Aluksi. Vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan kunta voi järjestää henkilökohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle avustajan palkkauksesta aiheutuvat lakisääteiset maksut ja korvaukset sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Tämä niin kutsuttu henkilökohtaisen avun työnantajamalli on yksi vammaispalvelulaissa säädetyistä henkilökohtaisen avun järjestämistavoista. Muita järjestämistapoja ovat palveluseteli sekä ostopalvelu tai kunnan oma palvelutuotanto. Henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimiessaan vaikeavammainen henkilö on vastuussa työ- ja muussa lainsäädännössä työnantajalle asetettujen velvoitteiden täyttämisestä, kuten kuka tahansa muu työnantaja. Kunnalla ja henkilökohtaisella avustajalla ei lähtökohtaisesti ole oikeudellista suhdetta, eikä henkilökohtainen avustaja myöskään tässä ominaisuudessaan voine olla sosiaalihuollon asiakas.86 Vammaispalveluissa on asetettu kunnalle velvoite tarvittaessa ohjata ja auttaa vaikeavammaista henkilöä avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa. Myös muut sosiaalilainsäädännön normit ja niissä asetetut velvoitteet tulevat sovellettavaksi silloinkin, kun kyse on henkilökohtaisen avun työnantajamallista. Lainsäädännössä ei ole rajattu kunnan velvollisuuksia tältä osin poikkeavasti. Merkittävää onkin havaita, että toisin kuin henkilökohtainen avustaja, työnantajana toimiva vaikeavammainen henkilö on aina samalla myös sosiaalihuollon asiakas.
Aluksi. Tässä artikkelissa käsitellään laivatoimikuntaa merityöoi- keudellisena instituutiona ja menettelynä keskittyen merityösopimuslain (756/2011, MTSL) 11 luvun sääntöihin js niiden käytännön tulkinta- ja menettelykysymyksiin. Laivatoimikuntaa koskevien lain sääntöjen ja historian esittelyn jälkeen jaetaan laivatoimikuntamenettely vaiheisiin ja käydään läpi niissä esiintulevia erityiskysy- myksiä. Lopuksi käsitellään lyhyesti sääntöjä työsuhteen päättämisestä ja varoituksen antamisesta. Teksti onkin laadittu erityisesti laivatoimikunnan puheenjohtajana ja jäsenenä toimivien käyttöön. Artikkeli päivittää allekir- joittaneen Navigator-lehdessä vuonna 2003 julkaistun artikkelin samasta aiheesta.
Aluksi. Kilpailukykysopimus on juridisesti työmarkki- noiden keskusjärjestöjen välinen sopimus, jo- ka sitoo sen osapuolena olevia järjestöjä. Lisäksi kilpailukykysopimus sitoo niitä työnantaja- ja työntekijäliittoja, jotka ovat ilmoittaneet sitou- tuvansa noudattamaan kilpailukykysopimuksen määräyksiä. Kaikki liitot eivät ole sitoutuneet kil- pailukykysopimukseen. Keskeisimmät kilpailuky- kysopimuksen ulkopuolelle jääneet sopimusalat ovat elintarvikeala, kuljetusala ja rakennusala. Kilpailukykysopimuksessa sovittiin muun ohel- la paikallisen sopimisen edistämisestä. Sen mukaan työehtosopimuksiin lisätään selviytymislauseke, jonka mukaan taloudellisissa vaikeuksissa olevas- sa yrityksessä voidaan paikallisesti sopia palkka- ja muiden työehtojen tilapäisestä sopeuttamisesta. 2.3.2016 antamassaan kilpailukykysopimuksen neuvottelutulosta koskevassa tiedotteessa hallitus kannusti työmarkkinajärjestöjä edistämään paikal- lista sopimista kevään 2016 työmarkkinakierrok- sella. Hallituksen tiedotteen mukaan hallitus ottaa paikallisen sopimisen etenemisen huomioon ansio- tuloveron kevennyksiä toteuttaessaan, jos paikalli- sessa sopimisessa edistytään hallituksen 17.2.2016 linjaamien tavoitteiden mukaisesti. Paikallisen sopimisen edistäminen jäi kilpailu- kykysopimusta seuranneen liittokierroksen varaan. Tässä selvityksessä analysoidaan kuuden keskei- simmän työehtosopimuksen sisältöä liittokierrok- sen jälkeen. Selvityksessä arvioidaan, kuinka paljon paikallisen sopimisien mahdollisuudet lisääntyivät kilpailukykysopimuksen seurauksena. Selvityksen rakenne Selvityksessä kuvataan paikallisen sopimisen ny- kytilaa lain ja työehtosopimusten mukaan. Sen jäl- keen esitellään kilpailukykysopimuksen paikallista sopimista koskevan määräyksen sisältö. Sitten tar- kastellaan lähemmin kuutta keskeistä työehtoso- pimusta sen selvittämiseksi, paljonko paikallinen sopiminen on lisääntynyt työehtosopimuksissa kilpailukykysopimuksen perusteella. Tässä yh- teydessä kiinnitetään erityistä huomiota siihen, ovatko paikallista sopimista koskevat työehtoso- pimusmääräykset sellaisia, joita voidaan soveltaa myös järjestäytymättömässä yrityksessä. Lopuksi esitetään yhteenveto uusista paikallisen sopimisen mahdollisuuksista. Paikallisesta sopimisesta Paikallinen sopiminen lain mukaan Paikallisella sopimisella tarkoitetaan työsuhteen ehdoista sopimista suoraan työnantajan ja yksit- täisen työntekijän kesken tai työnantajan ja koko henkilöstön, tietyn henkilöstöryhmän tai henki- löstön edustajan väli...
Aluksi. Vaihtelevan työajan työsopimuksia koskeva sääntely tulee voimaan 1.6.2018. Sääntely pitää sisällään seuraavaa: - vaihtelevasta työajasta sopimisen edellytykset - vähimmäistyöaikaa koskevat neuvottelut - työnteon keskeisistä ehdoista annettava selvitys noudatettaessa vaihtelevaa työaikaa - sairausajan palkka - irtisanomisajan palkka - työntekijän suostumus lisätyöhön - työntekijän kuuleminen vähimmäistyöajan ylittävistä työvuoroista. Lakimuutokset tuovat lisäyksiä mm. työsopimuslakiin ja työaikalakiin. Xxxxx xxxxx- van hallituksen esityksen numero on HE 188/2017 vp ja valiokunnan mietinnön TyVM 4/2018 vp. Vaihtelevan työaikaehdon määritelmä on laissa (työsopimuslain 1 luvun 11 §:n 1 mom.) seuraava: ”Vaihtelevaa työaikaa koskevalla ehdolla tarkoitetaan työaikajär- jestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä taikka työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa.” Lain esitöistä käy ilmi, että määritelmän on tarkoitus kattaa kolme erilaista työajasta sopimisen muotoa:
Aluksi. Kansainvälinen investointioikeus on kansainvälisestä julkisoikeudesta ja kansainvälisestä yksityisoikeudesta eri elementtejä lainaava kansainvälisen oikeuden osa-alue. Se perustuu noin 3300 kahdenväliselle ja monenväliselle investointisuojasopimukselle.2 Investointisuojasopimuksen perusajatus on suojata ulkomaista investoijaa sellaisia investoinnin kohdevaltion toimia vastaan, jotka vaikuttavat olennaisesti investoinnin arvoon ja rikkovat investointisuojasopimuksessa sovittuja sääntöjä. Valtion näkökulmasta tämän tietyllä tavalla ”ylimääräisen” kansainvälisoikeudellisen suojan tarkoituksena on rohkaista muista sopimuspuolista peräisin olevia investoijia investointeihin sopijapuolen alueella ja luoda sitä varten vakaat, oikeudenmukaiset, suotuisat ja avoimet olosuhteet.3 Tähän pyritään takaamalla ulkomaiselle investoijalle suoja valtion tietynlaisia toimenpiteitä vastaan. Tämä niin kutsuttu ylimääräinen suoja on erityisen keskeistä sellaisissa maissa, joissa sitoutuminen oikeusvaltioperiaatteeseen ei ole yhtä vahvaa kuin esimerkiksi Suomessa tai muissa Pohjoismaissa. Investointioikeuden takaama suoja vastaa pitkälti myös Suomen sisäisen oikeusjärjestyksen ja eurooppaoikeuden4 mukaista suojan tasoa.5 Investointisuojamekanismi on erityisen keskeinen energia- ja luonnonvarasektoreilla. Investoija pyrkii turvaamaan vakaan sääntely-ympäristön investointinsa keston ajaksi joko solmimalla erillisen yksittäistä investointia koskevan sopimuksen tai varmistumalla että investointi saa suojaa joko kahdenvälisen tai monenvälisen investointisuojasopimuksen kautta. Myös investointiriitoja syntyy energia- ja luonnonvarainvestointien yhteydessä muita investointeja enemmän. Esimerkiksi Maailmanpankin yhteydessä toimivan investointeja koskevien riitaisuuksien kansainvälisen ratkaisu-
Aluksi. Sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden tehdä työtä yhdenver- taisesti muiden kanssa; tähän sisältyvät oikeus mahdollisuuteen ansaita elantonsa va- paasti valitsemallaan tai työmarkkinoilla hyväksytyllä työllä sekä työympäristö, joka on avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa. Sopimuspuolet turvaavat työnteko-oikeuden toteutumisen ja edistävät sitä, myös niiden osalta, jotka vammautu- vat palvelussuhteen aikana, toteuttamalla myös lainsäädännön avulla asianmukaisia toimia – – . (Vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimus, 27 artiklan 1 kohta) Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohta korostaa vammaisen ihmisen oikeutta osallistua yhteiskuntaan tekemällä työtä ja ansaitsemalla toimeentulonsa itse.1 Yleissopimus on voimassa 182 valtiossa ja Euroopan unionissa unionin oikeuden alalla.2 Yleissopimuksen tulkintaperiaat- * Xxxxx Xxxxxxxxxxx, OTT, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto; Xxxxx Xxxxxxxx, OTT, apulaispro- fessori, Itä-Suomen yliopisto. Kirjoituksesta vastaavat yhteisesti ja tasapuolisesti Karjalainen ja Ylhäinen. Kirjoitus on osa työikäisenä muistisairauksiin sairastuvia koskevaa monitieteellistä tutkimushanketta “Mild-cognitive Impairments at Work 2018–2022. Tutkimuskonsortiota ra- hoittaa Suomen akatemia osana JPI More Years Better Lives. Hankkeen muut suomalaisjäsenet ovat Xxxx Xxxx-Xxxxxx-Leinonen (Suomen osakonsortion johtaja), Xxxxx Xxxxxxxxxx, Sirk- ka-Xxxxx Xxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxx. Konsortion johtajana toimii Xxxxxx Xxxxxx Karoliinisesta instituutista. Muita osakonsortioita johtavat Xxxxxx Xxxxxx Toronton yliopistosta, Xxxxxxxx Xxxxx Waterloon yliopistosta ja Xxx-Xxxxxxxxx Xxxxxxx Linköpingin yliopistosta. Kiitämme kaikkia hankkeen jäseniä.
Aluksi. Kun järjestäytymätöntä työnantajaa velvoittava normimääräys tulee TSL 2:7.1:n perusteella yleissitovana noudatettavaksi, ei sen noudattaminen edellä kerrotuin tavoin käytännössä eroa siitä, miten normimääräys tulee noudatettavaksi järjestäytyneen työnantajan kohdalla nor- maalisitovana. Kuitenkin siltä osin, kun on kyse yleissitovana noudatettavista normimää- räyksistä, poikkeaa työntekijän oikeusturva joltain osin siitä, mitä se olisi suhteessa järjes- täytyneeseen työnantajaan. Oikeusturvalla tarkoitan sitä, mitä oikeussuojaa työntekijä saa oikeudenloukkausta vastaan siinä tapauksessa, jos työnantaja ei noudata normimääräystä. Kyse on tällöin ennen kaikkea siitä, millaisia oikeussuojakeinoja on käytettävissä tai millä muulla tavoin yksittäinen työntekijä voi saada oikeussuojaa aiheutunutta oikeudenlouk- kausta vastaan. Kysymys on merkityksellinen sen vuoksi, että tehokkaat oikeussuojakeinot määrittävät pitkälti normimääräysten (siinä missä aina minkä tahansa muun aineellisen oi- keuden) käytännön merkityksen.
Aluksi huoltaa, peruskorjata ja uusia hallitsemallaan tontilla tonttia