Saksa. Saksassa ei ollut laissa säädettyä määritelmää työsopimuksesta pitkään aikaan. Kiistatonta kui- tenkin oli, että työsopimus oli alakäsite nk. palvelusopimukselle, joka on määritelty Saksan si- viililaissa (Civil Code). Sittemmin Saksan siviililakiin on otettu työsopimusta koskeva lainkohta (Civil Code 611a), joka perustuu oikeusdoktriiniin ja oikeuskäytäntöön. Uuden määritelmän mukaan työsopimuksen perusteella riippuvaisessa asemassa oleva työntekijä on velvollinen työskentelemään toisen palveluksessa noudattaen annettuja ohjeita. Annetut ohjeet voivat kos- kea työn sisältöä, työaikaa ja –paikkaa. Työntekijän riippuvaisuus työnantajasta vaihtelee kun- kin työn luonteen mukaisesti. Saksalaisessa lainsäädännössä ei tunnisteta työsuhteen käsitettä. Sopimuksia koskevan oikeus- opin mukaan työsopimus muodostaa juridisen pohjan sille, että työtä tehdään vastiketta vastaan. Sopijaosapuolten välistä sopimusta pidetään välttämättömänä, jotta työsuhde voisi syntyä. Saksan lainsäädännössä ei määritellä työntekijän käsitettä. Saksalaiseen oikeusoppiin pohjautu- vassa tuomioistuinkäytännössä on kuitenkin katsottu, että työntekijä on henkilö, joka on sopi- muksen perusteella velvollinen työskentelemään toisen palveluksessa. Tämä määritelmä viittaa siihen, että työntekijä on alisteisessa ja riippuvaisessa asemassa työnantajaansa nähden. Työn- tekijän määritelmään kuuluu ajatus siitä, että hän ei voi järjestää työtään vapaan harkintansa mukaan eikä päättää itsenäisesti työskentelyajankohtia. Saksassa ei ole ns. kolmatta työnteon kategoriaa. Saksassa ei ole myöskään lakitasoista määritelmää työnantajalle. Tuomioistuinkäytännön mu- kaan työnantajuuden käsite johdetaan työntekijän käsitteestä. Oikeuskäytännön mukaan työn- antaja on henkilö, joka palkkaa vähintään yhden työntekijän. Saksalaisen oikeuskäytännön mukaan olennainen piirre työsuhteessa on, että työntekijän työtä ohjataan. Siten työtä koskevien ohjeiden antaminen on merkittävä indikaattori työntekijän alis- teisuudesta. Työntekijän alisteisuuteen viittaavat myös työn teetättäjän ohjeistus työajoista, työskentelypaikasta ja se, että työntekijän tulee olla työnantajansa käytettävissä. Merkitystä on annettu myös sille, käyttääkö työntekijä työnantajan työvälineitä. Tuomioistuimet ovat kiinnit- täneet lisäksi huomiota siihen, tekeekö työnantajan palveluksessa joku muu samaa työtä työn- tekijän asemassa. Merkitystä on lisäksi sillä, kenen hyväksi työn tulos koituu ja kenellä on toi- mintaan liittyvät riskit. Lähtökohtai...
Saksa