Viikoittainen lepoaika. Niille toimihenkilöille, joiden säännöllinen työaika vuorokaudessa on yli kolme tuntia, on työaika järjestettävä niin, että toimihenkilö saa kerran seit- semän päivän aikana vähintään 35 tuntia kestävän, keskeytymättömän le- poajan, joka on, mikäli mahdollista sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Vii- koittainen lepoaika voidaan järjestää myös keskimäärin 35 tunniksi 14 vuo- rokauden aikana. lepoajan tulee tällöin olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa. Keskeytymättömässä vuorotyössä vapaa-aika voidaan järjestää keski- määrin 35 tunniksi enintään 12 viikon aikana. Vapaa-aikaa tulee olla kui- tenkin vähintään 24 tuntia viikossa. Teknisten olosuhteiden tai työn järjes- telyjen niin edellyttäessä voidaan menetellä vastaavalla tavalla, jos siihen on toimihenkilön suostumus. Viikkolevon katsotaan toteutuvan myös silloin, kun viikkolepo jakautuu kahdelle seitsemän päivän jaksolle, kunhan enin osa viikkolevosta sijoit- tuu sen seitsemän päivän puolelle, jonka viikkolevosta on kyse. Edellä mainituista määräyksistä voidaan sopia paikallisesti toisin ainoas- taan allekirjoittaneiden työnantajaliittojen jäsenyrityksissä.
Viikoittainen lepoaika. Viikoittaisen lepoajan toteutumisen tarkastelussa tulkinta vastaa myös jatkossa vanhan työai- kalain (9.8.1996/605) 31 §:n säännöksen tulkintaa (mukaan lukien sitä koskevat työneuvoston lausunnot, esim. TN 1365-00 ja TN 1417-06). Työajan ylittäessä kymmenen (10) tuntia vuorokaudessa työntekijällä on kahdeksan (8) tunnin työskentelyn jälkeen halutessaan oikeus enintään puolen tunnin pituiseen lepoaikaan.
Viikoittainen lepoaika. Varsinainen viikkolepopäivä ja viikon toinen vapaapäivä Työntekijälle annetaan viikoittain vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikoittainen lepoaika (työvuoroluettelossa VL), jonka tulee sisältää täysi ka- lenterivuorokausi. Viikon toisen vapaapäivän (työvuoroluettelossa VP) tulee olla vähintään 24 tunnin mittainen vapaa-aika. Jollei tuotannollista syistä muuta johdu, annetaan viikon toinen vapaapäivä varsinaisen viikkolepopäivän yhteydessä siten, että viikoittainen lepoaika on vähintään 54 tuntia. Viikon toinen vapaapäivä voidaan siirtää annettavaksi viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana. Siirretty vapaapäivä annetaan muun vapaapäivän yhteydessä, ellei tuotannollisista syistä muuta johdu. Työntekijälle on annettava vähintään joka neljäs viikonloppu (lauantai ja sun- nuntai) vapaaksi.
Viikoittainen lepoaika. Muutetaan 1. kappale kuulumaan seuraavasti: Niille toimihenkilöille, joiden säännöllinen työaika vuorokaudessa on yli kolme tuntia, on työaika järjestettävä niin, että toimihenkilö saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tuntia kestävän, keskeytymät- tömän lepoajan, joka on, mikäli mahdollista sijoitettava sunnuntain yh- teyteen. Viikoittainen lepoaika voidaan järjestää myös keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden aikana. Lepoajan tulee tällöin olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa. Lisätään uusi 3. kappale (vanha 3. kappale siirtyy 4. kappaleeksi) kuulumaan seuraavasti: Viikkolevon katsotaan toteutuvan myös silloin, kun viikkolepo jakautuu kahdelle seitsemän päivän jaksolle, kunhan enin osa viikkolevosta sijoit- tuu sen seitsemän päivän puolelle, jonka viikkolevosta on kyse.
Viikoittainen lepoaika. Sunnuntain ajaksi, tai jollei se ole mahdollista, muuna seitsemän päivän ai- kana, toimihenkilölle on viikkolepona annettava kerran vähintään 35 tuntia kestävä keskeytymätön lepoaika. Viikkolevon katsotaan toteutuvan myös silloin kun viikkolepo jakautuu kah- delle seitsemän päivän jaksolle, kunhan enin osa viikkolevosta sijoittuu sen seitsemän päivän puolelle, jonka viikkolevosta on kyse.
Viikoittainen lepoaika. Sopimuskohdan keskeinen ajatus on se, että seitsemää päivää kohden pitää tulla yhtäjaksoinen ja riittävän pitkä lepo. Aika voi olla muukin kuin kalenteriviikko. Normaali vähimmäislepoaika on 35 tuntia, joka pitää yrittää sijoittaa sunnuntain yhteyteen. Viikoit- tainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Tällöin viikkolevon tulee kuitenkin olla vähintään 24 tuntia viikossa. Vuorotyön osalta on omat määräykset, ks. tes. Määräyksestä voidaan sopia toisin vain sopimuksen laatijana olleiden työnantajaliittojen jäsenyri- tyksissä.
Viikoittainen lepoaika. Viikoittainen vapaa-aika on aina vähintään 35 tuntia viikossa, ellei pai- kallisesti toisin sovita. Viikkolepo pyritään antamaan vähintään kerran kuukaudessa viikonvaihteessa.
Viikoittainen lepoaika. Viikoittaisen lepoajan toteutumisen tarkastelussa tulkinta vastaa myös jatkossa vanhan työai- kalain (9.8.1996/605) 31 §:n säännöksen tulkintaa (mukaan lukien sitä koskevat työneuvoston lausunnot, esim. TN 1365-00 ja TN 1417-06).
Viikoittainen lepoaika. Varsinainen viikkolepopäivä ja viikon toinen vapaapäivä Työntekijälle annetaan viikoittain vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikoittainen lepoaika (työvuoroluettelossa VL). Viikon toisen vapaapäivän (työvuoroluettelossa VP) tulee olla vähintään 24 tunnin mittainen vapaa-aika. Jollei tuotannollista syistä muuta johdu, annetaan viikon toinen vapaapäivä varsinaisen viikkolepopäivän yhteydessä siten, että viikoittainen lepoaika on vähintään 54 tuntia. Tuotannollisista syistä viikon toinen vapaapäivä (VP) voidaan siirtää annettavaksi viimeistään seuraavan kolmiviikkoisjakson aikana. Siirretty vapaapäivä annetaan muun vapaapäivän yhteydessä, ellei tuotannollisista syistä muuta johdu tai työntekijän kanssa toisin sovita. Ulkomaille suuntautuvan työmatkan ajalta myös varsinainen viikkolepopäivä (VL) voidaan siirtää, jos painavat tuotannolliset syyt tai olosuhteet kohteessa tätä puoltavat ja jos työntekijälle voidaan muutoin turvata riittävä lepo. Tämä edellyttää ohjelmatyöntekijän suostumusta ja voidaan tehdä matkaa kohden vain yhden kalenteriviikon osalta. Näissä tilanteissa siirretty varsinainen viikkolepopäivä (VL) on annettava ohjelmatyöntekijälle matkaa edeltävän tai sitä seuraavan seitsemän kalenteripäivän aikana. Työntekijälle on annettava vähintään joka neljäs viikonloppu (lauantai ja sunnuntai) vapaaksi.
Viikoittainen lepoaika. Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan, joka on mikäli mahdollista sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa. Keskeytymättömässä vuorotyössä vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi, enintään 12 viikon aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa. Teknisten olosuhteiden tai työn järjestelyjen niin edellyttäessä voidaan menetellä vastaavalla tavalla, jos siihen on työntekijän suostumus.