Päivittäiset tauot. Työntekijälle on annettava työaikalain 24 §:n mukaisesti työvuoron aikana sään- nöllinen vähintään tunnin kestävä tauko, jonka aikana työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikaltaan. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuiten- kin vähintään puolen tunnin pituisesta tauosta. Jaksotyössä sekä yöaikana ja vuorotyössä voidaan edellä olevasta poiketen jär- jestää tilaisuus aterioida työn aikana. Edellä 1 ja 2 momentissa sovittua sovelletaan myös osa-aikatyössä silloin, kun vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pitempi. Muussa tapauksessa päivittäiset tauot osa-aikatyössä määritellään tarvittaessa muiden työaikajärjestelyjen yhtey- dessä. Teetettäessä ylityötä jaksotyössä työntekijälle on lisäksi annettava heti säännölli- sen työajan päätyttyä työajaksi luettava 15 minuutin tauko sekä sopivin, vähintään 4 tunnin väliajoin, tilaisuus ateriointiin.
Päivittäiset tauot. 1. Kun työaika on päivätyössä kuutta tuntia pitempi, on toimihenkilölle annettava työn aikana ainakin yksi säännöllinen vähintään tunnin kestävä lepoaika. Se voi- daan kuitenkin sen jälkeen, kun siitä on paikallisesti sovittu, lyhentää puoleen tuntiin asti. Toimihenkilöllä on oikeus poistua lepoaikana esteettömästi työpaikalta. Tämä ei kuitenkaan koske sellaisia toimihenkilöitä, joiden työpaikalla olo on työn jatkumi- selle välttämätöntä. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun tai lop- puun. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, toimihenkilöllä on halutessaan oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.
Päivittäiset tauot. 1. Kun työaika vuoro- tai jaksotyössä on pidempi kuin kuusi tuntia, toimi- henkilölle on annettava vähintään puoli tuntia kestävä tauko tai tilaisuus aterioida työn aikana.
Päivittäiset tauot. 1. Kun työaika päivätyössä on pidempi kuin kuusi tuntia, toimihenkilölle on an- nettava työn aikana ainakin yksi säännöllinen vähintään tunnin kestävä tauko. Paikallisesti voidaan sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta tauosta. Toimihenkilöllä, jonka työpaikalla olo ei ole välttämätöntä työn jatkumiselle, on oikeus poistua tauon aikana esteettömästi työpaikalta.
Päivittäiset tauot. Työntekijälle on annettava työaikalain 24 §:n mukaisesti työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä päivittäinen tauko, jonka aikana työnte- kijä saa esteettömästi poistua työpaikaltaan. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta tauosta. Viikko- ja jaksotyössä sekä yöaikana voidaan edellä olevasta poiketen järjes- tää tilaisuus aterioida työn aikana. Edellä 1 ja 2 momentissa sovittua sovelletaan myös osa-aikatyössä silloin, kun vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pitempi. Muussa tapauksessa päi- vittäiset tauot osa-aikatyössä määritellään tarvittaessa muiden työaikajärjeste- lyjen yhteydessä. Teetettäessä ylityötä viikko- ja jaksotyössä työntekijälle on lisäksi annettava heti säännöllisen työajan päätyttyä työajaksi luettava 15 minuutin tauko sekä sopivin, vähintään 4 tunnin väliajoin, tilaisuus ateriointiin. Vuorokausilevosta ja viikoittaisesta vapaa-ajasta säädetään työaikalain 25 ja 27 §:issä.
Päivittäiset tauot. Päivittäisillä lepoajoilla tarkoitetaan ruokailutaukoa ja virkistys- eli kahvitaukoja. Työaikalaki säätää, että kuutta tuntia pitemmässä työvuorossa pitää työntekijälle antaa vähintään tunnin kestävä ruokailutauko, jonka aikana hänellä on oikeus poistua työpaikaltaan. Tätä vastaava määräys on työehtosopimuksen 17 § 2. kohdassa. Tästä seuraa, että säännöllisen työajan ollessa enintään kuusi tuntia, toimihenkilöllä ei ole oikeutta ruokailutaukoon. Työehtosopimuksen mukaan ruokailutauko voidaan paikallisesti sopien lyhentää puolen tunnin pituiseksi. Ruokailutauon sijoittamista on rajoitettu niin, että sitä ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun tai lop- puun. Ruokailutaukoa koskevat määräykset sisältävät lisäksi tietyt erityismääräykset: • Työajan ylittäessä 10 tuntia vuorokaudessa, toimihenkilöllä on oikeus enintään puolen tunnin taukoon 8 työtunnin jälkeen. • Vuorotyössä, jossa työaika on 6 tuntia pitempi, toimihenkilöllä on oikeus ruokailutaukoon tai mahdolli- suus ruokailla työn lomassa. Perinteisesti työpaikoilla on pidetty ns. kahvitaukoja eli virkistystaukoja. Niitä koskevat määräykset on sit- temmin poistettu työehtosopimuksesta eikä työaikalakikaan tunne sellaisia. Käytännössä tällaisten taukojen pitäminen on riippuvainen työpaikan käytännöistä. Virkistystauoista on erotettava työturvallisuuslaissa olevan työn tauottamista koskeva 31 §:n säännökset, jotka velvoittavat työnantajaa järjestämään mahdollisuuden lyhytaikaiseen työpisteestä poistumiseen jat- kuvaa paikallaoloa vaativissa töissä. Vuorokausilepoa koskevat säännökset ovat kokonaan työaikalaissa. Lain mukaan työntekijällä tulee olla työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin jaksossa vähintään 11 tunnin yhdenjaksoinen lepoaika. Työn tar- koituksenmukaisen järjestelyn vaatiessa voidaan sopia, että lepoaikaa tilapäisesti lyhennetään. Yhdenjak- soisen lepoajan tulee kuitenkin olla vähintään 7 tuntia. Työaikalaki antaa myös mahdollisuuden tietyin laissa erikseen edellytyksin poiketa vuorokausilevon pituu- desta enintään kolmen peräkkäisen vuorokausilevon ajaksi kerrallaan. Tällöinkin lepoajan pitää olla vuorokaudessa vähintään 5 tuntia. Laissa edellytetään lisäksi, että työntekijälle tulee antaa korvaavat vapaa- ajat niin pian kuin mahdollista kuitenkin 14 vuorokauden kuluessa.
Päivittäiset tauot. Soveltamisohje: Mikäli liukuvaa työaikaa noudattava työntekijä määrä- tään suostumuksensa mukaisesti ylityöhön, ylityö lasketaan siten, että kyseisenä vuorokautena otetaan huomioon vuorokauden todellinen tehty työaika. Kyseiseltä vuorokaudelta ei liukuvan työajan saldo muutu. Kyseisenä kalenteriviikkona ylityövuorokausien ulkopuolisten päivien (liukumapäivät) laskennallinen arvo ylityölaskennassa on toimistotyössä 7 tuntia 15 minuuttia tai viikkotyössä 7 tuntia 39 minuuttia. Soveltamisohje: Pääsääntöisesti vapaa-aikaan sisältyy kaksi perättäistä vapaapäivää. Mikäli yhdenjaksoiseen vapaa-aikaan ei sisälly kahta ko- konaista kalenterivuorokautta, on sen vähimmäispituus viikko- ja jakso- työssä 54 tuntia. Mikäli työvuorojen kierto on järjestetty niin, että edelli- sen viikon viimeinen työpäivä on sunnuntai ja seuraavan viikon työpäi- vät tiistaista sunnuntaihin, voi tällä viikolla maanantain yhteyteen sijoite- tun vapaa-ajan vähimmäispituus olla 39 tuntia.