Lainsäädäntö. Tukiperhetoimintaa Suomessa ohjaavat mm. seuraavat lait: Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301/28§ Lastensuojelulaki 13.4.2007/417/36§ Laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä 28.2.2014, 148/2014
Lainsäädäntö. Edellä olevien sopimusehtojen lisäksi sopimukseen sovelletaan Lakia liikehuoneiston vuokrauksesta (482/1995).
Lainsäädäntö. Tässä kappaleessa perehdytään siihen, millaista lainsäädäntöä osakassopimuk- siin keskeisesti sovelletaan. Lainsäädännön lisäksi tutkitaan myös oikeuskäytän- töä, sekä keskeisiä periaatteita sopimusoikeudellisesta näkökulmasta.
Lainsäädäntö. Toinen apukysymys pyrki löytämään vastauksia siihen, millaista lainsäädäntöä osakassopimuksiin sovelletaan pääasiallisesti. Keskeisin osakassopimukseen sovellettavat laki on käytännössä laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, eli oikeustoimilaki, joka sääntelee varallisuusoikeudellisia sopimuksia. Toinen kes- keisin osakassopimuksia koskeva laki on osakeyhtiölaki. Lainsäädännön lisäksi myös erilaisilla oikeusperiaatteilla ja käytänteillä on merkittävä rooli sopimusten tekemisessä ja niiden tulkinnassa. Osakeyhtiölaki itsessään sisältää paljon lainsäädäntöä, josta voidaan poiketa. Erityisen tärkeäksi osakeyhtiölain kannalta muodostuukin ymmärtää osakassopi- muksen, yhtiöjärjestyksen ja osakeyhtiölain muodostaman kokonaisuuden välisiä suhteita. Tällöin kyetään hahmottamaan paremmin, miten ne toimivat yhdessä ja erikseen ja mikä niiden rooli on yleisellä tasolla ja yksittäisessä yhtiössä. Osakassopimuksesta itsestään sen sijaan säännellään yleisesti ottaen oikeustoi- milaissa. Muitakin lakeja voidaan soveltaa, mutta oikeustoimilakia pidetään kes- keisimpänä, koska kyseessä on varallisuusoikeudellinen sopimus. Laissa sään- nellään osakassopimusten kannalta keskeisistä seikoista, esimerkiksi sopimus- ehdon kohtuuttomuudesta tai sopimuksen tekemisestä itsestään. Toisin sanoen oikeustoimilaki on keskeisessä roolissa pohdittaessa sitä, millaisia rajoitteita osa- kassopimuksen tekoon sisältyy esimerkiksi kohtuullisuuden puolesta, tai milloin sopimus on tosiasiallisesti syntynyt ja milloin ei.
Lainsäädäntö. Oppilashuollosta säädetään perusopetuslain 31 a §:ssä. Oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaan hyvän oppimisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa. Oppilashuoltoon sisältyvät opetuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto sekä oppilashuollon palvelut, jotka ovat kansanterveyslaissa (66/1972) tarkoitettu kouluterveyden- huolto ja lastensuojelulaissa (417/2007) tarkoitettu koulunkäynnin tukeminen. Perusopetuslain 31 §:n 2 momentin mukaan opetukseen osallistuvalle on annettava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen maksuton ateria. Kouluterveydenhuolto on kansanterveyslain nojalla kunnan terveydenhuollon vastuulle kuuluvaa toimintaa. Kansanterveyslain 14 § 5 momentin mukaan kouluterveydenhuoltoon kuuluu kouluyhteisön terveellisyyden ja turvallisuuden valvonta ja edistäminen yhteistyössä henkilökunnan työterveyshuollon kanssa, oppilaan terveyden seuraaminen ja edistäminen suun terveydenhuolto mukaan lukien, yhteistyö muun oppilashuolto- ja opetushenkilöstön kanssa sekä terveydentilan toteamista varten tarpeellinen erikoistutkimus. Valtioneuvoston asetuksella neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (380/2009) säädetään tarkemmin oppilaan terveyden seuraamiseen ja edistämiseen kuuluvien neuvonnan ja tarkastusten sisällöstä sekä terveydentilan toteamista varten tarpeellisesta erikoistutkimuksesta. Asetuksen 13 §:n mukaan on selvitettävä erityisen tuen tarve, jos alle kouluikäisessä lapsessa, oppilaassa, opiskelijassa, perheessä tai ympäristössä on tekijöitä, jotka voivat vaarantaa tervettä kasvua ja kehitystä. Erityisen tuen tarpeen arvioimiseksi ja tuen järjestämiseksi on tarvittaessa myös tehtävä yhteistyötä kunnan eri toimijoiden kuten päivähoidon, kotipalvelun, lastensuojelun, oppilas- ja opiskelijahuollon sekä erikoissairaanhoidon ja muiden tahojen kesken. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Xxxxxxxxxxx yhteisessä Kouluterveydenhuollon laatusuosituksessa todetaan, että kouluterveydenhuolto osallistuu yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja muiden erityispalveluja tuottavien asiantuntijoiden kanssa vammaisten ja pitkäaikaissairaan koululaisen terveydentilan seurantaa varten tehtävän kuntoutus- ja palvelusuunnitelman teko...
Lainsäädäntö. Määräaikaisen työntekijän tasavertaista kohtelua työelämässä turvaa erityisesti työsopimuslaki, mutta myös tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki. Tasa-arvolain tavoitteena on estää sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Kiellettyä syrjintää on esimerkiksi tapauksessa, jossa määräaikaista työntekijää ei vakinaisteta tai hänen määräaikaista työsopimusta ei uusita hänen sukupuolensa vuoksi. Naisten kohdalla raskaus on yksi tällainen syy, jolloin määräaikainen työsopimus jätetään usein uusimatta. Yhdenvertaisuuslaki koskee syrjintää erityisesti iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai jonkin muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. (Moilanen 2008, 29–33.)
Lainsäädäntö. Neuvosto hyväksyy unionin lainsäädännön komission ehdotusten pohjalta asetusten ja direktiivien muodossa. Se käyttää lainsäädäntövaltaa joko yhdessä Euroopan parlamentin kanssa SEUT:n 294 artiklassa esitettyä menettelyä (tavallinen lainsäätämisjärjestys) noudattaen tai yksin parlamenttia kuultuaan (1.2.3). Neuvosto antaa myös yksittäisiä päätöksiä ja ei-sitovia suosituksia (SEUT:n 288 artikla) sekä päätöslauselmia. Neuvosto ja parlamentti vahvistavat yleiset säännöt, joiden mukaisesti komissiolle siirrettyä tai neuvostolle varattua täytäntöönpanovaltaa on käytettävä (SEUT:n 291 artiklan 3 kohta).
Lainsäädäntö. Keskeisimmät lainsäädäntöinstrumentit POP-yhdisteiden rajoittamisen kannalta sisältyvät Euroopan yhteisön kemikaalilainsäädäntöön: • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta (CLP) • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus pysyvistä orgaanisista yhdisteistä (EY) N:o 850/2004 sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 649/2012 vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012 biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta Myös kansallinen kemikaalilainsäädäntö on Suomessa ollut jatkuvien muutosten kohteena. Huomattava osa tehdyistä muutoksista on liittynyt pyrkimykseen hallita ympäristöriskejä aiempaa paremmin. Keskeisimmät kansalliset lait ja asetukset ovat: • Kemikaalilaki (599/2013) • Kemikaaliasetus (675/1993) • Asetus kemikaalien vähittäismyynnistä (573/2011) • Ympäristönsuojelulaki (527/2014) • Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) • Laki kasvinsuojeluaineista (1563/2011) • Jätelaki (646/2011) • Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) • Terveydensuojelulaki (763/1994) • Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta, ns. kemikaaliturvallisuuslaki (390/2005) 2 xxxx://xxx-xxx.xxxxxx.xx/xxxxx-xxxxxxx/XX/XXX/?xxx=XXXXX:00000XX0000 Tukholman Sopimus NIP LUONNOS 11.10.2017 • Laki vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (387/2013) Lisäksi valtioneuvosto ja eri ministeriöt ovat antaneet asetuksia ja päätöksiä, jotka ovat relevantteja POP-yhdisteiden kannalta: • Valtioneuvoston asetus biosidivalmisteista 418/2014 • Valtioneuvoston asetus orgaanisten liuottimien käytöstä eräissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 435/2001 • Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006 • Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä 888/2006 • Valtioneuvoston asetus fluorattuja kasvihuonekaasuja tai otsonikerrosta heikentäviä aineita sisältävien laitteiden käsittelijän pätevyysvaatimuksista 766/2016 • Valtioneuvoston asetus PCB-lai...
Lainsäädäntö. Palveluntuottajan on noudatettava palveluntuottajaa ja sen toimintaa koskevaa kulloinkin voimassa olevaa lainsäädäntöä ja viranomaismääräyksiä sekä -ohjeita. Palveluntuottaja sitoutuu noudattamaan voimassa olevaa työsopimuslainsäädäntöä ja alan työehtosopimuksia. Palveluun sovelletaan Suomen lainsäädäntöä.
Lainsäädäntö. Jollei tässä sopimuksessa ole toisin määrätty, noudatetaan vuokrasuhteessa maanvuokralain (258/66) 3 luvun asuntoalueen vuokraa koskevia säännöksiä.