Lopuksi. Pitkäkestoiset liike-elämän sopimukset muo- dostavat sopimusoikeuden ja sopimuksellisuuden näkökulmista aina oman viitekehyksensä. Erilais- ten esimerkiksi pitkäkestoisten kumppanuusjär- jestelyjen yleistyessä, on perusteltua, että myös tutkimuksellisesti pyritään avaamaan eri teemois- ta keskustelua ja hakemaan vastauksia esitettyi- hin haasteisiin ja kysymyksiin. Tässä artikkelissa on syvennytty luottamuksen, lojaliteettivelvolli- suuden ja pitkäkestoisten sopimusten teemoihin. Kahta ensiksi mainittua on aluksi tarkasteltu määrittelyjen ja luonnehdintojen tasolla. Tämän jälkeen niitä on suhteutettu erityisesti liike-elä- män pitkäkestoisiin sopimuksiin. Luottamus moniulotteisena ilmiönä on liike- toiminnan eräitä kulmakiviä. Se voi ilmetä hen- kilö- ja organisaatiotasolla sekä myös näiden yhdistelmänä olevassa henkilö-instituutio -suh- teessa. Epävarmassa ja muuttuvassa maailmassa luottamus on tavoitteellinen arvo, jonka kautta voidaan vastata esimerkiksi liiketoimintaan ja sopimussuhteisiin liittyviin haasteisiin. Luotta- mus on usein edellytys sille, että käydään kaup- paa ja solmitaan sopimussuhteita. Luottamukseen ilmiönä liittyy lukuisia eri ulottuvuuksia, joilla on ensinnäkin käytännön maailmassa omat osansa, mutta nuo ulottuvuudet muodostavat myös tutki- muksellisesti hedelmällisen maaperän. Pitkäkestoisten sopimusten hahmottamiseen liittyvä relational contracting -oppi korostaa mm. luottamuksen merkitystä sopimussuhteessa. Oppi tuo esiin sopimustoiminnan merkitystä samoin kuin sopimusosapuolten keskinäisiin suhteisiin (esim. sosiaaliset suhteet) liittyviä puolia. Sopi- mussuhteen osalta, sen toimivuus, jatkuvuus ja keskinäinen luottamus nähdään tärkeimpinä tavoitteina. Näihin tavoitteisiin pyritään kaikin tavoin pääsemään, mm. välttämällä oikeusrii- toja. Sopimuksen dynaamisuuden kautta voidaan lähestyä liike-elämän pitkäkestoisia sopimuksia joustavuuden näkökulmasta. Kyse on sopimuksen täydentymisestä sopimuskaudella eri tilanteiden pohjalta (esim. määritelty sopimusehdoissa). Täl- lainen lähestymistapa, jossa sopimuksen sisältö voidaan osittain jättää tietoisesti auki myöhem- piä tilanteita ajatellen, vaatii sopimusosapuolilta ensinnäkin taitoa sopimussuunnittelussa mut- ta yhtälailla se vaatii keskinäistä luottamusta. Ilman tätä luottamusta tällaiseen sopimusjär- jestelyyn ryhtyminen on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Luottamus on keskeisessä asemassa ajatellen juuri pitkäkestoisia sopimuksia ja sopimussuhtei- ta. Se on tavallaan niiden ylä...
Lopuksi. Artikkelissani xxxx tarkastellut sitä, miten perinteinen työsopimus on käännetty sarjaku- vasopimukseksi sen menettämättä asemaansa oikeudellisesti pätevänä asiakirjana. Xxxx pyrkinyt osoittamaan, xxxx sarjakuvan muoto voi auttaa esimerkiksi kieli- tai lukutaitonsa vuoksi heikommassa asemassa olevia ymmärtämään oikeudellisen asiakirjan sisällön. Kun intersemioottisen käännösprosessin kohteena on perinteinen kirjoitettu oikeudellinen asiakirja, joka käännetään kuvaa ja sanaa yhdistäväksi multimodaaliseksi tekstiksi, läh- detekstiä joudutaan muokkaamaan paljon. Kuvien välittämät merkitykset ja visuaalisen kielen ominaispiirteet tekevät lähdetekstin muokkaamisesta välttämätöntä, mutta juuri se vaikuttaa tekstin ymmärrettävyyteen. Kun asiakirja saa käännösprosessissa uuden visu- aalisen muodon, lukija pystyy ymmärtämään asiakirjan sisällön. Työsopimuksen hanka- lat termit ja fraasit muuttuvat kertomukseksi elämän arkisista asioista, mikä auttaa lukijaa myös muistamaan työsopimuksen sisältämät yksityiskohdat. Lisäksi työsopimuksen visuaalinen muoto parantaa allekirjoittavan osapuolen asemaa, xxx xxx pystyy samaistumaan sarjakuvasopimuksessa kuvattuun työntekijään. Xxxxxxx xx xxx Xxxxxxxxx (1996/2006) visuaalisen kieliopin perusteella lukijan luottamusta xxxxx xxxxx- kuvassa esitetyn henkilöhahmon lukijaan kohdistuva suora katse ja kuvan perspektiivi. Sopimuksessa Law-niminen henkilöhahmo xxx xxxx edustaja kutsuu työntekijän työhön plantaasille, jossa korostetaan yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tämäntyyp- pistä abstraktia viestiä ei perinteisessä työsopimuksessa ole näkyvissä, vaikka se voidaan- kin lukea epäsuorasti rivien välistä. Olennainen muutos, joka sopimuksen käännösprosessissa tapahtuu, liittyy tekstilajiin. Yksi sarjakuvan ominaispiirteistä on kerronnallisuus, joka osoittautui keskeiseksi teki- jäksi tarkastellessani lähde- ja kohdetekstiä. Sarjakuvaa lukiessaan lukija rakentaa ruu- duissa olevien visuaalisten ja verbaalisten vihjeiden perusteella kertomuksen. Lukijalla on siis tärkeä rooli kuvien tulkitsijana. Kuvien yksityiskohtia voidaan kuitenkin muokata xxxxx, xxxx lukija ei pysty tulkitsemaan liikaa kuvien sisältöä. Esimerkiksi tilannekonteks- tiin kuuluvista kuvien taustoista voidaan poistaa yksityiskohdat ja henkilöhahmot voidaan esittää vähäeleisesti. Näin on tehty myös tarkastelemassani asiakirjassa. Analyysi osoit- taa, xxxx kulttuurikonteksti, johon sisältyvät muun muassa kohdetekstissä käytetyt sym- xxxxx xx eleet, on keskeinen k...
Lopuksi. Tähän Henkilöstön siirtosopimukseen on tiivistetty kohdassa 1 noudatettavien säännösten asiat.
Lopuksi. Tämä sopimus tulee voimaan heti ja on voimassa toistaiseksi.
Lopuksi. Tässä luvussa tehdään yhteenvetoa aiemmin tutkielmassa saaduista merkittävimmistä tutkimustuloksista, tehdään niiden perusteella aihetta koskevia johtopäätöksiä, arvioidaan tutkielman luotettavuutta ja eettisyyttä sekä lopulta pohditaan sopimusten oikeusmuotoilun tulevaisuutta sekä sen merkitystä tulevaisuuden sopimustoiminnalle sekä esitetään jatkotutkimusehdotuksia. Jo tutkielman alussa todettiin, että oikeusmuotoilu itsessään on vielä uusi, vasta kehityksensä alussa oleva lainopillisen tutkimuksen suuntaus. Sopimusten oikeusmuotoilua koskeva tutkimus on vielä melko nuorta ja tutkimusta on verrattain vähän. Sille ei ole vielä kehittynyt omia yleisiä oppeja, vakiintunutta käsitteistöä tai lähestymistapaa selittävää taustateoriaa. Voidaan todeta, että oikeusmuotoilun käsitteeseen sisältyvien oikeuden ja muotoilun käsitteiden moniulotteisuus tekee oikeusmuotoilusta haastavan tarkasteltavan, koska aiheeseen liittyvässä tieteellisessä kirjallisuudessa oikeusmuotoiluun liittyvien termien ja merkitysten määrittely on osittain päällekkäistä ja olemassa olevat käsitteet ovat monitulkintaisia ja vakiintumattomia. Tästä kertoo esimerkiksi se, ettei oikeusmuotoilun määritelmää löydy Tieteen termipankista, joka on kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen yhteinen termitietokanta. 151 Perinteinen, jo olemassa oleva sopimustutkimus keskittyy lähinnä jo olemassa oleviin sopimuksiin ja erityisesti eri oikeusasteisiin edenneisiin sopimusriitoihin ja niiden ratkaisuihin. Sopimuskäsityksen muutos ja oikeusmuotoilu ei ole vielä levinnyt laajaksi ilmiöksi, mutta modernia sopimuskäsitystä ja sopimusten oikeusmuotoilun oppeja toiminnassaan hyödyntäviä tahoja, esimerkiksi lakitoimistoja, löytyy jo markkinoilta. Sopimusten oikeusmuotoilu ei ole vielä kuitenkaan laajentunut suuremman yleisön käytännöksi sopimusten laadinnassa. 151 Xxxxxxxx & Xxxxxxxxxx, 2023, s. 1182–1183 Tutkielman alussa, tutkielman johdantokappaleessa esiteltiin tutkielman tutkimusongelma ja tätä tukemaan kaksi tutkimuskysymystä. Tutkielman tutkimusongelmaksi määriteltiin kartoittaa sitä, miten sopimusten tulkintariskiä voidaan sopimuksen valmisteluvaiheessa hallita oikeusmuotoilun keinoin. Tutkimusongelmaa tukeviksi tutkimuskysymyksiksi valittiin ensinnäkin se, millä keinoin sopimusten tulkintariskiä voidaan hallita sopimusten oikeusmuotoilun avulla ja toiseksi se, miten yritysten sopimustoimintaa voidaan kehittää oikeusmuotoilun avulla. Tutkielmassa haluttiin ensin luoda lukijalle yleiskuva tutkielman ...
Lopuksi. Artikkelissa olemme analysoineet, millä tavoin vammaisten henkilöiden oi- keuksien yleissopimuksen tavoite sosiaalisesta osallisuudesta vaikuttaa työlain- säädännön tulkintaan silloin, kun on kyse vammaisen työntekijän työn teke- misen edellytyksistä ja työstä suoriutumisesta. Olemme etsineet kansallisesta työlainsäädännöstä kiinnekohtia ja yhtäläisyyksiä, joiden kautta yleissopimuk- sen tavoite voidaan integroida osaksi työsopimussuhdetta. Olemme osoittaneet sopimusoikeudellisen kohtuusperiaatteen ja yhdenvertaisuusoikeuksien alalla vaikuttavan suhteellisuusperiaatteen välillä olevan yhteyden.
Lopuksi. Edellä olevan perusteella voitaneen todeta, että tarkasteluajanjaksolla 1991–2008 on niin yleisissä tuomioistuimissa kuin työtuomioistuimessakin annettu melko runsaasti määräaikaisiin työsopimuksiin liittyviä ratkaisuja. Korkeimman oikeuden ennakkopää- töksiä nimenomaan uuden lain soveltamisesta ei tosin vielä ole kovinkaan monta. Mää- räaikaisten työsopimusten tekemiseen liittyvät, osin ristiriitaiset intressit johtanevat siihen, että oikeuskäytäntöä tulee riittämään jatkossakin.48 Samaan seikkaan saattaa liittyä sekin havainto, että melko suuri osa ko. ratkaisuista on ollut äänestyspäätöksiä. Yleisten tuomioistuinten ja työtuomioistuimen välillä lienee ehkä hieman liian roh- keaa tehdä sellaista johtopäätöstä, että jälkimmäisen ratkaisut olisivat olleet työnteki- jämyönteisempiä. Ketjusopimusratkaisut tosin saattavat muodostaa poikkeuksen. Aina- kin niin kauan, kunnes korkeimmasta oikeudesta tulee voimassa olevaa työsopimusla- kia soveltava uusi ketjusopimusratkaisu. Lähiaikoina lienee myös lupa odottaa korkeim- masta oikeudesta lisää ratkaisuja niistä uusista säännöksistä, joilla määräaikaisten työnte- kijöiden asemaa on sisällöltään lähennetty vakinaisten työntekijöiden asemaan nähden. 46 HE 157/2000 vp s. 61. 47 Ks. myös HHO 10.1.2002 nro 42 (S 00/2263), HHO 27.3.2003 nro 938 (S 01/1062), “HHO 1.12.2005 nro 3946 (S 04/2452) ja HHO 22.12.2006 nro 4009 (S 05/514).
Lopuksi. Esitetyt kaksi esimerkkiä RahVakL:n seurannaisvaikutuksista kuvaavat hyvin niitä ongelmia, joita uuden EY-instrumentin kansalliseen voimaan saattami- seen saattaa liittyä. Esimerkit ovat tietyllä tavalla toisiinsa nähden päinvastai- sia. Vakuusdirektiivissä säädetyt pantin omaksiottoa ja määräysoikeutta ja vakuusluovutuksen pätevyyden edellytyksiä koskevat määräykset eivät ole niin vieraita suomalaiselle oikeusjärjestykselle kuin päältäpäin näyttää. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että ne ovat hyvin linjassa suomalaisen doktriinin kanssa ja jopa vahvistavat sitä. Rahoitusvakuuksien kirjanpitokäsittelyä koskeva pintapuolinenkin analyysi paljastaa puolestaan ne heikkoudet, jotka suomalaisessa kirjanpi- tosääntelyssä on. Se ei kykene tunnistamaan niitä uusia vakuusjärjestelyjen muotoja, jotka, paradoksaalista kyllä, ovat jo nyt laillisia. Kirjanpitolainsää- däntö edustaa mennyttä aikaa, jolloin vain pantattiin ilman sellaisia erityisiä ehtoja, joita edellä on käsitelty. Samalla paljastuu olennaisia eroja suomalai- sen ja kansainvälisen kirjanpitonormiston välillä. Näillä eroilla ei ole pelkäs- tään akateemista merkitystä vaan niillä on olennainen merkitys yritysten taloudellisesta tilanteestaan antamaan informaatioon. Ei liene erityisen toivot- tava tilanne, että sama arvopaperi on kirjattu kahden eri yrityksen omaisuu- deksi täydestä arvostaan, vaikka liitetietoja tästä nurinkurisesta kirjaustavasta annetaankin. 79 IAS-sääntelyryhmä 2003 s. 61.
Lopuksi. Julkisen organisaation hankinnat muodostuvat monista erilaisista tavaroista, palveluista ja urakoista. Nämä keskenäänkään ovat harvoin samanlaisia, vaan variaatioita on jokaisen ryhmän sisällä lukemattomia. Jokaisessa hankinnassa on huomioitava kilpailutuksen kohde, käyttäjäryhmät, kriittisyys toiminnalle sekä halutun valikoiman kattavuus. HUSin hankintatoimeen ja toimintakulttuuriin on tehty paljon muutoksia lähi- vuosina. Siitä huolimatta työtä on vielä edessä. Vaikka lähtötilanteeseen näh- den parannusta on tapahtunut ja hankintavelkaa on saatu kurottua kiinni, työ ei tekemällä lopu. Sopimus- ja toimittajahallintaan panostaminen parantaa tu- levaisuudessa suunnitelmallisuutta, nopeuttaa kilpailutuskierrosta sekä edes- auttaa hyvien toimittajasuhteiden muodostamista ja ylläpitoa. Toiminnanoh- jausjärjestelmällä ja lisäresursoinnilla päästään jo hyvän matkaa eteenpäin, ja uusien toimintamallien juurruttaminen osaksi päivittäistä työskentelyä edesaut- taa jatkossa sekä yksittäisen kategorian toimintaa että HUSin hankintojen ko- konaiskuvaa. Tutkimuksen aikana tuli selkeä kuva nykytilasta sekä konkreettisia kehittämis- ehdotuksia, joista osa on jo otettu käyttöön anestesiakoneiden kilpailutuksen yhteydessä. Vaikka vastauksia kerättiin ja saatiin hyvin rajatulta joukolta, voi näiden tulosten perusteella kuitenkin saada aikaan uusia toimintamalleja anestesia ja tehohoito -kategorian käyttöön. Toimintamallit on koottu uuteen toimintaohjeeseen. Jatkossa voi olla tarpeen tutkia ja analysoida, miten käyttöön otettava sopi- mus- ja toimittajahallinnan toimintaohje käytännössä toimii ja miten sen avulla tosiasiallisesti voidaan tehostaa ja parantaa sekä päivittäistä työskentelyä että kokonaisuutta.
Lopuksi. Julkisia hankintoja koskevien unionin ja kan- sallisen lain oikeusohjeiden soveltamisen läh- tökohtana on hankintasopimuksen käsite. Tätä käsitettä voidaan käyttää välineenä pohdittaessa, mitkä järjestelyt kuuluvat kilpailuttamisvelvoit- teen piiriin ja mitkä puolestaan eivät. Yhä useam-