Yhteenveto ja johtopäätökset. Kanadan ja EU:n välinen vapaakauppasopimus ei ole Suomessa vielä erityisen tun- nettu. Sopimus on tarjoamistaan hyödyistä huolimatta aiheuttanut vastarintaa kanada- laisien yrittäjien keskuudessa, mutta tietoa sen vaikutuksesta suomalaisiin yrittäjiin on toistaiseksi vaikeaa löytää. Tutkimuksessa saatiin kolmen suomalaisen kosmetiik- kayrityksen avulla selville, minkälaisena he näkevät kanadalaiset markkinat sekä va- paakauppasopimuksen hyödyllisyyden heidän yrityksiensä näkökulmasta liiketoimin- nan laajentamista ajatellen. Yksi kolmesta haastateltavasta ei ollut kuullut sopimuksesta aikaisemmin eivätkä hen- kilöt olleet ajatelleet Kanadan markkinoille siirtymistä aikaisemmin, ainakaan kovin konkreettisella tasolla. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin tulla siihen johtopää- tökseen, että vapaakauppasopimuksen tarjoamia hyötyjä ei nähdä vaikuttavana teki- jänä silloin, kun mietitään suomalaisen kosmetiikan siirtymistä Euroopan ulkopuolelle Kanadaan. Vaikka etujen koettiin lisäävän Kanadan potentiaalisuutta yritysten sil- missä, vapaakauppasopimuksen tuomien hyötyjen sijaan esiin nousivat haasteet liit- tyen maiden väliseen pitkään välimatkaan, rahtiliikenteen korkeisiin maksuihin ja markkinointiin vaadittaviin resursseihin. Edellä mainittujen ohella yrityksen brän- däyksen aloittaminen lähtöviivalta täysin uudella alueella nähtiin vaativana. EU on helpottanut unionin jäsenmaiden välistä kaupantekoa huomattavasti. Tämän johdosta suomalaiset kosmetiikkayritykset pitävät eurooppalaisia valtioita Kanadaa todennä- köisempänä vaihtoehtona liiketoimintansa laajentamiseen sekä turvallisena ensiaske- leena kansainvälistymisen suhteen. Kanada nähdään Yhdysvaltojen, maailmanlaajui- sen kauppamahdin, naapurimaana haastavana markkinana pienille sekä keskikokoi- sille yrityksille, joihin lähes kaikki suomalaiset kosmetiikan valmistajat kuuluvat. Tuotteiden mainostamiseen tarvittavia resursseja Kanadan kokoisella kauppa-alueella ei olla valmiita uhraamaan pienessä yrityksessä ilman paikallista yhteistyökumppania tai olemassa olevaa suunnitelmaa tulevaisuudesta Amerikan markkinoilla. On selvää, että tutkimuksen aikana vallinnut koronavirustilanne vaikutti haastatelta- vien yritysten näkökulmaan Kanadan markkinoille siirtymisestä. Kuluttajien käyttäy- tyminen on muuttunut. Yritysten oli vaikeaa kuvitella uusille markkinoille siirtymistä, kun valtioiden väliset rajat ovat suljettuina eikä ole varmaa tietoa siitä, milloin ja miten ne taas avataan kansainvälisille toimijoi...
Yhteenveto ja johtopäätökset. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mikä on oppisopimuskoulutuksen jär- jestäjän vastuu näyttötutkintoperusteisesti järjestettävän oppisopimuskoulutuk- sen ja tutkinnon henkilökohtaistamisen dokumentoinnissa ja asiakirjojen arkis- toinnissa. Täsmentävänä kysymyksenä selvitettiin oppisopimuksen henkilökoh- taisen opiskeluohjelman rooli ja suhde henkilökohtaistamista koskevaan asiakir- jakokonaisuuteen. Opinnäytetyö on tehty verkostomaisesti toimivan oppisopi- muskoulutuksen järjestäjän näkökulmasta, jollainen toimeksiantaja Pirkanmaan oppisopimuskeskus on. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on lainopillinen. Työssä selvitettiin voimassa olevan lainsäädännön velvoitteet oppisopimuskou- lutuksen järjestäjälle. Lainsäädännön tulkinnan teki haastavaksi se, että oppiso- pimuskoulutuksen lainsäädäntöön liittyvää kirjallisuutta ei juuri ole. Opinnäyte- työssä yhdistettiin erityyppisten lähteiden tuottamaa informaatiota. Lainsäädän- töä sekä määräyksiä tulkittiin oppaiden, ohjeiden ja muiden aihetta käsittelevien tekstien avulla. Tutkimuksessa löydettiin ristiriitaisuuksia säädösten ja ohjeiden välillä. Työssä selvitettiin myös henkilökohtaisen opiskeluohjelman roolia. Todettiin, että se on oppisopimuksen liite, joka osoittaa järjestettävän koulutuksen olevan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslaissa tarkoitettua oppisopimuskoulutusta. Asiakirja on osa oppisopimusta ja sisältää oppisopimuksen koulutukselliset tie- dot. Henkilökohtainen opiskeluohjelma sisältää sellaisia tietoja joita ammatilli- sen aikuiskoulutuslain nojalla annettu henkilökohtaistamismääräys edellyttää kirjaamaan näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen sekä tarvittavan ammattitaidon hankkimisen vaiheissa henkilökohtaistamista koskevaan asiakirjaan. Työssä todettiin, että henkilökohtaistamismääräystä edeltäneessä opetushalli- tuksen henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laatimisen perusteiden määräyk- sessä mainittiin erikseen oppisopimuskoulutusta koskevasta ammatillisen kou- lutuksen asetuksesta, jossa oli ja on edelleen oma pykälä henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laatimisesta. Voimaan astuessaan (2007) henkilökohtaista- mismääräys kumosi henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laatimisesta annetun asetuksen, mutta oppisopimuskoulutukseen jäi voimaan ammatillisen koulutuk- sen asetuksen velvoite laatia henkilökohtainen opiskeluohjelma. Sen lisäksi henkilökohtaistamismääräys tuli oppisopimuskoulutuksen järjestäjää velvoitta- vaksi näyttötutkintoperusteisessa koulutuksessa...
Yhteenveto ja johtopäätökset. Edellä tässä raportissa on keskitytty käsittelemään yksittäisten yritysten haastatteluilla kartoitettuja kokemuksia 24 tunnin vuosityöajan pidentämisratkaisun vaikutuksista niiden toimintaan. Vaikutukset tulee nähdä kuitenkin osana laajempaa kokonaisuutta, jossa keskeisenä tavoitteena on ollut ja tulee myös jatkossa olla suomalaisen toimintaympäristön ja yritysten kilpailukyvyn parantaminen ja työllisyysasteen nosto kansallisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tämä on syytä pitää mielessä myös niiden käsittelyssä kilpailukykysopimukseen perustuvien työehtosopimuskausien jälkeen. Kiky-tunnit osana voimassaolevia aiempia työaikaratkaisuja ovat yritystasolla yhteydessä lukuisiin niihin tekijöihin, jotka yhdistävät käytössä olevat työ- ja tuotantovälineet, pääoman ja teknologian yrityksen henkilöstöresursseihin. Tämän jo aiemmin työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteisissä työaikaraporteissa todetun seikan myös nyt tehdyt haastattelut vahvistivat. Samalla ne vahvistivat työaikaraporttien yksimieliset toteamukset siitä, että työajat ovat avoimessa kansainvälisessä taloudessa ja kilpailussa sekä kansalliseen että yrityskohtaiseen kilpailukykyyn merkittävästi vaikuttava tekijä. Kilpailukykyvaikutusten kautta työaikaratkaisut vaikuttavat väistämättä myös työllisyyteen, vaikka vaikutukset ovatkin usein välillisiä. Vaikutukset ovat kuitenkin merkittäviä. Työllisyyden ohella niillä voi olla vaikutuksia yritysten sijoittumis- ja investointipäätöksiin, joiden merkitys on tärkeä yhteiskunnan taloudellisen hyvinvoinnin kestävyydelle. Kuten erinäiset kansainväliset vertailut ovat osoittaneet ovat vuotuiset työajat Suomessa sekä kansainvälisesti että myös eurooppalaisittain lyhyitä. Lyhyys korostuu erityisesti, kun vertaillaan ns. säännöllisen viikkotyöajan asemesta todellisuudessa tehtyjä työaikoja vuositasolla. Tällöin huomioon otetaan erilaiset poissaolot, vapaapäivät ja Suomessa noudatettavat useimpia maita pidemmät vuosilomat. Kansainvälisistä vertailuista ilmeneviin vuotuisen työajan eroihin nähden nyt toteutettu, pienehkö noin 1,5 prosentin työajan lisäys saattaa tuntua vähäiseltä. Siitä huolimatta se koettiin yrityksissä erittäin positiivisena, työpanosta lisäävänä seikkana. Positiivisia vaikutuksia lisäsi sen tuomat tuottavuushyödyt, joita saatiin sekä lisääntyneen tuotannon ja palvelukyvyn, parempien tuotannonjärjestelyjen kuin myös osaamisen kehittymisen kautta. Taustalla saattoi vaikuttaa myös arviot siitä, että aiempina vuosikymmeninä jatkunut voimakas työajan lyhennyst...
Yhteenveto ja johtopäätökset. Tutkimuksen viimeisessä luvussa pohditaan tutkimuksessa tehtyjä havaintoja ja verrataan tutkimuksen tuloksia aikaisemman kirjallisuuden tuloksiin sekä vastataan työn alussa määriteltyihin tutkimuskysymyksiin. Laadullisessa tutkimuksessa on myös oleellista arvioida tutkimuksen validiteettia ja reliabiliteettia, jonka tarkoituksena on varmistaa, että valittu tutkimusmenetelmä mittaa tarkasteltavan ilmiön ominaisuutta oikealla tavalla. Lopuksi esitetään vielä jatkotutkimusehdotukset, joihin olisi aiheellista paneutua tulevaisuudessa tehtävien tutkimusten valossa.
Yhteenveto ja johtopäätökset. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vuokrasopimuksia koskeva kansainväli- nen tilinpäätöskäytäntö muuttuu ja vaikuttaako se Toyota Finance Finland Oy:n lea- singasiakkaisiin. Työni teoriaosuudessa perehdyin muutoksen sisältöön ja taustoihin sekä asiakasyrityksiä koskevaan kirjanpidolliseen kontekstiin. Kvalitatiivinen tutki- mukseni oli kaksiosainen. Se käsitti haastattelututkimuksen case-yrityksen sisällä ja kyselytutkimuksen taloushallintoalan ammattilaisille. Teoriaosuudessa käytiin läpi, miten standardi muuttuu. Suurimmat erot uuden käy- tännön ja IAS 17 -standardin välillä olivat näkökulma ero ja se, ettei sopimuksia enää erotella kahteen eri ryhmään. Uusi lähestymistapa on käyttöoikeuteen perustuva (right-of-use) näkökulma, jonka mukaan sopimukset käsitellään, olipa leasingsopi- muksen nimi mikä tahansa. Uudessa mallissa vuokralleottaja (lessee) merkitsee ta- seeseensa varoiksi käyttöoikeuden arvon ja veloiksi vuokramaksujen määrän. Tase- merkintöjen lisäksi vuokralleottaja merkitsee tuloslaskelmaansa käyttöoikeudesta tehtävistä poistoista syntyvät kulut sekä korkokulut, jotka liittyvät velvollisuuteen maksaa vuokramaksuja. Uudessa standardissa leasingaika nähdään kokonaisuutena, joka käsittää sekä so- pimuksen voimassaoloajankohdan, että sen jatkomahdollisuudet velvoitteineen ja mahdollisuuksineen. Tämä tulee johtamaan entistä suurempaan tasevaikutukseen, kun varoja ja velkoja kirjataan taseeseen yhä pidemmältä ajanjaksolta. IAS 17 - standardin mukaan rahoitusleasingsopimuksissa vuokralleottajan tulee ainoastaan merkitä kohde-etuuden arvo taseeseensa ja tällöin veloiksi merkitään yhtä suuri arvo kuin varoiksi. Käyttöleasingsopimuksien tapauksessa ei vuokralleottajan tarvitse merkitä taseeseensa mitään. Vuokralleottaja ainoastaan merkitsee tuloslaskelmaan- sa kuluiksi vuokramaksut, jotka se hyödykkeen käytöstä joutuu maksamaan. Vuokralleantajalle (lessor) muutos on monimutkainen, mikäli se harjoittaa käyttö- leasingtoimintaa. Uusi standardi tarjoaa kaksi vaihtoehtoa sopimuksien kirjanpidolli- seen käsittelyyn, riskit huomioiva (performance obligation approach) ja riskit huomiot- ta jättävä (derecognition approach) lähestymistapa. Ne poikkeavat toisistaan sen mukaan, kenen nähdään hallitsevan kohde-etuutta sopimussuhteen aikana ja näin ollen myös kantavan siihen liittyvät riskit. Haastattelututkimuksen tuloksena merkittävimmäksi asiakasryhmäksi korostuivat pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ovat merkkiuskollisuuden ja markkinatilanteen ka...