Contract

23.6.98

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti

L 179/3

FI

KÄÄNNÖS

LIITE I

YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN MERIOIKEUSYLEISSOPIMUS JA SEN XI OSAN SOVELTAMISEEN LIITTYVÄ SOPIMUS

YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN MERIOIKEUSYLEISSOPIMUS

TÄMÄN YLEISSOPIMUKSEN SOPIMUSPUOLINA OLEVAT VALTIOT,

JOITA ON KANNUSTANUT halu ratkaista kaikki merioikeuskysymykset keskinäisen ymmärryksen ja yhteistyön hengessä ja jotka ovat tietoisia tämän yleissopimuksen historiallisesta ja tärkeästä merkityksestä rauhan, oikeudenmukaisuuden ja kehityksen ylläpitämiselle kaikkien maailman kansojen kesken ja jotka,

TOTEAVAT, että vuonna 1958 ja 1960 Genevessä pidettyjen Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeuskon- ferenssien jälkeisessä kehityksessä on korostunut uuden ja yleisesti hyväksyttävän merioikeusyleissopimuk- sen tarve,

OVAT TIETOISIA siitä, että valtameriä koskevat ongelmat liittyvät läheisesti toisiinsa ja että niitä on käsiteltävä kokonaisuutena,

PITÄVÄT TAVOITELTAVANA perustaa tällä yleissopimuksella, kaikkien valtioiden täysivaltaisuutta kunnioittaen, meriä koskeva oikeusjärjestys helpottamaan kansainvälistä yhteydenpitoa sekä edistämään merten rauhanomaista käyttöä, niiden luonnonvarojen tasapuolista ja tehokasta hyödyntämistä, niiden elävien luonnonvarojen suojelua sekä meriympäristön tutkimusta, suojelua ja säilyttämistä,

PITÄVÄT MIELESSÄ, että näihin päämääriin pääseminen edistää sellaisen oikeudenmukaisen ja tasapuoli- sen kansainvälisen talousjärjestyksen toteutumista, joka ottaa huomioon koko ihmiskunnan edut ja tarpeet sekä varsinkin kehitysmaiden erityisedut siitä riippumatta, onko kysymys ranta- vai sisämaavaltiosta,

HALUAVAT tällä yleissopimuksella kehittää Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 17 päivänä joulukuuta 1970 hyväksymään päätöslauselmaan 2749 (XXV) sisältyviä periaatteita, joissa muun muassa julistetaan juhlallisesti, että kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella oleva merenpohja-alue ja sen sisusta sekä sen luonnonvarat ovat ihmiskunnan yhteistä perintöä, jota tulee tutkia ja käyttää koko ihmiskunnan hyväksi valtioiden maantieteellisestä sijainnista riippumatta,

USKOVAT, että tällä yleissopimuksella toteutettu merioikeuden koontaminen ja kehittäminen vahvistavat rauhaa, turvallisuutta, yhteistyötä ja ystävällisiä suhteita kaikkien kansojen välillä oikeudenmukaisuuden ja yhtäläisten oikeuksien periaatteiden mukaisesti sekä edistävät kaikkien maailman kansojen taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa ilmaistujen järjestön sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti, ja

VAHVISTAVAT, että asioita, joista ei määrätä tässä yleissopimuksessa, säätelevät edelleen yleisen kansain- välisen oikeuden määräykset ja periaatteet,

OVAT SOPINEET seuraavasta:

I OSA

JOHDANTO

1 artikla

Määritelmät ja soveltamisala

1. Tässä yleissopimuksessa:

1) ’merenpohja-alue’ tarkoittaa kansallisen lainkäyttöval- lan ulkopuolella sijaitsevaa merenpohjaa sisustoi- neen;

2) ’merenpohjajärjestö’ tarkoittaa Kansainvälistä meren- pohjajärjestöä;

3) ’merenpohja-alueella harjoitettava toiminta’ tarkoittaa kaikenlaista merenpohja-alueella sijaitsevien luonnon- varojen tutkimusta ja hyödyntämistä;

4) ’meriympäristön pilaantuminen’ tarkoittaa ihmisen toimesta suoraan tai välillisesti tapahtuvaa aineiden

tai energian johtamista meriympäristöön, johon kuu- luvat myös jokisuistot, niin että sen seurauksena joko tosiasiallisesti tai todennäköisesti elolliset luonnonva- rat ja merellinen elämä vahingoittuisivat, ihmisten terveys vaarantuisi, merellä tapahtuva toiminta kuten kalastus ja muu oikeutettu meren käyttö vaikeutuisi, meriveden käyttöominaisuudet huonontuisivat, viih- tyisyys vähenisi tai aiheutuisi muita vastaavia hait- toja;

5) a) ’jätteen mereen laskeminen’ tarkoittaa:

i) kaikkea tahallista jätteen tai muun aineen sijoittamista mereen aluksista, ilma-aluksista, alustoilta tai muilta merellä olevilta rakennel- milta;

ii) kaikkea tahallista aluksien, ilma-aluksien, alus- tojen tai muiden rakennelmien hylkäämistä merelle;

b) ’jätteen mereen laskemista’ ei ole:

i) alusten, ilma-alusten, alustojen tai muiden merellä olevien rakennelmien ja niiden varus-

teiden tavanmukaiselle toiminnalle ominainen tai siitä johtuva jätteen tai muun aineen mereen sijoittaminen, paitsi jos kysymyksessä on jäte tai muu aine, jota kuljettavat tällaisen aineen poistamiseksi toimivat alukset, ilma- alukset, alustat tai muut merellä olevat raken- nelmat tai jota kuljetetaan niille tai joka on peräisin jätteen tai muun aineen käsittelemi- sestä tällaisilla aluksilla, ilma-aluksilla, alus- toilla tai rakennelmilla;

xx) muussa kuin pelkässä poistamistarkoituksessa tapahtuva aineen sijoittaminen, edellyttäen, että se ei ole tämän yleissopimuksen päämää- rien vastaista.

2. 1) ’Sopimusvaltiot’ tarkoittaa valtioita, jotka ovat suostuneet noudattamaan tätä yleissopimusta ja joiden osalta se on voimassa.

2) Tätä yleissopimusta sovelletaan vastaavasti 305 artiklan 1 kappaleen b, c, d, e ja f kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin, jotka tulevat tämän yleissopimuksen osapuoliksi niitä kutakin koske- vien edellytysten mukaisesti. ’Sopimusvaltion’ kä- site tarkoittaa tällöin myös näitä yhteisöjä.

II OSA

ALUEMERI JA LISÄVYÖHYKE

1 OSASTO

YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

2 artikla

Aluemeren, aluemeren yläpuolella olevan ilmatilan, aluemeren pohjan ja sen sisustan oikeudellinen asema

1. Rantavaltion täysivaltaisuus ulottuu sen maa-alueen ja sisäisten aluevesien edustalla sekä saaristovaltion kysy- myksessä ollessa sen saaristovesien edustalla olevaan merialueeseen, jota nimitetään aluemereksi.

2. Tämä täysivaltaisuus ulottuu aluemeren yläpuolella olevaan ilmatilaan sekä aluemeren pohjaan sisustoineen.

3. Aluemerta koskevaa täysivaltaisuutta harjoitetaan tämän yleissopimuksen ja muiden kansainvälisen oikeu- den sääntöjen mukaisesti.

2 OSASTO

ALUEMEREN RAJAT

3 artikla

Aluemeren leveys

Jokaisella valtiolla on oikeus ulottaa aluemerensä enin- tään tämän yleissopimuksen mukaisesti määritellyistä perusviivoista mitattuun 12 meripeninkulman rajaan.

4 artikla

Aluemeren ulkoraja

Aluemeren ulkorajana on se viiva, jonka jokainen piste on aluemeren leveyden etäisyydellä lähimmästä perusvii- van pisteestä.

5 artikla

Tavallinen perusviiva

Paitsi milloin tässä yleissopimuksessa toisin määrätään, aluemeren leveyden mittaamiseen käytettävä tavallinen perusviiva on se rannikkoa noudattava matalan veden viiva, joka on merkitty rantavaltion virallisesti tunnusta- miin suurimittakaavaisiin karttoihin.

6 artikla

Riutat

Kun on kysymys atolleilla sijaitsevista tai riuttojen ympä- röimistä saarista, aluemeren leveyden mittaamiseen käy- tettävä perusviiva on riutan meren puoleinen matalan veden viiva, joka on merkitty asianomaisella merkillä rantavaltion virallisesti tunnustamiin karttoihin.

7 artikla

Suorat perusviivat

1. Alueilla, joilla rantaviiva on syvien poukamien vuoksi mutkikas ja rikkinäinen tai rannikkoa reunustaa sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva saarijono, voidaan käyttää sopivia pisteitä yhdistävien suorien perusviivojen menetelmää vedettäessä sitä perusviivaa, josta aluemeren leveys mitataan.

2. Missä rantaviiva suiston tai muiden luonnonolojen takia merkittävästi vaihtelee, sopivat pisteet voidaan valita matalan veden viivan uloimmista kohdista. Vaikka matalan veden viiva siirtyisi myöhemmin lähemmäksi rantaa, suorat perusviivat pysyvät voimassa, kunnes ran- tavaltio muuttaa niitä tämän yleissopimuksen mukai- sesti.

3. Suoria perusviivoja vedettäessä ei saa sanottavasti poiketa rannikon yleisestä suunnasta, ja viivojen sisäpuo- lella olevien merialueiden tulee riittävän läheisesti liittyä maa-alueeseen, jotta niillä voidaan soveltaa sisäisten alue- vesien järjestelyä.

4. Suoria perusviivoja ei saa vetää sellaisiin kohoumiin tai sellaisista kohoumista, jotka ovat näkyvissä vain las- kuveden aikana, ellei niihin ole rakennettu majakoita tai muita samankaltaisia pysyvästi merenpinnan yläpuolella olevia laitteita tai perusviivojen vetämistä näihin pisteisiin tai näistä pisteistä ole kansainvälisesti yleisesti tunnus- tettu.

5. Milloin suorien perusviivojen menetelmää voidaan 1 kappaleen mukaisesti soveltaa, voidaan yksittäisiä perus- viivoja määriteltäessä ottaa huomioon kyseisen alueen

erityiset taloudelliset edut, joiden tosiasiallisen olemassa- olon ja tärkeyden pitkäaikainen käytäntö on selvästi vahvistanut.

6. Valtio ei saa suorien perusviivojen menetelmää sovel- taessaan eristää toisen valtion aluemerta aavasta merestä tai talousvyöhykkeestä.

8 artikla

Sisäiset aluevedet

1. Paitsi milloin IV osassa toisin määrätään, aluemeren perusviivan maanpuoleiset vedet muodostavat valtion sisäiset aluevedet.

2. Milloin suoran perusviivan määrittelemisestä 7 artik- lassa määrätyllä menetelmällä seuraa, että sisäisiksi alue- vesiksi jää alueita, joita ei ole ennen sellaisiksi katsottu, niillä sovelletaan tämän yleissopimuksen mukaista oi- keutta viattomaan kauttakulkuun.

9 artikla

Jokisuut

Jos joki laskee suoraan mereen, perusviiva kulkee joki- suun poikki suorana viivana, joka yhdistää rannat mata- lan veden viivojen pisteiden välillä.

10 artikla

Lahdet

1. Tämä artikla koskee ainoastaan sellaisia lahtia, joiden rannat kuuluvat yhdelle valtiolle.

2. Tässä yleissopimuksessa lahdella tarkoitetaan selvästi erottuvaa poukamaa, jonka syvyys on sellaisessa suh- teessa sen suun leveyteen, että poukama sisältää rantojen sulkeman vesialueen, joka ei ole vain pelkkä rannikon kaarre. Poukamaa ei kuitenkaan katsota lahdeksi, jollei sen vesialue ole yhtä laaja tai laajempi kuin poukaman suu halkaisijana piirretyn puoliympyrän muodostama alue.

3. Mittaamisessa katsotaan poukaman pinta-alaksi se alue, joka sijaitsee pitkin poukaman rantaa kulkevan matalan veden viivan ja poukaman luonnollisen suun kohdalla olevia matalan veden pisteitä yhdistävän viivan välissä. Jos poukaman suu jakaantuu siinä olevien saarien vuoksi useampiin osiin, piirretään puoliympyrä viivalle,

joka on yhtä pitkä kuin eri osien poikki vedettyjen viivojen yhteen laskettu pituus. Poukaman sisässä olevat saaret luetaan poukaman vesialueeseen.

4. Ellei lahden luonnollisessa suussa olevien matalan veden pisteiden välinen matka ole pitempi kuin 24 meri- peninkulmaa, voidaan rajaviiva vetää näiden kahden matalan veden pisteen välille, jolloin sen rajoittamia vesiä pidetään sisäisinä aluevesinä.

5. Kun lahden luonnollisessa suussa olevien matalan veden pisteiden välimatka on pitempi kuin 24 meripenin- kulmaa, on lahden sisäpuolelle piirrettävä 24 meripenin- kulman pituinen suora perusviiva siten, että se rajoittaa niin suuren alan vettä kuin mahdollista tämän pituista viivaa käytettäessä.

6. Edellä olevia määräyksiä ei sovelleta niin sanottuihin historiallisiin lahtiin eikä milloinkaan sellaisissa tapauk- sissa, joissa sovelletaan 7 artiklan mukaista suorien perusviivojen menetelmää.

11 artikla

Satamat

Aluemerta määrättäessä katsotaan uloimmat erottamatto- masti satamajärjestelmään kuuluvat pysyvät satamalait- teet rannikkoon kuuluviksi. Rannikon edustalla sijaitsevia laitteita ja tekosaaria ei katsota pysyviksi satamalait- teiksi.

12 artikla

Ulkosatamat

Ulkosatamat, joita yleisesti käytetään laivojen lastauk- seen, purkamiseen ja ankkurointiin ja jotka muuten sijait- sisivat joko kokonaan tai osittain aluemeren ulkorajan ulkopuolella, luetaan aluemereen.

13 artikla

Laskuveden aikana näkyvät kohoumat

1. Laskuveden aikana näkyväksi kohoumaksi katsotaan luonnon muodostama maa-alue, joka laskuveden aikana kohoaa veden ympäröimänä pinnan yläpuolelle, mutta joka on veden alla nousuveden aikana. Milloin laskuve- den aikana näkyvä kohouma sijaitsee kokonaan tai osaksi sellaisen välimatkan päässä mantereesta tai saa-

resta, joka ei ylitä aluemeren leveyttä, voidaan tähän kohoumaan liittyvää matalan veden viivaa käyttää perus- viivana mitattaessa aluemeren leveyttä.

2. Milloin laskuveden aikana näkyvä kohouma sijaitsee kokonaisuudessaan aluemeren leveyttä pitemmän matkan päässä mantereesta tai saaresta, sillä ei ole omaa alue- merta.

14 artikla

Eri menetelmien käyttäminen perusviivojen määräämisessä

Rantavaltio voi käyttää perusviivojen määräämisessä valintansa mukaan kulloisiinkin oloihin sopivaa edellä mainituissa artikloissa esitettyä menetelmää.

15 artikla

Vastakkain tai vierekkäin sijaitsevien valtioiden aluemerten välisen rajan määrittäminen

Kun kahden valtion rannikot ovat vastakkain tai vierek- käin, kummallakaan valtiolla ei ole oikeutta, ellei niiden kesken ole toisin sovittu, ulottaa aluemertaan kauem- maksi sitä keskiviivaa, jonka jokainen piste on yhtä kaukana niiden perusviivojen lähimmistä pisteistä, joista valtioiden aluemerten leveys mitataan. Määräystä ei kui- tenkaan sovelleta, milloin historiallisten oikeuksien tai muiden erityisten olosuhteiden vuoksi on välttämätöntä rajata valtioiden aluemeret siitä poikkeavalla tavalla.

16 artikla

Kartat ja luettelot maantieteellisistä koordinaateista

1. Yleissopimuksen 7, 9 ja 10 artiklan mukaisesti mää- rätyt aluemeren leveyden mittaamiseen käytettävät perus- viivat tai niihin perustuvat rajat sekä 12 ja 15 artiklan mukaisesti vedetyt rajaviivat on merkittävä karttoihin, jotka ovat mittakaavaltaan riittävän suuria perusviivojen ja rajojen sijainnin havaitsemiseksi. Vaihtoehtoisesti voi- daan kartta korvata maantieteelliset koordinaatit osoitta- valla luettelolla, josta ilmenevät asianomaiset geodeettiset tiedot.

2. Rantavaltion tulee asianmukaisesti julkaista kartat tai rajapisteiden maantieteelliset koordinaatit osoittavat luet- telot ja tallettaa niiden jäljennökset Yhdistyneiden Kansa- kuntien pääsihteerin huostaan.

3 OSASTO

VIATON KAUTTAKULKU ALUEMERELLÄ

Alaosasto A

Kaikkiin aluksiin sovellettavat säännökset

17 artikla

Oikeus viattomaan kauttakulkuun

Kaikkien sekä ranta- että sisämaavaltioiden aluksilla on oikeus viattomaan kauttakulkuun aluemerellä tämän sopimuksen mukaisesti.

18 artikla

Kauttakulun määritelmä

1. Kauttakululla tarkoitetaan purjehdusta aluemerellä tarkoituksena:

a) kulkea sen läpi käymättä sisäisillä aluevesillä tai sisäisten aluevesien ulkopuolella sijaitsevassa ulkosa- tamassa tai vastaavilla satamalaitteilla; tai

b) mennä sisäisille aluevesille tai poistua niiltä tai käydä ulkosatamassa tai vastaavilla satamalaitteilla.

2. Kauttakulun tulee tapahtua keskeytyksettä ja viivytte- lemättä. Kauttakulku käsittää kuitenkin pysähtymisen ja ankkuroimisen, mutta vain siinä määrin kuin ne kuuluvat tavanomaiseen merenkulkuun tai ovat ylivoimaisen esteen tai hätätilan takia välttämättömiä tai kun tarkoituksena on vaaraan tai hätään joutuneiden ihmisten, alusten tai ilma-alusten auttaminen.

19 artikla

Viattoman kauttakulun määritelmä

1. Kauttakulku on viatonta niin kauan kuin se ei uhkaa rantavaltion rauhaa, yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Tällaisen kauttakulun on tapahduttava tämän yleissopi- muksen ja muiden kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti.

2. Ulkomaisen aluksen katsotaan uhkaavan rantavaltion rauhaa, yleistä järjestystä tai turvallisuutta, jos se ryhtyy aluemerellä johonkin seuraavista toimista:

a) rantavaltion täysivaltaisuuteen, alueelliseen koskemat- tomuuteen tai poliittiseen itsenäisyyteen kohdistuvan tai muutoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan osoittamien kansainvälisen oikeuden periaatteiden vastaisen väkivallan käyttö tai sillä uhkaaminen;

b) aseilla harjoittelu tai niiden käyttö;

c) toiminta, joka tähtää rantavaltion puolustusta tai tur- vallisuutta vahingoittavien tietojen keräämiseen;

d) propagandatoiminta, jolla pyritään vaikuttamaan ran- tavaltion puolustukseen tai turvallisuuteen,

e) ilma-alusten nousu, laskeutuminen tai alukselle otta- minen;

f) sotilaslaitteiden laukaiseminen, laskeutuminen tai alukselle ottaminen;

g) sellainen hyödykkeiden, valuutan tai henkilöiden alukseen ottaminen tai siitä pois siirtäminen, joka on vastoin rantavaltion tulli-, vero-, maahanmuutto- tai terveydenhoitolakeja ja -määräyksiä;

h) tämän yleissopimuksen vastainen tahallinen ja vakava ympäristön pilaaminen;

i) kalastus;

j) tutkimusten tai mittausten tekeminen;

k) toiminta, jolla pyritään häiritsemään rantavaltion tie- toliikennejärjestelmiä tai sen muita laitteita tai laitok- sia;

l) muu toiminta, joka ei suoraan liity kauttakulkuun.

20 artikla

Sukellusveneet ja muut vedenalaiset kulkuvälineet

Sukellusveneiden ja muiden vedenalaisten kulkuvälineiden on aluemerellä purjehdittava pinta-asemassa ja pidettävä lippunsa näkyvissä.

21 artikla

Viatonta kauttakulkua koskevat rantavaltion lait ja määräykset

1. Rantavaltio voi hyväksyä tämän yleissopimuksen ja muiden kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisia lakeja ja määräyksiä, jotka koskevat viatonta kauttakul- kua aluemerellä ja jotka liittyvät johonkin tai kaikkiin seuraavista seikoista:

a) merenkulun turvallisuus ja meriliikenteen sääntely;

b) merenkulun apuvälineiden ja laitteistojen sekä muiden laitteistojen tai laitteiden suojeleminen;

c) kaapelien ja putkistojen suojeleminen;

d) meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen;

e) rantavaltion kalastuslakien ja -määräysten rikkomis- ten estäminen;

f) rantavaltion ympäristön suojelu sekä ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen, vähentäminen ja val- vonta,

g) meritieteellinen tutkimus ja hydrografiset mittaukset;

h) rantavaltion tulli-, vero-, maahanmuutto- ja tervey- denhoitolakien ja -määräysten rikkomisen ehkäisemi- nen.

2. Tällaiset lait ja määräykset eivät voi koskea ulkomais- ten alusten mallia, rakennetta, miehistöä tai varusteita, paitsi jos niillä saatetaan voimaan yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä sääntöjä tai määräyksiä.

3. Rantavaltion tulee asianmukaisesti julkaista kaikki tällaiset lait ja määräykset.

4. Ulkomaisten alusten, jotka käyttävät oikeutta viatto- maan kauttakulkuun aluemerellä, tulee noudattaa kaikkia tällaisia lakeja ja määräyksiä sekä kaikkia merellä tapah- tuvien yhteentörmäysten ehkäisemiseksi koskevia yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä määräyksiä.

22 artikla

Merireitit ja reittijakojärjestelyt aluemerellä

1. Miloin merenkulun turvallisuus sitä edellyttää, ranta- valtio voi vaatia, että viattoman kauttakulun oikeutta käyttävät ulkomaiset alukset noudattavat sen aluemerellä niitä merireittejä ja reittijakojärjestelyjä, jotka se on osoit- tanut tai määrännyt alusten kauttakulun sääntelemiseksi.

2. Etenkin säiliöaluksia, ydinkäyttöisiä aluksia ja ydinai- neita tai muita luonteeltaan vaarallisia tai haitallisia aineita kuljettavia aluksia voidaan vaatia pysymään tällai- silla merireiteillä.

3. Rantavaltion tulee merireittejä osoittaessaan ja reitti- jakojärjestelyjä määrätessään ottaa huomioon:

a) toimivaltaisen kansainvälisen järjestön suositukset;

b) kansainväliseen merenkulkuun tavanomaisesti käyte- tyt väylät;

c) yksittäisten alusten ja väylien erityispiirteet; sekä

d) liikennetiheys.

4. Rantavaltion on merkittävä merireitit ja reittijakojär- jestelyt selvästi karttoihin, jotka on asianmukaisesti jul- kaistava.

23 artikla

Ulkomaiset ydinkäyttöiset alukset ja ydinaineita tai muita luonteeltaan vaarallisia tai haitallisia aineita kuljettavat alukset

Käyttäessään oikeutta viattomaan kauttakulkuun alueme- rellä ulkomaisilla ydinkäyttöisillä aluksilla ja ydinaineita tai muita luonteeltaan vaarallisia tai haitallisia aineita kuljettavilla aluksilla tulee olla niille kansainvälisissä sopi- muksissa määrätyt asiakirjat ja niiden tulee noudattaa niille näissä sopimuksissa määrättyjä varotoimia.

24 artikla

Rantavaltion velvollisuudet

1. Rantavaltio ei saa vaikeuttaa ulkomaisten alusten viatonta kauttakulkua aluemerellä muutoin kuin tämän yleissopimuksen mukaisesti. Varsinkaan ei rantavaltio saa tätä yleissopimusta tai sen mukaisesti hyväksyttyjä lakeja ja määräyksiä soveltaessaan:

a) asettaa ulkomaisille aluksille määräyksiä, jotka käy- tännössä johtavat viatonta kauttakulkua koskevan oikeuden kieltämiseen tai heikentämiseen;

b) syrjiä millään tavalla minkään valtion aluksia tai minkään valtion puolesta tai mihinkään valtioon tai mistään valtiosta lasteja kuljettavia aluksia.

2. Rantavaltion on asianmukaisesti ilmoitettava kaikista tiedossaan olevista merenkulun vaaroista aluemerellään.

25 artikla

Rantavaltion oikeus suojautua

1. Rantavaltio voi ryhtyä aluemerellään tarpeellisiin toi- miin sellaisen kauttakulun estämiseksi, joka ei ole viatonta.

2. Kun alukset ovat menossa sisäisille aluevesille tai käyvät sisäisten aluevesien ulkopuolella sijaitsevilla sata- malaitteilla, rantavaltiolla on myös oikeus ryhtyä tarvitta- viin toimiin estääkseen niiden ehtojen rikkomisen, joiden mukaisesti aluksilla on lupa tulla sisäisille aluevesille tai käydä satamalaitteilla.

3. Rantavaltio voi, edellyttäen, että ei tehdä eroa ulko- maisten alusten välillä, tilapäisesti keskeyttää niiden viat- toman kauttakulun joissakin aluemerensä osissa, jos kes- keyttäminen on olennaisen tärkeää valtion turvallisuuden

suojelemiseksi, aseharjoituksiin ryhtyminen mukaan luet- tuna. Keskeyttäminen tulee voimaan vasta, kun siitä on asianmukaisesti ilmoitettu.

26 artikla

Ulkomaisten alusten maksettaviksi asetettavat maksut

1. Ulkomaisten alusten maksettaviksi ei saa asettaa mak- suja vain siksi, että ne kulkevat aluemeren kautta.

2. Aluemeren kautta kulkevan ulkomaisen aluksen mak- settavaksi voidaan asettaa maksuja vain erityisten aluk- selle tehtyjen palvelusten korvaamiseksi. Maksut on perit- tävä tekemättä eroa alusten välillä.

Alaosasto B

Kauppa-aluksiin ja kaupallisiin tarkoituksiin käytettä- viin valtion aluksiin sovellettavat säännöt

27 artikla

Rikosoikeudellinen lainkäyttövalta ulkomaisessa aluksessa

1. Rantavaltio ei saa käyttää rikosoikeudellista lainkäyt- tövaltaansa sen aluemeren kautta kulkevassa ulkomai- sessa aluksessa pidättääkseen henkilöitä tai tehdäkseen laivassa sen kauttakulun aikana tehtyyn rikokseen liitty- viä tutkimuksia paitsi milloin:

a) rikoksen seuraukset ulottuvat rantavaltioon;

b) rikos on sen luonteinen, että se häiritsee rantavaltion rauhaa tai yleistä järjestystä aluemerellä;

c) aluksen päällikkö tai sen valtion diplomaattiedustaja tai konsuliviranomainen, jonka lipun alla alus purjeh- tii, on pyytänyt paikallisten viranomaisten apua, tai

d) tällaiset toimet ovat välttämättömiä huumausaineitten tai psykotrooppisten aineitten laittoman kaupan ehkäisemiseksi.

2. Edellä olevat määräykset eivät vaikuta rantavaltion oikeuksiin ryhtyä lakiensa oikeuttamiin pidätys- ja tutki- mustoimiin ulkomaisessa aluksessa, joka kulkee sen alue- merellä sisäisiltä aluevesiltä lähdettyään.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa mainituissa tapauksissa rantavaltion tulee, jos aluksen päällikkö niin vaatii, antaa sen maan diplomaattiedustajalle tai konsuli- viranomaiselle, jonka lipun alla alus purjehtii, asiasta tieto ennen kuin rantavaltio ryhtyy mihinkään toimiin, ja rantavaltion tulee helpottaa yhteydenpitoa tämän edusta- jan tai viranomaisen ja laivan miehistön välillä, Hätätilan- teissa tämä tiedotus voidaan antaa samanaikaisesti kuin toimiin ryhdytään.

4. Harkitessaan, onko pidätys tehtävä ja miten sen tulee tapahtua, paikallisten viranomaisten on otettava meren- kulun edut asianmukaisesti huomioon.

5. Jos alus on tulossa ulkomaisesta satamasta ja vain kulkee aluemeren kautta menemättä sisäisille aluevesille, rantavaltio ei saa ryhtyä mihinkään toimiin aluemerensä kautta kulkevassa ulkomaisessa aluksessa pidättääkseen henkilöitä tai tehdäkseen tutkimuksia rikoksen johdosta, joka on tehty ennen kuin alus saapui rantavaltion alue- merelle, paitsi milloin on kysymys XII osan määräyksistä tai V osan mukaisesti hyväksyttyjen lakien ja määräysten rikkomisesta.

28 artikla

Siviilioikeudellinen lainkäyttövalta ulkomaisten alusten suhteen

1. Rantavaltion ei pitäisi pysäyttää sen aluemeren läpi kulkevaa ulkomaista alusta eikä pakottaa sitä poikkea- maan reitiltään soveltaakseen siviilioikeudellista lainkäyt- tövaltaansa aluksessa olevaan henkilöön.

2. Rantavaltio ei saa kohdistaa pakkotäytäntöönpano- toimia alukseen eikä pidättää sitä siviilioikeudellisissa riitakysymyksissä, paitsi jos veloista tai velvoitteista on menty vastuuseen aluksen puolesta tai alus on joutunut niistä vastuuseen rantavaltion vesien kautta tekemänsä matkan aikana tai sen johdosta.

3. Toisen kappaleen määräykset eivät vaikuta rantaval- tion oikeuteen kohdistaa lainsäädäntönsä mukaisesti ulkomaiseen alukseen pakkotäytäntöönpanotoimia tai pidättää se siviilioikeudellisessa riitakysymyksessä, jos alus on aluemerellä pysähdyksissä tai kulkee aluemerellä sisäisiltä aluevesiltä poistuttuaan.

Alaosasto C

Sota-aluksiin ja muihin ei-kaupallisiin tarkoituksiin käytettäviin valtion aluksiin sovellettavat säännöt

29 artikla

Sota-aluksen määritelmä

Tässä yleissopimuksessa sota-aluksella tarkoitetaan val- tion asevoimille kuuluvaa alusta, jossa on selvät ulkoiset

kansallisuustunnukset ja joka on asiaankuuluvasta palve- lusluettelosta tai vastaavasta ilmenevän, valtion asianmu- kaisesti tehtävään määräämän upseerin komennossa ja jonka miehistö on tavanomaisen sotilaskurin alainen.

30 artikla

Rantavaltion lakien ja määräysten noudattamatta jättäminen

Jos sota-alus ei noudata kauttakulkua aluemerellä koske- via rantavaltion lakeja ja määräyksiä ja jättää huomiotta sille esitetyn pyynnön noudattaa niitä, rantavaltio voi vaatia sitä heti poistumaan aluemereltä.

31 artikla

Lippuvaltion vastuu sota-aluksen tai muun

ei-kaupallisiin tarkoituksiin käytettävän valtion aluksen aiheuttamasta vahingosta

Lippuvaltio on kansainvälisesti vastuussa kaikesta ranta- valtiolle aiheutuneesta menetyksestä tai vahingosta, joka on johtunut siitä, että sota-alus tai muu ei-kaupallisiin tarkoituksiin käytettävä valtion alus ei ole noudattanut kauttakulkua aluemerellä koskevia rantavaltion lakeja ja määräyksiä tai tämän yleissopimuksen määräyksiä tai muita kansainvälisen oikeuden sääntöjä.

32 artikla

Sota-alusten ja muiden ei-kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien valtion alusten koskemattomuus

Aloasastoon A sekä 30 ja 31 artiklaan sisältyviä poik- keuksia lukuun ottamatta tämä yleissopimus ei rajoita mitenkään sota-alusten ja muiden ei-kaupallisiin tarkoi- tuksiin käytettävien valtion alusten koskemattomuutta.

4 OSASTO

LISÄVYÖHKYKE

33 artikla

Lisävyöhyke

1. Rantavaltio saa lisävyöhykkeeksi nimetyllä alueme- reensä liittyvällä vyöhykkeellä harjoittaa tarpeellisia val- vontatoimia:

a) estääkseen tulli-, vero-, maahanmuutto- ja terveyden- hoitolakien ja -määräysten rikkomisen alueellaan tai aluemerellään;

b) rangaistakseen alueellaan tai aluemerellään tapahtu- neen edellä mainittujen lakien ja määräysten rikkomi- sen.

2. Lisävyöhyke ei saa ulottua 24 meripeninkulmaa kau- emmaksi niistä perusviivoista, joista aluemeren leveys mitataan.

III OSA

KANSAINVÄLISEEN MERENKULKUUN KÄYTETTÄVÄT SALMET

1 OSASTO

YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

34 artikla

Kansainväliseen merenkulkuun käytettäviksi salmiksi katsottavien vesialueiden oikeudellinen asema

1. Tässä osassa laadittu järjestely, joka koskee kautta- kulkua kansainväliseen merenkulkuun käytettävissä sal- missa, ei muutoin vaikuta tällaisiksi salmiksi katsottavien vesialueiden oikeudelliseen asemaan eikä salmiin rajautu- vien valtioiden näitä vesialueita ja niiden ilmatilaa,

merenpohjaa ja merenpohjan sisustaa koskevien täysival- taisten oikeuksien tai lainkäyttövallan harjoittamiseen.

2. Salmiin rajautuvien valtioiden on harjoitettava täysi- valtaisia oikeuksiaan ja lainkäyttövaltaansa tämän osan määräysten ja muiden kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti.

35 artikla

Tämän osan soveltamisalue

Mikään tämän osan määräyksistä ei vaikuta:

a) salmessa sijaitseviin sisäisiin aluevesiin, paitsi jos suo- ran perusviivan määrääminen 7 artiklan mukaisella

FI

L 179/12 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 23.6.98

menetelmällä sisällyttää sisäisiin aluevesiin alueita, joita ei ole ennen sellaisiksi katsottu;

b) sellaisten vesialueiden oikeudelliseen asemaan talous- vyöhykkeenä tai aavana merenä, jotka sijaitsevat sal- miin rajoittuvien valtioiden aluemeren ulkopuolella; tai

c) sellaisten salmien oikeudelliseen järjestelyyn, joissa tapahtuvaa kauttakulkua kokonaan tai osaksi sään- nellään erityisesti tällaisia salmia koskevilla, voimassa olevilla pitkäaikaisilla kansainvälisillä sopimuksilla.

36 artikla

Kansainväliseen merenkulkuun käytettävien salmien kautta kulkevat, aavalla merellä tai talousvyöhykkeellä sijaitsevat reitit

Tätä osaa ei sovelleta kansainväliseen merenkulkuun käy- tettävään salmeen, jos salmen läpi kulkee aavan meren tai talousvyöhykkeen alueella kulkeva reitti, joka on meren- kulullisilta ja hydrografisilta olosuhteiltaan yhtä käyttö- kelpoinen. Näillä reiteillä sovelletaan muita tämän yleis- sopimuksen asianomaisia osia, joihin sisältyvät muun muassa merenkulun ja ylilennon vapautta koskevat mää- räykset.

2 OSASTO

ESTEETÖN KAUTTAKULKU

37 artikla

Tämän osaston soveltamisalue

Tätä osastoa sovelletaan salmiin, joita käytetään kansain- väliseen merenkulkuun aavan meren tai talousvyöhyk- keen osien välillä.

38 artikla

Oikeus esteettömään kauttakulkuun

1. Kaikilla aluksilla ja ilma-aluksilla on 37 artiklassa mainituissa salmissa kauttakulkuoikeus, jota ei saa estää. Poikkeuksena on salmi, joka muodostuu salmeen rajautu- valle valtiolle kuuluvasta saaresta ja mantereesta, jolloin oikeutta esteettömään kauttakulkuun ei ole, jos saaren edustalla meren puolella on aavan meren tai talousvyö- hykkeen kautta kulkeva reitti, joka on merenkulullisilta ja hydrografisilta olosuhteiltaan yhtä käyttökelpoinen.

2. Oikeudella esteettömään kauttakulkuun tarkoitetaan tämän osan mukaista merenkulun ja ylilennon vapauden harjoittamista, jonka yksinomaisena tarkoituksena on keskeytymätön ja viivytyksetön kauttakulku aavan meren

tai talousvyöhykkeen osien välillä. Keskeytymättömän ja viivytyksettömän kauttakulun vaatimus ei kuitenkaan estä sellaistakaan kauttakulkua salmessa, jonka tarkoi- tuksena on salmeen rajautuvaan valtioon saapuminen tai sieltä lähteminen tai sellaisesta valtiosta takaisin palaami- nen valtion maahansaapumisehtojen mukaisesti.

3. Toimintaa, jossa ei ole kysymys esteetöntä kauttakul- kua koskevan oikeuden harjoittamisesta salmessa, koske- vat muut tämän yleissopimuksen asianomaiset määräyk- set.

39 artikla

Alusten ja ilma-alusten velvollisuudet esteettömän kauttakulun aikana

1. Alusten ja ilma-alusten tulee esteetöntä kauttakulkua koskevaa oikeutta harjoittaessaan:

a) edetä viivytyksittä salmen läpi tai yli;

b) pidättyä salmiin rajoittuvien valtioiden täysivaltaisuu- teen, alueelliseen koskemattomuuteen tai poliittiseen itsenäisyyteen kohdistuvan tai muutoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan osoittamien kansainvälisen oikeuden periaatteiden vastaisen väkivallan käytöstä tai sillä uhkaamisesta;

c) pidättyä kaikesta muusta toiminnasta, joka ei liity niiden tavanomaiseen keskeytymättömään ja viivytyk- settömään kauttakulkuun, ellei se ole välttämätöntä ylivoimaisen esteen tai hätätilan takia;

d) noudattaa muita tämän osan asianomaisia määräyk- siä.

2. Esteettömässä kauttakulussa olevien alusten tulee:

a) noudattaa yleisesti hyväksyttyjä meriturvallisuutta koskevia kansainvälisiä määräyksiä ja menettelyta- poja, muun muassa yhteentörmäyksien estämistä merellä koskevia kansainvälisiä sääntöjä;

b) noudattaa yleisesti hyväksyttyjä alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä, vähentämistä ja valvo- mista koskevia kansainvälisiä määräyksiä ja menette- lytapoja.

3. Esteettömässä kauttakulussa olevien ilma-alusten tu- lee:

a) noudattaa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön anta- mia ilmateiden sääntöjä siviili-ilma-alusten osalta; val- tion ilma-alukset noudattavat yleensä näitä turvamää- räyksiä ja ottavat aina toiminnassaan asianmukaisesti huomioon ilmailun turvallisuuden;

b) aina seurata toimivaltaisen, kansainvälisesti nimetyn ilmailuvalvontaviranomaisen määräämää radiotaa-

juutta tai asianmukaista kansainvälistä hätäkutsutaa- juutta.

40 artikla

Tutkimukset ja mittaukset

Ulkomaiset alukset, merentutkimus- ja -mittausalukset mukaan luettuina, eivät saa kauttakulkumatkallaan tehdä tutkimuksia tai mittauksia ilman salmiin rajautuvien val- tioiden etukäteen antamaa lupaa.

41 artikla

Merireitit ja reittijakojärjestelyt kansainväliseen merenkulkuun käytettävissä salmissa

1. Salmiin rajautuvat valtiot voivat yhdenmukaisesti tämän osan kanssa osoittaa merireittejä ja määrätä reitti- jakojärjestelyjä salmissa tapahtuvaa merenkulkua varten, milloin tämä on alusten turvallisen kauttakulun edistämi- seksi tarpeellista.

2. Kyseiset valtiot voivat olosuhteiden vaatiessa ja siitä asianmukaisesti ilmoitettuaan vaihtaa aiemmat merireitit ja reittijakojärjestelyt toisiin.

3. Tällaisten merireittien ja reittijakojärjestelyjen tulee olla yleisesti hyväksyttyjen kansainvälisten määräysten mukaisia.

4. Ennen kuin salmiin rajautuvat valtiot osoittavat meri- reittejä tai vaihtavat niitä toisiin tai ennen kuin ne määräävät reittijakojärjestelyjä tai vaihtavat niitä toisiin, niiden tulee toimittaa asiaa koskevat ehdotukset toimival- taisen kansainvälisen järjestön hyväksyttäväksi. Järjestö voi hyväksyä vain sellaiset merireitit ja reittijakojärjeste- lyt, joista on sovittu salmiin rajautuvien valtioiden kanssa, minkä jälkeen valtiot voivat toteuttaa ehdotuk- sensa niiden osoittamiseksi, määräämiseksi tai vaihtami- seksi.

5. Kun kysymyksessä on salmi, jonka merireittien ja reittijakojärjestelyjen ehdotetaan kulkevan kahden tai useamman salmeen rajoittuvan valtion vesialueiden kautta, valtioiden on laadittava ehdotukset yhteistyössä keskenään ja asianomaisen kansainvälisen järjestön kanssa neuvotellen.

6. Salmiin rajautuvien valtioiden on merkittävä osoitta- mansa merireitit ja määräämänsä reittijakojärjestelyt sel- västi karttoihin, jotka niiden on asianmukaisesti julkais- tava.

7. Esteettömässä kauttakulussa olevien alusten tulee noudattaa asianomaisia tämän artiklan mukaisesti mää- rättyjä merireittejä ja reittijakojärjestelyjä.

42 artikla

Esteetöntä kauttakulkua koskevat salmiin rajautuvien valtioiden lait ja määräykset

1. Salmiin rajautuvat valtiot voivat tämän osaston sään- nökset huomioon ottaen hyväksyä lakeja ja määräyksiä, jotka liittyvät esteettömään kauttakulkuun salmissa ja koskevat kaikkia tai joitakin seuraavista seikoista:

a) 41 artiklan mukaista merenkulun turvallisuutta ja meriliikenteen säätelyä;

b) pilaantumisen ehkäisemistä, vähentämistä ja valvon- taa saattamalla voimaan asianomaisia öljyn, öljypi- toisten jätteiden ja muiden haitallisten aineiden sal- meen laskemista koskevia kansainvälisiä määräyksiä;

c) kalastusalusten osalta kalastuksen estämistä, kalastus- välineiden alukseen sijoittaminen mukaan lukien;

d) hyödykkeiden, valuutan tai henkilöiden alukseen otta- mista tai siitä pois siirtämistä salmeen rajautuvan valtion tulli-, vero-, maahanmuutto- tai terveydenhoi- tolakien ja -määräysten vastaisesti.

2. Tällaiset lait ja määräykset eivät saa millään tavalla tehdä eroa ulkomaisten alusten välillä, eikä niiden sovel- taminen saa käytännössä johtaa tässä osastossa määritel- lyn esteetöntä kauttakulkua koskevan oikeuden kieltämi- seen, vaikeuttamiseen tai haittaamiseen.

3. Salmiin rajautuvien valtioiden tulee asianmukaisesti julkaista kaikki tällaiset lait ja määräykset.

4. Esteetöntä kauttakulkuoikeutta harjoittavien ulko- maisten alusten tulee noudattaa tällaisia lakeja ja mää- räyksiä.

5. Sellaisen aluksen lippuvaltio tai ilma-aluksen rekiste- röintivaltio, jolla on oikeus täysivaltaiseen koskematto- muuteen ja joka toimii edellä mainittujen lakien ja mää- räysten tai muiden tämän osan säännösten vastaisesti, on kansainvälisesti vastuussa salmeen rajautuvalle valtiolle aiheutuneesta menetyksestä tai vahingosta.

43 artikla

Merenkulkua ja turvallisuutta edistävät laitteet ja muut parannukset sekä pilaantumisen ehkäiseminen, vähentäminen ja valvonta

Salmea käyttävien ja salmeen rajautuvien valtioiden tulisi keskinäisin sopimuksin yhteistyössä:

a) sijoittaa salmeen ja siellä ylläpitää tarpeellisia kansain- välistä merenkulkua ja turvallisuutta edistäviä laitteita ja tehdä muita vastaavia parannuksia; sekä

b) toimia aluksista peräisin olevan pilaantumisen ehkäi- semiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.

44 artikla

Salmiin rajautuvien valtioiden velvollisuudet

Salmiin rajautuvat valtiot eivät saa vaikeuttaa esteetöntä kauttakulkua, ja niiden on asianmukaisesti ilmoitettava kaikista tiedossaan olevista salmessa tai sen yläpuolella esiintyvistä merenkulkua tai ylilentoa vaarantavista sei- koista. Esteetöntä kauttakulkua ei saa keskeyttää.

3 OSASTO

VIATON KAUTTAKULKU

45 artikla

Viaton kauttakulku

1. II osan 3 osaston mukaista viattoman kauttakulun järjestelyä sovelletaan sellaisissa kansainväliseen meren- kulkuun käytettävissä salmissa:

a) joihin ei sovelleta 38 artiklan 1 kappaleen mukaista esteettömän kauttakulun järjestelyä, tai

b) jotka yhdistävät aavan meren tai talousvyöhykkeen osan vieraan valtion aluemereen.

2. Viatonta kauttakulkua ei saa tällaisissa salmissa kes- keyttää.

IV OSA

SAARISTOVALTIOT

46 artikla

Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa:

a) ’saaristovaltio’ tarkoittaa valtiota, joka koostuu koko- naan yhdestä tai useammasta saaristosta ja johon voi sisältyä muitakin saaria;

b) ’saaristo’ tarkoittaa saariryhmää, saarten osat mukaan luettuina, saarten välisiä vesialueita ja muita luonnon- muodostumia, jotka yhdessä liittyvät niin kiinteästi toisiinsa, että sellaiset saaret, vesialueet ja muut luon- nonmuodostumat muodostavat luontaisen maantie- teellisen, taloudellisen ja poliittisen kokonaisuuden, tai joita on vanhastaan pidetty sellaisena.

47 artikla

Saaristovesien perusviivat

1. Saaristovaltio voi vetää suorat saaristovesien perusvii- vat yhdistämällä saariston uloimpien saarten ja vedenpin- nan yläpuolelle jäävien riuttojen uloimmat pisteet edellyt- täen, että perusviivojen sisään jäävät tärkeimmät saaret

sekä alue, jolla vesipinta-alan suhde maapinta-alaan, atol- lit mukaan luettuina, on 1:1:n ja 9:1:n välillä.

2. Perusviivojen pituus ei saa pääsääntöisesti ylittää 100:aa meripeninkulmaa. Enintään 3 prosenttia saaristoa rajoittavien perusviivojen kokonaislukumäärästä saa kui- tenkin ulottua 125 meripeninkulman enimmäispituuteen asti.

3. Suoria perusviivoja vedettäessä ei saa merkittävästi poiketa saariston yleisestä muodosta.

4. Suoria perusviivoja ei saa vetää sellaisiin kohoumiin tai sellaisista kohoumista, jotka ovat näkyvissä laskuve- den aikana, ellei niille ole rakennettu majakoita tai muita samankaltaisia pysyvästi merenpinnan yläpuolella olevia laitteita tai ellei laskuveden aikana näkyvä kohouma sijaitse osaksi tai kokonaan aluemeren leveyttä lähem- pänä lähintä saarta.

5. Saaristovaltio ei saa soveltaa tällaisten perusviivojen järjestelmää siten, että toisen valtion aluemeren yhteys aavaan mereen tai talousvyöhykkeeseen katkeaa.

6. Jos osa saaristovaltion saaristovesistä on välittömästi sen naapurina sijaitsevan valtion kahden osan välissä, olemassa olevat oikeudet ja kaikki muut lailliset edut, joita viime mainittu valtio on perinteisesti harjoittanut näillä vesillä, sekä kaikki valtioiden keskenään sopimat muut oikeudet pysyvät voimassa, ja niitä tulee kunnioit- taa.

7. Laskettaessa 1 kappaleen mukaista vesipinta-alan suhdetta maapinta-alaan voidaan maapinta-alaan sisällyt- tää vedet, jotka sijaitsevat saaria ja atolleja reunusta-

vien riuttojen sisäpuolella, mukaan luettuna se osa jyrk- käreunaista merenpohjatasankoa, jota ympäröi osaksi tai kokonaan tasangolla sijaitsevien kalkkikivisaarten ja vedenpinnan yläpuolelle jäävien riuttojen ketju.

8. Tämän artiklan mukaisesti vedetyt perusviivat on merkittävä mittakaavaltaan sellaisiin karttoihin, että perusviivojen sijainti voidaan niistä havaita. Vaihtoehtoi- sesti voidaan kartta korvata sellaisella asianomaiset maantieteelliset koordinaatit osoittavalla luettelolla, josta ilmenevät asianomaiset geodeettiset tiedot.

9. Saaristovaltion tulee asianmukaisesti julkaista kartat tai luettelot maantieteellisistä koordinaateista ja tallettaa niiden jäljenökset Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihtee- rin huostaan.

48 artikla

Aluemeren, lisävyöhykkeen, talousvyöhykkeen ja mannerjalustan leveyden mittaaminen

Aluemeren, lisävyöhykkeen, talousvyöhykkeen ja manner- jalustan leveys mitataan 47 artiklan mukaisesti vedetyistä saaristovesien perusviivoista.

49 artikla

Saaristovesien, niiden yläpuolella olevan ilmatilan sekä niiden merenpohjan ja sen sisustan oikeudellinen asema

1. Saaristovaltion täysivaltaisuus ulottuu 47 artiklan mukaisesti vedettyjen saaristovesien perusviivojen sisä- puolelle jääviin vesiin, joita kutsutaan saaristovesiksi, riippumatta niiden syvyydestä tai etäisyydestä ranni- kosta.

2. Täysivaltaisuus ulottuu saaristovesien yläpuolella ole- vaan ilmatilaan sekä niiden merenpohjaan ja merenpoh- jan sisustaan ja sen luonnonvaroihin.

3. Täysivaltaisuutta harjoitettaessa otetaan huomioon tämän osan määräykset.

4. Tässä osassa perustettu kauttakulkua saaristovesien merireiteillä koskeva järjestely ei vaikuta muuten saaristo- vesien, merireitit mukaan luettuina, asemaan eikä saaris- tovaltion oikeuteen harjoittaa näitä vesialueita ja niiden ilmatilaa sekä niiden merenpohjaa ja merenpohjan sisus- taa ja sen luonnonvaroja koskevaa täysivaltaisuutta.

50 artikla

Sisäisten aluevesien rajan määrääminen

Saaristovaltio voi saaristovesiensä piirissä määrittää sisäisten aluevesien ulkorajan 9, 10 ja 11 artiklan mukai- sesti.

51 artikla

Nykyiset sopimukset, perinteiset kalastusoikeudet sekä nykyiset merenalaiset kaapelit

1. Siitä riippumatta, mitä 49 artiklassa määrätään, saa- ristovaltion tulee kunnioittaa nykyisiä muiden valtioiden kanssa tehtyjä sopimuksia sekä tunnustaa välittömästi naapureina sijaitsevien valtioiden perinteiset kalastusoi- keudet sekä muu laillinen toiminta tietyillä saaristovesiin kuuluvilla alueilla. Tällaisten oikeuksien ja toiminnan ehdoista, mukaan luettuina niiden luonne, laajuus sekä alueet, joilla niitä sovelletaan, sovitaan maiden kesken kahdenvälisillä sopimuksilla jonkin asianomaisista maista niin pyytäessä. Tällaisia oikeuksia ei saa siirtää kolman- sille valtioille tai niiden kansalaisille, eikä niitä saa jakaa näiden kanssa.

2. Saaristovaltion tulee sallia nykyiset, muiden valtioiden laskemat merenalaiset kaapelit, jotka kulkevat sen vesien kautta maa-alueelle ulottumatta. Saaristovaltion tulee sal- lia kaapeleiden huolto ja vaihto saatuaan asianmukaisen ilmoituksen niiden sijainnista ja aikomuksesta niiden kor- jaamiseksi tai vaihtamiseksi.

52 artikla

Oikeus viattomaan kauttakulkuun

1. Ottaen huomioon 53 artiklan määräykset ja heikentä- mättä 50 artiklan määräyksiä kaikkien valtioiden aluk- silla on oikeus viattomaan kauttakulkuun saaristovesillä II osan 3 osaston mukaisesti.

2. Saaristovaltio voi, edellyttäen, että ei tehdä eroa ulko- maisten alusten välillä, tilapäisesti keskeyttää määrätyillä saaristovesiensä alueilla niiden viattoman kauttakulun, jos keskeyttäminen on olennaisen tärkeää valtion turvalli- suuden suojelemiseksi. Keskeyttäminen tulee voimaan vasta, kun siitä on asianmukaisesti ilmoitettu.

53 artikla

Kauttakulkuoikeus saaristovesien merireiteillä

1. Saaristovaltio voi osoittaa merireittejä ja niiden ylä- puolella kulkevia lentoreittejä, jotka soveltuvat ulkomais- ten alusten ja ilma-alusten keskeytymättömään ja viivy- tyksettömään kauttakulkuun saaristovaltion saaristove- sillä ja niihin liittyvällä aluemerellä tai näiden vesialuei- den yläpuolella.

2. Kaikilla aluksilla ja ilma-aluksilla on kauttakulku- oikeus saaristovesien meri- ja ilmareiteillä.

3. Kauttakulkuoikeus saaristovesien merireiteillä tarkoit- taa merenkulku- ja ylilento-oikeuksien harjoittamista tämän yleissopimuksen mukaisesti tavanomaiseen tapaan

siten, että sen yksinomaisena tarkoituksena on keskeyty- mätön, viivytyksetön ja esteetön kulku aavan meren tai talousvyöhykkeen osien välillä.

4. Tällaisten meri- ja lentoreittien tulee kulkea saaristo- vesien ja niihin liittyvän aluemeren poikki. Niiden tulee sisältää kaikki tavanomaiset kulkureitit, joita käytetään kansainväliseen merenkulkuun tai lentoon saaristovesien yläpuolella olevassa ilmatilassa tai sen kautta sekä alusten ollessa kysymyksessä kaikki näillä reiteillä sijaitsevat tavanomaiset purjehdusväylät sillä varauksella, että samo- jen päätepisteiden välillä ei kuitenkaan tarvitse pitää käytössä useampia keskenään yhtä käyttökelpoisia reit- tejä.

5. Tällaiset meri- ja lentoreitit määritetään kulkureittien päätepisteiden välille vedettävien janojen muodostamin viivoin. Alukset ja ilma-alukset, jotka kulkevat saaristove- sien merireitillä, eivät saa poiketa yli kahtakymmentä- viittä meripeninkulmaa sanotun viivan kummallekaan puolelle edellyttäen kuitenkin, että ne pysyvät sellaisella etäisyydellä rannikosta, joka on vähintään kymmenen prosenttia viivan ja merireittiä reunustavien saarten lähimpien pisteiden välisestä etäisyydestä.

6. Saaristovaltio, joka osoittaa tämän artiklan mukaisia merireittejä, voi myös määrätä reittijakojärjestelyistä, jotta alukset voivat kulkea turvallisesti merireiteillä sijait- sevilla kapeilla väylillä.

7. Saaristovaltio voi olosuhteiden niin vaatiessa ja asi- asta ilmoitettuaan vaihtaa aikaisemman merireitin tai liikenteenjakojärjestelyn toiseen.

8. Tällaisten merireittien ja liikenteenjakojärjestelyjen tulee vastata yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä mää- räyksiä.

9. Osoittaessaan tai vaihtaessaan merireittejä tai määrä- tessään tai vaihtaessaan reittijakojärjestelyjä saaristoval- tion tulee toimittaa ehdotukset toimivaltaisen kansainväli- sen järjestön hyväksyttäväksi. Järjestö voi hyväksyä vain sellaiset merireitit ja reittijakojärjestelyt, joista on sovittu saaristovaltion kanssa, minkä jälkeen saaristovaltio voi toteuttaa ehdotuksensa niiden osoittamiseksi, määräämi- seksi tai vaihtamiseksi.

10. Saaristovaltion on merkittävä osoittamiensa meri- reittien kulkulinjat ja määräämänsä reittijakojärjestelyt selvästi karttoihin, jotka on asianmukaisesti julkaistava.

11. Alusten tulee kauttakulussa saaristovesien merirei- teillä kunnioittaa tämän artiklan mukaisesti luotuja asian- omaisia merireittejä ja reittijakojärjestelyjä.

12. Jos saaristovaltio ei osoita meri- tai ilmareittejä, kulkuoikeutta saaristovesien merireiteillä voidaan harjoit- taa kansainväliseen merenkulkuun yleensä käytettävillä reiteillä.

54 artikla

Alusten ja ilma-alusten velvollisuudet kauttakulussa, tutkimus- ja mittaustoiminta, saaristovaltion velvollisuudet sekä saaristovesien merireiteillä tapahtuvaa kauttakulkua koskevat saaristovaltion lait ja määräykset

Artikloja 39, 40, 42 ja 44 sovelletaan vastaavasti myös kauttakulkuun saaristovesien merireiteillä.

V OSA

TALOUSVYÖHYKE

55 artikla

Talousvyöhykkeen oikeudellinen erityisjärjestely

Talousvyöhyke on aluemeren edustalla sijaitseva alue, johon sovelletaan tämän osan mukaista oikeudellista eri- tyisjärjestelyä, jonka mukaan rantavaltion oikeuksia ja lainkäyttövaltaa sekä muiden valtioiden oikeuksia ja vapauksia sääntelevät tämän yleissopimuksen asianomai- set määräykset.

56 artikla

Rantavaltion oikeudet, lainkäyttövalta sekä velvollisuudet talousvyöhykkeellä

1. Rantavaltiolla on talousvyöhykkeellä:

a) täysivaltaiset oikeudet merenpohjan yläpuolisten ve- sien ja merenpohjan ja sen sisustan elollisten ja elotto- mien luonnonvarojen tutkimiseen, hyödyntämiseen,

23.6.98

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti

L 179/17

FI

säilyttämiseen ja hoitamiseen sekä muuhun toimin- taan, jonka tarkoituksena on vyöhykkeen taloudelli- nen hyödyntäminen ja tutkiminen, kuten vedestä, merivirroista ja tuulista saatavan energian tuottami- nen;

b) tämän yleissopimuksen asianomaisten määräysten mukainen lainkäyttövalta:

i) tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien rakenta- misen ja käytön osalta;

ii) meritieteellisen tutkimuksen osalta;

iii) meriympäristön suojelun ja säilyttämisen osalta;

c) muut tässä yleissopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet.

2. Harjoittaessaan talousvyöhykkeellä tämän yleisso- pimuksen mukaisia oikeuksiaan ja täyttäessään sen mukaisia velvollisuuksiaan rantavaltion tulee ottaa asianmukaisesti huomioon muiden valtioiden oikeudet ja velvollisuudet ja toimia sopusoinnussa tämän yleis- sopimuksen määräysten kanssa.

3. Tässä artiklassa määriteltyjä merenpohjaa ja sen sisustaa koskevia oikeuksia käytetään VI osan mukai- sesti.

57 artikla

Talousvyöhykkeen leveys

Talousvyöhyke ei saa ulottua 200:aa meripeninkulmaa kauemmaksi niistä perusviivoista, joista aluemeren leveys mitataan.

58 artikla

Muiden valtioiden oikeudet ja velvollisuudet talousvyöhykkeellä

1. Kaikilla sekä ranta- että sisämaavaltioilla on tämän yleissopimuksen asianomaiset määräykset huomioon ot- taen talousvyöhykkeellä 87 artiklassa mainitut merenku- lun ja ylilennon vapaudet, vapaus laskea merenalaisia kaapeleita ja putkistoja sekä vapaus kaikkeen muuhun näihin vapauksiin liittyvään kansainvälisessä oikeudessa hyväksyttyyn meren käyttöön, joka esimerkiksi koskee alusten, ilma-alusten, merenalaisten kaapeleiden ja putkis- tojen toimintaa ja joka on sopusoinnussa tämän yleissopi- muksen määräysten kanssa.

2. Talousvyöhykkeeseen sovelletaan 88−115 artiklaa sekä muita asianomaisia kansainvälisen oikeuden sään- töjä sikäli kuin ne eivät ole ristiriidassa tämän osan kanssa.

3. Harjoittaessaan talousvyöhykkeellä tämän yleissopi- muksen mukaisia oikeuksiaan ja täyttäessään sen mukai- sia velvollisuuksiaan valtioiden tulee ottaa asianmukai- sesti huomioon rantavaltion oikeudet ja velvollisuudet

sekä noudattaa niitä lakeja ja määräyksiä, jotka rantaval- tio on hyväksynyt tämän yleissopimuksen säännösten mukaisesti, sekä muita kansainvälisen oikeuden sääntöjä sikäli kuin ne eivät ole ristiriidassa tämän osan kanssa.

59 artikla

Talousvyöhykettä koskevien oikeuksien ja lainkäyttövallan määräytymiseen liittyvien ristiriitojen ratkaisuperuste

Milloin tämä yleissopimus ei osoita talousvyöhykettä koskevia oikeuksia tai lainkäyttövaltaa rantavaltiolle tai muille valtioille ja rantavaltion ja jonkun muun valtion tai muiden valtioiden etujen välille syntyy ristiriita, tämä tulisi ratkaista kohtuuden mukaan ja kaikkien asianhaa- rojen valossa siten, että otetaan huomioon kyseisten etujen tärkeys asianosaisille ja koko kansainväliselle yhteisölle.

60 artikla

Talousvyöhykkeellä sijaitsevat tekosaaret, laitteet ja rakennelmat

1. Rantavaltiolla on talousvyöhykkeellä yksinomainen oikeus rakentaa ja antaa lupa rakentaa ja käyttää:

a) tekosaaria;

b) 56 artiklassa mainittuihin ja muihin taloudellisiin tar- koituksiin käytettäviä laitteita ja rakennelmia;

c) laitteita ja rakennelmia, jotka saattavat haitata ranta- valtion oikeuksien käyttämistä vyöhykkeellä; sekä säännellä näiden rakentamista ja käyttöä.

2. Rantavaltiolla on tällaisiin tekosaariin, laitteisiin ja rakennelmiin nähden yksinomainen lainkäyttövalta, joka käsittää muun muassa tulli-, vero-, terveydenhoito-, tur- vallisuus- ja maahanmuuttolakeja ja -määräyksiä koske- van lainkäyttövallan.

3. Tällaisten tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien rakentamisesta on ilmoitettava asianmukaisesti ja niiden havaitsemisen helpottamiseksi on ylläpidettävä pysyvää varoitusjärjestelmää. Hylätyt tai käytöstä pois jääneet laitteet tai rakennelmat tulee merenkulun turvallisuuden takaamiseksi poistaa, ottaen huomioon kaikki toimival- taisen kansainvälisen järjestön antamat yleisesti hyväksy- tyt kansainväliset määräykset. Tällöin on kiinnitettävä asianmukaista huomiota myös kalastukseen, meriympä- ristön suojeluun sekä muiden valtioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kaikkien sellaisten laitteiden ja rakennel- mien syvyydestä, sijainnista ja mitoista, joita ei ole pois- tettu kokonaan, on asianmukaisesti tiedotettava.

4. Rantavaltio voi tarvittaessa perustaa tekosaarten, lait- teiden ja rakennelmien ympärille kohtuullisen kokoisen suojavyöhykkeen, jolla se voi ryhtyä asianmukaisiin toi- miin sekä merenkulun että tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien turvallisuuden takaamiseksi.

5. Rantavaltio määrää suojavyöhykkeiden leveyden ot- taen huomioon asianomaiset kansainväliset määräykset. Vyöhykkeitä suunniteltaessa on varmistettava, että ne liittyvät kohtuullisella tavalla tekosaarten, laitteiden tai rakennelmien luonteeseen ja toimintaan, eivätkä ulotu yli 500 metrin etäisyydelle niiden ulkoreunan kustakin pis- teestä mitattuna, paitsi milloin yleisesti hyväksytyissä kansainvälisissä määräyksissä toisin sallitaan tai milloin toimivaltainen kansainvälinen järjestö toisin suosittaa. Suojavyöhykkeiden laajuudesta on asianmukaisesti ilmoi- tettava.

6. Kaikkien alusten tulee kunnioittaa suojavyöhykkeitä sekä noudattaa yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä mää- räyksiä, jotka koskevat merenkulkua tekosaarten, laittei- den, rakennelmien ja suojavyöhykkeiden läheisyydessä.

7. Tekosaaria, laitteita tai rakennelmia ei saa rakentaa eikä suojavyöhykkeitä niiden ympärille perustaa alueelle, jossa ne saattavat haitata yleisesti tunnustettujen, kan- sainväliselle merenkululle olennaisen tärkeiden merireit- tien käyttöä.

8. Tekosaarilla, laitteilla ja rakennelmilla ei ole samaa asemaa kuin saarilla. Niillä ei ole omaa aluemerta eikä niiden olemassaolo vaikuta aluemeren, talousvyöhykkeen tai mannerjalustan rajanmääritykseen.

61 artikla

Elollisten luonnonvarojen säilyttäminen

1. Rantavaltion tulee määritellä sen talousvyöhykkeellä elollisista luonnonvaroista sallittavan saaliin suuruus.

2. Rantavaltion tulee, ottaen huomioon parhaan käytet- tävissään olevan tieteellisen näytön, varmistaa asianmu- kaisilla säilyttämis- ja hoitotoimilla, että elollisten luon- nonvarojen säilyminen talousvyöhykkeellä ei vaarannu liiallisen hyödyntämisen vuoksi. Rantavaltioiden ja toimi- valtaisten kansainvälisten, joko yleismaailmallisten tai tiettyä aluetta tai sen osaa koskevien järjestöjen tulee toimia yhteistyössä tähän päämäärään pääsemiseksi.

3. Tällaisten toimien tulee myös olla omiaan pitämään hyödynnettävät kannat sellaisella tasolla tai palauttamaan ne sellaiselle tasolle, että ne pystyvät antamaan suurim- man mahdollisen ylläpidettävissä olevan tuoton, jonka

ympäristölliset ja taloudelliset seikat, muun muassa ranni- kolla sijaitsevien kalastusyhdyskuntien taloudelliset tar- peet ja kehitysmaiden erityisvaatimukset, suovat. Tässä yhteydessä otetaan huomioon kalastustavat, kantojen keskinäinen riippuvuus sekä yleiset suositukset kansain- välisiksi, joko yleismaailmallisiksi tai tiettyä aluetta tai sen osaa koskeviksi vähimmäisvaatimuksiksi.

4. Tällaisiin toimiin ryhtyessään rantavaltion tulee ottaa huomioon niiden vaikutukset hyödynnettäviin lajeihin liittyviin tai niistä riippuvaisiin lajeihin ja pyrkiä pitä- mään näiden kanta sellaisella tasolla tai palauttamaan se sellaiselle tasolle, että niiden lisääntyminen ei vakavasti vaarannu.

5. Kaikkien asianomaisten valtioiden, mukaan luettuina valtiot, joiden kansalaisilla on lupa kalastaa talousvyö- hykkeellä, tulee tarpeen mukaan säännöllisesti antaa ja vaihtaa käytettävissään olevia tieteellisiä tietoja, saaliita ja kalastuksen laajuutta koskevia tilastoja sekä muita kala- kantojen suojeluun liittyviä tietoja toimivaltaisten yleis- maailmallisten tai tiettyä aluetta tai sen osaa koskevien kansainvälisten järjestöjen välityksellä.

62 artikla

Elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen

1. Rantavaltion tulee pyrkiä siihen, että elollisia luon- nonvaroja hyödynnetään talousvyöhykkeellä mahdolli- simman täysimääräisesti 61 artiklan määräysten puit- teissa.

2. Rantavaltion tulee määritellä, millaiset edellytykset sillä on pyytää talousvyöhykkeen elollisia luonnonvaroja. Silloin kun rantavaltiolla ei ole edellytyksiä pyytää sallit- tua saalista kokonaan, sen tulee sopimuksin tai muunlai- sin järjestelyin sekä 4 kappaleessa mainittujen ehtojen, lakien ja määräysten mukaisesti päästää muut valtiot pyytämään sallitun saaliin ylijäämää. Tällöin tulee erityi- sesti ottaa huomioon 69 ja 70 artiklan määräykset, varsinkin niissä mainittujen kehitysmaiden osalta.

3. Päästäessään muita valtioita talousvyöhykkeelleen tämän artiklan mukaisesti rantavaltion tulee ottaa huo- mioon kaikki asiaankuuluvat seikat, mukaan luettuina muun muassa alueen elollisten luonnonvarojen merkitys kyseisen rantavaltion taloudelle ja sen muille kansallisille eduille, 69 ja 70 artiklan määräykset, kyseisen alueen tai sen osan kehitysmaiden vaatimukset niiden pyytäessä osaa ylijäämästä sekä tarve vähentää sellaisten valtioiden taloudelle aiheutuvia haittavaikutuksia, joiden kansalaiset ovat vanhastaan kalastaneet vyöhykkeellä tai jotka ovat merkittävällä tavalla osallistuneet kantojen tutkimiseen ja tunnistamiseen.

4. Muiden valtioiden kansalaisten, jotka kalastavat talousvyöhykkeellä, tulee noudattaa kalavarojen säilyttä- mistoimia sekä muita rantavaltion laeissa ja määräyksissä asetettuja ehtoja. Näiden lakien ja määräysten tulee olla sopusoinnussa tämän yleissopimuksen kanssa, ja ne voi- vat koskea muun muassa seuraavia asioita:

a) luvan antamista kalastajille, kalastusaluksille ja -lait- teille, mukaan luettuina maksut ja muut korvausmuo- dot, jotka kehitysmaihin kuuluvien rantavaltioiden kysymyksessä ollessa voivat koostua riittävistä kalas- tuselinkeinoa koskevaan rahoitukseen, laitteistoon ja tekniikkaan liittyvistä korvauksista;

b) niiden lajien määrittelyä, joita saa kalastaa, sekä saa- liskiintiöiden määräämistä tietyille kannoille tai kan- taryhmille, aluskohtaiselle saaliille tiettynä ajanjak- sona tai jonkin valtion kansalaisten tiettynä aikana pyytämälle saaliille;

c) kalastuskausien ja -alueiden sekä sallittujen välineiden ja kalastusalusten tyypin, koon ja määrän sääntelyä,

d) niiden kalojen ja muiden lajien iän ja koon määrää- mistä, joita saa pyytää;

e) kalastusaluksilta vaadittavien tietojen määrittämistä, mukaan luettuina tilastotiedot saaliista ja kalastuksen määrästä sekä alusten sijainnista;

f) rantavaltion luvalla ja valvonnassa tehtävien, erikseen määriteltävien kalantutkimusohjelmien edellyttämistä sekä tällaisen tutkimuksen säätelyä, joka voi kohdis- tua muun muassa näytteidenottoon saaliista, näyttei- den levitykseen ja tutkimustiedosta raportoimiseen,

g) rantavaltion tarkkailijoiden tai harjoittelijoiden sijoit- tamista tällaisille aluksille,

h) saaliin tai sen osan purkamista tällaisesta aluksesta rantavaltion satamiin;

i) yhteisyritysten ja muiden yhteistyöjärjestelyjen eh- toja;

j) henkilöstön koulutusta ja kalastustekniikan siirtoa koskevia vaatimuksia esimerkiksi rantavaltion kalan- tutkimusmahdollisuuksien parantamiseksi;

k) täytäntöönpanomenettelyjä.

5. Rantavaltioiden tulee asianmukaisesti ilmoittaa kala- varojen säilyttämistä ja hoitoa koskevasta lainsäädännös- tään ja muista määräyksistään.

63 artikla

Kahden tai useamman rantavaltion talousvyöhykkeellä tai sekä talousvyöhykkeellä että siihen liittyvällä sen ulkopuolisella alueella esiintyvät kannat

1. Silloin kun samaa kantaa tai läheisten lajien kantoja esiintyy kahden tai useamman rantavaltion talousvyöhyk- keellä, näiden valtioiden tulee pyrkiä, ilman että sillä olisi vaikutusta tämän osan muihin määräyksiin, joko suoraan tai asianomaisten, aluetta tai sen osaa koskevien järjestö- jen välityksellä sopimaan kantojen säilyttämisen ja kehit- tymisen koordinoimiseksi ja varmistamiseksi tarpeellisista toimista.

2. Silloin kun samaa kantaa tai läheisten lajien kantoja esiintyy sekä talousvyöhykkeellä että siihen liittyvällä sen ulkopuolisella alueella, rantavaltion ja näitä kantoja tällä alueella pyytävien valtioiden tulee pyrkiä joko suoraan tai asianomaisten, aluetta tai sen osaa koskevien järjestöjen välityksellä sopimaan toimista, jotka ovat tarpeellisia kantojen säilyttämiseksi talousvyöhykkeeseen liittyvällä alueella.

64 artikla

Laajalti vaeltavat lajit

1. Rantavaltion ja muiden valtioiden, joiden kansalaiset pyytävät I liitteessä lueteltuja, laajalti vaeltavia lajeja tietyllä alueella, tulee toimia suoraan tai asianomaisten kansainvälisten järjestöjen välityksellä yhteistyössä, jotta lajien säilyminen turvataan ja lajit tulevat hyödynnetyiksi täysimääräisesti alueen eri puolilla, sekä talousvyöhyk- keellä että sen ulkopuolella. Alueilla, joilla ei ole tällaista kansainvälistä järjestöä, rantavaltioiden ja muiden valtioi- den, joiden kansalaiset pyytävät niillä kyseisiä lajeja, tulee yhteistoimin perustaa tällainen järjestö sekä osallistua sen toimintaan.

2. 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan muiden tämän osan määräysten ohella.

65 artikla

Merinisäkkäät

Mikään tämän osan määräys ei rajoita rantavaltion oikeutta tai kansainvälisen järjestön toimivaltaa kieltää, rajoittaa tai säännellä tarpeen mukaan merinisäkkäiden hyödyntämistä tiukemmin kuin tässä osassa määrätään. Valtioiden tulee toimia yhteistyössä merinisäkkäiden säi- lyttämiseksi. Valaiden kysymyksessä ollessa valtioiden tulee erityisesti työskennellä asianomaisten kansainvälis- ten järjestöjen välityksellä niiden suojelemiseksi, hoitami- seksi ja tutkimiseksi.

66 artikla

Anadromiset kannat

1. Valtioiden, joissa anadromiset kannat lisääntyvät, on katsottava olevan niistä lähimmin kiinnostuneita, ja niillä on niistä päävastuu.

2. Valtion, jossa anadromiset kannat lisääntyvät, tulee huolehtia niiden säilymisestä asianmukaisilla sääntelytoi- milla, jotka koskevat kalastusta kaikilla sen talousvyö- hykkeen ulkorajan sisäpuolella sijaitsevilla vesillä ja kalastusta, josta säädetään 3 kappaleen b kohdassa. Val- tio voi neuvoteltuaan muiden 3 ja 4 kappaleessa mainit- tujen näitä kantoja pyytävien valtioiden kanssa määrätä sen joissa lisääntyviä kantoja koskevan suurimman salli- tun kokonaissaaliin.

3. a) Anadromisia kantoja saa pyytää vain talousvyö- hykkeiden ulkorajan sisäpuolella sijaitsevilla ve- sillä, paitsi jos tämä määräys aiheuttaisi taloudel- lista haittaa muulle kuin alkuperävaltiolle. Kun on kysymys näiden lajien pyytämisestä talousvyöhyk- keen ulkorajan ulkopuolella, asianomaisten valti- oiden tulee käydä neuvotteluja, joissa sovitaan pyynnin ehdoista ottaen asianmukaisesti huomi- oon kantojen säilyttämistä koskevat vaatimukset ja alkuperävaltion tarpeet näiden kantojen osalta.

b) Alkuperävaltion tulee tehdä yhteistyötä muille näitä kantoja kalastaville valtioille aiheutuvan taloudellisen haitan vähentämiseksi, ottaen huomi- oon näiden valtioiden tavanomaisen saaliin ja toi- mintatavat sekä kaikki alueet, joilla näitä kantoja on pyydetty.

c) Alkuperävaltion tulee ottaa joissaan lisääntyvien kantojen pyytämisessä erityisesti huomioon b koh- dassa mainitut valtiot, jotka sopimusten perus- teella osallistuvat erityisesti rahoitusjärjestelyin alkuperävaltion kanssa kantojen elvyttämiseen.

d) Alkuperävaltio ja muut asianomaiset valtiot sopi- vat keskenään talousvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevia anadromisia kantoja koskevien mää- räysten täytäntöönpanosta.

4. Tapauksissa, joissa anadromisia kantoja vaeltaa muun kuin alkuperävaltion talousvyöhykkeen ulkorajan sisä- puolella sijaitseville vesille tai niiden kautta, tulee kysei- sen valtion toimia yhteistyössä alkuperävaltion kanssa näiden kantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi.

5. Anadromisten kantojen alkuperävaltion ja muiden näitä kantoja pyytävien valtioiden tulee ryhtyä järjestelyi- hin tämän artiklan määräysten toimeenpanemiseksi, tar- peen mukaan alueellisten järjestöjen välityksellä.

67 artikla

Katadromiset lajit

1. Rantavaltio, jonka vesissä katadromiset lajit viettävät suurimman osan elinajastaan, on vastuussa niiden hoi- dosta. Sen tulee huolehtia vaeltavien kalojen pääsystä vesilleen ja niiltä pois.

2. Katadromisia lajeja saa pyytää vain talousvyöhykkei- den ulkorajan sisäpuolella sijaitsevilla vesillä. Talousvyö- hykkeellä tapahtuvassa pyynnissä on noudatettava tätä artiklaa ja muita tämän yleissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat kalastusta näillä vyöhykkeillä.

3. Jos katadromiset kalat vaeltavat joko nuorina yksi- löinä tai kutuvaelluksella toisen valtion talousvyöhykkeen kautta, näiden kalojen hoitoa, pyynti mukaan luettuna, säännellään 1 kappaleessa mainitun valtion ja kyseisen toisen valtion välisellä sopimuksella. Sopimuksen tulee turvata lajin järkevä hoito, ja siinä tulee ottaa huomioon

1 kappaleessa mainitun valtion velvollisuudet näiden lajien ylläpitämiseksi.

68 artikla

Pohjalajit

Tätä osaa ei sovelleta 77 artiklan 4 kappaleessa määritel- tyihin pohjalajeihin.

69 artikla

Sisämaavaltioiden oikeudet

1. Sisämaavaltioilla on oikeus osaltaan kohtuullisesti hyödyntää sopivaksi katsottavaa määrää samalla alueella tai sen osassa sijaitsevien rantavaltioiden talousvyöhyk- keiden elollisten luonnonvarojen ylijäämästä tämän artik- lan ja 61 ja 62 artiklan määräysten mukaisesti, ottaen huomioon asiaan vaikuttavat kyseisiä valtioita koskevat taloudelliset ja maantieteelliset seikat.

2. Asianomaiset valtiot sopivat hyödyntämiseen osallis- tumisen ehdoista ja erityispiirteistä kahdenvälisillä, alueel- lisilla tai alueen osaa koskevilla sopimuksilla, joissa ote- taan muun muassa huomioon:

a) tarve välttää aiheuttamasta haittaa rantavaltion kalas- tusyhdyskunnille ja kalastuselinkeinolle;

b) missä määrin sisämaavaltio tämän artiklan määräys- ten mukaisesti osallistuu tai saa osallistua olemassa

olevien kahdenvälisten, alueellisten tai alueen osaa koskevien sopimusten perusteella muiden rantavaltioi- den talousvyöhykkeiden elollisten luonnonvarojen hyödyntämiseen;

c) missä määrin muut sisämaavaltiot ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevat valtiot osallistuvat ran- tavaltion talousvyöhykkeen elollisten luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä tästä aiheutuva tarve välttää erityisesti rasittamasta yhtä rantavaltiota tai osaa siitä;

d) kyseisten valtioiden väestön ravitsemustarpeet.

3. Kun rantavaltion pyyntimahdollisuudet alkavat olla sellaiset, että se voisi pyytää talousvyöhykkeensä elollisia luonnonvaroja koskevan sallitun saaliin kokonaan, ranta- valtion ja muiden asianomaisten valtioiden tulee yhteis- työssä sopia sellaisista kohtuullisista järjestelyistä kahden- välisesti, alueellisesti tai alueen osan puitteissa, joiden perusteella samalla alueella tai sen osassa sijaitsevat kehi- tysmaihin kuuluvat sisämaavaltiot voivat osallistua alueen tai sen osan rantavaltioiden talousvyöhykkeillä sijaitse- vien elollisten luonnonvarojen hyödyntämiseen olosuhtei- siin nähden tarkoituksenmukaisella tavalla ja kaikkia osapuolia tyydyttävillä ehdoilla. Tämän määräyksen toi- meenpanossa on otettava huomioon myös 2 kappaleessa mainitut seikat.

4. Kehittyneet sisämaavaltiot saavat tämän artiklan mää- räysten mukaisesti osallistua vain samalla alueella tai sen osassa sijaitsevien kehittyneiden rantavaltioiden talous- vyöhykkeellä olevien elollisten luonnonvarojen hyödyntä- miseen. Tällöin tulee ottaa huomioon, missä määrin ran- tavaltio on päästäessään muita valtioita hyödyntämään talousvyöhykkeensä elollisia luonnonvaroja kiinnittänyt huomiota tarpeeseen vähentää mahdollisimman tehok- kaasti kalastusyhdyskunnille aiheutuvia haittoja sekä taloudellista vahinkoa sellaisissa valtioissa, joiden kansa- laiset ovat vanhastaan kalastaneet vyöhykkeellä.

5. Edellä esitetyt määräykset eivät vaikuta järjestelyihin, joista on sovittu alueella tai sen osassa, jolla rantavaltiot voivat antaa saman alueen tai sen osan sisämaavaltioille tasavertaiset tai suosituimmuusoikeudet talousvyöhyk- keillä sijaitsevien elollisten luonnonvarojen hyödyntämi- seen.

70 artikla

Maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevien valtioiden oikeudet

1. Maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevilla val- tioilla on oikeus osaltaan kohtuullisesti hyödyntää sopi- vaksi katsottavaa määrää samalla alueella tai sen osassa sijaitsevien rantavaltioiden talousvyöhykkeiden elollisten luonnonvarojen ylijäämästä tämän artiklan ja 61 ja 62 artiklan määräysten mukaisesti, ottaen huomioon asiaan

vaikuttavat näitä valtioita koskevat taloudelliset ja maan- tieteelliset seikat.

2. Tässä osassa ’maantieteellisesti epäedullisessa ase- massa olevilla valtioilla’ tarkoitetaan rantavaltioita, mukaan luettuina osaksi tai kokonaan suljettuihin meriin rajautuvat valtiot, joiden maantieteellisestä sijainnista johtuu, että ne ovat riippuvaisia alueella tai sen osassa sijaitsevien muiden valtioiden talousvyöhykkeen elollisten luonnonvarojen hyödyntämisestä turvatakseen väestönsä tai jonkin väestönosan ravitsemustarpeita vastaavan kalansaannin, sekä rantavaltioita, jotka eivät voi vaatia itselleen omaa talousvyöhykettä.

3. Asianomaiset valtiot sopivat hyödyntämiseen osallis- tumisen ehdoista ja erityispiirteistä kahdenvälisillä, alueel- lisilla tai alueen osaa koskevilla sopimuksilla, joissa ote- taan muun muassa huomioon:

a) tarve välttää aiheuttamasta haittaa rantavaltion kalas- tusyhdyskunnille ja kalastuselinkeinolle;

b) missä määrin maantieteellisesti epäedullisessa ase- massa oleva valtio tämän artiklan määräysten mukai- sesti osallistuu tai saa osallistua olemassa olevien kahdenvälisten, alueellisten tai alueen osaa koskevien sopimusten perusteella muiden rantavaltioiden talous- vyöhykkeiden elollisten luonnonvarojen hyödyntämi- seen.

c) missä määrin muut maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevat valtiot ja sisämaavaltiot osallistuvat rantavaltion talousvyöhykkeen elollisten luonnonva- rojen hyödyntämiseen sekä tästä aiheutuva tarve vält- tää erityisesti rasittamasta yhtä rantavaltiota tai osaa siitä;

d) kyseisten valtioiden väestön ravitsemustarpeet.

4. Kun rantavaltion pyyntimahdollisuudet alkavat olla sellaiset, että se voisi pyytää talousvyöhykkeensä elollisia luonnonvaroja koskevan sallitun saaliin kokonaisuudes- saan, rantavaltion ja muiden asianomaisten valtioiden tulee yhteistyössä luoda kohtuulliset järjestelyt kahdenvä- liseltä, alueelliselta tai alueen osaa koskevalta pohjalta, jotta samalla alueella tai sen osassa sijaitsevat maantie- teellisesti epäedullisessa asemassa olevat kehitysmaat voi- vat osallistua alueen tai sen osan rantavaltioiden talous- vyöhykkeellä sijaitsevien elollisten luonnonvarojen hyö- dyntämiseen olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaisesti ja kaikkia osapuolia tyydyttävillä ehdoilla. Tämän mää- räyksen toimeenpanossa on otettava huomioon myös 3 kappaleessa mainitut seikat.

5. Kehittyneet maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevat valtiot saavat tämän artiklan määräysten mukai- sesti osallistua vain samalla alueella tai sen osassa sijaitse- vien kehittyneiden rantavaltioiden talousvyöhykkeellä ole- vien elollisten luonnonvarojen hyödyntämiseen. Tällöin

tulee ottaa huomioon, missä määrin rantavaltio on pääs- täessään muita valtioita hyödyntämään talousvyöhyk- keensä elollisia luonnonvaroja kiinnittänyt huomiota tar- peeseen vähentää mahdollisimman tehokkaasti kalastus- yhdyskunnille aiheutuvia haittoja sekä taloudellista vahin- koa valtioissa, joiden kansalaiset ovat vanhastaan kalasta- neet alueella.

6. Edellä esitetyt määräykset eivät vaikuta järjestelyihin, joista on sovittu alueella tai sen osassa, jolla rantavaltiot voivat antaa saman alueen tai sen osan maantieteellisesti epäedullisessa asemassa oleville valtioille tasavertaiset tai suosituimmuusoikeudet talousvyöhykkeillä sijaitsevien elollisten luonnonvarojen hyödyntämiseen.

71 artikla

69 ja 70 artiklan soveltamatta jättäminen

69 ja 70 artiklan määräyksiä ei sovelleta silloin, kun on kysymys rantavaltiosta, jonka talous on ratkaisevasti riip- puvainen valtion talousvyöhykkeen elollisten luonnonva- rojen hyödyntämisestä.

72 artikla

Oikeuksien siirtoa koskevat rajoitukset

1. 69 ja 70 artiklan mukaisia elollisten luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia oikeuksia ei saa suoraan tai epäsuorasti siirtää kolmansille valtioille tai niiden kansa- laisille vuokrasopimuksella tai lisenssillä, perustamalla yhteisyrityksiä tai millään muullakaan tavalla, joka käy- tännössä tarkoittaisi tällaista siirtoa, paitsi jos asiasta on asianomaisten valtioiden kesken toisin sovittu.

2. Edellinen määräys ei estä asianomaisia valtioita hank- kimasta kolmansilta valtioilta tai kansainvälisiltä järjes- töiltä teknistä tai taloudellista apua 69 ja 70 artiklan mukaisten oikeuksien käyttämisen helpottamiseksi edel- lyttäen, että tästä ei aiheudu 1 kappaleessa mainittua vaikutusta.

73 artikla

Rantavaltion lakien ja määräysten täytäntöönpano

1. Rantavaltio voi talousvyöhykkeen elollisten luonnon- varojen tutkimista, hyödyntämistä, säilyttämistä ja hoitoa koskevia täysivaltaisia oikeuksiaan käyttäessään ryhtyä tarpeellisiin toimiin, joilla varmistetaan, että tämän yleis- sopimuksen mukaisesti hyväksyttyjä lakeja ja määräyksiä noudatetaan. Tällaisissa toimissa voi olla kysymys esimer- kiksi alukseen nousemisesta, tarkastusten ja pidätysten toimittamisesta sekä oikeudellisiin toimiin ryhtymisestä.

2. Pidätetyt alukset ja niiden miehistö on vapautettava heti kun kohtuullinen takuu tai muu vakuus on ase- tettu.

3. Rangaistukset, joita rantavaltio määrää kalastuslakien ja -määräysten rikkomisesta, joka on tapahtunut talous- vyöhykkeellä, eivät saa sisältää vankeutta, elleivät asian- omaiset valtiot ole toisin sopineet, eivätkä muitakaan ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvia rangaistuk- sia.

4. Jos rantavaltio on pidättänyt ulkomaisen aluksen, sen tulee ilmoittaa viipymättä asianmukaisella tavalla lippu- valtiolle, mihin toimiin se on ryhtynyt ja mitä rangaistuk- sia se on sittemmin määrännyt.

74 artikla

Vastakkain tai vierekkäin sijaitsevien valtioiden talousvyöhykkeiden välisen rajan määrittäminen

1. Talousvyöhykkeen rajat sellaisten valtioiden välillä, joiden rannikot sijaitsevat vastakkain tai vierekkäin, mää- ritetään kohtuulliseen ratkaisuun pääsemiseksi sopimuk- sella Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 38 artiklan mukaisesti sovellettavan kansainvälisen oikeuden pohjalta.

2. Jos sopimukseen ei päästä kohtuullisessa ajassa, asi- anomaisten valtioiden tulee turvautua XV osassa määrät- tyihin menettelyihin.

3. Kun 1 kappaleessa määrättyä sopimusta ei ole vielä tehty, asianomaisten valtioiden tulee keskinäisen ymmär- ryksen ja yhteistyön hengessä pyrkiä kaikin keinoin väli- aikaisiin käytännön järjestelyihin ja pyrkiä tässä välivai- heessa olemaan vaarantamatta tai haittaamatta lopulli- seen sopimuksen pääsyä. Tällaiset järjestelyt eivät vaikuta rajojen lopulliseen määräämiseen.

4. Kun asianomaisten valtioiden välillä on voimassa sopimus, kysymykset talousvyöhykkeiden välisten rajojen määräämisestä ratkaistaan sen määräysten mukaisesti.

75 artikla

Kartat ja luettelot maantieteellisistä koordinaateista

1. Tämän osan määräykset huomioon ottaen talousvyö- hykkeen ulkorajat ja 74 artiklan mukaisesti vedetyt raja- viivat on merkittävä karttoihin, jotka ovat mittakaaval- taan riittävän suuria rajojen sijainnin havaitsemiseksi. Milloin tarkoituksenmukaista, rajalinjat voidaan korvata rajapisteiden maantieteelliset koordinaatit osoittavalla luettelolla, josta ilmenevät myös asianomaiset geodeettiset tiedot.

2. Rantavaltion tulee asianmukaisesti julkaista kartat tai rajapisteiden maantieteelliset koordinaatit osoittavat luet- telot ja tallettaa niiden jäljennökset Yhdistyneiden Kansa- kuntien pääsihteerin huostaan.

23.6.98

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti

L 179/23

FI

VI OSA

MANNERJALUSTA

76 artikla

Mannerjalustan määritelmä

1. Rantavaltion mannerjalusta käsittää sellaisten veden- alaisten alueiden merenpohjan ja sen sisustan, jotka ulot- tuvat rantavaltion aluemeren ulkopuolella sen maa-alueen luonnollisena jatkeena mannerreunuksen ulkoreunaan tai 200 meripeninkulman päähän perusviivoista, joista alue- meren leveys mitataan, jos mannerreunus ei ulotu näin kauas.

2. Rantavaltion mannerjalusta ei saa ulottua 4−6 kappa- leessa määrättyjen rajojen ulkopuolelle.

3. Mannerreunus käsittää rantavaltion maa-alueen merenalaisen jatkeen ja koostuu jalustan pohjasta sisus- toineen, mannerrinteestä ja mannernoususta. Se ei sisällä syvänmerenpohjaa merenalaisine vuorijonoineen eikä sen sisustaa.

4. a) Silloin kun mannerreunus ulottuu 200 meripenin- kulmaa kauemmaksi perusviivoista, joista alueme- ren leveys mitataan, rantavaltio määrittää tämän yleissopimuksen tarkoitusperiä varten mannerreu- nuksen ulkorajan joko:

i) vetämällä 7 kappaleen mukaisesti viivan niiden uloimpien kiinteiden pisteiden kautta, joissa jokaisessa pohjan sedimenttikerroksen paksuus on vähintään 1 prosentti tällaisen pisteen lyhimmästä etäisyydestä mannerrinteen alareu- naan; tai

ii) vetämällä 78 kappaleen mukaisesti viivan enin- tään 60 meripeninkulman päässä mannerrin- teen alareunasta sijaitsevien kiinteiden pistei- den kautta.

b) Ellei toisin osoiteta, mannerrinteen alareuna mää- ritellään kohdaksi, jossa merenpohjan kaltevuus mannerrinteen juurella muuttuu eniten.

5. Kiinteiden pisteiden kautta 4 kappaleen a kohdan i ja ii alakohdan mukaisesti vedetty viiva, joka muodostaa mannerjalustan ulkorajan merenpohjassa, ei saa ulottua joko 350:tä meripeninkulmaa kauemmaksi niistä perus- viivoista, joista aluemeren leveys mitataan, tai 100:aa meripeninkulmaa kauemmaksi 2 500 metrin syvyyskäy- rästä.

6. Tämän artiklan 5 kappaleen määräyksistä huolimatta mannerjalustan ulkoraja ei saa merenalaisilla vuorijo- noilla ulottua 350:tä meripeninkulmaa kauemmas niistä perusviivoista, joista aluemeren leveys mitataan. Tätä kappaletta ei sovelleta merenalaisiin kohoumiin, kuten mannerreunuksen ylätasankoihin, harjanteisiin, vuoren- huippuihin tai töyräisiin, jotka luonnostaan liittyvät sii- hen.

7. Silloin kun mannerjalusta ulottuu 200 meripeninkul- maa kauemmaksi niistä pisteistä, joista aluemeren leveys lasketaan, rantavaltio määrittää mannerjalustansa ulko- rajoiksi suorat viivat, jotka kulkevat pituus- ja leveyspii- rien mukaisin koordinaatein määriteltyjen kiinteiden pis- teiden kautta ja jotka saavat olla pituudeltaan enintään 60 meripeninkulmaa.

8. Kun mannerjalusta ulottuu yli 200 meripeninkulman päähän niistä perusviivoista, joista aluemeren leveys mita- taan, rantavaltio toimittaa tiedot mannerjalustan rajoista mannerjalustan rajaamista käsittelevälle toimikunnalle, joka perustetaan II liitteen mukaisesti tasapuolisen maan- tieteellisen edustuksen pohjalta. Toimikunta esittää ranta- valtioille suosituksia niiden mannerjalustan ulkorajojen määrittämiseen liittyvistä asioista. Jalustan rajat, jotka rantavaltio näiden suositusten pohjalta määrää, ovat lopulliset ja sitovat.

9. Rantavaltio tallettaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan kartat ja asiaan liittyvät geodeetti- set ja muut tiedot, jotka osoittavat pysyvästi sen manner- jalustan ulkorajat. Pääsihteeri julkaisee asianmukaisella tavalla kyseiset kartat ja tiedot.

10. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta mannerja- lustan rajojen määräämiseen sellaisten valtioiden kesken, joiden rannikot sijaitsevat vastakkain tai vierekkäin.

77 artikla

Mannerjalustaan kohdistuvat rantavaltion oikeudet

1. Rantavaltiolla on mannerjalustaan kohdistuvat täysi- valtaiset oikeudet sen tutkimiseksi ja sen luonnonvarojen hyödyntämiseksi.

2. 1 kappaleessa mainitut oikeudet ovat yksinomaiset sikäli, että vaikka rantavaltio ei tutki mannerjalustaa tai hyödynnä sen luonnonvaroja, kukaan ei saa ryhtyä näi- hin toimiin ilman rantavaltion nimenomaista suostu- musta.

3. Mannerjalustaan kohdistuvat rantavaltion oikeudet eivät ole riippuvaisia tosiasiallisesta tai nimellisestä val- tauksesta eivätkä myöskään nimenomaisesta asiaa koske- vasta julistuksesta.

4. Tämän osan tarkoittamat luonnonvarat käsittävät merenpohjan ja sen sisustan mineraalivarat ja muut elot- tomat luonnonvarat sekä pohjalajeihin kuuluvat elävät organismit eli organismit, jotka ovat pyynti-ikäisinä joko liikkumattomina merenpohjassa tai sen sisustassa tai kyvyttömiä liikkumaan muuten kuin ollessaan jatkuvasti kiinteässä kosketuksessa merenpohjaan tai sen sisustaan.

78 artikla

Mannerjalustan yläpuolella sijaitsevien vesien ja ilmatilan oikeudellinen asema ja muiden valtioiden oikeudet ja vapaudet

1. Mannerjalustaan kohdistuvat rantavaltion oikeudet eivät vaikuta mannerjalustan yläpuolella sijaitsevien vesien tai näiden yläpuolella olevan ilmatilan oikeudelli- seen asemaan.

2. Rantavaltio ei saa mannerjalustaa koskevia oikeuksia käyttäessään haitata aiheettomasti merenkulkua eikä hei- kentää muille valtioille tässä yleissopimuksessa määrättyjä oikeuksia ja vapauksia.

79 artikla

Mannerjalustalla sijaitsevat merenalaiset kaapelit ja putkistot

1. Kaikilla valtioilla on oikeus laskea mannerjalustalle merenalaisia kaapeleita ja putkistoja tämän artiklan mää- räysten mukaisesti.

2. Rantavaltio ei saa haitata kaapeleiden tai putkistojen laskemista tai huoltoa, ottaen kuitenkin huomioon, että sillä on oikeus ryhtyä kohtuullisiksi katsottaviin toimiin mannerjalustan tutkimiseksi, mannerjalustan luonnonva- rojen hyödyntämiseksi sekä putkistojen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomi- seksi.

3. Mannerjalustalle laskettavien putkistojen kulkureitin määrittämiseen tarvitaan rantavaltion hyväksyminen.

4. Mikään tämän osan määräys ei vaikuta rantavaltion oikeuteen asettaa ehtoja sen alueelle tai aluemerelle johta- ville kaapeleille tai putkistoille, eikä siihen lainkäyttöval- taan, joka rantavaltioilla on mannerjalustansa tutkimisen tai mannerjalustan luonnonvarojen hyödyntämisen tai valtion lainkäyttövaltaan kuuluvien tekosaarten, laittei- den ja rakennelmien toiminnan yhteydessä asennettavien tai käytettävien kaapelien tai putkistojen suhteen.

5. Laskiessaan merenalaisia kaapeleita tai putkistoja val- tioiden tulee ottaa asianmukaisesti huomioon jo paikoil- laan olevat kaapelit tai putkistot. Etenkään ei saa vai- keuttaa nykyisten kaapeleiden tai putkistojen korjaa- mista.

80 artikla

Mannerjalustalla sijaitsevat tekosaaret, laitteet ja rakennelmat

60 artiklaa sovelletaan vastaavasti mannerjalustalla sijait- seviin tekosaariin, laitteisiin ja rakennelmiin.

81 artikla

Poraukset mannerjalustalla

Rantavaltiolla on yksinomainen oikeus antaa lupa kaik- keen mannerjalustalla tapahtuvaan poraukseen ja sään- nellä sitä.

82 artikla

Maksut ja muut vastaavat korvaukset 200 meripeninkulmaa kauemmaksi ulottuvan mannerjalustan hyödyntämisestä

1. Rantavaltio suorittaa maksun tai muun vastaavan korvauksen siitä, että se hyödyntää mannerjalustan elot- tomia luonnonvaroja 200 meripeninkulmaa kauempana niistä perusviivoista, joista aluemeren leveys mitataan.

2. Maksut ja muut vastaavat korvaukset suoritetaan kustakin paikasta saadusta tuotannosta vuosittain siitä lähtien, kun tuotantoa on kyseisessä paikassa harjoitettu viisi vuotta. Kuudennelta vuodelta maksu tai muu kor- vaus on 1 prosentti kyseisestä paikasta saadun tuotannon arvosta tai määrästä. Korvaus nousee 1 prosentin kulta- kin seuraavalta vuodelta kahdenteentoista vuoteen saakka, minkä jälkeen se pysyy 7 prosenttina. Tuotan- toon ei lasketa hyödyntämisen yhteydessä käytettyjä varoja.

3. Kehitysmaa, joka on sellaisen mineraalin nettotuoja, jota tuotetaan myös sen mannerjalustalta, vapautetaan suorittamasta tätä mineraalia koskevaa maksua tai kor- vausta.

4. Maksut ja muut korvaukset suoritetaan merenpohja- järjestön välityksellä. Järjestö jakaa ne tämän yleissopi- muksen sopimusvaltioille kohtuullisiksi katsottavin jako- perustein ja ottaen huomioon kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden ja sisämaavaltioiden edut ja tar- peet.

83 artikla

Vastakkain tai vierekkäin sijaitsevien valtioiden mannerjalustojen välisen rajan määrittäminen

1. Mannerjalustojen rajat sellaisten valtioiden välillä, joi- den rannikot sijaitsevat vastakkain tai vierekkäin, määri- tetään, kohtuulliseen ratkaisuun pääsemiseksi sopimuk- sella Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 38 artiklan mukaisesti sovellettavan kansainvälisen oikeuden pohjalta.

2. Jos sopimukseen ei päästä kohtuullisessa ajassa, asianomaisten valtioiden tulee turvautua XV osassa mää- rättyihin menettelyihin.

3. Kun 1 kappaleessa määrättyä sopimusta ei ole vielä tehty, asianomaisten valtioiden tulee keskinäisen ymmär- ryksen ja yhteistyön hengessä pyrkiä kaikin keinoin väli- aikaisiin käytännön järjestelyihin ja pyrkiä tässä välivai- heessa olemaan vaarantamatta tai haittaamatta lopulli- seen sopimukseen pääsyä. Tällaiset järjestelyt eivät vai- kuta rajojen lopulliseen määräämiseen.

4. Kun asianomaisten valtioiden välillä on voimassa sopimus, kysymykset mannerjalustojen välisten rajojen määräämisestä ratkaistaan sen määräysten mukaisesti.

84 artikla

Kartat ja luettelot maantieteellisistä koordinaateista

1. Tämän osan määräykset huomioon ottaen mannerja- lustan ulkorajat ja 83 artiklan mukaisesti vedetyt rajavii- vat on merkittävä karttoihin, jotka ovat mittakaavaltaan riittävän suuria rajojen sijainnin havaitsemiseksi. Milloin se on tarkoituksenmukaista, rajalinjat voidaan korvata rajapisteiden maantieteelliset koordinaatit osoittavalla luettelolla, josta ilmenevät myös asianomaiset geodeettiset tiedot.

2. Rantavaltion tulee asianmukaisesti julkaista kartat tai rajapisteiden maantieteelliset koordinaatit osoittavat luet- telot ja tallettaa niiden jäljennökset Yhdistyneiden Kansa- kuntien pääsihteerin huostaan sekä mannerjalustan ulko- rajoja osoittavat kartat tai luettelot myös merenpohjajär- jestön pääsihteerin huostaan.

85 artikla

Tunneleiden rakentaminen

Tämän osan määräykset eivät vaikuta rantavaltion oikeu- teen hyödyntää merenpohjan sisustaa veden syvyydestä riippumatta tunnelia käyttäen.

VII OSA

AAVA MERI

1 OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

86 artikla

Tämän osan määräysten soveltaminen

Tämän osan määräyksiä sovelletaan kaikkiin meren osiin, jotka eivät kuulu talousvyöhykkeeseen, aluemereen tai valtion sisäisiin aluevesiin tai saaristovaltion saaristove- siin. Tämä artikla ei mitenkään rajoita vapauksia, joita kaikilla valtioilla on talousvyöhykkeellä 58 artiklan mukaisesti.

87 artikla

Aavan meren vapaus

1. Aava meri on avoin kaikille sekä ranta- että sisämaa- valtioille. Aavan meren vapautta käytetään tämän yleisso-

pimuksen ja muiden kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisin ehdoin. Se käsittää sekä ranta- että sisämaaval- tioiden osalta muun muassa:

a) merenkulun vapauden;

b) ylilentovapauden;

c) vapauden laskea merenalaisia kaapeleita ja putkistoja, jollei VI osassa toisin määrätä;

d) vapauden rakentaa tekosaaria ja muita kansainvälisen oikeuden sallimia laitteita sikäli kuin VI osassa ei toisin määrätä;

e) kalastuksen vapauden sikäli kuin 2 osaston mukai- sissa ehdoissa ei toisin määrätä;

f) meritieteellisen tutkimuksen vapauden sikäli kuin VI ja XIII osassa ei toisin määrätä.

FI

L 179/26 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 23.6.98

2. Kaikkien valtioiden tulee käyttää näitä vapauksia ottaen asianmukaisesti huomioon muiden valtioiden edut niiden käyttäessä aavan meren vapauksia ja myös tämän yleissopimuksen mukaiset oikeudet, jotka koskevat merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa.

88 artikla

Aavan meren varaaminen rauhanomaisiin tarkoituksiin

Aava meri varataan rauhanomaisiin tarkoituksiin.

89 artikla

Aavaa merta koskevien täysivaltaisuusvaatimusten pätemättömyys

Mikään valtio ei voi pätevin perustein esittää minkään aavan meren osan kuuluvan täysivaltaisuutensa piiriin.

90 artikla

Merenkulun oikeus

Jokaisella ranta- ja sisämaavaltiolla on oikeus harjoittaa merenkulkua aavalla merellä sen lippua käyttävillä aluk- silla.

91 artikla

Alusten kansallisuus

1. Jokaisen valtion tulee määrätä ne ehdot, joilla alukset saavat sen kansallisuuden, joilla ne rekisteröidään sen alueella ja joilla niillä on oikeus käyttää sen lippua. Aluksilla on sen valtion kansallisuus, jonka lippua niillä on oikeus käyttää. Valtion ja aluksen välillä tulee olla todellinen yhteys.

2. Jokaisen valtion tulee antaa aluksille, joille se on myöntänyt oikeuden käyttää lippuaan, tätä osoittavat asiakirjat.

92 artikla

Alusten asema

1. Alukset saavat käyttää vain yhden valtion lippua ja lukuun ottamatta kansainvälisissä sopimuksissa tai tässä yleissopimuksessa mainittuja poikkeustapauksia kuuluvat aavalla merellä sen yksinomaiseen lainkäyttövaltaan. Alus ei saa vaihtaa lippua matkansa aikana tai käyntisata- massa, paitsi milloin sen omistussuhteissa tai rekisteröin- nissä tapahtuu todellinen muutos.

2. Alus, joka käyttää kahden tai useamman valtion lippua siten kuin sille sopii, ei voi vedota mihinkään

näistä kansallisuuksista muihin valtioihin nähden, ja sitä voidaan pitää kansallisuudettomana aluksena.

93 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestöjen ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön lippua käyttävät alukset

Edellä olevat artiklat eivät vaikuta niiden alusten ase- maan, joita käytetään Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestöjen tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön viralliseen toimintaan ja jotka käyttävät asianomaisen järjestön lippua.

94 artikla

Lippuvaltion velvollisuudet

1. Jokaisen valtion tulee tehokkaasti käyttää lainkäyttö- ja valvontavaltaansa hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaali- sissa kysymyksissä sellaisiin aluksiin nähden, jotka käyt- tävät sen lippua.

2. Jokaisen valtion tulee erityisesti:

a) pitää alusrekisteriä, joka sisältää sen lippua käyttävien alusten nimet ja muut tiedot, sellaisia aluksia lukuun ottamatta, joita yleisesti hyväksytyt kansainväliset määräykset eivät alusten pienen koon vuoksi koske; ja

b) harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyt- tövaltaa jokaiseen sen lippua käyttävään alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön näh- den alusta koskevissa hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa asioissa.

3. Jokaisen valtion tulee ryhtyä sen lippua käyttävien aluksien suhteen sellaisiin tarpeellisiin toimiin, joilla taa- taan turvallisuus merellä muun muassa:

a) alusten rakenteen, varusteiden ja merikelpoisuuden osalta;

b) alusten miehistön kokoonpanon, työolojen ja koulu- tuksen osalta, ottaen huomioon asianomaiset kansain- väliset asiakirjat;

c) merkinantolaitteiden käytön, viestiyhteyksien ylläpitä- misen ja yhteentörmäysten estämisen osalta.

4. Kyseisillä toimilla tulee muun muassa varmistaa:

a) että pätevä katsastaja katsastaa jokaisen aluksen ennen sen rekisteröimistä ja tämän jälkeen sopivin väliajoin ja että aluksella on sellaiset kartat ja meren- kulkua koskevat julkaisut, varusteet ja kojeet, joita sen turvalliseen merenkulkuun tarvitaan;

b) että jokainen alus on sellaisen päällikön ja päällystön valvonnassa, jolla on asianmukainen pätevyys varsin- kin merimiestaidoissa, merenkulussa, viestiyhteyksien hoidossa ja koneenkäytössä ja että miehistön pätevyys ja lukumäärä vastaavat aluksen tyyppiä, kokoa, koneita ja varusteita;

c) että päällikkö, päällystö ja asianmukaisessa määrin miehistö tuntevat täysin asianomaiset ihmishengen turvallisuutta merellä, yhteentörmäysten estämistä, meriympäristön pilaantumisen ehkäisemistä, vähentä- mistä ja valvontaa sekä radioyhteyksien ylläpitoa kos- kevat kansainväliset määräykset ja että heitä vaadi- taan noudattamaan niitä.

5. Ryhtyessään 3 ja 4 kappaleen edellyttämiin toimiin jokaisen valtion tulee noudattaa yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä määräyksiä, menettelyjä ja käytäntöä sekä kaikin tarvittavin tavoin varmistaa, että ne otetaan huo- mioon.

6. Valtio, jolla on perusteltua syytä uskoa, että johonkin alukseen nähden ei ole käytetty asianmukaista lainkäyttö- valtaa tai valvontaa, voi ilmoittaa asiasta lippuvaltiolle. Saatuaan ilmoituksen lippuvaltio tutkii asian ja ryhtyy tarvittaessa tilanteen vaatimiin toimiin sen korjaami- seksi.

7. Jokainen valtio tutkituttaa asianmukaisen pätevyyden omaavalla henkilöllä tai henkilöillä kaikki aavalla merellä tapahtuneet merivahingot tai merenkulkuonnettomuudet, joissa sen lippua käyttävä alus on ollut osallisena ja joissa toisen valtion kansalaiset ovat menettäneet henkensä tai loukkaantuneet vakavasti tai toisen valtion alukset tai laitteet ovat vaurioituneet vakavasti tai on aiheutunut vakavaa vahinkoa meriympäristölle. Lippuvaltio ja kysei- nen toinen valtio toimivat yhteistyössä jälkimmäisen toi- meenpanemassa merivahingon tai merenkulkuonnetto- muuden tutkinnassa.

95 artikla

Sota-alusten koskemattomuus aavalla merellä

Sota-alukset kuuluvat aavalla merellä yksinomaan sen valtion lainkäyttövaltaan, jonka lippua ne käyttävät.

96 artikla

Pelkästään ei-kaupallisiin tarkoituksiin käytettävien valtion alusten koskemattomuus

Valtion omistamat tai sen hallinnassa olevat alukset, joita valtio käyttää yksinomaan muihin kuin kaupallisiin tar- koituksiin, kuuluvat aavalla merellä vain sen valtion lainkäyttövaltaan, jonka lippua ne käyttävät.

97 artikla

Rikosoikeudellinen lainkäyttövalta yhteentörmäyksiä tai muita merenkulkuonnettomuuksia koskevissa asioissa

1. Yhteentörmäyksessä tai muussa merenkulkuonnetto- muudessa, johon alus joutuu aavalla merellä ja joka asettaa aluksen päällikön tai muun aluksen palveluksessa olevan henkilön rikosoikeudellisesti tai kurinpidollisesti vastuuseen, rikosoikeudelliseen tai kurinpidolliseen me- nettelyyn tällaista henkilöä vastaan saa ryhtyä vain lippu- valtion tai sen valtion, jonka kansalainen hän on, oikeus- tai hallintoviranomaisten edessä.

2. Kurinpitoasiassa vain sillä valtiolla, joka on antanut kapteenikirjan, pätevyyskirjan tai lupatodistuksen, on oikeus asianmukaisen oikeuskäsittelyn jälkeen peruuttaa tällaiset todistukset ja luvat siinäkin tapauksessa, että todistuksen tai luvan haltija ei ole sen kansalainen.

3. Minkään muun kuin lippuvaltion viranomaiset eivät saa määrätä alusta pidätettäväksi edes tutkimuksia var- ten.

98 artikla

Avunantovelvollisuus

1. Jokaisen valtion on velvoitettava sen lippua käyttävän aluksen päällikkö, siinä määrin kuin se on mahdollista vaarantamatta vakavasti alusta, sen miehistöä tai matkus- tajia:

a) antamaan apua jokaiselle henkilölle, joka tavataan merellä hukkumisvaarassa;

b) rientämään mahdollisimman nopeasti pelastamaan hätään joutuneita henkilöitä, jos hänelle on ilmoitettu heidän avuntarpeestaan, ja avunantoa voidaan koh- tuudella häneltä vaatia;

c) yhteentörmäyksen tapahduttua antamaan apua toi- selle alukselle, sen miehistölle ja matkustajille sekä, milloin se on mahdollista, ilmoittamaan toiselle aluk- selle oman aluksensa nimen, rekisteröintisataman ja lähimmän sataman, johon se aikoo poiketa.

2. Jokaisen rantavaltion tulee edistää riittävän ja tehokkaan etsintä- ja pelastuspalvelun perustamista, käyttöä ja ylläpitoa turvallisuuden takaamiseksi merellä ja ilmatilassa sekä, milloin olosuhteet niin vaativat, olla yhteistoiminnassa tämän tarkoituksen toteuttamiseksi ryhtymällä alueellisiin järjestelyihin naapurivaltioiden kanssa.

99 artikla

Orjien kuljetuksen kieltäminen

Jokaisen valtion on ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin estääkseen ja rangaistakseen orjien kuljetuksen aluksissa, joilla on oikeus käyttää sen lippua, sekä estääkseen

lippunsa laittoman käytön tähän tarkoitukseen. Xxxx, joka pakenee johonkin alukseen, on sen lipusta riippu- matta tämän johdosta vapaa.

100 artikla

Velvollisuus olla yhteistyössä merirosvouden estämiseksi

Kaikkien valtioiden on mahdollisimman laajalti toimit- tava yhteistyössä merirosvouden estämiseksi aavalla merellä ja kaikkialla muualla valtioiden lainkäyttövallan ulkopuolella.

101 artikla

Merirosvouden määritelmä

Merirosvoudeksi luetaan kaikki seuraavat teot:

a) Jokainen yksityisen aluksen tai ilma-aluksen miehis- tön tai matkustajien tekemä laiton väkivallan teko, vapaudenriisto tai ryöstö, joka on tehty yksityistä etua silmällä pitäen ja joka kohdistuu:

i) aavalla merellä toista alusta tai ilma-alusta tai tällaisessa aluksessa tai ilma-aluksessa olevaa hen- kilöä tai omaisuutta vastaan;

ii) alusta, ilma-alusta, henkilöitä tai omaisuutta vas- taan, jotka ovat alueella, johon minkään valtion lainkäyttövalta ei ulotu.

b) Vapaaehtoinen osallistuminen aluksen tai ilma-aluk- sen toimintaan tietoisena seikoista, jotka tekevät siitä merirosvoaluksen tai ilmarosvoaluksen.

c) Yllytys tai tahallinen avunanto tämän artiklan a ja b kohdan tarkoittamiin tekoihin.

102 artikla

Sellaisen sota-aluksen, valtion aluksen tai valtion ilma-aluksen harjoittama merirosvous, jonka miehistö on noussut kapinaan

Sellaisen sota-aluksen, valtion aluksen tai valtion ilma- aluksen, jonka miehistö on noussut kapinaan ja ottanut aluksen tai ilma-aluksen valvontaansa, tekemät 101 ar- tiklassa määritellyt merirosvoteot rinnastetaan yksityisen aluksen tai ilma-aluksen suorittamiin vastaaviin tekoi- hin.

103 artikla

Merirosvoaluksen tai ilmarosvoaluksen määritelmä

Alusta tai ilma-alusta pidetään merirosvoaluksena tai ilmarosvoaluksena, jos siitä määräävien henkilöiden tar- koituksena on käyttää sitä jonkin 101 artiklassa tarkoite- tun teon tekemiseen. Sama koskee tällaiseen tekoon käy-

tettyä alusta ja ilma-alusta niin kauan kuin se on siihen syyllistyneen henkilön valvonnassa.

104 artikla

Merirosvoaluksen tai ilmarosvoaluksen kansallisuuden säilyttäminen tai menettäminen

Alus tai ilma-alus voi säilyttää kansallisuutensa, vaikka siitä on tullut merirosvoalus tai ilmarosvoalus. Kansalli- suuden säilyminen tai menetys määräytyy sen valtion lain mukaan, jonka kansallisuudesta on kysymys.

105 artikla

Merirosvoaluksen tai ilmarosvoaluksen haltuunotto

Jokainen valtio voi aavalla merellä tai muilla valtioiden lainkäyttövallan ulkopuolella sijaitsevilla alueilla ottaa haltuunsa merirosvoaluksen tai ilmarosvoaluksen tai merirosvoudella vallatun aluksen tai ilma-aluksen, joka on merirosvojen valvonnassa, pidättää asianomaiset hen- kilöt ja takavarikoida aluksessa olevan omaisuuden. Xxx- xxxxxxxx toimittaneen valtion tuomioistuimella on oikeus määrätä langetettavista rangaistuksista samoin kuin niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä alukseen, ilma-aluk- seen tai omaisuuteen nähden hyvässä uskossa olevan kolmannen osapuolen oikeuksien huomioon ottamiseksi.

106 artikla

Korvausvelvollisuus ilman riittäviä perusteita tapahtuneesta haltuunotosta

Silloin kun merirosvoudesta epäillyn aluksen tai ilma- aluksen haltuunotto on tapahtunut ilman riittäviä perus- teita, haltuunoton suorittanut valtio on vastuussa siitä aiheutuneesta menetyksestä ja vahingosta valtiolle, jonka kansallisuus aluksella tai ilma-aluksella on.

107 artikla

Alukset ja ilma-alukset, joilla on oikeus ryhtyä pidätystoimiin merirosvouden johdosta

Ainoastaan sota-alukset, sotilasilma-alukset tai muut alukset tai ilma-alukset, jotka ovat selvästi merkittyinä tunnistettavissa valtion tehtävissä oleviksi ja niihin val- tuutetuiksi, voivat ryhtyä pidätystoimiin merirosvouden johdosta.

108 artikla

Huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laiton kauppa

1. Kaikkien valtioiden tulee toimia yhteistyössä estääk- seen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden lait- toman kaupan, jota alukset harjoittavat aavalla merellä kansainvälisten sopimusten vastaisesti.

2. Valtio, jolla on pätevää aihetta uskoa, että sen lippua käyttävä alus käy laitonta kauppaa huumausaineilla tai psykotrooppisilla aineilla, voi pyytää muita valtioita yhteistoimintaan kaupankäynnin lopettamiseksi.

109 artikla

Luvattomat radiolähetykset aavalta mereltä

1. Kaikkien valtioiden tulee toimia yhteistyössä aavalta mereltä tapahtuvien luvattomien radiolähetysten lopetta- miseksi.

2. Tässä yleissopimuksessa ’luvattomalla radiolähetyk- sellä’ tarkoitetaan sellaisten ääniradio- tai televisiolähetys- ten lähettämistä aavalla merellä olevasta aluksesta tai laitoksesta, jotka on tarkoitettu yleisesti vastaanotetta- viksi kansainvälisten määräysten vastaisesti ja jotka eivät ole hätäkutsujen lähettämistä.

3. Luvattomia radiolähetyksiä lähettänyttä henkilöä voi- daan syyttää:

a) aluksen lippuvaltion tuomioistuimessa;

b) sen valtion tuomioistuimessa, jossa kyseinen laitos on rekisteröity;

c) sen valtion tuomioistuimessa, jonka kansalainen hen- kilö on;

d) minkä hyvänsä sellaisen valtion tuomioistuimessa, jossa lähetys on vastaanotettavissa; tai

e) minkä hyvänsä sellaisen valtion tuomioistuimessa, jossa lähetys häiritsee luvallista radioyhteyttä.

4. Edellä 3 kappaleen perusteella toimivaltainen valtio voi 110 artiklan mukaisesti pidättää aavalla merellä hen- kilön tai aluksen, joka lähettää luvattomia radiolähetyk- siä, ja takavarikoida lähettimen.

110 artikla

Tarkastusoikeus

1. Sota-alus, joka aavalla merellä kohtaa muun kuin sellaisen ulkomaisen aluksen, joka nauttii 95 ja 96 artik- lan mukaisesti täydellistä koskemattomuuta, voi pysäyt- tää sen milloin tämä perustuu sopimuksen suomaan oikeuteen tai on pätevää aihetta epäillä, että:

a) alus harjoittaa merirosvoutta;

b) alus harjoittaa orjakauppaa;

c) alus lähettää luvattomia radiolähetyksiä ja sota-aluk- sen lippuvaltio on 109 artiklan mukaan toimivaltai- nen;

d) alus on vailla kansallisuutta; tai

e) vaikka alus käyttää vierasta lippua tai kieltäytyy näyt- tämästä lippuaan, se on tosiasiassa samaa kansalli- suutta kuin sota-alus.

2. 1 kappaleessa edellytetyissä tapauksissa sota-alus saa tarkastaa, onko aluksella oikeus siihen lippuun, jota se käyttää. Tätä tarkoitusta varten se voi lähettää upseerin komennossa olevan veneen epäillyn aluksen luo. Jos epäi- lykset jatkuvat asiakirjojen tarkastuksen jälkeen, tarkas- tusta voidaan jatkaa itse aluksessa. Tarkastus on toimitet- tava mahdollisimman suurella harkinnalla.

3. Jos epäilykset osoittautuvat perusteettomiksi ja jos alus, johon on noustu, ei ole tehnyt mitään sellaista, mikä olisi oikeuttanut tarkastukseen, kaikki sen kärsimät menetykset ja vahingot on korvattava sille.

4. Näitä määräyksiä sovelletaan vastaavasti sotilasilma- aluksiin.

5. Nämä määräykset soveltuvat myös muihin asianmu- kaisesti valtuutettuihin aluksiin tai ilma-aluksiin, jotka ovat selvästi merkittyinä tunnistettavissa valtion tehtä- vissä oleviksi.

111 artikla

Oikeus välittömään takaa-ajoon

1. Ulkomaisen aluksen välittömään takaa-ajoon voidaan ryhtyä silloin, kun rantavaltion toimivaltaisella viranomaisella on pätevät syyt epäillä aluksen rikkoneen valtion lakeja ja määräyksiä. Tällaiseen takaa-ajoon on ryhdyttävä sinä aikana, kun vieras alus tai jokin sen laivaveneistä on takaa-ajavan valtion sisäisillä aluevesillä, saaristovesillä, aluemerellä tai lisävyöhykkeellä, ja takaa- ajoa voidaan jatkaa aluemeren tai lisävyöhykkeen ulko- puolella vain, jos takaa-ajo ei ole välillä keskeytynyt. Pysähtymiskehotuksen antavan aluksen ei tarvitse itse olla sillä hetkellä, kun vieras alus aluemerellä tai lisävyö- hykkeellä vastaanottaa pysähtymiskehotuksen, alueme- rellä tai lisävyöhykkeellä. Jos vieras alus on 33 artiklassa määritellyllä lisävyöhykkeellä, takaa-ajoon voidaan ryh- tyä vain, jos niitä oikeuksia, joiden suojelemiseksi lisävyö- hyke on perustettu, on loukattu.

2. Oikeutta välittömään takaa-ajoon sovelletaan vastaa- vasti, jos rantavaltion lakeja ja määräyksiä, joita sovelle- taan tämän yleissopimuksen mukaisesti talousvyöhykkee- seen tai mannerjalustaan, sen suojavyöhykkeet mukaan luettuina, on rikottu talousvyöhykkeellä tai mannerjalus- talla suojavyöhykkeineen.

3. Oikeus välittömään takaa-ajoon lakkaa heti kun takaa-ajettu alus saapuu oman maansa tai kolmannen valtion aluemerelle.

4. Välittömän takaa-ajon ei katsota alkaneen, ellei takaa-ajava alus ole sopivin käytettävissä olevin keinoin todennut, että takaa-ajettava alus tai sen vene tai muu apuna toimiva ja takaa-ajettavaa alusta emälaivanaan käyttävä alus on aluemeren rajojen sisäpuolella tai vas- taavasti lisävyöhykkeellä, tai talousvyöhykkeellä tai man- nerjalustan yläpuolella. Takaa-ajo voidaan aloittaa vasta sen jälkeen, kun pysähtymistä tarkoittava näkö- tai ääni- merkki on annettu sellaisen etäisyyden päästä, että vie- raan aluksen on ollut mahdollista nähdä tai kuulla se.

5. Välittömään takaa-ajoon voivat ryhtyä ainoastaan sota-alukset tai sotilasilma-alukset tai muut alukset tai ilma-alukset, jotka ovat selvästi merkittyinä tunnistetta- vissa valtion tehtävissä oleviksi ja niihin valtuutetuiksi.

6. Silloin kun välittömän takaa-ajon suorittajana on ilma-alus

a) noudatetaan vastaavasti 1−4 kappaleen määräyksiä;

b) jos pysähtymismääräyksen antava ilma-alus ei pysty pysäyttämään alusta, sen tulee itse tehokkaasti ajaa sitä takaa, kunnes rantavaltion alus tai toinen ilma- alus, jonka ensin mainittu on kutsunut paikalle, saa- puu jatkamaan takaa-ajoa. Aluemeren ulkopuolella ei pidätystä tee lailliseksi vielä se, että ilma-alus on vain havainnut aluksen syyllistyneen loukkaukseen tai että sitä epäillään tällaisesta teosta, jollei ilma-alus itse ole sekä käskenyt sitä pysähtymään että ajanut sitä takaa, tai jolleivät tätä ole tehneet muut ilma-alukset tai alukset, jotka jatkavat keskeytyksettä takaa-ajoa.

7. Sellaisen jonkin valtion lainkäyttövallan piirissä pidä- tetyn aluksen, joka on viety sen satamaan toimivaltaisen viranomaisen tutkimuksia varten, vapauttamista ei voida vaatia yksinomaan sillä perusteella, että alus on matkansa aikana kuljetettu talousvyöhykkeen tai aavan meren osan kautta, jos tämä on olosuhteiden johdosta ollut välttämä- töntä.

8. Silloin kun alus on pysäytetty tai pidätetty aluemeren ulkopuolella olosuhteissa, jotka eivät oikeuta välittömään takaa-ajoon, sille on korvattava kaikki tästä mahdollisesti aiheutuneet vahingot tai menetykset.

112 artikla

Oikeus merenalaisten kaapeleiden ja putkistojen laskemiseen

1. Jokaisella valtiolla on oikeus laskea merenalaisia kaa- peleita ja putkistoja mannerjalustan ulkopuolella olevalle aavan meren pohjalle.

2. Kaapeleihin ja putkistoihin sovelletaan 79 artiklan 5 kappaletta.

113 artikla

Merenalaisen kaapelin tai putken katkeaminen tai vahingoittuminen

Jokaisen valtion on laadittava tarpeelliset lait ja määräyk- set, joilla määrätään rangaistavaksi sellainen tahallinen teko tai tuottamuksellinen laiminlyönti, jolla sen lippua käyttävä alus tai sen lainkäyttövaltaan kuuluva henkilö on katkaissut aavalla merellä olevan merenalaisen kaa- pelin tai vahingoittanut sitä siten, että siitä seuraa lennä- tin- tai puhelinyhteyksien katkeaminen tai häiriintyminen, tai vastaavasti katkaissut merenalaisen putken tai suur- jännitekaapelin tai vahingoittanut sitä. Määräystä sovelle- taan myös tekoon, jolla on aiottu aiheuttaa tai josta todennäköisesti aiheutuu tällainen katkeaminen tai vahin- goittuminen. Näitä määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta sellaisiin henkilöihin, jotka ovat ryhdyttyään ensin kaik- kiin tarpeellisiin varotoimiin katkeamisen tai vahingoittu- misen estämiseksi aiheuttaneet sen pelkästään oikeute- tussa tarkoituksessa henkensä tai aluksensa pelastami- seksi.

114 artikla

Xxxxxxxxxxxx kaapelin tai putken omistajan aiheuttama toisen merenalaisen kaapelin tai putken katkeaminen tai vahingoittuminen

Jokaisen valtion on laadittava tarpeelliset lait ja määräyk- set siitä, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien henkilöi- den, jotka omistavat aavan meren pohjalla kulkevan merenalaisen kaapelin tai putken, tulee vastata korjaus- kuluista, jos he aiheuttavat toisen kaapelin tai putken katkeamisen tai vahingoittumisen laskiessaan tai korjates- saan omaa kaapeliaan tai putkijohtoaan.

115 artikla

Korvaukset merenalaisen kaapelin tai putken vahingoittumisen välttämisestä aiheutuneesta menetyksestä

Jokaisen valtion on laadittava tarpeelliset lait ja määräyk- set, jotta laivanomistajat, jotka voivat todistaa, että he ovat menettäneet ankkurin, verkon tai muun kalastusväli- neen välttääkseen vahingoittamasta merenalaista kaapelia tai putkea, saavat korvauksen kaapelin tai putken omista-

jalta edellyttäen, että laivanomistaja on edeltäkäsin ryhty- nyt kaikkiin kohtuullisiin varotoimiin.

2 OSASTO

AAVAN MEREN ELOLLISTEN LUONNONVAROJEN SÄI- LYTTÄMINEN JA HOITO

116 artikla

Oikeus kalastaa aavalla merellä

Kaikilla valtioilla on oikeus antaa kansalaistensa kalastaa aavalla merellä ottaen huomioon:

a) niiden sopimusvelvoitteet;

b) rantavaltioiden oikeudet, velvollisuudet ja edut, joista määrätään muun muassa 63 artiklan 2 kappaleessa ja 64−67 artiklassa; sekä

c) tämän osaston määräykset.

117 artikla

Valtioiden velvollisuus ryhtyä kansalaisiaan koskeviin toimiin aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi

Kaikki valtiot ovat velvollisia ryhtymään yksin tai yhteis- työssä muiden valtioiden kanssa tarpeellisiin kansalai- siaan koskeviin toimiin aavan meren elollisten luonnon- varojen säilyttämiseksi.

118 artikla

Valtioiden yhteistyö elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi

Valtioiden tulee toimia yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi. Valtioiden, joiden kansalaiset hyödyntävät samoja tai saman alueen erilaisia elollisia luonnonvaroja, tulee neu- votella tarpeellisista toimista tällaisten luonnonvarojen säilyttämiseksi. Tätä tarkoitusta varten niiden tulee tar-

peen mukaan toimia yhteistyössä alueellisten tai alueen osaa koskevien kalastusjärjestöjen perustamiseksi.

119 artikla

Aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen

1. Määrittäessään sallittua saalista ja määrätessään muista aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttä- mistä koskevista toimista, valtioiden tulee:

a) ryhtyä toimiin, joiden tarkoituksena on valtioiden käytettävissä olevien parhaimpien mahdollisten tie- teellisten näyttöjen perusteella pitää hyödynnettävät kannat sen suuruisina tai palauttaa ne sellaisiksi, että ne pystyvät jatkuvasti antamaan suurimman tuoton, jonka ympäristölliset ja taloudelliset seikat, esimer- kiksi kehitysmaiden erityisvaatimukset, sallivat ja ottaen huomioon kalastustavat, kantojen keskinäisen riippuvuuden sekä yleisesti suositetut yleismaailmalli- set, alueelliset tai alueen osaa koskevat kansainväliset vähimmäisvaatimukset;

b) ottaa huomioon vaikutukset hyödynnettäviin lajeihin liittyviin tai niistä riippuvaisiin lajeihin, jotta nämä voidaan säilyttää sen suuruisina tai palauttaa sellai- siksi, että niiden lisääntyminen ei vakavasti vaa- rannu.

2. Kaikkien asianomaisten valtioiden tulee säännöllisesti tarpeen mukaan antaa ja vaihtaa käytettävissään olevaa tutkimustietoa, saaliita ja kalastuksen laajuutta koskevia tilastotietoja sekä muita kalakantojen säilyttämistä koske- via tietoja toimivaltaisten yleismaailmallisten, alueellisten tai alueen osaa koskevien kansainvälisten järjestöjen väli- tyksellä.

3. Asianomaisten valtioiden tulee huolehtia siitä, että säilyttämistoimissa ei millään tavoin syrjitä minkään val- tion kalastajia.

120 artikla

Merinisäkkäät

65 artiklaa sovelletaan merinisäkkäiden säilyttämiseen ja hoitoon myös aavalla merellä.

VIII OSA

SAARIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

121 artikla

Saaria koskevat määräykset

1. Saareksi katsotaan luonnon muodostama veden ympäröimä maa-alue, joka on vedenpinnan yläpuolella nousuveden aikana.

2. Paitsi milloin 3 kappaleessa toisin määrätään, saaren aluemeri, lisävyöhyke, talousvyöhyke ja mannerjalusta määräytyvät niiden tämän yleissopimuksen säännösten mukaan, joita sovelletaan muuhunkin maa-alueeseen.

3. Xxxxxxxxx, jotka eivät sovellu ihmisasutukseen tai oman taloudellisen toiminnan harjoittami- seen, ei ole talousvyöhykettä eikä mannerjalustaa.

IX OSA

SULJETUT TAI PUOLISULJETUT MERIALUEET

122 artikla

Määritelmä

Tässä yleissopimuksessa ’suljettu tai puolisuljettu merialue’ tarkoittaa lahtea, allasta tai merta, jota ympäröi kaksi tai useampia valtioita ja jota yhdistää kapeikko toiseen merialueeseen tai valtamereen tai joka muodostuu kokonaan tai pääasiassa kahden tai useamman rantavaltion aluemerestä ja talousvyöhykkeestä.

123 artikla

Suljettuihin tai puolisuljettuihin merialueisiin rajautuvien valtioiden yhteistyö

Suljettuihin tai puolisuljettuihin merialueisiin rajautuvien valtioiden tulee toimia yhteistyössä käyttäessään tämän yleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan ja täyttäessään sen mukaisia velvolli- suuksiaan. Tätä varten ne pyrkivät suoraan tai asianomaisten alueellisten järjestöjen välityk- sellä:

a) koordinoimaan meren elollisten luonnonvarojen hoitoa, säilyttämistä, tutkimusta ja hyödyn- tämistä;

b) koordinoimaan meriympäristön suojeluun ja säilyttämiseen liittyvien oikeuksiensa ja velvolli- suuksiensa täytäntöönpanoa;

c) koordinoimaan tieteellisiä tutkimustavoitteitaan ja toteuttamaan, milloin se on tarkoituksen- mukaista, yhteisiä tutkimusohjelmia alueella;

d) kutsumaan, milloin se on tarkoituksenmukaista, muita asiasta kiinnostuneita valtioita tai kansainvälisiä järjestöjä yhteistyöhön kanssaan tämän artiklan määräysten edistämiseksi.

X OSA

SISÄMAAVALTIOIDEN OIKEUS PÄÄSTÄ MERELLE JA POIS MERELTÄ SEKÄ KAUTTAKULUN VAPAUS

124 artikla

Määritelmät

1. Tässä yleissopimuksessa:

a) ’sisämaavaltio’ tarkoittaa valtiota, jolla ei ole meren- rantaa;

b) ’kauttakulkuvaltio’ tarkoittaa joko rantavaltiota tai muuta valtiota, joka sijaitsee sisämaavaltion ja meren välissä ja jonka alueen läpi kauttakulku tapahtuu;

c) ’kauttakulkuliikenne’ tarkoittaa henkilöiden, matka- ja rahtitavaran sekä kulkuvälineiden liikkumista yhden tai useamman kauttakulkuvaltion alueen läpi siten,

että siitä riippumatta, liittyykö matkaan tällaisen alu- een läpi uudelleenlastausta, varastointia, irtolastin purkamista tai kuljetustavan muutoksia, kysymyk- sessä on vain osa koko matkasta, joka alkaa sisämaa- valtion alueelta tai päättyy sinne;

d) ’kulkuväline’ tarkoittaa:

i) liikkuvaa rautatiekalustoa, meri-, järvi- ja joki- aluksia sekä maantiekulkuneuvoja;

ii) kantajia ja vetojuhtia, missä paikalliset olot niin vaativat.

2. Sisämaavaltiot ja kauttakulkuvaltiot voivat sopia siitä, että kuljetusvälineisiin luetaan myös putkistot ja kaasu- putket sekä muitakin sellaisia kuljetusvälineitä, joita ei mainita 1 kappaleessa.

125 artikla

Oikeus päästä merelle ja mereltä pois sekä kauttakulun vapaus

1. Sisämaavaltioilla on oikeus päästä merelle ja pois mereltä käyttääkseen tämän yleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan, joihin sisältyvät muun muassa aavan meren vapauteen ja ihmiskunnan yhteiseen perintöön liittyvät oikeudet. Tätä varten sisämaavaltioilla on kulkuvapaus kauttakulkuvaltion alueen kautta kaikilla kulkuvälineillä.

2. Kauttakulun vapauden ehdoista ja erityispiirteistä sovitaan asianomaisten sisämaavaltioiden ja kauttakulku- valtioiden kesken kahdenvälisillä tai alueellisilla tai alueen osaa koskevilla sopimuksilla.

3. Kauttakulkuvaltioilla on aluettaan koskevaa täysival- taisuutta harjoittaessaan oikeus ryhtyä kaikkiin tarpeelli- siin toimiin, joilla taataan, että sisämaavaltioille tässä osassa määrätyt oikeudet ja helpotukset eivät mitenkään loukkaa niiden laillisia etuja.

126 artikla

Suosituimmuuslausekkeen soveltamatta jättäminen

Suosituimmuuslauseketta ei sovelleta tämän yleissopi- muksen määräyksiin eikä merelle ja mereltä pois pääsyä koskeviin erityissopimuksiin, joihin sisältyy määräyksiä sisämaavaltion erityiseen maantieteelliseen asemaan pe- rustuvista oikeuksista ja helpotuksista.

127 artikla

Tullit, verot ja muut maksut

1. Kauttakulkuliikenteestä ei peritä tullia, veroja eikä muitakaan kuin liikenteen yhteydessä annettavista erityis- palveluista perittäviä maksuja.

2. Kauttakulkuliikenteessä käytettävistä kulku- tai muista välineistä, jotka ovat sisämaavaltioista peräisin ja joita ne käyttävät, ei peritä suurempia veroja tai maksuja kuin kauttakulkuvaltion kulkuvälineiden käytöstä.

128 artikla

Tullittomat alueet ja muut tullausjärjestelyt

Kauttakulkuvaltioiden tulo- ja lähtösatamiin voidaan kauttakulkuliikenteen helpottamiseksi osoittaa kauttakul- kuvaltioiden ja sisämaavaltioiden välisellä sopimuksella tullittomia alueita ja muita tullausjärjestelyjä.

129 artikla

Yhteistyö kulkuvälineiden rakentamiseksi ja parantamiseksi

Silloin kun kauttakulkuvaltioilla ei ole kulkuvälineitä kauttakulkuvapauden toteuttamiseksi tai kun olemassa olevat välineet, esimerkiksi satamalaitteet ja -varusteet, ovat jossain suhteessa riittämättömiä, asianomaiset kaut- takulku- ja sisämaavaltiot voivat yhteistyössä rakentaa tai parantaa niitä.

130 artikla

Toimet kauttakulkuliikenteen käytännön viivytysten tai muiden vaikeuksien välttämiseksi tai poistamiseksi

1. Kauttakulkuvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin asianmu- kaisiin toimiin kauttakulkuliikenteen teknisluonteisten viivytysten tai muiden vaikeuksien välttämiseksi.

2. Jos viivytyksiä tai vaikeuksia ilmenee, asianomaisten kauttakulku- ja sisämaavaltioiden viranomaisten tulee pyrkiä yhteistyössä poistamaan ne viipymättä.

131 artikla

Yhtäläinen kohtelu merisatamissa

Sisämaavaltion lippua käyttäville aluksille kuuluu merisa- tamissa samanlainen kohtelu kuin muille ulkomaisille aluksille.

132 artikla

Parempien kauttakulkumahdollisuuksien myöntäminen

Tämä yleissopimus ei millään tavoin merkitse sellaisten sen edellyttämiä parempien kauttakulkumahdollisuuksien

peruuttamista, joista sen sopimusvaltiot ovat sopineet tai jotka sen sopimusvaltio on myöntänyt. Tämä yleissopi- mus ei myöskään estä myöntämästä parempia kauttakul- kumahdollisuuksia tulevaisuudessa.

XI OSA

MERENPOHJA-ALUE

1 OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 OSASTO

MERENPOHJA-ALUETTA SÄÄTELEVÄT PERIAATTEET

Tässä osassa:

133 artikla

Määritelmät

136 artikla

Ihmiskunnan yhteinen perintö

Merenpohja-alue luonnonvaroineen on ihmiskunnan yh- teistä perintöä.

a) ’Luonnonvarat’ tarkoittavat kaikkia kiinteitä, neste-

mäisiä tai kaasumaisia mineraalivaroja, monimetalli- noduulit mukaan luettuina, jotka sijaitsevat meren- pohja-alueella joko merenpohjalla tai sen sisustassa;

b) Merenpohja-alueelta nostettuja luonnonvaroja kutsu- taan ’mineraaleiksi’.

134 artikla

Tämän osan soveltamisalue

1. Tätä osaa sovelletaan merenpohja-alueeseen.

2. Merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa säännel- lään tämän osan määräyksillä.

3. 1 artiklan 1 kappaleen 1 kohdassa mainitut rajat osoittavien karttojen tai maantieteellisten koordinaattien luetteloiden tallettamisesta ja julkaisemisesta määrätään VI osassa.

4. Tämän artiklan määräykset eivät mitenkään vaikuta mannerjalustan ulkorajan määräämiseen VI osan mukai- sesti eivätkä sellaisten sopimusten pätevyyteen, jotka kos- kevat rajojen määräämistä vastakkain tai vierekkäin sijaitsevien valtioiden välillä.

135 artikla

Merenpohja-alueen yläpuolella sijaitsevien vesien ja ilmatilan oikeudellinen asema

Mitkään tämän osan määräykset tai niiden perusteella myönnetyt tai harjoitetut oikeudet eivät vaikuta meren- pohja-alueen yläpuolella olevien vesien tai näiden yläpuo- lella olevan ilmatilan oikeudelliseen asemaan.

137 artikla

Merenpohja-alueen ja sen luonnonvarojen oikeudellinen asema

1. Mikään valtio ei saa vaatia itselleen tai harjoittaa täysivaltaisuutta tai täysivaltaisia oikeuksia merenpohja- alueen minkään osan tai sen luonnonvarojen suhteen eikä mikään valtio, luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö saa ottaa haltuunsa merenpohja-alueen mitään osaa. Mitään tällaista vaatimusta, täysivaltaisuuden tai täysivaltaisten oikeuksien harjoittamista tai sanotunlaista haltuunottoa ei tunnusteta.

2. Kaikki oikeudet merenpohja-alueen luonnonvaroihin kuuluvat koko ihmiskunnalle, jonka puolesta merenpoh- jajärjestö toimii. Omistusoikeutta näihin luonnonvaroihin ei voida siirtää. Omistusoikeus merenpohja-alueelta nos- tettuihin mineraaleihin voidaan kuitenkin siirtää, mutta vain tämän osan sekä järjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen mukaisesti.

3. Mikään valtio, luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ei saa vaatia tai hankkia itselleen eikä harjoittaa meren- pohja-alueelta nostettuja mineraaleja koskevia oikeuksia muuten kuin tämän osan määräysten mukaisesti. Muu- toin tällaisia oikeuksia koskevia vaatimuksia tai tällaisten oikeuksien hankkimista tai harjoittamista ei tunnusteta.

138 artikla

Valtioiden yleinen toiminta merenpohja-aluetta koskevissa asioissa

Valtioiden tulee yleensä merenpohja-aluetta koskevissa asioissa toimia tämän osan säännösten, Yhdistyneiden

Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja muiden kan- sainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti rauhan ja tur- vallisuuden ylläpitämiseksi ja kansainvälisen yhteistyön ja keskinäisen yhteisymmärryksen edistämiseksi.

139 artikla

Velvollisuus huolehtia määräysten noudattamisesta ja vahingonkorvausvastuu

1. Sopimusvaltioiden velvollisuutena on huolehtia siitä, että sopimusvaltioiden, niiden valtionyhtiöiden tai niiden kansallisuutta olevien tai niiden tai niiden kansalaisten tehokkaasti valvomien luonnollisten tai oikeushenkilöiden merenpohja-alueella harjoittama toiminta on sopusoin- nussa tämän osan määräysten kanssa. Sama velvollisuus koskee kansainvälisiä järjestöjä näiden merenpohja-alu- eella harjoittamaan toimintaan nähden.

2. Heikentämättä kansainvälisen oikeuden ja III liitteen 22 artiklan määräyksiä, vahinkoon, joka aiheutuu siitä, että sopimusvaltio tai kansainvälinen järjestö laiminlyö tämän osan mukaiset velvollisuutensa, liittyy korvausvas- tuu; sopimusvaltiot tai kansainväliset järjestöt, jotka toi- mivat yhdessä, ovat solidaarisessa korvausvastuussa. Sopimusvaltio ei kuitenkaan ole vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että henkilö, jonka takaajana sopimusvaltio on toiminut 153 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti, ei ole noudattanut tämän osan mää- räyksiä, jos sopimusvaltio on ryhtynyt kaikkiin tarpeelli- siin ja asianmukaisiin toimiin varmistaakseen 153 artik- lan 4 kappaleen ja III liitteen 4 artiklan 4 kappaleen määräysten tehokkaan noudattamisen.

3. Kansainvälisten järjestöjen jäseninä olevien sopimus- valtioiden tulee ryhtyä asianmukaisiin toimiin tämän artiklan määräysten täytäntöönpanemiseksi järjestöjen osalta.

140 artikla

Toimiminen ihmiskunnan hyödyksi

1. Kuten tässä osassa nimenomaisesti määrätään, tulee toimintaa merenpohja-alueella harjoittaa ranta- tai sisä- maavaltioiden maantieteellisestä sijainnista riippumatta koko ihmiskunnan hyödyksi sekä ottaen erityisesti huo- mioon kehitysmaiden ja sellaisten kansojen edut ja tar- peet, jotka eivät ole vielä saavuttaneet täyttä itsenäisyyttä tai muunlaista itsehallintoa, jonka Yhdistyneet Kansakun- nat tunnustaa yleiskokouksen päätöslauselman 1514

(XV) ja sen muiden asianomaisten päätöslauselmien mukaisesti.

2. Merenpohjajärjestö määrää sopivalla menettelyllä ja ketään syrjimättä merenpohja-alueella harjoitettavasta toiminnasta saatavan rahallisen ja muun taloudellisen

hyödyn kohtuudenmukaisesta jaosta 160 artiklan 2 kap- paleen f kohdan i alakohdan mukaisesti.

141 artikla

Merenpohja-alueen käyttö yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin

Kaikki sekä ranta- että sisämaavaltiot saavat erotuksetta ja tämän osan muita määräyksiä heikentämättä käyttää merenpohja-aluetta yksinomaan rauhanomaisiin tarkoi- tuksiin.

142 artikla

Rantavaltion oikeudet ja lailliset edut

1. Merenpohja-alueella harjoitettavassa toiminnassa, joka koskee kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella sijaitsevia luonnonvaraesiintymiä, tulee ottaa asianmukai- sesti huomioon sen rantavaltion oikeudet ja lailliset edut, jonka lainkäyttövallan ulkopuolelle esiintymät ulottuvat.

2. Asianomaisen valtion kanssa neuvotellaan ja noudate- taan myös ennakkoilmoitusmenettelyä, jotta vältytään loukkaamasta sen oikeuksia ja etuja. Milloin merenpohja- alueella harjoitettava toiminta saattaa johtaa kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvien luonnonvarojen hyödyntämi- seen, tarvitaan tähän rantavaltion suostumus etukäteen.

3. Tämän osan määräykset tai niiden mukaisesti myön- nettävät tai käytettävät oikeudet eivät vaikuta rantavalti- oiden oikeuksiin ryhtyä XII osan asianomaisten määräys- ten kanssa sopusoinnussa oleviin toimiin, jotka ovat välttämättömiä estämään, lieventämään tai poistamaan niiden rantaviivaan tai siihen liittyviin muihin etuihin kohdistuvaa vakavaa ja välitöntä vaaraa, joka johtuu merenpohja-alueella harjoitettavasta toiminnasta aiheutu- vasta pilaantumisesta, sen uhasta tai muusta vaaratilan- teesta.

143 artikla

Meritieteellinen tutkimus

1. Meritieteellistä tutkimusta harjoitetaan merenpohja- alueella yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin ja koko ihmiskunnan hyödyksi XIII osan määräysten mukaisesti.

2. Merenpohjajärjestö voi harjoittaa merenpohja-aluetta ja sen luonnonvaroja koskevaa meritieteellistä tutkimusta ja tehdä tätä varten toimintasopimuksia. Järjestö edistää ja rohkaisee merenpohja-alueen meritieteellistä tutki-

musta sekä koordinoi saatavilla olevia tutkimus- ja ana- lyysituloksia ja levittää niistä tietoja.

3. Sopimusvaltiot voivat harjoittaa meritieteellistä tutki- musta merenpohja-alueella. Sopimusvaltiot edistävät kan- sainvälistä yhteistyötä merenpohja-alueella tehtävässä me- ritieteellisessä tutkimuksessa:

a) osallistumalla kansainvälisiin ohjelmiin ja rohkaise- malla eri maiden ja merenpohjajärjestön henkilöstön yhteistyötä meritieteellisen tutkimuksen harjoittami- seksi;

b) huolehtimalla siitä, että merenpohjajärjestön tai mui- den kansainvälisten järjestöjen välityksellä kehitetään ohjelmia kehitysmaiden ja teknologialtaan vähemmän kehittyneiden valtioiden hyödyksi, minkä tarkoituk- sena on:

i) niiden tutkimusmahdollisuuksien vahvistaminen;

ii) tutkimusmenetelmien ja -sovellutusten opettami- nen niiden henkilöstölle ja merenpohjajärjestön henkilöstölle;

iii) niiden pätevän henkilöstön käytön edistäminen merenpohja-alueella tehtävässä tutkimuksessa;

c) saatavilla olevien tutkimus- ja analyysitulosten teho- kas levittäminen merenpohjajärjestön välityksellä tai tarvittaessa muita kansainvälisiä väyliä hyväksikäyt- täen.

144 artikla

Teknologian siirtäminen

1. Merenpohjajärjestö ryhtyy tämän yleissopimuksen mukaisesti toimiin:

a) hankkiakseen merenpohja-alueella harjoitettavaan toi- mintaan liittyvää teknologiaa ja tutkimustietoa; sekä

b) edistääkseen ja rohkaistakseen tällaisen teknologian ja tutkimustiedon siirtämistä kehitysmaille, jotta kaikki sopimusvaltiot voivat niistä hyötyä.

2. Tätä varten merenpohjajärjestö ja sopimusvaltiot toi- mivat yhteistyössä merenpohja-alueella harjoitettavaan toimintaan liittyvän teknologian ja tutkimustiedon siirtä- misen edistämiseksi, jotta merenpohjajärjestön yritys ja kaikki sopimusvaltiot pääsevät hyötymään tästä teknolo- giasta ja tiedosta. Erityisesti ne käynnistävät ja edistä- vät:

a) ohjelmia merenpohja-alueella harjoitettavaan toimin- taa liittyvän teknologian siirtämiseksi merenpohjajär- jestön yritykselle ja kehitysmaille. Tällöin muun muassa helpotetaan yrityksen ja kehitysmaiden mah- dollisuuksia asianomaisen teknologian hankkimiseksi tasapuolisilla ja kohtuullisilla ehdoilla;

b) toimia merenpohjajärjestön yrityksen teknologian ja kehitysmaiden kansallisen teknologian kehittämiseksi

etenkin tarjoamalla näiden henkilöstölle mahdolli- suuksia opiskella meritieteitä ja -teknologiaa ja osal- listua kaikin tavoin merenpohja-alueella harjoitetta- vaan toimintaan.

145 artikla

Meriympäristön suojelu

Merenpohja-alueella harjoitettavaan toimintaan nähden on ryhdyttävä tarpeellisiin tämän yleissopimuksen mukai- siin toimiin, joilla varmistetaan meriympäristön tehokas suojelu toiminnan mahdollisesti aiheuttamilta haitoilta. Tätä varten merenpohjajärjestö hyväksyy asianmukaiset säännöt, määräykset ja menettelytavat muun muassa:

a) pilaantumisen sekä meriympäristölle, muun muassa rantaviivalle, aiheutuvien muiden vaarojen samoin kuin meriympäristön ekologisen tasapainon häirityty- misen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi siten, että kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen suojautua sellaisilta haitoilta, jotka aiheutuvat esimer- kiksi porauksista, ruoppauksesta, louhinnasta, jättei- den sijoittamisesta sekä rakennelmien, putkistojen ja muiden sanotunlaiseen toimintaan liittyvien laitteiden rakentamisesta, käytöstä tai huollosta;

b) merenpohja-alueen luonnovarojen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä meriympäristön kasvistolle ja eläi- mistölle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi.

146 artikla

Ihmishengen suojeleminen

Merenpohja-alueella harjoitettavassa toiminnassa on ryh- dyttävä tarpeellisiin toimiin ihmishengen tehokkaaksi suojelemiseksi. Tätä varten merenpohjajärjestö hyväksyy asianmukaiset säännöt, määräykset ja menettelytavat asi- anomaisiin sopimuksiin sisältyvän voimassa olevan kan- sainvälisen oikeuden täydentämiseksi.

147 artikla

Merenpohja-alueella harjoitettavan toiminnan mukauttaminen muuhun toimintaan meriympäristössä

1. Merenpohja-alueella harjoitettavassa toiminnassa tu- lee ottaa kohtuullisessa määrin huomioon muu meriym- päristössä harjoitettava toiminta.

2. Merenpohja-alueella harjoitettavaan toimintaan käy- tettäviin rakennelmiin sovelletaan seuraavia ehtoja:

a) rakennelmia saa pystyttää, sijoittaa ja poistaa vain tämän osan ja merenpohjajärjestön sääntöjen, mää- räysten ja menettelytapojen mukaisesti. Rakennelmien

pystyttämisestä, sijoittamisesta ja poistamisesta on ilmoitettava asianmukaisesti, ja niistä varoittamiseksi tulee olla käytössä pysyvä menettely;

b) rakennelmia ei saa pystyttää paikkoihin, joissa ne voivat häiritä hyväksyttyjen, kansainväliselle meren- kululle keskeisten merireittien käyttöä eikä alueille, joilla harjoitetaan paljon kalastusta;

c) rakennelmien ympärille tulee perustaa asianmukaisesti merkitty suojavyöhyke, jolla taataan sekä merenkulun että rakennelmien turvallisuus. Suojavyöhyke ei saa olla muodoltaan tai sijainniltaan sellainen, että se haittaa laivaliikenteen lainmukaista pääsyä tietyille merivyöhykkeille tai merenkulkua kansainvälisillä me- rireiteillä;

d) rakennelmia käytetään vain rauhanomaisiin tarkoi- tuksiin;

e) rakennelmilla ei ole saarten asemaa. Niillä ei ole omaa aluemerta eivätkä ne vaikuta aluemeren, talous- vyöhykkeen tai mannerjalustan rajojen määrittämi- seen.

3. Meriympäristössä harjoitettavassa muussa toimin- nassa otetaan kohtuullisessa määrin huomioon meren- pohja-alueella harjoitettava toiminta.

148 artikla

Kehitysmaiden osallistumien merenpohja-alueella harjoitettavaan toimintaan

Kehitysmaiden tehokasta osallistumista merenpohja-alu- eella harjoitettavaan toimintaan edistetään siten kuin tässä osassa erityisesti määrätään ja ottaen huomioon kehitysmaiden erityisedut ja -tarpeet sekä etenkin kehitys- maihin kuuluvien sisämaavaltioiden ja epäedullisessa maantieteellisessä asemassa olevien valtioiden erityistarve voittaa vaikeudet, jotka johtuvat niiden epäedullisesta sijainnista, esimerkiksi pitkästä etäisyydestä merenpohja- alueelle ja vaikeuksista päästä sinne ja sieltä pois.

149 artikla

Arkeologiset ja historialliset esineet

Kaikkia merenpohja-alueelta löydettyjä arkeologisia ja historiallisia esineitä tulee säilyttää tai luovuttaa koko ihmiskunnan etua silmällä pitäen. Tällöin otetaan myös erityisesti huomioon alkuperämaalle tai -valtiolle tai sille valtiolle, jossa esineellä on kulttuurinen tai historiallinen ja arkeologinen alkuperänsä, kuuluvat etuoikeudet.

3 OSASTO

MERENPOHJA-ALUEEN LUONNONVAROJEN KEHITTÄMINEN

150 artikla

Merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa koskevat periaatteet

Toimintaa merenpohja-alueella harjoitetaan, kuten tässä osassa erityisesti määrätään, siten että se on omiaan edistämään tervettä maailmantalouden kehitystä, maail- mankaupan tasapainoista kasvua sekä kansainvälistä yhteistyötä kaikkien maiden ja varsinkin kehitysmaiden yleisen kehityksen hyväksi ja että huolehditaan

a) merenpohja-alueen luonnonvarojen kehittämisestä;

b) merenpohja-alueen luonnonvarojen järjestelmällisestä, turvallisesta ja järkiperäisestä hoidosta, muun muassa merenpohja-alueella harjoitettavan toiminnan tehok- kuudesta, sekä terveitä luonnonsuojeluperiaatteita noudattaen tarpeettoman tuhlauksen estämisestä;

c) siitä, että mahdollisuudet osallistua tällaiseen toimin- taan etenkin 144 ja 148 artiklan mukaisesti laajene- vat;

d) siitä, että merenpohjajärjestö saa osuuden tuloista ja että merenpohjajärjestön yritykselle ja kehitysmaille siirretään teknologiaa tämän yleissopimuksen mukai- sesti;

e) merenpohja-alueelta nostettujen muista lähteistä saa- tujen mineraalien ohella tarpeellisten mineraalien paremmasta saatavuudesta, jotta niiden tarjonta kuluttajille varmistetaan;

f) oikeudenmukaisen ja vakaan, merenpohja-alueelta ja muista lähteistä saatujen mineraalien tuottajille kan- nattavan ja kuluttajille kohtuullisen hintakehityksen sekä kysynnän ja tarjonnan tasapainon edistämisestä pitkällä aikavälillä;

g) sopimusvaltioiden yhteiskunnallisesta tai talousjärjes- telmästä tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta siitä, että niiden mahdollisuudet osallistua meren- pohja-alueen luonnonvarojen kehittämiseen paranevat samoin kuin merenpohja-alueella harjoitettavan toi- minnan monopolisoitumisen estämisestä;

h) kehitysmaiden suojelemisesta siltä, että niiden talous- elämä tai vientitulot kärsisivät kyseisen mineraalin hinnan laskusta tai viennin vähenemisestä sikäli kuin tämä johtuisi merenpohja-alueella 151 artiklan mu- kaisesti harjoitettavasta toiminnasta;

i) ihmiskunnan yhteisen perinnön kehittämisestä koko ihmiskunnan hyväksi; sekä

j) siitä, että maahan tuotavien merenpohja-alueen luon- nonvaroista saatujen mineraalien sekä niistä tuotettu- jen hyödykkeiden markkinoille pääsyn ehdot eivät ole suotuisampia kuin suotuisimmat ehdot, jotka koske- vat maahan tuotavia muista lähteistä saatuja mineraa- leja tai hyödykkeitä.

151 artikla

Tuotantoperiaatteet

1. a) Merenpohjajärjestö ryhtyy 150 artiklassa esitetty- jen tavoitteiden pohjalta artiklan h kohdan täytän- töönpanemiseksi tarpeellisiin toimiin jo olemassa olevien kanavien tai sellaisten uusien tarkoituksen- mukaisten järjestelyjen tai sopimusten avulla, joi- hin kaikki asiasta kiinnostuneet osapuolet, sekä tuottajat että kuluttajat, osallistuvat. Toimien tulee edistää merenpohja-alueelta saaduista mine- raaleista tuotettujen hyödykkeiden markkinoiden kasvua, tehokkuutta ja vakautta siten, että hinnat ovat kannattavia tuottajille ja kohtuullisia kulutta- jille. Kaikki sopimusvaltiot toimivat yhteistyössä tähän tavoitteeseen pääsemiseksi.

b) Merenpohjajärjestöllä on oikeus osallistua tällaisia hyödykkeitä käsitteleviin konferensseihin, joihin osallistuvat kaikki asiasta kiinnostuneet osapuolet, sekä tuottajat että kuluttajat. Järjestöllä on oikeus tulla tällaisten konferenssien tuloksena tehtävien järjestelyjen tai sopimusten osapuoleksi. Järjestön osallistumisen näiden järjestelyjen tai sopimusten mukaisesti perustettavien elinten toimintaan tulee koskea merenpohja-alueella tapahtuvaa tuotantoa ja siinä tulee noudattaa näiden elinten asianomai- sia sääntöjä.

c) Merenpohjajärjestö täyttää tässä kappaleessa mai- nittujen järjestelyjen tai sopimusten mukaiset vel- vollisuutensa siten, että kaikessa kyseisten mine- raalien merenpohja-alueella tapahtuvassa tuotan- nossa toimitaan yhteneväisesti ja ketään syrji- mättä. Tällöin merenpohjajärjestön tulee toimia olemassa olevien toimintasopimusten ja meren- pohjajärjestön yrityksen hyväksyttyjen toiminta- suunnitelmien ehtojen mukaisesti.

2. a) Kaupalliseen toimintaan ei saa hyväksytyn toimin- tasuunnitelman mukaisesti ryhtyä 3 kappaleessa mainitun siirtymäkauden aikana, ennen kuin yrit- täjä on anonut tuotantolupaa merenpohjajärjes- töltä ja saanut sen. Tuotantolupia saa hakea ja myöntää aikaisintaan viittä vuotta ennen toiminta- suunnitelman mukaista kaupallisen tuotannon suunniteltua alkamista, jollei järjestön säännöissä, määräyksissä tai menettelytavoissa hankkeen ke-

hittämisen luonteen tai ajankohdan huomioon ottaen määrätä muunlaista aikaa.

b) Yrittäjän tulee tuotantolupaa hakiessaan ilmoit- taa, miten paljon nikkeliä arvioidaan hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti louhittavan vuo- dessa. Hakemuksesta tulee ilmetä aikataulu mak- suista, jotka yrittäjä luvan saatuaan maksaa ja jotka on laskettu kohtuullisiksi siten, että hän pystyy aloittamaan kaupallisen tuotannon suunni- teltuna ajankohtana.

c) Merenpohjajärjestö määrittää a ja b kohdan tar- koitusperien täyttämiseksi III liitteen 17 artiklan mukaiset toimintavaatimukset.

d) Merenpohjajärjestö myöntää tuotantoluvan hae- tulle tuotantomäärälle, jolleivät haettu määrä ja jo hyväksytyt määrät yhteen laskettuina ylitä minään siirtymäkauteen kuuluvana suunnitellun tuotan- non vuonna 4 kappaleen mukaisesti luvan- antovuonna laskettua nikkelintuotannon ylärajaa.

e) Kun tuotantolupa on myönnetty ja hakemus hyväksytty, niistä tulee osa hyväksyttyä toiminta- suunnitelmaa.

f) Jos yrittäjän tuotantolupahakemus evätään d koh- dan mukaisesti, yrittäjä voi esittää merenpohjajär- jestölle uuden hakemuksen milloin hyvänsä.

3. Siirtymäkausi alkaa viisi vuotta ennen sen vuoden tammikuun 1 päivää, jolloin kaupallisen tuotannon on hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaan suunniteltu aikaisintaan alkavan. Jos aikaisin alkamisajankohta siir- tyy yli suunnitellun vuoden, siirtymäkauden alkamista ja alkuperäisten laskelmien mukaista tuotannon ylärajaa muutetaan vastaavasti. Sen mukaan mikä ajankohta on aikaisin, siirtymäkausi kestää kaksikymmentäviisi vuotta tai 155 artiklassa mainitun tarkistuskonferenssin päätty- miseen saakka tai siihen saakka, kun 1 kappaleessa mainitut uudet järjestelyt tai sopimukset tulevat voimaan. Tämän artiklan mukaiset valtuudet siirtyvät merenpohja- järjestölle siirtymäkauden loppuajaksi, jos mainitut järjes- telyt tai sopimukset jostakin syystä raukeavat tai niitä ei muutoin voida soveltaa.

4. a) Siirtymäkautena tuotannon yläraja yhtenä vuonna saadaan laskemalla yhteen:

i) erotus, joka muodostuu b kohdan mukaisesti laskettujen kaupallisen tuotannon aikaisinta aloitusvuotta välittömästi edeltävän vuoden ja siirtymäkauden alkamista välittömästi edeltä-

vän vuoden nikkelinkulutuksen kehitystä ku- vaavien arvojen välille; ja

ii) kuusikymmentä prosenttia erotuksesta, joka muodostuu kahden b kohdan mukaisesti las- ketun arvon välille, joista toinen kuvaa sen vuoden nikkelinkulutuksen kehitystä, jolle tuo- tantolupaa haetaan, ja toinen kaupallisen tuo- tannon aikaisinta aloitusvuotta välittömästi edeltäneen vuoden nikkelinkulutuksen kehi- tystä;

b) a kohdassa:

i) nikkelintuotannon ylärajan laskemiseen käytet- tävinä kehitystä kuvaavina arvoina ovat tuo- tantoluvan antovuonna lasketusta kehityskäy- rästä näkyvät vuotuista nikkelin kulutusta osoittavat arvot. Kehityskäyrä saadaan niiden viimeisten viidentoista vuoden, joilta tietoja on käytettävissä, todellisen nikkelin kulutuksen logaritmien lineaarisesta sovituskäyrästä siten, että aika on riippumattomana muuttujana. Tätä kehityskäyrää pidetään alkuperäisenä kehityskäyränä;

ii) jos vuotuinen kasvunopeus on verrattuna alku- peräiseen kehityskäyrään alle kolme prosent- tia, käytetään a kohdan määrien laskemiseen alkuperäisen käyrän asianomaisen viisitoista- vuotisjakson ensimmäisen vuoden arvoa osoit- tavan pisteen kautta kulkevaa käyrää, joka osoittaa kolmen prosentin vuotuista kasvua. Millekään siirtymäkauden vuodelle määrätty tuotannon yläraja ei saa kuitenkaan ylittää erotusta, joka muodostuu kyseisen vuoden alkuperäisen kehityskäyrän arvon ja siirtymä- kautta välittömästi edeltävän vuoden alkupe- räisen arvon välille.

5. Merenpohjajärjestö varaa yrityksensä alkutuotantoon 38 000 tonnia nikkeliä 4 kappaleen mukaisesti lasketusta käytettävissä olevan nikkelintuotannon ylärajasta.

6. a) Yrittäjä voi vuodessa tuottaa enintään kahdeksan prosenttia yli tuotantolupansa mukaisen monime- tallinoduuleista saatavien mineraalien vuosituotan- non edellyttäen, että kokonaistuotanto ei ylitä luvan mukaista määrää. Jokaisesta kahdeksan prosentin vuotuisesta ylityksestä kahteenkymme- neen prosenttiin asti samoin kuin kahden perättäi- sen ylituotantovuoden jälkeisen ensimmäisen ja sitä seuraavien vuosien ylituotannosta on neuvo- teltava merenpohjajärjestön kanssa, joka voi vaa-

tia yrittäjää hankkimaan lisätuotannolle lisälu- van;

b) Merenpohjajärjestö käsittelee lisätuotantoa koske- vat hakemukset vasta kun kaikki sellaisten yrittä- jien vireillä olevat hakemukset, jotka eivät ole vielä saaneet tuotantolupaa, on ratkaistu ja muut todennäköiset hakijat on asianmukaisesti otettu huomioon. Järjestön tulee soveltaa periaatetta, jonka mukaan minään siirtymäkauden vuotena sallittua tuotannon ylärajaa ei saa ylittää. Järjestö ei saa antaa lupaa minkään toimintasuunnitelman mukaiselle tuotannolle, joka ylittää 46 500 tonnia nikkeliä vuodessa.

7. Tuotantoluvan mukaisesti saaduista monimetallino- duuleista erotettujen muiden metallien, kuten kuparin, koboltin ja mangaanin, tuotantomäärien ei pitäisi ylittää sitä määrää, joka olisi tuotettu, jos yrittäjä olisi tuottanut noduuleista tämän artiklan mukaisen suurimman sallitun nikkelimäärän. Merenpohjajärjestö päättää III liitteen 17 artiklan mukaisesti säännöistä, määräyksistä ja menettely- tavoista tämän kappaleen täytäntöönpanemiseksi.

8. Merenpohja-alueen mineraalien tutkimuksessa ja hyö- dyntämisessä sovelletaan asianomaisten monenvälisten kauppasopimusten määräyksiä vilpillisiin kauppatapoihin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Tästä määräyk- sestä johtuvia riitoja ratkaistessaan tämän yleissopimuk- sen sopimusvaltioiden, jotka ovat sellaisten kauppasopi- musten osapuolia, tulee voida turvautua näiden sopimus- ten riitojenratkaisumenettelyihin.

9. Merenpohjajärjestöllä on valtuudet rajoittaa muiden kuin monimetallinoduuleista saatavien merenpohja-alueen mineraalien tuotantomääriä sopiviksi katsomillaan eh- doilla ja menetelmillä hyväksymällä 161 artiklan 8 kap- paleen mukaisia määräyksiä.

10. Yleiskokous perustaa taloudellisen suunnittelutoimi- kunnan lausuntoon perustuvasta neuvoston suosituksesta korvausjärjestelmän tai ryhtyy muihin toimiin talouselä- män sopeutumisen helpottamiseksi, muun muassa yhteis- työssä erityisjärjestöjen ja muiden kansainvälisten järjes- töjen kanssa, jotta voidaan auttaa sellaisia kehitysmaita, joiden vientituloille ja talouselämälle aiheutuu vakavia haittoja kyseisen mineraalin hinnan halpenemisesta tai viennin vähenemisestä, siinä määrin kuin tällainen halpe- neminen tai väheneminen johtuu merenpohja-alueella harjoitettavasta toiminnasta. Merenpohjajärjestö ryhtyy pyydettäessä tutkimaan sellaisten valtioiden ongelmia, joi- hin tällaiset vaikutukset todennäköisesti vakavimmin kohdistuvat, jotta niiden vaikeudet voitaisiin supistaa mahdollisimman vähiin ja niiden talouselämä voitaisiin auttaa sopeutumaan tapahtuviin muutoksiin.

152 artikla

Merenpohjajärjestön toimintaperiaatteet valtuuksiensa käyttämisessä ja tehtäviensä hoitamisessa

1. Merenpohjajärjestön tulee toiminnassaan ja valtuuksi- aan käyttäessään välttää syrjintää. Tämä koskee muun muassa mahdollisuuksien myöntämistä merenpohja-alu- eella harjoitettavaan toimintaan.

2. Merenpohjajärjestö voi kuitenkin tämän osan nimen- omaisten määräysten perusteella suoda erityishuomiota kehitysmaille ja varsinkin kehitysmaihin kuuluville sisä- maavaltioille ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa oleville valtioille.

153 artikla

Tutkimus- ja hyödyntämisjärjestelmä

1. Merenpohjajärjestö järjestää, harjoittaa ja valvoo toi- mintaa merenpohja-alueella koko ihmiskunnan puolesta tämän artiklan, muiden tämän osan ja liitteiden asian- omaisten määräysten sekä merenpohjajärjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen mukaisesti.

2. Toimintaa merenpohja-alueella harjoittavat 3 kappa- leen määräysten mukaisesti:

a) merenpohjajärjestön yritys; ja

b) yhteistoiminnassa merenpohjajärjestön kanssa sopi- musvaltiot tai valtion yritykset tai luonnolliset henki- löt tai oikeushenkilöt, jotka ovat sopimusvaltioiden kansallisuutta tai joita tällaiset valtiot tai niiden kan- salaiset valvovat valtioiden toimiessa niiden takaajina, tai mistä tahansa, edellä mainituista koostuva ryhmä, joka täyttää tämän osan ja III liitteen vaatimukset.

3. Toimintaa merenpohja-alueella harjoitetaan III liitteen mukaisesti tehdyn virallisen kirjallisen toimintasuunnitel- man mukaisesti, jonka neuvosto on oikeudellisten ja teknisten asiain toimikunnan tekemän tarkistuksen jäl- keen hyväksynyt. Jos 2 kappaleen b kohdassa mainitut toimijat harjoittavat merenpohjajärjestön luvalla toimin- taa merenpohja-alueella, tulee toimintasuunnitelman olla III liitteen 3 artiklan mukaisesti sopimuksen muodossa. Tällaisissa sopimuksissa voidaan määrätä III liitteen 11 artiklan mukaisista yhteishankkeista.

4. Merenpohjajärjestö valvoo merenpohja-alueella har- joitettavaa toimintaa tämän osan ja sitä koskevien liittei- den asianomaisten määräysten, järjestön sääntöjen, mää- räysten ja menettelytapojen sekä 3 kappaleen mukaisesti hyväksyttyjen toimintasuunnitelmien noudattamiseksi. Sopimusvaltiot avustavat järjestöä ryhtymällä tässä suh- teessa kaikkiin tarvittaviin toimiin 139 artiklan mukai- sesti.

5. Merenpohjajärjestöllä on oikeus ryhtyä milloin hyvänsä tämän osan mukaisiin toimiin, joilla huolehdi- taan sen määräysten noudattamisesta ja sen tai tehtyjen toimintasopimusten mukaisesta valvonnasta ja säänte- lystä. Järjestöllä on oikeus tarkastaa kaikki merenpohja- alueella harjoitettavassa toiminnassa käytettävät laitok- set.

6. 3 kappaleen mukaisen toimintasopimuksen tulee tur- vata asianomainen toimintaoikeus. Näin ollen sopimusta ei saa muuttaa, sen soveltamista keskeyttää tai sitä sanoa irti muutoin kun III liitteen 18 ja 19 artiklan mukai- sesti.

154 artikla

Määräaikaistarkistus

Yleiskokous tekee viiden vuoden välein tämän yleissopi- muksen voimaantulosta järjestelmällisen yleistarkistuksen yleissopimuksella luodun merenpohja-aluetta koskevan kansainvälistä järjestelmää koskevien liitteiden määräys- ten ja menettelytapojen mukaisiin toimiin, jotka paranta- vat järjestelmän toimintaa, tai suosittaa, että muut elimet ryhtyvät niihin.

155 artikla

Tarkistuskonferenssi

1. Yleiskokous kutsuu viidentoista vuoden kuluttua sen vuoden tammikuun 1 päivästä, jolloin on ensimmäistä kertaa ryhdytty hyväksytyn toimintasuunnitelman mukai- seen kaupalliseen tuotantoon, koolle konferenssin tarkas- telemaan niitä tämän osan ja asianomaisten liitteiden määräyksiä, jotka sääntelevät merenpohja-alueen luon- nonvarojen tutkimus- ja hyödyntämisjärjestelmää. Tarkis- tuskonferenssissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti kulu- neena aikana saatujen kokemusten perusteella:

a) ovatko tämän osan määräykset, jotka sääntelevät merenpohja-alueen luonnonvarojen tutkimus- ja hyö- dyntämisjärjestelmää, saavuttaneet joka suhteessa tavoitteensa, muun muassa hyödyttäneet koko ihmis- kuntaa;

b) onko varattuja alueita hyödynnetty viisitoistavuotis- kautena tehokkaasti ja tasapainoisesti varaamattomiin alueisiin verrattuna;

c) onko merenpohja-aluetta ja sen luonnonvaroja kehi- tetty ja käytetty tavalla, joka edistää maailmantalou- den tervettä kehitystä ja kansainvälisen kaupan tasa- painoista kasvua;

d) onko merenpohja-alueella harjoitettavan toiminnan monopolisoituminen kyetty estämään;

e) ovatko 150 ja 151 artiklassa esitetyt periaatteet toteu- tuneet;

f) onko järjestelmä johtanut merenpohja-alueella harjoi- tettavasta toiminnasta saatavan hyödyn tasapuoliseen jakautumiseen erityisesti siten, että kehitysmaiden edut ja tarpeet on otettu huomioon.

2. Tarkistuskonferenssi huolehtii siitä, että periaatetta koko ihmiskunnan yhteisestä perinnöstä noudatetaan ja että ylläpidetään kansainvälistä järjestelmää, jonka tar- koituksena on varmistaa merenpohja-alueen luonnonva- rojen tasapuolinen hyödyntäminen kaikkien maiden ja varsinkin kehitysmaiden hyödyksi, ja merenpohjajärjes- töä, joka organisoi, johtaa ja valvoo alueella harjoitetta- vaa toimintaa. Tarkistuskonferenssi huolehtii myös siitä, että niitä tämän osan periaatteita noudatetaan, jotka kieltävät mihinkään merenpohja-alueen osaan kohdistu- vat täysivaltaisuusvaatimukset ja täysivaltaisuuden har- joittamisen millään alueen osalla tai koskevat alueeseen liittyviä valtioiden oikeuksia ja yleisiä toimintatapoja, valtioiden osallistumista alueella harjoitettavaan toimin- taan tämän yleissopimuksen rauhanomaisiin tarkoituk- siin, alueella harjoitettavan toiminnan taloudellisia näkö- kohtia, meritieteellistä tutkimusta, teknologian siirtoa, meriympäristön suojelua, ihmiselämän suojelua, rantaval- tioiden oikeuksia, alueen yläpuolella olevien vesien oikeu- dellista asemaa ja tällaisten vesien yläpuolella olevan ilmatilan oikeudellista asemaa sekä alueella harjoitettavan toiminnan ja muun meriympäristössä harjoitettavan toi- minnan yhteensovittamista.

3. Tarkistuskonferenssissa sovelletaan samaa päätöksen- tekomenettelyä kuin Yhdistyneiden Kansakuntien III merioikeuskonferenssissa. Konferenssissa pyritään kaikin keinoin sopimaan muutoksista konsensuksella; niistä ei pitäisi äänestää ennen kuin kaikki keinot konsensukseen pääsemiseksi on käytetty.

4. Jos tarkistuskonferenssi ei ole viiden vuoden kuluttua työnsä alkamisesta päässyt yksimielisyyteen merenpohja- alueen luonnonvarojen tutkimus- ja hyödyntämisjärjestel- mästä, se voi hyväksyä seuraavien kahdentoista kuukau- den aikana sopimusvaltioiden kolmen neljänneksen enem- mistöllä järjestelmään tarpeellisiksi ja tarkoituksenmukai- seksi katsomansa muutokset ja osoittaa ne sopimusvalti- oille ratifiointia tai liittymistä varten. Muutokset tulevat voimaan kaikkien sopimusvaltioiden osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun kolme neljännestä sopi- musvaltioista on tallettanut ratifioismis- tai liittymiskir- jansa.

5. Muutokset, jotka tarkistuskonferenssi on hyväksynyt tämän artiklan mukaisesti, eivät vaikuta jo olemassa olevien toimintasopimusten nojalla saatuihin oikeuksiin.

4 OSASTO

MERENPOHJAJÄRJESTÖ

Alaosasto A

Yleiset määräykset

156 artikla

Merenpohjajärjestön perustaminen

1. Täten perustetaan Kansainvälinen merenpohjajärjestö, joka toimii tämän osan määräysten mukaisesti.

2. Kaikki sopimusvaltiot ovat samalla merenpohjajärjes- tön jäseniä.

3. Yhdistyneiden Kansakuntien III merioikeuskonferens- siin osallistuneilla tarkkailijoilla, jotka ovat allekirjoitta- neet konferenssin päätösasiakirjan ja joita ei mainita 305 artiklan 1 kappaleen c, d, e tai f kohdassa, on oikeus osallistua tarkkailijoina merenpohjajärjestön toimintaan sen sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen mukai- sesti.

4. Merenpohjajärjestön toimipaikka sijaitsee Jamai- kassa.

5. Merenpohjajärjestö voi perustaa alueellisia keskuksia tai toimistoja sen mukaan kuin se katsoo toimintansa edellyttävän.

157 artikla

Merenpohjajärjestön luonne ja perusperiaatteet

1. Merenpohjajärjestön kautta sopimusvaltiot järjestävät ja valvovat tämän osan määräysten mukaisesti meren- pohja-alueella harjoitettavaa toimintaa varsinkin alueen luonnonvarojen käyttöä silmällä pitäen.

2. Merenpohjajärjestöllä on sille tässä yleissopimuksessa nimenomaisesti annetut valtuudet ja tehtävät. Järjestöllä on sellaiset tämän yleissopimuksen mukaiset lisävaltuudet kuin merenpohja-alueella harjoitettavaan toimintaan liit- tyvien valtuuksien käyttö ja tehtävien harjoittaminen vält- tämättä edellyttää.

3. Merenpohjajärjestö perustuu kaikkien jäsentensä täy- sivaltaisen yhdenvertaisuuden periaatteelle.

4. Saadakseen jäsenyydestä johtuvat edut ja oikeudet kaikki merenpohjajärjestön jäsenet täyttävät vilpittömässä mielessä niille tämän osan määräysten mukaisesti kuulu- vat velvollisuudet.

FI

L 179/42 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 23.6.98

158 artikla

Merenpohjajärjestön toimielimet

1. Täten perustetaan merenpohjajärjestön pääelimiksi yleiskokous, neuvosto ja sihteeristö.

2. Täten perustetaan merenpohjajärjestön yritys, jonka välityksellä järjestö suorittaa 170 artiklan 1 kappaleessa mainitut tehtävät.

3. Tämän osan määräysten mukaisesti voidaan myös perustaa tarpeellisia lisäelimiä.

4. Merenpohjajärjestön jokaisen pääelimen sekä sen yri- tyksen velvollisuutena on käyttää niitä valtuuksia ja täyt- tää ne tehtävät, jotka niille on annettu. Tällaisia valtuuk- sia käyttäessään ja tehtäviä täyttäessään jokaisen elimen tulee välttää ryhtymästä mihinkään, mikä voi heikentää tai haitata jonkin toisen elimen nimenomaisten valtuuk- sien käyttämistä tai tehtävien täyttämistä.

Alaosasto B

Yleiskokous

159 artikla

Kokoonpano, työmenetelmät ja äänestäminen

1. Yleiskokous koostuu kaikista merenpohjajärjestön jäsenistä. Jokaisella jäsenellä saa olla yleiskokouksessa yksi edustaja, jolla voi olla mukanaan varaedustajia ja asiantuntijoita.

2. Yleiskokous kokoontuu vuosittain säännönmukaiseen istuntoon ja erityisistuntoihin silloin, kun se niin päättää tai kun pääsihteeri kutsuu sen koolle neuvoston pyyn- nöstä tai merenpohjajärjestön jäsenistön enemmistön pyynnöstä.

3. Istunnot pidetään merenpohjajärjestön toimipaikassa, mikäli yleiskokous ei toisin päätä.

4. Yleiskokous hyväksyy itselleen menettelytapasäännöt. Se valitsee jokaisen säännönmukaisen istunnon alussa itselleen puheenjohtajan ja muut tarvitsemansa toimihen- kilöt. Heidän toimikautensa jatkuu, kunnes seuraavassa säännönmukaisessa istunnossa valitaan uusi puheenjoh- taja ja muut toimihenkilöt.

5. Päätösvaltaisuuteen tarvitaan yleiskokouksen jäsenten enemmistö.

6. Jokaisella yleiskokouksen jäsenellä on yksi ääni.

7. Päätökset menettelytapakysymyksistä, muun muassa yleiskokouksen kutsumisesta erityisistuntoihin, tehdään

läsnä olevien ja äänestävien jäsenten ääntenenemmis- töllä.

8. Päätökset asiakysymyksistä tehdään läsnä olevien ja äänestävien jäsenten kahden kolmanneksen ääntenenem- mistöllä edellyttäen, että tähän enemmistöön sisältyy istuntoon osallistuvien jäsenten enemmistö. Kun on rat- kaistava, onko jokin kysymys asiakysymys vai ei, sitä käsitellään asiakysymyksenä, mikäli yleiskokous ei asia- kysymysten edellyttämällä ääntenenemmistöllä toisin päätä.

9. Kun asiakysymys tulee äänestykseen ensimmäistä ker- taa, puheenjohtaja voi lykätä siitä äänestämistä enintään viisi vuorokautta. Hänen tulee menetellä näin aina, kun vähintään viidennes yleiskokouksen jäsenistä sitä vaatii. Tätä säännöstä saa soveltaa vain kerran kuhunkin kysy- mykseen eikä lainkaan, jos se merkitsee kysymyksen lykkäämistä istunnon yli.

10. Kun vähintään neljännes merenpohjajärjestön jäse- nistä esittää puheenjohtajalle kirjallisen pyynnön neuvoa- antavan lausunnon pyytämiseksi siitä, onko jokin yleisko- kouksen käsiteltävänä oleva ehdotus tämän yleissopimuk- sen mukainen, yleiskokous pyytää Kansainvälisen merioi- keustuomioistuimen merenpohjariitoja käsittelevältä jaos- tolta neuvoa-antavaa lausuntoa asiasta ja lykkää äänestä- misen ehdotuksesta, kunnes jaosto on antanut lausun- tonsa. Jos jaosto ei anna neuvoa-antavaa lausuntoa ennen sen istunnon viimeistä viikkoa, jossa sitä on pyydetty, yleiskokous päättää, milloin se kokoontuu äänestämään lykätystä ehdotuksesta.

160 artikla

Valtuudet ja tehtävät

1. Yleiskokousta, joka on ainoa merenpohjajärjestön elin, johon kaikki jäsenet kuuluvat, pidetään järjestön ylimpänä toimielimenä, jolle muut pääelimet ovat selvi- tysvelvollisia siten, kuin tässä yleissopimuksessa erityisesti määrätään. Yleiskokouksella on valtuudet hyväksyä tämän yleissopimuksen asianomaisten määräysten mukai- sesti yleiset toimintaperiaatteet kaikista merenpohjajärjes- tön toimivaltaan kuuluvista kysymyksistä tai asioista.

2. Lisäksi yleiskokouksella on seuraavat valtuudet ja tehtävät:

a) valita neuvoston jäsenet 161 artiklan mukaisesti;

b) valita pääsihteeri neuvoston asettamista ehdokkaista;

c) valita neuvoston suosituksesta merenpohjajärjestön yrityksen johtokunnan jäsenet ja pääjohtaja;

d) perustaa lisäelimiä, jotka se katsoo tarpeellisiksi, jotta se voi täyttää tehtävänsä tämän osan määräysten mukaisesti. Lisäelinten jäseniä valittaessa on otettava asianmukaisesti huomioon maantieteellisen tasapuoli- suuden periaate, asiaan liittyvät erityisedut ja elinten toimialaan kuuluviin kysymyksiin perehtyneiden päte- vien jäsenten tarve;

e) määrätä jäsenten maksuosuudet merenpohjajärjestön hallinnollisesta tulo- ja menoarviosta sellaisen hyväk- sytyn taulukon mukaisesti, joka perustuu Yhdistynei- den Kansakuntien varsinaista tuloja menoarviota var- ten käytettävään maksutaulukkoon, kunnes järjestö pystyy maksamaan hallintomenonsa muista lähteistä saatavilla tuloilla;

f) i) käsitellä ja hyväksyä neuvoston suosituksesta säännöt, määräykset ja menettelytavat, jotka kos- kevat merenpohja-alueella harjoitettavasta toimin- nasta saatavan rahallisen tai muun taloudellisen hyödyn ja 82 artiklan mukaisesti maksettavien maksujen tasapuolista jakamista, ottaen erityisesti huomioon kehitysmaiden ja sellaisten kansojen edut ja tarpeet, jotka eivät ole saavuttaneet täyttä itsenäisyyttä tai muuta itsehallintoasemaa. Jos yleiskokous ei hyväksy neuvoston suosituksia, se palauttaa ne neuvostoon uudelleen käsiteltäväksi yleiskokouksen esittämien näkemysten pohjalta;

ii) käsitellä ja hyväksyä merenpohjajärjestöä koske- vat säännöt, määräykset ja menettelytavat sekä niiden muutokset, jotka neuvosto on väliaikaisesti hyväksynyt 162 artiklan 2 kappaleen o kohdan ii alakohdan mukaisesti. Nämä säännöt, määräykset ja menettelytavat koskevat luonnonvarojen etsin- tää, tutkimusta ja hyödyntämistä merenpohja-alu- eella, järjestön talouden hoitoa ja sisäistä hallintoa sekä merenpohjajärjestön yrityksen johtokunnan suosituksesta tapahtuvaa varojen siirtoa yrityk- seltä järjestölle;

g) päättää merenpohja-alueella harjoitettavasta toimin- nasta saatavan rahallisen tai muun taloudellisen hyö- dyn jakamisesta tasapuolisesti tämän yleissopimuksen sekä merenpohjajärjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen mukaisesti;

h) käsitellä ja hyväksyä neuvoston ehdotus merenpohja- järjestön vuotuiseksi tulo- ja menoarvioksi;

i) tarkastella neuvoston ja merenpohjajärjestön yrityk- sen määräajoin antamia raportteja sekä neuvostolta tai muilta järjestön toimielimiltä pyydettyjä erityissel- vityksiä;

j) käynnistää tutkimuksia ja esittää suosituksia meren- pohja-alueella harjoitettavaan toimintaan liittyvän kansainvälisen yhteistyön ja asiaa koskevan kansain- välisen oikeuden jatkuvan kehittämisen ja sen koonta- misen edistämiseksi;

k) käsitellä yleisiä ongelmia, joita merenpohja-alueella harjoitettavasta toiminnasta aiheutuu varsinkin kehi- tysmaille samoin kuin ongelmia, joita siitä aiheutuu valtioille niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi, eri- tyisesti sisämaavaltiot ja maantieteellisesti epäedulli- sessa asemassa olevat valtiot huomioon ottaen;

l) perustaa taloudellisen suunnittelutoimikunnan lausun- toon perustuvasta neuvoston suosituksesta korvaus- järjestelmä tai kehittää muita talouselämän sopeutu- mista edistäviä toimia siten kuin 151 artiklan 10 kappaleessa määrätään;

m) keskeyttää jäsenyyden suomien oikeuksien ja erioi- keuksien käyttö 185 artiklan mukaisesti;

n) keskustella merenpohjajärjestön toimivaltaan kuulu- vista kysymyksistä tai asioista ja päättää järjestön toimielinten välisten valtuuksien ja tehtäväjaon mu- kaisesti, minkä toimielimen käsiteltäväksi kuuluvat sellaiset kysymykset tai asiat, joita ei ole nimenomai- sesti määrätty millekään toimielimelle.

Alaosasto C

Neuvosto

161 artikla

Kokoonpano, työmenetelmät ja äänestäminen

1. Neuvosto koostuu 36:sta merenpohjajärjestön jäse- nestä, jotka yleiskokous valitsee seuraavasti:

a) neljä jäsentä niistä sopimusvaltioista, jotka ovat vii- den edellisen tilastointivuoden aikana joko kulutta- neet yli 2 prosenttia merenpohja-alueelta saatavista mineraalilajeista tuotettujen hyödykkeiden kokonais- kulutuksesta maailmassa tai joiden nettotuonti on yli

2 prosenttia tällaisten hyödykkeiden kokonaistuon- nista maailmassa, ja aina yksi Itä-Euroopan (sosialisti- sen) alueen valtio sekä suurin kuluttajavaltio;

b) neljä jäsentä niistä kahdeksasta sopimusvaltiosta, jotka ovat sijoittaneet eniten merenpohja-alueella har- joitettavan toiminnan valmisteluihin ja itse toimintaan joko suoraan tai kansalaistensa kautta, mukaan luet- tuna vähintään yksi Itä-Euroopan (sosialistisen) alu- een valtio;

FI

L 179/44 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 23.6.98

c) neljä jäsentä sopimusvaltioista, jotka ovat niiden lain- käyttövaltaan kuuluvilla alueilla tapahtuvan tuotan- non perusteella suurimpia merenpohja-alueelta saata- vien mineraalilajien nettoviejiä mukaan luettuna vähintään kaksi kehitysmaata, joiden talouselämään tällaisten mineraalien vienti vaikuttaa merkittävästi;

d) kuusi jäsentä erityisetuja edustavista kehitysmaihin kuuluvista sopimusvaltioista. Kysymykseen tulevat muun muassa asukasluvultaan suurien valtioiden, sisämaavaltioiden tai epäedullisessa maantieteellisessä asemassa olevien valtioiden, merenpohja-alueelta saa- tavien mineraalilajien huomattavien tuojavaltioiden, mahdollisten tuottajavaltioiden ja vähiten kehittynei- den valtioiden erityisedut;

e) kahdeksantoista jäsentä, jotka valitaan siten, että neu- voston paikkojen jakautumisessa varmistetaan tasa- puolinen maantieteellinen jakautuminen. Kultakin maantieteelliseltä alueelta tulee tämän kohdan perus- teella valita vähintään yksi jäsen. Maantieteellisillä alueilla tarkoitetaan tässä Afrikkaa, Aasiaa, (sosialis- tista) Itä-Eurooppaa, Latinalaista Amerikkaa sekä Länsi-Eurooppaa ja muita siihen liittyviä valtioita.

2. Valitessaan neuvoston jäseniä 1 kappaleen mukaisesti yleiskokouksen tulee huolehtia siitä, että:

a) sisämaavaltioiden ja epäedullisessa maantieteellisessä asemassa olevien valtioiden edustus vastaa kohtuulli- sessa suhteessa niiden edustusta yleiskokouksessa;

b) niiden varsinkin kehitysmaihin kuuluvien rantavaltioi- den edustus, joihin ei voida soveltaa 1 kappaleen a, b, c tai d kohtaa, vastaa kohtuullisessa suhteessa niiden edustusta yleiskokouksessa;

c) jokaista sopimusvaltioryhmää, joka voi olla edustet- tuna neuvostossa, edustavat ne jäsenet, jotka ryhmä on ehkä nimennyt edustajikseen.

3. Vaalit pidetään yleiskokouksen säännönmukaisissa istunnoissa. Jokainen neuvoston jäsen valitaan neljäksi vuodeksi. Puolet kuhunkin 1 kappaleessa mainittuun ryh- mään kuuluvista jäsenistä valitaan ensimmäisissä vaa- leissa kuitenkin vain kahdeksi vuodeksi.

4. Neuvoston jäsenet voidaan valita uudelleen, mutta huomiota on kiinnitettävä siihen, että jäsenyyden kiertä- minen olisi toivottavaa.

5. Neuvosto toimii merenpohjajärjestön toimipaikassa ja kokoontuu niin usein kuin järjestön asiat vaativat, kui- tenkin vähintään kolmesti vuodessa.

6. Päätösvaltaisuuteen tarvitaan neuvoston jäsenten enemmistö.

7. Jokaisella neuvoston jäsenellä on yksi ääni.

8. a) Päätökset menettelytapakysymyksistä tehdään läsnä olevien ja äänestävien jäsenten enemmis- töllä.

b) Päätökset seuraaviin määräyksiin liittyvistä asiaky- symyksistä tehdään läsnäolevien ja äänestävien jäsenten kahden kolmanneksen ääntenenemmis- töllä edellyttäen, että tähän enemmistöön sisältyy neuvoston jäsenten enemmistö: 162 artiklan 2 kappaleen f, g, h, i, n, p ja v kohta; 191 artikla.

c) Päätökset seuraaviin määräyksiin liittyvistä asiaky- symyksistä tehdään läsnä olevien ja äänestävien jäsenten kolmen neljänneksen ääntenenemmistöllä edellyttäen, että tähän enemmistöön sisältyy neu- voston jäsenten enemmistö: 162 artiklan 1 kap- pale; 162 artiklan 2 kappaleen a, b, c, d, e, l, q, r, s ja t kohta; u kohta, kun on kysymys siitä, että yrittäjä tai takaaja on jättänyt noudattamatta asi- anomaiset määräykset; w kohta edellyttäen, että sen perusteella annetut määräykset voivat olla sitovia enintään kolmenkymmenen päivän ajan, ellei niitä ole vahvistettu d kohdan mukaisesti tehdyllä päätöksellä; 162 artiklan 2 kappaleen x, y ja z kohta; 163 artiklan 2 kappale; 174 artiklan 3 kappale; IV liitteen 11 artikla.

d) Päätökset seuraaviin määräyksiin liittyvistä asiaky- symyksistä tehdään konsensuksella: 162 artiklan 2 kappaleen m ja o kohta; XI osan muutosten hyväksyminen.

e) Tämän artiklan d, f ja g kohdassa tarkoitetaan konsensuksella sitä, että asiaa ei ole virallisesti vastustettu. Neuvoston puheenjohtajan tulee nel- jäntoista vuorokauden kuluessa xxxxxxxxxx teke- misestä neuvostolle todeta, tultaisiinko ehdotusta virallisesti vastustamaan. Jos puheenjohtaja xxx- xxx, että ehdotusta tultaisiin vastustamaan, hänen tulee kolmen päivän kuluessa tämän toteamisesta perustaa ja kutsua koolle sovittelukomitea, johon kuuluu enintään yhdeksän neuvoston jäsentä ja puheenjohtajana neuvoston puheenjohtaja ja jonka tehtävänä on syntyneiden erimielisyyksien sovittelu ja sellaisen ehdotuksen tekeminen, joka voidaan hyväksyä konsensuksella. Komitean tulee työskennellä ripeästi ja antaa neuvostolle raportti neljäntoista vuorokauden kuluessa sen asettami- sesta. Jos komitea ei pysty tekemään ehdotusta, joka voitaisiin hyväksyä konsensuksella, sen tulee selvityksessään perustella, miksi ehdotusta vastus- tetaan.

f) Päätökset sellaisista muista kuin edellä luetelluista kysymyksistä, joista neuvostolla on merenpohja- järjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapo-

jen perusteella tai muuten valtuudet päättää, teh- dään säännöissä, määräyksissä ja menettelyta- voissa mainittujen tämän kappaleen kohtien mukaisesti, tai jos niissä ei mainita mitään kohtaa, neuvoston mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen konsensuksella päättämän kohdan mukaisesti.

g) Jos on epäselvää, kuuluuko jokin kysymys a, b, c vai d kohtaan, se käsitellään sen kohdan mukai- sesti, joka edellyttää suurempaa tai suurinta ääntenenemmistöä tai konsensusta, mikäli neu- vosto ei mainitulla enemmistöllä tai konsensuk- sella toisin päätä.

9. Neuvoston tulee luoda menettely, jolla merenpohja- järjestön jäsen, joka ei ole edustettuna neuvostossa, voi lähettää edustajan neuvoston kokoukseen, milloin kysei- nen jäsen sitä pyytää tai kun käsitellään jäsentä erityisesti koskevaa asiaa. Edustajalla on oikeus osallistua keskuste- luihin mutta ei äänioikeutta.

162 artikla

Valtuudet ja tehtävät

1. Neuvosto on merenpohjajärjestön toimeenpanoelin. Neuvostolla on valtuudet hyväksyä tämän yleissopimuk- sen ja yleiskokouksen hyväksymien yleisten toimintaperi- aatteiden mukaisesti järjestön toimialaan kuuluvia kysy- myksiä ja asioita koskevat erityiset toimintaperiaatteet.

2. Lisäksi neuvosto:

a) valvoo ja koordinoi tämän osan määräyksien noudat- tamista kaikissa merenpohjajärjestön toimialaan kuu- luvissa kysymyksissä ja asioissa ja pyytää yleisko- kousta kiinnittämään huomiota määräysten noudatta- matta jättämiseen;

b) esittää yleiskokoukselle ehdokasluettelon pääsihteerin vaalia varten;

c) suosittaa yleiskokoukselle ehdokkaita merenpohjajär- jestön yrityksen johtokunnan jäseniksi ja yrityksen pääjohtajaksi;

d) perustaa, sikäli kuin asianmukaista ja ottaen huomi- oon talous- ja tehokkuusnäkökohdat, tarpeellisiksi katsomiaan lisäelimiä, jotta se voi täyttää tehtävänsä tämän osan määräysten mukaisesti. Lisäelimien jäse- niä valittaessa on päähuomio kiinnitettävä elinten toimialaan kuuluviin kysymyksiin perehtyneiden päte-

vien jäsenten tarpeeseen edellyttäen, että maantieteelli- sen tasapuolisuuden periaate ja asiaan liittyvät erityis- edut otetaan asianmukaisesti huomioon;

e) hyväksyy itselleen menettelytapasäännöt, jotka koske- vat muun muassa menettelyä puheenjohtajan valitse- miseksi;

f) tekee Yhdistyneiden Kansakuntien tai muiden kan- sainvälisten järjestöjen kanssa merenpohjajärjestön puolesta sen toimialaan kuuluvista asioista sopimuk- sia, jotka kuitenkin edellyttävät yleiskokouksen hyväksymistä;

g) käsittelee merenpohjajärjestön yrityksen raportit ja toimittaa ne esittämiensä suositusten kanssa yleisko- koukselle;

h) antaa yleiskokoukselle vuosiraportit ja yleiskokouksen mahdollisesti pyytämät erityisselvitykset;

i) antaa merenpohjajärjestön yritykselle määräyksiä 170 artiklan mukaisesti;

j) hyväksyy toimintasuunnitelmat III liitteen 6 artiklan mukaisesti. Neuvosto päättää toimintasuunnitelmasta kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun oikeu- dellisten ja teknisten asioiden toimikunta on antanut sen neuvoston istunnon käsiteltäväksi. Tällöin nouda- tetaan seuraavaa menettelyä:

i) jos toimikunta suosittaa toimintasuunnitelman hyväksymistä, neuvoston katsotaan hyväksyneen sen, mikäli yksikään neuvoston jäsen ei ole neljän- toista vuorokauden kuluessa esittänyt puheenjoh- tajalle nimenomaista kirjallista vastalausetta, jossa katsotaan, että III liitteen 6 artiklan vaatimuksia ei ole noudatettu. Jos tällainen vastalause on esi- tetty, sovelletaan 161 artiklan 8 kappaleen e koh- dan sovittelumenettelyä. Jos sovittelun päätyttyä vastalause pidetään edelleen voimassa, neuvoston katsotaan hyväksyneen toimintasuunnitelman, mi- käli neuvoston jäsenet, joihin ei sisälly hakemuk- sen esittäneitä tai hakijaa takaavia valtioita, eivät hylkää sitä konsensuksella;

ii) jos toimikunta suosittaa, että toimintasuunnitelma hylätään, tai ei lainkaan esitä suositusta, neuvosto voi hyväksyä toimintasuunnitelman läsnä olevien ja äänestävien jäsenten kolmen neljänneksen ään- tenenemmistöllä edellyttäen, että tähän enemmis- töön sisältyy istuntoon osallistuvien jäsenten enemmistö;

k) hyväksyy merenpohjajärjestön yrityksen esittämät toi- mintasuunnitelmat IV liitteen 12 artiklan mukaisesti soveltamalla vastaavasti j kohdan mukaisia menettely- tapoja;

l) valvoo merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa

153 artiklan 4 kappaleen sekä merenpohjajärjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen mukai- sesti;

m) ryhtyy taloudellisen suunnittelutoimikunnan suosituk- sesta 150 artiklan h kohdan mukaisiin tarpeellisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin siinä mainituilta talou- dellisilta haitoilta suojautumiseksi;

n) tekee yleiskokoukselle suosituksia taloudellisen suun- nittelutoimikunnan ohjeiden perusteella korvausjärjes- telmästä tai muista talouselämän sopeutumista edistä- vistä toimista, joista määrätään 151 artiklan 10 kap- paleessa;

o) i) suosittaa yleiskokoukselle sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja merenpohja-alueella harjoitetta- vasta toiminnasta saatavan rahallisen tai muun taloudellisen hyödyn sekä 82 artiklan mukaisesti maksettavien maksujen tasapuolisesta jakamisesta siten, että otetaan erityisesti huomioon kehitys- maiden ja sellaisten kansojen edut ja tarpeet, jotka eivät ole saavuttaneet täyttä itsenäisyyttä tai muuta itsehallintoasemaa;

ii) ottaen huomioon oikeudellisten ja teknisten asioi- den toimikunnan tai muun alaelimen suositukset hyväksyy merenpohjajärjestön säännöt, määräyk- set ja menettelytavat sekä niiden muutokset ja myös väliaikaisesti soveltaa niitä ennen yleisko- kouksen hyväksymistä. Sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen tulee koskea merenpohja-alueella tapahtuvaa luonnonvarojen etsintää, tutkimusta ja hyödyntämistä sekä järjestön raha-asioiden hoitoa ja sisäistä hallintoa. Etusija on annettava monime- tallinoduulien tutkimusta ja hyödyntämistä koske- vien sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen hyväksymiselle. Muiden luonnonvarojen kuin mo- nimetallinoduulien tutkimusta ja hyödyntämistä koskevat säännöt, määräykset ja menettelytavat on hyväksyttävä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun jokin järjestön jäsen on esittänyt sille niiden hyväksymistä. Kaikki säännöt, määräykset ja menettelytavat ovat voimassa väliaikaisesti, kun- nes yleiskokous on ne hyväksynyt tai kunnes neuvosto on muuttanut niitä yleiskokouksen esit- tämien näkemysten perusteella;

p) seuraa merenpohjajärjestölle tulevia tai järjestöltä läh- teviä maksusuorituksia, jotka liittyvät tämän osa mukaiseen toimintaan;

q) valitsee tuotantolupien saajat hakijoista III liitteen 7 artiklan mukaisesti, kun kyseisessä määräyksessä edel- lytetään valintaa;

r) antaa yleiskokouksen hyväksyttäväksi esityksen me- renpohjajärjestön vuotuiseksi tulo- ja menoarvioksi;

s) tekee yleiskokoukselle suosituksia toimintaperiaat- teiksi merenpohjajärjestön toimialaan kuuluvissa ky- symyksissä ja asioissa;

t) tekee yleiskokoukselle suosituksia jäsenyyteen liitty- vien oikeuksien ja erivapauksien soveltamisen kes- keyttämiseksi 185 artiklan mukaisesti;

u) saattaa merenpohjajärjestön puolesta asian merioi- keustuomioistuimen merenpohjariitoja käsittelevän jaoston ratkaistavaksi silloin, kun määräykset on jätetty noudattamatta;

v) ilmoittaa yleiskokoukselle merenpohjariitoja käsittele- vän jaoston päätöksestä asiassa, joka on saatettu jaoston ratkaistavaksi u kohdan nojalla, sekä tehdä suosituksia asianomaisiksi toimiksi, joihin ryhtymistä se pitää tarkoituksenmukaisena;

w) antaa hätätilanteissa määräyksiä, jotka voivat muun muassa koskea merenpohja-alueella harjoitettavan toi- minnan keskeyttämistä tai muuttamista toiminnasta meriympäristölle aiheutuvan vakavan haitan välttämi- seksi;

x) kieltää yrittäjiä tai merenpohjajärjestön yritystä ryhty- mästä hyödyntämään alueita, joiden suhteen on selvää näyttöä siitä, että toiminnasta aiheutuisi meriympäris- tölle vakavaa haittaa;

y) perustaa lisäelimen, jonka tulee laatia luonnos raha- asioita koskeviksi säännöiksi, määräyksiksi ja menet- telytavoiksi, jotka koskevat:

i) raha-asioiden hoitoa 171−175 artiklan määräysten mukaisesti; sekä

ii) rahoitusjärjestelyjä III liitteen 13 artiklan ja 17 artiklan 1 kappaleen c kohdan mukaisesti;

z) luo sopivat menetelmät, joilla johdetaan ja valvotaan tarkastajia, joiden tehtävänä on valvoa, että meren- pohja-alueella harjoitettavassa toiminnassa noudate- taan tämän osan säännöksiä, merenpohjajärjestön sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja sekä järjestön kanssa tehtyjen toimintasopimusten ehtoja.

163 artikla

Neuvoston elimet

1. Täten perustetaan neuvostoon seuraavat elimet:

a) taloussuunnittelutoimikunta;

b) oikeudellisten ja teknisten asioiden toimikunta.

2. Kumpikin toimikunta koostuu viidestätoista jäsenestä, jotka neuvosto valitsee sopimusvaltioiden asettamista ehdokkaista. Neuvosto voi kuitenkin tarpeen vaatiessa lisätä toimikuntien kokoonpanoa talous- ja tehokkuusnä- kökohdat asianmukaisesti huomioon ottaen.

3. Toimikunnan jäsenillä tulee olla asianmukainen päte- vyys sen toimialalla. Sopimusvaltioiden tulee esittää toi- mikuntiin mahdollisimman asiantuntevia ja moitteettomia ehdokkaita, jotka ovat päteviä asianomaisilla aloilla, jotta toimikuntien tehtävät tulevat tehokkaasti täytetyiksi.

4. Toimikuntien jäseniä valittaessa on kiinnitettävä asi- anmukaista huomiota maantieteelliseen tasapuolisuuteen ja erityisetujen edustukseen.

5. Sopimusvaltio saa asettaa kumpaankin toimikuntaan vain yhden ehdokkaan. Samaa henkilöä ei saa valita molempiin toimikuntiin.

6. Toimikuntien jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Hei- dät voidaan valita kerran uudelleen.

7. Jos toimikunnan jäsen kuolee, estyy hoitamasta tehtä- viään tai eroaa ennen toimikautensa loppua, neuvosto valitsee loppukaudeksi uuden jäsenen, joka kuuluu samaan maantieteelliseen alueeseen tai edustaa samoja etuja.

8. Toimikuntien jäsenillä ei saa olla taloudellisia etuja, jotka liittyvät tutkimusta tai hyödyntämistä koskevaan toimintaan merenpohja-alueella. Jäsenet eivät saa toimi- kautensa päätyttyäkään paljastaa teollisuussalaisuuksia, III liitteen 14 artiklan mukaisesti merenpohjajärjestölle siirrettyjä omistusoikeustietoja eivätkä muita luottamuk- sellisia tietoja, joita he saavat tietoonsa järjestöön liitty- vien tehtäviensä johdosta. Tämä ei kuitenkaan vaikuta heidän velvollisuuksiinsa siinä toimikunnassa, jossa he toimivat.

9. Kumpikin toimikunta hoitaa tehtäviään neuvoston hyväksymien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

10. Kumpikin toimikunta laatii neuvoston hyväksyttä- väksi säännöt ja määräykset, joita sen tehtävien tehokas hoitaminen edellyttää.

11. Toimikuntien päätöksenteosta määrätään merenpoh- jajärjestön säännöissä, määräyksissä ja menettelytavoissa. Neuvostolle annettaviin suosituksiin tulee tarvittaessa liit- tää yhteenveto toimikunnassa esitetyistä erilaisista mieli- piteistä.

12. Kumpikin toimikunta työskentelee tavallisesti me- renpohjajärjestön toimipaikassa ja kokoontuu niin usein kuin sen tehtävien tehokas hoitaminen vaatii.

13. Tehtäviään hoitaessaan toimikunnat voivat tarpeen vaatiessa neuvotella sekä toistensa että Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen toimivaltaisten eli- mien ja muiden sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, joilla on asiantuntemusta asiassa.

164 artikla

Taloussuunnittelutoimikunta

1. Taloussuunnittelutoimikunnan jäsenillä tulee olla asi- anmukainen pätevyys esimerkiksi kaivosteollisuuden, mi- neraalivarojen hoidon, kansainvälisen kaupan tai kan- sainvälisen talouden alalla. Neuvoston tulee pyrkiä huo- lehtimaan siitä, että toimikunnan jäsenistöllä on kaikki kyseiset alat kattava pätevyys. Toimikuntaan tulee kuulua vähintään kaksi jäsentä kehitysmaista, joiden talouselä- mälle sellaisten mineraalilajien viennillä, joita saadaan merenpohja-alueelta, on huomattava merkitys.

2. Toimikunta:

a) ehdottaa neuvoston pyynnöstä toimia tämän yleisso- pimuksen mukaisten merenpohja-alueella harjoitetta- vaa toimintaa koskevien päätösten täytäntöönpanemi- seksi,

b) tarkastelee, miten merenpohja-alueelta saatavien mi- neraalien kysyntä, tarjonta ja hinnat kehittyvät ja mitkä tekijät niihin vaikuttavat, ottaen huomioon sekä viejäettä tuojamaiden edut ja varsinkin niihin kuuluvien kehitysmaiden edut,

c) tutkii tilanteita, jotka saattavat aiheuttaa 150 artiklan h kohdassa mainittuja haittoja ja joihin asianomainen sopimusvaltio tai -valtiot ovat pyytäneet sitä kiinnittä- mään huomiota, sekä tekee asianmukaisia suosituksia neuvostolle,

d) ehdottaa neuvostolle 151 artiklan 10 kappaleen mukaisesti yleiskokoukselle esitettäväksi korvausjär- jestelmää tai muita toimia sellaisten kehitysmaiden talouselämän sopeutumisen helpottamiseksi, jotka kärsivät merenpohja-alueella harjoitettavan toiminnan haitoista. Toimikunta esittää neuvostolle suosituksia siitä, miten yleiskokouksen hyväksymää järjestelmää tai muita toimia tulisi soveltaa kussakin tapauksessa.

165 artikla

Oikeudellisten ja teknisten asioiden toimikunta

1. Oikeudellisten ja teknisten asioiden toimikunnan jäse- nillä tulee olla asianmukainen pätevyys esimerkiksi mine- raalivarojen etsinnässä, hyödyntämisessä ja jalostami- sessa, valtameritutkimuksessa, meriympäristön suojelussa tai merellä tapahtuvaan kaivostoimintaan ja vastaaviin

erikoisaloihin liittyvissä taloudellisissa tai oikeudellisissa asioissa. Neuvoston tulee pyrkiä huolehtimaan siitä, että toimikunnan jäsenistöllä on kaikki kyseiset alat kattava pätevyys.

2. Toimikunta:

a) tekee neuvoston pyynnöstä suosituksia, jotka koske- vat merenpohjajärjestön tehtävien täyttämistä;

b) tarkastelee merenpohja-alueella harjoitettavaa toimin- taa koskevia virallisia kirjallisia suunnitelmia 153 artiklan 3 kappaleen mukaisesti ja esittää asianmukai- sia suosituksia neuvostolle. Toimikunta tekee suosi- tuksensa yksinomaan III liitteessä esitetyillä perusteilla ja antaa niistä neuvostolle täydellisen selvityksen;

c) valvoo neuvoston pyynnöstä merenpohja-alueella har- joitettavaa toimintaa tarpeen vaatiessa neuvottele- malla ja olemalla yhteistyössä toimintaa harjoittavien toimijoiden tai asianomaisten valtioiden kanssa, ja antaa selontekoja asiasta neuvostolle;

d) arvioi merenpohja-alueella harjoitettavan toiminnan vaikutuksia ympäristöön;

e) tekee neuvostolle suosituksia meriympäristön suoje- lusta ottaen huomioon yleisesti tunnustettujen alan asiantuntijoiden näkemykset;

f) laatii ja esittää neuvostolle 162 artiklan 2 kappaleen o kohdassa mainitut säännöt, määräykset ja menettely- tavat, ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat sei- kat, muun muassa arviot merenpohja-alueella harjoi- tettavan toiminnan vaikutuksista ympäristöön;

g) tarkistaa näitä sääntöjä, määräyksiä ja menettelyta- poja sekä suosittaa neuvostolle aika ajoin tarpeelli- siksi tai suotaviksi katsomiaan muutoksia niihin;

h) tekee neuvostolle suosituksia sellaisen seurantaohjel- man perustamisesta, jolla yleisesti hyväksyttävillä tie- teellisillä menetelmillä säännöllisesti havainnoidaan, mitataan, arvioidaan ja analysoidaan merenpohja- alueella harjoitettavasta toiminnasta aiheutuvan meri- ympäristön pilaantumisen vaaroja ja vaikutuksia. Toi- mikunta huolehtii myös siitä, että olemassa olevat määräykset ovat riittävät ja että niitä noudatetaan, sekä koordinoi neuvoston hyväksymän seurantaohjel- man täytäntöönpanoa;

i) suosittaa neuvostolle, että merenpohjajärjestön puo- lesta ryhdytään merenpohjariitoja käsittelevässä jaos- tossa oikeudelliseen menettelyyn tämän osan ja asian- omaisten liitteiden mukaisesti, ottaen erityisesti huo- mioon 187 artiklan;

j) suosittaa neuvostolle, mihin toimiin tulisi ryhtyä merenpohjariitoja käsittelevän jaoston i kohdassa tar- koitetussa menettelyssä tekemän päätöksen johdosta;

k) suosittaa neuvostolle hätätapauksissa määräysten an- tamista merenpohja-alueella harjoitettavasta toimin- nasta meriympäristölle aiheutuvan vakavan haitan välttämiseksi. Määräykset voivat koskea esimerkiksi toiminnan keskeyttämistä tai muuttamista. Neuvosto antaa käsitellyssään näille suosituksille etusijan;

l) suosittaa neuvostolle, että se kieltäisi yrittäjiä tai merenpohjajärjestön yritystä ryhtymästä hyödyntä- mään alueita, joiden osalta on selvää näyttöä siitä, että meriympäristölle aiheutuisi vakavaa haittaa;

m) tekee neuvostolle suosituksia niiden tarkastajien toi- minnan johtamisesta ja valvonnasta, jotka tarkasta- vat, noudatetaanko merenpohja-alueella harjoitetta- vassa toiminnassa tämän osan määräyksiä, merenpoh- jajärjestön sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja sekä järjestön kanssa tehtyjen toimintasopimusten ehtoja,

n) arvioi tuotannon ylärajan ja myöntää merenpohjajär- jestön puolesta tuotantoluvat 151 artiklan 2−7 kappa- leen mukaisesti sen jälkeen kun neuvosto on tehnyt III liitteen 7 artiklan mukaisen valintansa.

3. Kun toimikunnan jäsenet toimivat valvonta- ja tarkas- tustehtävissään, sopimusvaltion tai muun asianomaisen osapuolen edustajan tulee voida seurata niiden suoritta- mista, jos kyseinen valtio tai osapuoli tätä pyytää.

Alaosasto D

Sihteeristö

166 artikla

Sihteeristö

1. Merenpohjajärjestön sihteeristö koostuu pääsihtee- ristä ja tarpeellisesta henkilöstöstä.

2. Yleiskokous valitsee pääsihteerin neljäksi vuodeksi neuvoston asettamista ehdokkaista. Hänet voidaan valita uudelleen.

3. Pääsihteeri on merenpohjajärjestön korkein hallinnol- linen toimihenkilö ja hän toimii tässä tehtävässä kaikissa yleiskokouksen, neuvoston ja lisäelinten istunnoissa sekä

hoitaa muita hallintotehtäviä, joita nämä elimet hänelle antavat.

4. Pääsihteeri antaa yleiskokoukselle vuosikertomuksen merenpohjajärjestön työstä.

167 artikla

Merenpohjajärjestön henkilöstö

1. Merenpohjajärjestön henkilöstö koostuu sellaisista pätevistä tieteen, tekniikan ja muiden alojen henkilöistä kuin järjestön hallintotehtävien hoitaminen edellyttää.

2. Tärkeintä henkilöstön valitsemisessa, palkkaamisessa ja työsuhteen ehtojen määrittelyssä on, että varmistetaan mahdollisimman suuri tehokkuus, asiantuntemus ja moit- teettomuus. Asianmukaista huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että on tärkeätä valita henkilöstö mahdolli- simman laajalta maantieteelliseltä pohjalta.

3. Pääsihteeri nimittää henkilöstön. Sen nimittämisessä, palkkauksessa ja erottamisessa tulee noudattaa meren- pohjajärjestön sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja.

168 artikla

Sihteeristön kansainvälisyys

1. Pääsihteeri ja henkilöstö eivät saa tehtäviään hoitaes- saan pyytää tai vastaanottaa ohjeita miltään hallitukselta tai muualta merenpohjajärjestön ulkopuolelta. Niiden tulee pidättyä kaikista toimista, jotka voisivat haitallisesti vaikuttaa niiden asemaan vain järjestölle vastuussa ole- vina kansainvälisinä virkamiehinä. Jokainen sopimusval- tio sitoutuu kunnioittamaan pääsihteerin ja henkilöstön velvollisuuksien yksinomaan kansainvälistä luonnetta ja olemaan yrittämättä vaikuttaa pääsihteeriin ja henkilös- töön näiden täyttäessä velvollisuuksiaan. Kaikki tapauk- set, joissa henkilöstön jäsen laiminlyö velvollisuutensa, annetaan merenpohjajärjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen mukaisesti asianomaisen hallintotuomioistumien käsiteltäväksi.

2. Pääsihteerillä ja henkilöstöllä ei saa olla taloudellisia etuja, jotka liittyvät tutkimusta tai hyödyntämistä koske- vaan toimintaan merenpohja-alueella. Kyseiset henkilöt eivät saa toimikautensa päätyttyäkään paljastaa teolli- suussalaisuuksia, III liitteen 14 artiklan mukaisesti meren- pohjajärjestölle siirrettyjä omistusoikeustietoja eivätkä muitakaan luottamuksellisia tietoja, joita he saavat tie- toonsa merenpohjajärjestössä työskennellessään. Tämä ei

kuitenkaan vaikuta heidän velvollisuuksiinsa merenpohja- järjestöä kohtaan.

3. Jos merenpohjajärjestön henkilöstön jäsen on toimi- nut 2 kappaleen mukaisten velvollisuuksiensa vastaisesti, järjestön tulee saattaa rikkomus siitä kärsimään joutu- neen sopimusvaltion pyynnöstä tai sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä, jonka takaajana sopimusvaltio toimii 153 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti ja joka on joutunut rikkomuksen kohteeksi, järjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen osoit- taman tuomioistuimen käsiteltäväksi. Rikkomuksesta kärsimään joutuneella osapuolella tulee olla oikeus osal- listua oikeudenkäyntiin. Pääsihteeri erottaa laiminlyöntiin syyllistyneen, jos tuomioistuin sitä suosittaa.

4. Merenpohjajärjestön sääntöihin, määräyksiin ja me- nettelytapoihin tulee sisältyä tarpeelliset määräykset tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi.

169 artikla

Neuvonpito ja yhteistyö kansainvälisten ja muiden kuin hallitusten välisten järjestöjen kanssa

1. Pääsihteeri ryhtyy merenpohjajärjestön toimivaltaan kuuluvissa asioissa neuvoston suostumuksella sopiviin järjestelyihin, jotka edistävät neuvonpitoa ja yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston tunnustamien muiden kuin hallitusten välisten kansainvä- listen järjestöjen kanssa.

2. Järjestö, jonka kanssa pääsihteeri on ryhtynyt 1 kap- paleessa tarkoitettuihin järjestelyihin, voi nimetä edustajia osallistumaan tarkkailijoina merenpohjajärjestön elinten kokouksiin elinten menettelytapausääntöjen mukaisesti. On sovittava menettelyistä, joilla järjestöiltä tarvittaessa hankitaan lausunto.

3. Pääsihteeri voi jakaa sopimusvaltioille 1 kappaleessa mainituilta muilta kuin hallitusten välisiltä järjestöiltä saatuja kirjallisia selvityksiä asioista, joista näillä on eri- tyistuntemusta ja jotka liittyvät merenpohjajärjestön toi- mintaan.

Alaosasto E

Merenpohjajärjestön yritys

170 artikla

Merenpohjajärjestön yritys

1. Yritys on merenpohjajärjestön elin, joka harjoittaa toimintaa merenpohja-alueella 153 artiklan 2 kappaleen a

FI

L 179/50 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 23.6.98

kohdan mukaisesti sekä kuljettaa, jalostaa ja markkinoi merenpohja-alueelta saadut mineraalit.

2. Yrityksellä on merenpohjajärjestön kansainvälisen oikeusaseman puitteissa IV liitteen sisältämässä yrityksen perussäännössä määrätty oikeustoimikelpoisuus. Yrityk- sen tulee toimia tämän yleissopimuksen ja järjestön sään- töjen, määräysten ja menettelytapojen mukaisesti neuvos- ton määräys- ja valvontavallassa sekä noudattaa yleisko- kouksen hyväksymiä yleisiä toimintaperiaatteita.

3. Yrityksen päätoimipaikka on merenpohjajärjestön toi- mipaikassa.

4. Merenpohjajärjestön yrityksen käyttöön annetaan

173 artiklan 2 kappaleen ja IV liitteen 11 artiklan mukaisesti sen toiminnalle välttämättömät varat ja 144 artiklan ja muiden tämän yleissopimuksen asianomaisten artiklojen mukaista teknologiaa.

Alaosasto F

Merenpohjajärjestön rahoitusjärjestelyt

171 artikla

Merenpohjajärjestön rahavarat

Merenpohjajärjestön rahavarat sisältävät:

a) järjestön jäsenten 160 artiklan 2 kappaleen e kohdan mukaisesti määritetyt maksuosuudet;

b) varat, jotka järjestö on saanut III liitteen 13 artiklan muikaisesti merenpohja-alueella harjoitettavan toimin- nan yhteydessä;

c) merenpohjajärjestön yritykseltä IV liitteen 10 artiklan mukaisesti siirretyt varat;

d) 174 artiklan mukaisesti lainatut varat;

e) jäseniltä tai muilta toimijoilta saadut lahjoitukset; sekä;

f) 151 artiklan 10 kappaleen mukaisesti korvausrahas- toon maksettavat maksut, jotka suoritetaan taloudelli- sen suunnittelutoimikunnan suositusten perusteella.

172 artikla

Merenpohjajärjestön vuotuinen tulo- ja menoarvio

Pääsihteeri tekee esityksen merenpohjajärjestön vuotui- seksi tulo- ja menoarvioksi ja antaa sen neuvostolle. Neuvosto käsittelee esityksen sekä antaa sen ja mahdolli- set sitä koskevat suisituksensa yleiskokoukselle. Yleisko- kous käsittelee tulo- ja menoarvioesityksen ja hyväksyy sen 160 artiklan 2 kappaleen h kohdan mukaisesti.

173 artikla

Merenpohjajärjestön kulut

1. Maksuosuudet, joita 171 artiklan a kohdassa tarkoi- tetaan, maksetaan erityistilille, ja niillä katetaan meren- pohjajärjestön hallintomenot, kunnes järjestö saa tähän riittävästi varoja muista lähteistä.

2. Merenpohjajärjestön varoja käytetään ensisijaisesti sen hallintomenoihin. Hallintomenojen maksamisen jäl- keen jäljellä olevat varat voidaan 171 artiklan a kohdan tarkoittamia maksuosuuksia lukuun ottamatta muun muassa:

a) jakaa 140 artiklan ja 160 artiklan 2 kappaleen g kohdan mukaisesti;

b) antaa merenpohjajärjestön yrityksen käyttöön 170 artiklan 4 kappaleen mukaisesti;

c) käyttää kehitysmaille maksettaviin korvauksiin 151 artiklan 10 kappaleen ja 160 artiklan 2 kappaleen l kohdan mukaisesti.

174 artikla

Merenpohjajärjestön lainanottovaltuudet

1. Merenpohjajärjestöllä on valtuudet ottaa lainaa.

2. Yleiskokous päättää merenpohjajärjestön lainanotto- valtuuksien rajoista 160 artiklan 2 kappaleen f kohdan mukaisesti hyväksytyissä rahoitusmääräyksissä.

3. Neuvosto käyttää merenpohjajärjestön lainanottoval- tuuksia.

4. Sopimusvaltiot eivät ole vastuussa merenpohjajärjes- tön veloista.

175 artikla

Vuotuinen tilintarkastus

Yleiskokouksen nimeämä riippumaton tilintarkastaja tar- kastaa vuosittain merenpohjajärjestön tilit ja kirjanpidon vuotuisine taseineen.

Alaosasto G

Oikeudellinen asema, erioikeudet ja vapaudet

176 artikla

Oikeudellinen asema

Merenpohjajärjestö on kansainvälinen oikeushenkilö, ja sillä on sen tehtävien ja tarkoitusperien täyttämiseksi tarvittava oikeustoimikelpoisuus.

177 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Jotta merenpohjajärjestö voi täyttää tehtävänsä, sillä on jokaisen sopimusvaltion alueella tässä alaosastossa mää- rätyt erioikeudet ja vapaudet. Merenpohjajärjestön yri- tystä koskevista erioikeuksista ja vapauksista on määrätty IV liitteen 13 artiklassa.

178 artikla

Vapaus oikeudenkäynnistä

Merenpohjajärjestö sekä sen omaisuus ja varat ovat va- paita oikeudenkäynneistä, paitsi jos järjestö nimenomai- sesti luopuu tästä vapaudesta jossakin tapauksessa.

179 artikla

Vapaus etsinnästä ja pakkokeinoista

Merenpohjajärjestön omaisuus ja varat ovat siitä riippu- matta, missä ne sijaitsevat ja kuka niitä hallitsee, vapaita etsinnästä, pakko-otosta, menettämisseuraamuksista, pak- kolunastuksesta ja kaikista muista hallinto- tai lainsää- däntötoimiin perustuvista pakkokeinoista.

180 artikla

Vapaus rajoituksista, sääntelystä, valvonnasta ja moratorioista

Merenpohjajärjestön omaisuus ja varat ovat vapaita kai- kenlaisista rajoituksista, sääntelystä, valvonnasta ja mora- torioista.

181 artikla

Merenpohjajärjestön arkistot ja viralliset tietoyhteydet

1. Merenpohjajärjestön arkistot ovat sijainnistaan riip- pumatta loukkaamattomat.

2. Omistusoikeutta ja teollisuussailasuuksia koskevia tai muita vastaavia tietoja tai henkilöstötietoja ei saa tallet- taa julkisiin arkistoihin.

3. Jokaisen sopimusvaltion tulee antaa merenpohjajärjes- tölle sen virallisten tietoyhteyksien ylläpitämiseksi yhtä suotuisa kohtelu kuin muillekin kansainvälisille järjes- töille.

182 artikla

Eräiden merenpohjajärjestöön liittyvien henkilöiden erioikeudet ja vapaudet

Sopimusvaltioiden edustajilla, jotka osallistuvat yleisko- kouksen, neuvoston tai niiden elinten kokouksiin, sekä merenpohjajärjestön pääsihteerillä ja henkilöstöllä on jokaisen sopimusvaltion alueella:

a) vapaus oikeudenkäynnistä, joka johtuu heidän toi- minnastaan heidän täyttäessään virkatehtäviään, ellei valtio, jota he edustavat, tai vastaavasti merenpohja- järjestö nimenomaisesti peruuta tätä vapautta yksit- täistapauksissa;

b) sikäli kuin he eivät ole kyseisen sopimusvaltion kansa- laisia, samat vapaudet maahantulorajoituksista, ulko- maalaisten rekisteröinnistä ja kansallista palvelua kos- kevista velvollisuuksista ja samat valuutta- ja matkus- tushelpotukset kuin valtio antaa vastaavassa asemassa oleville muiden sopimusvaltioiden edustajille, virka- miehille ja toimihenkilöille.

183 artikla

Vapaus veroista ja tulleista

1. Sikäli kuin on kysymys merenpohjajärjestön viralli- sesta toiminnasta, sen varat ja omaisuus, tulot ja tämän yleissopimuksen mukaiset toiminnot ja liiketoimet ovat vapaita kaikista välittömistä veroista. Järjestön viralliseen käyttöön tuotavat tai vietävät tavarat ovat vapaita kai- kista tulleista. Järjestö ei ole vapaa veroista, jotka ovat ainoastaan maksuja palveluista.

2. Kun merenpohjajärjestö ostaa itse tai sen puolesta ostetaan huomattavan kalliita tavaroita tai palveluita, jotka ovat välttämättömiä sen viralliselle toiminnalle, ja kun vero tai tulli sisältyy tavaroiden ja palveluiden hin- taan, sopimusvaltiot ryhtyvät mahdollisuuksien mukaan asianmukaisiin toimiin vero- tai tullivapauden myöntämi- seksi tai maksetun veron tai tullin palauttamiseksi. Tässä artiklassa myönnetyn vapautuksen perusteella maahan tuotuja tai ostettuja tavaroita ei saa vapautuksen myöntä- neen sopimusvaltion alueella myydä tai luovuttaa edel- leen, paitsi sopimusvaltion kanssa sovituin ehdoin.

3. Sopimusvaltiot eivät saa periä veroa palkoista tai palkkioista tai mistään muista maksuista, joita merenpoh- jajärjestö maksaa pääsihteerilleen, henkilöstölleen ja sen tehtävissä toimiville asiantuntijoille, jotka eivät ole kysei- sen valtion kansalaisia.

FI

L 179/52 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 23.6.98

Alaosasto H

Jäsenten oikeuksien ja erioikeuksien pidättäminen

184 artikla

Äänioikeuden pidättäminen

Sopimusvaltiolla, joka on laiminlyönyt maksunsa meren- pohjajärjestölle, ei ole äänioikeutta, jos maksamatta oleva summa on yhtä suuri tai suurempi kuin sen maksetta- vaksi kuuluvat kahden edellisen vuoden maksut. Yleis- kokous voi kuitenkin sallia tällaisen jäsenen äänestävän, jos se toteaa, että maksamatta jättäminen johtuu jäse- nestä riippumattomista seikoista.

185 artikla

Jäsenyyteen liittyvien oikeuksien ja erioikeuksien pidättäminen

1. Yleiskokous voi neuvoston suosituksesta pidättää jäsenyyteen liityvät oikeudet ja erioikeudet sopimusvaltio- ilta, joka on jatkuvasti törkeästi rikkonut tämän osan määräyksiä.

2. 1 kappaleen mukaisiin toimiin ei saa ryhtyä, ennen kuin Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen meren- pohjariitoja käsittelevä jaosto on todennut, että sopimus- valtio on jatkuvasti törkeästi rikkonut tämän osan mää- räyksiä.

5 OSASTO

RIITOJEN RATKAISEMINEN JA NEUVOA-ANTAVAT LAUSUNNOT

186 artikla

Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen merenpohjariitoja käsittelevä jaosto

Merenpohjariitoja käsittelevän jaoston perustamista ja sen tuomiovallan käyttöä säännellään tämän osaston, XV osan ja VI liitteen määräyksillä.

187 artikla

Merenpohjariitoja käsittelevän jaoston tuomiovalta

Merenpohjariitoja käsittelevällä jaostolla on tämän osan ja siihen liittyvien liitteiden nojalla tuomiovalta seuraavis- sa riidoissa, jotka koskevat merenpohja-alueella harjoitet- tavaa toimintaa:

a) sopimusvaltioiden väliset riidat, jotka koskevat tämän osan tai siihen liittyvien liitteiden tulkintaa tai sovelta- mista;

b) sopimusvaltion ja merenpohjajärjestön väliset riidat, jotka koskevat:

i) järjestön tai sopimusvaltion tekoja tai laiminlyön- tejä, joiden väitetään rikkovan tämän osan tai siihen liittyvien liitteiden määräyksiä tai niiden mukaisesti hyväksyttyjä järjestön sääntöjä, mää- räyksiä ja menettelytapoja; tai

ii) järjestön tekoja, joiden väitetään ylittävän sen toimivalta tai osoittavan valtuuksien väärinkäyt- töä;

c) toimintasopimuksen osapuolina olevien tämän yleisso- pimuksen sopimusvaltioiden, merenpohjajärjestön, merenpohjajärjestön yrityksen 153 artiklan 2 kappa- leen b kohdassa tarkoitettujen valtion yritysten tai luonollisten tai oikeushenkilöiden väliset riidat, jotka koskevat:

i) kyseisen toimintasopimuksen tai toimintasuunni- telman tulkintaa tai soveltamista; tai

ii) toimintasopimuksen toisen osapuolen tekoja tai laiminlyöntejä, jotka koskevat merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa ja jotka kohdistuvat suo- raan toiseen osapuoleen tai vaikuttavat suoraan tämän laillisiin etuihin;

d) merenpohjajärjestön ja sellaisen toimintasopimusta tavoittelevan osapuolen väliset riidat, joilla on 153 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukainen valtion takuu ja joka on täyttänyt asianmukaisesti III liitteen

4 artiklan 6 kappaleen ja 13 artiklan 2 kappaleen tarkoittamat ehdot, milloin riita koskee toimintasopi- mushakemuksen hylkäämistä tai sopimusneuvotte- luissa esiin tullutta oikeudellista kysymystä;

e) merenpohjajärjestön ja sopimusvaltion, valtionyrityk- sen tai sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenki- lön, jonka toiminnalla on 153 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukainen sopimusvaltion takuu, väliset rii- dat, jotka johtuvat väitteestä, että merenpohjajärjes- tölle on syntynyt III liitteen 22 artiklan mukainen korvausvelvollisuus;

f) muut riidat, joissa tuomiovalta kuuluu tämän yleisso- pimuksen mukaan nimenomaan merioikeustuomiois- tuimen merenpohjariitoja käsitelevälle jaostolle.

188 artikla

Riitojen osoittaminen Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erityisjaoston tai merenpohjariitoja käsittelevän jaoston ad hoc -jaoston ratkaistavaksi tai sitovaan kaupalliseen välimiesmenettelyyn

1. 187 artiklan a kohdan tarkoittamat sopimusvaltioi- den väliset riidat voidaan osoittaa:

a) riidan osapuolten pyynnöstä ratkaistavaksi kansainvä- lisen merioikeustuomioistuimen erityisjaostossa, joka perustetaan VI liitteen 15 ja 17 artiklan mukaisesti; tai

b) riidan jonkin osapuolen pyynnösta ratkaistavaksi merenpohjariitoja käsittelevän jaoston ad hoc -jaos- tossa, joka perustetaan VI liitteen 36 artiklan mukai- sesti.

2. a) 187 artiklan c kohdan i alakohdan tarkoittamat riidat toimintasopimuksen tulkinnasta tai sovelta- misesta osoitetaan riidan jonkin osapuolen pyyn- nöstä ratkaistavaksi sitovassa kaupallisessa väli- miesmenettelyssä, elleivät osapuolet toisin sovi. Kaupallisella välitystuomioistuimella, jonka rat- kaistavaksi riita osoitetaan, ei ole tuomiovaltaa tämän yleissopimuksen tulkintaa koskevassa asi- assa. Kun riidassa on kysymys myös XI osan ja siihen liittyvien liitteiden tulkinnasta merenpohja- alueella harjoitettavaan toimintaan nähden, siirre- tään asia tältä osin merenpohjariitoja käsittelevän jaoston ratkaistavaksi.

b) Jos välitystuomistuin katsoo joko riidan osapuo- len pyynnöstä tai omasta aloitteestaan välitysoi- keudellisen menettelyn alkaessa tai sen kuluessa, että tuomioistuimen päätös riippuu merenpohjarii- toja käsittelevän jaoston ratkaisusta, siirtää väli- tystuomioistuin asian kyseisen jaoston ratkaista- vaksi. Välitystuomioistuin tekee sitten päätöksensä merenpohjariitoja käsittelevän jaoston ratkaisun pohjalta.

c) Xxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx ei ole säännöstä siitä, millaista välitysoikeudellista menettelyä riitaan sovelletaan, eivätkä riidan osapuolet toisin sovi, noudatetaan Uncitralin välitysoikeudellisia sään- töjä tai sellaisia muita välitysoikeudellisia sään- töjä, jotka on mahdollisesti osoitettu merenpohja- järjestön säännöissä määräyksissä ja menettelyta- paohjeissa.

189 artikla

Merenpohjajärjestön tekemiä päätöksiä koskevat tuomiovallan rajoitukset

Merenpohjariitoja käsittelevä jaosto ei ole tuomiovaltai- nen puuttumaan merenpohjajärjestön tämän osan mää-

räysten mukaisesti käyttämään harkintavaltaan. Missään tapauksessa se ei saa syrjäyttää merenpohjajärjestön har- kintavaltaa. Merenpohjariitoja käsittelevä jaosto ei saa

187 artiklan mukaista tuomiovaltaansa käyttäessään ottaa kantaa siihen, noudattavatko merenpohjajärjestön säännöt, määräykset ja menettelytavat tätä yleissopi- musta, eikä julistaa niitä pätemättömiksi. Tämä ei kuiten- kaan vaikuta 191 artiklan määräysten soveltamiseen. Jaoston toimivalta edellä mainitussa suhteessa rajoittuu päätöksiin siitä, onko järjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen soveltaminen yksittäistapauksissa risti- riidassa riidan osapuolten toimintasopimuksen mukaisten tai heille tämän yleissopimuksen mukaan kuuluvien vel- voitteiden kanssa, samoin kuin päätöksiin asioissa, joissa on kysymys toimivallan ylittämisestä tai valtuuksien vää- rinkäytöstä, sekä tapauksiin, joissa osapuoli vaatii vahingonkorvausta tai muuta hyvitystä siitä, että toinen osapuoli ei ole noudattanut toimintasopimuksen mukaisia velvoitteitaan tai sille tämän yleissopimuksen mukaan kuuluvia velvoitteita.

190 artikla

Takaajina olevien merioikeusyleissopimuksen sopimusvaltioiden osallistuminen oikeudenkäyntiin

1. Jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on 187 artiklan mainitun riidan osapuolena, yrittäjän takaajaval- tiolle ilmoitetaan asiasta. Takaajavaltiolla on tällöin oikeus osallistua riidan käsittelyyn kirjallisesti tai suulli- sesti.

2. Jos sopimusvaltion takaama luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö nostaa toista sopimusvaltiota vastaan kan- teen 187 artiklan c kohdessa mainitussa riidassa, vastaa- javaltio voi pyytää toimintaa takaavaa valtiota esiinty- mään oikeudenkäynnissä kyseisen luonnollisten tai oikeushenkilön puolesta. Jos takaajavaltio ei näin menet- tele, vastaajavaltiota voi edustaa sen kansallisuutta oleva oikeushenkilö.

191 artikla

Neuvoa-antavat lausunnot

Merenpohjariitoja käsittelevä jaosto antaa yleiskokouk- sen tai neuvoston pyynnöstä neuvoa-antavia lausuntoja niiden toimintaan liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä. Lausunnot käsitellään kiireellisinä.

FI

L 179/54 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 23.6.98

XII OSA

MERIYMPÄRISTÖN SUOJELU JA SÄILYTTÄMINEN

1 OSASTO

YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

192 artikla

Yleisvelvoite

Valtioilla on velvollisuus suojella ja säilyttää meriympä- ristöä.

193 artikla

Valtioiden täysivaltainen oikeus hyödyntää luonnonvarojaan

Valtioilla on täysivaltainen oikeus hyödyntää luonnonva- rojaan ympäristöpolitiikkansa ja meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevan velvollisuutensa mukaisesti.

194 artikla

Toimet meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi

1. Valtiot ryhtyvät, yhdessä tai erikseen sen mukaan kuin on tarkoituksenmukaista, kaikkiin tämän yleissopi- muksen mukaisiin toimiin, joita eri lähteistä peräisin olevan meriympäristön pilaantumisen ehkäiseminen, vä- hentäminen ja valvominen edellyttää. Tässä tarkoituk- sessa ne käyttävät mahdollisuuksiensa mukaan soveliaim- pia käytettävissä olevia keinoja ja pyrkivät yhdenmukais- tamaan menettelytapojaan.

2. Valtiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin, joilla huolehditaan siitä, että niiden lainkäyttövaltaan tai val- vontaan kuuluva toiminta ei aiheuta pilaantumisesta joh- tuvaa vahinkoa muille valtioille tai niiden ympäristölle ja että niiden lainkäyttövaltaan tai valvontaan kuuluvista onnettomuustapauksista tai toiminnasta johtuva pilaantu- minen ei leviä niiden alueiden ulkopuolelle, joilla ne käyttävät täysivaltaisia oikeuksiaan tämän yleissopimuk- sen mukaisesti.

3. Toimien, joihin tämän osan määräysten mukaan ryh- dytään, tulee kohdistua kaikkiin lähteisiin, joista aiheutuu meriympäristön pilaantumista. Näillä toimilla tähdätään muun muassa seuraavanlaisen pilaantumisen mahdolli- simman tehokkaaseen vähentämiseen:

a) varsinkin vaikeasti häviävien myrkyllisten, vahingollis- ten tai haitallisten aineiden päästäminen meriympäris- töön maalla sijaitsevista lähteistä, ilmasta käsin tai ilman kautta tai jätteen mereen laskemisella;

b) alusten aiheuttama pilaantuminen; tähän liittyvät var- sinkin toimet, joiden tarkoituksena on onnettomuuk- sien ehkäiseminen ja hätätilanteista selviytyminen, merellä tapahtuvan toiminnan turvallisuudesta huo- lehtiminen, tahallisten ja tahattomien päästöjen ehkäi- seminen sekä alusten mallin, rakenteen, varusteiden, toiminnan ja miehityksen säänteleminen;

c) pilaantuminen, joka aiheutuu merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyödyntämi- seen käytettävistä laitteista ja välineistä. Tähän liitty- vät varsinkin toimet, joiden tarkoituksena on onnetto- muuksien ehkäiseminen ja hätätilanteista selviytymi- nen, merellä tapahtuvan toiminnan turvallisuudesta huolehtiminen sekä laitteiden ja välineiden mallin, rakenteen, varusteiden, toiminnan ja miehityksen säänteleminen;

d) pilaantuminen, joka aiheutuu muista meriympäris- tössä toimivista laitteista ja välineistä; tähän liittyvät varsinkin toimet, joiden tarkoituksena on onnetto- muuksien ehkäiseminen ja hätätilanteista selviytymi- nen, merellä tapahtuvan toiminnan turvallisuudesta huolehtiminen sekä laitteiden ja välineiden mallin, rakenteen, varusteiden, toiminnan ja miehityksen säänteleminen.

4. Toimiessaan meriympäristön pilaantumisen ehkäise- miseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi valtiot pidättyvät häiritsemästä aiheettomasti muiden valtioiden toimintaa näiden käyttäessa oikeuksiaan ja täyttäessä velvollisuuksi- aan tämän yleissopimuksen mukaisesti.

5. Tämän osan määräysten mukaisesti tulee ryhtyä myös tarpeellisiin toimiin, joita tarvitaan harvinaisten tai her- kästi vaurioituvien luonnonjärjestelmien sekä harvinaistu- neiden, vaarantuneiden tai erittäin uhanalaisten lajien ja muiden merielämän muotojen elinympäristön suojelemi- seksi ja säilyttämiseksi.

195 artikla

Velvollisuus olla siirtämättä muualle pilaantumisvahinkoja tai -vaaroja tai olla muuntamatta pilaantumista toisenlaiseksi

Toimiessaan meriympäristön pilaantumisen ehkäisemi- seksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi valtiot pidättyvät siirtämästä pilaantumisvahinkoja tai -vaaraa suoraan tai epäsuorasti alueelta toiselle tai muuntamasta pilaantu- mista toisenlaiseksi.

196 artikla

Teknisten menetelmien käyttö ja vieraiden tai uusien lajien siirtäminen

1. Valtiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin sellaisen meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämi- seksi ja valvomiseksi, joka johtuu niiden lainkäyttöval- taan tai valvontaan kuuluvien teknisten menetelmien käy- töstä tai vieraiden tai uusien lajien tarkoituksellisesta tai tahattomasta tuomisesta johonkin osaan meriympäristöä ja joka voi aiheuttaa siinä huomattavia vahingollisia muutoksia.

2. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta tämän yleis- sopimuksen soveltamiseen meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.

2 OSASTO

MAAILMANLAAJUINEN JA ALUEELLINEN YHTEISTYÖ

197 artikla

Maailmanlaajuinen tai alueellinen yhteistyö

Valtiot laativat yhteistyössä suoraan keskenään tai toimi- valtaisten kansainvälisten järjestöjen välityksellä joko maailmanlaajuisesti tai, milloin tarkoituksenmukaista, alueellisesti tämän yleissopimuksen mukaisia kansainväli- siä sääntöjä, säännöksiä ja menettelytapasuosituksia meri- ympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi, kysymykseen tulevat alueelliset erityispiirteet huomioon ottaen.

198 artikla

Välittömästi uhkaavasta tai jo tapahtuneesta vahingosta ilmoittaminen

Kun valtio saa tietoonsa, että meriympäristöä uhkaa välittömästi pilaantumisvaara tai että pilaantumisvahinko on jo tapahtunut, sen tulee heti ilmoittaa asiasta valti- oille, joihin se katsoo vahingon todennäköisesti ulottu- van, ja toimivaltaisille kansainvälisille järjestöille.

199 artikla

Varosuunnitelmat pilaantumisen torjumiseksi

Vahinkoalueella olevat valtiot kukin edellytystensä mu- kaan ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt toimivat siinä määrin kuin mahdollista 198 artiklassa mainituissa tilanteissa yhteistyössä pilaantumisen torjumiseksi ja vahinkojen ehkäisemiseksi tai mahdollisimman tehok- kaaksi vähentämiseksi. Tätä varten valtiot yhdessä laati-

vat ja edistävät varosuunnitelmia meriympäristössä tapahtuvien pilaantumisonnettomuuksien varalta.

200 artikla

Selvitykset, tutkimusohjelmat ja tietojen vaihto

Valtiot toimivat yhteistyössä suoraan tai toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen välityksellä selvitysten tekemi- seksi, tutkimusohjelmien toteuttamiseksi ja meriympäris- tön pilaantumista koskevien tietojen vaihdon edistämi- seksi. Valtiot pyrkivät osallistumaan aktiivisesti alueelli- siin ja maailmanlaajuisiin ohjelmiin, joilla hankitaan tie- toja pilaantumisen luonteen ja laajuuden, pilaantumis- kohteiden sekä pilaantumisen leviämisreittien, vaarateki- jöiden ja torjuntamenetelmien selvittämiseksi.

201 artikla

Sääntelyn tieteelliset perusteet

Valtiot määrittävät 200 artiklan mukaisesti hankittujen tietojen perusteella yhteistyössä keskenään tai toimival- taisten kansainvälisten järjestöjen välityksellä asianmukai- set tieteelliset perusteet, joiden avulla laaditaan sääntöjä, säännöksiä ja menettelytapasuosituksia, joilla ehkäistään, vähennetään ja valvotaan meriympäristön pilaantumista.

3 OSASTO

TEKNINEN APU

202 artikla

Tieteellinen ja tekninen apu kehitysmaille

Valtioiden tulee suoraan tai toimivaltaisten kansainvälis- ten järjestöjen välityksellä:

a) edistää ohjelmia, joilla kehitysmaille annetaan tieteel- listä, teknistä, koulutus- ja muuta apua meriympäris- tön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi sekä meren pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja val- vomiseksi. Apuun sisältyy muun muassa:

i) kehittyvien valtioiden tieteellisen ja teknisen hen- kilöstön kouluttaminen;

ii) asianomaisiin kansainvälisiin ohjelmiin osallistu- misen helpottaminen;

iii) tarpeellisten laitteiden ja välineiden toimittami- nen kehittyville valtioille;

iv) toimet, joilla parannetaan kehittyvien valtioiden mahdollisuuksia valmistaa itse kyseisiä laitteita;

v) tutkimus-, seuranta-, koulutus- ja muita ohjelmia koskeva neuvonanto ja ohjelmien edellytysten kehittäminen;

b) antaa sopivaa apua varsinkin kehitysmaille pahojen onnettomuuksien seurausten supistamiseksi mahdolli- simman vähiin silloin, kun tällaiset onnettomuudet saattavat johtaa vakavaan meriympäristön pilaantu- miseen;

c) antaa sopivaa apua varsinkin kehitysmaille ympäris- tön tilaa koskevien arviointien tekemisessä.

203 artikla

Kehitysmaille annettava suosituimmuuskohtelu

Kansainväliset järjestöt antavat kehitysmaille etusijan meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämi- seksi, valvomiseksi tai pilaantumisen seurausten mahdolli- simman tehokkaaksi vähentämiseksi:

a) asianomaisia varoja ja teknistä apua jaettaessa; sekä

b) järjestöjen erityispalvelujen hyödyntämisessä.

4 OSASTO

SEURANTA JA YMPÄRISTÖN TILAN ARVIOINTI

204 artikla

Pilaantumisvaaran ja pilaantumisen vaikutusten seuranta

1. Valtiot pyrkivät muiden valtioiden oikeuksia loukkaa- matta suoraan tai toimivaltaisten kansainvälisten järjestö- jen välityksellä havainnoimaan, mittaamaan, arvioimaan ja analysoimaan hyväksytyillä tieteellisillä menetelmillä meriympäristön pilaantumisvaaraa tai pilaantumisen seu- rauksia.

2. Valtiot seuraavat erityisesti sellaisen toiminnan vaiku- tuksia, jonka ne sallivat tai jota ne itse harjoittavat, jotta ne voivat määrittää, aiheutuuko siitä todennäköisesti meriympäristön pilaantumista.

205 artikla

Selvitysten julkaiseminen

Valtiot julkaisevat 204 artiklan mukaisesti saatuja tietoja koskevat selvitykset tai toimittavat ne sopivin väliajoin toimivaltaisille kansainvälisille järjestöille, joiden tulee saattaa ne kaikkien valtioiden käyttöön.

206 artikla

Toiminnan mahdollisten vaikutusten arviointi

Kun valtioilla on perusteltua aihetta uskoa, että suunni- teltu toiminta, joka kuuluu niiden lainkäyttövaltaan tai valvontaan, voi aiheuttaa huomattavaa meriympäristön pilaantumista tai merkittäviä vahingollisia muutoksia meriympäristössä, niiden tulee mahdollisuuksien mukaan arvioida, millaisia seurauksia toiminnalla ehkä on meri- ympäristölle ja tiedottaa arvioinnin tuloksista 205 artik- lan mukaisesti.

5 OSASTO

KANSAINVÄLINEN SÄÄNTELY JA KANSALLINEN LAINSÄÄDÄNTÖ MERIYMPÄRISTÖN PILAANTUMISEN EHKÄISEMISEKSI, VÄHENTÄMISEKSI JA VALVOMISEKSI

207 artikla

Maalta peräisin oleva pilaantuminen

1. Ottaen huomioon kansainvälisesti hyväksytyt sään- nöt, säännökset ja menettelytapasuositukset valtioiden tulee säätää lakeja ja antaa määräyksiä maalta peräisin olevan meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi. Tällainen pilaantuminen kulkeutuu meriympäristöön esimerkiksi jokien, jokisuis- tojen, putkistojen ja päästölaitteiden välityksellä.

2. Valtiot ryhtyvät myös muihin tarpeellisiin toimiin kyseisen pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.

3. Valtiot pyrkivät yhtenäistämään tähän liittyviä toi- mintaperiaatteitaan asianmukaisella alueellisella tasolla.

4. Valtiot pyrkivät varsinkin toimivaltaisten kansainvä- listen järjestöjen tai diplomaattikonferenssien välityksellä laatimaan yleismaailmallisia ja alueellisia sääntöjä, sään- nöksiä ja menettelytapasuosituksia maalta peräisin olevan meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämi- seksi ja valvomiseksi. Tällöin valtiot ottavat huomioon alueiden ominaispiirteet, kehitysmaiden taloudelliset edel- lytykset sekä niiden tarpeen kehittää talouselämäänsä. Säännöt, säännökset ja menettelytapasuositukset tarkiste- taan ajoittain tarpeen mukaan.

5. 1, 2 ja 4 kappaleessa mainittujen lakien, määräysten, toimenpiteiden, sääntöjen, säännösten ja menettelytapa- suositusten tarkoituksena on muun muassa vähentää mahdollisimman vähiin varsinkin vaikeasti häviävien myrkyllisten, vahingollisten tai haitallisten aineiden pääsy meriympäristöön.

208 artikla

Kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvaan merenpohjaan kohdistuvasta toiminnasta johtuva pilaantuminen

1. Rantavaltiot säätävät lakeja ja antavat määräyksiä, joilla ehkäistään, vähennetään ja valvotaan meriympäris- tön pilaantumista, joka johtuu rantavaltioiden lainkäyttö- valtaan kuuluvaan merenpohjaan kohdistuvasta tai siihen liittyvästä toiminnasta tai on peräisin niiden lainkäyttö- valtaan 60 ja 80 artiklan mukaisesti kuuluvista tekosaa- rista, laitteista ja rakennelmista.

2. Valtiot ryhtyvät myös muihin tarpeellisiin toimiin kyseisen pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.

3. Lakien, määräysten ja toimien tulee olla vähintään yhtä tehokkaita kuin kansainvälisten sääntöjen, säännös- ten ja menettelytapasuositusten.

4. Valtiot pyrkivät yhtenäistämään tähän liittyviä toi- mintaperiaatteitaan asianmukaisella alueellisella tasolla.

5. Valtiot laativat varsinkin toimivaltaisten kansainvälis- ten järjestöjen tai diplomaattikonferenssien välityksellä yleismaailmallisia ja alueellisia sääntöjä, säännöksiä ja menettelytapasuosituksia 1 kappaleessa tarkoitetun meri- ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi. Säännöt, säännökset ja menettelytapa- suositukset tarkistetaan ajoittain tarpeen mukaan.

209 artikla

Merenpohja-alueella harjoitettavasta toiminnasta johtuva pilaantuminen

1. Merenpohja-alueella harjoitettavasta toiminnasta joh- tuvan meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vä- hentämiseksi ja valvomiseksi laaditaan XI osan mukai- sesti kansainvälisiä sääntöjä, määräyksiä ja menettelyta- poja, jotka tarkistetaan ajoittain tarpeen mukaan.

2. Ottaen huomioon tämän osaston muut asianomaiset määräykset valtiot säätävät lakeja ja antavat määräyksiä meriympäristön sellaisen pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi, joka johtuu niiden lippua käyttävien, niissä rekisteröityjen tai muutoin niiden toimi- valtaan kuuluvien alusten, laitteiden, rakennelmien ja

muiden välineiden toiminnasta merenpohja-alueella. La- keihin ja määräyksiin sisältyvien vaatimusten tulee olla vähintään yhtä tehokkaita kuin 1 kappaleessa mainitut kansainväliset säännöt, määräykset ja menettelytavat.

210 artikla

Jätteen mereen laskemisesta johtuva pilaantuminen

1. Valtiot säätävät lakeja ja antavat määräyksiä jätteen mereen laskemisesta johtuvan meriympäristön pilaantu- misen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.

2. Valtiot ryhtyvät myös muihin tarpeellisiin toimiin kyseisen pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.

3. Laeissa, määräyksissä ja toimissa tulee edellyttää, että jätteitä ei lasketa mereen ilman valtioiden toimivaltaisten viranomaisten lupaa.

4. Valtiot pyrkivät varsinkin toimivaltaisten kansainvä- listen järjestöjen tai diplomaattikonferenssien välityksellä laatimaan yleismaailmallisia ja alueellisia sääntöjä, sään- nöksiä ja menettelytapasuosituksia kyseisen pilaantumi- sen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi. Sään- nöt, säännökset ja menettelytapasuositukset tarkistetaan ajoittain tarpeen mukaan.

5. Jätteen laskeminen aluemerellä ja talousvyöhykkeellä sekä mannerjalustalle ilman rantavaltion etukäteen anta- maa nimenomaista lupaa on kielletty. Rantavaltiolla on oikeus sallia jätteen laskeminen ja säännellä ja valvoa sitä harkittuaan sitä asianmukaisesti niiden valtioiden kanssa, joille jätteen laskemisesta voi niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi aiheutua vahinkoa.

6. Kansallisilla laeilla, määräyksillä ja toimilla tulee voida ehkäistä, vähentää ja valvoa kyseistä pilaantumista vähintään yhtä tehokkaasti kuin yleismaailmallisissa säännöissä ja säännöksissä edellytetään.

211 artikla

Alusten aiheuttama meren pilaantuminen

1. Valtiot laativat toimivaltaisen kansainvälisen järjestön tai yleisen diplomaattikonferenssin välityksellä kansainvä- lisiä sääntöjä ja säännöksiä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomi- seksi sekä edistävät, milloin tarkoituksenmukaista, samalla tavoin sellaisten reittijärjestelmien käyttöönottoa, joiden tarkoituksena on vähentää sellaisten onnettomuuk- sien vaaraa, jotka voisivat aiheuttaa meriympäristön, ran- taviiva mukaan luettuna, pilaantumista ja rantavaltioiden muille vastaaville eduille mahdollisesti aiheutuvaa pilaan-

tumisvahinkoa. Xxxxxxx mukaan säännöt ja säännökset tarkistetaan ajoittain samalla tavoin.

2. Valtiot säätävät lakeja ja antavat määräyksiä niiden lippua käyttävien tai niisä rekisteröityjen alusten aiheutta- man meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vä- hentämiseksi ja rekisteröityjen alusten aiheuttaman meri- ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi. Lakien ja määräysten tulee olla vähin- tään yhtä tehokkaita kuin toimivaltaisessa kansainväli- sessä järjestössä tai yleisessä diplomaattikonferenssissa laaditut yleisesti hyväksytyt kansainväliset säännöt ja säännökset.

3. Valtiot, jotka asettavat meriympäristön pilaantumista ehkäistäkseen, vähentääkseen tai valvoakseen ulkomaisille aluksille erityisvaatimuksia, jotka koskevat alusten saapu- mista niiden satamiin tai sisäisille aluevesille tai alusten käymistä niiden rannikon ulkopuolella sijaitsevissa ulko- satamissa, julkaisevat asianmukaisesti nämä vaatimukset ja ilmoittavat niistä toimivaltaiselle kansainväliselle järjes- tölle. Aina kun kaksi tai useampi rantavaltio asettaa toimintatapojen yhtenäistämiseksi samanlaisia vaatimuk- sia, ilmoituksesta tulee selvitä, mitkä valtiot ovat yhteis- työjärjestelyjen osapuolina. Jokainen valtio vaatii sen lip- pua käyttävän tai siinä rekisteröidyn aluksen päällikköä ilmoittamaan sen purjehtiessa yhteistyöjärjestelyjen osa- puolena olevan valtion aluemerellä ja tämän sitä pyytä- essä, aikooko alus kulkea toiseen yhteistyöjärjestelyjen osapuolena olevaan samalla alueella sijaitsevaan valtioon, ja jos aikoo, ilmoittamaan, täyttääkö alus satamaan saa- pumista koskevat vaatimukset kyseisessä valtiossa. Tämä artikla ei heikennä aluksen jatkuvaa oikeutta viattomaan kauttakulkuun eikä 25 artiklan 2 kappaleen säännösten soveltamista.

4. Harjoittaessaan täysivaltaisuuttaan aluemerellään ran- tavaltiot voivat hyväksyä lakeja ja määräyksiä, joilla ehkäistään, vähennetään ja valvotaan ulkomaisten alusten aiheuttamaa meren pilaantumista. Tämä koskee muun muassa viattomassa kauttakulussa olevia aluksia. Kuten II osan 3 osastossa edellytetään, lait ja määräykset eivät kuitenkaan saa haitata ulkomaisten alusten viatonta kaut- takulkua.

5. Rantavaltiot voivat 6 osaston mukaista täytäntöönpa- noa varten hyväksyä alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi talousvyö- hykettään koskevia lakeja ja määräyksiä, jotka vastaavat toimivaltaisessa kansainvälisessä järjestössä tai yleisessä diplomaattikonferenssissa laadittuja yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä ja jotka on tarkoi- tettu niiden toimeenpanemiseen.

6. a) Kun 1 kappaleessa mainitut kansainväliset sään- nöt ja säännökset eivät ole erityisoloissa riittäviä ja kun rantavaltioilla on aihetta uskoa, että jolla- kin niiden talousvyöhykkeen tarkoin määritellyllä alueella tarvitaan alusten aiheuttaman pilaantumi-

sen ehkäisemiseksi pakollisia erityistoimia, jotka perustuvat sellaisiin yleisesti tunnustettuihin tekni- siin syihin, jotka liittyvät alueen meritieteellisiin tai ekologisiin oloihin, alueen hyödyntämiseen tai luonnonvarojen suojelemiseen ja alueen liikenteen erityisluonteeseen, rantavaltiot voivat, neuvoteltu- aan asiasta toimivaltaisen kansainvälisen järjestön välityksellä muiden asianosaisten valtioiden kanssa, tehdä järjestölle asiasta ilmoituksen, joka sisältää suunniteltua järjestelyä tukevat tieteelliset ja tekniset perustelut sekä tiedot tarvittavista jät- teiden vastaanottolaitteista. Järjestö ratkaisee 12 kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottami- sesta, vastaavatko alueen olot edellä mainittuja vaatimuksia. Jos järjestö toteaa, että ne vastaavat niitä, rantavaltiot voivat hyväksyä alusten aiheut- taman meren pilaantumisen ehkäisemiseksi, vä- hentämiseksi ja valvomiseksi aluetta koskevia lakeja ja määräyksiä, joilla pannaan toimeen sel- laisia kansainvälisiä sääntöjä, säännöksiä ja me- renkulkutapoja, jotka on järjestössä hyväksytty erityisalueisiin sovellettaviksi. Lakeja ja määräyk- siä ei saa soveltaa vieraisiin aluksiin ennen kuin

15 kuukauden kuluttua siitä, kun järjestölle on tehty kyseinen ilmoitus.

b) Rantavaltiot julkaisevat tällaisten tarkoin määri- teltyjen alueiden rajat.

c) Jos rantavaltiot aikovat laatia muita samaa aluetta koskevia lakeja ja määräyksiä alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi, niiden tulee edellä mainitussa ilmoi- tuksessa ilmoittaa järjestölle myös näistä. Nämä lait ja määräykset voivat koskea päästöjä tai merenkulkutapoja mutta eivät voi velvoittaa ulko- maisia aluksia noudattamaan alusten mallin, rakenteen, miehistön tai laitteiden osalta muita kuin yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä. Edellyttäen, että järjestö hyväksyy lait ja määräykset 12 kuukauden kuluessa ilmoi- tuksen tekemisestä, niitä ryhdytään soveltamaan ulkomaisiin aluksiin 15 kuukauden kuluttua siitä, kun järjestölle on tehty ilmoitus.

7. Tässä artiklassa mainittujen sääntöjen ja säännösten tulisi muun muassa koskea pikaista vaaroista ilmoitta- mista rantavaltioille, joiden rantaviiva tai siihen liittyvät edut saattavat kärsiä sellaisista vahinkotapauksista, esi- merkiksi merionnettomuuksista, joihin liittyy tai voi todennäköisesti liittyä päästöjä.

212 artikla

Ilmasta käsin tai ilman kautta tapahtuva pilaantuminen

1. Valtiot säätevät lakeja ja antavat määräyksiä ilmasta käsin tai ilman kauttaa tapahtuvan meriympäristön

pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomi- seksi. Lakeja ja määräyksiä sovelletaan kansainvälisesti hyväksytyt säännöt, säännökset ja menettelytapasuosituk- set sekä ilmailun turvallisuus huomioon ottaen valtion täysivaltaisuuteen kuuluvaan ilmatilaan ja valtion lippua käyttäviin aluksiin tai siinä rekisteröityihin aluksiin ja ilma-aluksiin.

2. Valtiot ryhtyvät myös muihin tarpeellisiin toimiin kyseisen pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.

3. Valtiot pyrkivät varsinkin toimivaltaisten kansainvä- listen järjestöjen tai diplomaattikonferenssien välityksellä laatimaan yleismaailmallisia ja alueellisia sääntöjä, sään- nöksiä ja menettelytapasuosituksia kyseisen pilaantumi- sen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.

6 OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANO

213 artikla

Maalta peräisin olevaa pilaantumista koskeva täytäntöönpano

Valtiot panevat täytäntöön 207 artiklan mukaisesti hyväksymänsä lait ja määräykset sekä säätävät lakeja ja antavat määräyksiä ja ryhtyvät muihin tarpeellisiin toi- miin sellaisten toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä tai diplomaattikonferensseissa hyväksyttyjen sovelletta- vien kansainvälisten sääntöjen ja säännösten voimaan saattamiseksi, joiden tarkoituksena on maalta peräisin olevan meriympäristön pilaantumisen ehkäiseminen, vä- hentäminen ja valvominen.

214 artikla

Merenpohjaan kohdistuvasta toiminnasta johtuvaa pilaantumista koskeva täytäntöönpano

Valtiot panevat täytäntöön 208 artiklan mukaisesti hyväksymänsä lait ja määräykset sekä säätävät lakeja ja antavat määräyksiä ja ryhtyvät muihin tarpeellisiin toi- miin sellaisten toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä tai diplomaattikonferensseissa hyväksyttyjen sovelletta- vien kansainvälisten sääntöjen ja säännösten voimaan saattamiseksi, joiden tarkoituksena on meriympäristön sellaisen pilaantumisen ehkäiseminen, vähentäminen ja valvominen, joka johtuu valtioiden lainkäyttövaltaan kuuluvaan merenpohjaan kohdistuvasta tai siihen liitty- västä toiminnasta tai on peräisin valtioiden lainkäyttöval- taan 60 ja 80 artiklan mukaisesti kuuluvista tekosaarista, laitteista ja rakennelmista.

215 artikla

Merenpohja-alueella harjoitettavasta toiminnasta johtuvaa pilaantumista koskeva täytäntöönpano

Merenpohja-alueella harjoitettavasta toiminnasta johtu- van meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähen- tämiseksi ja valvomiseksi XI osan määräysten mukaisesti laadittujen kansainvälisten sääntöjen, säännösten ja menettelytapojen täytäntöönpanosta määrätään tämän yleissopimuksen mainitussa osassa.

216 artikla

Jätteen mereen laskemisesta johtuvaa pilaantumista koskeva täytäntöönpano

1. Tämän yleissopimuksen mukaisesti hyväksytyt lait ja määräykset sekä sovellettavat toimivaltaisissa kansainväli- sissä järjestöissä tai diplomaattikonferensseissa hyväksytyt kansainväliset säännöt ja säännökset jätteen mereen las- kemisesta johtuvan meriympäristön pilaantumisen ehkäi- semiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi panee täytän- töön:

a) rantavaltio, kun kysymyksessä on jätteen laskeminen sen aluemerellä tai talousvyöhykkeellä tai sen manner- jalustalle;

b) lippuvaltio, kun kysymyksessä ovat sen lippua käyttä- vät alukset tai siinä rekisteröidyt alukset tai ilma- alukset;

c) jokainen valtio, kun kysymyksessä on jätteen tai mui- den aineiden lastaaminen sen alueella tai sen rannikon edustalla sijaitsevissa ulkosatamissa.

2. Millään valtioilla ei ole tämän artiklan perusteella velvollisuutta ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin, kun toinen valtio on tämän artiklan perusteella jo niihin ryhtynyt.

217 artikla

Lippuvaltioiden täytäntöönpanotoimet

1. Valtiot huolehtivat siitä, että niiden lippua käyttävät tai niissä rekisteröidyt alukset noudattavat sovellettavia toimivaltaisessa kansainvälisessä järjestössä tai yleisessä diplomaattikonferenssissa hyväksyttyjä kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä sekä niiden tämän yleissopimuk- sen mukaisesti hyväksymiä lakeja ja määräyksiä alusten aiheuttaman meriympäristön pilaantumisen ehkäisemi- seksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi. Valtiot säätävät lakeja ja antavat määräyksiä edellä mainittujen sääntöjen, säännösten, lakien ja määräysten toimeenpanemiseksi ja ryhtyvät sitä varten muihinkin tarvittaviin toimiin. Lippu- valtiot huolehtivat siitä, että nämä säännöt, säännökset, lait ja määräykset pannaan tehokkaasti täytäntöön siitä riippumatta, missä rikkomus on tehty.

2. Valtiot ryhtyvät erityisesti asianmukaisiin toimiin huolehtiakseen siitä, että niiden lippua käyttäviä tai niissä rekisteröityjä aluksia kielletään lähtemästä satamasta ennen kuin ne voivat tehdä sen 1 kappaleessa mainittujen kansainvälisten sääntöjen ja säännösten vaatimusten mukaisesti. Näihin sisältyvät muun muassa alusten mal- lia, rakennetta, varusteita ja miehistöä koskevat vaati- mukset.

3. Valtiot huolehtivat siitä, että niiden lippua käyttävissä tai niissä rekisteröidyissä aluksissa on 1 kappaleessa mai- nittujen kansainvälisten sääntöjen ja säännösten vaatimat ja niiden perusteella myönnettävät todistukset. Valtiot huolehtivat siitä, että niiden lippua käyttävät alukset tarkastetaan säännöllisesti, jotta voidaan todeta, vastaako alusten todellinen kunto todistuksia. Muut valtiot hyväk- syvät todistukset selvitykseksi alusten kunnosta ja pitävät niitä yhtä pätevinä kuin itse antamiaan todistuksia, mikäli ei ole selviä perusteita uskoa, että aluksen kunto ei olennaisilta osin vastaa todistuksen tietoja.

4. Jos alus rikkoo toimivaltaisessa kansainvälisessä jär- jestössä tai yleisessä diplomaattikonferenssissa hyväksyt- tyjä sääntöjä ja säännöksiä, lippuvaltio käynnistää heti tutkimuksen asiasta ja ryhtyy tarvittaessa oikeudenkäyn- tiin siitä riippumatta, missä rikkomus on tehty tai missä rikkomuksesta johtuva pilaantuminen on ilmennyt tai havaittu. Edellä sanottu ei heikennä 218, 220 ja 228 artiklan määräyksiä.

5. Rikkomusta tutkivat lippuvaltiot voivat pyytää apua muilta valtioilta, joiden yhteistoiminnasta saattaisi olla hyötyä tapausta koskevien seikkojen selvittämisessä. Val- tioiden tulee pyrkiä täyttämään lippuvaltioiden pyynnöt.

6. Valtiot tutkivat minkä tahansa toisen valtion kirjalli- sesta pyynnöstä kaikki rikkomukset, joita niiden lippua käyttävien alusten väitetään tehneen. Jos lippuvaltiot toteavat, että väitetystä rikkomuksesta on riittävästi todisteita oikeudenkäyntiä varten, lippuvaltiot ryhtyvät viipymättä oikeudellisiin toimiin oman lainsäädäntönsä mukaisesti.

7. Lippuvaltiot ilmoittavat nopeasti toimista, joihin on ryhdytty, ja niiden lopputuloksesta pyynnön esittäneelle valtiolle sekä toimivaltaiselle kansainväliselle järjestölle. Tällaiset tiedot ovat kaikkien valtioiden käytettävissä.

8. Rangaistusten, joita valtioiden lainsäädännössä ja määräyksissä niiden lippua käyttäville aluksille määrä- tään, tulee olla riittävän ankaria, jotta ne ehkäisisivät rikkomuksia kaikkialla.

218 artikla

Satamavaltioiden täytäntöönpanotoimet

1. Kun alus on vapaaehtoisesti jonkin valtion satamassa tai sen rannikon edustalla sijaitsevassa ulkosatamassa, valtio voi ryhtyä tutkimuksiin ja, jos todisteet antavat aihetta, oikeudellisiin toimiin, kaikkien sellaisten päästö- jen johdosta, jotka ovat tapahtuneet kyseisestä aluksesta valtion sisäisten aluevesien, aluemeren tai talousvyöhyk- keen ulkopuolella ja jotka rikkovat sovellettavia toimival- taisessa kansainvälisessä järjestössä tai yleisessä diplo- maattikonferenssissa hyväksyttyjä kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä.

2. 1 kappaleen mukaisiin oikeudellisiin toimiin ei saa ryhtyä, milloin päästörikkomus on tapahtunut jonkin muun valtion sisäisillä aluevesillä, aluemerellä tai talous- vyöhykkeellä, paitsi jos tämä valtio, lippuvaltio, rikko- muksesta vahinkoa kärsinyt valtio tai valtio, jota uhkaa vahinko rikkomuksen vuoksi, sitä pyytää, tai jos rikko- mus on aiheuttanut tai todennäköisesti aiheuttaa pilaan- tumista oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtyvän valtion sisäisillä aluevesillä, aluemerellä tai talousvyöhykkeellä.

3. Kun alus on vapaaehtoisesti jonkin valtion satamassa tai sen rannikon edustalla sijaitsevassa ulkosatamassa, valtion tulee noudattaa mahdollisuuksien mukaan jokai- sen muun valtion esittämää pyyntöä tutkia 1 kappaleessa mainittu päästörikkomus, jonka epäillään tapahtuneen pyynnön esittäneen valtion sisäisillä aluevesillä, alueme- rellä tai talousvyöhykkeellä tai aiheuttaneen siellä vahin- koa tai vahingonvaaraa. Sen tulee mahdollisuuksien mukaan myös noudattaa lippuvaltion pyyntöä rikkomuk- sen tutkimiseksi siitä riippumatta, missä rikkomus on tapahtunut.

4. Pöytäkirjat tutkimuksesta, jonka satamavaltio on tämän artiklan mukaisesti tehnyt, toimitetaan lippuvalti- olle tai rantavaltiolle tämän pyynnöstä. Mikäli 7 osas- tossa ei toisin määrätä, voidaan oikeudelliset toimet, joihin satamavaltio on tutkimuksen johdosta ryhtynyt, keskeyttää rantavaltion pyynnöstä, jos rikkomus on tapahtunut sen sisäisillä aluevesillä, aluemerellä tai talous- vyöhykkeellä. Tällöin todisteet ja asian pöytäkirjat sekä satamavaltion viranomaisille annettu takuu tai muu raha- vakuus toimitetaan rantavaltiolle. Samalla oikeudelliset toimet satamavaltiossa raukeavat.

219 artikla

Alusten merikelpoisuuteen liittyvät toimet pilaantumisen välttämiseksi

Edellyttäen, että 7 osastosta ei muuta johdu, valtiot, jotka ovat pyynnöstä tai omasta aloitteestaan varmistu-

neet siitä, että niiden satamassa tai rannikon edustalla sijaitsevassa ulkosatamassa olevan aluksen merikelpoisuus ei vastaa sovellettavia kansainvälisiä sääntöjä ja säännök- siä ja että alus siten uhkaa vahingoittaa meriympäristöä, ryhtyvät mahdollisuuksiensa mukaan hallinnollisiin toi- miin, joilla estetään aluksen lähtö satamasta. Valtiot voivat sallia aluksen purjehtivan vain lähimmälle sopi- valle korjaustelakalle. Kun rikkomuksen aiheuttaneet puutteet on korjattu, aluksen on annettava heti jatkaa matkaansa.

220 artikla

Rantavaltioiden täytäntöönpanotoimet

1. Kun alus on vapaaehtoisesti valtion satamassa tai sen rannikon edustalla sijaitsevassa ulkosatamassa, valtio voi, edellyttäen, että 7 osastosta ei muuta johdu, ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin sellaisten kyseisen valtion aluemerellä tai talousvyöhykkeellä tapahtuneiden rikko- musten johdosta, jotka koskevat sen tämän yleissopimuk- sen mukaisesti hyväksymiä lakeja ja määräyksiä tai sovel- lettavia kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä, joiden tar- koituksena on alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäi- seminen, vähentäminen ja valvominen.

2. Kun on selviä perusteita epäillä, että valtion alueme- rellä purjehtiva alus on siellä ollessaan rikkonut valtion tämän yleissopimuksen mukaisesti hyväksymiä lakeja ja määräyksiä tai sovellettavia kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä, joiden tarkoituksena on alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen, vähentäminen ja valvomi- nen, valtio voi ottaen huomioon II osan 3 osaston asianomaisten määräysten soveltamisen tarkastaa aluksen rikkomuksen johdosta, ja jos todisteet antavat aihetta eikä 7 osaston määräyksistä muuta johdu, ryhtyä lainsää- däntönsä mukaisiin oikeudellisiin toimenpiteisiin, muun muassa pidättää aluksen.

3. Kun on selviä perusteita epäillä, että valtion talous- vyöhykkeellä tai aluemerellä purjehtiva alus on talousvyö- hykkeellä rikkonut sovellettavia kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä, joiden tarkoituksena on alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen, vähentäminen ja valvomi- nen, tai kyseisen valtion lakeja ja määräyksiä, jotka vastaavat ja toimeenpanevat näitä sääntöjä ja säännöksiä, valtio voi vaatia alukselta tietoja siitä, sen rekisteröintisa- tamasta, satamasta, jossa se on viimeksi käynyt, ja sata- masta, jonne se on seuraavaksi matkalla, sekä muita asiaankuuluvia tietoja, joiden avulla voidaan todeta, onko rikkomus tapahtunut.

4. Valtiot säätävät lakeja ja antavat määräyksiä sekä ryhtyvät muihin toimiin, jotta niiden lippua käyttävät alukset noudattaisivat 3 kappaleen tarkoittamia pyyntöjä tietojen saamiseksi.

5. Kun on selviä perusteita epäillä, että valtion talous- vyöhykkeellä tai aluemerellä purjehtiva alus on talousvyö- hykkeellä tehnyt 3 kappaleessa mainitun rikkomuksen, josta seuraa huomattavia päästöjä, jotka aiheuttavat mer- kittävää meriympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, valtio voi tarkastaa aluksen rikkomuksen johdosta, jos alus on kieltäytynyt antamasta tietoja tai jos sen antamat tiedot ovat selvästi ristiriidassa tosiasiallisen tilanteen kanssa ja jos olosuhteet antavat aihetta tarkastukseen.

6. Kun on selviä objektiivisia todisteita siitä, että valtion talousvyöhykkeellä tai aluemerellä purjehtiva alus on teh- nyt talousvyöhykkeellä 3 kappaleessa mainitun rikko- muksen, josta rantavaltion rantaviivalle tai tähän liitty- ville eduille tai sen aluemeren tai talousvyöhykkeen luon- nonvaroille aiheutuu huomattavaa vahinkoa tai sen vaa- raa, valtio voi, jos todisteet antavat aihetta eikä 7 osaston määräyksistä muuta johdu, ryhtyä lainsäädäntönsä mu- kaisiin oikeudellisiin toimenpiteisiin, muun muassa pidät- tää aluksen.

7. 6 kappaleen määräyksistä huolimatta rantavaltion tulee antaa aluksen jatkaa matkaa aina, kun joko toimi- valtaisessa kansainvälisessä järjestössä tai muuten on sovittu sopivista kyseistä rantavaltiota sitovista menette- lyistä, joilla varmistetaan takuun tai muun sopivan raha- vakuuden antamista koskevien vaatimusten täyttäminen.

8. 3, 4, 5, 6 ja 7 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös kansallisiin lakeihin ja määräyksiin, jotka on hyväksytty 211 artiklan 6 kappaleen mukaisesti.

221 artikla

Toimet merenkulkuonnettomuuksista johtuvan pilaantumisen ehkäisemiseksi

1. Mikään tämän osan määräys ei heikennä valtioiden oikeutta ryhtyä aluemeren ukopuolella tavanomaisen kansainvälisen oikeuden tai kansainvälisen sopimusoikeu- den mukaisesti todellista tai uhkaavaa vahinkoa vastaa- viin toimiin rantaviivansa tai siihin liittyvien etujensa, muun muassa kalastuksen, suojelemiseksi sellaiselta pilaantumiselta tai pilaantumisen uhalta, joka johtuu merenkulkuonnettomuudesta tai siihen liittyvästä toimin- nasta ja jonka voidaan aiheellisesti olettaa johtavan huo- mattaviin vahingollisiin seurauksiin.

2. Tässä artiklassa ’merenkulkuonnettomuus’ tarkoittaa alusten yhteentörmäystä, karilleajoa tai muuta sellaista

merenkulkuvahinkoa tai tapahtumaa aluksella tai sen ulkopuolella, joka aiheuttaa tai uhkaa välittömästi aiheuttaa alukselle tai lastille aineellista vahinkoa.

222 artikla

Ilmasta käsin ja ilman kautta tapahtuvaa pilaantumista koskeva täytäntöönpano

Valtiot panevat täysivaltaisuuteensa kuuluvassa ilmatilas- saan sekä niiden lippua käyttävien alusten tai niissä rekisteröityjen alusten tai ilma-alusten osalta täytäntöön 212 artiklan 1 kappaleen sekä muiden tämän yleissopi- muksen määräysten mukaisesti hyväksytyt lait ja mää- räykset. Ne säätävät lakeja ja antavat määräyksiä sekä ryhtyvät muihin tarpeellisiin toimiin sellaisten toimivaltai- sissa kansainvälisissä järjestöissä tai diplomaattikonfe- rensseissa hyväksyttyjen sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja säännösten toimeenpanemiseksi, joiden tar- koituksena on ilmasta käsin tai ilman kautta tapahtuvan meriympäristön pilaantumisen ehkäiseminen, vähentämi- nen ja valvominen. Valtiot noudattavat tällöin kaikkia asianomaisia ilmailuturvallisuutta koskevia kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä.

7 OSASTO

SUOJATOIMET

223 artikla

Oikeudenkäynnin helpottaminen

Valtiot ryhtyvät tämän osan mukaisesti vireille pantuihin oikeudenkäynteihin nähden toimiin, joilla helpotetaan todistajien kuulemista ja toisten valtioiden viranomaisten tai toimivaltaisen kansainvälisen järjestön esittämien todisteiden vastaanottamista. Valtiot helpottavat myös toimivaltaisen kansainvälisen järjestön, lippuvaltion ja kaikkien sellaisten valtioiden virallisten edustajien osallis- tumista oikeudenkäyntiin, jotka ovat kärsineet vahinkoa rikkomuksesta aiheutuneesta pilaantumisesta. Oikeuden- käyntiin osallistuvilla virallisilla edustajilla on kansallisten lakien ja määräysten tai kansainvälisen oikeuden mukai- set oikeudet ja velvollisuudet.

224 artikla

Täytäntöönpanovaltuudet

Vain viranomaiset tai sota-alukset, sotilasilma-alukset tai muut alukset tai ilma-alukset, joissa on selvät tunnukset, jotka osoittavat niiden olevan valtion palveluksessa, ja joilla on asianomaiset valtuudet, saavat tämän osan mukaisesti käyttää ulkomaisiin aluksiin kohdistuvia täy- täntöönpanovaltuuksia.

225 artikla

Velvollisuus välttää haittavaikutuksia täytäntöönpanovaltuuksien käytössä

Käyttäessään tämän yleissopimuksen mukaisesti vieraisiin aluksiin kohdistuvia täytäntöönpanovaltuuksiaan valtiot eivät saa vaarantaa merenkulun turvallisuutta tai muuten- kaan aiheuttaa alukselle vaaraa tai ohjata sitä vaaralliseen satamaan tai ankkuripaikkaan tai saattaa meriympäristöä kohtuuttomalle vaaralle alttiiksi.

226 artikla

Ulkomaisten alusten tutkiminen

1. a) Valtiot eivät saa viivyttää ulkomaista alusta kau- empaa kuin 216, 218 ja 220 artiklassa mainittujen tutkimusten tekeminen vaatii. Vieraan aluksen tar- kastaminen rajoitetaan sellaisten todistusten ja muiden asiakirjojen tarkastamiseen, joita yleisesti hyväksyttyjen kansainvälisten sääntöjen ja sään- nösten mukaan alukselta vaaditaan, tai aluksen muiden vastaavien asiakirjojen tarkastamiseen. Aluksen saa tarkastaa lähemmin vasta mainitun tutkimuksen jälkeen ja silloinkin vain, kun:

i) on selviä perusteita epäillä, että aluksen tai sen varusteiden kunto ei olennaisilta kohdin vastaa asiakirjojen tietoja;

ii) asiakirjojen tiedot eivät riitä vahvistamaan tai todentamaan epäiltyä rikkomusta; tai

iii) aluksessa ei ole voimassa olevia todistuksia tai asiakirjoja.

b) Jos tutkimuksesta ilmenee, että sovellettavia lakeja ja määräyksiä tai kansainvälisiä sääntöjä ja sään- nöksiä meriympäristön suojelemiseksi ja säilyttä- miseksi on rikottu, alus tulee viipymättä päästää vapaaksi kohtuullisina pidettävin ehdoin, esimer- kiksi edellyttämällä takuuta tai muuta soveliasta rahavakuuta.

c) Kun alus aiheuttaa meriympäristölle kohtuutonta vahingonvaaraa, sen vapauttaminen voidaan so- vellettavia alusten merikelpoisuutta koskevia kan- sainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä heikentämättä kieltää tai vapauttamisen ehdoksi voidaan asettaa, että se siirretään lähimmälle sopivalle korjaustela- kalle. Jos vapauttaminen on evätty tai tehty ehdol- liseksi, aluksen lippuvaltiolle on pikaisesti ilmoi- tettava asiasta, jolloin tämä voi pyytää vapautta- mista XV osan mukaisesti.

2. Valtioiden tulee yhteistyössä kehittää menettelytapoja merellä olevien alusten tarpeettoman tarkastuksen välttä- miseksi.

227 artikla

Ulkomaisten alusten syrjintäkielto

Valtiot eivät saa käyttäessään tämän osan mukaisia oikeuksiaan ja täyttäessään sen mukaisia velvollisuuksi- aan millään tavoin syrjiä minkään valtion aluksia.

228 artikla

Oikeudellisten toimien keskeyttäminen ja niihin ryhtymistä koskevat rajoitukset

1. Oikeudelliset toimet, joihin ryhdytään rangaistuksen määräämiseksi alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäi- semiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi tarkoitettujen sovellettavien lakien ja määräysten tai kansainvälisten sääntöjen ja säännösten rikkomisesta, johon ulkomainen alus on syyllistynyt toimiin ryhtyneen valtion aluemeren ulkopuolella, keskeytetään, jos lippuvaltio ryhtyy rangais- tuksen määräämiseksi vastaaviin oikeudellisiin toimiin kuuden kuukauden kuluessa ensiksi mainittuihin toimiin ryhtymisestä, paitsi jos on kysymys rantavaltiolle aiheutu- neesta suuresta vahingosta, tai jos lippuvaltio on toistu- vasti laiminlyönyt velvollisuutensa panna alustensa teke- miä rikkomuksia koskevat sovellettavat kansainväliset säännöt ja säännökset tehokkaasti täytäntöön. Kun lippu- valtio on pyytänyt, että oikeudelliset toimet keskeytetään tämän artiklan mukaisesti, se antaa aikanaan kaiken asiaa koskevan aineiston ja sen käsittelyä koskevat pöytä- kirjat oikeudelliseen menettelyyn aiemmin ryhtyneen val- tion käyttöön. Kun lippuvaltion käynnistämä oikeudelli- nen menettely on saatu päätökseen, keskeytetty menettely raukeaa. Oikeudellisesta menettelystä aiheutuneiden kulu- jen korvaamisen jälkeen rantavaltio palauttaa keskeyty- neen menettelyn johdosta annetun takuun tai muun raha- vakuuden.

2. Oikeudelliseen menettelyyn rangaistusten määräämi- seksi ulkomaisille aluksille ei saa ryhtyä, kun rikkomuk- sesta on kulunut kolme vuotta, eikä mikään valtio saa ryhtyä tällaiseen menettelyyn, jos toinen valtio on jo siihen 1 kappaleen määräykset huomioon ottaen ryhty- nyt.

3. Tämän artiklan määräykset eivät heikennä lippuval- tion oikeutta ryhtyä jonkin toisen valtion aloittamasta oikeudellisesta menettelystä huolimatta oman lainsäädän- tönsä mukaisiin toimiin, esimerkiksi oikeudenkäyntiin rangaistuksen määräämiseksi.

229 artikla

Siviilioikeudellisiin toimiin ryhtyminen

Mikään tässä yleissopimuksessa ei vaikuta siviilioikeudel- lisiin toimiin ryhtymiseen, kun kysymyksessä on meriym- päristön pilaantumisesta johtuva vahinko tai menetys.

230 artikla

Sakkorangaistukset ja syytetyn yleisesti tunnustettujen oikeuksien kunnioittaminen

1. Meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähen- tämiseksi ja valvomiseksi tarkoitettujen kansallisten lakien ja määräysten tai sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja säännösten rikkomisesta, johon ulkomaiset alukset ovat syyllistyneet aluemeren ulkopuolella, voidaan tuomita vain sakkorangaistuksiin.

2. Meriympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähen- tämiseksi ja valvomiseksi tarkoitettujen kansallisten lakien ja määräysten tai sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja säännösten rikkomisesta, johon ulkomaiset alukset ovat syyllistyneet aluemerellä, voidaan tuomita vain sakkorangaistuksiin, paitsi jos kysymyksessä on vakava ja tahallinen aluemerellä tapahtunut pilaaminen.

3. Oikeudenkäynnissä, joka koskee tällaisia rikkomuk- sia, joihin ulkomainen alus on syyllistynyt ja joista voi seurata rangaistus, on kunnioitettava syytetyn yleisesti tunnustettuja oikeuksia.

231 artikla

Ilmoitukset lippuvaltiolle ja muille asianomaisille valtioille

Valtiot ilmoittavat viipymättä lippuvaltiolle ja muille asianomaisille valtioille toimista, joihin ne ovat ryhtyneet ulkomaisia aluksia vastaan 6 osaston määräysten mukai- sesti, sekä toimittavat lippuvaltiolle kaikki viralliset selon- teot toimistaan. Näitä rantavaltion velvoitteita sovelle- taan kuitenkin aluemerellä tehtyihin rikkomuksiin vain sikäli kuin on kysymys oikeudenkäynnistä. Lippuvaltion diplomaattiedustajille tai konsulivirkamiehille ja mahdol- lisuuksien mukaan sen merenkulkuviranomaisille ilmoite- taan heti toimista, joihin ulkomaisia aluksia vastaan on ryhdytty 6 osaston määräysten mukaisesti.

232 artikla

Täytäntöönpanotoimista johtuva valtioiden vahingonkorvausvelvollisuus

Valtiot ovat korvausvelvollisia vahingosta tai menetyk- sestä, joka voidaan katsoa niiden aiheuttamaksi ja joka

johtuu 6 osaston määräyksiin pohjautuvista toimista, kun ne osoittautuvat laittomiksi tai menevät pitemmälle kuin saatujen tietojen perusteella on kohtuullisesti katsoen ollut tarpeellista. Valtiot huolehtivat siitä, että niiden tuomioistuimissa voidaan hakea korvausta tällaisesta vahingosta tai menetyksestä.

233 artikla

Kansainväliseen merenkulkuun käytettäviä salmia koskevat suojatoimet

Mitkään 5, 6 tai 7 osaston määräykset eivät vaikuta kansainväliseen merenkulkuun käytettäviä salmia koske- vaan oikeudelliseen järjestelyyn. Kuitenkin jos jokin muu kuin 10 osastossa mainittu ulkomainen alus on rikkonut 42 artiklan 1 kappaleen a ja b kohdassa mainittuja lakeja ja määräyksiä ja siten aiheuttanut tai uhannut aiheuttaa salmien meriympäristölle huomattavaa vahinkoa, salmiin rajautuvat valtiot voivat ryhtyä asianmukaisiin täytän- töönpanotoimiin. Tällöin ne noudattavat vastaavasti tämän osaston määräyksiä.

8 OSASTO

JÄÄPEITTEISET ALUEET

234 artikla

Jääpeitteiset alueet

Rantavaltioilla on oikeus laatia ja panna täytäntöön kaikkiin osapuoliin yhtäläisesti sovellettavia lakeja ja määräyksiä aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi talousvyö- hykkeen rajojen sisäpuolella olevilla jään peittämillä alu- eilla, joilla erityisen ankara ilmasto ja niitä suurimman osan vuotta peittävä jää aiheuttavat haittaa tai poikkeuk- sellista vaaraa merenkululle ja joilla meriympäristön pilaantuminen voisi johtaa siihen, että luonnon tasapaino häiriintyy huomattavasti tai järkkyy peruuttamattomasti. Laeissa ja määräyksissä tulee ottaa asianmukaisesti huo- mioon merenkulun tarpeet sekä meriympäristön suojele- minen ja säilyttäminen tarkimpien käytettävissä olevien tutkimustietojen perusteella.

9 OSASTO

VASTUU JA VAHINGONKORVAUSVELVOLLISUUS

235 artikla

Vastuu ja vahingonkorvausvelvollisuus

1. Valtiot ovat vastuussa meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevien kansainvälisten velvoitteidensa

täyttämisestä. Ne ovat vahingonkorvausvelvollisia kan- sainvälisen oikeuden mukaisesti.

2. Valtiot huolehtivat siitä, että niiden oikeusjärjestys tarjoaa mahdollisuuden pikaisen ja riittävän korvauksen tai muun hyvityksen saamiseen vahingosta, joka johtuu niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien luonnollisten henkilöi- den tai oikeushenkilöiden aiheuttamasta meriympäristön pilaantumisesta.

3. Varmistaakseen pikaisen ja riittävän korvauksen suo- rittamisen meriympäristön pilaantumisesta johtuvista va- hingoista valtiot toimivat yhteistyössä voimassa olevan kansainvälisen oikeuden soveltamiseksi sekä vastuuta ja vahingonkorvausvelvollisuutta koskevan kansainvälisen oikeuden kehittämiseksi sikäli kuin on kysymys vahinko- jen arvioimisesta ja korvaamisesta ja asiasta johtuvien riitojen ratkaisemisesta sekä, tarpeen mukaan, riittävien korvausten maksuperusteiden ja korvausten maksamista koskevien menettelyjen, esimerkiksi pakollisen vakuutuk- sen tai korvausrahaston, kehittämisestä.

10 OSASTO

TÄYSIVALTAINEN KOSKEMATTOMUUS

236 artikla

Täysivaltainen koskemattomuus

Tämän yleissopimuksen määräyksiä meriympäristön suo- jelusta ja säilyttämisestä ei sovelleta sota-aluksiin, apu- aluksiin tai muihinkaan valtion omistamiin tai käyttämiin aluksiin tai ilma-aluksiin, joita käytetään kyseisellä het- kellä muihin kuin valtion kaupallisiin tehtäviin. Jokaisen valtion tulee kuitenkin asianmukaisin toimin, jotka eivät heikennä sen omistamien tai käyttämien alusten tai ilma- alusten toimintaa tai toimintamahdollisuuksia, huolehtia siitä, että alukset ja ilma-alukset toimivat, siinä määrin kuin on kohtuullista ja tarkoituksenmukaista, tämän yleissopimuksen mukaisesti.

11 OSASTO

MUIDEN MERIYMPÄRISTÖN SUOJELEMISTA JA SÄILYTTÄMISTÄ KÄSITTELEVIEN YLEISSOPIMUSTEN SISÄLTÄMÄT VELVOITTEET

237 artikla

Muiden meriympäristön suojelemista ja säilyttämistä käsittelevien yleissopimusten sisältämät velvoitteet

1. Tämän osan määräykset eivät heikennä nimenomaisia velvoitteita, joita valtioilla on aiemmin tehtyjen erityisten

23.6.98

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti

L 179/65

FI

yleissopimusten ja muiden sopimusten perusteella ja jotka koskevat meriympäristön suojelua ja säilyttämistä, tai sopimuksia, joita saatetaan tehdä tämän yleissopimuksen yleisten periaatteiden edistämiseksi.

2. Nimenomaiset velvoitteet meriympäristön suojelmi- seksi ja säilyttämiseksi, joita valtioilla on erityisten yleis- sopimusten perusteella, tulee täyttää tämän yleissopimuk- sen yleisten periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti.

XIII OSA

MERITIETEELLINEN TUTKIMUS

1 OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

238 artikla

Oikeus meritieteelliseen tutkimukseen

Kaikilla valtioilla maantieteellisestä sijainnistaan riippu- matta sekä toimivaltaisilla kansainvälisillä järjestöillä on oikeus meritieteelliseen tutkimukseen ottaen huomioon tämän yleissopimuksen määräykset muiden valtioiden oikeuksista ja velvollisuuksista.

239 artikla

Meritieteellisen tutkimuksen edistäminen

Valtiot ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt edistävät ja helpottavat meritieteellistä tutkimusta ja sen kehittä- mistä tämän yleissopimuksen mukaisesti.

240 artikla

Meritieteellisessä tutkimuksessa noudatettavat yleiset periaatteet

Meritieteellisessä tutkimuksessa noudatetaan seuraavia periaatteita:

a) meritieteellistä tutkimusta tehdään vain rauhanomai- siin tarkoituksiin;

b) meritieteellisessä tutkimuksessa käytetään asianmukai- sia, tämän yleissopimuksen kanssa sopusoinnussa ole- via tieteellisiä menetelmiä;

c) meritieteellinen tutkimus ei saa aiheettomasti häiritä muuta tämän yleissopimuksen mukaista laillista mer- ten käyttöä, jonka yhteydessä tutkimuksen harjoitta- minen tulee puolestaan ottaa asianmukaisesti huomi- oon;

d) meritieteellisessä tutkimuksessa on noudatettava kaik- kia tämän yleissopimuksen mukaisesti hyväksyttyjä asiaan kuuluvia, muun muassa meriympäristön suoje- lemista ja säilyttämistä koskevia määräyksiä.

241 artikla

Meritieteellisen tutkimuksen riittämättömyys vaatimusten oikeudelliseksi perusteeksi

Meritieteellisen tutkimuksen harjoittamiseen ei voida vedota minkään jotain meriympäristön osaa tai sen luon- nonvaroja koskevan vaatimuksen oikeudellisena perus- teena.

2 OSASTO

KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

242 artikla

Kansainvälisen yhteistyön edistäminen

1. Valtiot ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt edistä- vät keskinäiseksi hyödykseen kansainvälistä yhteistyötä rauhanomaisiin tarkoituksiin tehtävässä meritieteellisessä tutkimuksessa. Tällöin niiden tulee toimia täysivaltaisuu- den ja lainkäyttövallan kunnioittamista koskevan periaat- teen mukaisesti.

2. Soveltaessaan tätä yleissopimuksen osaa valtion tulee asianmukaisesti antaa muille valtioille riittävä mahdolli- suus saada siltä tai sen avulla tietoja, joita tarvitaan ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle sekä meriympäris- tölle koituvien vaarojen ehkäisemiseksi ja valvomiseksi. Edellä sanottu ei kuitenkaan heikennä oikeuksia ja vel- vollisuuksia, joita valtioilla on tämän yleissopimuksen perusteella.

243 artikla

Suotuisien tutkimusolojen luominen

Valtiot ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt toimivat yhteistyössä tekemällä kahden- tai monenvälisiä sopimuk-

sia suotuisten olojen luomiseksi meriympäristössä tapah- tuvalle meritieteelliselle tutkimukselle ja meriympäristössä havaittavien ilmiöiden ja tapahtumien merkitystä ja nii- den välisiä suhteita tutkivien tiedemiesten pyrkimysten yhteen sovittamiseksi.

244 artikla

Tiedonlevitys

1. Valtiot ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt julkai- sevat ja levittävät tämän yleissopimuksen mukaisesti sopi- vien kanavien välityksellä tietoja tärkeimmistä tutkimus- ohjelmaehdotuksista ja niiden tavoitteista sekä meritie- teellisistä tutkimustuloksista.

2. Tätä varten valtiot edistävät aktiivisesti erikseen ja yhteistyössä muiden valtioiden ja toimivaltaisten kansain- välisten järjestöjen kanssa tutkimustietojen kulkua ja meritieteellistä tutkimusta koskevan tietämyksen siirtoa varsinkin kehitysmaihin sekä vahvistavat kehitysmaiden mahdollisuuksia omaan meritieteelliseen tutkimukseen muun muassa ohjelmilla, joilla näiden teknistieteelliselle henkilöstölle annetaan riittävä koulutus.

3 OSASTO

MERITIETEELLISEN TUTKIMUKSEN HARJOITTAMINEN JA EDISTÄMINEN

245 artikla

Meritieteellinen tutkimus aluemerellä

Rantavaltioilla on täysivaltaisuuttaan käyttäessään yksin- omainen oikeus säännellä ja tehdä meritieteellistä tutki- musta aluemerellä ja antaa lupa siihen. Aluemerellä saa tehdä meritieteellistä tutkimusta vain rantavaltion nimen- omaisella suostumuksella ja sen määräämillä ehdoilla.

246 artikla

Meritieteellinen tutkimus talousvyöhykkeellä ja mannerjalustalla

1. Rantavaltioilla on lainkäyttövaltaansa käyttäessään oikeus säännellä ja tehdä meritieteellistä tutkimusta talousvyöhykkeellään ja mannerjalustallaan ja antaa lupa

siihen tämän yleissopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti.

2. Talousvyöhykkeellä ja mannerjalustalla tehtävään me- ritieteelliseen tutkimukseen tarvitaan rantavaltion suostu- mus.

3. Rantavaltioiden tulee tavanomaisissa oloissa antaa muille valtioille tai toimivaltaisille kansainvälisille järjes- töille suostumuksensa meritieteellisiin tutkimushankkei- siin talousvyöhykkeellään tai mannerjalustallaan, kun nii- hin ryhdytään tämän yleissopimuksen mukaisesti vain rauhanomaisessa tarkoituksessa ja meriympäristöä koske- van tutkimustiedon lisäämiseksi koko ihmiskunnan hyö- dyksi. Tätä varten rantavaltiot antavat määräyksiä ja soveltavat menettelyjä, jotka takaavat, että suostumusta ei viivytetä tai evätä aiheettomasti.

4. Sovellettaessa 3 kappaletta on otettava huomioon, että tavanomaisista oloista voi olla kysymys silloinkin, kun rantavaltion ja tutkimusta tekevän valtion välillä ei ole diplomaattisia suhteita.

5. Rantavaltiot voivat kuitenkin harkintansa mukaan evätä suostumuksensa toisen valtion tai toimivaltaisen kansainvälisen järjestön meritieteelliseltä tutkimushank- keelta talousvyöhykkeellään tai mannerjalustallaan, jos hanke:

a) vaikuttaa suoraan elollisten tai elottomien luonnonva- rojen tutkimiseen tai hyödyntämiseen;

b) sisältää mannerjalustan porausta, räjähteiden käyttöä tai vahingollisten aineiden päästämistä meriympäris- töön;

c) sisältää 60 ja 80 artiklassa mainittujen tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien rakentamista tai käyttöä;

d) sisältää sellaisia 248 artiklan mukaisesti annettuja tietoja hankkeen luonteesta tai tavoitteista, jotka eivät pidä paikkaansa, tai jos tutkimusta harjoittavalla val- tiolla tai toimivaltaisella kansainvälisellä järjestöllä on aiemmista tutkimushankkeista jäänyt täyttämättä vel- voitteita rantavaltiota kohtaan.

6. Huolimatta 5 kappaleen määräyksistä rantavaltiot eivät saa käyttää harkintavaltaansa evätäkseen suostu- muksensa kyseisen kappaleen a kohdan perusteella, jos on kysymys meritieteellisistä tutkimushankkeista, joihin ryhdytään tämän osan määräysten mukaisesti mannerja- lustalla 200 meripeninkulmaa kauempana niistä perusvii- voista, joista aluemeren leveys mitataan, ja sellaisten erityisten alueiden ulkopuolella, jotka rantavaltiot voivat milloin hyvänsä julkisesti nimetä alueiksi, joita hyödynne-

tään tai yksityiskohtaisesti tutkitaan kyseisellä hetkellä tai aiotaan kohtuullisen ajan kuluessa hyödyntää tai tutkia. Rantavaltioiden tulee antaa alueiden nimeämisestä sekä tähän liittyvistä muutoksista riittävä ilmoitus, mutta nii- den ei tarvitse selvittää alueilla tapahtuvaa toimintaa yksityiskohtaisesti.

7. 6 kappaleen määräykset eivät heikennä 77 artiklassa määriteltyjä mannerjalustaa koskevia rantavaltioiden oi- keuksia.

8. Tämän artiklan tarkoittama meritieteellinen tutkimus ei saa perusteettomasti vaikeuttaa toimia, joihin rantaval- tiot ryhtyvät käyttäessään tämän yleissopimuksen mukai- sia täysivaltaisia oikeuksiaan ja lainkäyttövaltaansa.

247 artikla

Kansainvälisten järjestöjen tekemät tai niiden alaisuudessa tehtävät meritieteelliset tutkimushankkeet

Rantavaltion, joka on kansainvälisen järjestön jäsen tai jolla on järjestön kanssa kahdenvälinen sopimus ja jonka talousvyöhykkeellä tai mannerjalustalla järjestö haluaa tehdä tai teettää meritieteellistä tutkimusta, katsotaan antaneen luvan tutkimuksen tekemiseen sovittujen ehto- jen mukaisesti, jos se on hyväksynyt hankkeen yksityis- kohdat silloin, kun järjestö on päättänyt tutkimuksen tekemisestä, tai on halukas osallistumaan siihen eikä ole esittänyt vastalausettaan neljän kuukauden kuluessa siitä, kun järjestö on ilmoittanut sille hankkeesta.

248 artikla

Velvollisuus antaa rantavaltiolle tietoja

Valtiot ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt, jotka aikovat tehdä meritieteellistä tutkimusta rantavaltion talousvyöhykkeellä tai mannerjalustalla, ovat velvollisia antamaan viimeistään kuusi kuukautta ennen tutkimus- hankkeen alkua sille täydellisen selvityksen:

a) tutkimuksen luonteesta ja tavoitteista;

b) käytettävistä menetelmistä ja välineistä, mukaan luet- tuina alusten nimi, kantavuus, tyyppi ja luokka sekä selvitys tutkimuslaitteistosta;

c) tarkoista maantieteellisistä alueista, joilla tutkimus tehdään;

d) tutkimusalusten suunnitellusta saapumispäivästä ja lopullisesta lähtöpäivästä tai laitteiden asennus- ja purkamispäivästä;

e) tutkimuksen toimeenpanevan laitoksen, sen johtajan ja tutkimusta johtavan henkilön nimistä; sekä

f) siitä, missä määrin katsotaan, että rantavaltion tulisi voida osallistua tutkimukseen tai olla siinä edustet- tuna.

249 artikla

Velvollisuus noudattaa eräitä ehtoja

1. Ryhtyessään meritieteelliseen tutkimukseen rantaval- tion talousvyöhykkeellä tai mannerjalustalla valtiot ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt noudattavat seuraa- via ehtoja: ne

a) huolehtivat siitä, että rantavaltion halutessa ja milloin käytännössä mahdollista sillä on oikeus osallistua tutkimukseen tai olla edustettuna siinä varsinkin tut- kimusaluksilla ja muilla aluksilla tai tieteelliseen tutki- mukseen käytettävillä rakennelmilla, ilman että ranta- valtion tiedemiehille tarvitsee maksaa palkkiota tai että rantavaltion tarvitsee osallistua tutkimuksen kus- tannuksiin;

b) antavat rantavaltiolle pyynnöstä alustavia tutkimustie- toja mahdollisimman pian ja lopulliset tulokset ja johtopäätökset tutkimuksen päätyttyä;

c) sitoutuvat päästämään pyynnöstä rantavaltion tutus- tumaan kaikkiin meritieteellisestä tutkimushankkeesta saatuihin tutkimustietoihin ja -näytteisiin sekä samoin antamaan sille jäljennettävissä olevia tietoja ja sellaisia näytteitä, jotka voidaan jakaa osiin ilman, että niiden tieteellinen arvo kärsii;

d) antavat pyynnöstä rantavaltiolle arvioita tiedoista, näytteistä ja tutkimustuloksista tai auttavat sitä niiden arvioinnissa tai tulkinnassa;

e) huolehtivat siitä, että 2 kappaleen määräykset huomi- oon ottaen tutkimustulokset annetaan sopivien kan- sallisten tai kansainvälisten kanavien kautta mahdolli- simman pian kansainväliseen käyttöön;

f) ilmoittavat rantavaltiolle heti, jos tutkimusohjelma muuttuu huomattavasti;

g) jollei toisin ole sovittu, siirtävät tutkimukseen käyte- tyt rakennelmat tai laitteet pois heti tutkimuksen päätyttyä.

2. Tämä artikla ei heikennä rantavaltion laeillaan ja määräyksillään asettamia ehtoja, jotka koskevat sen har-

kintavaltaa myöntää tai evätä suostumuksensa 246 artik- lan 5 kappaleen mukaisesti. Tämä koskee muun muassa vaatimuksia etukäteen annettavasta lupauksesta sellaisen tutkimuksen tulosten saattamiseksi kansainväliseen käyt- töön, jolla on välitöntä merkitystä luonnonvarojen tutki- miselle ja hyödyntämiselle.

250 artikla

Meritieteellisiä tutkimushankkeita koskeva tiedonvälitys

Ellei toisin sovita, meritieteellisiä tutkimushankkeita kos- kevaan tiedonvälitykseen käytetään sopivia virallisia kanavia.

251 artikla

Yleiset periaatteet ja ohjeet

Valtiot pyrkivät toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen avulla edistämään sellaisten yleisten periaatteiden ja ohjei- den kehittämistä, jotka helpottavat meritieteellisen tutki- muksen luonteen ja vaikutusten toteamista.

252 artikla

Hiljainen suostumus

Valtiot tai toimivaltaiset kansainväliset järjestöt voivat ryhtyä meritieteelliseen tutkimushankkeeseen kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun rantavaltiolle on toimitettu 248 artiklan mukaiset tiedot, ellei rantavaltio ole neljän kuukauden kuluessa tietojen vastaanottamisesta ilmoitta- nut tutkimusta tekevälle valtiolle tai järjestölle, että:

a) se on evännyt suostumuksensa 246 artiklan määräys- ten perusteella; tai

b) valtion tai toimivaltaisen kansainvälisen järjestön antamat tiedot tutkimuksen luonteesta tai tavoitteista eivät vastaa ilmeisiä tosiasioita; tai

c) se tarvitsee lisätietoja 248 ja 249 artiklan mukaisten ehtojen ja tietojen johdosta; tai

d) valtiolta tai järjestöltä on jäänyt täyttämättä niiden aiempaa meritieteellistä tutkimusta koskevia, 249 ar- tiklan määräysten mukaisia velvoitteita.

253 artikla

Meritieteellisten tutkimusten keskeyttäminen tai lopettaminen

1. Rantavaltiolla on oikeus vaatia talousvyöhykkellään tai mannerjalustallaan käynnissä olevan meritieteellisen tutkimuksen keskeyttämistä, jos:

a) tutkimuksen teko ei vastaa niitä 248 artiklan mukai- sesti annettuja tietoja, joiden perusteella rantavaltio on antanut suostumuksensa; tai

b) tutkimusta tekevä valtio tai toimivaltainen kansainvä- linen järjestö ei noudata 249 artiklan määräyksiä niistä oikeuksista, joita rantavaltiolla on kyseiseen meritieteelliseen tutkimushankkeeseen nähden.

2. Rantavaltiolla on oikeus vaatia meritieteellisen tutki- muksen lopettamista, jos 248 artiklan määräyksien nou- dattamatta jättäminen merkitsee huomattavaa muutosta tutkimushankkeeseen tai -toimintaan.

3. Rantavaltio voi vaatia meritieteellisen tutkimuksen lopettamista myös, jos 1 kappaleen tarkoittamia puutteita ei korjata kohtuullisessa ajassa.

4. Rantavaltion ilmoitettua, että se on päättänyt mää- rätä tutkimuksen keskeytettäväksi tai lopetettavaksi, val- tioiden tai toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen, jotka ovat saaneet luvan meritieteelliseen tutkimukseen, tulee lopettaa tutkimus, jota rantavaltion ilmoitus kos- kee.

5. Rantavaltion tulee peruuttaa 1 kappaleen mukainen keskeyttämismääräys, ja meritieteellistä tutkimusta saa jatkaa heti, kun tutkimusta tekevä valtio tai toimivaltai- nen kansainvälinen järjestö on täyttänyt 248 ja 249 artiklan vaatimukset.

254 artikla

Rantavaltioiden naapureina sijaitsevien sisämaavaltioiden ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevien valtioiden oikeudet

1. Valtiot ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt, jotka ovat esittäneet rantavaltiolle suunnitelman 246 artiklan 3 kappaleen tarkoittaman meritieteellisen tutkimuksen teke- miseksi, tiedottavat siitä rantavaltion naapureina sijaitse- ville sisämaavaltioille ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa oleville valtioille ja ilmoittavat tästä rantavalti- olle.

2. Kun rantavaltio on suostunut ehdotetun tutkimuksen tekemiseen, tutkimukseen ryhtyvät valtiot ja toimivaltai- set kansainväliset järjestöt antavat 246 artiklan ja muiden tämän yleissopimuksen asianomaisten määräysten mukai- sesti kyseisen valtion naapureina sijaitseville sisämaavalti- oille ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa oleville valtioille niiden pyynnöstä, ja milloin tarkoituksenmu- kaista, 248 artiklan ja 249 artiklan 1 kappaleen f kohdan mukaisia tietoja.

3. Edellä mainituille naapureina sijaitseville sisämaavalti- oille ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa oleville valtioille tulee niiden pyynnöstä antaa tilaisuus mahdolli- suuksiensa mukaan osallistua ehdotettuun meritieteelli- seen tutkimukseen nimeämällä tähän tarkoitukseen sellai- sia päteviä asiantuntijoita, joita rantavaltio ei vastusta, ja toimimalla tällöin tämän yleissopimuksen määräyksiä noudattavien ehtojen mukaisesti, joista rantavaltio on sopinut meritieteellistä tutkimusta tekevän valtion tai asianomaisten toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa.

4. 1 kappaleessa mainitut valtiot ja toimivaltaiset kan- sainväliset järjestöt antavat edellä mainituille sisämaaval- tioille ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa oleville valtioille pyynnöstä 249 artiklan 1 kappaleen d kohdassa mainittuja tietoja ja apua, ottaen huomioon 249 artiklan 2 kappaleen määräykset.

255 artikla

Toimet meritieteellisen tutkimuksen helpottamiseksi ja tutkimusalusten avustamiseksi

Valtiot pyrkivät hyväksymään tarkoituksenmukaisia sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja, joilla edistetään ja helpotetaan niiden aluemeren ulkopuolella tämän yleis- sopimuksen mukaisesti tehtävää meritieteellistä tutki- musta sekä tarpeen mukaan helpotetaan niiden omien lakien ja määräysten rajoissa tämän osan asianomaisia määräyksiä noudattavien tutkimusalusten pääsyä niiden satamiin ja edistetään alusten avustamista.

256 artikla

Meritieteellinen tutkimus merenpohja-alueella

Kaikilla valtioilla niiden maantieteellisestä sijainnista riip- pumatta sekä toimivaltaisilla kansainvälisillä järjestöillä on oikeus tämän yleissopimuksen XI osan mukaisesti tehdä meritieteellistä tutkimusta merenpohja-alueella.

257 artikla

Meritieteellinen tutkimus talousvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevalla vesialueella

Kaikilla valtioilla maantieteellisestä sijainnistaan riippu- matta sekä toimivaltaisilla kansainvälisillä järjestöillä on

oikeus tehdä tämän yleissopimuksen mukaisesti meritie- teellistä tutkimusta talousvyöhykkeen rajojen ulkopuo- lella sijaitsevilla vesialueilla.

4 OSASTO

TIETEELLISEEN TUTKIMUKSEEN KÄYTETTÄVÄT RAKENNELMAT JA LAITTEET MERIYMPÄRISTÖSSÄ

258 artikla

Sijoittaminen ja käyttö

Tieteelliseen tutkimukseen käytettävien rakennelmien ja laitteiden sijoittamista johonkin meriympäristön osaan ja niiden käyttöä siellä koskevat samat ehdot kuin yleensä tieteellisen tutkimuksen tekemistä tämän yleissopimuksen mukaisesti kyseisessä meriympäristön osassa.

259 artikla

Oikeudellinen asema

Tässä osastossa mainituilla rakennelmilla tai laitteilla ei ole samaa asemaa kuin saarilla. Niillä ei ole omaa aluemerta eivätkä ne vaikuta aluemeren, talousvyöhyk- keen tai mannerjalustan rajojen määräytymiseen.

260 artikla

Suojavyöhykkeet

Tieteelliseen tutkimukseen käytettävien rakennelmien ym- pärille voidaan tämän yleissopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti perustaa kohtuullisen levyinen, enintään 500 metrin levyinen suojavyöhyke. Kaikkien valtioiden tulee huolehtia siitä, että niiden alukset kunni- oittavat suojavyöhykkeitä.

261 artikla

Velvollisuus olla haittaamatta merenkulkua laivareiteillä

Tieteelliseen tutkimukseen käytettävien rakennelmien tai laitteiden sijoittaminen tai käyttö ei saa haitata merenkul- kua vakiintuneilla kansainvälisillä laivareiteillä.

262 artikla

Tunnukset ja varomerkit

Tässä osastossa mainituissa rakennelmissa ja laitteissa tulee olla tunnukset, joista ilmenee rekisteröintivaltio tai kansainvälinen järjestö, jolle ne kuuluvat. Niissä tulee

FI

L 179/70 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 23.6.98

olla riittävät kansainvälisesti hyväksytyt varomerkit merenkulun ja ilmaliikenteen turvallisuudesta huolehtimi- seksi. Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon toimival- taisten kansainvälisten järjestöjen hyväksymät säännöt ja säännökset.

5 OSASTO

VASTUU JA VAHINGONKORVAUSVELVOLLISUUS

263 artikla

Vastuu ja vahingonkorvausvelvollisuus

1. Valtiot ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt ovat vastuussa siitä, että meritieteellisessä tutkimuksessa, jota ne tekevät tai teettävät, noudatetaan tätä yleissopimusta.

2. Valtiot ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt ovat vastuussa ja vahingonkorvausvelvollisia tämän yleissopi- muksen vastaisista toimista, jotka kohdistuvat muiden valtioiden tai niiden luonnollisten tai oikeushenkilöiden tai toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen tekemään tieteelliseen tutkimukseen. Niiden tulee korvata toimiensa aiheuttamat vahingot.

3. Valtiot ja toimivaltaiset kansainväliset järjestöt ovat vastuussa ja korvausvelvollisia 235 artiklan mukaisesti

vahingoista, jotka johtuvat niiden tekemän tai teettämän meritieteellisen tutkimuksen aiheuttamasta meriympäris- tön pilaantumisesta.

6 OSASTO

RIITOJEN RATKAISEMINEN JA VÄLIAIKAISET TOIMET

264 artikla

Riitojen ratkaiseminen

Tämän yleissopimuksen määräysten tulkinnasta tai sovel- tamisesta johtuvat riidat, jotka liittyvät meritieteelliseen tutkimukseen, ratkaistaan XV osan 2 ja 3 osaston mää- räysten mukaisesti.

265 artikla

Väliaikaiset toimet

Ennen kuin riita saadaan ratkaistuksi XV osan 2 ja 3 osaston määräysten mukaisesti, valtio tai toimivaltainen kansainvälinen järjestö, jolla on lupa meritieteelliseen tutkimukseen, ei saa sallia, että tutkimustoimet aloitetaan tai niitä jatketaan ilman asianomaisen rantavaltion nimenomaista lupaa.

XIV OSA

MERITEKNOLOGIAN KEHITTÄMINEN JA SIIRTÄMINEN

1 OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

266 artikla

Meriteknologian kehittämisen ja siirtämisen edistäminen

1. Valtiot edistävät yhteistyössä suoraan tai toimivaltais- ten kansainvälisten järjestöjen välityksellä mahdollisuuk- siensa mukaan meritieteen ja meriteknologian kehittä- mistä ja siirtämistä tasapuolisilla ja kohtuullisilla ehdoilla.

2. Valtiot edistävät kehitysmaiden yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen nopeuttamiseksi varsinkin sellais- ten kehitysmaiden, sisämaavaltiot ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevat valtiot mukaan luettuina, meritieteellisten ja meriteknologisten toimintamahdolli-

suuksien kehittämistä, jotka saattavat tarvita ja pyytävät alan teknistä apua meren luonnonvarojen tutkimuksessa, hyödyntämisessä, säilyttämisessä ja hoidossa, meriympä- ristön suojelussa ja säilyttämisessä, meritieteellisessä tut- kimuksessa ja muussa meriympäristössä tapahtuvassa toi- minnassa, joka on sopusoinnussa tämän yleissopimuksen kanssa.

3. Valtiot pyrkivät parantamaan meriteknologian siirron taloudellisia ja oikeudellisia edellytyksiä tasapuolisesti kaikkien asianosaisten eduksi.

267 artikla

Laillisten etujen suojeleminen

Edistäessään 266 artiklan mukaista yhteistyötä valtiot ottavat asianmukaisesti huomioon kaikki lailliset edut,

joihin sisältyvät muun muassa meriteknologian haltijoi- den, toimittajien ja vastaanottajien oikeudet ja velvolli- suudet.

268 artikla

Perustavoitteet

Valtiot edistävät suoraan tai toimivaltaisten kansainvälis- ten järjestöjen välityksellä:

a) meriteknisen tiedon hankintaa, arviointia ja levittä- mistä sekä helpottavat tällaisen tiedon saantia;

b) sopivan meriteknologian kehittämistä;

c) meriteknologian siirtämistä helpottavien teknisten perusrakenteiden kehittämistä;

d) inhimillisten voimavarojen kehittämistä kouluttamalla ja opettamalla kehitysmaiden ja varsinkin vähiten kehittyneiden valtioiden kansalaisia;

e) kaikilla tasoilla ja varsinkin eri alueilla, alueiden osissa tai kahdenvälisesti tapahtuvaa kansainvälistä yhteistyötä.

269 artikla

Toimet perustavoitteiden saavuttamiseksi

Saavuttaakseen 268 artiklassa mainitut perustavoitteet valtiot pyrkivät suoraan tai toimivaltaisten kansainvälis- ten järjestöjen välityksellä muun muassa:

a) laatimaan teknistä yhteistyötä koskevia ohjelmia, joilla kaikenlaista meriteknologiaa voidaan tehok- kaasti siirtää valtioihin, jotka saattavat tarvita alan teknistä apua ja pyytävät sitä; tällä tarkoitetaan var- sinkin kehitysmaihin kuuluvia sisämaavaltioita ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevia valti- oita, sekä muita kehitysmaita, jotka eivät ole kyenneet hankkimaan tai kehittämään itselleen omia teknologi- sia toimintaedellytyksiä meritieteen alalla ja meren luonnonvarojen tutkimuksessa ja hyödyntämisessä eivätkä kehittämään tällaisen teknologian perusraken- teita;

b) edistämään suotuisten edellytysten luomista sopimus- ten ja vastaavien järjestelyjen tekemiselle tasapuolisin ja kohtuullisin ehdoin;

c) pitämään tieteellisiä ja teknologiaa koskevia kokouk- sia, seminaareja ja symposiumeja etenkin meriteknolo- gian siirtoa koskevista periaatteista ja menetelmistä;

d) edistämään tiedemiesten sekä teknisten ja muiden asiantuntijoiden vaihtoa;

e) ryhtymään asiaan liittyviin hankkeisiin ja edistämään yhteisyrityksiä ja muita kahdenvälisen ja monenväli- sen yhteistyön muotoja.

2 OSASTO

KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

270 artikla

Kansainvälisen yhteistyön menetelmät

Kansainväliseen yhteistyöhön meriteknologian kehittämi- seksi ja siirtämiseksi ryhdytään siinä määrin kuin on mahdollista ja tarkoituksenmukaista jo olemassa olevien kahdenvälisten, alueellisten tai monenvälisten ohjelmien sekä myös laajennettujen ja uusien ohjelmien avulla. Tämän tarkoituksena on helpottaa meritieteellistä tutki- musta ja etenkin uusilla aloilla tapahtuvaa meriteknolo- gian siirtoa sekä edistää valtamerten tutkimukseen ja kehittämiseen soveltuvaa kansainvälistä rahoitusta.

271 artikla

Ohjeet, perusteet ja määräykset

Valtiot edistävät suoraan tai toimivaltaisten kansainvälis- ten järjestöjen välityksellä yleisesti hyväksyttyjen ohjei- den, perusteiden ja määräysten laatimista meriteknolo- gian siirrolle kahdenvälisellä pohjalla, kansainvälisten jär- jestöjen puitteissa tai muuten, ottaen erityisesti huomioon kehitysmaiden edut ja tarpeet.

272 artikla

Kansainvälisten ohjelmien koordinointi

Valtiot pyrkivät meriteknologian siirrossa huolehtimaan siitä, että toimivaltaiset kansainväliset järjestöt koordinoi- vat alueellisiin ja maailmanlaajuisiin ohjelmiin liittyvää samoin kuin muutakin toimintaansa ottaen huomioon kehitysmaiden ja varsinkin sisämaavaltioiden ja maantie- teellisesti epäedullisessa asemassa olevien valtioiden edut ja tarpeet.

273 artikla

Yhteistyö kansainvälisten järjestöjen ja merenpohjajärjestön kanssa

Valtiot toimivat aktiivisesti yhteistyössä toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen ja merenpohjajärjestön kanssa rohkaistakseen ja helpottaakseen merenpohja-alueella harjoitettavaan toimintaan liittyvän osaamisen sekä meri- teknologian siirtoa kehitysmaille, niiden kansalaisille ja merenpohjajärjestön yritykselle.

274 artikla

Merenpohjajärjestön tavoitteet

Ottaen huomioon kaikki lailliset edut, muun muassa teknologian haltijoiden, toimittajien ja vastaanottajien oikeudet ja velvollisuudet, merenpohjajärjestö huolehtii merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa koskevissa asioissa siitä, että:

a) kehitysmaihin kuuluvien rantavaltioiden, sisämaavalti- oiden ja epäedullisessa maantieteellisessä asemassa olevien valtioiden kansalaisia palkataan maantieteelli- sesti tasapuolisen jakauman pohjalta koulutettaviksi sen toimintaan tarvittavaan johto-, tutkimus- tai tek- niseen henkilöstöön;

b) tekniset asiakirjat käytettävistä laitteista, koneista, välineistä ja menetelmistä ovat kaikkien valtioiden ja varsinkin sellaisten kehitysmaiden käytettävissä, jotka saattavat tarvita alan teknistä apua ja pyytävät sitä;

c) se ryhtyy sopiviin toimiin, joilla helpotetaan sellaisten varsinkin kehitysmaiden mahdollisuuksia hankkia me- riteknologiaan liittyvää teknistä apua, jotka saattavat tarvita apua ja pyytävät sitä, sekä tällaisten valtioiden kansalaisten mahdollisuuksia hanakkia tarpeellisia tai- toja ja osaamista, esimerkiksi ammattikoulutusta;

d) etenkin kehitysmaat, jotka saattavat tarvita alan tek- nistä apua ja pyytävät sitä, saavat tässä yleissopimuk- sessa määrätyin rahoitusjärjestelyin apua tarpeellisten laitteiden, menetelmien ja laitoksien sekä muun tekni- sen tietouden hankkimisessa.

3 OSASTO

KANSALLISET JA ALUEELLISET MERITIETEEN JA

-TEKNOLOGIAN KESKUKSET

275 artikla

Kansallisten keskusten perustaminen

1. Valtiot edistävät suoraan tai toimivaltaisten kansain- välisten järjestöjen ja merenpohjajärjestön välityksellä kansallisten meritieteen ja -teknologian tutkimuskeskus- ten perustamista varsinkin kehitysmaihin kuuluviin ranta- valtioihin ja vahvistavat nykyisiä kansallisia keskuksia kehitysmaihin kuuluvien rantavaltioiden meritieteellisen tutkimuksen edistämiseksi ja parantamiseksi sekä sellais- ten kansallisten edellytysten kehittämiseksi, joiden poh- jalta ne voivat käyttää ja säilyttää merellisiä luonnonva- rojaan taloudelliseksi hyödykseen.

2. Valtioiden tulee riittävästi tukea toimivaltaisten kan- sainvälisten järjestöjen ja merenpohjajärjestön välityksellä kansallisten keskusten perustamista ja vahvistamista, jotta ne voisivat tarjota korkeampaa koulutusta ja tarpeellisia laitteita, taitoja ja tietoja sekä tekniikan asiantuntijoita valtioille, jotka saattavat tarvita tällaista apua ja pyytävät sitä.

276 artikla

Alueellisten keskusten perustaminen

1. Valtiot edistävät yhteistyössä toimivaltaisten kansain- välisten järjestöjen, merenpohjajärjestön ja kansallisten meritieteen ja -teknologian tutkimuslaitosten kanssa alu- eellisten meritieteen ja -teknologian tutkimuskeskusten perustamista etenkin kehitysmaihin näiden meritieteelli- sen tutkimuksen voimistamiseksi ja edistämiseksi ja meri- tekniikan siirtämisen kehittämiseksi.

2. Kaikki alueen valtiot tekevät yhteistyötä alueellisten keskusten kanssa niiden päämäärien tehokkaaksi toteut- tamiseksi.

277 artikla

Alueellisten keskusten tehtävät

Alueellisten keskusten tehtäviin kuuluvat muun muassa:

a) kaikentasoiset koulutusohjelmat, jotka koskevat meri- tieteellisen ja -teknologisen tutkimuksen eri aloja, var- sinkin meribiologiaa ja siihen liittyen muun muassa elollisten luonnonvarojen suojelua ja hoitoa, valtame- ritutkimusta, hydrografiaa, tekniikkaa, merenpohjan geologian tutkimusta ja louhinta- ja suolanpoistome- netelmiä;

b) hallinnolliset tutkimukset;

c) tutkimusohjelmat, jotka liittyvät meriympäristön suo- jeluun ja säilyttämiseen sekä pilaantumisen ehkäisemi- seen, vähentämiseen ja valvontaan;

d) alueellisten kokousten, seminaarien ja symposiumien järjestäminen;

e) meritieteellisten ja -teknologisten tietojen hankinta ja käsittely;

f) meritieteellisestä ja -teknologisesta tutkimuksesta saa- tujen tutkimustulosten levittäminen viivytyksettä ylei- sesti saatavilla olevissa julkaisuissa;

g) meriteknologian siirtoon sovellettavien kansallisten toimintaperiaatteiden julkistaminen ja eri maiden periaatteiden järjestelmällinen vertailu;

h) teknologian markkinointia sekä patenttisopimuksia ja muita patenttijärjestelyjä koskevien tietojen kokoami- nen ja systematisointi;

i) tekninen yhteistyö alueen muiden valtioiden kanssa.

4 OSASTO

KANSAINVÄLISTEN JÄRJESTÖJEN VÄLINEN YHTEISTYÖ

278 artikla

Kansainvälisten järjestöjen välinen yhteistyö

Tässä osassa ja XIII osassa mainitut toimivaltaiset kan- sainväliset järjestöt ryhtyvät joko suoraan tai kiinteässä yhteistyössä toistensa kanssa kaikkiin tarkoituksenmukai- siin toimiin, jotta niille tässä osassa määrätyt tehtävät ja velvollisuudet tulevat tehokkaasti täytetyiksi.

XV OSA

RIITOJEN RATKAISEMINEN

1 OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

279 artikla

Velvollisuus ratkaista riidat rauhanomaisesti

Sopimusvaltiot ratkaisevat tämän yleissopimuksen tulkin- nasta tai soveltamisesta syntyvät riidat rauhanomaisesti Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 2 artiklan 3 kappaleen mukaisesti ja pyrkivät tässä tarkoituksessa ratkaisuun peruskirjan 33 artiklan 1 kappaleessa maini- tuin keinoin.

280 artikla

Riitojen ratkaiseminen osapuolten valitsemin rauhanomaisin keinoin

Mikään tämän osan määräys ei heikennä sopimusvaltioi- den oikeutta milloin hyvänsä sopia niiden välille tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvän riidan ratkaisemisesta valitsemallaan rauhanomaisella kei- nolla.

281 artikla

Menettely silloin kun osapuolet eivät ole onnistuneet ratkaisemaan riitaa

1. Jos sopimusvaltiot, jotka ovat tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyneen riidan osapuolia, ovat sopineet pyrkivänsä riidan ratkaisemiseen valitsemal- laan rauhanomaisella keinolla, sovelletaan tässä osassa määrättyjä menettelyjä vain silloin, kun ratkaisuun ei ole

kyseisellä keinolla päästy eikä osapuolten sopimus estä muuta menettelyä.

2. Jos riidan osapuolet ovat myös sopineet määräajasta,

1 kappaleen määräyksiä voidaan soveltaa vasta tämän päätyttyä.

282 artikla

Yleisten, alueellisten tai kahdenvälisten sopimusten mukaiset velvoitteet

Jos sopimusvaltiot, jotka ovat tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyneen riidan osapuolia, ovat sopineet yleisellä, alueellisella tai kahdenvälisellä sopimuksella tai muuten, että tällainen riita annetaan riidan jonkin osapuolen pyynnöstä ratkaistavaksi menet- telyllä, josta seuraa sitova päätös, sovelletaan tätä menet- telyä tässä osassa määrättyjen menettelyjen sijasta, ellei- vät riidan osapuolet toisin sovi.

283 artikla

Velvollisuus vaihtaa näkemyksiä

1. Kun sopimusvaltioiden välille syntyy riita tämän yleis- sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, riidan osapuo- let ryhtyvät pikaisesti vaihtamaan näkemyksiä riidan rat- kaisemisesta neuvotteluilla tai muilla rauhanomaisilla kei- noilla.

2. Osapuolet ryhtyvät pikaisesti vaihtamaan näkemyksiä myös silloin, kun ratkaisumenettely on päättynyt ilman,

että ratkaisuun on päästy, tai kun ratkaisuun on päästy, mutta sen täytäntöönpanemiseksi tarvitaan neuvotteluja.

284 artikla

Sovittelu

1. Sopimusvaltio, joka on tämän yleissopimuksen tulkin- nasta tai soveltamisesta syntyneen riidan osapuolena, voi esittää toisille osapuolille, että riita annettaisiin selvitettä- väksi V liitteen 1 osaston mukaisessa tai muussa sovitte- lumenettelyssä.

2. Jos pyyntöön suostutaan ja osapuolet sopivat käytet- tävästä sovittelumenettelystä, osapuoli voi antaa riidan ratkaistavaksi tällä tavoin.

3. Jos pyyntöön ei suostuta tai osapuolet eivät pysty sopimaan menettelystä, sovittelu katsotaan päättyneeksi.

4. Kun riita on annettu ratkaistavaksi sovittelemalla, sovittelu voidaan päättää vain sovitun sovittelumenettelyn mukaisesti, jolleivät osapuolet toisin sovi.

285 artikla

Tämän osaston määräysten soveltaminen XI osan mukaisesti ratkaistavaksi annettuihin riitoihin

Tämän osaston määräyksiä sovelletaan kaikkiin riitoihin, jotka XI osan 5 osaston määräysten mukaisesti on rat- kaistava tässä osassa määrätyllä menettelyllä. Jos jokin muu toimija kuin sopimusvaltio on riidan osapuolena, sovelletaan riitaan vastaavasti tämän osaston määräyk- siä.

2 OSASTO

SITOVIIN PÄÄTÖKSIIN JOHTAVAT PAKOLLISET MENETTELYT

286 artikla

Tämän osaston mukaisten menettelyjen soveltaminen

Ellei ratkaisuun ole päästy 1 osastossa mainituin menette- lyin, tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntynyt riita annetaan, jollei 3 osaston määräyksistä muuta johdu, riidan osapuolen pyynnöstä tämän osaston määräysten perusteella tuomiovaltaa käyttävän tuomiois- tuimen ratkaistavaksi.

287 artikla

Menettelyn valinta

1. Valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen tai milloin hyvänsä myöhemmin vapaasti valita kirjallisella ilmoituksella yhden tai useamman seuraavista keinoista tämän yleisso- pimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvän riidan ratkaisemiseksi:

a) VI liitteen mukaisesti perustettu Kansainvälinen meri- oikeustuomioistuin;

b) Kansainvälinen tuomioistuin;

c) VII liitteen mukaisesti perustettu välitystuomioistuin;

d) VIII liitteen mukainen erityinen välitystuomioistuin, joka on perustettu käsittelemään yhtä tai useampaa liitteessä määrättyä riitaryhmää.

2. 1 kappaleen mukaisesti tehty ilmoitus ei vaikuta sopi- musvaltion velvollisuuteen hyväksyä Kansainvälisen meri- oikeustuomioistuimen merenpohjariitoja käsittelevän ja- oston toimivaltaa XI osan 5 osastossa määrätyssä laajuu- dessa ja siinä määrätyllä tavalla, eikä tämä velvollisuus vaikuta kyseiseen ilmoitukseen.

3. Sopimusvaltion, joka on sellaisen riidan osapuolena, johon soveltuvaa voimassa olevaa ilmoitusta se ei ole tehnyt, katsotaan hyväksyneen VII liitteen mukaisen väli- tysoikeudellisen menettelyn.

4. Jos riidan osapuolet ovat hyväksyneet riidan ratkaise- miseksi saman menettelyn, riita voidaan antaa ratkaista- vaksi vain tässä menettelyssä, paitsi jos osapuolet toisin sopivat.

5. Jos riidan osapuolet eivät ole hyväksyneet riidan ratkaisemiseksi samaa menettelyä, riita voidaan antaa ratkaistavaksi vain VII liitteen mukaisessa välitysoikeu- dellisessa menettelyssä, paitsi jos osapuolet toisin sopi- vat.

6. 1 kappaleen mukaisesti tehty ilmoitus pysyy voi- massa, kunnes sen peruuttamista koskevan ilmoituksen tallettamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan on kulunut kolme kuukautta.

7. Uusi ilmoitus, ilmoituksen peruutus tai ilmoituksen voimassaolon päättyminen eivät vaikuta mitenkään tämän artiklan mukaista tuomiovaltaa käyttävässä tuo- mioistuimessa käsiteltävänä olevaan asiaan, paitsi jos osapuolet toisin sopivat.

8. Tässä artiklassa mainitut ilmoitukset ja peruutukset talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa niistä jäljennökset sopimusvalti- oille.

288 artikla

Toimivalta

1. 287 artiklassa mainitulla tuomioistuimella on toimi- valta kaikissa tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvissä riidoissa, jotka on tämän osan määräysten mukaisesti annettu sen ratkaistavaksi.

2. 287 artiklassa mainitulla tuomioistuimella on toimi- valta myös tämän yleissopimuksen tarkoitusperiin liitty- vien sopimusten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvissä riidoissa, jotka on tällaisen sopimuksen mukaisesti annettu sen ratkaistaviksi.

3. VI liitteen mukaisesti perustetulla Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen merenpohjariitoja käsittele- vällä jaostolla ja muilla XI osan 5 osastossa mainituilla jaostoilla tai välitystuomioistuimilla on toimivalta asi- oissa, jotka on asianmukaisesti annettu niiden ratkaista- viksi.

4. Jos tuomioistuimen toimivallasta syntyy riitaa, asian ratkaisee tuomioistuin itse.

289 artikla

Asiantuntijat

Tämän osaston mukaista toimivaltaa käyttävä tuomiois- tuin voi tieteellisiä tai teknisiä asioita koskevissa riidoissa jonkin osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan valita osapuolten kanssa neuvoteltuaan vähintään kaksi tieteellistä tai teknistä asiantuntijaa mieluiten VIII liitteen 2 artiklan mukaisesti laaditusta luettelosta osallistumaan asian käsittelyyn tuomioistuimessa ilman äänioikeutta.

290 artikla

Väliaikaiset toimet

1. Jos riita on asianmukaisesti annettu ratkaistavaksi tuomioistuimelle, joka katsoo, että lähtökohtaisesti se on tämän osan tai XI osan 5 osaston mukaisesti tuomioval- tainen, tuomioistuin voi määrätä tilanteeseen sopiviksi katsomiaan väliaikaisia toimia riidan osapuolten oikeuk- sien turvaamiseksi tai vakavien meriympäristöön kohdis- tuvien vahinkojen ehkäisemiseksi ennen lopullista pää- töstä.

2. Väliaikaisia toimia voidaan muuttaa tai ne voidaan lopettaa heti, kun tilanne, jossa ne on katsottu aiheelli- siksi, on muuttunut tai päättynyt.

3. Väliaikaisia toimia voidaan määrätä, muuttaa tai lopettaa tämän artiklan mukaisesti vain riidan osapuolen

pyynnöstä sen jälkeen, kun osapuolet ovat saaneet tilai- suuden tulla asiassa kuulluiksi.

4. Tuomioistuin ilmoittaa heti väliaikaisten toimien määräämisestä, muuttamisesta tai lopettamisesta riidan osapuolille ja sellaisille muille sopimusvaltioille, joita se katsoo asian koskevan.

5. Kunnes sellainen välitystuomioistuin perustetaan, jonka ratkaistavaksi riita tämän osaston mukaisesti on annettu, voi osapuolten sopima tuomioistuin tai, jos siitä ei sovita kahden viikon kuluessa väliaikaisia toimia kos- kevan pyynnön esittämisestä, Kansainvälinen merioikeus- tuomioistuin tai merenpohja-alueella harjoitettavaa toi- mintaa koskevissa asioissa merioikeustuomioistuimen me- renpohjariitoja käsittelevä jaosto määrätä väliaikaisia toi- mia, muuttaa niitä tai lopettaa ne tämän artiklan mukai- sesti, jos se katsoo, että perustettava tuomioistuin olisi lähtökohtaisesti tuomiovaltainen ja että asian kiireellisyys näin vaatii. Kun tuomioistuin, jonka ratkaistavaksi riita on annettu, on perustettu, se voi muuttaa väliaikaisia toimia tai lopettaa tai vahvistaa ne 1−4 kappaleen mukai- sesti.

6. Riidan osapuolten tulee viipymättä noudattaa kaikkia tämän artiklan mukaisesti määrättyjä väliaikaisia toimia.

291 artikla

Oikeus ratkaisumenettelyjen käyttöön

1. Kaikki tässä osassa mainitut riitojenratkaisumenette- lyt ovat sopimusvaltioiden käytettävissä.

2. Tässä osassa mainitut riitojen ratkaisumenettelyt ovat muiden toimijoiden kuin sopimusvaltioiden käytettävissä vain siten kuin tässä yleissopimuksessa erikseen määrä- tään.

292 artikla

Alusten ja miehistön pikainen vapauttaminen

1. Jos sopimusvaltion viranomaiset ovat pidättäneet aluksen, joka käyttää jonkin toisen sopimusvaltion lip- pua, ja väitetään, että pidättävä valtio ei ole noudattanut tämän yleissopimuksen määräyksiä aluksen tai sen mie- histön vapauttamiseksi pikaisesti määräämällä kohtuulli- sen vakuuden tai muun rahatakuun, kysymys vapauttami- sesta voidaan antaa osapuolten sopiman tuomioistuimen ratkaistavaksi, tai jos tästä ei sovita 10 päivän kuluessa pidätyksestä, tuomioistuimelle, jonka pidättävä valtio on 287 artiklan mukaisesti hyväksynyt, tai Kansainväliselle

merioikeustuomioistuimelle, paitsi jos osapuolet toisin sopivat.

2. Vapauttamista voidaan hakea vain aluksen lippuval- tion toimesta tai sen puolesta.

3. Tuomioistuin käsittelee vapauttamishakemuksen vii- vytyksettä ja käsittelee vain kysymystä vapauttamisesta ilman, että tämä vaikuttaa alusta, sen omistajaa tai sen miehistöä vastaan asianomaisessa kansallisessa elimessä käsiteltävänä olevan jutun sisältöön. Pidättävän valtion viranomaisilla säilyy toimivalta vapauttaa alus tai sen miehistö milloin hyvänsä.

4. Kun tuomioistuimen määräämä vakuus tai muu raha- takuu on maksettu, tulee pidättävän valtion viipymättä noudattaa tuomioistuimen päätöstä aluksen tai sen mie- histön vapauttamisesta.

293 artikla

Sovellettava laki

1. Tämän osaston mukaista toimivaltaa käyttävä tuo- mioistuin soveltaa tätä yleissopimusta ja muita kansain- välisen oikeuden säännöksiä, jotka eivät ole ristiriidassa yleissopimuksen kanssa.

2. 1 kappale ei vaikuta tämän osaston mukaista toimi- valtaa käyttävän tuomioistuimen valtuuteen ratkaista juttu ex aequo et boxx, jos osapuolet niin sopivat.

294 artikla

Alustava käsittely

1. 287 artiklassa määrätty tuomioistuin, jolle on esitetty 297 artiklassa mainittua riitaa koskeva hakemus, ratkai- see jonkin osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, onko kanteessa kysymys oikeuskeinojen väärinkäytöstä vai onko kanne lähtökohtaisesti aiheellinen. Jos tuomiois- tuin katsoo, että kanteessa on kysymys oikeuskeinojen väärinkäytöstä tai että kanne on lähtökohtaisesti aihee- ton, se ei ryhdy käsittelemään asiaa.

2. Saatuaan hakemuksen tuomioistuin ilmoittaa siitä heti muille osapuolille ja asettaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa ne voivat pyytää tuomioistuinta tekemään 1 kappaleen mukaisen ratkaisun.

3. Tämä artikla ei vaikuta riidan minkään osapuolen oikeuteen esittää alustavia vastaväitteitä asianomaisten menettelytapasääntöjen mukaisesti.

295 artikla

Kotimaisten oikeuskeinojen loppuun käyttäminen

Sopimusvaltioiden välille tämän yleissopimuksen tulkin- nasta tai soveltamisesta syntynyt riita voidaan antaa ratkaistavaksi tässä osastossa määrätyllä menettelyllä vasta, kun kotimaiset oikeuskeinot on käytetty loppuun, jos kansainvälinen oikeus sitä edellyttää.

296 artikla

Päätösten lopullisuus ja sitovuus

1. Tämän osaston mukaista toimivaltaa käyttävän tuo- mioistuimen päätös on lopullinen, ja kaikkien riidan osapuolten tulee noudattaa sitä.

2. Päätös sitoo vain riidan osapuolia ja vain kyseisen riidan osalta.

3 OSASTO

2 OSASTON SOVELTAMISTA KOSKEVAT RAJOITUKSET JA POIKKEUKSET

297 artikla

2 osaston soveltamista koskevat rajoitukset

1. Tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyneisiin riitoihin, jotka koskevat tämän yleissopimuk- sen mukaisia täysivaltaisia oikeuksiaan tai lainkäyttöval- taansa käyttävää rantavaltiota, sovelletaan 2 osaston mukaisia menettelyjä seuraavissa tapauksissa:

a) kun rantavaltion väitetään rikkoneen tämän yleissopi- muksen määräyksiä vapauksista ja oikeuksista, jotka koskevat merenkulkua, ylilentoa ja merenalaisten kaa- peleiden ja putkistojen laskemista, tai määräyksiä 58 artiklassa mainitusta muusta kansainvälisen oikeuden mukaisesta merten käytöstä;

b) kun valtion väitetään edellä mainittuja vapauksia, oikeuksia tai toimintaa harjoittaessaan rikkoneen tätä yleissopimusta tai lakeja tai määräyksiä, jotka ranta- valtio on tämän yleissopimuksen mukaisesti antanut, tai muita kansainvälisoikeudellisia säännöksiä, jotka eivät ole ristiriidassa tämän yleissopimuksen kanssa; tai

c) kun rantavaltion väitetään rikkoneen erikseen osoitet- tuja kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä meriympä- ristön suojelusta ja säilyttämisestä, joita sovelletaan rantavaltioon ja jotka on hyväksytty tässä yleissopi- muksessa tai toimivaltaisen kansainvälisen järjestön tai diplomaattikonferenssin välityksellä tämän yleisso- pimuksen mukaisesti.

2. a) Tämän yleissopimuksen määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvät riidat, jotka koskevat meritieteellistä tutkimusta, ratkaistaan 2 osaston mukaisesti. Rantavaltio ei kuitenkaan ole velvolli- nen suostumaan tällaiseen ratkaisutapaan, jos riita johtuu:

i) siitä, että rantavaltio on käyttänyt oikeuttaan tai harkintavaltaansa 246 artiklan mukaisesti; tai;

ii) rantavaltion päätöksestä määrätä tutkimus keskeytettäväksi tai lopetettavaksi 253 artiklan mukaisesti.

b) Riita, joka johtuu tutkijavaltion esittämästä väit- teestä, jonka mukaan rantavaltio ei jonkin tutki- muksen osalta ole käyttänyt 246 ja 253 artiklan mukaisia oikeuksiaan tämän yleissopimuksen edel- lyttämällä tavalla, annetaan jommankumman osapuolen pyynnöstä ratkaistavaksi V liitteen 2 osastossa määrätyssä sovittelumenettelyssä edellyt- täen, että sovittelukomissio ei saa asettaa kyseen- alaiseksi sitä, että rantavalio käyttää harkintaansa

246 artiklan 6 kappaleessa erikseen mainittujen alueiden nimeämiseksi tai 246 artiklan 5 kappa- leen mukaisen suostumuksensa eväämiseksi.

3. a) Tämän yleissopimuksen määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvät riidat, jotka koskevat kalastusta, ratkaistaan 2 osaston mukaisesti. Ran- tavaltio ei ole kuitenkaan velvollinen suostumaan tällaiseen ratkaisumenettelyyn, jos riita koskee sen täysivaltaisia oikeuksia talousvyöhykkeen elollisiin luonnonvaroihin tai näiden oikeuksien käyttä- mistä, esimerkiksi rantavaltion harkintavaltaa suu- rimman sallitun saaliin määräämiseksi, rantaval- tion pyyntimahdollisuuksia, ylijäämän jakamista muille valtioille ja kalavarojen säilyttämistä ja hoi- toa säänteleviin lakeihin ja määräyksiin sisältyviä ehtoja.

b) Jos tämän osan 1 osaston mukaisilla keinoilla ei ole päästy ratkaisuun, riita annetaan V liitteen 2 osaston mukaiseen sovittelumenettelyyn riidan jonkin osapuolen sitä pyytäessä, kun on väitetty, että:

i) rantavaltio on selvästi laiminlyönyt velvolli- suutensa huolehtia asianmukaisilla säilyttä- mis- ja hoitotoimilla siitä, että talousvyöhyk- keen elävien luonnonvarojen säilyminen ei vakavasti vaarannu;

ii) rantavaltio on perusteettomasti kieltäytynyt määrittämästä jonkin toisen valtion pyyn- nöstä sellaisia elollisten luonnonvarojen kan- toja koskevaa suurinta sallittua saalista ja omia mahdollisuuksiaan pyytää niitä kantoja, joita kyseinen valtio olisi kiinnostunut pyytä- mään; tai

iii) rantavaltio on perusteettomasti kieltäytynyt jakamasta 62, 69 ja 70 artiklan perusteella ja tämän yleissopimuksen sallimin ehdoin mille- kään valtiolle toteamaansa ylijäämää tai osaa siitä.

c) Sovittelukomissio ei saa milloinkaan korvata ran- tavaltion harkintavaltaa omallaan.

d) Sovittelukomission raportti toimitetaan asianomai- sille kansainvälisille järjestöille.

e) Elleivät sopimusvaltiot toisin sovi, ne sisällyttävät

69 ja 70 artiklan mukaisiin sopimuksiin lausek- keen toimista, joihin ne ryhtyvät sopimuksen tul- kitsemisesta ja soveltamisesta johtuvien erimieli- syyksien ehkäisemiseksi, sekä siitä, miten niiden tulisi menetellä, jos erimielisyyttä silti syntyy.

298 artikla

Valinnaiset poikkeukset 2 osaston soveltamisesta

1. Valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen tai milloin tahansa sen jälkeen ilmoittaa kirjallisesti ilman, että tämä vaikut- taisi sen 1 osaston mukaisiin velvollisuuksiin, että se ei hyväksy yhtä tai useampaa 2 osastossa määrätyistä menettelyistä yhteen tai useampaan seuraavista ryhmistä kuuluvan riidan ratkaisemiseksi:

a) i) 15, 74 ja 83 artiklan tulkinnasta tai soveltami- sesta syntyvät riidat, jotka koskevat merirajan määrittämistä tai historiallisia lahtia tai vaati- muksia, edellyttäen, että kun riita syntyy tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen eivätkä osapuolet ole neuvottelemalla päässeet kohtuulli- sessa ajassa sopimukseen, ilmoituksen tehnyt val- tio suostuu siihen, että asia annetaan V liitteen 2 osaston mukaiseen sovittelumenettelyyn; edelly- tyksenä on lisäksi, että sovittelun ulkopuolelle jätetään riita, johon väistämättä samalla liittyy sellaisen ratkaisemattoman riidan käsittely, jossa on kysymys mantereeseen tai saaren maa-aluee- seen kohdistuvasta täysivaltaisuudesta tai muista oikeuksista;

ii) kun sovittelukomissio on esittänyt raporttinsa, josta tulee ilmetä sen perustelut, osapuolet neu- vottelevat raportin pohjalta sopimukseen pääse- miseksi; jos neuvottelut eivät johda sopimukseen, osapuolet antavat asian yhteisestä suostumuk-

sesta ratkaistavaksi jollakin 2 osastossa määrä- tyllä menettelyllä, jolleivät ne toisin sovi;

iii) tämä kohta ei koske merirajasta syntynyttä rii- taa, joka on osapuolten välisellä sopimuksella ratkaistu lopullisesti tai joka aiotaan ratkaista osapuolia sitovalla kahden- tai monenvälisellä sopimuksella;

b) sotilaallisesta, muun muassa ei-kaupallista toimintaa harjoittavien valtion alusten ja ilma-alusten toimin- nasta syntyneet riidat ja sellaisia täytäntöönpanotoi- mia koskevat riidat, jotka liittyvät 297 artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaisesti tuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle jäävien täysivaltaisten oikeuksien tai lain- käyttövallan harjoittamiseen;

c) riidat, joissa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuus- neuvosto toimii Yhdistyneiden Kansakuntien perus- kirjan sille määräämien tehtävien mukaisesti, paitsi jos turvallisuusneuvosto päättää poistaa asian esitys- listaltaan tai kehottaa osapuolia sopimaan riidan tässä yleissopimuksessa määrätyllä tavalla.

2. Sopimusvaltio, joka on tehnyt 1 kappaleen mukaisen ilmoituksen, voi milloin tahansa peruuttaa ilmoituksensa tai suostua antamaan tämän yleissopimuksen mukaisten menettelyjen ulkopuolelle ilmoituksellaan jättämänsä rii- dan ratkaistavaksi siinä määrätyllä menettelyllä.

3. Sopimusvaltiolla, joka on tehnyt 1 kappaleen mukai- sen ilmoituksen, ei ole oikeutta osoittaa ratkaisumenette- lyjen ulkopuolelle jätettyyn ryhmään kuuluvaa riitaa rat- kaistavaksi tässä yleissopimuksessa mainitulla menette-

lyllä ilman sen sopimusvaltion suostumusta, joka on riidan osapuolena.

4. Jos jokin sopimusvaltio on tehnyt 1 kappaleen a kohdan mukaisen ilmoituksen, muut sopimusvaltiot voi- vat osoittaa sitovien ratkaisumenettelyjen ulkopuolelle jätettyyn ryhmään kuuluvan riidan, joka koskee ilmoituk- sen tehnyttä osapuolta, sellaiseen menettelyyn, joka ilmoi- tuksessa on hyväksytty.

5. Uusi ilmoitus tai ilmoituksen peruuttaminen ei vai- kuta mitenkään tuomioistuimessa tämän artiklan mukai- sesti käsiteltävänä olevaan asiaan, paitsi jos osapuolet toisin sopivat.

6. Tämän artiklan mukaiset ilmoitukset ja niiden peruu- tukset talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihtee- rin huostaan, joka toimittaa niistä jäljennökset sopimus- valtioille.

299 artikla

Riidan osapuolten oikeus sopia menettelystä

1. Riita, joka on jätetty 2 osastossa määrättyjen ratkai- sumenettelyjen ulkopuolelle 297 artiklan mukaisesti tai 298 artiklan mukaisella ilmoituksella, voidaan antaa rat- kaistavaksi tällaisilla menettelyillä vain riidan osapuolten niin sovittua.

2. Mikään tämän osaston määräys ei heikennä riidan osapuolten oikeutta sopia jostakin muusta ratkaisumenet- telystä tai sovinnollisesta ratkaisusta.

XVI OSA

YLEISET MÄÄRÄYKSET

300 artikla

Toimiminen vilpittömässä mielessä ja oikeuksien väärinkäyttö

Sopimusvaltiot täyttävät tämän yleissopimuksen mukaiset velvollisuutensa vilpittömässä mielessä ja käyttävät tämän yleissopimuksen tunnustamia oikeuksia, toimivaltaa ja vapauksia tavalla, joka ei merkitse oikeuksien väärinkäyt- töä.

minkään valtion alueelliseen koskemattomuuteen tai poliittiseen itsenäisyyteen kohdistuvan tai muutoin Yhdis- tyneiden Kansakuntien peruskirjan osoittamien kansain- välisen oikeuden periaatteiden vastaisen väkivallan käy- töstä tai sillä uhkaamisesta.

302 artikla

Tietojen antaminen

301 artikla

Merten rauhanomainen käyttö

Tämän yleissopimuksen mukaisia oikeuksia käyttäessään ja velvollisuuksia täyttäessään sopimusvaltiot pidättyvät

Minkään tämän yleissopimuksen määräyksen ei katsota vaativan, että sopimusvaltion tulisi tämän yleissopimuk- sen mukaisten velvollisuuksiensa täyttämiseksi antaa tie- toja joiden esiin tuominen olisi vastoin sen turvallisuuden

23.6.98

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti

L 179/79

FI

kannalta olennaisia etuja. Tämä ei kuitenkaan heikennä sopimusvaltion oikeutta turvautua tässä yleissopimuk- sessa riitojen ratkaisemiseksi määrättyihin menettelyihin.

303 artikla

Merestä löytyneet arkeologiset ja historialliset esineet

1. Valtioiden velvollisuutena on suojella merestä löyty- neitä arkeologisia ja historiallisia esineitä. Vaxxxxx xoimi- vat tätä varten yhteistyössä.

2. Tällaisilla esineillä käytävän kaupan valvomiseksi ran- tavaltio voi 33 artiklaa soveltaessaan katsoa, että esinei- den siirtäminen merenpohjasta artiklassa mainitulta vyö- hykkeeltä ilman sen lupaa johtaisi artiklassa mainittujen lakien ja määräysten rikkomiseen sen alueella tai alueme- rellä.

3. Mikään tämän artiklan määräys ei vaikuta tunnistet- tavissa olevien omistajien oikeuksiin, hylkytavaran tal- teenottoa koskevaan lainsäädäntöön tai muihinkaan merenkulkuun liittyviin säännöksiin eikä kulttuurivaihtoa koskeviin lakeihin tai menettelytapoihin.

4. Tämä artikla ei vaikuta muihin kansainvälisiin sopi- muksiin tai kansainvälisoikeudellisiin säännöksiin, jotka koskevat arkeologisten ja historiallisten esineiden suoje- lua.

304 artikla

Vastuu ja vahingonkorvausvelvollisuus

Tämän yleissopimuksen määräykset vastuusta ja vahin- gonkorvausvelvollisuudesta eivät vaikuta nykyisten sään- nösten soveltamiseen eivätkä uusien vastuuta ja vahin- gonkorvausvelvollisuutta koskevien kansainvälisoikeudel- listen säännösten kehittämiseen.

XVII OSA

LOPPUMÄÄRÄYKSET

305 artikla

Allekirjoittaminen

1. Tämän yleissopimuksen voivat allekirjoittaa:

a) kaikki valtiot;

b) Namibia Yhdistyneiden Kansakuntien Namibia-neu- voston edustamana;

c) kaikki sellaiset valtioihin liittyvät itsehallintoalueet, jotka ovat valinneet tämän aseman itsemääräämistä koskevalla päätöksellä, jota Yhdistyneet Kansakunnat valvoo ja jonka se on hyväksynyt yleiskokouksen päätöslauselman 1514 (XV) mukaisesti, ja jotka ovat toimivaltaisia tämän yleissopimuksen sääntelemissä asioissa niin että voivat muun muassa tehdä niihin liittyviä sopimuksia;

d) kaikki sellaiset valtioihin liittyvät itsehallintoalueet, jotka ovat asemaansa koskevan peruskirjan mukai- sesti toimivaltaisia tämän yleissopimuksen sääntele- missä asioissa niin että voivat muun muassa tehdä niihin liittyviä sopimuksia;

e) kaikki alueet, joilla on Yhdistyneiden Kansakuntien tunnustama täydellinen sisäinen itsehallinto ja jotka ovat toimivaltaisia tämän yleissopimuksen sääntele- missä asioissa, muun muassa voivat tehdä niihin liitty- viä sopimuksia, mutta eivät ole vielä saavuttaneet täyttä itsenäisyyttä yleiskokouksen päätöslauselman 1514 (XV) mukaisesti;

f) kansainväliset järjestöt IX liitteen mukaisesti.

2. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoitettavaksi 9 päivään joulukuuta 1983 Jamaikan ulkoasiainministeri- össä sekä 1 päivästä heinäkuuta 1983 9 päivään joulu- kuuta 1984 Yhdistyneiden kansakuntien päämajassa New Yorkissa.

306 artikla

Ratifioiminen ja virallinen vahvistaminen

Valtioiden ja muiden 305 artiklan 1 kappaleen b, c, d ja e kohdassa mainittujen yhteisöjen tulee ratifioida tämä yleissopimus. Niiden yhteisöjen, jotka on mainittu 305 artiklan 1 kappaleen f kohdassa, on vahvistettava yleisso- pimus IX liitteen mukaisesti. Ratifioimis- ja vahvistamis- kirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihtee- rin huostaan.

307 artikla

Liittyminen

Valtiot ja muut 305 artiklassa mainitut yhteisöt voivat liittyä tähän yleissopimukseen. 305 artiklan 1 kappaleen f kohdassa mainittujen yhteisöjen liittymisen tulee tapahtua IX liitteen mukaisesti. Liittymiskirjat talletetaan Yhdisty- neiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

308 artikla

Voimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun kuudeskymmenes ratifioimis- tai liitty- miskirja on talletettu.

2. Jokaisen sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen kuudennenkymmenen- nen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta, ellei 1 kappaleesta muuta johdu.

3. Merenpohjajärjestön yleiskokous kokoontuu tämän yleissopimuksen voimaantulopäivänä valitsemaan järjes- tölle neuvoston. Ensimmäisen neuvoston kokoonpanon tulee vastata 161 artiklan tarkoitusperiä, vaikka artiklan määräyksiä ei voitaisi täysin soveltaa.

4. Valmistelutoimikunnan laatimia sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja sovelletaan väliaikaisesti, kunnes merenpohjajärjestö hyväksyy ne virallisesti XI osan mukaisesti.

5. Merenpohjajärjestö ja sen elimet toimivat Yhdistynei- den Kansakuntien III merioikeuskonferenssin alkuinves- tointeja koskevan II päätöslauselman ja valmistelutoimi- kunnan sen pohjalta tekemien päätösten mukaisesti.

309 artikla

Varaumat ja poikkeukset

Tähän yleissopimukseen ei saa tehdä varaumia eikä poik- keuksia, paitsi jos yleissopimuksen muut artiklat sen nimenomaan sallivat.

310 artikla

Selitykset ja ilmoitukset

309 artikla ei estä sitä, että valtio tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tai siihen liittyessään antaa muodoltaan tai nimitykseltään vapaasti valittavia selityksiä tai ilmoituksia, joilla se pyrkii muun muassa yhtenäistämään lakejaan ja määräyksiään tämän yleisso- pimuksen määräysten kanssa edellyttäen, että selitykset tai ilmoitukset eivät ole omiaan sulkemaan pois tai muut- tamaan tämän yleissopimuksen määräysten kyseiseen val- tioon kohdistuvia oikeusvaikutuksia.

311 artikla

Suhde muihin yleissopimuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin

1. Sopimusvaltioiden välillä sovelletaan tätä yleissopi- musta 29 päivänä huhtikuuta 1958 tehtyjen Geneven merioikeusyleissopimusten sijasta.

2. Tämä yleissopimus ei muuta niitä sopimusvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia, joita valtioilla on muiden, tämän yleissopimuksen kanssa sopusoinnussa olevien sopimusten perusteella ja jotka eivät vaikuta muiden sopimusvaltioiden mahdollisuuksiin käyttää tämän yleis- sopimuksen mukaisia oikeuksiaan tai täyttää sen mukai- set velvollisuutensa.

3. Kaksi tai sitä useammat sopimusvaltiot voivat tehdä vain keskinäisissä suhteissaan sovellettaviksi sellaisia sopi- muksia, joilla muutetaan tämän yleissopimuksen mää- räysten soveltamista tai keskeytetään se. Sopimusten teke- minen edellyttää kuitenkin, että ne eivät liity sellaiseen määräykseen, josta poikkeaminen olisi ristiriidassa tämän yleissopimuksen päämäärien ja tarkoitusperien tehokkaan toteuttamisen kanssa sekä että sopimukset eivät vaikuta yleissopimukseen sisältyvien perusperiaatteiden soveltami- seen ja että sopimusten määräykset eivät vaikuta muiden sopimusvaltioiden mahdollisuuksiin käyttää tämän yleis- sopimuksen mukaisia oikeuksiaan tai täyttää sen mukai- set velvollisuutensa.

4. Sopimusvaltiot, jotka aikovat tehdä 3 kappaleessa mainitun sopimuksen, ilmoittavat tämän yleissopimuksen tallettajan välityksellä muille sopimusvaltioille aikomuk- sestaan sekä siitä yleissopimuksen määräysten soveltami- sen muuttamisesta tai keskeyttämisestä, josta sopimuk- sella määrätään.

5. Tämä artikla ei vaikuta kansainvälisiin sopimuksiin, jotka tämän yleissopimuksen muissa artikloissa nimen- omaisesti sallitaan tai säilytetään voimassa.

6. Sopimusvaltiot sopivat, että 136 artiklassa määrät- tyyn perusperiaatteeseen ihmiskunnan yhteisestä perin- nöstä ei tehdä muutoksia ja että ne eivät saa olla min- kään siitä poikkeavan sopimuksen osapuolena.

312 artikla

Yleissopimuksen muuttaminen

1. Kun tämän yleissopimuksen voimaantulosta on kulu- nut 10 vuotta, sopimusvaltio voi ilmoittamalla asiasta kirjallisesti Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille eh- dottaa erityisiä muutoksia tähän yleissopimukseen edel- lyttäen, että ne eivät koske merenpohja-alueella harjoitet- tavaa toimintaa, ja pyytää, että muutosehdotuksia käsit- telemään kutsutaan koolle konferenssi. Pääsihteeri toimit- taa ilmoituksen kaikille sopimusvaltioille. Jos vähintään puolet sopimusvaltioista vastaa pyyntöön myönteisesti kahdentoista kuukauden kuluessa ilmoituksen toimittami- sesta, pääsihteeri kutsuu konferenssin koolle.

2. Ellei muutoskonferenssi toisin päätä, sen päätökset tehdään samalla menettelyllä kuin Yhdistyneiden Kansa-

kuntien III merioikeuskonferenssissa. Konferenssin tulisi pyrkiä kaikin keinoin sopimaan muutoksista konsensuk- sella eikä niistä pitäisi äänestää ennen kuin kaikki keinot konsensukseen pääsemiseksi on käytetty.

313 artikla

Yleissopimuksen muuttaminen yksinkertaisella menettelyllä

1. Sopimusvaltio voi ilmoittamalla asiasta kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ehdottaa muuta kuin merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa koskevaa muutosta hyväksyttäväksi yleissopimukseen tässä artiklassa määrätyllä yksinkertaisella menettelyllä ilman, että kutsuttaisiin koolle konferenssia. Pääsihteeri toimittaa ilmoituksen kaikille sopimusvaltioille.

2. Jos jokin sopimusvaltio ilmaisee 12 kuukauden kulu- essa ilmoituksen toimittamisesta vastustavansa muutoseh- dotusta tai sen hyväksymistä yksinkertaisella menettelyllä, muutos katsotaan hylätyksi. Pääsihteeri ilmoittaa tästä heti kaikille sopimusvaltioille.

3. Jos mikään sopimusvaltio ei ole 12 kuukauden kulu- essa ilmoituksen toimittamisesta ilmaissut vastustavansa muutosehdotusta tai sen hyväksymistä yksinkertaisella menettelyllä, katsotaan muutosehdotus hyväksytyksi. Pääsihteeri ilmoittaa kaikille sopimusvaltioille, että muu- tosehdotus on hyväksytty.

314 artikla

Muutokset tämän yleissopimuksen määräyksiin, jotka koskevat yksinomaan merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa

1. Sopimusvaltio voi ilmoittamalla kirjallisesti meren- pohjajärjestön pääsihteerille ehdottaa tämän yleissopi- muksen määräyksiin, VI liitteen 4 osasto mukaan luet- tuna, muutosta, joka koskee yksinomaan merenpohja- alueella harjoitettavaa toimintaa. Pääsihteeri toimittaa ilmoituksen kaikille sopimusvaltioille. Neuvoston hyväk- syttyä muutosehdotuksen on yleiskokouksen hyväksyt- tävä se. Sopimusvaltioiden edustajilla näissä elimissä on täydet valtuudet käsitellä muutosehdotusta ja hyväksyä se. Muutosehdotus, jonka neuvosto ja yleiskokous ovat hyväksyneet, katsotaan hyväksytyksi.

2. Ennen kuin neuvosto ja yleiskokous hyväksyvät 1 kappaleen mukaisen muutoksen, niiden tulee huolehtia siitä, että se ei muuta merenpohja-alueen luonnonvarojen tutkimus- ja hyödyntämisjärjestelmää ennen 155 artiklan mukaista tarkistuskonferenssia.

315 artikla

Muutosten allekirjoittaminen, ratifioiminen ja niihin liittyminen sekä todistusvoimaiset tekstit

1. Kun tämän yleissopimuksen muutokset on hyväk- sytty, sopimusvaltiot voivat allekirjoitta ne 12 kuukauden kuluessa hyväksymisestä Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa, ellei muutoksessa toisin mää- rätä.

2. Kaikkiin yleissopimuksen muutoksiin sovelletaan 306, 307 ja 320 artiklaa.

316 artikla

Muutosten voimaantulo

1. Muut kuin 5 kappaleessa mainitut tämän yleissopi- muksen muutokset tulevat voimaan ne ratifioineiden tai niihin liittyneiden sopimusvaltioiden osalta kolmantena- kymmenentenä päivänä siitä, kun kaksi kolmannesta ja joka tapauksessa vähintään 60 sopimusvaltioista on tal- lettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa. Muutokset eivät vaikuta niiden oikeuksien nauttimiseen tai velvollisuuk- sien täyttämiseen, joita muilla sopimusvaltioilla on tämän yleissopimuksen mukaisesti.

2. Muutoksessa voidaan määrätä, että sen voimaantulo edellyttää useampia ratifiointeja tai liittymisiä kuin tässä artiklassa vaaditaan.

3. Jokaisen sellaisen sopimusvaltion osalta, joka ratifioi 1 kappaleessa mainitun muutoksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun vaadittu määrä ratifioimis- tai liittymiskir- joja on talletettu, muutos tulee voimaan kolmantenakym- menentenä päivänä siitä, kun valtio on tallettanut ratifioi- mis- tai liittymiskirjansa.

4. Valtio, josta tulee tämän yleissopimuksen osapuoli sen jälkeen, kun jokin muutos on tullut 1 kappaleen mukaisesti voimaan ja joka ei ole toisin ilmoittanut:

a) katsotaan muutetun yleissopimuksen osapuoleksi; ja

b) muuttamattoman yleissopimuksen osapuoleksi sellais- ten sopimusvaltioiden osalta, joita muutos ei sido.

5. Muutokset, jotka koskevat yksinomaan merenpohja- alueella harjoitettavaa toimintaa, sekä VI liitteen muutok- set tulevat voimaan kaikkien sopimusvaltioiden osalta

vuoden kuluttua siitä, kun kolme neljännestä sopimusval- tioista on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

6. Valtio, josta tulee tämän yleissopimuksen osapuoli sen jälkeen, kun muutokset ovat tulleet voimaan 5 kap- paleen mukaisesti, katsotaan muutetun yleissopimuksen osapuoleksi.

317 artikla

Irtisanominen

1. Sopimusvaltio voi sanoa tämän sopimuksen irti ilmoittamalla asiasta kirjallisesti Yhdistyneiden Kansa- kuntien pääsihteerille. Se voi myös esittää perustelunsa irtisanomiselle. Perusteluiden puuttuminen ei vaikuta irti- sanomisen pätevyyteen. Irtisanominen tulee voimaan vuo- den kuluttua siitä, kun ilmoitus on vastaanotettu, ellei ilmoituksessa mainita myöhempää ajankohtaa.

2. Valtio ei irtisanomisen vuoksi vapaudu niistä talou- dellisista tai sopimusoikeudellisista velvoitteistaan, joita sille on syntynyt sen ollessa tämän yleissopimuksen osapuolena. Irtisanominen ei myöskään vaikuta sellaisiin valtion oikeuksiin, velvollisuuksiin tai oikeudelliseen tilanteeseen, jotka ovat syntyneet tämän yleissopimuksen toimeenpanosta ennen kuin sen voimassaolo on valtion osalta lakannut.

3. Irtisanominen ei vaikuta mitenkään sopimusvaltion velvollisuuteen täyttää sellaisia tähän yleissopimukseen sisältyviä velvoitteita, jotka sitoisivat sitä kansainvälisen oikeuden mukaisesti tästä yleissopimuksesta riippumatta.

318 artikla

Liitteiden asema

Liitteet ovat tämän yleissopimuksen erottamaton osa, ja, ellei nimenomaan toisin määrätä, viittaus tähän yleissopi- mukseen tai johonkin sen osaan sisältää viittauksen myös siihen liittyvään liitteeseen.

319 artikla

Tallettaja

1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimii tämän yleissopimuksen ja sen muutosten tallettajana.

2. Tallettajan tehtäviensä lisäksi pääsihteeri:

a) antaa kaikille sopimusvaltioille, merenpohjajärjestölle ja toimivaltaisille kansainvälisille järjestöille selvityksiä tähän yleissopimukseen liittyvistä yleisistä kysymyk- sistä;

b) ilmoittaa merenpohjajärjestölle tämän yleissopimuk- sen ja sen muutosten ratifioinneista ja virallisista vahvistamisista sekä niihin liittymisistä ja yleissopi- muksen irtisanomisista;

c) ilmoittaa sopimusvaltioille 311 artiklan 4 kappaleen mukaisista sopimuksista;

d) toimittaa tämän yleissopimuksen mukaisesti hyväksy- tyt muutokset sopimusvaltioille ratifioimista tai liitty- mistä varten;

e) kutsuu koolle tämän yleissopimuksen mukaisesti tar- peelliset sopimusvaltioiden kokoukset.

3. a) Xxxxxx pääsihteeri toimittaa 156 artiklassa maini- tuille tarkkailijoille:

i) 2 kappaleen a kohdassa mainitut selvitykset;

ii) 2 kappaleen b ja c kohdassa mainitut ilmoi- tukset; sekä

iii) tiedoksi 2 kappaleen d kohdassa mainittujen muutosten tekstin;

b) Pääsihteeri kutsuu myös kyseiset tarkkailijat 2 kappaleen e kohdassa tarkoitettuihin sopimusval- tioiden kokouksiin tarkkailijoiksi.

320 artikla

Todistusvoimaiset tekstit

Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka ara- bian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjän- kieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan 305 artiklan 2 kappaleen määräykset huomioon ottaen Yhdis- tyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat ovat asianmukaisesti valtuutettuina allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Montego Bayssa kymmenentenä päivänä joulukuuta tuhatyhdeksänsataakahdeksankym- mentäkaksi.

Liitteet

I LIITE

LAAJALTI VAELTAVAT LAJIT

1. Valkotonnikala: Thunnus alalunga.

2. Tonnikala: Thunnus thynnus.

3. Isosilmätonnikala: Thunnus obesus.

4. Boniitti: Katsuwonus pelamis.

5. Keltaevätonnikala: Thunnus albacares.

6. Mustaevätonnikala: Thunnus atlanticus.

7. Tunniina: Euthynnus alletteratus; Euthynnus affinis.

8. Etelän sinievätonnikala: Thunnus maccoyii.

9. Auksiidi: Auxis thazard; Auxis rochei.

10. Merilahnat: Bramidae-heimo.

11. Marliinit: Tetrapturus angustirostris; Tetrapturus belone; Tetrapturus pfluegeri; Tetrapturus albidus; Tetrapturus audax; Tetrapturus georgei; Makaira mazara; Makaira indica; Makaira nigricans.

12. Purjekalat: Istiophorus platypterus; Istiophorus albicans.

13. Miekkakala: Xiphias gladius.

14. Sairat: Scomberesox saurus; Cololabis saira; Cololabis adocetus; Scom- beresox saurus scombroides.

15. Dolfiinit: Coryphaena hippurus; Coryphaena equiselis.

16. Hait: Hexanchus griseus; Cetorhinus maximus; Alopiidae-heimo; Rhincodon typus; Carcharhinidae-heimo; Sphyrnidae-heimo; Isu- rida-heimo.

17. Valaat: Physeteridae-heimo; Balaenopteridae-heimo; Balaenidae-heimo; Eschrichtiidae-heimo; Monodontidae-heimo; Ziphiidae-heimo; Delphinidae-heimo.

II LIITE

MANNERJALUSTAN RAJAAMISTA KÄSITTELEVÄ TOIMIKUNTA

1 artikla

76 artiklan nojalla ja seuraavien artiklojen mukaisesti peruste- taan toimikunta, joka käsittelee yli 200 meripeninkulman pää- hän ulottuvan mannerjalustan rajoja.

2 artikla

1. Toimikunta koostuu 21 jäsenestä, jotka ovat geologian, geofysiikan tai hydrografian asiantuntijoita. Tämän yleissopi- muksen sopimusvaltiot valitsevat heidät kansalaisistaan ottaen asianmukaisesti huomioon edustuksen tasapuolisen maantieteelli- sen jakautumisen. Jäsenet palvelevat henkilökohtaisessa ominai- suudessaan.

2. Ensimmäiset vaalit pidetään mahdollisimman pian ja viimeis- tään 18 kuukauden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantu- losta. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri lähettää vähintään kolme kuukautta ennen jokaisia vaaleja sopimusvaltioille kirjeen, jossa niitä pyydetään nimeämään ehdokkaansa asiaankuuluvien alueellisten neuvottelujen jälkeen kolmen kuukauden kuluessa. Pääsihteeri asettaa ehdokkaat aakkosjärjestykseen ja toimittaa luettelon kaikille sopimusvaltioille.

3. Toimikunnan jäsenten vaalit pidetään sopimusvaltioiden kokouksessa, jonka pääsihteeri kutsuu koolle Yhdistyneiden Kansakuntien päämajaan. Kokouksessa, jossa päätösvaltaisuu- teen tarvitaan sopimusvaltioiden kahden kolmanneksen enem- mistö, toimikunnan jäseniksi valitaan ne ehdokkaat, jotka saavat kaksi kolmannesta sopimusvaltioiden läsnä olevien ja äänestä- vien edustajien äänistä. Kultakin maantieteelliseltä alueelta vali- taan vähintään kolme jäsentä.

4. Toimikunnan jäsenet valitaan viisivuotiskaudeksi. Heidät voidaan valita uudelleen.

5. Sopimusvaltio, joka on ehdottanut henkilöä toimikunnan jäseneksi, vastaa hänen kuluistaan hänen hoitaessaan tehtäviään toimikunnassa. Asianomainen rantavaltio vastaa tämän liitteen 3 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaisten neuvojen antamisesta aiheutuvista kuluista. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri huolehtii sihteeristön asettamisesta toimikunnalle.

3 artikla

1. Toimikunnan tehtävänä on:

a) käsitellä rantavaltioiden sille toimittamia tietoja ja muuta aineistoa mannerjalustan ulkorajasta alueilla, joilla rajat ulot- tuvat yli 200 meripeninkulman päähän, sekä tehdä suosituk- sia 76 artiklan ja Yhdistyneiden Kansakuntien III merioikeus- konferenssin 29 päivänä elokuuta 1980 hyväksymän yhteisymmärrystä koskevan lausuman mukaisesti;

b) antaa tieteellisiä ja teknisiä neuvoja, jos rantavaltio pyytää niitä a kohdassa mainittujen tietojen antamista valmistelles- saan.

2. Toimikunta voi toimia tarpeelliseksi ja hyödylliseksi katso- massaan määrin yhteistyössä UNESCOn hallitusten välisen merentutkimustoimikunnan, Kansainvälisen hydrografisen järjes- tön ja muiden toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa sellaisten tieteellisten ja teknisten tietojen vaihtamiseksi, jotka voivat olla toimikunnalle avuksi sen hoitaessa tehtäviään.

4 artikla

Kun rantavaltio aikoo 76 artiklan mukaisesti ulottaa mannerja- lustansa ulkorajan yli 200 meripeninkulman päähän, sen tulee antaa toimikunnalle yksityiskohtaiset tiedot rajoista sekä toimen- piteen perusteluiksi tarkoitetut tieteelliset ja tekniset tiedot mah- dollisimman pian, mutta viimeistään 10 vuoden kuluessa siitä, kun tämä yleissopimus on tullut valtion osalta voimaan. Ranta- valtion tulee samalla myös ilmoittaa niiden toimikunnan jäsenten nimet, jotka ovat antaneet sille tieteellisiä ja teknisiä neuvoja.

5 artikla

Mikäli toimikunta ei toisin päätä, se toimii alatoimikuntiin jakautuneena. Nämä koostuvat seitsemästä jäsenestä, jotka vali- taan tasapuolisuutta noudattaen ja ottaen huomioon rantaval- tion käsiteltäväksi esittämään asiaan liittyvät erityispiirteet. Esi- tyksen tehneen rantavaltion kansalaiset, jotka ovat toimikunnan jäseniä, tai toimikunnan jäsenet, jotka ovat avustaneet rantavalti- ota antamalla rajojen määrittelyä koskevia tieteellisiä ja teknisiä neuvoja, eivät saa olla esitystä käsittelevän alatoimikunnan jäse- ninä. Heillä on kuitenkin oikeus osaallistua jäseninä toimikun- nan työhön sen käsitellessä esitystä. Rantavaltio, joka on tehnyt esityksen toimikunnalle, voi lähettää edustajiaan osallistumaan ilman äänioikeutta asian käsittelyyn.

6 artikla

1. Alatoimikunta antaa suosituksensa toimikunnalle.

2. Toimikunta hyväksyy alatoimikunnan suosituksen läsnä ole- vien ja äänestävien jäsentensä kahden kolmanneksen enemmis- töllä.

3. Toimikunnan suositukset annetaan kirjallisina esityksen teh- neelle rantavaltiolle ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihtee- rille.

7 artikla

Rantavaltiot määräävät mannerjalustan ulkorajan 76 artiklan 8 kappaleen määräysten ja asianmukaisten kansallisten menettely- jensä mukaisesti.

8 artikla

Jos rantavaltio ei hyväksy toimikunnan suosituksia, se voi tehdä kohtuullisessa ajassa toimikunnalle muutetun tai uuden esityk- sen.

9 artikla

Toimikunnan toiminta ei saa vaikuttaa kysymyksiin, jotka liitty- vät vastakkain tai vierekkäin sijaitsevien valtioiden välisten rajo- jen määräämiseen.

III LIITE

LUONNONVAROJEN ETSINNÄN, TUTKIMUKSEN JA HYÖDYNTÄMISEN PERUSEDELLYTYKSET

1 artikla

Omistusoikeus mineraaleihin

Omistusoikeus mineraaleihin siirtyy niiden nostamisen jälkeen tämän yleissopimuksen mukaisesti.

2 artikla

Luonnonvarojen etsintä

1. a) Merenpohjajärjestö rohkaisee luonnonvarojen etsintään ryhtymistä merenpohja-alueella.

b) Luonnonvarojen etsintään saa ryhtyä vasta merenpohja- järjestön saatua tyydyttävän kirjallisen sitoumuksen siitä, että luonnonvarojen etsintään ryhtyvä noudattaa tätä yleissopimusta sekä asianomaisia järjestön sääntöjä, mää- räyksiä ja menettelytapoja, jotka koskevat 143 ja 144 artiklassa mainittujen koulutusohjelmien ja meriympäris- tön suojelun alalla tehtävää yhteistyötä, sekä hyväksyy sen, että järjestö valvoo niiden noudattamista. Luonnon- varojen etsintään ryhtyvän tulee samalla ilmoittaa meren- pohjajärjestölle suurin piirtein se alue, jolla luonnonvaro- jen etsintään aiotaan ryhtyä.

c) Useat luonnonvarojen etsijät voivat harjoittaa samanai- kaisesti luonnonvarojen etsintää samoilla alueilla.

2. Luonnonvarojen etsintä ei anna etsintää harjoittavalle niitä koskevia oikeuksia. Etsintää harjoittava voi kuitenkin nostaa kohtuullisen määrän mineraaleja koetarkoituksiin.

3 artikla

Tutkimus ja hyödyntäminen

1. Merenpohjajärjestön yritys, sopimusvaltiot ja muut 153 artiklan 2 kappaleen b kohdassa mainitut toimijat voivat esittää merenpohja-alueella harjoitettavaan toimintaan liittyviä toimin- tasuunnitelmia merenpohjajärjestön hyväksyttäväksi.

2. Merenpohjajärjestön yritys voi esittää hyväksyttäväksi mitä tahansa merenpohja-alueen osaa koskevan toimintasuunnitel- man, mutta muiden hakijoiden esityksiin varattuja alueita koske- viksi suunnitelmiksi sovelletaan tämän liitteen 9 artiklan mukai- sia lisävaatimuksia.

3. Tutkimusta ja hyödyntämistä saa harjoittaa vain alueilla, joista määrätään 153 artiklan 3 kappaleessa mainituissa toimin- tasuunnitelmissa ja jotka merenpohjajärjestö on hyväksynyt tämän yleissopimuksen ja omien sääntöjensä, määräystensä ja menettelytapojensa mukaisesti.

4. Jokaisen hyväksytyn toimintasuunnitelman tulee:

a) olla sopusoinnussa tämän yleissopimuksen ja merenpohjajär- jestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen kanssa;

b) määrätä valvonnasta, jota merenpohjajärjestö voi kohdistaa merenpohja-alueella harjoitettavaan toimintaan 153 artiklan 4 kappaleen mukaisesti;

c) myöntää yrittäjille merenpohjajärjestön sääntöjen, määräys- ten ja menettelytapojen mukaisesti yksinomainen oikeus tut- kia ja hyödyntää toimintasuunnitelman tarkoittaman alueen määrättyjä luonnonvararyhmiä. Jos hakija kuitenkin esittää hyväksyttäväksi toimintasuunnitelman, joka koskee vain tut- kimus- tai hyödyntämisvaihetta, hyväksytyllä toimintasuunni- telmalla myönnetään yksinoikeus vain tähän vaiheeseen.

5. Merenpohjajärjestön yrityksen esittämiä toimintasuunnitel- mia lukuun ottamatta tulee järjestön hyväksymien suunnitelmien olla järjestön ja hakijoiden välisen sopimuksen muodossa.

4 artikla

Hakijoiden kelpoisuusvaatimukset

1. Muiden hakijoiden kuin merenpohjajärjestön yrityksen kat- sotaan täyttävän kelpoisuusvaatimukset, jos niiden kohdalla täyttyvät 153 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaiset kansalli- suus- tai valvonta- ja takuuvaatimukset ja jos ne noudattavat vaadittuja menettelytapoja ja täyttävät merenpohjajärjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen mukaiset kelpoisuus- ehdot.

2. Jollei 6 kappaleessa toisin määrätä, kelpoisuusehtojen tulee liittyä hakijan taloudellisiin ja teknisiin edellytyksiin ja siihen, miten hän on toteuttanut aiemmin merenpohjajärjestön kanssa tekemiensä toimintasopimusten velvoitteet.

3. Jokaisella hakijalla tulee olla sen sopimusvaltion takuu, jonka kansallisuus sillä on, paitsi jos on kysymys hakijasta, jolla on useampia kuin yksi kansallisuus kuten eri maista olevien toimijoiden yhteistyöjärjestelyillä ja yhtymillä, jolloin hakemuk- sella tulee olla kaikkien asianomaisten sopimusvaltioiden takuu, tai jos hakija on tosiasiassa jonkin toisen sopimusvaltion tai tämän kansalaisten valvonnassa, jolloin hakemuksella tulee olla molempien sopimusvaltioiden takuu. Takuuvaatimusten täytän- töönpanoa koskevista perusteista ja menettelytavoista määrätään merenpohjajärjestön säännöissä, määräyksissä ja menettelyta- voissa.

4. Takaajavaltiolla tai -valtioilla on 139 artiklan mukaisesti velvollisuus huolehtia oikeusjärjestyksensä puitteissa siitä, että takuun saanut yrittäjä toimii merenpohja-alueella toimintasopi- muksensa ehtojen ja sille tämän yleissopimuksen mukaisesti kuuluvien velvoitteiden mukaisesti. Takaajavaltio ei ole kuiten- kaan velvollinen korvaamaan vahinkoa, joka on johtunut siitä, että sen takaama yrittäjä ei ole täyttänyt velvoitteitaan, jos kyseinen sopimusvaltio soveltaa sellaisia lakeja ja määräyksiä ja on ryhtynyt sellaisiin hallintotoimiin, joilla voidaan sen oikeus- järjestyksen mukaan kohtuullisessa määrin varmistaa, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvat henkilöt noudattavat näitä velvoit- teita.

5. Menettelyissä, joilla arvioidaan hakijoina olevien sopimusval- tioiden kelpoisuus, tulee ottaa huomioon hakijoiden valtio- luonne.

6. Kelpoisuusvaatimuksissa tulee edellyttää, että jokainen hakija poikkeuksetta sitoutuu hakemuksessaan:

a) hyväksymään täytäntöönpanokelpoisiksi ja noudattamaan niitä velvoitteita, joita sille syntyy XI osan säännösten, merenpohjajärjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapo- jen, järjestön toimielinten päätösten ja järjestön kanssa teke- miensä toimintasopimusten ehtojen perusteella;

b) hyväksymään sen, että merenpohjajärjestö valvoo meren- pohja-alueella harjoitettavaa toimintaa tämän yleissopimuk- sen edellyttämällä tavalla;

c) antamaan merenpohjajärjestölle kirjallisen vakuutuksen siitä, että hakija täyttää tuotantosopimuksensa mukaiset velvoit- teensa vilpittömässä mielessä;

d) noudattamaan tämän liitteen 5 artiklassa esitettyjä määräyk- siä teknologian siirtämisestä.

5 artikla

Teknologian siirtäminen

1. Esittäessään toimintasuunnitelmansa jokaisen hakijan tulee antaa merenpohjajärjestölle yleinen selvitys laitteista ja menetel- mistä, joita aiotaan käyttää merenpohja-alueella harjoitettavassa toiminnassa, sekä muita asiaan liittyviä tietoja, jotka koskevat tällaisen teknologian erityispiirteitä ja jotka eivät ole omistusoi- keuden suojaamia, samoin kuin siitä, mistä tällaista teknologiaa on saatavissa.

2. Jokaisen yrittäjän tulee ilmoittaa merenpohjajärjestölle 1 kappaleen mukaisesti annettujen selvitysten ja tietojen muuttumi- sesta aina, kun ilmenee huomattavia teknologian muutoksia tai uudistuksia.

3. Yrittäjän tulee jokaisessa merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa varten tehdyssä toimintasopimuksessa sitoutua:

a) antamaan merenpohjajärjestön pyynnöstä järjestön yrityksen käyttöön tasapuolisilla ja kohtuullisilla kaupallisilla ehdoilla teknologiaa, jota se käyttää harjoittaessaan toimintaa meren- pohja-alueella toimintasopimuksen mukaisesti ja jota sillä on oikeus siirtää. Tämän tulee tapahtua lisenssien tai muiden soveliaiden järjestelyjen avulla, joista yrittäjän tulee neuvo- tella merenpohjajärjestön yrityksen kanssa ja joista tulee määrätä toimintasopimusta täydentävässä erityissopimuk- sessa. Tähän sitoumukseen saa vedota vain, jos merenpohja- järjestön yritys toteaa, että se ei saa avoimilta markkinoilta samaa tai yhtä tehokasta ja käyttökelpoista teknologiaa tasapuolisilla ja kohtuullisilla kaupallisilla ehdoilla;

b) hankkimaan sellaisen teknologian omistajalta, jota käytetään merenpohja-alueella harjoitettavassa toiminnassa toimintaso- pimuksen mukaisesti mutta jota ei ole yleisesti saatavilla vapailta markkinoilta ja joka ei kuulu a kohdan piiriin, kirjallisen vakuutuksen, että omistaja antaa merenpohjajär- jestön yrityksen käyttöön järjestön pyynnöstä tällaista tekno- logiaa lisenssien tai muiden soveliaiden järjestelyjen avulla tasapuolisilla ja kohtuullisilla kaupallisilla ehdoilla ja samassa määrin kuin yrittäjän käyttöön. Jos yrittäjä ei saa sanottua vakuutusta, se ei saa käyttää kyseistä teknologiaa meren- pohja-alueella harjoitettavassa toiminnassa;

c) hankkimaan omistajalta täytäntöönpanokelpoisella sopi- muksella laillinen oikeus siirtää merenpohjajärjestön yri- tykselle teknologiaa, jota yrittäjä käyttää merenpohja- alueella toimintasopimuksen mukaisesti harjoittamassaan toiminnassa mutta jota yrittäjä ei muuten saa laillisesti siirtää ja jota ei ole yleisesti saatavissa vapailta markki- noilta, jos merenpohjajärjestön yritys tätä pyytää ja jos tämä on mahdollista aiheuttamatta yrittäjälle huomatta- via kustannuksia. Silloin kun yrittäjän ja teknologian omistajan välillä on merkittävä yhtiönomainen suhde, otetaan huomioon suhteen läheisyys ja valvonta- tai vai- kutusvallan laajuus ratkaistaessa, onko oikeuden hankki- miseksi ryhdytty kaikkiin mahdollisiin toimiin. Silloin kun yrittäjä tosiasiassa valvoo omistajaa eikä ole hankki- nut omistajalta tätä laillista oikeutta, otetaan tämä huo- mioon käsiteltäessä yrittäjän edellytyksiä saada vastedes toimintasuunnitelmansa hyväksytyksi;

d) helpottamaan sitä, että merenpohjajärjestön yritys saa pyynnöstään b kohtaan kuuluvaa teknologiaa lisenssien tai muiden soveliaiden järjestelyjen avulla tasapuolisilla ja kohtuullisilla kaupallisilla ehdoilla, jos yritys päättää neu- votella suoraan teknologian omistajan kanssa;

e) ryhtymään a, b, c ja d kohdan mukaisiin toimiin hyödyt- tääkseen sellaista kehitysmaata tai kehitysmaiden muo- dostamaa ryhmää, joka on hakenut toimintasopimusta tämän liitteen 9 artiklan mukaisesti, edellyttäen, että näillä toimilla rajoitutaan hyödyntämään sitä yrittäjän ehdottaman alueen osaa, joka on varattu tämän liitteen 8 artiklan mukaisesti, ja edellyttäen, että kehitysmaan tai kehitysmaiden ryhmän hakeman toimintasopimuksen mu- kaiseen toimintaan ei liity teknologian siirtämistä kol- manteen valtioon tai kolmannen valtion kansalaisille. Tämän määräyksen velvoite koskee yrittäjää vain, kun merenpohjajärjestön yritys ei ole pyytänyt teknologiaa tai sitä ei ole vielä yrittäjän toimesta siirretty yritykselle.

4. Kuten muitakin toimintasopimusten määräyksiä, myös 3 kappaleen edellyttämiä sitoumuksia koskevat riidat on annettava ratkaistavaksi pakolliseen ratkaisume- nettelyyn XI osan mukaisesti. Jos sitoumuksia on rikottu, voidaan tämän liitteen 18 artiklan mukaan toimintasopi- muksen soveltaminen keskeyttää tai lopettaa tai määrätä rikkomuksen johdosta sakkoja. Riidat siitä, ovatko yrittä- jän tekemien tarjousten ehdot tasapuolisia ja kohtuullisia kaupallisia ehtoja, voi jompikumpi osapuoli antaa sito- vaan kaupalliseen välimiesmenettelyyn UNCITRALin vä- litysoikeudellisten sääntöjen tai sellaisten muiden välitys- oikeudellisten sääntöjen mukaisesti, jotka on mahdolli- sesti osoitettu merenpohjajärjestön säännöissä, määräyk- sissä ja menettelytapaohjeissa. Jos katsotaan, että yrittä- jän tekemän tarjouksen ehdot eivät ole tasapuolisia ja kohtuullisia kaupallisia ehtoja, yrittäjällä on 45 päivää aikaa muuttaa tarjouksensa tällaiseksi, ennen kuin meren- pohjajärjestö ryhtyy tämän liitteen 18 artiklan mukaisiin toimiin.

5. Jos merenpohjajärjestön yritys ei kykene saamaan sopivaa teknologiaa tasapuolisilla ja kohtuullisilla kaupal- lisilla ehdoilla, jotta se voisi aloittaa merenpohja-alueen mineraalien nostamisen ja jalostamisen sopivaan aikaan, joko neuvosto tai yleiskokous voi kutsua koolle sopimus-

valtioiden ryhmän, joka koostuu merenpohja-alueella toi- mintaa harjoittavista valtioista, merenpohja-alueella toi- mintaa harjoittavia toimijoita takaavista valtioista ja val- tioista, joilla on tällaista teknologiaa käytettävissään. Tämän ryhmän tulee neuvotella keskenään ja ryhtyä tehokkaisiin toimiin, jotta merenpohjajärjestön yritys saa käyttöönsä tällaista teknologiaa tasapuolisilla ja kohtuul- lisilla kaupallisilla ehdoilla. Näiden sopimusvaltioiden tulee pyrkiä omassa oikeusjärjestyksessään kaikin mah- dollisin keinoin tähän tavoitteeseen.

6. Kun on kysymys yhteisyrityksistä merenpohjajärjestön yrityksen kanssa, teknologian siirtämisessä noudatetaan niitä koskevien sopimusten ehtoja.

7. 3 kappaleen edellyttämät sitoumukset sisällytetään kaikkiin merenpohja-alueella harjoitettavaa toimintaa koskeviin toimintasopimuksiin, kunnes tuleee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun merenpohjajärjestön yritys on aloitta- nut kaupallisen tuotannon. Sitoumuksiin voidaan vedota tänä aikana.

8. Tässä artiklassa ’teknologialla’ tarkoitetaan erityislait- teita ja teknistä osaamista esimerkiksi käsikirjoja, piirus- tuksia, käyttöohjeita, koulutusta ja teknistä opastusta ja apua, jota tarvitaan käyttökelpoisen toimintajärjestelmän kokoamiseen, kunnossa pitämiseen ja käyttämiseen, sekä laillista oikeutta käyttää niitä mainittuun tarkoitukseen, rajoittamatta käyttöä kenenkään yksinoikeudeksi.

6 artikla

Toimintasuunnitelmien hyväksyminen

1. Merenpohjajärjestö käsittelee toimintasuunnitelmaehdotuksia kuuden kuukauden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantu- losta ja sen jälkeen neljän kuukauden välein.

2. Käsitellessään hakemusta toimintasopimuksen muodossa ole- van toimintasuunnitelman hyväksymiseksi merenpohjajärjestön tulee ensiksi varmistua siitä, että:

a) hakija on noudattanut hakemuksille tämän liitteen 4 artiklan mukaisesti määrättyjä menettelytapoja ja antanut merenpoh- jajärjestölle samassa artiklassa edellytetyt sitoumukset ja vakuutukset. Jos hakija ei ole noudattanut näitä menettelyta- poja tai antanut sitoumuksia tai vakuutuksia, hakijalle anne- taan 45 päivää aikaa puutteiden korjaamiseen;

b) hakija täyttää tämän liitteen 4 artiklan mukaiset edellytyk- set.

3. Kaikki toimintasuunnitelmaehdotukset käsitellään saapumis- järjestyksessä. Niiden tulee noudattaa tämän yleissopimuksen asianomaisia määräyksiä sekä merenpohjajärjestön sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja muun muassa toimintavaatimuk- sista, maksuista ja teknologian siirtämiseen liittyvistä sitoumuk- sista. Merenpohjajärjestön tulee hyväksyä näiden vaatimusten mukaiset toimintasuunnitelmaehdotukset edellyttäen, että ne vas- taavat niitä yhtenäisiä ja ketään syrjimättömiä vaatimuksia, jotka sisältyvät järjestön sääntöihin, määräyksiin ja menettelyta- poihin, paitsi jos:

a) alue tai se osa alueesta, jota toimintasuunnitelmaehdotus koskee, sisältyy jo hyväksyttyyn toimintasuunnitelmaan tai

aiemmin esitettyyn toimintasuunnitelmaehdotukseen, johon merenpohjajärjestö ei ole vielä ottanut lopullista kantaa;

b) merenpohjajärjestö on 162 artiklan 2 kappaleen x kohdan mukaisesti kieltänyt toimintasuunnitelmaehdotuksen tarkoit- taman alueen tai sen osan hyödyntämisen; tai

c) toimintasuunnitelman esittäjänä tai takaajana on sopimusval- tio, jolla on jo hyväksyttyjä:

i) toimintasuunnitelmia monimetallinoduulien tutkimiseksi ja hyödyntämiseksi muilta kuin varatuilta alueilta, jotka ovat yhdessä kumman tahansa toimintasuunnitelmahake- muksessa tarkoitetun alueen osan kanssa suuruudeltaan yli kolmekymmentä prosenttia sellaisesta 400 000 neliö- kilometrin suuruisesta alueesta, joka ympäröi jomman- kumman toimintasuunnitelmaehdotuksessa tarkoitetun alueen osan keskustaa;

ii) toimintasuunnitelmia monimetallinoduulien tutkimiseksi ja hyödyntämiseksi sellaisilta muilta kuin varatuilta alu- eilta, jotka yhdessä käsittävät kaksi prosenttia siitä merenpohjan kokonaispinta-alasta, jota ei ole varattu tai jonka hyödyntämistä ei ole kielletty 162 artiklan 2 kap- paleen x kohdan mukaisesti.

4. 3 kappaleen c kohdan määräysten soveltamiseksi jaetaan yhteistyöjärjestelyn tai yhtymän esittämä toimintasuunnitelma suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tämän liitteen 4 artiklan 3 kappaleen perusteella takaajina mukana olevien sopimusvaltioi- den kesken. Merenpohjajärjestö voi hyväksyä 3 kappaleen c kohdan tarkoittamat toimintasuunnitelmat, jos se katsoo, että hyväksyminen ei merkitse sitä, että sopimusvaltio tai sen takaa- mat toimijat saisivat yksinoikeuden merenpohja-alueella harjoi- tettavaan toimintaan tai että muiden sopimusvaltioiden toiminta merenpohja-alueella muuten estyisi.

5. 3 kappaleen a kohdan määräyksistä riippumatta merenpohja- järjestö voi 151 artiklan 3 kappaleen mukaisen siirtymävaiheen päätyttyä hyväksyä sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja muista tämän yleissopimuksen kanssa sopusoinnussa olevista menettelytavoista ja perusteista, joilla voidaan valita ne hakijat, joiden toimintasuunnitelmat hyväksytään silloin, kun on kysy- myksessä valinta tiettyä aluetta koskevien hakijoiden kesken. Tällaisten menettelytapojen ja perusteiden tulee taata toiminta- suunnitelmien hyväksyminen tasapuolisesti ja ketään syrjimättä.

7 artikla

Tuotantolupien myöntäminen

1. Merenpohjajärjestö ottaa käsiteltäväkseen kuuden kuukau- den kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta ja sen jäl- keen neljän kuukauden välein sille kulloinkin välittömästi edeltä- vän hakemusjakson aikana esitetyt tuotantolupahakemukset. Jär- jestö myöntää luvat, jos kaikki hakemukset voidaan hyväksyä ylittämättä tuotantorajaa tai rikkomatta velvoitteita, joita järjes- tölle määrätään jossakin perushyödykesopimuksessa tai järjeste- lyssä, jonka osapuoli siitä on tullut 151 artiklan mukaisesti.

2. Kun 151 artiklan 2−7 kappaleessa asetetun tuotantorajan vuoksi tai merenpohjajärjestölle sellaisessa perushyödykesopi- muksessa tai järjestelyssä, jonka osapuoli siitä on tullut 151 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, määrättyjen velvoitteiden perus- teella tuotantoluvan hakijoista on valittava ne, jotka luvan saavat, merenpohjajärjestön tulee tehdä valinta sääntöjensä,

määräystensä ja menettelytapojensa mukaisia tasapuolisia ja ketään syrjimättömiä vaatimuksia noudattaen.

3. Soveltaessaan 2 kappaletta merenpohjajärjestön tulee antaa etusija hakijoille, jotka:

a) osoittavat muita parempaa toimintakykyä, ottaen huomioon niiden taloudelliset ja tekniset edellytykset sekä niiden toi- minnan mahdollisten aiemmin hyväksyttyjen toimintasuunni- telmien toteuttamisessa;

b) tarjoavat järjestölle mahdollisuuden saada taloudellisia etuja aiemmin, ottaen huomioon kaupallisen tuotannon suunnitel- lun alkamisajankohdan;

c) ovat jo sijoittaneet eniten varoja ja toimineet aktiivisimmin luonnonvarojen etsimiseksi ja tutkimiseksi.

4. Valitsematta jääneillä hakijoilla on etusija seuraavilla valinta- kerroilla, kunnes ne saavat tuotantoluvan.

5. Tuotantoluvan saajia valittaessa on kiinnitettävä huomiota kaikkien sopimusvaltioiden mahdollisuuksiin osallistua meren- pohja-alueella harjoitettavaan toimintaan ja ehkäistä toiminnan monopolisoituminen. Näin on meneteltävä valtion yhteiskunta- tai talousjärjestelmästä tai maantieteellisestä sijainnista riippu- matta mihinkään valtioon tai järjestelmään kohdistuvan syrjin- nän estämiseksi.

6. Jos varattuja alueita on hyödynnettävänä vähemmän kuin varaamattomia alueita, annetaan etusija varattuja alueita koske- ville tuotantolupahakemuksille.

7. Tässä artiklassa mainitut päätökset tulee tehdä mahdollisim- man pian kunkin hakemusjakson päätyttyä.

8 artikla

Alueiden varaaminen

Merenpohjajärjestön yrityksen tai muiden asianomaisten toimi- joiden esittämiä varattuja alueita koskevia hakemuksia lukuun ottamatta jokaisen hakemuksen tulee koskea kokonaista aluetta, jonka ei tarvitse olla yksi ja yhtenäinen mutta joka on niin suuri ja jonka kaupallinen arvo on arvioitu niin suureksi, että siellä voidaan ryhtyä kahteen kaivoshankkeeseen. Hakijan tulee ilmoit- taa koordinaatit, jotka jakavat alueen kahteen taloudelliselta arvoltaan yhtä suureksi arvioituun osaan, ja esittää kaikki kum- paakin alueen osaa koskevat tietonsa. Monimetallinoduuleja koskevien tietojen tulee liittyä kartoitukseen, näytteidenottoon, noduulien määrään ja niiden metallipitoisuuteen. Tiedonantovel- vollisuus ei kuitenkaan vaikuta tämän liitteen 17 artiklan mukai- siin merenpohjajärjestön valtuuksiin. Järjestön tulee 45 päivän kuluessa näiden tietojen vastaanottamisesta nimetä se osa, jota käytetään vain järjestön toimintaan joko sen yrityksen toimesta tai yhteistyössä kehitysmaiden kanssa. Nimeämistä voidaan lykätä vielä 45 päivää, jos järjestö pyytää puolueetonta asiantun- tijaa arvioimaan, onko kaikki tämän artiklan edellyttämät tiedot annettu. Nimetystä alueesta tulee varattu alue heti kun varaama- tonta aluetta koskeva toimintasuunnitelma on hyväksytty ja toimintasopimus allekirjoitettu.

9 artikla

Toiminta varatuilla alueilla

1. Merenpohjajärjestön yritykselle tulee antaa mahdollisuus päättää, aikooko se harjoittaa toimintaa varatuilla alueilla. Pää- tös voidaan tehdä milloin hyvänsä, paitsi jos merenpohjajärjestö saa 4 kappaleen mukaisen ilmoituksen, jolloin yrityksen tulee tehdä päätös kohtuullisen nopeasti. Yritys voi päättää, että se hyödyntää tällaisia alueita yhteisyrityksenä asiasta kiinnostuneen valtion tai muun asianomaisen toimijan kanssa.

2. Merenpohjajärjestön yritys voi tehdä toimintaansa koskevia sopimuksia IV liitteen 12 artiklan mukaisesti. Se voi myös ryhtyä yhteisyrityksiin tällaisen toiminnan harjoittamiseksi sellaisten toi- mijoiden kanssa, joilla on oikeus harjoittaa toimintaa meren- pohja-alueella 153 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti. Harkitessaan yhteisyrityksiin ryhtymistä yrityksen tulee tarjota kehitysmaihin kuuluville sopimusvaltioille ja niiden kansalaisille tilaisuus tehokkaaseen osallistumiseen.

3. Merenpohjajärjestö voi säännöissään, määräyksissään ja menettelytavoissaan asettaa toimintasopimuksille ja yhteisyrityk- sille sekä niiden asiasisältöä että menettelytapoja koskevia vaati- muksia ja ehtoja.

4. Kehitysmaihin kuuluva sopimusvaltio tai sen tai muun hake- musehdot täyttävän kehitysmaan takaama ja tehokkaasti val- voma luonnollinen tai oikeushenkilö tai näiden muodostama ryhmä voi ilmoittaa merenpohjajärjestölle, että se haluaa esittää varattua aluetta koskevan toimintasuunnitelman tämän liitteen 6 artiklan mukaisesti. Toimintasuunnitelma otetaan käsiteltäväksi, jos merenpohjajärjestön yritys päättää 1 kappaleen mukaisesti, että se ei aio harjoittaa toimintaa alueella.

10 artikla

Etusijalle asettaminen

Yrittäjä, jonka toimintasuunnitelma on tämän liitteen 3 artiklan

4 kappaleen c kohdan mukaisesti hyväksytty koskemaan vain tutkimustoimintaa, on etusijalla käsiteltäessä toimintasuunnitel- maehdotuksia kyseisen alueen ja sen luonnonvarojen hyödyntä- miseksi. Etusija voidaan kuitenkin peruuttaa, jos yrittäjä ei ole toiminut tyydyttävästi.

11 artikla

Yhteishankkeet

1. Toimintasopimuksissa voidaan määrätä yrittäjän ja meren- pohjajärjestön välisistä yhteishankkeista, joita toteutetaan meren- pohjajärjestön yrityksen välityksellä yhteisyritysten, tuotannon jakamisen tai muussa muodossa. Yhteishankkeilla on samanlai- nen suoja muutoksilta, keskeyttämiseltä tai päättymiseltä kuin merenpohjajärjestön kanssa tehdyillä toimintasopimuksilla.

2. Yrittäjät, jotka ryhtyvät tällaisiin hankkeisiin merenpohjajär- jestön yrityksen kanssa, voivat saada tämän liitteen 13 artiklan mukaisesti toiminnan käynnistämiseksi taloudellista tukea.

3. Merenpohjajärjestön yrityksen kanssa toimeenpantujen yh- teisyritysten osakkaiden tulee vastata tämän liitteen 13 artiklan edellyttämistä maksuista osakkuutensa mukaisessa suhteessa ottaen huomioon 13 artiklan mukaiset taloudelliset tukitoimet.

12 artikla

Merenpohjajärjestön yrityksen harjoittama toiminta

1. Toiminnassa, jota merenpohjajärjestön yritys harjoittaa merenpohja-alueella 153 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukai- sesti, noudatetaan XI osan määräyksiä, merenpohjajärjestön sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja sekä sen asianomaisia päätöksiä.

2. Merenpohjajärjestön yrityksen esittämään toimintasuunnitel- maan tulee liittää sen taloudellisia ja teknisiä edellytyksiä tukevat selvitykset.

13 artikla

Toimintasopimusten taloudelliset ehdot

1. Hyväksyessän 153 artiklan 2 kappaleen b kohdassa mainittu- jen toimijoiden kanssa tehtävien toimintasopimusten taloudellisia ehtoja koskevia sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja sekä neuvotellessaan näistä ehdoista XI osan määräysten mukaisesti samoin kuin mainituista säännöistä, määräyksistä ja menettelyta- voista merenpohjajärjestön tulee pyrkiä seuraaviin tavoitteisiin:

a) mahdollisimman suurten tulojen varmistaminen merenpohja- järjestölle kaupallisen tuotannon tuotosta;

b) sijoitusten ja teknologian houkutteleminen merenpohja-alu- een tutkimukseen ja hyödyntämiseen;

c) huolehtiminen siitä, että yrittäjiä kohdellaan taloudellisesti tasa-arvoisesti, ja siitä, että niiden taloudelliset velvoitteet ovat samanveroisia;

d) virikkeiden tarjoaminen yrittäjille yhtenäiseltä pohjalta ja ketään syrjimättä, jotta ne ryhtyisivät yhteishankkeisiin merenpohjajärjestön yrityksen ja kehitysmaiden tai niiden kansalaisten kanssa, teknologian siirtämisen edistäminen näi- hin tarkoituksiin ja merenpohjajärjestön ja kehitysmaiden henkilöstön kouluttaminen;

e) siitä huolehtiminen, että merenpohjajärjestön yritys voi har- joittaa tehokkaasti kaivostoimintaa merenpohjalla samanai- kaisesti 153 artiklan 2 kappaleen b kohdassa mainittujen toimijoiden kanssa; sekä

f) siitä huolehtiminen, että yrittäjät eivät saa sellaista tukea, joka antaisi niille keinotekoisen kilpailuedun maalla toimiviin kaivostoiminnan harjoittajiin verrattuna, kun on kysymys yrittäjille 14 kappaleen mukaisesti tarjottavasta taloudelli- sesta kannustuksesta, tämän liitteen 19 artiklan mukaisesti tarkastettavien toimintasopimusten ehdoista tai tämän liit- teen 11 artiklan yhteisyrityksiä koskevista määräyksistä.

2. Toimintasopimuksiksi hyväksyttävien toimintasuunnitelma- hakemusten käsittelystä johtuvien hallintokulujen peittämiseksi peritään maksu, joka on 500 000 Yhdysvaltain dollaria hake- mukselta. Neuvosto tarkistaa maksun suuruuden ajoittain, jotta se vastaa todellisia hallintokuluja. Xxx xxxxxxxxxx käsittelystä

aiheutuu merenpohjajärjestölle vähemmän kuluja kuin maksuksi on määrätty, järjestö palauttaa erotuksen hakijalle.

3. Yrittäjän tulee maksaa 1 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruinen vuosimaksu toimintasopimuksen voimaantulopäivästä lukien. Jos kaupallisen tuotannon hyväksytty alkamispäivä siir- tyy 151 artiklan mukaisesti tuotantoluvan myöntämisen viivästy- misen vuoksi, vuosimaksua ei tarvitse maksaa viivästysajalta. Kaupallisen tuotannon alkamispäivästä lähtien yrittäjä maksaa joko tuotantomaksun tai vuosimaksun sen mukaan, kumpi on suurempi.

4. Vuoden kuluessa kaupallisen tuotannon alkamispäivästä yrit- täjä päättää 3 kappaleen mukaisesti, että se maksaa rahoitus- maksunsa merenpohjajärjestölle joko:

a) maksamalla vain tuotantomaksun; tai

b) maksamalla tuotantomaksusta ja osasta tuotannon nettotu- loja muodostuvan summan.

5. a) Jos yrittäjä päättää maksaa rahoitusmaksunsa merenpoh- jajärjestölle maksamalla vain tuotantomaksun, täksi mää- rätään prosenttiosuus toimintasopimuksen tarkoittamalta alueelta nostetuista monimetallinoduuleista jalostettujen metallien markkina-arvosta. Tämä prosenttiosuus mää- räytyy seuraavasti:

i) kaupallisen toiminnan 1. vuodesta 10:nteen: 5 pro- senttia;

ii) kaupallisen toiminnan 11. vuodesta toiminnan päätty- miseen: 12 prosenttia.

b) Markkina-arvo saadaan kertomalla toimintasopimuksen tarkoittamalta alueelta saaduista monimetallinoduuleista jalostettujen metallien määrä 7 ja 8 kappaleen mukaisella metallien keskihinnalla kyseisenä tilivuonna.

6. Jos yrittäjä päättää maksaa rahoitusmaksunsa merenpohja- järjestölle maksamalla maksun, joka koostuu tuotantomaksusta ja osasta tuotannon nettotuloja, maksut määrätään seuraavasti:

a) Tuotantomaksuksi määrätään prosenttiosuus toimintasopi- muksen tarkoittamalta alueelta nostetuista monimetallino- duuleista jalostettujen metallien b kohdan mukaisesti määrä- tystä markkina-arvosta. Tämä prosenttiosuus määräytyy seu- raavasti:

i) kaupallisen tuotannon ensimmäisenä kautena: 2 prosent- tia;

ii) kaupallisen tuotannon toisena kautena: 4 prosenttia.

Jos tehdylle sijoitukselle m kohdan mukaan saatu voitto jää jonakin d kohdassa määritellyn kaupallisen tuotannon toisen kauden tilivuonna alle 15 prosentin siksi, että tuotantomak- sua on maksettu 4 prosenttia, sen tilivuoden tuotantomak- suksi määrätään 2 eikä 4 prosenttia.

b) Markkina-arvo saadaan kertomalla toimintasopimuksen tar- koittamalta alueelta nostetuista monimetallinoduuleista jalos- tettujen metallien määrä 7 ja 8 kappaleen mukaisella metal- lien keskihinnalla kyseisenä tilivuonna.

c) i) Merenpohjajärjestön osuus tuotannon nettotuloista saa- daan yrittäjän nettotulojen siitä osasta, joka on peräisin toimintasopimuksen tarkoittamalla alueella tapahtuneesta kaivostoiminnasta. Edempänä näitä kutsutaan kaivostoi- minnasta saaduiksi nettotuloiksi.

ii) Merenpohjajärjestön osuus kaivostoiminnasta saaduista nettotuloista kasvaa seuraavan taulukon mukaisesti:

Osuus kaivostoiminnasta saaduista nettotuloista	Merenpohjajärjestön osuus
	Kaupallisen tuo- tannon ensim- mäinen kausi	Kaupallisen tuo- tannon toinen kausi
Osuus sijoitukselle saa-	35 %	40 %
dusta tuotosta, joka on
yli 0 prosenttia mutta
alle 10 prosenttia
Osuus sijoitukselle saa-	42,5 %	50 %
dusta tuotosta, joka on
10 prosenttia tai enem-
män mutta alle 20 pro-
senttia
Osuus sijoitukselle saa-	50 %	70 %
dusta tuotosta, joka on
20 prosenttia tai sitä
enemmän

d) i) a ja c kohdassa tarkoitettu kaupallisen tuotannon ensim- mäinen kausi alkaa kaupallisen tuotannon ensimmäisenä tilivuonna ja päättyy sinä tilivuonna, jolloin yrittäjän kassaylijäämä kattaa täysin hänelle aiheutuneet kehittä- miskustannukset sekä korot siltä kehittämiskustannusten osalta, jota hän ei ole saanut katetuksi. Tällöin menetel- lään seuraavasti:

Ensimmäisenä tilivuonna, jolta kehittämiskustannuksia aiheutuu, kattamattomien kehittämiskustannusten tulee olla yhtä suuret kuin kehittämiskustannukset vähennet- tyinä kyseisen tilivuoden kassaylijäämällä. Jokaisena seu- raavana tilivuonna kattamattomien kehittämiskustannus- ten tulee olla yhtä suuret kuin kattamattomat kehityskus- tannukset edellisen tilivuoden lopussa lisättynä kymme- nen prosentin vuosikorolla ja kyseisen tilivuoden kehittä- miskustannuksilla ja vähennettynä yrittäjän kyseisen tili- vuoden kassaylijäämällä. Kattamattomat kehittämiskus- tannukset on katettu kokonaan ensi kertaa sinä tili- vuonna, jolloin yrittäjän kassaylijäämä kattaa kokonaan hänelle aiheutuneet kehittämiskustannukset ja niiden kat- tamattomasta osasta kertyneen koron. Yrittäjän kassayli- jäämäksi tilivuonna katsotaan hänen bruttotulonsa vähennettynä käyttökustannuksilla ja hänen c kohdan mukaisesti merenpohjajärjestölle maksamillaan mak- suilla.

ii) Kaupallisen tuotannon toinen kausi alkaa kaupallisen tuotannon ensimmäisen kauden päättymistä seuraavana tilivuonna ja jatkuu toimintasopimuksen päättymiseen asti.

e) ’Kaivostoiminnasta saadut nettotulot’ tarkoittaa summaa, joka saadaan kertomalla yrittäjän nettotulot kaivostoi-

minnasta aiheutuneiden kehittämiskustannusten osuutta yrittäjän kehittämiskustannusten kokonaismäärästä osoit- tamalla suhdeluvulla. Jos yrittäjä harjoittaa kaivostoimin- taa ja monimetallinoduulien kuljetusta sekä jalostaa pääasiassa kolmea metallia eli kobolttia, kuparia ja nik- keliä, kaivostoiminnasta saatujen nettotulojen tulee olla vähintään 25 prosenttia yrittäjän nettotuloista. Jollei n kohdasta muuta johdu, kaikissa muissa tapauksissa, esi- merkiksi kun yrittäjä harjoittaa kaivostoimintaa ja moni- metallinoduulien kuljetusta sekä jalostaa pääasiassa nel- jää metallia eli kobolttia, kuparia, mangaania ja nikkeliä, merenpohjajärjestö voi säännöissään, määräyksissään ja menettelytavoissaan määrätä soveliaat vähimmäisarvot samassa suhteessa kuhunkin tapaukseen kuin määrät- täessä 25 prosentin vähimmäisarvoa edellä mainitun kol- men metallin ollessa kyseessä.

f) ’Yrittäjän nettotulot’ tarkoittaa yrittäjän bruttotuloja vähennettyinä käyttökustannuksilla ja j kohdan mukai- sella kehittämiskustannusten kuoletuksella.

g) i) Jos yrittäjä harjoittaa kaivostoimintaa ja monimetalli- noduulien kuljetusta sekä metallien jalostusta, ’yrittä- jän bruttotulot’ tarkoittaa jalostettujen metallien myynnistä saatua bruttotuloa sekä muita tuloja, jotka voidaan kohtuullisesti katsoa saaduiksi toimintasopi- muksen mukaisesta toiminnasta merenpohjajärjestön rahoitussääntöjen, -määräysten ja -menettelytapojen mukaisesti.

ii) Kaikissa muissa kuin g kohdan i alakohdassa ja n kohdan iii alakohdassa mainituissa tapauksissa ’yrit- täjän bruttotulot’ tarkoittaa toimintasopimuksen tar- koittamalta alueelta nostetuista monimetallinoduu- leista saatujen puolijalostettujen metallien myynnistä saatuja bruttotuloja sekä muita tuloja, jotka voidaan kohtuullisesti katsoa saaduiksi toimintasopimuksen mukaisesta toiminnasta merenpohjajärjestön rahoitus- sääntöjen, -määräysten ja -menettelytapojen mukai- sesti.

h) ’Yrittäjän kehittämiskustannukset’ tarkoittaa:

i) kaikkia ennen kaupallisen tuotannon aloittamista aiheutuneita kuluja, jotka liittyvät suoraan toiminta- sopimuksen tarkoittaman alueen tuotantoedellytysten kehittämiseen sekä tähän liittyvään toimintaan, joka koskee toimintasopimuksen mukaisia toimia kaikissa muissa kuin n kohdassa mainitussa tapauksessa, siten kuin yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet edellyt- tävät, kuten koneista, laitteista, laivoista, jalosta- moista, rakentamisesta, rakennuksista, maasta, teistä sekä luonnonvarojen etsinnästä ja tutkimuksesta toi- mintasopimuksen tarkoittamalla alueella aiheutuvia kuluja, tutkimus- ja kehittämiskuluja sekä koroista, vuokrista ja lupa- ja muista maksuista aiheutuvia kuluja; sekä

ii) i alakohdan kuluja vastaavat kulut, jotka ovat aiheu- tuneet kaupallisen tuotannon aloittamisen jälkeen mutta joita toimintasuunnitelman toteuttaminen edel- lyttää, lukuun ottamatta käyttökustannuksia.

i) Pääoman luovutuksesta saadut tulot sekä sellaisen pää- oman markkina-arvo, jota ei enää tarvita toimintasopi- muksen mukaiseen toimintaan ja jota ei myydä, vähenne- tään yrittäjän kehittämiskustannuksista asianomaisena tilivuonna. Kun nämä vähennykset ylittävät yrittäjän kehittämiskustannukset, ylijäämä lisätään yrittäjän brut- totuloihin.

j) Ennen kaupallisen tuotannon aloittamista aiheutuneet h kohdan i alakohdassa ja n kohdan iv alakohdassa maini-

tut yrittäjän kehittämiskustannukset kuoletetaan kymme- nenä yhtä suurena vuotuisena eränä kaupallisen tuotan- non alkamispäivästä lähtien. Kaupallisen tuotannon alka- misen jälkeen aiheutuneet h kohdan ii alakohdassa ja n kohdan iv alakohdassa mainitut yrittäjän kehittämiskus- tannukset kuoletetaan enintään kymmenenä yhtä suurena vuotuisena eränä siten, että ne on toimintasopimuksen päättyessä kuoletettu kokonaan.

k) ’Yrittäjän käyttökustannukset’ tarkoittaa kaikkia kuluja, jotka syntyvät kaupallisen tuotannon aloittamisen jälkeen toimintasopimuksen tarkoittaman alueen tuotantoedelly- tysten käytössä ja tähän liittyvässä toimintasopimuksen mukaisessa toiminnassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpito- periaatteiden mukaisesti. Tällaisiin kustannuksiin sisälty- vät muun muassa kiinteä vuosimaksu tai tuotantomaksu sen mukaan, kumpi on suurempi, kulut palkoista ja muista henkilöstömenoista, materiaaleista, palveluista, kuljetuksista, jalostuksesta ja markkinoinnista, koroista, julkisista palveluista, meriympäristön säilyttämisestä, toi- mintasopimuksen mukaiseen toimintaan nimenomaisesti liittyvistä yleis- ja hallintokuluista ja toiminnasta aiheutu- vista nettotappioista, jotka on siirretty edellisille tai seu- raaville vuosille siten kuin tässä määrätään. Nettotappiot voidaan siirtää kahdelle seuraavalle peräkkäiselle vuo- delle. Toimintasopimuksen kahtena viimeisenä vuonna ne voidaan kuitenkin siirtää kahdelle edelliselle vuodelle.

l) Jos yrittäjä harjoittaa kaivostoimintaa, monimetallino- duulien kuljetusta sekä metallien jalostusta ja puolijalos- tusta, ’kaivostoiminnan kehittämiskustannukset’ tarkoit- taa sitä osaa yrittäjän kehittämiskustannuksista, joka liittyy suoraan toimintasopimuksen tarkoittaman alueen luonnonvaroja koskevaan kaivostoimintaan yleisesti hy- väksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden ja merenpohjajärjes- tön rahoitussääntöjen, -määräysten ja -menettelytapojen mukaisesti siten, että niihin sisältyvät muun muassa hake- musmaksu, kiinteä vuosimaksu sekä soveltuvin osin kulut toimintasopimuksen tarkoittamalla alueella tapahtuvasta luonnonvarojen etsinnästä ja tutkimuksesta sekä osa tut- kimus- ja kehittämiskustannuksista.

m) ’sijoituksen tuotto’ tilivuonna tarkoittaa tilivuoden kai- vostoiminnasta saatujen nettotulojen suhdetta kaivostoi- minnan kehittämiskustannuksiin. Tätä suhdetta lasket- taessa kaivostoiminnan kehittämiskustannuksiin luetaan siihen tarvittavan kaluston hankkimisesta tai korvaami- sesta syntyneet kulut vähennettyinä korvatun kaluston alkuperäishinnalla.

n) Jos yrittäjä harjoittaa vain kaivostoimintaa:

i) ’kaivostoiminnasta saadut nettotulot’ tarkoittaa yrit- täjän kaikkia nettotuloja;

ii) ’yrittäjän nettotulot’ on määritelty f kohdassa;

iii) ’yrittäjän bruttotulot’ tarkoittaa bruttotuloja, jotka on saatu monimetallinoduulien myynnistä, ja muita varoja, jotka voidaan kohtuullisesti katsoa saaduiksi toimintasopimuksen mukaisesta toiminnasta meren- pohjajärjestön rahoitussääntöjen, -määräysten ja

-menettelytapojen mukaisesti;

iv) ’yrittäjän kehittämiskustannukset’ tarkoittaa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti kaikkia toimintasopimuksen tarkoittaman alueen luonnonvaroja koskevaan kaivostoimintaan suoraan liittyviä h kohdan i alakohdan mukaisia kuluja,

jotka ovat aiheutuneet ennen kaupallisen tuotannon aloittamista, ja h kohdan ii alakohdan mukaisia kuluja, jotka ovat aiheutuneet kaupallisen tuotannon aloittamisen jälkeen;

v) ’yrittäjän käyttökustannukset’ tarkoittaa k kohdan mukaisia yrittäjän käyttökustannuksia, jotka liittyvät suoraan toimintasopimuksen tarkoittaman alueen luonnonvaroja koskevaan kaivostoimintaan yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti;

vi) ’sijoituksen tuotto’ tilivuonna tarkoittaa yrittäjän tilivuonna saamien nettotulojen suhdetta hänen kehittämiskustannuksiinsa. Tätä suhdetta laskettaes- sa yrittäjän kehittämiskustannuksiin luetaan kalus- ton hankkimisesta tai korvaamisesta syntyneet kulut vähennettyinä korvatun kaluston alkuperäishinnalla.

o) Yrittäjän maksaman koron osalta h, k, l ja n kohdassa mainitut kulut hyväksytään siinä määrin kuin merenpoh- jajärjestö kaikissa oloissa katsoo tämän liitteen 4 artiklan

1 kappaleen mukaisesti, että velan suhde omaan pää- omaan ja korkokanta ovat kohtuullisia vallitseva liiketa- loudellinen käytäntö huomioon ottaen.

p) Tämän kappaleen tarkoittamiin kuluihin ei saa lukea tuloveroja, jotka valtio määrää yhtiöille, eikä vastaavia maksuja, joita valtio asettaa yrittäjän toiminnalle.

7. a) 5 ja 6 kappaleessa mainitut ’jalostetut metallit’ tarkoittaa metalleja siinä perusmuodossa kuin niitä yleensä myy- dään kansainvälisissä termiinikauppapörsseissä. Tätä var- ten merenpohjajärjestön tulee osoittaa rahoitussäännöis- sään, -määräyksissään ja -menettelytavoissaan asianomai- set kansainväliset termiinikauppapörssit. Jos jotain metal- lia ei myydä näissä pörsseissä, ’jalostetut metallit’ tarkoit- taa metalleja siinä perusmuodossa, jossa niitä yleensä myydään suoraan yritysten välillä tapahtuvissa liiketoi- missa.

b) Jos merenpohjajärjestö ei pysty muuten määrittämään 5 ja 6 kappaleen b kohdassa mainittua toimintasopimuksen tarkoittamalta alueelta nostetuista monimetallinoduu- leista jalostettujen metallien määrää, se määritellään noduulien metallipitoisuuden, siitä käytetyllä jalostusme- netelmällä hyödynnettävien metallien määrän ja muiden asiaan vaikuttavien seikkojen perusteella merenpohjajär- jestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen mukai- sesti ja noudattaen yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperi- aatteita.

8. Jos kansainvälinen termiinikauppapörssi tarjoaa käyttökel- poisen järjestelmän jalostettujen metallien, monimetallinoduulien ja noduuleista saatujen puolijalostettujen metallien hinnoittelemi- seksi, käytetään pörssissä noteerattua keskihintaa. Kaikissa muissa tapauksissa merenpohjajärjestö määrää yrittäjän kanssa neuvoteltuaan tuotteille kohtuullisen hinnan 9 kappaleen mukai- sesti.

9. a) Kaikkien tässä artiklassa mainittujen kulujen, kustannus- ten, tuottojen ja tulojen sekä hinnan- ja arvonmääritysten tulee perustua vapaisiin markkinoihin tai sellaisten yritys- ten välisiin liiketoimiin. Jos tämä ei ole mahdollista, merenpohjajärjestön tulee yrittäjän kanssa neuvoteltuaan määrätä ne ikään kuin ne perustuisivat vapaisiin markki-

23.6.98

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti

L 179/93

FI

noihin tai suoriin liiketoimiin ja ottaen huomioon asiaan vaikuttavat liiketoimet muilla markkinoilla.

b) Huolehtiakseen tämän kappaleen määräysten noudatta- misesta ja täytäntöönpanosta merenpohjajärjestön tulee seurata periaatteita ja tulkintoja, jotka monikansallisia yhtiöitä käsittelevä Yhdistyneiden Kansakuntien toimi- kunta, kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välisiä verosopimuksia käsittelevä asiantuntijaryhmä ja muut kansainväliset järjestöt ovat hyväksyneet sovellettavaksi suoraan yritysten välillä tapahtuviin liiketoimiin. Sen tulee myös määritellä säännöissään, määräyksissään ja menettelytavoissaan yhdenmukaiset ja kansainvälisesti hyväksyttävät kirjanpitosäännöt ja -menettelytavat sekä menettely, jolla yrittäjä valitsee sellaiset riippumattomat tilintarkastajat, jotka merenpohjajärjestö voi hyväksyä, tarkastamaan tilit näiden sääntöjen, määräysten ja menet- telytapojen mukaisesti.

10. Yrittäjä antaa merenpohjajärjestön rahoitussääntöjen, -mää- räysten ja -menettelytapojen mukaisesti tilintarkastajien käyttöön kaikki tiedot, joita he tarvitsevat todetakseen, onko tämän artiklan määräyksiä noudatettu.

11. Kaikki tässä artiklassa mainitut kulut, kustannukset, tuotot ja tulot sekä kaikki hinnat ja arvot määritetään yleisesti hyväk- syttyjen kirjanpitoperiaatteiden ja merenpohjajärjestön rahoitus- sääntöjen, -määräysten ja -menettelytapojen mukaisesti.

12. Merenpohjajärjestölle 5 ja 6 kappaleen mukaisesti makset- tavat maksut suoritetaan vapaasti vaihdettavina valuuttoina tai tärkeimmillä valuuttamarkkinoilla vapaasti saatavissa olevina ja käyttökelpoisina valuuttoina tai yrittäjän valinnan mukaan markkina-arvon pohjalta laskettuna vastaavana määränä jalos- tettuja metalleja. Markkina-arvo lasketaan 5 kappaleen b koh- dan mukaisesti. Vapaasti vaihdettavat valuutat ja tärkeimmillä valuuttamarkkinoilla vapaasti saatavissa olevat ja käyttökelpoi- set valuutat määritellään merenpohjajärjestön säännöissä, mää- räyksissä ja menettelytavoissa kansainvälisen valuuttakäytännön mukaisesti.

13. Kaikkia niitä taloudellisia velvoitteita, joita yrittäjällä on merenpohjajärjestölle, sekä kaikkia sen tässä artiklassa mainit- tuja maksuja, kuluja, kustannuksia, tuottoja ja tuloja tarkiste- taan vertaamalla niitä jatkuvasti valitun lähtövuoden arvoihin.

14. Merenpohjajärjestö voi ottaen huomioon taloussuunnittelu- toimikunnan ja oikeudellisten ja teknisten asioiden toimikunnan suositukset hyväksyä sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja, jotka rohkaisevat yhtenäisesti ja ketään syrjimättä yrittäjiä edis- tämään 1 kappaleessa esitettyjä päämääriä.

15. Jos merenpohjajärjestön ja yrittäjän välille syntyy riita toi- mintasopimuksen taloudellisten ehtojen tulkinnasta tai sovelta- misesta, kumpi tahansa osapuoli voi antaa sen sitovaan kaupalli- seen välimiesmenettelyyn 188 artiklan 2 kappaleen mukaisesti, elleivät osapuolet yhdessä sovi riidan ratkaisemisesta muulla tavalla.

14 artikla

Tietojen siirto

1. Yrittäjä siirtää merenpohjajärjestölle tämän sääntöjen, mää- räysten ja menettelytapojen mukaisesti ja toimintasuunnitelman

ehtoja noudattaen järjestön määräämin väliajoin kaikki tiedot, jotka ovat sekä välttämättömiä että olennaisia, jotta merenpoh- jajärjestön pääelimet voivat hoitaa toimintasuunnitelman tarkoit- tamaan alueeseen liittyvät tehtävänsä ja käyttää valtuuksiaan tehokkaasti.

2. Sellaisia siirrettyjä toimintasuunnitelman tarkoittamaa aluetta koskevia tietoja, jotka katsotaan omistusoikeuden suojaamiksi, saa käyttää vain tämän artiklan mukaisiin tarkoituksiin. Sellaisia muita kuin laitteiden suunnitteluun liityviä tietoja, joita tarvitaan turvallisuutta ja meriympäristön suojelua koskevien merenpohja- järjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen laatimiseen, ei katsota omistusoikeuden suojaamiksi.

3. Merenpohjajärjestö ei saa antaa yritykselleen tai järjestön ulkopuolelle luonnonvarojen etsijöiltä, toimintasopimuksen haki- joilta tai yrittäjiltä saamiaan omistusoikeuden suojaamiksi kat- sottavia tietoja. Yritykselle saa kuitenkin antaa tietoja varatuista alueista. Yritys ei saa antaa tällaisia sanotuilta henkilöiltä saa- miaan tietoja merenpohjajärjestölle tai järjestön ulkopuolelle.

15 artikla

Koulutusohjelmat

Yrittäjä laatii merenpohjajärjestön ja kehitysmaiden henkilöstön kouluttamiseksi 144 artiklan 2 kappaleen mukaisesti käytännön ohjelmat, joihin kuuluu henkilöstön osallistuminen kaikkeen toimintasopimuksen tarkoittamaan merenpohja-alueella harjoi- tettavaan toimintaan.

16 artikla

Yksinoikeus tutkimukseen ja hyödyntämiseen

Merenpohjajärjestö myöntää XI osan säännösten ja omien sään- töjensä, määräystensä ja menettelytapojensa mukaisesti yrittäjälle yksinoikeuden tutkia ja hyödyntää toimintasuunnitelman tar- koittamalta alueelta osoitettua luonnonvararyhmää. Järjestö huolehtii siitä, että kukaan muu ei hyödynnä tai tutki samalla alueella jotakin toista luonnonvararyhmää siten, että tämä hait- taisi kyseisen yrittäjän toimintaa. Yrittäjällä tulee olla varmuus toimintaoikeudesta 153 artiklan 6 kappaleen mukaisesti.

17 artikla

Merenpohjajärjestön säännöt, määräykset ja menettelytavat

1. Merenpohjajärjestö laatii 160 artiklan 2 kappaleen f kohdan ii alakohdan ja 162 artiklan 2 kappaleen o kohdan ii alakohdan mukaisesti säännöt, määräykset ja menettelytavat tehtäviensä hoitamiseksi XI osan määräysten mukaisesti sekä soveltaa niitä yhdenmukaisesti. Sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen tulee koskea muun muassa seuraavia asioita:

a) merenpohja-alueella tapahtuvaan luonnonvarojen etsintään, tutkimukseen ja hyödyntämiseen liittyvää hallintomenette- lyä;

b) toimintaa:

i) alueen kokoa;

ii) toiminnan kestoa;

iii) velvoitteiden täyttämistä koskevia vaatimuksia, kuten tämän liitteen 4 artiklan 6 kappaleen c kohdan mukaista vakuutusta;

iv) luonnonvararyhmiä;

v) alueista luopumista;

vi) selvityksiä toiminnan edistymisestä;

vii) tietojen antamista;

viii) toiminnan tarkastamista ja valvontaa;

ix) muun meriympäristössä harjoitettavan toiminnan häi- riintymisen estämistä;

x) yrittäjän toimesta tapahtuvaa oikeuksien ja velvolli- suuksien siirtoa;

xi) menettelytapoja, joilla teknologiaa siirretään 144 ar- tiklan mukaisesti kehitysmaille, ja menettelytapoja, jotka koskevat näiden suoraa osallistumista kysmyk- sessä olevaan toimintaan;

xii) kaivostoimintaa koskevia määräyksiä ja tapoja, jotka voivat koskea muun muassa työturvallisuutta, luon- nonvarojen säilyttämistä ja meriympäristön suojelua;

xiii) kaupallisen tuotannon määrittelemistä;

xiv) hakijoiden kelpoisuusehtoja;

c) raha-asioita:

i) yhtenäisten ja syrjimättömyysperiaatteen mukaisten kus- tannuslaskenta- ja kirjanpitosääntöjen laatimista ja tilin- tarkastajien valintatapaa;

ii) toiminnan tuoton jakamista;

iii) tämän liitteen 13 artiklassa mainittuja tukitoimia;

d) 151 artiklan 10 kappaleen ja 164 artiklan 2 kappaleen d kohdan mukaisesti tehtyjen päätösten toimeenpanoa.

2. Seuraavia asioita koskevien sääntöjen, määräysten ja menet- telytapojen tulee tarkasti täyttää alla esitetyt objektiiviset vaati- mukset:

a) Alueiden koko:

Merenpohjajärjestö määrää tutkittavien alueiden koon. Jotta tehokas tutkimus olisi mahdollista, tutkittavat alueet saavat olla kooltaan enintään kaksi kertaa niin suuria kuin hyödyn- nettävät alueet. Kokoa laskettaessa tulee täyttää varattuja alueita koskevat tämän liitteen 8 artiklan alueiden varaamista koskevat vaatimukset sekä 151 artiklan mukaiset tuotanto- vaatimukset sekä noudattaa toimintasopimuksen ehtoja ja ottaa huomioon kyseisenä aikana merenpohjaa koskevaan kaivostoimintaan saatavilla olevan tekniikan taso ja alueiden ominaispiirteet. Alueet eivät saa olla pienempiä eivätkä suu- rempia kuin tämän päämäärän täyttäminen edellyttää.

b) Toiminnan kesto:

i) Luonnonvarojen etsinnän kestoa ei rajoiteta;

ii) Tutkimuksen tulisi kestää niin kauan, että tietty alue saadaan tutkituksi perinpohjaisesti ja että alueelle voi- daan suunnitella ja rakentaa kaivostoimintaan tarvittava laitteisto ja kaivostoimintaan ja jalostamiseen tarvitta- vien järjestelmien kokeilemiseksi pieniä ja keskisuuria rikastamoja;

iii) Hyödyntämisen keston tulisi riippua kaivoshankkeen taloudellisuudesta ottaen huomioon esimerkiksi malmin ehtyminen, kaivostoimintaan ja jalostamiseen tarvitta- vien laitteistojen käyttöikä ja toiminnan kannattavuus. Hyödyntämisen tulisi kestää niin kauan, että alueella voidaan harjoittaa kaupallista kaivostoimintaa. Siihen tulisi sisältyä kaupalliseen käyttöön soveltuvien kaivos- toiminnan ja jalostamisen edellyttämien järjestelmien rakentamiseksi tarvittava kohtuullinen aika, jona kau- pallista tuotantoa ei tulisi edellyttää. Hyödyntämisajan tulisi kuitenkin jäädä niin lyhyeksi, että merenpohjajär- jestöllä on tilaisuus muuttaa toimintasuunnitelman ehtoja harkitessaan sen uusimista sellaisten sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen mukaisesti, jotka se on hyväksynyt toimintasuunnitelman hyväksymisen jäl- keen.

c) Velvoitteiden täyttämistä koskevat vaatimukset:

Merenpohjajärjestön tulee vaatia, että yrittäjä maksaa tutki- musvaiheessa määräajoin maksuja, jotka ovat kohtuullisessa suhteessa toimintasuunnitelman tarkoittaman alueen kokoon, sekä maksuja, joita voidaan odottaa vilpittömässä mielessä toimivalta yrittäjältä, joka aikoi ryhtyä alueella kaupalliseen tuotantoon järjestön asettamien määräaikojen kuluessa. Maksuja ei pidä määrätä niin suuriksi, että ne karkottavat sellaiset toimintasopimusta tavoittelevat yrittäjät, joiden käyttämä teknologia ei ole yhtä kallista kuin yleisesti käy- tössä oleva. Järjestö määrää tutkimusvaiheen päättymisestä hyödyntämisvaiheen alkuun enimmäisajan, jonka kuluessa kaupallinen tuotanto pitää aloittaa. Enimmäisajan pituutta määrätessään järjestön tulisi ottaa huomioon, että laajojen kaivostoiminta- ja jalostusjärjestelmien rakentamista ei voida aloittaa, ennen kuin tutkimusvaihe on päättynyt ja hyödyntä- misvaihe käynnistynyt. Tämän vuoksi kaupallisen tuotannon käynnistämiseen tarkoitettua enimmäisaikaa määriteltäessä tulisi ottaa huomioon rakentamiseen tutkimisvaiheen jälkeen tarvittava aika ja sallia kohtuullisessa määrin rakennusaika- taulussa väistämättä tapahtuvat viivästykset. Kun kaupalli- seen tuotantoon on päästy, järjestön tulee kohtuullisissa rajoissa ja ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat esittää yrittäjälle vaatimus, että hän ylläpitää kaupallista tuotantoa koko toimintasuunnitelman ajan.

d) Luonnonvararyhmät:

Ratkaistessaan, mille luonnonvararyhmälle toimintasuunni- telma hyväksytään, merenpohjajärjestö painottaa muun muassa seuraavia asioita:

i) että tietyt luonnonvarat edellyttävät samanlaisia kaivaus- menetelmiä; ja

ii) että joitakin luonnonvaroja voidaan kehittää samanaikai- sesti ilman, että saman alueen eri luonnonvaroja hyödyn- tävät yrittäjät haittaavat kohtuuttomasti toistensa toi- mia.

Mikään tämän kohdan määräys ei estä merenpohjajärjestöä hyväksymästä toimintasuunnitelmaa, jonka mukaan yksi hakija hyödyntää alueella useampia luonnonvararyhmiä.

e) Alueista luopuminen:

Yrittäjällä on oikeus luopua milloin hyvänsä rangaistuksitta joistakin tai kaikista oikeuksistaan toimintasuunnitelman tar- koittamalla alueella.

f) Meriympäristön suojelu:

On laadittava säännöt, määräykset ja menettelytavat meriym- päristön suojelemiseksi tehokkaasti haitoilta, jotka aiheutu- vat suoraan merenpohja-alueella harjoitettavasta toiminnasta tai välittömästi kaivospaikan yläpuolella aluksella tapahtu- vasta kaivospaikasta saatujen mineraalien jalostamisesta. Täl- löin tulee ottaa huomioon, missä määrin haitat voivat johtua suoraan porauksesta, ruoppauksesta, syväkairauksesta ja lou- hinnasta ja missä määrin pohjakerrostumien, jätteiden ja muiden poistettavien aineiden sijoittamisesta tai laskemisesta meriympäristöön.

g) Kaupallinen tuotanto:

Kaupallisen tuotannon katsotaan alkaneen, kun yrittäjä har- joittaa keskeytyksittä laajaa kaivostoimintaa, jonka tuottama materiaalimäärä selvästi osoittaa, että toiminnan päätarkoi- tuksena on laaja tuotanto eikä tiedonkeruuseen, analyysinte- koon tai laitteiden tai laitosten kokeiluun tarkoitettu tuo- tanto.

18 artikla

Rangaistukset

1. Yrittäjältä voidaan peruuttaa toimintasopimuksen mukaiset oikeudet joko väliaikaisesti tai lopullisesti vain:

a) jos yrittäjä on merenpohjajärjestön varoituksista huolimatta menetellyt tavalla, joka johtaa toimintasopimuksen peruseh- tojen, XI osan säännösten ja järjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen vakaviin, jatkuviin ja tahallisiin rikko- muksiin; tai

b) jos yrittäjä ei ole noudattanut häneen soveltuvan riitojenrat- kaisuelimen lopullista ja sitovaa päätöstä.

2. Jos toimintasopimusta on rikottu tavalla, johon ei sovelleta 1 kappaleen a kohtaa, voi merenpohjajärjestö määrätä yrittäjän maksamaan sakkoja rikkomuksen vakavuuden mukaan. Järjestö voi menetellä näin myös toimintasopimuksen 1 kappaleen a kohdan mukaisen peruuttamisen sijasta.

3. Lukuun ottamatta 162 artiklan 2 kappaleen w kohdan mukaisia hätätilamääräyksiä merenpohjajärjestö ei saa panna täytäntöön päätöstä sakkorangaistuksesta tai oikeuksien peruut- tamisesta, ennen kuin yrittäjälle on annettu kohtuullinen tilai- suus käyttää loppuun kaikki hänen käytettävissään olevat oikeuskeinot XI osan 5 osaston mukaisesti.

19 artikla

Toimintasopimuksen tarkistaminen

1. Kun jommankumman osapuolen mielestä olosuhteet ovat muuttuneet tai todennäköisesti muuttuvat niin, että toimintaso- pimus osoittautuu epäoikeudenmukaiseksi tai toimintasopimuk- sen tai XI osan mukaisiin tavoitteisiin pääseminen on käynyt

epätarkoituksenmukaiseksi tai mahdottomaksi, osapuolet ryhty- vät neuvottelemaan sopimuksen tarkistamisesta näiltä kohdin.

2. 153 artiklan 3 kappaleen mukaisesti tehtyjä toimintasopi- muksia saa tarkistaa vain osapuolten suostumuksella.

20 artikla

Oikeuksien ja velvollisuuksien siirtäminen

Toimintasopimuksesta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia saa siirtää vain merenpohjajärjestön luvalla ja sen sääntöjen, mää- räysten ja menettelytapojen mukaisesti. Järjestö ei saa ilman riittäviä perusteita evätä suostumustaan, jos ehdotettu vastaanot- taja on joka suhteessa kelvollinen hakija ja ottaa täyttääkseen kaikki siirtäjän velvollisuudet ja jos vastaanottajalle ei siirretä toimintasuunnitelmaa, jonka hyväksyminen olisi tämän liitteen 6 artiklan 3 kappaleen c kohdan nojalla kiellettyä.

21 artikla

Sovellettava laki

1. Toimintasopimukseen sovelletaan sen ehtoja, merenpohjajär- jestön sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja, XI osan sään- nöksiä ja muita kansainvälisen oikeuden sääntöjä, jotka eivät ole ristiririidassa tämän yleissopimuksen kanssa.

2. Kaikki lopulliset päätökset, jotka tämän yleissopimuksen mukaisesti toimivaltainen tuomioistuin on antanut merenpohja- järjestön ja yrittäjän oikeuksista ja velvollisuuksista, ovat täytän- töönpanokelpoisia jokaisen sopimusvaltion alueella.

3. Sopimusvaltio ei saa asettaa yrittäjälle ehtoja, jotka ovat ristiriidassa XI osan säännösten kanssa. Sen, että sopimusvaltio soveltaa takaamiinsa yrittäjiin tai sen lippua käyttäviin aluksiin ympäristölainsäädäntöä tai muita lakeja ja määräyksiä, jotka ovat ankarampia kuin merenpohjajärjestön tämän liitteen 17 artiklan 2 kappaleen f kohdan mukaisesti hyväksymät säännöt, määräykset ja menettelytavat, ei katsota olevan ristiriidassa XI osan säännösten kanssa.

22 artikla

Vastuu

Yrittäjä on vastuussa tai korvausvelvollinen vahingosta, joka johtuu siitä, että se on toiminnassaan menetellyt virheellisesti, joskin huomioon otetaan myös merenpohjajärjestön asiaan vai- kuttaneet toimenpiteet tai laiminlyönnit. Järjestö on samoin vastuussa tai korvausvelvollinen vahingosta, joka johtuu siitä, että se on valtuuksiaan käyttäessään ja tehtäviään hoitaessaan menetellyt virheellisesti. Tähän sisältyvät muun muassa 168 artiklan 2 kappaleen mukaiset rikkomukset. Huomioon otetaan kuitenkin myös yrittäjän asiaan vaikuttaneet toimenpiteet tai laiminlyönnit. Vahingonkorvauksen on aina katettava vahingon todellinen määrä.

FI

L 179/96 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 23.6.98

IV LIITE

MERENPOHJAJÄRJESTÖN YRITYKSEN PERUSSÄÄNTÖ

1 artikla

Tarkoitusperät

1. Merenpohjajärjestön yritys on järjestön elin, joka harjoittaa toimintaa merenpohja-alueella 153 artiklan 2 kappaleen a koh- dan mukaisesti sekä kuljettaa, jalostaa ja markkinoi merenpohja- alueelta saatuja mineraaleja.

2. Tarkoitusperiään täyttäessään ja tehtäviään hoitaessaan merenpohjajärjestön yritys noudattaa tätä yleissopimusta ja jär- jestön sääntöjä, määräyksiä ja menettelytapoja.

3. Kehittäessään merenpohja-alueen luonnonvaroja 1 kappaleen mukaisesti merenpohjajärjestön yritys noudattaa tämän yleissopi- muksen puitteissa hyviä kaupallisia periaatteita.

2 artikla

Suhde merenpohjajärjestöön

1. Merenpohjajärjestön yritys noudattaa 170 artiklan mukai- sesti yleiskokouksen yleisiä toimintaperiaatteita ja neuvoston ohjeita.

2. Yritys on toiminnassaan itsenäinen ottaen kuitenkin huo- mioon 1 kappaleen määräykset.

3. Yritys ei ole tämän yleissopimuksen perusteella vastuuvelvol- linen merenpohjajärjestön toimista tai velvoitteista eikä järjestö yrityksen toimista tai velvoitteista.

3 artikla

Vahingonkorvausvastuun rajoittaminen

Mikään merenpohjajärjestön jäsen ei ole pelkästään jäsenyytensä perusteella vahingonkorvausvastuussa merenpohjajärjestön yri- tyksen toimista tai velvoitteista. Määräys ei kuitenkaan vaikuta tämän liitteen 11 artiklan 3 kappaleeseen.

4 artikla

Organisaatio

Merenpohjajärjestön yrityksellä on johtokunta, pääjohtaja ja sen toiminnan edellyttämä muu henkilökunta.

5 artikla

Johtokunta

1. Johtokunta koostuu 15 jäsenestä, jotka yleiskokous valitsee

160 artiklan 2 kappaleen c kohdan mukaisesti. Johtokunnan

jäsenten valinnassa kiinnitetään asianmukaista huomiota tasa- puolisen maantieteellisen jakauman periaatteeseen. Esittäessään ehdokkaita johtokunnan jäseniksi merenpohjajärjestön jäsenten tulee pitää mielessä, että merenpohjajärjestön yrityksen toiminta- kyvyn ja menestymisen turvaamiseksi ehdokkaiden tulee olla mahdollisimman kyvykkäitä henkilöitä, jotka ovat päteviä asian- omaisella alalla.

2. Johtokunnan jäsenet valitaan neljäksi vuodeksi, ja heidät voidaan valita uudelleen. Jäsenyyden vuorotteluun on kiinnitet- tävä asianmukaista huomiota.

3. Johtokunnan jäsenet jatkavat tehtävissään seuraajiensa valit- semiseen asti. Jos jäsenyys vapautuu, yleiskokous valitsee 160 artiklan 2 kappaleen c kohdan mukaisesti uuden jäsenen edeltä- jän toimikauden loppuajaksi.

4. Johtokunnan jäsenet toimivat henkilökohtaisessa ominaisuu- dessaan. Hoitaessaan tehtäviään he eivät saa pyytää ohjeita eivätkä ottaa niitä vastaan hallituksilta tai muiltakaan tahoilta. Jokaisen merenpohjajärjestön jäsenen tulee kunnioittaa johto- kunnan jäsenten itsenäisyyttä ja pidättyä kaikista yrityksistä vaikuttaa jäseniin näiden hoitaessa tehtäviään.

5. Jokaiselle johtokunnan jäsenelle maksetaan korvaus meren- pohjajärjestön yrityksen varoista. Yleiskokous määrää korvauk- sen suuruuden neuvoston suosituksesta.

6. Johtokunta toimii yleensä merenpohjajärjestön yrityksen pää- toimipaikassa ja kokoontuu niin usein kuin yrityksen toiminta vaatii.

7. Johtokunnan päätösvaltaisuuteen tarvitaan jäsenten kahden kolmanneksen enemmistö.

8. Jokaisella johtokunnan jäsenellä on yksi ääni. Kaikista johto- kunnan käsiteltävänä olevista asioista päätetään sen jäsenten äänten enemmistöllä. Jos jäsen on jäävi käsiteltävänä olevassa asiassa, hän ei saa äänestää.

9. Jokainen merenpohjajärjestön jäsen voi pyytää johtokunnalta tietoja sellaisista johtokunnan toimenpiteistä, jotka erityisesti koskevat kyseistä jäsentä. Johtokunnan tulee pyrkiä antamaan tällaisia tietoja.

6 artikla

Johtokunnan valtuudet ja tehtävät

Johtokunta johtaa merenpohjajärjestön yrityksen toimintaa. Se käyttää tämän yleissopimuksen määräykset huomioon ottaen

yrityksen tarkoitusperien täyttämiseen tarvittavia valtuuksia, joita ovat muun muassa valtuus:

a) valita keskuudestaan puheenjohtaja;

b) hyväksyä itselleen menettelytapasäännöt;

c) tehdä viralliset kirjalliset toimintasuunnitelmat ja antaa ne neuvostolle 153 artiklan 3 kappaleen ja 162 artiklan 2 kappaleen j kohdan mukaisesti;

d) kehittää toimintasuunnitelmia ja ohjelmia 170 artiklassa mai- nitun toiminnan harjoittamista varten;

e) valmistella tuotantolupahakemukset ja antaa ne neuvostolle 151 artiklan 2−7 kappaleen mukaisesti;

f) antaa lupa neuvotteluihin, jotka koskevat uuden, esimerkiksi III liitteen 5 artiklan 3 kappaleen a, c ja d kohdan mukaisen teknologian hankkimista, ja hyväksyä neuvottelujen tulok- set;

g) hyväksyä yhteisyrityksiä ja muita III liitteen 9 ja 11 artiklassa mainittuja yhteishankkeita koskevat ehdot, antaa lupa näitä yrityksiä ja järjestelyjä koskeviin neuvotteluihin ja hyväksyä neuvottelujen tulokset;

h) suosittaa yleiskokoukselle, mikä osuus merenpohjajärjestön yrityksen nettotuloista pitäisi jättää 160 artiklan 2 kappaleen f kohdan ja tämän liitteen 10 artiklan mukaiseksi varan- noksi;

i) hyväksyä merenpohjajärjestön yrityksen vuotuinen tulo- ja menoarvio;

j) hyväksyä tämän liitteen 12 artiklan 3 kappaleen mukaisten tavaroiden ja palvelusten hankinnat;

k) antaa neuvostolle vuosikertomus tämän liitteen 9 artiklan mukaisesti;

l) antaa neuvostolle yleiskokouksen hyväksymistä varten esityk- set merenpohjajärjestön yrityksen organisaatiota, johtoa ja sen henkilökunnan nimittämistä ja erottamista koskeviksi säännöiksi sekä hyväksyä määräykset, joilla säännöt pannaan täytäntöön;

m) ottaa lainaa ja antaa sellaiset vakuudet tai muut takuut, joista se voi tämän liitteen 11 artiklan 2 kappaleen mukai- sesti päättää;

n) ryhtyä oikeudenkäyntiin, tehdä sopimuksia ja liiketoimia ja ryhtyä muihin tämän liitteen 13 artiklan mukaisiin toimiin;

o) oikeuttaa pääjohtaja ja johtokunnan komiteat käyttämään valtuuksia, joihin ei liity harkintavallan käyttöä edellyttäen, että neuvosto hyväksyy menettelyn.

7 artikla

Merenpohjajärjestön yrityksen pääjohtaja ja henkilökunta

1. Yleiskokous valitsee neuvoston suosituksesta johtokunnan asettamista ehdokkaista merenpohjajärjestön yrityksen pääjohta- jan, joka ei saa olla johtokunnan jäsen. Pääjohtajan toimikausi on määräaikainen ja enintään viisi vuotta. Pääjohtaja voidaan valita uusiksi toimikausiksi.

2. Pääjohtaja on merenpohjajärjestön yrityksen laillinen edus- taja ja korkein toimihenkilö. Hän vastaa suoraan johtokunnalle yrityksen toiminnan johtamisesta. Hän on vastuussa yrityksen organisaatiosta, johdosta ja sen henkilökunnan nimittämisestä ja erottamisesta tämän liitteen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen ja määräysten mukaisesti. Hän osallistuu ilman äänioi- keutta johtokunnan kokouksiin ja voi osallistua ilman äänioi- keutta myös yleiskokouksen ja neuvoston kokouksiin, kun niissä käsitellään merenpohjajärjestön yritystä koskevia asioita.

3. Henkilökuntaa valittaessa ja palkattaessa ja sen työehdoista päätettäessä pidetään tärkeimpänä näkökohtana mahdollisim- man suurta tehokkuutta ja teknistä pätevyyttä. Tältä pohjalta kiinnitetään asianmukaista huomiota siihen, että on tärkeää valita henkilökunta maantieteellisen tasapuolisuuden mukaisesti.

4. Hoitaessaan tehtäviään pääjohtaja ja yrityksen muu henkilö- kunta eivät saa pyytää ohjeita tai ottaa niitä vastaan hallituksilta tai muiltakaan merenpohjajärjestön yrityksen ulkopuolisilta tahoilta. Heidän tulee pidättyä kaikesta toiminnasta, joka voisi vaikuttaa haitallisesti heidän asemaansa yrityksen kansainvälisinä virkamiehinä, jotka ovat vastuussa vain yritykselle. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan pääjohtajan ja henkilö- kunnan velvollisuuksien yksinomaan kansainvälistä luonnetta ja olemaan yrittämättä vaikuttaa pääjohtajaan ja henkilökuntaan näiden täyttäessä velvollisuuksiaan.

5. 168 artiklan 2 kappaleessa mainittuja velvollisuuksia sovelle- taan samalla tavoin myös merenpohjajärjestön yrityksen henkilö- kuntaan.

8 artikla

Sijainti

Merenpohjajärjestön yrityksen päätoimipaikka sijaitsee meren- pohjajärjestön toimipaikassa. Yritys voi perustaa muita toimi- paikkoja tai laitoksia minkä tahansa sopimusvaltion alueelle tämän suostumuksella.

9 artikla

Toimintakertomukset ja tiliselvitykset

1. Merenpohjajärjestön yritys antaa viimeistään kolmen kuu- kauden kuluttua kunkin tilivuoden päättymisestä neuvoston käsiteltäväksi vuosikertomuksen, joka sisältää tilinpäätöksen ja tilintarkastajien lausunnon, ja toimittaa neuvostolle sopivin väli- ajoin yhteenvedon taloudellisesta tilanteesta sekä voitto- ja tap- piolaskelman, josta näkyvät sen toiminnan tulokset.

2. Merenpohjajärjestön yritys julkaisee vuosikertomuksen ja muita tarpeellisiksi katsomiaan selvityksiä.

3. Kaikki tässä artiklassa mainitut kertomukset ja selvitykset toimitetaan merenpohjajärjestön jäsenille.

10 artikla

Nettotulojen jakaminen

1. Ottaen huomioon 3 kappaleen määräykset merenpohjajärjes- tön yritys maksaa järjestölle III liitteen 13 artiklan mukaiset maksut tai niitä vastaavat suoritukset.

2. Yleiskokous päättää johtokunnan suosituksesta, mikä osuus merenpohjajärjestön yrityksen nettotuloista jätetään yrityksen varannoksi. Jäännös siirretään merenpohjajärjestölle.

3. Sinä aikana, jonka merenpohjajärjestön yritys tarvitsee tul- lakseen omavaraiseksi, mikä saa kestää enintään 10 vuotta siitä, kun yritys on aloittanut kaupallisen tuotannon, yleiskokous vapauttaa yrityksen 1 kappaleen tarkoittamista maksuista ja jättää koko nettotulon yrityksen varannoksi.

11 artikla

Raha-asiat

1. Merenpohjajärjestön yrityksen rahavaroihin sisältyvät:

a) merenpohjajärjestöltä 173 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti saadut suoritukset;

b) vapaaehtoiset maksut sopimusvaltioilta yrityksen toiminnan rahoittamiseksi;

c) varat, jotka yritys on lainannut 2 ja 3 kappaleen mukai- sesti;

d) yrityksen toiminnastaan saamat tulot;

e) sellaiset muut yrityksen käyttöön annetut varat, joilla se voi aloittaa kaivostoiminnan mahdollisimman nopeasti ja huo- lehtia tehtäviensä hoitamisesta.

2. a) Merenpohjajärjestön yrityksellä on valtuudet ottaa lainaa ja antaa sellaiset vakuudet tai muut takuut kuin se päättää. Ennen kuin yritys laskee liikkeelle obligaatioi- taan sopimusvaltion rahamarkkinoille tai sen valuutassa, yrityksen tulee saada sen suostumus. Neuvosto hyväksyy lainojen kokonaismäärän johtokunnan suosituksesta.

b) Sopimusvaltiot pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan tu- kemaan yrityksen hakemuksia lainojen saamiseksi pää- omamarkkinoilta ja kansainvälisiltä rahalaitoksilta.

3. a) Merenpohjajärjestön yritykselle annetaan rahavarat, joita se tarvitsee yhden kaivospaikan tutkimiseen ja hyödyntä- miseen, siitä saatujen mineraalien sekä mineraaleista saa- dun nikkelin, kuparin, koboltin ja mangaanin kuljettami- seen, jalostamiseen ja markkinoimiseen ja toiminnan alkuvaiheen hallintokulujen maksamiseen. Valmistelutoi- mikunta määrittää varojen määrän ja sen muuttamista koskevat perustelut ja näkökohdat merenpohjajärjestön sääntö-, määräys- ja menettelytapaluonnoksissa.

b) Kaikki sopimusvaltiot antavat merenpohjajärjestön yri- tykselle puolet a kohdassa tarkoitetuista rahavaroista pitkäaikaisina korottomina lainoina maksujen määrää- mishetkellä voimassa olevan Yhdistyneiden Kansakuntien varsinaiseen tulo- ja menoarvioon sovellettavan maksu- taulukon mukaisesti, jota on muutettu siten, että siinä otetaan huomioon myös valtiot, jotka eivät ole Yhdisty- neiden Kansakuntien jäseniä. Yritys kokoaa toisen puolen

rahavaroista ottamalla velkaa, jonka takaajina ovat kaikki sopimusvaltiot kyseisen taulukon mukaisesti.

c) Jos sopimusvaltioiden maksuista kertyy vähemmän kuin yrityksen tulisi a kohdan mukaisesti saada, yleiskokous käsittelee vajausta ensimmäisessä kokouksessaan ja hyväksyy konsensuksella sitä koskevat toimet ottaen huo- mioon a ja b kohdan mukaiset sopimusvaltioiden velvolli- suudet ja valmistelutoimikunnan suositukset.

d) i) Jokainen sopimusvaltio antaa yritykselle maksusitou- mukset, joita ei voi peruuttaa eikä siirtää ja jotka ovat korottomia. Sopimusvaltion osuutta b kohdan mukaisista korottomista lainoista vastaavat sitou- mukset tulee antaa 60 päivän kuluessa tämän yleis- sopimuksen voimaantulosta tai 30 päivän kuluessa sopimusvaltion ratifioimis- tai liittymiskirjan talletta- misesta sen mukaan, kumpi tapahtuu myöhemmin.

ii) Johtokunta laatii mahdollisimman pian tämän yleis- sopimuksen voimaantulon jälkeen ja sittemmin vuo- sittain tai muuten sopivin väliajoin suunnitelman siitä, milloin ja miten paljon se tarvitsee rahavaroja hallintokuluihinsa ja toimintaan, jota yritys harjoit- taa 170 artiklan ja tämän liitteen 12 artiklan mukai- sesti.

iii) Yritys ilmoittaa tämän jälkeen merenpohjajärjestön välityksellä sopimusvaltioille, millaiset b kohdan mukaiset osuudet niiltä tarvitaan näihin kuluihin. Yritys muuttaa rahaksi sen verran sitoumuksia kuin suunnitelmassa mainittujen kulujen kattamiseksi ky- seisistä korottomista lainoista tarvitaan.

iv) Sopimusvaltiot asettavat ilmoituksen saatuaan omat velkatakuuosuutensa yrityksen käyttöön b kohdan mukaisesti.

e) i) Jos yritys pyytää, sopimusvaltiot voivat tarjota b kohdassa mainitun taulukon mukaisten velkatakui- den lisäksi muita takuita.

ii) Velkatakuiden sijasta sopimusvaltio voi tehdä yrityk- selle lahjoituksen, joka vastaa suuruudeltaan sitä osuutta veloista, jotka sillä olisi muuten velvollisuus taata.

f) Korollisten lainojen takaisinmaksu on etusijalla korotto- mien lainojen takaisinmaksuun verrattuna. Korottomat lainat maksetaan takaisin sellaisen suunnitelman mukai- sesti, jonka yleiskokous on hyväksynyt neuvoston suosi- tuksesta ja johtokunnan esityksestä. Tehdessään esityksiä maksusuunnitelmista johtokunnan tulee seurata meren- pohjajärjestön sääntöjen, määräysten ja menettelytapojen asianomaisia kohtia, joissa yrityksen toiminnan tehok- kuuden ja erityisesti taloudellisen riippumattomuuden turvaamiselle annetaan keskeinen merkitys.

g) Yritykselle tarkoitetut rahavarat tulee antaa vapaasti vaihdettavina valuuttoina tai tärkeimmillä valuuttamark- kinoilla vapaasti saatavissa olevina ja käyttökelpoisina valuuttoina. Valuutat määritellään merenpohjajärjestön säännöissä, määräyksissä ja menettelytavoissa siten kuin

vallitseva kansainvälinen valuuttakäytäntö edellyttää. Paitsi jos 2 kappaleessa toisin määrätään, mikään sopi- musvaltio ei saa ylläpitää tai asettaa yritykselle rajoituk- sia, jotka koskevat näiden rahavarojen hallussapitoa, käyttöä tai vaihtoa.

h) ’Velkatakuu’ tarkoittaa sopimusvaltion lupausta yrityksen velkojille maksaa takuun kattamat yrityksen taloudelliset sitoumukset asiaankuuluvan taulukon mukaisessa suh- teessa, kun velkojat ovat ilmoittaneet sopimusvaltiolle, että yritys on laiminlyönyt sitoumuksensa. Sitoumusten maksamiseen sovellettavien menettelytapojen tulee olla merenpohjajärjestön sääntöjen, määräysten ja menettely- tapojen mukaiset.

4. Merenpohjajärjestön yrityksen rahavarat, omaisuus ja kulut pidetään erillään merenpohjajärjestön rahavaroista, omaisuu- desta ja kuluista. Tämä artikla ei estä yritystä tekemästä järjes- tön kanssa järjestelyjä, jotka koskevat toimitiloja ja välineitä, henkilöstöä ja palveluja tai jommankumman toisen puolesta maksamien hallintokulujen korvaamista.

5. Neuvoston valitsema riippumaton tilintarkastaja tarkastaa vuosittain merenpohjajärjestön yrityksen asiakirjat, kirjanpidon ja tilit mukaan luettuina sen vuotuiset taseet.

12 artikla

Toiminta

1. Merenpohjajärjestön yritys ehdottaa neuvostolle hankkeita 170 artiklan mukaista toimintaa varten. Ehdotusten tulee sisäl- tää 153 artiklan 3 kappaleen mukainen virallinen kirjallinen toimintasuunnitelma merenpohja-alueella harjoitettavasta toi- minnasta ja kaikki muut tiedot, joita oikeudellisten ja teknisten asioiden toimikunta suunnitelmaa arvioidessaan ja neuvosto sen hyväksymiseksi saattavat kulloinkin tarvita.

2. Neuvoston hyväksyttyä hankkeen merenpohjajärjestön yritys toteuttaa sen 1 kappaleessa mainitun virallisen kirjallisen toimin- tasuunnitelman pohjalta.

3. a) Jos merenpohjajärjestön yrityksellä ei ole toimintaansa tarvitsemiaan tavaroita tai palveluja, se voi hankkia niitä. Tätä varten sen tulee pyytää tarjouksia ja hyväksyä tarjous, jonka ehdot ovat laadun, hinnan ja toimitusajan kokonaisvertailussa edullisimmat.

b) Jos tällaisia tarjouksia on useita, sopimus tehdään nou- dattaen:

i) periaatetta, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä sellaisin poliittisin tai muin perustein, jotka eivät liity siihen, että toimintaa harjoitetaan riittävän huolellisesti ja tehokkaasti; ja

ii) neuvoston antamia ohjeita, jotka koskevat varsinkin kehitysmaihin kuuluvista sisämaavaltioista ja maantie- teellisesti epäedullisessa asemassa olevista valtioista peräisin olevien tavaroiden ja palvelusten suosimista.

c) Johtokunta voi hyväksyä säännöt, joissa määritellään, missä erityisoloissa tarjousten pyytämistä koskevasta vaa-

timuksesta voidaan merenpohjajärjestön yrityksen edun nimissä luopua.

4. Merenpohjajärjestön yrityksellä on omistusoikeus kaikkiin tuottamiinsa mineraaleihin ja niiden jalosteisiin.

5. Myydessään tuotteitaan merenpohjajärjestön yritys ei saa syrjiä ketään. Se ei saa myöntää alennuksia, jotka eivät ole luonteeltaan kaupallisia.

6. Merenpohjajärjestön yritys käyttää liiketoiminnalleen tar- peellisia valtuuksia. Tämä ei toisaalta vaikuta niihin yleisiin tai erityisvaltuuksiin, joita yrityksellä on tämän yleissopimuksen muiden määräysten perusteella.

7. Merenpohjajärjestön yritys ei puutu sopimusvaltioiden poliit- tisiin asioihin. Myöskään asianomaisen sopimusvaltion poliitti- nen luonne ei saa vaikuttaa yrityksen päätöksiin. Sen tulee päätöksenteossaan ottaa huomioon vain kaupalliset näkökohdat, joita tulee punnita puolueettomasti tämän liitteen 1 artiklassa mainittujen tarkoitusperien täyttämiseksi.

13 artikla

Oikeudellinen asema ja erioikeudet ja vapaudet

1. Jotta merenpohjajärjestön yritys voi hoitaa tehtävänsä, sille myönnetään sopimusvaltioiden alueella tässä artiklassa määrätty asema, erioikeudet ja vapaudet. Tämän periaatteen toteuttami- seksi yritys ja sopimusvaltiot voivat tarvittaessa tehdä erityissopi- muksia.

2. Yrityksellä on sen tehtävien ja tarkoitusperien täyttämiseksi tarvittava oikeustoimikelpoisuus. Se on erityisesti toimivaltai- nen:

a) tekemään sopimuksia ja ryhtymään yhteishankkeisiin tai muihin järjestelyihin, muun muassa valtioiden ja kansainvä- listen järjestöjen kanssa;

b) hankkimaan, vuokraamaan ja pitämään hallussaan kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä luovuttamaan sitä;

c) olemaan osapuolena oikeudenkäynnissä.

3. a) Yritystä vastaan voidaan nostaa kanne vain asianmukai- sesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa sen sopimusval- tion alueella.

i) jossa yrityksen toimipaikka tai tilat sijaitsevat;

ii) johon yritys on nimennyt edustajan, jolla on oikeus vastaanottaa haasteita;

iii) jossa yritys on tehnyt sopimuksen tavaroiden tai palveluiden toimittamisesta;

iv) jossa yritys on laskenut liikkeelle arvopapereita; tai

v) jossa yritys harjoittaa muuten liiketoimintaa.

b) Yrityksen omaisuus ja varat ovat siitä riippumatta, missä ne sijaitsevat ja kuka niitä hallitsee, vapaita kaikista takavarikointi- tai täytäntöönpanotoimista, ennen kuin yritystä vastaan nostetussa jutussa on annettu lopullinen tuomio.

4. a) Yrityksen omaisuus ja varat ovat siitä riippumatta, missä ne sijaitsevat ja kuka niitä hallitsee, vapaita pakko-otosta, menettämisseuraamuksista, pakkolunastuksesta ja kai- kista muista hallinto- tai lainsäädäntötoimiin perustuvista pakkokeinoista.

b) Yrityksen omaisuus ja varat ovat siitä riippumatta, missä ne sijaitsevat ja kuka niitä hallitsee, vapaita kaikenlaisista yritystä syrjivistä rajoituksista, sääntelystä, valvonnasta ja moratorioista.

c) Yrityksen ja sen työntekijöiden tulee noudattaa sen val- tion tai alueen lakeja ja määräyksiä, jossa ne harjoittavat liike- tai muuta toimintaa.

d) Sopimusvaltiot huolehtivat siitä, että yrityksellä on kaikki oikeudet, erioikeudet ja vapaudet, jotka ne antavat kau- pallista toimintaa alueellaan harjoittaville yhteisöille. Yri- tyksen tulee saada nämä oikeudet, erioikeudet ja vapau- det vähintään yhtä suotuisin perustein kuin samanlaista kaupallista toimintaa harjoittavat yhteisöt. Jos sopimus-

valtiot myöntävät kehitysmaille tai niiden kaupallisille yhteisöille muita erioikeuksia, yrityksen tulee saada samat erioikeudet vastaavin suosituimmuusehdoin.

e) Sopimusvaltiot voivat myöntää yritykselle erityisiä etuja, oikeuksia, erioikeuksia ja vapauksia ilman, että niiden tarvitsee myöntää näitä muille kaupallisille yhteisöille.

5. Yritys neuvottelee niiden isäntämaiden kanssa, joissa sen toimipaikat ja muut tilat sijaitsevat, vapautuksen saamiseksi välillisistä ja välittömistä veroista.

6. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy tarpeellisiin toimiin saattaak- seen omalla lainsäädännöllään voimaan tässä liitteessä esitetyt periaatteet ja ilmoittaa yritykselle, mihin nimenomaisiin toimiin se on ryhtynyt.

7. Yritys voi luopua sille tässä artiklassa tai 1 kappaleessa mainituissa erityissopimuksissa myönnetyistä erioikeuksista ja vapauksista siinä määrin ja sellaisilla ehdoilla kuin se päättää.

23.6.98

Euroopan yhteisöjen virallinen lehti

L 179/101

FI

V LIITE

SOVITTELU

1 osasto

XV OSAN 1 OSASTON MUKAINEN SOVITTELUMENETTELY

1 artikla

Menettelyn käynnistäminen

Jos riidan osapuolet ovat sopineet 284 artiklan mukaisesti anta- vansa riidan tämän osaston mukaiseen sovitteluun, osapuoli voi käynnistää menettelyn ilmoittamalla muille osapuolille asiasta kirjallisesti.

2 artikla

Sovittelijaluettelo

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kokoaa sovittelijoista luettelon, jota hän pitää ajan tasalla. Jokaisella sopimusvaltiolla on oikeus nimetä neljä sovittelijaa, joista jokaisen tulee olla kiistattomasti tunnettu tasapuolisuudestaan, pätevyydestään ja rehellisyydestään. Luettelo koostuu näin nimetyistä henkilöistä. Jos sopimusvaltion nimeämiä sovittelijoita on jossakin vaiheessa vähemmän kuin neljä, sillä on oikeus nimetä tarpeen mukaan lisää sovittelijoita. Sovittelija pysyy luettelossa, kunnes sovitteli- jan nimennyt sopimusvaltio poistaa hänet siitä. Sovittelija jatkaa kuitenkin toimintaansa sovittelukomissiossa, johon hänet on nimitetty, kunnes menettely komissiossa on saatu päätökseen.

3 artikla

Sovittelukomission kokoonpano

Elleivät osapuolet toisin sovi, sovittelukomissio kootaan seuraa- vasti:

a) Sovittelukomissio koostuu viidestä jäsenestä, ellei g kohdasta muuta johdu.

b) Sovittelun käynnistänyt osapuoli nimeää kaksi sovittelijaa, jotka valitaan mieluiten tämän liitteen 2 artiklassa mainitusta luettelosta. Toinen sovittelija voi olla kyseisen osapuolen kansallisuutta, elleivät osapuolet toisin sovi. Sovittelijoiden nimeämisestä tulee mainita tämän liitteen 1 artiklassa maini- tussa ilmoituksessa.

c) Xxxxxx toinen osapuoli nimeää b kohdassa esitetyllä tavalla kaksi sovittelijaa 21 päivän kuluessa tämän liitteen 1 artik- lassa mainitun ilmoituksen vastaanottamisesta. Jos sovitteli- joita ei ole tämän ajan kuluessa nimetty, sovittelun käynnis- tänyt osapuoli voi viikon kuluessa ajan päättymisestä joko lopettaa sovittelun ilmoittamalla tästä toiselle osapuolelle tai pyytää Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriä nimeämään sovittelijat e kohdan mukaisesti.

d) Kyseiset neljä sovittelijaa nimeävät kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun heidät on nimetty, viidennen sovittelijan, joka valitaan tämän liitteen 2 artiklassa mainitusta luettelosta ja joka toimii puheenjohtajana. Jos viidettä ei ole tänä aikana nimetty, jompikumpi osapuoli voi viikon kuluessa ajan päät- tymisestä pyytää Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriä nimeämään hänet e kohdan mukaisesti.

e) Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri nimeää kolmenkym- menen päivän kuluessa c tai d kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamisesta tarvittavat sovittelijat tämän liitteen 2 artiklassa mainitusta luettelosta yhteistyössä riidan osapuol- ten kanssa.

f) Vapautunut paikka täytetään alkuperäisen nimitysmenettelyn mukaisesti.

g) Osapuolet, jotka toteavat kysymyksessä olevan niiden yhteiset edut, nimeävät kaksi sovittelijaa yhdessä. Jos osapuolilla on erilaiset edut tai erimielisyyttä siitä, onko niillä yhteisiä etuja, ne nimeävät sovittelijat erikseen.

h) Riidoissa, joilla on useampia kuin kaksi sellaista osapuolta, joilla on erilaiset edut tai erimielisyyttä siitä, onko niillä yhteisiä etuja, osapuolten tulee soveltaa a−f kohdan mää- räyksiä siinä määrin kuin mahdollista.

4 artikla

Menettely

Sovittelukomissio päättää itse menettelystään, elleivät osapuolet toisin sovi. Komissio voi riidan osapuolten suostumuksella pyy- tää jotakin sopimusvaltiota antamaan asiasta suullisen tai kirjal- lisen lausunnon. Xxxxxxxx päättää menettelytavoistaan, raportis- taan ja suosituksistaan jäsentensä ääntenenemmistöllä.

5 artikla

Rauhanomainen ratkaisu

Komissio voi kiinnittää osapuolten huomiota toimiin, jotka saattaisivat helpottaa riidan ratkaisua.

6 artikla

Komission tehtävät

Komissio kuulee osapuolia, tutkii niiden esittämät vaateet ja vastaväitteet ja tekee niille ehdotuksia sovinnolliseen ratkaisuun pääsemiseksi.