Viikkolepo. Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tun- tia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan, joka on työn laatu huomioon ottaen sijoitettava, mikäli mahdollista, sunnuntain yhteyteen. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokau- den ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee kuitenkin olla vähintään 24 tuntia. Mikäli työntekijä ei ole ollut työssä koko viikkoa esim. vuosiloman, sairausloman tai muun virkavapauden tai työvapaan vuoksi siten että poissaolo on kestänyt yh- täjaksoisesti vähintään 35 tuntia, katsotaan viikoittainen vapaa-aika annetuksi. Edellä tarkoitettu 24 tunnin vähimmäismäärä koskee molempia 14 päivän jakson sisään jääviä viikkoja erikseen, ei koko 14 vuorokauden jaksoa. 14 vuorokauden ajanjaksolla kumpanakin viikkona viikoittaista vapaa-aikaa tulee olla vähintään 24 tuntia ja koko jaksolla vähintään 70 tuntia. Edellä määrätystä voidaan poiketa:
1) Jos työntekijän säännöllinen työaika vuorokaudessa on enintään kolme tuntia
2) Työaikalain 21 §:ssä tarkoitetussa hätätyössä
3) Jos työntekijää tarvitaan tilapäisesti työhön, hänen vapaa-aikanaan seurakun- nassa suoritettavan työn säännöllisen kulun ylläpitämiseksi tai
4) Jos työntekijän kanssa sovitaan varallaolosta viikoittaisen vapaa-ajan aikana. Jos työntekijää tarvitaan tilapäisesti työhön edellä kohdissa 2-4 tarkoitetuissa ta- pauksissa, työntekijän säännöllistä työaikaa lyhennetään työhön käytetyllä ajalla. Lyhennys toteutetaan jaksotyössä viimeistään kahden seuraavan työaikajakson aikana sekä muussa työssä seuraavan kalenterikuukauden aikana. Mikäli vähen- nystä ei voida erityisestä syystä antaa, maksetaan työntekijälle rahakorvaus, joka on yksinkertainen tuntipalkka työhön käytetyltä ajalta. Jos työntekijä kutsutaan työskentelemään viikoittaisen vapaa-ajan (1 pv/vko) aika- na, maksetaan hänelle tehdystä työstä varsinainen palkka mahdollisine työaika- korvauksineen. Sen lisäksi hänelle annetaan menetetyn viikoittaisen vapaa-ajan korvauksena tänä aikana tehtyjä työtunteja vastaava vapaa-aika säännöllisenä työaikana. Jos menetetyn viikoittaisen vapaa-ajan korvausta ei voida antaa vapaa-aikana, maksetaan viikoittaisen vapaa-ajan korvauksena tänä aikana tehtyjä työtunteja vastaava yksinkertaisen tuntipalkan mukaan määräytyvä rahakorvaus. Jos seurakunnallisten toimintojen erityisluonne tai hallinnon tehokkaan toimivuu- den turvaaminen eivät edellytä työskentelyä, työntekijälle annetaan viikon aikana edellä mainitun vapaa-ajan lisäk...
Viikkolepo. 1. Työntekijälle on annettava sunnuntain yhteydes- sä tai, jollei se ole mahdollista muuna viikon aikana vähintään 35 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkole- po. Viikkolepo voidaan järjestää keskimäärin 35 tun- niksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Viikkolevon tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.
2. Mikäli työntekijä on työaikalain 28 §:n edellytyk- sin työskennellyt viikkoleponsa aikana, on työntekijän säännöllistä työaikaa lyhennettävä yhtä pitkällä ajalla kuin hän ei ole saanut viikkolepoa. Työaikaa on lyhen- nettävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työn tekemisestä, jollei toisin sovita. Työntekijän suostu- muksella tällainen työ voidaan korvata myös suorit- tamalla yli- ja sunnuntaityökorvausten lisäksi erillinen ylityökorvauksen perusosan mukaan määräytyvä ra- hakorvaus. Huomautus: Määräyksellä on sovittu, että viikkolepo määräy- tyy 31.12.2019 asti voimassa olleen työaikalain mukaan.
Viikkolepo. 1. Jos todellinen säännöllinen työaika vuorokaudes- sa on enintään kolme tuntia, erillistä viikkolepoa ei ole pakko järjestää.
2. Viikkolepo perustuu työaikalakiin. Voimassa ole- va laki edellyttää, että työntekijälle on annettava sunnuntain yhteydessä, tai jollei se ole mahdollista, muuna viikon aikana vähintään 35 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuo- rokauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.
3. Viikkolevosta voidaan työaikalain mukaan poiketa, jos työntekijää tarvitaan tilapäisesti työhön hänen va- paa-aikanaan. Mikäli työntekijä on työskennellyt viik- koleponsa aikana, on hänelle korvattava menetetty viikoittainen vapaa-aika. Tämä tapahtuu lyhentämällä työntekijän säännöllistä työaikaa yhtä pitkällä ajalla kuin hän ei ole saanut viikoittaista vapaa-aikaansa. Työaikaa on lyhennettävä viimeistään kolmen kuu- kauden kuluessa työn tekemisestä, jollei toisin sovita. Työntekijän suostumuksella viikoittaisen vapaa-ajan menetys voidaan korvata myös rahana. Korvauksen suuruus tuntia kohden on samansuuruinen kuin ylityökorvauksen perusosa. Rahakorvaus ei vaikuta työntekijän oikeuteen saada työstä mahdollisesti myös yli- tai sunnuntaityökorvaus, mikäli viikoittai- sena vapaa-aikana tehty työ on ollut samalla yli- tai sunnuntaityötä.
Viikkolepo. Viikoittainen vapaa-aika:
Viikkolepo. 1. Työnjohtajille tai heihin verrattaville toimihenkilöille on annettava sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna saman viikon aikana vähintään 35 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.
2. Tämän pykälän säännöksistä voidaan kuitenkin tehdä poikkeuksia.
a) milloin toimihenkilön säännöllinen työaika vuorokaudessa on enintään kolme tuntia;
b) milloin toimihenkilöä tarvitaan hätätyössä;
c) milloin työn laatu ei salli joidenkin toimihenkilöiden täydellistä työstä vapau- tumista;
d) milloin toimihenkilöä tarvitaan tilapäisesti työhön hänen viikkoleponsa aikana yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun ylläpitämiseksi.
3. Pääasiallisesti toimistoissa työskenteleville toimihenkilöille on sunnuntain ajaksi annettava vähintään 35 tuntia käsittävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Kuitenkin voi- daan mainitun pituinen viikkolepo antaa muunakin viikon aikana, jos työtä sen laa- dun vuoksi tehdään kaikkina viikon päivinä tai jos toimihenkilöä tarvitaan tilapäisesti työhön sunnuntaina liikkeessä tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun turvaamiseksi.
Viikkolepo. 1. Työaika on järjestettävä niin, että toimihenkilö saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän viikkolevon.
2. Viikkolepo on sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Viikkolepo voidaan antaa muuna- kin viikonpäivänä, jos •se käyttäjäyrityksen työaikajärjestelmän mukaan on tarpeellista tai •työtä tehdään sen laadun vuoksi kaikkina viikonpäivinä tai •toimihenkilöä tarvitaan tilapäisesti työhön työn säännöllisen kulun turvaamiseksi tai •siitä sovitaan työaikalain mukaisesti. Viikkolevon katsotaan toteutuvan myös silloin, kun viikkolepo jakautuu kahden viikon puolelle, kunhan enin osa viikkolevosta sijoittuu sen viikon puolelle, jonka viikkolevosta on kyse.
3. Jos toimihenkilö on ollut sairauden tai tapaturman vuoksi pois työstä, tällaista poissaoloa ei katsota viikkolevoksi.
Viikkolepo. Mikäli työntekijälle ei työviikon aikana ole ollut mahdollista antaa työaika- lain (605/1996) edellyttämää yhtäjaksoista 35 tunnin viikoittaista vapaa- aikaa (viikkolepo ), korvataan sen aikana tehty työ maksamalla ko. tunneilta korvauskeskituntiansion mukainen korvaus tai antamalla vastaava määrä palkallista vapaata em. palkalla kuukauden kuluessa työn suorittamisesta.
Viikkolepo. Työntekijälle on annettava sunnuntain yhteydes- sä tai, jollei se ole mahdollista muuna viikon aikana vähintään 35 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkole- po. Viikkolepo voidaan järjestää keskimäärin 35 tun- niksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.
Viikkolepo. Työntekijälle on annattava kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävä yhdenjaksoinen lepoaika, joka on, mikäli mahdollista, sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Lepoaika voidaan myös antaa siten, että se on 14 vuo- rokauden jaksossa keskimäärin 35 tuntia viikossa. Vii- koittaisen lepoajan tulee kuitenkin aina olla vähintään 24 tuntia. Viikkolepoajaksi lasketaan mikä tahansa va- paa viikon aikana lukuun ottamatta äkillisiä omasta tai lapsen sairaudesta aiheutuneita poissaoloja. Määräys vastaa 31.12.2019 asti voimassa olleen työ- aikalain viikoittaista vapaa-aikaa koskenutta säännös- tä. Määräystä myös sovelletaan sitä koskevien työneu- voston ja tuomioistuimien vahvistamien tulkintojen mukaisesti. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että osa viikko- levosta voi sijoittua 7 päivän ulkopuolelle, kunhan suu- rin osa viikkolevosta sijoittuu seitsemän päivän sisään. Jos säännöllinen viikkotyöaika ei ole täyttynyt poissa- olon johdosta, jonka syynä on vuosiloma, sairaus, lo- mautus tai koulutussopimuksen mukaiseen ammatilli- seen koulutustilaisuuteen osallistuminen tai vastaava, maksetaan myös tällöin vapaapäivänä tehdystä työstä viikkoylityökorvaus.
Viikkolepo. Toimihenkilöille on, mikäli mahdollista sunnuntain ajaksi annettava vähintään 35 tuntia käsittävä yhdenjaksoinen viikoittainen vapaa-aika. Kuitenkin voidaan mainitun pituinen viikkolepo antaa muunakin viikon aikana, jos työtä sen laadun vuoksi tehdään kaikkina viikon päivinä tahi jos toimihenkilöä tarvitaan tilapäisesti työhön sunnuntaina toimipaikassa tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun turvaamiseksi.