Lopuksi. Tässä artikkelissa on syvennytty tarkastele- maan sopimushallinnan käsitettä Osakeyhtiölaki ja yhtiöjärjestys normittavat osakeyhtiön ja sen paikkaa Suomen modernissa sopimusoikeudessaosakkaiden välistä suhdetta, mutta myös osakkaiden keskinäisiä suhteita. Sopi- mushallinnalla on Suomessakin esitetty olevan erilaisia sisältöjä ja käsitteelle on myös annettu eri nimityksiä. Silti näissä kaikissa esityksissä on ollut myös tiettyjä yhdistäviä seikkojaTätä normistoa voidaan täydentää osakassopimuksella. Tässä mallissani sopimushallinta hahmotetaan kronolo- gisesti pitkäkestoisen liikesopimuksen muodossatutkielmassa selvitin siis mikä osakassopimus on, miten se vaihtoehtoisesti päättyy, sekä minkälaisia seuraamuksia sopimuksenvastaisella toiminnalla on. Käytännön esimerkit tulivat pääasiassa kiinteistö- Osakassopimus on yhtiöoikeudellisen instrumentin sijaan sopimusoikeudellinen väline, jolla voidaan sopia yhtiön osakkaiden oikeuksista tai velvollisuuksista. Se voi olla voimassa vain tietyn yhtiökokouksen ajan tai vaikka koko yhtiön elinkaaren. Se voidaan solmia irtisanomisen varaiseksi tai määräaikaiseksi. Koska osakeyhtiölaissa ei ole säännelty, tai edes mainittu osakassopimusta, voidaan sillä disponoida varsin vapaasti eri asioista. Osakassopimuksella ei siis ole tiettyä sisältöä, vakiintunutta muotoa, koska sillä tavoitellaan hyvinkin eri asioita tilanteesta riippuen. Esimerkiksi pääomasijoittajan tullessa mukaan osakassopimuksen tavoite on todennäköisesti hyvinkin erilainen kuin pienessä perheyhtiössä. Sen takia osakassopimuksen sisältö sorvataan aina vastaamaan sen hetkisiä tarpeita vastaavaksi. Osakassopimus solmitaan tilanteessa, jossa katsotaan, ettei yksin osakeyhtiölaki riitä sääntelemään vallitsevaa tilannetta. Asioista voidaan tilanteesta riippuen sopia niin yhtiöjärjestyksessä kuin osakassopimuksessakin. Valinta tehdään sen perusteella, millaista oikeusvaikutusta asioille tahdotaan; sopimusoikeudellista vai yhtiöoikeudellista. Jos sovittavalle asialle riittää sopimusoikeudellinen sitovuus ja rakennusalan liikesopimuksistase halutaan sopia julkisuudelta salassa, on osakassopimus oikea väline. si Edellä on kuvattu osakassopimusta suhteessa yhtiöjärjestykseen. Osakassopimus on joustavampi eikä se ole julkinen, mutta sillä ei myöskään ole sellaista yhtiöoikeudellista sitovuutta kuin yhtiöjärjestyksellä eikä se tule automaattiseksi sitovaksi suhteessa uuteen osakkeenomistajaan. Käytännössä osakassopimuksen sisäistä sitovuutta parannetaan sopimussakolla sekä muilla vahingonkorvauslausekkeilla, jolloin sen rikkominen tehdään kannattamattomaksi. Kaiken kaikkiaan osakassopimus on hyvin joustava väline asioista sopimiseen ja siitä varmasti saadaan kohdeyhtiötä ja sen asioiden sujuvaa päättämistä parhaiten palveleva väline. Osakassopimus ei kuitenkaan ole ainoa keino säännellä valta-asemia, se on mahdollista myös yleiseen liiketoimintaosaamiseenmuun muassa osakkeiden erilajisuuksin, yhtiökokouksen päätöksentekoa koskevin määräenemmistövaatimuksin ja äänileikkurein. Sopimushallinnasta Osakassopimus on eräs työkalu, jolla voidaan täydentää – tietyiltä osin muuttaakin – osakeyhtiömuodon ja osakeyhtiölain tarjoamaa perusmallia. Olennaista on muistaa ettei jokaista osakkaiden välistä sopimusta voi automaattisesti kutsua osakassopimukseksi, mutta kun se osakassopimus on, voi se vaihdella sisällöltään aikalailla laidasta laitaan. Tärkeimmät rajat asettaa osakeyhtiölain pakottavat normit, niiden vastaisia sopimusehtoja ei voida sisällyttää osakassopimukseen. Koska lainsäädäntö ei velvoita osakassopimuksen laatimiseen, toisin kuin yhtiöjärjestyksen, voi sen sisältö olla huomattavasti kirjavampi kuin yhtiöjärjestyksen. Luultavasti yhtiöissä tehdään paljonkin osakkaiden välisiä sopimuksia, mutta joita ei mielletä tai varsinaisesti nimetä osakassopimuksiksi, jotka kuitenkin ovat osakassopimuksiksi luokiteltavissa. Ajatuksena voi osakkaiden kesken olla enemmänkin ”sovitaan nyt varmuuden vuoksi”. Osakassopimuksin voidaan siis sopia laajasti yhtiön asioista ja sillä voidaan sopia niin yhtiön ja osakkaiden kuin pelkästään osakkaidenkin välisistä asioista. Yhtiökokoushan voi päättää vain yhtiön asioista, ei esimerkiksi yhtiön ja osakkeenomistajan välisestä asiasta jossa ei ole kyse heidän yhtiöoikeudellisesta suhteestaan. Osakassopimuksen eduiksi voidaan katsoa että se voidaan pitää salassa, toisin kuin yhtiöjärjestys joka on julkinen. Läheskään aina ei haluta paljastaa ulkopuolisille kaikkea mitä yhtiön asioista on sovittu vaikkakin se lisäisi läpinäkyvyyttä siitä, miten yhtiötä ja sen asioita hoidetaan. Eduksi voidaan laskea myös se, ettei sen solmiminen ole sidottu mihinkään muotoon tai aikaan, vaan osakassopimus voidaan solmia ennen tai jälkeen yhtiön toiminnan tai sen aikana. Myös sopimuksen joustavuus on hyvä laatia yrityskoh- taisesti joko oma strategiansa tai vaihtoehtoisesti erilliset toimintalinjauksetlisä, sillä osapuolet saadaan sitoutettua toimimaan yhtiön kannalta parhaiten. Tällöin sopimushal- linnalle toimintapolitiikkana saadaan virallinen muoto ja myös johdon tukiVaikka osakassopimuksella on lukuisia positiivisia puolia, voidaan sillä katsoa olevan joitain heikkouksiakin. Sopimushallinnasta yrityksessä voidaan myös määrätä vastaamaan 59 ktsNäitä ovat esimerkiksi huono yhtiöoikeudellinen sitovuus sekä se, että aivan kuten muutkin sopimukset, se sitoo vain osapuoliaan. aiheesta myös Hemmo, Sopimusoikeus IINäin ollen sitä ei voida ulottaa esimerkiksi yhtiöön mikäli se ei ole sopimuksen osapuoli. 2003. s. 35–36. Hän puoltaa mallia jossa tällaisen ulkopuolisen tahon antama ratkaisu olisi aina sitova. Kolmannelle annettava sopimuksen muuttamis- ja täydentämisvaltuus voidaan liittää esim. liikavaikeuden mukaiseen olosuhteiden muutostilanteeseen. Ratkaisusta ei olisi osapuolilla valitusoikeutta. Ennakkoon annettu lupaus noudattaa kolmannen ratkaisua on merkinnyt riskinottoa, eikä sen vuoksi tällaista ratkaisua tule kohtuullistaa ilman painavia syitä. jokin erityinen henkilö esimerkiksi sopimuspääl- likkö. Joka tapauksessa minimissään oleellista Toinen huomioitava heikkous on, että yritysette osakassopimus sido mahdollisia uusia omistajia, jolla on merkittävässä määrin pitkäkestoisia sopimusjärjestelyjä (erityisesti esimerkiksi yksilölliset kumppanuusjärjestelyt)toisin kuin yhtiöjärjestys. Osakassopimuksen muuttaminen voidaan tilanteesta ja tarpeista riippuen katsoa joko eduksi tai haitaksi. Sen muuttaminen kun voi olla vaikeaa, tunnistaa sopimushallintaan liittyvät sopimusoi- keudelliset haasteet ja pyrkii huomioimaan ne toiminnassaan. Artikkeli kokonaisuutena osoittaa omalla tavallaan myös millaisten tuoreiden ajatteluta- pojen voidaan katsoa kuuluvan moderniin sopi- musoikeuteen. Viime vuosien ja vuosikymmenten kehitys Suomen sopimusoikeudessa on vahvista- nut oikeusteoreettisten lähestymistapojen rinnalla muun muassa sopimuskäytäntöjä ja –tekniikkaa korostavia suuntauksia. Näissä suuntauksissa pyritään kehittämään ajattelutapojakoska siihen tarvitaan jokaisen sopimusosapuolen myötävaikutus, jotka voivat parhaimmillaan palvella sekä tutkimusta että yhtä lailla myös käytännön toimijoita. Tämä on hyvin haastavaa, mutta ilman tutkimuksellista keskus- telua ja kehitystyötä tuota tavoitetta ei voida saavuttaa. Tavoitteen saavuttamisessa on edel- lytyksenä myös rajat rikkovan poikkitieteellisen tutkimus- ja kehitystyön edistäminentoisin kuin yhtiöjärjestyksen muuttamiseen johon riittää usein jo määräenemmistö.