Tutkimuksen rakenne. Kun tutkimuksen lähtökohdat, tutkimuskysymykset, asemointi ja tutkimusmenetelmä oli selvitetty, määriteltiin tapaustutkimuksen aineistonkeruumenetelmät. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan oppisopimuskoulutuksen järjestäjien toimintaa Suomessa kahdessa eri vaiheessa. Aineisto kerättiin kolmella eri menetelmällä ja aineisto analysoitiin kolme kertaa. Saatu aineisto jaettiin neljään sisältöluokkaan johtopäätösten tekemistä varten. Tutkimusraportti muodostuu kuudesta luvusta, joista ensimmäisessä johdatellaan lukija tutkittavan ilmiön taustoihin, kerrotaan tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset sekä perustellaan tutkimusmenetelmän valinta. Ensimmäisessä luvussa myös asemoidaan tutkimus ja kuvataan sen rakenne. Toisessa luvussa tarkastellaan tutkimuksen teoreettista viitekehystä. Luvussa käsitellään työelämälähtöistä koulutusta muuttuvassa toimintaympäristössä, organisaation ja toimintaprosessien kehittämistä sekä oppisopimuskoulutusta. Luvussa vertaillaan, miten oppisopimuskoulutusta ja tukitoimia toteutetaan muualla maailmassa. Tässä luvussa tarkastellaan työelämän muuttuvien osaamistarpeiden vaikutusta ammatilliseen koulutukseen ja erityisesti oppisopimuskoulutukseen. Luvussa tarkastellaan myös oppisopimuskoulutuksen läpäisyyn vaikuttavia tekijöitä, kuten oppimisvaikeuksien tunnistamista ja erityisopetuksen järjestämistä. Kolmas luku kuvaa tutkimuksen etenemistä ja aineiston keruussa käytettyjä tutkimusmenetelmiä. Neljännessä luvussa tarkastellaan kaikkien sisällönanalyysin sisältöluokkien tuloksia. Sisältöluokat ovat erityisen tuen tarpeen tunnistaminen, erityisen tuen järjestäminen, keskeyttäminen ja kehittämistoimenpiteet oppisopimuskoulutuksessa. Luvussa on myös aineiston analyysi. Viidennessä luvussa keskitytään tarkastelemaan tutkimustuloksia oppisopimuskoulutuksen erityisen tuen toimintaprosesseista teoriatiedon ja aiempien tutkimusten valossa. Luvussa pohditaan erityisen tuen tarpeen tunnistamisessa ja tukitoimien toteuttamisessa käytettyjen keinojen ja menetelmien toimivuutta. Viidennessä luvussa pohditaan myös sitä, millaiset asiat koulutuksessa vaikuttavat opintojen keskeytymiseen ja millaisia kehittämistoimenpiteitä erityisen tuen toimintaprosesseissa tarvitaan. Kuudennessa luvussa esitetään johtopäätökset oppisopimuskoulutuksen tuki- ja ohjausjärjestelyjen toimintaprosesseista. Viimeisessä luvussa myös pohditaan tutkimuksen merkitystä sekä arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta ja jatkotutkimuksen aiheita.
Tutkimuksen rakenne. Luvussa kaksi esitellään tutkimuksessa käytettävä teoreettinen lähestymistapa ja vii- tekehys. Aluksi tarkastellaan institutionaalista teoriaa ja siihen liittyviä ulottuvuuk- sia. Sen jälkeen tarkennetaan tarkastelu isomorfisiin paineisiin. Näiden ympärille rakentuu tutkielman teoreettinen viitekehys ja niiden avulla on tarkoitus rakentaa pohja sopimussuhteisiin liittyvälle, yritysten käyttäytymisen ymmärtämiselle. Tutkielman osassa kolme käsitellään yritysverkostoja ja sopimussuhteita. Kokonai- suuden hahmottamisen kannalta on tarpeen avata myös verkostojohtamista kokonai- suutena jatkuen näkökulman tiivistämisellä alihankintaverkoston sopimussuhteisiin. Tässä osassa avataan myös sopimusta käsitteenä. Tällä on tarkoitus taustoittaa yleisiä periaatteita sopimussuhteista, mitä sopimuksella ylipäätään tarkoitetaan ja mikä on sen juridinen luonne yritysten välisessä kanssakäymisessä. Tarkastelulla tuodaan esille myös konteksti johon tutkimuksen kohteena olevat sopimussuhteet liittyvät. Luvussa neljä avataan varsinaisen empiirisen tutkimuksen toteutusta ja tutkimusma- teriaalia. Luvussa viisi taustoitetaan tutkimuskohteita sekä tarkastellaan empiirisiä havaintoja tutkimuskohteista vertaamalla niitä lukujen kaksi ja kolme teoriaan sekä vastataan tutkimuskysymyksiin. Lopuksi luvussa kuusi esitellään tutkielman yhteen- veto ja pohditaan mahdollisia jatkotutkimuskohteita.
Tutkimuksen rakenne. Tutkimus koostuu johdannosta, kolmesta teorialuvusta sekä johtopäätöksistä. Johdannossa käydään läpi tutkimuksen taustaa, tutkimuksen tavoitetta, tutkimusongelmia sekä tutkimusmenetelmiä. Johdannon jälkeen tutkimuksessa käydään läpi omina päälukuina kuluttajasopimuksen osapuolet (luku 2), kuluttajasopimus (luku 3) sekä kohtuuttomat sopimusehdot ja niiden sovittelu (luku 4). Teorialuvuissa teorian tueksi esitetään korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä, markkinaoikeuden tuomioita sekä kuluttajariitalautakunnan ratkaisuja. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys sisältää teorian lisäksi tutkimusaineiston esittelyn. Teorialuvut perustuvat lain esitöihin, ajankohtaiseen lainsäädäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. Tutkimuksen viimeisessä luvussa (luku 5) kerrotaan tutkimuksen johtopäätökset sekä tutkimustulokset. Lisäksi arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta ja pätevyyttä, tuodaan esille jatkotutkimusehdotuksia sekä pohditaan tutkimusta kokonaisuudessaan.
Tutkimuksen rakenne. Tutkimus etenee siten, että toisessa pääluvussa tarkastelen yleisen sopimusoikeuden kautta vakuutussopimuksen vakioehtojen tulkintaa. Vakuutussopimuksen tulkinta painottuu objektiiviseen tulkintaan, jota ilmentävät tulkintasääntöinä esimerkiksi epäselvyyssääntö ja rajoitusehtojen suppea tulkinta sekä oppi yllättävistä ja ankarista ehdoista. Viimesijaisena keinona työkalupakissa on vakuutusehdon kohtuullisuusarviointi KSL 4:1 tai OikTL 36 §:n nojalla. Vakuutusehtojen tulkintaa koskevat säännöt ovat oikeuskäytännössä ja lautakuntakäytännössä vakiintuneita ja niihin on välttämätöntä syventyä yleisellä tasolla ennen oikeusturvavakuutuksen vakuutustapahtumaa koskevien vakioehtojen tarkempaa tarkastelua. Pyrin jo tässä pääluvussa havainnollistamaan vakuutusehtojen tulkintaa erityisesti oikeusturvavakuutukseen liittyvien KKO:n ratkaisujen ja lautakuntien ratkaisusuositusten kautta. Kolmannessa pääluvussa tarkastelen vakuutustapahtuman määritelmään liittyvää vakiosopimusehdon eriytymistä ja tulkintaa. Mikä on vakuutustapahtuma riita- ja hakemusasioissa ja toisaalta rikosasioissa? Millaisia tulkinnallisia ongelmia sopimusehdon osalta on ilmennyt ja miten nämä tulkintatilanteet on ratkaistu? Käsittelen luvussa riita- ja
Tutkimuksen rakenne. Tutkielmani ensimmäisessä pääluvussa, luvussa kaksi, käsittelen sopimuskäsityksen muutosta, ja sen vaikutusta sopimuskumppanin henkilön ja osapuoliasetelman merkityksen korostumiseen sopimussuhteissa. Modernin sopimusoikeuden katsotaan kehittyneen kohti yhä sosiaalisempia muotoja9, ja uudet sopimusteoriat ovat osaltaan näin muodostaneet osapuoliasetelman merkityksellisyyden syntymisen. Muutaman modernin sopimusteorian kautta avaan sopimuskumppanin vaikutusta sopimuksen ajalliseen sitovuuteen ja sisällön muodostumiseen. Käsittelen myös sopimuksen kahdenvälisyyden murtumisen merkitystä sopimuskumppanin valinnan kannalta. Tätä kautta voidaan ymmärtää periaatteiden suuri merkitys osapuoliasetelman muodostumisen kannalta. Muutaman oikeustapauksen kautta voidaan konkretisoida uusien teorioiden suhde nykyiseen oikeudentilaan. Erityisen tärkeän kokonaisuuden tutkielmassa muodostavat yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet, joita käsittelen tutkielmani toisessa pääluvussa. Periaatteet muodostavat sen kehyksen, jonka kautta sopimusta tulkitaan ja jonka avulla sopimus voidaan sopia täydentyväksi. Myös täydentymisen tarve voidaan havaita periaatteiden avulla. Tästä syystä niiden tunteminen on hyvin olennaista paitsi sopimusta laadittaessa myös osapuoliasetelmaan arvioitaessa. Luvussa kolme pyrin hahmottamaan aiheeni kannalta olennaisten periaatteiden sisältöä ja niiden merkitystä osapuoliasetelman muodostumisessa ja tulkinnassa. Muutaman tunnetun ennakkotapauksen kautta voidaan hahmottaa osapuoliasetelman relevanttius periaatteen soveltamisen ja ratkaisun lopputuloksen kannalta. Neljännessä luvussa kiinnitän huomion osapuolten ominaisuuksiin. Ominaisuudet ovat periaatteiden ohella ja niiden kautta vaikuttavimmat tekijät osapuoliasetelman 9 Wilhelmsson 1993: 23 muodostumisessa. Osapuolten ominaisuudet vaikuttavat periaatteiden ilmenemisherkkyyteen ja niiden soveltamiseen. Neljännessä luvussa pyrinkin nivomaan yhteen periaatteiden ja ominaisuuksien suhdetta paitsi teorian, myös muutamien ennakkotapauksien kautta. Käytän osin jo muualla tutkielmassa esiteltyjä tapauksia, joiden erityispiirteitä pyrin tässä luvussa tuomaan esille juuri osapuolten ominaisuuksien kannalta. Viidennen luvun olen varannut tutkielman yhteenvedolle. Tarkoituksena on koota tärkeimmät löydökseni ja johtopäätökseni sopimuksen osapuoliasetelmasta ja siitä, kuinka voi olla mahdollista suojautua osapuoliasetelman vaikutuksilta.
Tutkimuksen rakenne. Johdanto-osassa esittelen aiheen, käyttämäni aineiston, työn rakenteen, tutkimusky- symykset sekä tutkimustani vaikeuttaneet ongelmakohdat. Toinen luku on yleissivis- tävä paketti suomalaisesta työehtosopimusmallista. Luvut 3-5 esittelevät tutkimieni maiden työoikeudellista käytäntöä, lakeja ja työehtosopimuksia. Edellä mainittujen analyysi ja vertailu tapahtuu luvussa 6. Lopussa on yhteenveto ja loppusanat.
Tutkimuksen rakenne. Xxxxxxxxx jälkeen tarkoitukseni on lähestyä tutkimusaihettani seuraavasti: Toisessa lu- vussa käsittelen julkisten hankintojen sopimuksia ja sopimusmuutosta. Seuraavissa lu- vuissa käsittelen sopimusmuutoksen ja lisätilauksen tekemistä. Kolmas luku koskee so- pimusmuutoksen tai lisätilauksen tekemistä silloin kun se perustuu hankintasopimuksessa mainittuun sopimusehtoon. Neljännessä luvussa käsittelen taas sopimusehtoon perustu- mattomia sopimusmuutoksia ja lisätilauksia sekä suorahankintaa. Neljännessä luvussa käsitellään lisäksi suorahankintaa. Jaottelu perustuu ajatukseen, että hankintayksikön pohtiessa voiko sopimusmuutosta tai lisätilausta tehdä, on hankintayksikön ensimmäi- senä selvitettävä, onko sopimusmuutoksesta tai lisätilauksesta jo sopimuksessa mainin- taa. Tämä tieto antaa suunnan sille, kuinka sopimusmuutos tai lisätilaus perustellaan. Vii- meisessä eli viidennessä kappaleessa kerron tutkielmani tulokset.
Tutkimuksen rakenne. Luvussa kaksi käsitellään perusteellisesti kansainvälistä liikesopimusta, sitä koskevaa sääntelyä ja prosesseja. Keskeisiä kansainvälistä liikesopimuksia koskevaa sopimuskäytännön instru- mentteja ovat CISG ja UNIDROIT -periaatteet, joiden sisältöä käsitellään myös luvussa kaksi. Lisäksi tuodaan esille kansainvälisissä liikesopimuksissa noudatettavien säännösten soveltumi- sen periaatteita. Kolmannessa luvussa käsitellään tutkimuskysymyksen kannalta tärkeää kokonaisuutta, eli mitä vaihtoehtoja kansainvälistä kauppaa käyvillä yrityksillä on toisen osapuolen sopimusrikkomus- tilanteessa tai tilanteessa, jossa yritys arvioi mitä riidanratkaisumallia käytetään. Lisäksi arvi- oidaan valitun mallin vaikutuksia kansainvälisen kaupan liikesopimuksissa. Neljännessä luvussa käsitellään ylivoimaista estettä eli force majeurea kansainvälisissä liikeso- pimuksissa. Tutustutaan erityisesti force majeure -sopimusehtoon käsitteenä ja siihen mitä yri- tyksen tulee ottaa huomioon sen sisällössä. Lisäksi selvitetään force majeure - ja hardship - ehdon yhteyttä. Force majeure -sopimusehto on tutkielman kantava teema ja myös muissa kap- paleissa käsitellään kyseistä sopimusehtoa kappaleen kontekstin sisällä. Viides luku on yhteenveto- luontoinen kappale, jossa tuodaan esiin sopimussuunnittelun rooli, force majeure -ehdon sisällössä huomioitavia asioita. Lisäksi kootaan yhteen asiat, joita ylivoi- maisen esteen jo synnyttyä tulisi yrityksen ottaa huomioon. Tässä luvussa vastataan tutkimuk- sen tutkimuskysymyksiin. Kuudennessa luvussa esitellään tutkijan tutkielmassa tehdyt päätel- mät ja tulkinnat tutkitusta aineistoista.
Tutkimuksen rakenne. Tutkielman toisessa luvussa käsittelen tutkimukseni teoreettista pohjaa, eli perehdyttämisen yleistä teoriaa. Luvun tarkoituksena on selvittää perehdyttämisen edut, sen tavoitteet ja kuvata prosessia osana henkilöstöjohtamista. Kolmannessa luvussa käsittelen puolustusvoimien perehdyttämistä asiakirjatarkastelulla sekä Porin prikaatin perehdyttämistä aiheesta annettujen sotilaskäskyjen avulla. Xxxxx tarkoitukse- na on tutkia puolustusvoimien henkilöstöhallinnon käsitystä perehdyttämisestä ja sen käytän- nön toteutuksen suunnittelua. Neljännessä luvussa tarkastelen kyselyjoukon tuloksia kahden edellisen kappaleen johtopää- tösten avulla. Luvun tarkoituksena on tutkia, onko rajatun sopimussotilasjoukon kokemus pe- rehdyttämisestä sellainen, johon perehdyttämisen yleisellä teorialla ja ohjausasiakirjoilla on pyritty. Viidennessä luvussa teen johtopäätökset aineiston analyysin ja kyselyn tarkastelun perusteella. Johtopäätöksissä tavoitteenani on todeta, onko Porin prikaatissa päästy perehdyttämisellä ha- luttuun vaikutukseen tarkastelussa olevan joukon osalta. Lisäksi esitän ratkaisuja lyhytaikais- ten työntekijöiden perehdyttämisen kehittämiseen Porin prikaatissa.