Common use of Sairausajan palkka Clause in Contracts

Sairausajan palkka. Sairausajan palkan tarkoituksena on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiä. Jos työntekijän työaika vaihtelee työnantajan työkutsujen perusteella, työnantaja voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikana. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästä, jossa työnantajalla ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata työntekijän oikeus sairausajan palkkaan siten, että työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoon, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissä, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi se, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määrä, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos hän olisi ollut työkykyinen. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 28 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana sellaista lisätyövoiman tarvetta, jota työntekijä olisi kattanut, työntekijälle ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaan. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maa, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillä, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (ns. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät). Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- ja. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitä, että työvuorosta olisi lopulta sovittu. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vuoksi. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksolla, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momentti, jota vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on pyydettä- essä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestään.

Sairausajan palkka. 1. Työnantaja maksaa vakituisille ja ammattityöntekijäkuntaan kuuluville työntekijöille sai- rausajan palkkaa työvuoroluettelon mukaisilta työpäiviltä seuraavasti: - jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti alle kolme vuotta, 28 päivän kalenteriajanjaksolle sattuvilta työpäiviltä - jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta, 35 päivän kalenteriajanjaksolle sattuvilta työpäiviltä - jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta, 42 päivän kalenteriajanjaksolle sattuvilta työpäiviltä - jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään 10 vuotta, 56 päivän kalenteriajanjaksolle sattuvilta työpäiviltä. Sairausajan palkan tarkoituksena palkka maksetaan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä olta- essa olisi ollut työntekijän työpäivä. Ensimmäinen poissaolopäivä on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiäkarenssipäivä. Jos Ka- renssipäiväsääntöä ei kuitenkaan sovelleta sellaiseen vakinaiseen työntekijäkuntaan kuuluvaan työntekijään eikä ammattityöntekijäkuntaan kuuluvaan työntekijään, jonka työ- suhde on ennen sairauden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta. Ammattityöntekijäkuntaan kuuluvan työntekijän työaika vaihtelee työnantajan työkutsujen perusteellasairausajanpalkka maksetaan päiväan- siotakuun suuruisena. Palkka maksetaan myös karenssipäivältä, työnantaja voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikana. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästäjos työkyvyttömyys on aiheutunut työtapatur- masta, jossa työnantajalla ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena tai sairaus on turvata työntekijän oikeus sairausajan palkkaan sitenjatkunut niin kauan, että työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudeltatyöntekijällä on alkanut oikeus sairausva- kuutuslain mukaiseen päivärahaan. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoon, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissä, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi se, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määrä, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos hän olisi ollut työkykyinen. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 Vuosilomalain 25 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 28 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat mukaiset omavastuupäivät eivät kuluta sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana sellaista lisätyövoiman tarvetta, jota työntekijä olisi kattanut, työntekijälle ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaan. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maa, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillä, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (ns. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät). Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- ja. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitä, että työvuorosta olisi lopulta sovittu. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vuoksi. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksolla, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momentti, jota vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on pyydettä- essä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestäänpalkanmaksujaksoa.

Sairausajan palkka. Sairausajan palkan tarkoituksena Toimihenkilölle maksetaan palkkaa sairauden tai tapaturman aiheuttaman työ- kyvyttömyyden ajalta seuraavasti: Alle kuukauden 9 päivältä 50 % palkasta vähintään kuukauden, mutta alle vuoden 4 viikolta vähintään vuoden, mutta alle 5 vuotta 5 viikolta vähintään 5 vuotta 3 kuukaudelta Palkanmaksun edellytyksenä on, ettei työkyvyttömyyttä ole aiheutettu omalla törkeällä tuottamuksella, eikä sairautta ole tieten salattu työsopimusta solmitta- essa. Työnantaja on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiäoikeutettu nostamaan toimihenkilölle tulevan ao. lain mu- kaisen päivärahan vastaavalta ajanjaksolta. Työkyvyttömäksi tultuaan toimihenkilö on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle siitä sekä sen arvioidun keston. Työnantajan vaatiessa on toimihenkilön esitettävä lääkärin antama todistus sai- raudestaan. Xxxxxxx työnantaja ei ole hyväksynyt toimihenkilön esittämää lääkä- rintodistusta ja osoittaa toimihenkilön toisen nimetyn lääkärin tarkastettavaksi, on työnantajan korvattava tästä aiheutuva lääkärintodistuspalkkio. Jos työntekijän työaika vaihtelee toimihenkilön työkyvyttömyys saman sairauden johdosta alkaa uudelleen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta hänelle viimeksi suoritettiin sairausajan- palkkaa, ei toimihenkilö ole oikeutettu uuteen edellä sanottuun sairausajanpal- kan ajanjaksoon. Jos työnantajan työkutsujen perusteellapalkanmaksuvelvollisuus on jo täyttynyt edel- lisen työkyvyttömyysjakson aikana, suorittaa työnantaja kuitenkin palkan sai- rausvakuutuslain 19 § 2 momentin mukaiselta yhden päivän odotusajalta. Toimihenkilö voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikanapalkallisena työaikana käydä työhönsä liittyvässä työnantajan, lain tai viranomaispäätöksen edellyttämässä terveystarkastuksessa. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästäTällaiseen tarkastukseen, jossa työnantajalla ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuensiitä seuraavaan tutkimukseen ja jälkitarkastukseen matkusta- minen korvataan kuten työmatka. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momenttiMikäli tarkastus tapahtuu toimihenkilön vapaa-aikana, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata työntekijän oikeus sairausajan palkkaan siten, että työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoon, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissä, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi se, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määrämaksetaan toimihenki- lölle korvauksena ylimääräisistä kuluista summa, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos hän olisi ollut työkykyinen. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 vastaa sairausvakuutus- lain 18b §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 28 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana sellaista lisätyövoiman tarvetta, jota työntekijä olisi kattanut, työntekijälle ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaan. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maa, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillä, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (ns. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät). Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- ja. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitä, että työvuorosta olisi lopulta sovittu. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vuoksi. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksolla, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momentti, jota vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on pyydettä- essä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestäänmukaista tarveharkintaisen sairauspäivärahan enimmäismäärää.

Sairausajan palkka. Sairausajan palkan tarkoituksena on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiä1. Jos toimihenkilö on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön, eikä hän ole tätä aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, hänellä on oikeus työsuhteen jatkuessa saada työnantajaltaan täysi palkka kunkin työkyvyttömyystapauksen yhteydessä seuraavasti: - jos työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti alle kuukauden, enintään sairasvakuutuslain tarkoittamalta karenssiajalta, - jos työsuhde on yhdenjaksoisesti jatkunut vähintään 1 kuukauden, ei kuitenkaan 3 vuotta, enintään 28 kalenteri- päivältä (4 viikkoa), - jos työsuhde on yhdenjaksoisesti jatkunut vähintään 3 vuot- ta, ei kuitenkaan 5 vuotta, enintään 35 kalenteripäivältä (5 viikkoa), - jos työsuhde on yhdenjaksoisesti jatkunut vähintään 5 vuot- ta, ei kuitenkaan 10 vuotta, enintään 42 kalenteripäivältä (6 viikkoa), - jos työsuhde on yhdenjaksoisesti jatkunut vähintään 10 vuotta, enintään 56 kalenteripäivältä (8 viikkoa). Xxxxxxx poissaolon syy on työntekijän työaika vaihtelee työnantajan työkutsujen perusteellatyötehtävissä sattunut työtapa- turma, työntekijää työtehtävissä kohdannut väkivalta tai ammattitauti, on sairausajan palkanmaksujakso 84 kalenteripäivältä (12 viikkoa). 2. Jos toimihenkilö sairastuu uudelleen samaan sairauteen 30 päivän kuluessa työhön palaamisestaan, lasketaan aika, jolta työnantaja voi välttyä on velvollinen suorittamaan sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikanapalkkaa, ikään kuin kysymykses- sä olisi yksi sairastumisajanjakso. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästäSairausajan palkka maksetaan kui- tenkin saman sairauden näin uusiutuessa vähintään sairausvakuutus- lain tarkoittamalta karenssiajalta. 3. Oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan siirtyy sairaus- ajalta työnantajalle siltä osin, jossa työnantajalla kuin tämä päivärahan määrä ei ylitä toi- mihenkilön samalta ajalta saamaa palkkaa. Toimihenkilön, jonka tehtävien hoito on keskeytynyt määrä- ajaksi koulun tai oppilaitoksen toiminnan keskeytyksen vuoksi, päiväraha tai muu 5. kohdassa tarkoitettu korvaus suoritetaan työnantajalle, kun toimihenkilö on ollut oikeutettu päivärahaan tai muuhun korvaukseen, mutta toimihenkilö ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuenhakenut työkyvyttömyyden johdosta vapaata. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata työntekijän oikeus sairausajan palkkaan siten, että työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoon, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissä, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi se, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määräKeskusjärjestöjen 6.3.1975 tekemän sopimuksen perusteella toimihenkilölle, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos hän olisi ollut työkykyinen. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 terveydenhoitolain 43 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 28 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana sellaista lisätyövoiman tarvetta, jota työntekijä olisi kattanut, työntekijälle ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaan. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maa, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillä, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa mu- kaan (ns. työvoimareservi karanteenitapauksissa) on määrätty olemaan poissa työstään, maksetaan poissaolon ajalta palkkaa sairausajan palk- kaa koskevien määräysten mukaisesti. 4. Jos sairausvakuutuslain tarkoittamaa päivärahaa ei toimihenkilöstä itsestään johtuvasta syystä makseta, tai jos se maksetaan vähäisempä- nä kuin mihin hänellä sairausvakuutuslain 16 ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät)17 §:n nojalla olisi oi- keus, on työnantajalla oikeus vähentää sairausajan palkasta se osa, jo- ka toimihenkilön menettelyn johdosta on jäänyt kokonaan tai osittain sairausvakuutuslain mukaisena päivärahana suorittamatta. 5. Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- jaXxxxxx toimihenkilö saa työkyvyttömyyden takia muuta päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta lain tai työnantajan kustantaman va- kuutuksen perusteella, siirtyy oikeus korvaukseen tai päivärahaan sai- rausajalta työnantajalle siltä osin kuin tämä päivärahan määrä ei ylitä toimihenkilön samalta ajalta saamaa palkkaa. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitä, että työvuorosta olisi lopulta sovittu. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän Jos sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisestion maksettu ennen kuin jokin edellä mainituista korvauksista on suoritettu, työnantajalla on oikeus nostaa korvaus tai saada määrä takaisin toimihenkilöltä, ei kuitenkaan enempää kuin maksamansa määrä. 6. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden Toimihenkilö, joka 1. kohdassa mainittujen syiden vuoksi on esty- nyt olemasta työssä, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnanta- jalle tästä sekä siitä milloin esteen arvioidaan päättyvän. 7. Vaadittaessa toimihenkilön on esitettävä työkyvyttömyydestään lääkärintodistus tai ta- paturman vuoksimuu työnantajan hyväksymä selvitys. Mikäli toi- mihenkilö käyttää työnantajan nimeämää lääkäriä, suorittaa työnantaja lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuvat kustannukset. 8. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksollamaksetaan myös, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuunmilloin päihdeongelmainen toimihenkilö on hakeutunut vapaaehtoisesti laitoshoitoon sovittuaan tällaisesta hoidosta työnantajansa kanssa. 9. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakkaKuukausipalkkaisella työntekijällä, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä jonka työaikaan sisältyy sään- nöllisenä työaikana tehtävää sunnuntai-, ilta-, yö- tai lauantaityötä, on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaanem. Voimassa olevan pykälän 2 momentti, jota työaikakorvauksia vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksialisäys sairausajan palk- kaan. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on pyydettä- essä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestäänSairausajan palkkaa korotetaan samalla prosenttiluvulla kuin ne ovat olleet edellisen palkanmaksukauden palkasta.

Sairausajan palkka. Sairausajan palkan tarkoituksena on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiä1. Jos työntekijän työaika vaihtelee työnantajan työkutsujen perusteella, työnantaja voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikana. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästä, jossa työnantajalla Mikäli tästä sopimuksesta ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata muuta johdu työntekijän oikeus sairausajan palkkaan sitenmääräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain mukaisesti. 2. Työntekijällä, että työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoonjonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden ja joka asianmukaisesti hyväksytyllä lääkärintodistuksella on osoittanut olevansa ky- kenemätön suorittamaan työtään todetun sairauden tai tapaturman vuoksi, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissäon oikeus, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi sejollei tauti tai tapaturma ole sattunut oloissa, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määrä, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos hän olisi ollut työkykyinen. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 jotka työsopimuslain 2 lu- vun 11 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle ovat esteinä samassa laissa säädetyn sairaus- ajan palkan saamiseen, saada sairausloman aikana täysi palkkansa 60 kalen- teripäivän ajalta kalenterivuoden aikana. 3. Mikäli työsuhde ei ole välittömästi ennen sairauslomaa keskeytymättä jatku- nut vähintään yhtä kuukautta, on laadittava työvuoroluettelohänellä oikeus saman kalenterivuoden aika- na saada hänelle myönnetyn sairausloman aikana sairausajan palkkana täysi palkka 14 kalenteripäivän ajalta. 4. Täydellä palkalla tarkoitetaan peruspalkkaa, josta käyvät ilmi peruspalkan luonteisia pal- kanlisiä ja mahdollisia palvelulisiä tai, jollei näitä ole määritelty, sovittua kuu- kausipalkkaa. Osa-aikatyöntekijällä, jolle ei ole työsopimuksessa sovittu keskimääräistä työaikaa, sairauslomaajan palkka määräytyy suunnitellun työ- vuoroluettelon mukaisesti ja sen jälkeiseltä ajalta kuuden viimeisen kuukauden aikana maksetun keskimääräisen palkan perusteella. 5. Jos työntekijän säännöllisen työajan alkamisen työaikaan sisältyy säännöllisenä työaikana tehtyä sunnuntai- työtä, korotetaan sairausloma ajan palkka 18 §:n 5. kappaleen toisen alakappa- leen määräysten mukaisesti lasketulla prosenttiluvulla. Edellä mainittua rahakorvausta vastaava lisäys otetaan huomioon sairausajan palkassa siten, että varsinaisen kuukausipalkan pe- rusteella laskettua sairausloma-ajan päiväpalkkaa korotetaan sil- lä prosenttiluvulla, joka osoittaa, kuinka monta prosenttia loman- määräytymisvuoden aikana säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä maksetut korvaukset ovat olleet samalta ajalta maksetusta varsinaisesta palkasta. 6. Mikäli työntekijä sairastuu kesken työvuoron tai työpäivän, maksetaan hänel- le tältä päivältä palkka työpalkkana ja päättymisen sekä 28 sairausajan palkan maksaminen aloite- taan ensimmäiseltä täydeltä sairauspäivältä. 7. Jos työntekijä työnantajan työssä sattuneen tapaturman tai työstä aiheutu- neen sairauden tahi ammattitaudin johdosta on tullut kykenemättömäksi suo- rittamaan työtään, on hänellä edellisestä poiketen oikeus saada sairauden kes- täessä enintään 120 kalenteripäivän ajalta täysi palkka. 8. Jos työntekijä on oikeutettu saamaan tapaturma tai muuta korvausta, joka ei ole hänen itsensä kustantama, maksetaan työntekijälle tämän työehtosopimuk- sen mukaisesta sairausajan palkasta vain se osa, joka ylittää hänen saamansa muun edellä tarkoitetun korvauksen. Tämä määräys ei kuitenkaan koske hait- tarahaa, tapaturmavakuutuslain 20 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoinmainittuja lisiä ja korvauksia, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana elinko- ron sijasta maksettavaa kertakaikkista tapaturmakorvausta eikä sellaista lisätyövoiman tarvettatapa- turmaeläkettä tai elinkorkoa, jota työntekijä olisi kattanutsaa sellaisen tapaturman johdosta, työntekijälle joka ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaanole kysymyksessä olevan sairasloman aiheuttajana. 9. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maaSaadakseen edellä tässä pykälässä tarkoitetut sairausloma ajan palkkaedut, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan työntekijän on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillänoudatettava, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja mitä sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan saamiseksi on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (ns. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät). Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- ja. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitäsäädetty tai määrätty uhalla, että työvuorosta olisi lopulta sovittujos työnantaja asianomaisen työntekijän laiminlyönnin seurauksena menettää sille kuuluvan sairausvakuu- tuslakiin perustuvan etuuden, tämän pykälän mukaisia palkkaetuja vähenne- tään menetystä vastaavalla määrällä. 10. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vuoksi. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksolla, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa Xxxxxxx työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momenttityönantajalta sairaus-ajan palkkaa, jota vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä hä- nellä ei ole oikeutta sairausajan palkkaansaada samalta ajalta sairausvakuutuslain mukaista päi- värahaa enempää kuin se määrä, millä päiväraha ylittää hänen saamansa sai- rausajan palkan. Se osa päivärahasta, mitä ei ole suoritettava työntekijälle itselleen, maksetaan työnantajalle. 11. Sairausajan palkka voidaan maksaa täysimääräisenä, jos hän työntekijän työ- kyvyttömyyden syynä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan rikoksella aiheutettu henkilövahinko, jonka johdosta työnantajalla on oikeus saada rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain mukaan palkkaa vastaava korvaus. Palkan maksamisen edellytyk- senä on, että asianomistaja on ilmoittanut rikoksesta poliisille, vaatinut syyt- teen nostamista tai törkeällä huolimattomuudellaesittänyt asiassa rangaistusvaatimuksen eikä tätä toimen- pidettä ole asianomistajarikoksen osalta myöhemmin peruutettu. Sairausajan palkka peritään takaisin, mikäli työnantajalle ei makseta edellä mainitun lain mukaista korvausta työntekijän laiminlyönnin vuoksi. 12. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka tartuntatautilain mukaan on määrätty olemaan poissa työstään, täyden ansionmenetyksen poissaolon ajalta. 13. Työntekijän on, ellei hänellä ole laillista estettä, viipymättä ilmoitettava sai- rastumisestaan työnantajalle tai tämän edustajalle sekä toimittamaan työnan- tajalle työnantajan hyväksymä lääkärintodistus tai muu todistus työkyvyttömyy- destä. Jos lääkärintodistusta ei ole saatavilla, työntekijä voi todistaa työkyvyttömyy- tensä myös sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan antamalla todistuksella enin- tään 3 päivää kestävässä poissaolossa. Työntekijän on pyydettä- essä pyydettäessä esitettävä selvitys työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestäänsiitä, ettei hän ole pyynnöstään huolimatta saanut vastaanottoaikaa lääkärille. Selvitykseksi riit- tää yleinen tieto siitä, ettei lääkäriaikoja ole saatavilla.

Sairausajan palkka. Sairausajan palkan tarkoituksena on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiä1. Jos työntekijän työaika vaihtelee Opettajalle maksetaan kuukauden jatkuneen työsuhteen jälkeen täyttä palkkaa sairastumispäivältä ja yhdeksältä seuraavalta arkipäivältä. Sen jälkeen sairauden jatkuessa työnantajan työkutsujen perusteella, työnantaja voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikana. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästä, jossa työnantajalla ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja palkanmaksuvelvollisuus katkeaa ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajastasaa KELAn päivärahaa sitä koskevien säännösten mukaan. 2. Säännöksen tarkoituksena Saman työnantajan palveluksessa määräaikaisissa työsuhteissa olevalle opettajalle otetaan tätä kuukauden karenssia laskettaessa huomioon edelliset työsuhteet, ellei edellisen työsuhteen päättymisestä ole kulunut yli 6 kuukautta. 3. Saman sairauden uusiutuessa 30 päivän kuluessa siitä, kun työntekijä on turvata työntekijän oikeus sairausajan palkkaan sitenviimeksi saanut KELAn päivärahaa, että on työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudeltapalkanmaksuvelvollinen vain 1 päivältä. 4. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoonTäyttä työaikaa tekevälle työntekijälle, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissäjonka työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään vuoden, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi semaksetaan palkka sairauden tai tapaturman johdosta 30 kalenteripäivän pituiselta ajanjaksolta sen suuruisena, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määrä, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos kuin hän olisi ollut työkykyinensäännöllisenä työaikana työssä ansainnut. 5. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 Työsopimuslain 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle 0 %:n sääntöä ei sovelleta. 6. Edellytyksenä palkan maksamiselle on, että työntekijä ei ole aikaansaanut sairautta tai tapaturmaa tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella taikka rikollisella toiminnalla. 7. Siltä ajalta, jolta työnantaja on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 28 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko maksanut työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana sellaista lisätyövoiman tarvetta, jota työntekijä olisi kattanut, työntekijälle ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaan. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maa, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillä, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaanedellä mainitun palkan, työnantaja on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksillaoikeutettu nostamaan itselleen palautuksena työntekijälle lain tai sopimuksen perusteella tulevan päivärahan tai siihen verrattavan korvauksen taikka saamaan sen määrän takaisin työntekijältä, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (nsei kuitenkaan enempää kuin maksamansa määrän. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät)Vähennysoikeus ei kuitenkaan koske työntekijän itsensä kokonaan tai osaksi kustantaman vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella saamaa päivärahaa tai korvausta. Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- jaJos päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta ei työntekijästä itsestään johtuvista syistä makseta tai jos se maksetaan vähäisempänä kuin mihin hänellä lain mukaan olisi oikeus, on työnantajalla oikeus vähentää palkasta se päivärahan tai korvauksen osa, mikä työntekijän laiminlyönnin johdosta on jäänyt suorittamatta. 8. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätelläTyöntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sellaisesta sairastumisestaan, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitä, että työvuorosta olisi lopulta sovittu. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vuoksi. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksolla, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momentti, jota vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos jonka takia hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan estynyt saapumasta työhön. 9. Vaadittaessa työntekijän on esitettävä työkyvyttömyydestään lääkärintodistus tai törkeällä huolimattomuudellamuu työnantajan hyväksymä selvitys. Työntekijän on pyydettä- essä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestäänMikäli työnantaja tällöin nimeää käytettävän lääkärin, suorittaa työnantaja lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuvat kustannukset.

Sairausajan palkka. Sairausajan Työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairaus- ajan palkkana täyden palkan tarkoituksena toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, sen pituisen ajanjakson työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi: Työsuhde, joka ennen työkyvyttömyyden alkua on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiäjatkunut yhdenjaksoisesti Ajanjakso vähintään 1 kuukauden mutta alle 3 vuotta 28 päivää 3 vuotta mutta alle 5 vuotta 35 päivää 5 vuotta mutta alle 10 vuotta 42 päivää yli 10 vuotta 56 päivää Pöytäkirjamerkintä: Liitot suosittelevat, että paikallisesti sovittaisiin työnantajan ja luottamusmiehen kesken siitä, missä tilanteissa sairausajan palkan maksamisen perusteeksi riittää terveydenhoitajan tai muun luotettavan tahon selvitys ja kuka voi antaa tässä tarkoi- tetun hyväksyttävän selvityksen. Paikallisesti voidaan sopia työnantajan ja luottamusmiehen kesken siitä, että sai- rausajan palkan maksamisen perusteeksi enintään kolmen vuorokauden pituiselta ajanjaksolta riittää työntekijän oma ilmoitus. Työnantaja ja luottamusmies sopivat ilmoitusmenettelyn käytännön toteuttamisesta. Liitot keräävät paikallisten sopimusten kokemukset ennen sopimuskauden päättymistä. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut sairastumispäivän jäl- keen vähintään kuusi (6) arkipäivää tai jos työkyvyttömyys on johtunut työta- paturmasta, maksaa työnantaja palkan myös odotuspäivältä. Pöytäkirjamerkintä: Työntekijälle, jonka työsuhde on ennen sairauden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kaksi vuotta, sairausajan palkka maksetaan ensimmäisen sellaisen saira- uspäivän alusta lukien, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työaika vaihtelee työnantajan työkutsujen työpäivä. Mikäli työntekijän työkyvyttömyys alkaa kesken työpäivän tai vuoron, maksetaan hänelle palkkaa tämän §:n mukaisesti työpäivän tai vuoron loppuun. Sairausajan täydellä palkalla tarkoitetaan työntekijän palkkaa luontoisetuineen ja iltavuoro- sekä iltatyölisineen sen suuruisena, kuin hän työssä ollessaan olisi sään- nöllisenä työaikana ansainnut. Sairausajan palkkaa ei kuitenkaan makseta, milloin sairaus on johtunut omasta tör- keästä tuottamuksesta tai tahallisuudesta. Sairausajan palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden ta- kia, samalta ajanjaksolta päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta sairausvakuu- tuskassalta, joka saa kannatusmaksua työnantajalta, taikka tapaturmavakuutuslain, työntekijäin eläkelain tai liikennevakuutuslain perusteella. Jos sairausajan palkka on maksettu ennen kuin jokin edellä mainituista korvauksista on suoritettu, työnanta- jalla on oikeus nostaa korvaus tai saada sen määrä takaisin työntekijältä, ei kuiten- kaan enempää kuin maksamansa määrän. Mikäli työpaikalla toimii sairausvakuutuslain alainen kassa, voi työnantaja voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikana. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästä, jossa työnantajalla ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata työntekijän oikeus sairausajan palkkaan toteut- taa edellä oleviin kohtiin perustuvat velvollisuutensa siten, että kassa maksaa myös sairausvakuutuslain ulkopuolella suoritettavat avustukset ja työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoon, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissä, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi se, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määräsuorittaa kassalle kannatusmaksun, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos hän olisi ollut työkykyinenvastaa puheena olevasta sairausvakuutuslain ulko- puolella suoritettavasta avustuksesta aiheutuvia kustannuksia. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle Työntekijä on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 28 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana sellaista lisätyövoiman tarvetta, jota työntekijä olisi kattanut, työntekijälle ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaan. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maa, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillä, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (ns. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät). Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- ja. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitä, että työvuorosta olisi lopulta sovittu. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vuoksi. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksolla, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momentti, jota vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on pyydettä- essä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestäänsairastumisestaan.

Sairausajan palkka. Sairausajan palkan tarkoituksena on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiä1. Jos työntekijän työaika vaihtelee työnantajan työkutsujen perusteella, työnantaja voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikana. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästä, jossa työnantajalla ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata työntekijän oikeus sairausajan palkkaan siten, että työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoon, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissä, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi se, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määräTyönantaja maksaa työntekijälle, joka hä- nelle olisi palkkana maksettutyönantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden, jos hän olisi ollut työkykyinen. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 tapaturman tai tartuntatautilain 60 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle perusteella mää- räämän karanteenin vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkaa sen pi- tuisen ajanjakson työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi: Työsuhde, joka ennen työkyvyttömyyden ajanjakson alkua on laadittava työvuoroluettelojatkunut yhden- jaksoisesti vähintään 1 kuukauden mutta alle 3 vuotta 3 vuotta mutta alle 5 vuotta 5 vuotta mutta alle 10 vuotta 10 vuotta tai kauemmin 4 viikkoa 5 viikkoa 6 viikkoa 8 viikkoa Palkallisen ajanjakson pituus on enintään 13 viikkoa työsuhteen kestosta riippu- matta, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 28 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na jos työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana sellaista lisätyövoiman tarvetta, jota työntekijä olisi kattanut, työntekijälle ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaan. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maa, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillä, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (ns. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät). Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- ja. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitä, että työvuorosta olisi lopulta sovittu. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi häntä työssä kohdanneen väkivallan tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vä- kivallan uhkatilanteen vuoksi. 2. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksollaei kuitenkaan makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella. 3. Työnantaja voi toteuttaa sairausajan palkan maksamisen yrityskohtaisesti jompaakumpaa seuraavasta kahdesta vaihtoehdosta noudattaen: a) Sairausvakuutuslain tarkoittamaan karenssiaikaan sisältyviltä työpäiviltä maksetaan täysi palkka ja tämän jälkeisiltä työpäiviltä ainoastaan päiväpalkan ja sairausvakuutuslain perusteella suoritettavan päivärahan erotus. Palkan ero- tusosan suorittaminen edellyttää, että työnantajalle on selvitetty työntekijälle maksettavan tai jo maksetun päivärahan määrä. b) Työnantaja suorittaa sairauden ajalta maksettavan palkan suoraan työnteki- jälle, jolloin työnantaja hakee sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen sairaus- vakuutustoimistolta saatuaan työntekijältä siihen tarvittavat selvitykset. 4. Jos sairausvakuutuslain tarkoittamaa päivärahaa ei työntekijästä itsestään johtuvasta syystä makseta tai jos se maksetaan vähäisempänä kuin mihin hänel- lä sairausvakuutuslain 11 luvun 1-4 §:n nojalla olisi oikeus, on työnantajalla oi- keus vähentää sairausajan palkasta se osa, joka alkaa sairastumispäivästä työntekijän menettelyn johdos- ta on jäänyt kokonaan tai osittain sairausvakuutuslain mukaisena päivärahana suorittamatta. 5. Sairausajan palkasta vähennetään mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyy- den takia, samalta ajanjaksolta päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta lain tai sopimuksen perusteella. Jos sairausajan palkka on maksettu ennen kuin jo- kin edellä mainituista korvauksista on suoritettu, työnantajalla on oikeus nos- taa korvaus tai saada sen määrä takaisin työntekijältä, ei kuitenkaan enempää kuin maksamansa määrän. 6. Työntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairastumi- sestaan. 7. Työkyvyttömyys on vaadittaessa varmennettava työnantajan määräämän ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuunkustantaman lääkärin todistuksella. 8. Enintään Kuukausipalkkaisen työntekijän sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakkapäiväpalkka saadaan, kun sovelletta- essa pysyvästi viisipäiväistä työviikkoa jakamalla hänen kuukausipalkkansa lu- vulla 21. Palkkaa tai sen osaa maksetaan ainoastaan niiltä päiviltä, jotka työvuo- rolistan mukaan olisivat olleet työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momentti, jota vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on pyydettä- essä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestääntyöpäiviä.

Sairausajan palkka. Sairausajan palkan tarkoituksena on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiä1. Jos työntekijän työaika vaihtelee työnantajan työkutsujen perusteella, työnantaja voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikana. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästä, jossa työnantajalla Mikäli tästä sopimuksesta ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata muuta johdu työntekijän oikeus sairausajan palkkaan sitenmääräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain mukaisesti. 2. Työntekijällä, että työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoonjonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden ja joka asianmukaisesti hyväksytyllä lääkärintodistuksella on osoittanut olevansa ky- kenemätön suorittamaan työtään todetun sairauden tai tapaturman vuoksi, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissäon oikeus, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi sejollei tauti tai tapaturma ole sattunut oloissa, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määrä, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos hän olisi ollut työkykyinen. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 jotka työsopimuslain 2 lu- vun 11 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle ovat esteinä samassa laissa säädetyn sairaus- ajan palkan saamiseen, saada sairausloman aikana täysi palkkansa 60 kalen- teripäivän ajalta kalenterivuoden aikana. 3. Mikäli työsuhde ei ole välittömästi ennen sairauslomaa keskeytymättä jatku- nut vähintään yhtä kuukautta, on laadittava työvuoroluettelohänellä oikeus saman kalenterivuoden aika- na saada hänelle myönnetyn sairausloman aikana sairausajan palkkana täysi palkka 14 kalenteripäivän ajalta. 4. Täydellä palkalla tarkoitetaan peruspalkkaa, josta käyvät ilmi peruspalkan luonteisia pal- kanlisiä ja mahdollisia palvelulisiä tai, jollei näitä ole määritelty, sovittua kuu- kausipalkkaa. Osa-aikatyöntekijällä, jolle ei ole työsopimuksessa sovittu keskimääräistä työaikaa, sairauslomaajan palkka määräytyy suunnitellun työ- vuoroluettelon mukaisesti ja sen jälkeiseltä ajalta kuuden viimeisen kuukauden aikana maksetun keskimääräisen palkan perusteella. 5. Jos työntekijän säännöllisen työajan alkamisen työaikaan sisältyy säännöllisenä työaikana tehtyä sunnuntai- työtä, korotetaan sairausloma ajan palkka 18 §:n 5. kappaleen toisen alakappa- leen määräysten mukaisesti lasketulla prosenttiluvulla. Edellä mainittua rahakorvausta vastaava lisäys otetaan huomioon sairausajan palkassa siten, että varsinaisen kuukausipalkan pe- rusteella laskettua sairausloma-ajan päiväpalkkaa korotetaan sil- lä prosenttiluvulla, joka osoittaa, kuinka monta prosenttia loman- määräytymisvuoden aikana säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä maksetut korvaukset ovat olleet samalta ajalta maksetusta varsinaisesta palkasta. 6. Mikäli työntekijä sairastuu kesken työvuoron tai työpäivän, maksetaan hänel- le tältä päivältä palkka työpalkkana ja päättymisen sekä 28 sairausajan palkan maksaminen aloite- taan ensimmäiseltä täydeltä sairauspäivältä. 7. Jos työntekijä työnantajan työssä sattuneen tapaturman tai työstä aiheutu- neen sairauden tahi ammattitaudin johdosta on tullut kykenemättömäksi suo- rittamaan työtään, on hänellä edellisestä poiketen oikeus saada sairauden kes- täessä enintään 120 kalenteripäivän ajalta täysi palkka. 8. Jos työntekijä on oikeutettu saamaan tapaturma tai muuta korvausta, joka ei ole hänen itsensä kustantama, maksetaan työntekijälle tämän työehtosopimuk- sen mukaisesta sairausajan palkasta vain se osa, joka ylittää hänen saamansa muun edellä tarkoitetun korvauksen. Tämä määräys ei kuitenkaan koske hait- tarahaa, tapaturmavakuutuslain 20 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoinmainittuja lisiä ja korvauksia, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana elinko- ron sijasta maksettavaa kertakaikkista tapaturmakorvausta eikä sellaista lisätyövoiman tarvettatapa- turmaeläkettä tai elinkorkoa, jota työntekijä olisi kattanutsaa sellaisen tapaturman johdosta, työntekijälle joka ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaanole kysymyksessä olevan sairasloman aiheuttajana. 9. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maaSaadakseen edellä tässä pykälässä tarkoitetut sairausloma ajan palkkaedut, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan työntekijän on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillänoudatettava, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja mitä sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan saamiseksi on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (ns. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät). Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- ja. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitäsäädetty tai määrätty uhalla, että työvuorosta olisi lopulta sovittujos työnantaja asianomaisen työntekijän laiminlyönnin seurauksena menettää sille kuuluvan sairausvakuu- tuslakiin perustuvan etuuden, tämän pykälän mukaisia palkkaetuja vähenne- tään menetystä vastaavalla määrällä. 10. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vuoksi. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksolla, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa Xxxxxxx työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momenttityönantajalta sairaus-ajan palkkaa, jota vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä hä- nellä ei ole oikeutta sairausajan palkkaansaada samalta ajalta sairausvakuutuslain mukaista päi- värahaa enempää kuin se määrä, millä päiväraha ylittää hänen saamansa sai- rausajan palkan. Se osa päivärahasta, mitä ei ole suoritettava työntekijälle itselleen, maksetaan työnantajalle. 11. Sairausajan palkka voidaan maksaa täysimääräisenä, jos hän työntekijän työ- kyvyttömyyden syynä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan rikoksella aiheutettu henkilövahinko, jonka johdosta työnantajalla on oikeus saada rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain mukaan palkkaa vastaava korvaus. Palkan maksamisen edellytyk- senä on, että asianomistaja on ilmoittanut rikoksesta poliisille, vaatinut syyt- teen nostamista tai törkeällä huolimattomuudellaesittänyt asiassa rangaistusvaatimuksen eikä tätä toimen- pidettä ole asianomistajarikoksen osalta myöhemmin peruutettu. Sairausajan palkka peritään takaisin, mikäli työnantajalle ei makseta edellä mainitun lain mukaista korvausta työntekijän laiminlyönnin vuoksi. 12. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka tartuntatautilain mukaan on määrätty olemaan poissa työstään, täyden ansionmenetyksen poissaolon ajalta.‌ 13. Työntekijän on, ellei hänellä ole laillista estettä, viipymättä ilmoitettava sai- rastumisestaan työnantajalle tai tämän edustajalle sekä toimittamaan työnan- tajalle työnantajan hyväksymä lääkärintodistus tai muu todistus työkyvyttömyy- destä. Jos lääkärintodistusta ei ole saatavilla, työntekijä voi todistaa työkyvyttömyy- tensä myös sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan antamalla todistuksella enin- tään 3 päivää kestävässä poissaolossa. Työntekijän on pyydettä- essä pyydettäessä esitettävä selvitys työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestäänsiitä, ettei hän ole pyynnöstään huolimatta saanut vastaanottoaikaa lääkärille. Selvitykseksi riit- tää yleinen tieto siitä, ettei lääkäriaikoja ole saatavilla.

Sairausajan palkka. Sairausajan palkan tarkoituksena Toimihenkilölle maksetaan palkkaa sairauden tai tapaturman aiheutta- man työkyvyttömyyden ajalta seuraavasti: Alle kuukauden 9 päivältä 50 % palkasta vähintään kuukauden, mutta alle vuoden 4 viikolta vähintään vuoden, mutta alle 5 vuotta 5 viikolta vähintään 5 vuotta 3 kuukaudelta Palkanmaksun edellytyksenä on, ettei työkyvyttömyyttä ole aiheutettu omalla törkeällä tuottamuksella, eikä sairautta ole tieten salattu työsopi- musta solmittaessa. Työnantaja on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiäoikeutettu nostamaan toimihenkilölle tulevan ao. lain mukaisen päivärahan vastaavalta ajanjaksolta. Työkyvyttömäksi tultuaan toimihenkilö on velvollinen viipymättä ilmoitta- maan työnantajalle siitä sekä sen arvioidun keston. Työnantajan vaatiessa on toimihenkilön esitettävä lääkärin antama todis- tus sairaudestaan. Xxxxxxx työnantaja ei ole hyväksynyt toimihenkilön esit- tämää lääkärintodistusta ja osoittaa toimihenkilön toisen nimetyn lääkärin tarkastettavaksi, on työnantajan korvattava tästä aiheutuva lääkärintodis- tuspalkkio. Jos työntekijän työaika vaihtelee toimihenkilön työkyvyttömyys saman sairauden johdosta alkaa uudel- leen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta hänelle viimeksi suoritettiin sairausajanpalkkaa, ei toimihenkilö ole oikeutettu uuteen edellä sanot- tuun sairausajanpalkan ajanjaksoon. Jos työnantajan työkutsujen perusteellapalkanmaksuvel- vollisuus on jo täyttynyt edellisen työkyvyttömyysjakson aikana, suorittaa työnantaja kuitenkin palkan sairausvakuutuslain 19 § 2 momentin mukai- selta yhden päivän odotusajalta. Toimihenkilö voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikanapalkallisena työaikana käydä työhönsä liittyvässä työn- antajan, lain tai viranomaispäätöksen edellyttämässä terveystarkastuk- sessa. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästäTällaiseen tarkastukseen, jossa työnantajalla ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuensiitä seuraavaan tutkimukseen ja jälki- tarkastukseen matkustaminen korvataan kuten työmatka. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momenttiMikäli tarkastus tapahtuu toimihenkilön vapaa-aikana, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata työntekijän oikeus sairausajan palkkaan siten, että työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoon, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissä, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi se, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määrämaksetaan toimi- henkilölle korvauksena ylimääräisistä kuluista summa, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos hän olisi ollut työkykyinen. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 vastaa sai- rausvakuutuslain 18b §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 28 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana sellaista lisätyövoiman tarvetta, jota työntekijä olisi kattanut, työntekijälle ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaan. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maa, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillä, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (ns. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät). Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- ja. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitä, että työvuorosta olisi lopulta sovittu. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vuoksi. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksolla, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momentti, jota vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on pyydettä- essä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestäänmukaista tarveharkintaisen sairauspäivärahan enimmäismäärää.

Sairausajan palkka. Sairausajan palkan tarkoituksena Toimihenkilölle maksetaan palkkaa sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden ajalta seuraavasti: Alle kuukauden 9 päivältä 50 % palkasta vähintään kuukauden, mutta alle vuoden 4 viikolta vähintään vuoden, mutta alle 5 vuotta 5 viikolta vähintään 5 vuotta 3 kuukaudelta Palkanmaksun edellytyksenä on, ettei työkyvyttömyyttä ole aiheutettu omalla törkeällä tuottamuksella, eikä sairautta ole tieten salattu työsopi- musta solmittaessa. Työnantaja on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiäoikeutettu nostamaan toimihenkilölle tulevan ao. lain mukaisen päivärahan vastaavalta ajanjaksolta. Työkyvyttömäksi tultuaan toimihenkilö on velvollinen viipymättä ilmoitta- maan työnantajalle siitä sekä sen arvioidun keston. Työnantajan vaatiessa on toimihenkilön esitettävä lääkärin antama todis- tus sairaudestaan. Xxxxxxx työnantaja ei ole hyväksynyt toimihenkilön esit- tämää lääkärintodistusta ja osoittaa toimihenkilön toisen nimetyn lääkärin tarkastettavaksi, on työnantajan korvattava tästä aiheutuva lääkärintodis- tuspalkkio. Jos työntekijän työaika vaihtelee toimihenkilön työkyvyttömyys saman sairauden johdosta alkaa uudel- leen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolta hänelle viimeksi suoritettiin sairausajanpalkkaa, ei toimihenkilö ole oikeutettu uuteen edellä sanottuun sairausajanpalkan ajanjaksoon. Jos työnantajan työkutsujen perusteellapalkanmaksuvelvollisuus on jo täyttynyt edellisen työkyvyttömyysjakson aikana, työnantaja suorittaa työnanta- ja kuitenkin palkan sairausvakuutuslain 19 § 2 momentin mukaiselta yh- den päivän odotusajalta. Toimihenkilö voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikanapalkallisena työaikana käydä työhönsä liittyvässä työn- antajan, lain tai viranomaispäätöksen edellyttämässä terveystarkastuk- sessa. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästäTällaiseen tarkastukseen, jossa työnantajalla ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuensiitä seuraavaan tutkimukseen ja jälki- tarkastukseen matkustaminen korvataan kuten työmatka. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momenttiMikäli tarkastus tapahtuu toimihenkilön vapaa-aikana, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata työntekijän oikeus sairausajan palkkaan siten, että työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoon, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissä, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi se, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määrämaksetaan toimi- henkilölle korvauksena ylimääräisistä kuluista summa, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos hän olisi ollut työkykyinen. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 vastaa sai- rausvakuutuslain 18b §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 28 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorot, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai ei. Jos työnantajalle ei olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana sellaista lisätyövoiman tarvetta, jota työntekijä olisi kattanut, työntekijälle ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaan. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maa, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillä, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (ns. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät). Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- ja. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena siitä, että työvuorosta olisi lopulta sovittu. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloin, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vuoksi. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksolla, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momentti, jota vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on pyydettä- essä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestäänmukaista tarveharkintaisen sairauspäivärahan enimmäismäärää.

Sairausajan palkka. Sairausajan palkan tarkoituksena 1. Toimihenkilölle maksetaan yhteensä kalenterivuosittain sairauden, tapaturman, vian tai vamman aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta palkka luontoisetuineen sen suuruisena kuin hän työssä ollessaan olisi säännöllisenä työaikana ansainnut viideltä viikolta, mikäli työsuhde on korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiäkestänyt vähemmän kuin vuoden. Jos työntekijän työaika vaihtelee työnantajan työkutsujen Työsuhteen kestettyä vähintään vuoden mutta vähemmän kuin viisi vuotta, maksetaan täyttä palkkaa kuudelta viikolta, ja työsuhteen kestettyä vähintään viisi vuotta, maksetaan täyttä palkkaa kuudelta kuukaudelta. Keskeytyksettä jatkuvalta työkyvyttömyysajalta maksetaan sairausajan palkkaa työsuhteen keston mukaan yhteensä enintään viideltä tai kuudelta viikolta taikka kuudelta kuukaudelta. 2. Muussa kuin säännöllisessä päivätyössä sairausajan palkka maksetaan keskituntiansion perusteella, työnantaja voi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttö- myysaikanajoka lasketaan vuosineljänneksittäin. 3. Tässä suhteessa vaihtelevan työajan perusteella työtä tekevän työntekijän asema poikkeaa kiinteää työaikaa noudattavasta työntekijästä, jossa työnantajalla Edellä määrätty ei ole vastaavaa mahdollisuutta työ- aikaehdon sitovuudesta johtuen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin sairausajan palkan maksamisesta silloin kun työnantaja ja työntekijä ovat sopineet vaihtelevasta työajasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata työntekijän oikeus sairausajan palkkaan siten, että työnantaja ei voisi omilla toimenpiteillään vält- tyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta. Säännös olisi kirjoitettu yleiseen muotoon, jotta se olisi sovellettavissa mahdollisimman tarkoituksenmu- kaisella tavalla erilaisissa vaihtelevissa työaikajärjestelyissä, joita työelämässä esiintyy. Säännöksen keskeisenä sisältönä olisi se, että työntekijälle olisi turvattava sairausajan palkkana se määrä, joka hä- nelle olisi palkkana maksettu, jos hän olisi ollut työkykyinen. Lähtökohtaisesti sairausajan palkka määräytyisi työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorojen perusteella. Työaikalain 35 §:n 2 momentin mukaan jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 28 vähennä työsopimuslain nojalla toimihenkilölle kuuluvaa oikeutta saada jokaisen edellä 32.1 §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdattarkoitetun työkyvyttömyystapauksen aikana työsopimuslain mukaan laskettua palkkaa enintään siltä ajalta, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa alkaa oikeus sairauspäivärahaan. Työvuoroluettelo Palkka maksetaan kuitenkin aina sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta. 4. Palkka maksetaan kuitenkin aina sairausvakuutuslain tarkoittamalta odotusajalta. 5. Toimihenkilö, joka sairauden johdosta on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajointullut työkyvyttömäksi, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamistaon velvollinen heti ilmoittamaan yhtiölle työkyvyttömyydestä sekä sen arvioidun päättymisajan. Työvuoroluetteloon merkityt työvuorotVaadittaessa toimihenkilön on esitettävä yhtiön hyväksymän lääkärin todistus sairaudestaan. Ellei yhtiö hyväksy esitettyä lääkärintodistusta tai muutoin etukäteen nimeää käytettävän lääkärin, joiden aika- na työntekijä on työkyvytön oikeuttavat sairausajan palkkaanyhtiö velvollinen maksamaan lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset. 6. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä on voitu palkata sellaisten äkillisten ja ennakoimattomien työvoimatarpeiden kattamiseksi, ettei hänen työvuorojaan voida käytännössä merkitä työvuoroluetteloon. Tällaisessa tilanteessa työvuoroluettelo ei voi toimia Yhtiöllä suorittaessaan toimihenkilölle edellä tässä pykälässä määrätyn sairausajan palkan määräytymisperusteena. Sen si- jaan tilanteessa on objektiivisin kriteerein pyrittävä arvioimaan, olisiko työntekijälle todennäköisesti tarjot- tu työtä vai eioikeus saada toimihenkilön sijasta tälle samalta ajalta tuleva sairausvakuutuslain mukainen päiväraha taikka maksettua palkkaa vastaava osa siitä. 7. Jos työnantajalle päivärahaa ei toimihenkilöstä itsestään johtuvista syistä makseta tai jos se maksetaan vähäisempänä kuin mihin hänellä sairausvakuutuslain mukaan olisi syntynyt työkyvyttömyysaikana sellaista lisätyövoiman tarvettaollut oikeus, jota työntekijä olisi kattanuton yhtiöllä oikeus vähentää sairausajan palkasta se päiväraha tai sen osa, työntekijälle ei syntyisi oikeutta sairausajan palkkaanmikä toimihenkilön laiminlyönnin johdosta on jäänyt suorittamatta. Oikeus sairausajan palkkaan olisi ratkaistava tilannekohtaisesti. Ehdotettu säännös parantaisi erityisesti sellaisten vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden ase- maa, jotka tekevät runsaasti työtunteja. Heidän oikeutensa sairausajan palkkaan Päivärahan hakemista varten on nykyisin huomatta- vasti heikompi kuin niillä työntekijöillä, jotka tekevät vastaavan määrän työtunteja kiinteän työaikaehdon perusteella. Säännös toisi vaihtelevaa työaikaa noudattavat työntekijät tältä osin samaan asemaan. Koska vaihtelevaa työaikaa noudattavilla työntekijöillä ei aina ole mahdollisuutta ottaa työnantajan tar- joamaa työvuoroa vastaan, työnantaja on saattanut palkata useita työntekijöitä vaihtelevan työajan so- pimuksilla, jotta hän voi varmistua työvoiman saatavuudesta äkillistä ja ennakoimatonta työvoimatarvetta ilmaantuessa (ns. työvoimareservi ja tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät). Tällöin yksittäisistä työ- vuoroista sovitaan vain joidenkin työntekijöiden kanssa ja työtilaisuuksien välillä voi kulua pitkiäkin aiko- ja. Myös keskimääräinen viikkotuntimäärä voi muodostua hyvin pieneksi. Jollei työntekijän työvuorojen tiheästä toistuvuudesta voida muuta päätellä, tällaisessa tilanteessa on täysin hypoteettista, olisiko työ- kyvyttömänä olevalle työntekijälle muissa olosuhteissa tarjottu työtä vai ei. Pelkkä hypoteettinen mahdol- lisuus työtilaisuudesta ei vielä muodostaisi oikeutta sairausajan palkkaan. Tältä osin on nimittäin huomi- oitava työntekijän mahdollisuus kieltäytyä työtarjouksesta. Työnantajan alustavaa tiedusteluakaan työn- tekijän mahdollisuudesta olla käytettävissä työvuoroa varten ei välttämättä voida pitää osoituksena yhtiö velvollinen antamaan toimihenkilölle todistuksen siitä, että työvuorosta olisi lopulta sovittumikä toimihenkilön ansio on kuuden edellisen kalenterikuukauden aikana ollut. 8. Näissä tilanteissa oikeus sairausajan palkkaan voisikin syntyä lähin- nä silloinXxxxxxx toimihenkilö saa saman työkyvyttömyyden takia korvausta ansionmenetyksestä lain tai sopimuksen perusteella, kun työntekijä sairastuu kesken työvuoron, sovittu työvuoro joudutaan perumaan sairastumi- sen vuoksi tai työntekijän työkyvyttömyysjaksolle osuvaa työvuoroa voidaan muutoin pitää selvänä. Vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän sairausajan palkka määräytyisi 1 momentin mukaisten pe- riaatteiden mukaisesti. Sairausajan palkan perusteena olisi työn tekemisen estyminen sairauden tai ta- paturman vuoksi. Sairausajan palkkaa maksettaisiin ajanjaksolla, joka alkaa sairastumispäivästä ja päät- tyy sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Enintään sairausajan palkkaa mak- setaan kuitenkin siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päi- värahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä yhtiöllä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Voimassa olevan pykälän 2 momentti, jota ja nostaa palautuksena enintään maksettua palkkaa vastaava säännös ehdotetaan nyt pykälän 3 momentiksi, koskisi myös vaihtelevan työajan sopimuksia. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on pyydettä- essä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestäänosa samalta ajalta saadusta korvauksesta.