Sopimusvapaus. 3.1. Sopimusvapaudesta yleisesti
Sopimusvapaus. Markkinataloudessa on aina lähtökohtana sopimusvapaus. Sopimusvapaus voidaan toisin sanoin ilmaista markkinaosapuolten mahdollisuutena neuvotella ja sopia vasti- ketasosta, mikä on yksi keskeisimmistä toimivien markkinoiden ehdoista. Sopimus- vapauden periaate ei toteudu, jollei sopimuksen osapuolilla ole mahdollisuutta vai- kuttaa sopimuksen sisältöön. Sopimusvapaus on osa yleistä varallisuusoikeudellisen toiminnanvapauden periaatetta, jonka tehtävä on suojella vapaan vaihdannan ja toi- mivien markkinoiden perusteita. (Pöyhönen 2003: 5, 132.) Xxxxxxxxx (1956: 607-608) mukaan sopimusvapaus on yhteisnimitys sopimukseen liittyville vapausoikeuksille. Näitä vapausoikeuksia hän määritteli kuusi: 1. sopimuk- sen päätäntävapaus, 2. sopimus kumppanin valinnan vapaus, 3. tyyppivapaus, 4. si- sältövapaus 5. muotovapaus ja 6. purkuvapaus. Tähän hän on päätynyt erottamalla Xxx Xxxxxxxx teoriasta tyyppivapauden omaksi vapausoikeudekseen sisältövapaudes- ta. Tolosen (2001: 83) mukaan sopimusvapaudella on aluksi tarkoitettu valinnan vapaut- ta eli kykyä oman oikeudellisen tahtonsa muodostamiseen ja käyttämiseen. Näin so- piminen voidaan nähdä myös riskien jakoon tähtäävänä toimenpiteenä, jolloin sopi- musvapaudella tarkoitetaan sopijapuolen mahdollisuutta ottaa haluamansa suuruinen sopimusriski. Myös Euroopan unionissa vallitsee sopimusvapauden periaate. Euroo- pan parlamentille ja neuvostolle suunnatussa Euroopan sopimusoikeuden yhtenäis- tämistä koskevassa toimintasuunnitelmassa Euroopan yhteisöjen komissio katsoo, että sopimusvapauden pitää olla yksi sopimusoikeuden johtavista periaatteista ja ra- joituksia pitäisi säätää vain, jos ne ovat hyvien perusteiden oikeuttamia. Komissio toimintasuunnitelmassaan asettaa sopimusvapauden periaatteen kaikkien jäsenvalti- oiden sopimusoikeuslainsäädännön keskeiseksi tekijäksi, mahdollistaen siten osa- puolten välisen sopimuksen laatimisen heidän erityistarpeitaan parhaiten vastaavalla tavalla. Kyseistä vapautta rajoittavat tietyt pakottavat muusta lainsäädännöstä johtu- vat sopimusoikeussäännökset tai vaatimukset. Pakottavat säännökset ovat kuitenkin rajattuja ja sopimuspuolet nauttivat huomattavasta vapaudesta sopimusehdoista neu- votellessaan. (KOM 2003: 17, 22.) Oikeustoimilaki on keskeisin sopimusoikeutta ja näin myös varallisuusoikeutta sääte- levä laki. Oikeustoimilaista löytyy sopimuksen tekemistä, valtuutusta ja pätemättö- myyttä käsittelevä normisto. Siihen on myös vuonna 1983 lisätty yleissäännökset kohtuuttomien sopim...
Sopimusvapaus. Sopimusvapauteen sisältyy useita vapauksia, joita ovat muotovapaus, valinta- vapaus, sisältövapaus, tyyppivapaus, päätäntävapaus, purkamisvapaus ja va- paus sopia laista, jota noudatetaan riitojen ratkaisussa. (Saarnilehto 2009, 37– 38.)
Sopimusvapaus. Suomessa vallitsee yleinen sopimusvapaus. Siihen katsotaan yleisesti kuuluvaksi:
Sopimusvapaus. Suomessa vallitsee yleisesti sopimusvapaus. Sopimus solmitaan aina ennen kuin yhteistyö alkaa. Pätevä ja sitova sopimus voidaan tehdä suullisesti, toimimalla tai kirjallisesti. Sopimuk- sen muodostumisen edellytyksenä ei ole nimenomaisesti sopimus -nimisen asiakirjan laati- minen, vaan lainsäädännössämme tunnistetaan myös mahdollisuus tehdä sopimus joko tar- jous-vastaus- tai tarjous-tilaus-mekanismeilla. Se, että toimijoiden välillä ei ole kirjallista sopimusta ei siis välttämättä tarkoita, etteikö osapuolten välillä olisi tosiasiassa sopimusta tai sopimussuhdetta. Erityislainsäädännössä saatetaan kuitenkin asettaa muotovaatimuksia sopimusten syntymi- selle. Näin voi olla esimerkiksi kiinteistönkaupassa taikka julkisten hankintojen sopimuksissa.