Common use of Johtopäätökset Clause in Contracts

Johtopäätökset. Tulosperusteisen rahoitussopimuksen kokonaisuuteen sisältyvä SIB-rahaston yhtiömiesten välinen rahastosopimus muodostaa sen osapuolten välille pitkäkestoisen ja erityisen luottamukseen perustuvan sopimussuhteen. Osapuolten välille muodostuu myös päämies- agenttirelaatio sijoittajien varallisuuden hallinnan ja omistuksen ollessa eriytetty. Sijoittajat sijoittavat pääomaa rahastosopimuksessa sovittavalla tavalla käytettäväksi SIB-hankkeessa. Hankehallinnoija vastaa rahaston varallisuuden hallinnoinnista ja pitää sijoittajia ajan tasalla välittämällä näille tietoa. Sijoittajat ovat SIB-rahaston toiminnassa passiivisessa roolissa ja siten hankehallinnoijan välittämän tiedon varassa. Tiedon epäsymmetrinen jakautuminen osapuolten välillä saa aikaan riskin hankehallinnoijan opportunistisesta käytöksestä, jota sijoittajat voivat pyrkiä rajoittamaan muun muassa erilaisilla sopimuslausekkeilla. Pääomasijoitustoiminnasta tutuilla sopimuslausekkeilla rahastosopimuksessa voidaan riskien minimoimiseksi ja luottamuksen kasvattamiseksi sopia säännöllisestä raportoinnista informaation asymmetrian tasaamiseksi. Lisäksi sijoittajat voivat sitouttaa hankehallinnoijaa erilaisilla voitonjakolausekkeilla käyttämään sijoittajien varallisuutta huolellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla, joka hyödyttää samalla myös itse hankehallinnoijaa taloudellisesti. Tärkeitä lausekkeita ovat myös hankehallinnoijan henkilöstön sitouttamista koskevat lausekkeet, joilla sijoittavat voivat pyrkiä varmistamaan juuri tiettyjen henkilöiden työpanoksen saatavuuden rahaston koko elinkaaren ajan. Sijoittajien sijoituspäätös perustuukin pitkälti siihen, että sijoittajat luottavat rahaston toiminnasta käytännössä vastaavien henkilöiden osaamiseen. Sopimuslausekkeilla voidaan siis pyrkiä minimoimaan hankehallinnoijan opportunistisen käytöksen riskejä, joka pääasiassa johtuu siitä, että tällä on sijoittajien varallisuutta hallinnoitavanaan ja tämä on tiedollisesti sijoittajia paremmassa asemassa. Täydellistä harmoniaa sopimuslausekkeilla ei epätäydellisten sopimusten maailmassa kuitenkaan saavuteta, sillä sopimuksen laatiminen aiheuttaa kustannuksia ja sopimuksen täyttäminen laajoilla, kaiken kattavilla lausekkeilla aiheuttaa kuluja ja lausekkeiden lisäämisen rajahyöty on aleneva. Lisäksi sopimuksella sovitusta raportoinnista huolimatta hankehallinnoijan mahdolliset epäasialliset toimet saattavat tulla ilmi vasta kun rahasto on tullut elinkaarensa päähän ja hankkeessa ryhdytään tarkastelemaan tuloksia ja jakamaan mahdollisia voittoja, sillä sijoittajilla ei edes raportoinnin kautta voi olla kaikkea sitä tietoa, mitä hankehallinnoijalla on. Sijoittajat tekevät kuitenkin tietoisen ratkaisun jättäessään rahaston hoitamisen hankehallinnoijan haltuun, joka mahdollistaa sijoittajille itselleen passiivisemman roolin. Loputon tietotulva sotisi tätä lähtökohtaa vastaan. Näin ollen, jos epäkohdat ilmenevät vasta hankkeen loppuvaiheessa, ei irtisanomisella ole luonnollisestikaan tässä vaiheessa sijoittajien kannalta suurta merkitystä. Sillä ei välttämättä ole suurta merkitystä myöskään siinä tapauksessa, että ongelmat havaittaisiin jo rahaston toimikauden aikana, sillä uuden hankehallinnoijan valinta aiheuttaa kustannuksia ja on aikaa vievää. Rahaston elinkaaren aikana sijoittajien vahinkoja kylläkin rajaa sijoitussitoumuksen vaiheittainen maksu, joka mahdollistaa maksamatta olevien suoritusten maksamatta jättämisen. Raportoinnin lisäksi taloudellisten kannustimien käyttö on yksi keino intressien yhtenäistämiseksi. Sijoittajien luottamus hankehallinnoijan henkilöstöä kohtaan on avainasemassa ja mikäli osapuolten välillä vallitsee jo lähtökohtaisesti luottamusta, esimerkiksi aikaisemman onnistuneen yhteystyön pohjalta, ei rahastonsopimukseen ole välttämättä tarvetta ottaa kaiken kattavia lausekkeita riskien hallitsemiseksi. Jos osapuolet todella luottavat toisiinsa, voi vähempikin sisältö riittää ja mahdollisia aukkoja voidaan täydentää sopimusoikeudellisella lojaliteettiperiaatteella ja muilla lojaalia toimintaa edellyttävillä oikeusperiaatteilla. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate ja fidusiaarinen lojaaliusvelvollisuus, jonka ilmentymänä Suomessa voidaan pitää kommandiittiyhtiöitä koskevaa yhtiöoikeudellista uskollisuusvelvollisuutta, täydentävät sopimussuhdetta ilman nimenomaista sopimistakin. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate edellyttää, että hankehallinnoija ottaa sijoittajien intressit kohtuullisessa määrin huomioon, eikä tämä saa käyttää omaa tiedollista asemaansa sijoittajien kustannuksella omaksi hyväkseen. Lojaliteettiperiaate luo ennakoitavuutta rahastosopimuksen osapuolten väliseen suhteeseen ja voi toimia myös tulkinta-apuna rahastosopimuksen ehtoja tulkittaessa. Lojaliteettiperiaatteen laiminlyönti voi johtaa taloudellisiin seuraamuksiin viimeistään tuomioistuinprosessin kautta. Lojaliteettiperiaatteen noudattamisesta on tuskin missään tilanteessa rahastosopimuksen osapuolten välillä haittaa – päinvastoin se edesauttaa osapuolia saavuttamaan rahastosopimuksessa asetetun yhtiömiesten välisen yhteisen tavoitteen. Lojaliteettiperiaatteen noudattamista voidaan pitää taloudellisesti kannattavaa. Fidusiaarisiin velvollisuuksiin sisältyvä lojaaliusvelvollisuus ja sitä ilmentävä uskollisuusvelvollisuus puolestaan asettaa hankehallinnoijalle yksipuolisia ja tiukkoja toimimisvelvollisuuksia, jotka edellyttävät, että hankehallinnoija asettaa yhtiön ja päämiehen tavoitteet etusijalle. Sanottujen velvollisuuksien laiminlyönti saattaa johtaa yksittäistapauksessa sopimusrikkomukseen ja sen mukaisiin seuraamuksiin. Hankehallinnoijan kaksoisrooli saattaa aiheuttaa sijoittajien näkökulmasta riskin siitä, että heidän intressejään ei huomioida riittävässä määrin ja SIB-hankkeen hyväntekeväisyysaspektia painotetaan liikaa. Näitä potentiaalisia intressiristiriitoja voidaan tarkastella sopimusverkoston käsitteen avulla ja voidaan pyrkiä hahmottaan, että onko sijoittajien, hankehallinnoja, tilaaja-asiakkaan ja palveluntuottajien välillä mahdollista yksilöidä yksi selkeä ja yhteinen tavoite. Taloudellisen tuoton ja yhteiskunnallisen hyvän aikaansaaminen voitaneen katsoa sopimusverkoston yhteiseksi tavoitteeksi, mutta tämän lisäksi jokaisella osapuolella on omat, toisista eriävät intressinsä liittyä hankkeeseen. Jos SIB-hankkeessa onnistutaan, on se luonnollisesti kaikkien kannalta hyödyllistä, mutta esimerkiksi tilaaja-asiakas saattaa saada SIB-hankkeesta positiivisia vaikutuksia myös siinä tapauksessa, että palkkionmaksun laukaisevia tuloksia ei kaikilta osin saavuteta. Tulee näin ollen tapauskohtaisesti selvittää, ovatko sijoittajat valmiita sitoutumaan sopimusverkoston toimintaan ja olemaan lojaaleja sitä kohtaan, vai edellyttävätkö he tiukempaa kontrollia omien etujensa toteutumisen varmistamiseksi. Hankehallinnoijalla on kaiken kaikkiaan haasteena sovittaa kaikkien tulosperusteisen rahoitussopimuksen osapuolten intressit toisiinsa, muodostui tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa sopimusverkostoa osapuolten välille tai ei. Hankehallinnoija on rahaston hallinnointiyhtiönä kuitenkin päämies-agenttirelaatiossa suhteessa sijoittajiin, josta seuraa hankehallinnoijalle aktiivista toimenpiteitä vaativia fidusiaarisia velvollisuuksia, jotka edellyttävät sijoittajien intressien huomiointia. On toki myös tärkeää huomata, että sijoittajien ja hankehallinnoijan välinen päämies-agenttirelaatio on tietoisen harkinnan tulos ja sijoittajien kannalta kustannustehokas tapa tehdä sijoituksia. Se mahdollistaa sijoittajille passiivisen sivustaseuraajan roolin. Hankehallinnoijan kaksoisroolin eriyttämisellä saatettaisiin kuitenkin välttää turhia intressiristiriitoja ja saavuttaa tietynlaista selkeyttä hankekokonaisuuden roolitukseen, mutta tämä edellyttäisi ennen kaikkea sitä, että markkinoilla olisi toimijoita, jotka tarjoaisivat kyseisiä palveluita. Lopuksi on syytä huomioida vielä markkinakurin vaikutus. Rahastosopimuksen ehtojen asettamien kannustimien ja sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen ja fidusiaaristen velvollisuuksien edellyttämän toiminta minimoivat päämies-agenttirelaatiosta seuraavia intressiristiriitoja, jonka lisäksi markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan toimintaan. Markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan mahdollisuuksiin toimia tulevien hankkeiden yhteydessä vastaavassa roolissa. Jos sijoittajat menettävät luottamuksen hankehallinnoijan toimintaan, on niillä tuskin halua tehdä yhteistyötä myöskään jatkossa.

Johtopäätökset. Tulosperusteisen rahoitussopimuksen kokonaisuuteen sisältyvä SIB-rahaston yhtiömiesten välinen rahastosopimus muodostaa sen osapuolten välille pitkäkestoisen Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia julkisen hankintayksikön sopimushallintaan olennaisesti liittyvää sopimus- ja erityisen luottamukseen perustuvan sopimussuhteen. Osapuolten välille muodostuu myös päämies- agenttirelaatio sijoittajien varallisuuden hallinnan hankintajuridiikkaa suoritushäiriöiden hallintakeinojen näkökulmasta ja omistuksen ollessa eriytetty. Sijoittajat sijoittavat pääomaa rahastosopimuksessa sovittavalla tavalla käytettäväksi SIB-hankkeessa. Hankehallinnoija vastaa rahaston varallisuuden hallinnoinnista ja pitää sijoittajia ajan tasalla välittämällä näille tietoa. Sijoittajat ovat SIB-rahaston toiminnassa passiivisessa roolissa ja siten hankehallinnoijan välittämän tiedon varassa. Tiedon epäsymmetrinen jakautuminen osapuolten välillä saa aikaan riskin hankehallinnoijan opportunistisesta käytöksestä, jota sijoittajat voivat pyrkiä rajoittamaan muun muassa erilaisilla sopimuslausekkeilla. Pääomasijoitustoiminnasta tutuilla sopimuslausekkeilla rahastosopimuksessa voidaan riskien minimoimiseksi ja luottamuksen kasvattamiseksi sopia säännöllisestä raportoinnista informaation asymmetrian tasaamiseksisovel- taa tutkimustulokset käytännön reklamaatioprosesseiksi toimeksiantajan käyttöön. Lisäksi sijoittajat voivat sitouttaa hankehallinnoijaa erilaisilla voitonjakolausekkeilla käyttämään sijoittajien varallisuutta huolellisella tehtyä tutkielmaa voidaan hyödyntää toimeksiantajan sisäisissä ohjeistuksissa ja tarkoituksenmukaisella tavallakoulutusmateriaaleissa. Työssä nostettiin esille myös sopimusvastuuhenkilöiden rooli hankintasopimusten elinkaaren aikai- sessa toteuttamisessa, joka hyödyttää samalla myös itse hankehallinnoijaa taloudellisestikoska pelkät prosessikaaviot ilman johdon ja henkilöstön aktiivista osallis- tumista toimittajaseurantaan eivät edesauta reklamointikäytäntöjen juurtumista. Tärkeitä lausekkeita ovat myös hankehallinnoijan henkilöstön sitouttamista koskevat lausekkeetJotta varsinainen tutkimus ja sen perusteella tehdyt vuokaaviot eivät jäisi irrallisiksi käytännöstä, joilla sijoittavat voivat pyrkiä varmistamaan juuri tiettyjen henkilöiden työpanoksen saatavuuden rahaston koko elinkaaren ajantaustoitettiinkin case-osiossa toimeksiantajan reklamaatiohallintaan liittyvää nykytilannetta ja tarkasteltiin proses- sien rajapintoihin liittyviä riskejä sekä reklamaatioprosessin suhdetta muihin organisaation proses- seihin. Sijoittajien sijoituspäätös perustuukin pitkälti siihenTehdyn lainopillisen tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sijoittajat luottavat rahaston toiminnasta käytännössä vastaavien henkilöiden osaamiseenkun hankintasopimus on huolel- lisesti valmisteltu ja sopimuksen toteutumista seurataan sekä tarvittaessa reklamoidaan kirjallisesti, mahdollistaa sopimuslainsäädäntö hankintayksikölle useita keinoja vaatia toimittajaa korjaamaan tai korvaamaan virheensä. Sopimuslausekkeilla voidaan siis pyrkiä minimoimaan hankehallinnoijan opportunistisen käytöksen riskejäMikäli reklamoinneista huolimatta tilanne ei korjaannu, joka pääasiassa johtuu siitäsopimuslainsää- däntö tarjoaa hankintayksikölle myös mahdollisuuden irtisanoa tai purkaa kelvottomaksi paljastu- neen sopimuskumppanin kanssa tehty sopimus – olennaista on kuitenkin se, että tällä hankintayksikkö pystyy todentamaan tapahtuneen suoritushäiriön tai suoritushäiriöiden vakavuuden. Julkisen han- kintayksikön juridiset keinot hallita suoritushäiriöitä ovat siis yhtä laajat kuin yksityissektorinkin yrityksillä B2B -kaupassa. Opinnäytetyön luvuissa 2 - 5 on sijoittajien varallisuutta hallinnoitavanaan ja tämä on tiedollisesti sijoittajia paremmassa asemassa. Täydellistä harmoniaa sopimuslausekkeilla ei epätäydellisten sopimusten maailmassa kuitenkaan saavuteta, sillä sopimuksen laatiminen aiheuttaa kustannuksia ja sopimuksen täyttäminen laajoilla, kaiken kattavilla lausekkeilla aiheuttaa kuluja ja lausekkeiden lisäämisen rajahyöty on aleneva. Lisäksi sopimuksella sovitusta raportoinnista huolimatta hankehallinnoijan mahdolliset epäasialliset toimet saattavat tulla ilmi vasta kun rahasto on tullut elinkaarensa päähän ja hankkeessa ryhdytään tarkastelemaan tuloksia ja jakamaan mahdollisia voittoja, sillä sijoittajilla ei edes raportoinnin kautta voi olla kaikkea sitä tietoa, mitä hankehallinnoijalla on. Sijoittajat tekevät kuitenkin tietoisen ratkaisun jättäessään rahaston hoitamisen hankehallinnoijan haltuun, joka mahdollistaa sijoittajille itselleen passiivisemman roolin. Loputon tietotulva sotisi tätä lähtökohtaa vastaan. Näin ollen, jos epäkohdat ilmenevät vasta hankkeen loppuvaiheessa, ei irtisanomisella ole luonnollisestikaan tässä vaiheessa sijoittajien kannalta suurta merkitystä. Sillä ei välttämättä ole suurta merkitystä myöskään siinä tapauksessa, että ongelmat havaittaisiin jo rahaston toimikauden aikana, sillä uuden hankehallinnoijan valinta aiheuttaa kustannuksia ja on aikaa vievää. Rahaston elinkaaren aikana sijoittajien vahinkoja kylläkin rajaa sijoitussitoumuksen vaiheittainen maksu, joka mahdollistaa maksamatta olevien suoritusten maksamatta jättämisen. Raportoinnin lisäksi taloudellisten kannustimien käyttö on yksi keino intressien yhtenäistämiseksi. Sijoittajien luottamus hankehallinnoijan henkilöstöä kohtaan on avainasemassa ja mikäli osapuolten välillä vallitsee jo lähtökohtaisesti luottamusta, esimerkiksi aikaisemman onnistuneen yhteystyön pohjalta, ei rahastonsopimukseen ole välttämättä tarvetta ottaa kaiken kattavia lausekkeita riskien hallitsemiseksi. Jos osapuolet todella luottavat toisiinsa, voi vähempikin sisältö riittää ja mahdollisia aukkoja voidaan täydentää sopimusoikeudellisella lojaliteettiperiaatteella ja muilla lojaalia toimintaa edellyttävillä oikeusperiaatteilla. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate ja fidusiaarinen lojaaliusvelvollisuus, jonka ilmentymänä Suomessa voidaan pitää kommandiittiyhtiöitä koskevaa yhtiöoikeudellista uskollisuusvelvollisuutta, täydentävät sopimussuhdetta ilman nimenomaista sopimistakin. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate edellyttää, että hankehallinnoija ottaa sijoittajien intressit kohtuullisessa määrin huomioon, eikä tämä saa käyttää omaa tiedollista asemaansa sijoittajien kustannuksella omaksi hyväkseen. Lojaliteettiperiaate luo ennakoitavuutta rahastosopimuksen osapuolten väliseen suhteeseen ja voi toimia myös tulkinta-apuna rahastosopimuksen ehtoja tulkittaessa. Lojaliteettiperiaatteen laiminlyönti voi johtaa taloudellisiin seuraamuksiin viimeistään tuomioistuinprosessin kautta. Lojaliteettiperiaatteen noudattamisesta on tuskin missään tilanteessa rahastosopimuksen osapuolten välillä haittaa – päinvastoin se edesauttaa osapuolia saavuttamaan rahastosopimuksessa asetetun yhtiömiesten välisen yhteisen tavoitteen. Lojaliteettiperiaatteen noudattamista voidaan pitää taloudellisesti kannattavaa. Fidusiaarisiin velvollisuuksiin sisältyvä lojaaliusvelvollisuus ja sitä ilmentävä uskollisuusvelvollisuus puolestaan asettaa hankehallinnoijalle yksipuolisia ja tiukkoja toimimisvelvollisuuksia, jotka edellyttävät, että hankehallinnoija asettaa yhtiön ja päämiehen tavoitteet etusijalle. Sanottujen velvollisuuksien laiminlyönti saattaa johtaa yksittäistapauksessa sopimusrikkomukseen ja sen mukaisiin seuraamuksiin. Hankehallinnoijan kaksoisrooli saattaa aiheuttaa sijoittajien näkökulmasta riskin siitä, että heidän intressejään ei huomioida riittävässä määrin ja SIB-hankkeen hyväntekeväisyysaspektia painotetaan liikaa. Näitä potentiaalisia intressiristiriitoja voidaan tarkastella sopimusverkoston käsitteen avulla ja voidaan pyrkiä hahmottaan, että onko sijoittajien, hankehallinnoja, tilaaja-asiakkaan ja palveluntuottajien välillä mahdollista yksilöidä yksi selkeä ja yhteinen tavoite. Taloudellisen tuoton ja yhteiskunnallisen hyvän aikaansaaminen voitaneen katsoa sopimusverkoston yhteiseksi tavoitteeksi, mutta tämän lisäksi jokaisella osapuolella on omat, toisista eriävät intressinsä liittyä hankkeeseen. Jos SIB-hankkeessa onnistutaan, on se luonnollisesti kaikkien kannalta hyödyllistä, mutta esimerkiksi tilaaja-asiakas saattaa saada SIB-hankkeesta positiivisia vaikutuksia myös siinä tapauksessa, että palkkionmaksun laukaisevia tuloksia ei kaikilta osin saavuteta. Tulee näin ollen tapauskohtaisesti selvittää, ovatko sijoittajat valmiita sitoutumaan sopimusverkoston toimintaan ja olemaan lojaaleja sitä kohtaan, vai edellyttävätkö he tiukempaa kontrollia omien etujensa toteutumisen varmistamiseksi. Hankehallinnoijalla on kaiken kaikkiaan haasteena sovittaa kaikkien tulosperusteisen rahoitussopimuksen osapuolten intressit toisiinsa, muodostui tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa sopimusverkostoa osapuolten välille tai ei. Hankehallinnoija on rahaston hallinnointiyhtiönä kuitenkin päämies-agenttirelaatiossa suhteessa sijoittajiin, josta seuraa hankehallinnoijalle aktiivista toimenpiteitä vaativia fidusiaarisia velvollisuuksia, jotka edellyttävät sijoittajien intressien huomiointia. On toki myös tärkeää huomata, että sijoittajien ja hankehallinnoijan välinen päämies-agenttirelaatio on tietoisen harkinnan tulos ja sijoittajien kannalta kustannustehokas tapa tehdä sijoituksia. Se mahdollistaa sijoittajille passiivisen sivustaseuraajan roolin. Hankehallinnoijan kaksoisroolin eriyttämisellä saatettaisiin kuitenkin välttää turhia intressiristiriitoja ja saavuttaa tietynlaista selkeyttä hankekokonaisuuden roolitukseen, mutta tämä edellyttäisi ennen kaikkea sitä, että markkinoilla olisi toimijoita, jotka tarjoaisivat kyseisiä palveluita. Lopuksi on syytä huomioida vielä markkinakurin vaikutus. Rahastosopimuksen ehtojen asettamien kannustimien ja sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen ja fidusiaaristen velvollisuuksien edellyttämän toiminta minimoivat päämies-agenttirelaatiosta seuraavia intressiristiriitoja, jonka lisäksi markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan toimintaan. Markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan mahdollisuuksiin toimia tulevien hankkeiden yhteydessä vastaavassa roolissa. Jos sijoittajat menettävät luottamuksen hankehallinnoijan toimintaan, on niillä tuskin halua tehdä yhteistyötä myöskään jatkossa.annettu lainopillista lähdeaineistoa monipuolisesti hyödyntämällä vastaukset ensimmäiseen viiteen tutkimuskysymykseen:

Johtopäätökset. Tulosperusteisen rahoitussopimuksen kokonaisuuteen sisältyvä SIB-rahaston yhtiömiesten välinen rahastosopimus muodostaa sen osapuolten välille pitkäkestoisen Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten voidaan parantaa anestesia ja erityisen luottamukseen perustuvan sopimussuhteente- hohoito -kategorian strategisten hankintojen sopimus- ja toimittajahallintaa sekä luoda tähän sisäinen toimintaohje. Osapuolten välille muodostuu Tavoitteen saavuttamiseksi suoritettiin haastatteluja kategorian työntekijöille ja toimittajien edustajille lähetettiin kyse- lylomake. Haastattelujen perusteella selvisi, että nykytila kategorian strategisten hankin- tojen tunnistamisessa tai sopimus- ja toimittajahallinnassa ei ole kovin hyvä. Strategisen hankinnan tunnistaminen ja määrittely on epäselvää ja siinä käy- tetään erilaisia indikaattoreita kuten hankinnan arvo, laajuus ja kriittisyys. Sel- keää linjausta ei osata käyttää. Tämä siitäkin huolimatta, että hankinnoilla on työkalunaan Kraljicin matriisiin perustuva jaottelu apukysymyksineen (Juuma 2018). Erilaisten hankintamenetelmien käyttö ei ole niin monipuolista kuin se voisi olla, tämä osin johtuu ajan puutteesta ja menetelmien vieraudesta sekä tulok- sellisuustavoitteista. Käytössä ei ole tarvittavia resursseja kuten järjestelmiä tai tarpeeksi tekijöitä eli kilpailuttajia. Aika on kortilla eikä ehditä paneutumaan sopimus- ja toimittajahallintaan niin kuin pitäisi tai haluttaisiin, vaan keskity- tään vain puskemaan kilpailutuksia ja hankintapäätöksiä ulos, jotta saadaan hankinnat sopimuksille. Kehittämistoimiksi esitetään hankinta- tai toimittajahallintajärjestelmää, joka toimisi työkaluna sopimus- ja toimittajahallinnassa. Järjestelmän avulla voi- daan paremmin seurata sopimuskauden aikaisia tapahtumia kuten tilausmää- riä ja siitä olisi saatavilla myös päämies- agenttirelaatio sijoittajien varallisuuden hallinnan ja omistuksen ollessa eriytetty. Sijoittajat sijoittavat pääomaa rahastosopimuksessa sovittavalla tavalla käytettäväksi SIB-hankkeessa. Hankehallinnoija vastaa rahaston varallisuuden hallinnoinnista ja pitää sijoittajia ajan tasalla välittämällä näille muutakin sopimushallinnan kannalta tärkeää tietoa. Sijoittajat ovat SIB-rahaston toiminnassa passiivisessa roolissa Järjestelmällisemmällä, ennakkoon sovitulla työskentelymallilla voidaan parantaa ajankäytön suunnittelua, tehostaa toimittajayhteistyötä seurantapala- verien muodossa ja siten hankehallinnoijan välittämän tiedon varassasaadaan parempi kokonaiskäsitys kategorian sopimuk- sista ja niiden tilasta. Tiedon epäsymmetrinen jakautuminen osapuolten välillä saa aikaan riskin hankehallinnoijan opportunistisesta käytöksestäLisärekrytoinneilla parannetaan kokonaistilannetta, kun taakkaa voidaan jakaa useammalle henkilölle. Sopimusten sisällön muotoiluun voi kiinnittää parempaa huomiota esimerkiksi tuotelisäysten tai irtisanomis- mahdollisuuksien osalta. Dynaamisen hankintajärjestelmän hyödyntäminen mahdollistaa uuden teknologian joustavan käyttöönoton. Tulisi miettiä myös muita hankintatapoja kuin omaksi ostamista, esimerkiksi käyttökorvaustoimin- nan laajentamista kategorian laitehankintoihin. Myös selkeä allokointi viikoittai- sesta tai kuukausittaisesta työajasta vain sopimus- ja toimittajahallintaan aut- taisi pitämään tilanteen paremmin hallussa. Toimittajayhteistyöhön kaivataan niin ikään jäsenneltyä, valmiiksi mietittyä yhteistyömallia, jota sijoittajat voivat pyrkiä rajoittamaan voi hyödyntää päivittäisessä työssä. Strategisissa hankinnoissa on hyvä myös miettiä, voi- siko hankintasopimukseen sisällyttää myös toimittajaa innostavaa bonusjär- jestelmää, jossa hyvin tehdystä työstä palkitaan. Tällöin sopimuskaudella olisi tarjolla muutakin kuin pelkkää keppiä sanktioiden muodossa. Lomakekyselyn perusteella vastaajat ovat tehneet pitkään HUSin kanssa yh- teistyötä ja tällä hetkelläkin kumppanuussuhde oli voimassa. Näin ollen vas- taajilla on ollut hyvä näkemys käytäntöihin aiemmin, nyt ja rakentavaa ehdo- tusta jatkoa silmällä pitäen. Nykyinen yhteistyö koettiin pääsääntöisesti suju- vaksi. Muutama moite tuli epäselvästä ja kasvottomasta organisaatiosta eli si- säinen työnjako ja vastuut eivät ole toimittajapuolelle täysin selviä. Lisäksi ko- ettiin, että tarjouspyynnöt tai dynaamiset hankintajärjestelmät eivät ole täysin selkeitä ja kliinisen asiantuntijoiden puuttumista tai vähentämistä epäiltiin. Itse anestesia ja tehohoito -kategorian kanssa yhteistyöhön oltiin pääosin tyytyväi- siä. Tulevaisuuden yhteistyösuunnitelmissa toivottiin, että myös hankintojen kilpai- luttajat voisivat osallistua erilaisiin tuotekoulutuksiin saadakseen parempaa käsitystä tuoteryhmistä. Markkinavuoropuhelun tärkeyttä painotettiin, samoin henkilökohtaista keskusteluyhteyttä. Osa vastaajista koki myös, että kilpailu- tuksessa pelkällä hinnalla eteneminen tai hinnan painottaminen suurella pro- sentilla ei aina ole paras vaihtoehto vaan tuotteen soveltuvuus ja käyttökoke- mus tulisi huomioida enenevässä määrin. Lisäksi painotettiin käyttäjäkunnan koulutuksen tärkeyttä ja tämän huomiointia tarjouspyynnössä ja sopimuskau- den aikana. Sopimuskauden aikaisen yhteistyön parantamiseen ehdotettiin muun muassa erilaisilla sopimuslausekkeillatoimittajavierailuja hankintojen henkilöstölle tai vähintäänkin kategorialle, huo- mioimalla entistä selkeämmin myös huollon, ylläpidon ja toimituksen vaati- mukset ja velvoitteet, vaatimuksia erilaisista raporteista, joita toimittaja XXXxxxx tuottaa sekä tarpeeksi hyvää etukäteisvalmistelua, jottei tule turhia päällekkäi- syyksiä tai keskeytyksiä tarjouspyynnöissä. Pääomasijoitustoiminnasta tutuilla sopimuslausekkeilla rahastosopimuksessa voidaan riskien minimoimiseksi Halua, innokkuutta ja luottamuksen kasvattamiseksi sopia säännöllisestä raportoinnista informaation asymmetrian tasaamiseksitahtotilaa kehittämiselle on, sekä kategoriassa että toi- mittajapuolella. Lisäksi sijoittajat voivat sitouttaa hankehallinnoijaa erilaisilla voitonjakolausekkeilla käyttämään sijoittajien varallisuutta huolellisella Vaikka kaikkea kehittämistä ei voida tehdä vain kategorian toi- mesta, on kuitenkin mahdollista saada jotain aikaan ja tarkoituksenmukaisella tavallaparantaa näin nyt tur- hankin taka-alalle jääneen sopimus- ja toimittajahallintaa. Konkreettiset, joka hyödyttää samalla myös itse hankehallinnoijaa taloudellisesti. Tärkeitä lausekkeita ovat myös hankehallinnoijan henkilöstön sitouttamista koskevat lausekkeettoteutettavissa olevat kehittämisehdotukset vaativat pientä pa- nostusta, joilla sijoittavat voivat pyrkiä varmistamaan juuri tiettyjen henkilöiden työpanoksen saatavuuden rahaston koko elinkaaren ajan. Sijoittajien sijoituspäätös perustuukin pitkälti siihen, että sijoittajat luottavat rahaston toiminnasta käytännössä vastaavien henkilöiden osaamiseen. Sopimuslausekkeilla voidaan siis pyrkiä minimoimaan hankehallinnoijan opportunistisen käytöksen riskejä, joka pääasiassa johtuu siitä, että tällä on sijoittajien varallisuutta hallinnoitavanaan ja tämä on tiedollisesti sijoittajia paremmassa asemassa. Täydellistä harmoniaa sopimuslausekkeilla ei epätäydellisten sopimusten maailmassa kuitenkaan saavuteta, sillä sopimuksen laatiminen aiheuttaa kustannuksia ja sopimuksen täyttäminen laajoilla, kaiken kattavilla lausekkeilla aiheuttaa kuluja ja lausekkeiden lisäämisen rajahyöty on aleneva. Lisäksi sopimuksella sovitusta raportoinnista huolimatta hankehallinnoijan mahdolliset epäasialliset toimet saattavat tulla ilmi vasta kun rahasto on tullut elinkaarensa päähän ja hankkeessa ryhdytään tarkastelemaan tuloksia ja jakamaan mahdollisia voittoja, sillä sijoittajilla ei edes raportoinnin kautta voi olla kaikkea sitä tietoa, mitä hankehallinnoijalla on. Sijoittajat tekevät kuitenkin tietoisen ratkaisun jättäessään rahaston hoitamisen hankehallinnoijan haltuun, joka mahdollistaa sijoittajille itselleen passiivisemman roolin. Loputon tietotulva sotisi tätä lähtökohtaa vastaan. Näin ollen, jos epäkohdat ilmenevät vasta hankkeen loppuvaiheessa, ei irtisanomisella ole luonnollisestikaan tässä vaiheessa sijoittajien kannalta suurta merkitystä. Sillä ei välttämättä ole suurta merkitystä myöskään siinä tapauksessa, että ongelmat havaittaisiin jo rahaston toimikauden aikana, sillä uuden hankehallinnoijan valinta aiheuttaa kustannuksia ja on aikaa vievää. Rahaston elinkaaren aikana sijoittajien vahinkoja kylläkin rajaa sijoitussitoumuksen vaiheittainen maksu, joka mahdollistaa maksamatta olevien suoritusten maksamatta jättämisen. Raportoinnin lisäksi taloudellisten kannustimien käyttö on yksi keino intressien yhtenäistämiseksi. Sijoittajien luottamus hankehallinnoijan henkilöstöä kohtaan on avainasemassa ja mikäli osapuolten välillä vallitsee jo lähtökohtaisesti luottamusta, esimerkiksi aikaisemman onnistuneen yhteystyön pohjalta, ei rahastonsopimukseen ole välttämättä tarvetta ottaa kaiken kattavia lausekkeita riskien hallitsemiseksi. Jos osapuolet todella luottavat toisiinsa, voi vähempikin sisältö riittää ja mahdollisia aukkoja voidaan täydentää sopimusoikeudellisella lojaliteettiperiaatteella ja muilla lojaalia toimintaa edellyttävillä oikeusperiaatteilla. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate ja fidusiaarinen lojaaliusvelvollisuus, jonka ilmentymänä Suomessa voidaan pitää kommandiittiyhtiöitä koskevaa yhtiöoikeudellista uskollisuusvelvollisuutta, täydentävät sopimussuhdetta ilman nimenomaista sopimistakin. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate edellyttää, että hankehallinnoija ottaa sijoittajien intressit kohtuullisessa määrin huomioon, eikä tämä saa käyttää omaa tiedollista asemaansa sijoittajien kustannuksella omaksi hyväkseen. Lojaliteettiperiaate luo ennakoitavuutta rahastosopimuksen osapuolten väliseen suhteeseen ja voi toimia myös tulkinta-apuna rahastosopimuksen ehtoja tulkittaessa. Lojaliteettiperiaatteen laiminlyönti voi johtaa taloudellisiin seuraamuksiin viimeistään tuomioistuinprosessin kautta. Lojaliteettiperiaatteen noudattamisesta on tuskin missään tilanteessa rahastosopimuksen osapuolten välillä haittaa – päinvastoin se edesauttaa osapuolia saavuttamaan rahastosopimuksessa asetetun yhtiömiesten välisen yhteisen tavoitteen. Lojaliteettiperiaatteen noudattamista voidaan pitää taloudellisesti kannattavaa. Fidusiaarisiin velvollisuuksiin sisältyvä lojaaliusvelvollisuus ja sitä ilmentävä uskollisuusvelvollisuus puolestaan asettaa hankehallinnoijalle yksipuolisia ja tiukkoja toimimisvelvollisuuksia, jotka edellyttävät, että hankehallinnoija asettaa yhtiön ja päämiehen tavoitteet etusijalle. Sanottujen velvollisuuksien laiminlyönti saattaa johtaa yksittäistapauksessa sopimusrikkomukseen ja sen mukaisiin seuraamuksiin. Hankehallinnoijan kaksoisrooli saattaa aiheuttaa sijoittajien näkökulmasta riskin siitä, että heidän intressejään ei huomioida riittävässä määrin ja SIB-hankkeen hyväntekeväisyysaspektia painotetaan liikaa. Näitä potentiaalisia intressiristiriitoja voidaan tarkastella sopimusverkoston käsitteen avulla ja voidaan pyrkiä hahmottaan, että onko sijoittajien, hankehallinnoja, tilaaja-asiakkaan ja palveluntuottajien välillä mahdollista yksilöidä yksi selkeä ja yhteinen tavoite. Taloudellisen tuoton ja yhteiskunnallisen hyvän aikaansaaminen voitaneen katsoa sopimusverkoston yhteiseksi tavoitteeksijotta ne saataisiin toimimaan, mutta tämän lisäksi jokaisella osapuolella rutistuksen jälkeen kate- gorialla on omatkäytettävissään entistä paremmat eväät työtehtäviensä hoitami- seen. Toimintaohje strategisen hankinnan sopimus- ja toimittajahallintaan to- teutettiin osana tätä työtä, toisista eriävät intressinsä liittyä hankkeeseenja siinä hyödynnettiin haastatteluissa saatuja tulok- sia. Jos SIB-hankkeessa onnistutaanToimintaohje on liitteenä 3. Suurimpana haasteena on kiire eli ei ole yksinkertaisesti aikaa paneutua sopi- mus- ja toimittajahallintaan siinä määrin kuin olisi tarvetta ja halua. Kilpailutta- mista hankinnoista halutaan päästä eroon keinolla millä hyvänsä, on se luonnollisesti kaikkien kannalta hyödyllistä, mutta esimerkiksi tilaaja-asiakas saattaa saada SIB-hankkeesta positiivisia vaikutuksia ja myös siinä tapauksessa, voi- massa olevien sopimuskausien päättyminen kasvattaa työjonoa. Hankintasih- teerin saaminen mukaan vahvuuteen vapauttaa muiden kategorian työntekijöi- den työaikaa keskittyä entistä paremmin sekä käynnissä oleviin kilpailutuksiin että palkkionmaksun laukaisevia tuloksia ei kaikilta osin saavutetavoimassa oleviin sopimuksiin ja niiden hallinnointiin. Tulee näin ollen tapauskohtaisesti selvittää, ovatko sijoittajat valmiita sitoutumaan sopimusverkoston toimintaan ja Myös suunnitteluas- teella olevasta toiminnanohjausjärjestelmästä tullee tulevaisuudessa olemaan lojaaleja sitä kohtaan, vai edellyttävätkö he tiukempaa kontrollia omien etujensa toteutumisen varmistamiseksi. Hankehallinnoijalla on kaiken kaikkiaan haasteena sovittaa kaikkien tulosperusteisen rahoitussopimuksen osapuolten intressit toisiinsa, muodostui tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa sopimusverkostoa osapuolten välille tai ei. Hankehallinnoija on rahaston hallinnointiyhtiönä kuitenkin päämies-agenttirelaatiossa suhteessa sijoittajiin, josta seuraa hankehallinnoijalle aktiivista toimenpiteitä vaativia fidusiaarisia velvollisuuksia, jotka edellyttävät sijoittajien intressien huomiointia. On toki myös tärkeää huomata, että sijoittajien ja hankehallinnoijan välinen päämies-agenttirelaatio on tietoisen harkinnan tulos ja sijoittajien kannalta kustannustehokas tapa tehdä sijoituksia. Se mahdollistaa sijoittajille passiivisen sivustaseuraajan roolin. Hankehallinnoijan kaksoisroolin eriyttämisellä saatettaisiin kuitenkin välttää turhia intressiristiriitoja ja saavuttaa tietynlaista selkeyttä hankekokonaisuuden roolitukseen, mutta tämä edellyttäisi ennen kaikkea sitä, että markkinoilla olisi toimijoita, jotka tarjoaisivat kyseisiä palveluita. Lopuksi on syytä huomioida vielä markkinakurin vaikutus. Rahastosopimuksen ehtojen asettamien kannustimien ja sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen ja fidusiaaristen velvollisuuksien edellyttämän toiminta minimoivat päämies-agenttirelaatiosta seuraavia intressiristiriitoja, jonka lisäksi markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan toimintaan. Markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan mahdollisuuksiin toimia tulevien hankkeiden yhteydessä vastaavassa roolissa. Jos sijoittajat menettävät luottamuksen hankehallinnoijan toimintaan, on niillä tuskin halua tehdä yhteistyötä myöskään jatkossaapua parempaan aikataulusuunnitteluun sekä kokonaisuuden hallintaan.

Johtopäätökset. Tulosperusteisen rahoitussopimuksen kokonaisuuteen sisältyvä SIBTutkimukseni pääongelmana oli selvittää miten Porin prikaatin perehdyttämisen tavoitteet to- teutuvat sopimussotilaan kohdalla. Perehdyttämisen toimenpiteillä tähdätään työntekijän työn aloittamisen mahdollistamiseen, työn oppimiseen, työyhteisössä toimimiseen ja oman osaami- sen kehittämiseen. Tavoitteena perehdyttämisellä Porin prikaatissa on perehdytettävän työn tekemisen mahdollistaminen, osaamisen varmistaminen, sitouttaminen työyhteisön organisaa- tiokulttuuriin ja toimintatapoihin sekä työyhteisön arvojen opettaminen. Virkaan astuvien up- seerien, aliupseerien ja siviilihenkilöiden kohdalla näitä tavoitteita tavoitellaan voimassaole- van perehdyttämisohjeen avulla. Sopimussotilaiden kohdalla syy-rahaston yhtiömiesten välinen rahastosopimus muodostaa seuraussuhteen osoittaminen on hankalampaa. Tutkimustulosten valossa sopimussotilaiden perehdyttäminen ei noudata perehdyttämisestä käskevien sotilaskäskyjen ja perehdyttämisoppaan ohjeita täysimääräisesti. Perehdyttämisen suunnittelussa, toteutuksessa ja jälkitarkastelussa jää paljon perusyksikön henkilöstön varaan. Kyselyyn vastanneen joukon kohdalla perehdyttämisen alun, lopun ja vastuuhenkilöiden mää- rittelyssä oli poikkeavuuksia voimassa olevasta ohjeistuksesta. Tämä on selkeä kehittämis- kohde sopimussotilaiden perehdyttämisessä Porin prikaatissa. Riippumatta työsuhteen kestos- ta on onnistuneen perehdyttämisen ja positiivisen perehdyttämisen kokemuksen ehtona selkeä tieto prosessin kestosta ja vastuuhenkilöistä. Tätä tutkimustulosta voidaan pitää tärkeimpänä yksittäisenä havaintona vastaajajoukon tuloksia tarkasteltaessa. Työnantajan, eli Xxxxx prikaatin arvomaailma kyetään opettamaan sopimussotilaille perehdyt- tämisen laadun ja keston vaihteluista huolimatta. Tämä on osaltaan varusmiespalveluksen an- siota, mutta vastaajien positiivinen kokemus toimimisesta palkattuna henkilöstönä on myös merkki onnistuneesta sotilaallisesta asennekasvatuksesta. Sotilaallinen asennekasvatus kertoo onnistuneesta arvojen ja kokonaisstrategian siirtämisestä uudelle työntekijälle, nimenomaan palkatun henkilöstön näkökulmasta. Sopimussotilaalle on tärkeä kokea itsensä osaksi palkat- tua henkilöstöä, eli varusmiesten ja reserviläisten kouluttajia. Oman työn ja sen osapuolten välille pitkäkestoisen merkityksen arvostaminen on työssä jaksamisen ja erityisen luottamukseen perustuvan sopimussuhteenosaamisen kehittämisen kulmakivi. Osapuolten välille muodostuu myös päämies- agenttirelaatio sijoittajien varallisuuden hallinnan Vastaajien positiivinen kokemus työskentelystä Porin prikaatin työyhteisössä on merkki posi- tiivisesta asennoitumisesta sopimussotilaita ja omistuksen ollessa eriytettyheidän tekemäänsä työtä kohtaan. Sijoittajat sijoittavat pääomaa rahastosopimuksessa sovittavalla tavalla käytettäväksi SIB-hankkeessaVaikka pe- rehdyttämisen ensimmäisinä päivinä ei olisi käyty kaikkia perehdyttämisohjeen kohtia tulok- kaan kanssa läpi, työyhteisön tuki ja apu mahdollisti sopimussotilaiden työnteon pidemmän aikavälin tarkastelussa. Hankehallinnoija vastaa rahaston varallisuuden hallinnoinnista ja pitää sijoittajia ajan tasalla välittämällä näille tietoaPerehtymisen kehittämisen kannalta perehdytettävän palaute omasta perehdyttämisestään on tärkeää. Sijoittajat ovat SIB-rahaston toiminnassa passiivisessa roolissa ja siten hankehallinnoijan välittämän tiedon varassaXxxxxxxxxxxxxx mukaan vain yksi kyselyyn vastannut oli päässyt antamaan palautetta omasta perehdyttämisestään. Tiedon epäsymmetrinen jakautuminen osapuolten välillä saa aikaan riskin hankehallinnoijan opportunistisesta käytöksestäTämä poikkeaa Porin prikaatin perehdyttämisoppaan ohjeistuk- sesta, jota sijoittajat voivat pyrkiä rajoittamaan muun muassa erilaisilla sopimuslausekkeillajonka mukaan jokainen perehdytettävä antaa palautetta perehtymisjaksonsa päätyttyä. Pääomasijoitustoiminnasta tutuilla sopimuslausekkeilla rahastosopimuksessa voidaan riskien minimoimiseksi ja luottamuksen kasvattamiseksi sopia säännöllisestä raportoinnista informaation asymmetrian tasaamiseksi. Lisäksi sijoittajat voivat sitouttaa hankehallinnoijaa erilaisilla voitonjakolausekkeilla käyttämään sijoittajien varallisuutta huolellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla, joka hyödyttää samalla myös itse hankehallinnoijaa taloudellisesti. Tärkeitä lausekkeita ovat myös hankehallinnoijan henkilöstön sitouttamista koskevat lausekkeet, joilla sijoittavat voivat pyrkiä varmistamaan juuri tiettyjen henkilöiden työpanoksen saatavuuden rahaston koko elinkaaren ajan. Sijoittajien sijoituspäätös perustuukin pitkälti siihen, että sijoittajat luottavat rahaston toiminnasta käytännössä vastaavien henkilöiden osaamiseen. Sopimuslausekkeilla voidaan siis pyrkiä minimoimaan hankehallinnoijan opportunistisen käytöksen riskejä, joka pääasiassa johtuu Tämä on suora osoitus siitä, että tällä ettei sopimussotilaiden perehdyttämistä nähdä suoraan rinnastet- tavaksi muiden ammattiryhmien perehdyttämiseen. Tätä voidaan pitää yhtenä kehityskohtana Porin prikaatin perehdyttämisessä, koska sopimussotilaat tulevat palvelukseen usein suoraan varusmiespalveluksen jälkeen. Heidän tietonsa ja taitonsa ovat vain sotilaallisia ja työpaikan tapojen ja hallinnon osaaminen on sijoittajien varallisuutta hallinnoitavanaan ja tämä on tiedollisesti sijoittajia paremmassa asemassayleisesti ottaen puutteellista. Täydellistä harmoniaa sopimuslausekkeilla ei epätäydellisten sopimusten maailmassa kuitenkaan saavuteta, sillä sopimuksen laatiminen aiheuttaa kustannuksia ja sopimuksen täyttäminen laajoilla, kaiken kattavilla lausekkeilla aiheuttaa kuluja ja lausekkeiden lisäämisen rajahyöty on aleneva. Lisäksi sopimuksella sovitusta raportoinnista huolimatta hankehallinnoijan mahdolliset epäasialliset toimet saattavat tulla ilmi vasta kun rahasto on tullut elinkaarensa päähän ja hankkeessa ryhdytään tarkastelemaan tuloksia ja jakamaan mahdollisia voittoja, sillä sijoittajilla ei edes raportoinnin kautta voi olla kaikkea sitä tietoa, mitä hankehallinnoijalla on. Sijoittajat tekevät kuitenkin tietoisen ratkaisun jättäessään rahaston hoitamisen hankehallinnoijan haltuun, joka mahdollistaa sijoittajille itselleen passiivisemman roolin. Loputon tietotulva sotisi tätä lähtökohtaa vastaan. Näin ollen, jos epäkohdat ilmenevät vasta hankkeen loppuvaiheessa, ei irtisanomisella ole luonnollisestikaan tässä vaiheessa sijoittajien kannalta suurta merkitystä. Sillä Asia ei välttämättä ole suurta merkitystä myöskään siinä tapauksessanäin peruskoulutettujen upseerien, että ongelmat havaittaisiin jo rahaston toimikauden aikanaaliupseerien tai tiettyyn virkaan ammatillisin vaatimuksin rekry- toitujen siviilityöntekijöiden kohdalla. Näin ollen keräämällä kattavasti palautetta sopimusso- tilailta voitaisiin tunnistaa heidän perehdyttämisensä selkeät kehittämiskohteet ja suoranaiset puutteet ja näin kehittää toimintaa. Johtopäätöksenä tutkimukselle esitän Porin prikaatissa laadittavaksi sopimussotilaille erillistä perehdyttämis- ja työnopastusohjetta. Nykyinen perehdyttämisohje on laadittu vakituiseen tai määräaikaiseen sotilas- tai siviilivirkaan astuvia varten, sillä uuden hankehallinnoijan valinta aiheuttaa kustannuksia mutta ei riittävässä laajuudessa ota huomioon sopimussotilaan työn erityisvaatimuksia ja on aikaa vievääliian laaja järkevästi toteutettavaksi sopimussotilaiden kohdalla. Rahaston elinkaaren aikana sijoittajien vahinkoja kylläkin rajaa sijoitussitoumuksen vaiheittainen maksuSopimussotilaan tarvitsemia perehdyttämisen aiheita ensimmäisi- nä päivinä ja viikkoina ovat perusyksikön hallinnon asiat tarvittavilta osin (työaikasuunnittelu, joka mahdollistaa maksamatta olevien suoritusten maksamatta jättämisentietohallinto, tilaturvallisuus), varusmiesten koulutukseen suoranaisesti liittyvät asiat (oikeu- det ja velvollisuudet, palvelusturvallisuus, joukkotuotannon suoritusvaatimukset) sekä työteh- tävien suorittamiseen liittyvät aiheet (materiaalihallinto, tilausoikeudet, vastuut ja velvollisuu- det). Raportoinnin lisäksi taloudellisten kannustimien käyttö on yksi keino intressien yhtenäistämiseksiRajaamalla perehdyttäminen sopimussotilaan tehtäväkentän olennaisimpiin aiheisiin hel- potetaan henkilöstön käytön suunnittelua perusyksikkötasolla, nopeutetaan sopimussotilaan työyhteisöön integroimista ja selkeytetään uuden työntekijän perehdyttämisen vastuunjakoa. Sijoittajien luottamus hankehallinnoijan henkilöstöä kohtaan on avainasemassa Perehdyttämisen suorittaja tulee nimetä organisaatiosta, eli käytännössä sovittaa tehtävä sopi- mussotilaan lähimmälle työtoverille. Ajallisesti sopimussotilaalle tulee tehdä selväksi pereh- dyttämisen alku ja mikäli osapuolten välillä vallitsee jo lähtökohtaisesti luottamustaloppu, esimerkiksi aikaisemman onnistuneen yhteystyön pohjaltasekä palautteen antamiselle tulee antaa mahdollisuus ja ajankohta. Tunnistamalla sopimussotilaalle tärkeät osaamisen avainalueet ja panostamalla niihin pereh- dyttämisessä optimoidaan sopimussotilaan työnteon aloittamisen edellytykset. LÄHTEET Henkilöstöasioita esimiehille, ei rahastonsopimukseen ole välttämättä tarvetta ottaa kaiken kattavia lausekkeita riskien hallitsemiseksiXxxxxx Xxxxxxx, 2009, Keuruu: Otava Henkilöstöasiantuntijan käsikirja, Xxxxxxx Xxxxxxxxx, 2005, Helsinki: Edita Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, Sarja B, Oppimateriaalia, osa 4, 2007 Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi, Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli, 2002, Helsinki: Tammi PORPROHJE KOULUTUSALA 002 - PORPRHENKOS PEREHDYTTÄMINEN PORIN PRIKAATISSA, HG382, 2010 PVHSM KOULUTUSALA 066 - PEHENKOS PALKATUN HENKILÖSTÖN OSAAMI- SEN KEHITTÄMINEN JA OHJAUS, PEHENKOS, HH1176, 2012 PVHSM KOULUTUSALA 041 - PEHENKOS PEREHTYMINEN JA PEREHDYTTÄMI- NEN PUOLUSTUSVOIMISSA, XXXXXXXX, HG232, 2010 Tulokkaasta tuloksentekijäksi, Xxxx Xxxxxx ja Xxx-Xxxxxxxxxx Xxxxxxxx, 2003, Helsinki Talen- tum Työhön perehdytys asiantuntijaorganisaatiossa, Xxxxx Xxxxxxxxxxx, 2006, Tampereen Yliopis- to Työhön perehdyttäminen ja opastus – ennakoivaa työsuojelua, Xxxxxxx Xxxxxxxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx, 2009, Työturvallisuuskeskus Työpaikkakouluttajan käsikirja, Työturvallisuuskeskus, 2004, Työturvallisuuskeskus Virta, Jami: Johtamisen laitoksen tutkimusohje, julkaisusarja 1, Tutkimuksia Nro 36, Maan- puolustuskorkeakoulu, Helsinki Entisillä sopimussotilailla teetetty kysely, 2013. Jos osapuolet todella luottavat toisiinsa, voi vähempikin sisältö riittää ja mahdollisia aukkoja voidaan täydentää sopimusoikeudellisella lojaliteettiperiaatteella ja muilla lojaalia toimintaa edellyttävillä oikeusperiaatteillaMateriaali tutkijan hallussa. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate ja fidusiaarinen lojaaliusvelvollisuus, jonka ilmentymänä Suomessa voidaan pitää kommandiittiyhtiöitä koskevaa yhtiöoikeudellista uskollisuusvelvollisuutta, täydentävät sopimussuhdetta ilman nimenomaista sopimistakin. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate edellyttää, että hankehallinnoija ottaa sijoittajien intressit kohtuullisessa määrin huomioon, eikä tämä saa käyttää omaa tiedollista asemaansa sijoittajien kustannuksella omaksi hyväkseen. Lojaliteettiperiaate luo ennakoitavuutta rahastosopimuksen osapuolten väliseen suhteeseen ja voi toimia myös tulkinta-apuna rahastosopimuksen ehtoja tulkittaessa. Lojaliteettiperiaatteen laiminlyönti voi johtaa taloudellisiin seuraamuksiin viimeistään tuomioistuinprosessin kautta. Lojaliteettiperiaatteen noudattamisesta on tuskin missään tilanteessa rahastosopimuksen osapuolten välillä haittaa – päinvastoin se edesauttaa osapuolia saavuttamaan rahastosopimuksessa asetetun yhtiömiesten välisen yhteisen tavoitteen. Lojaliteettiperiaatteen noudattamista voidaan pitää taloudellisesti kannattavaa. Fidusiaarisiin velvollisuuksiin sisältyvä lojaaliusvelvollisuus ja sitä ilmentävä uskollisuusvelvollisuus puolestaan asettaa hankehallinnoijalle yksipuolisia ja tiukkoja toimimisvelvollisuuksia, jotka edellyttävät, että hankehallinnoija asettaa yhtiön ja päämiehen tavoitteet etusijalle. Sanottujen velvollisuuksien laiminlyönti saattaa johtaa yksittäistapauksessa sopimusrikkomukseen ja sen mukaisiin seuraamuksiin. Hankehallinnoijan kaksoisrooli saattaa aiheuttaa sijoittajien näkökulmasta riskin siitä, että heidän intressejään ei huomioida riittävässä määrin ja SIB-hankkeen hyväntekeväisyysaspektia painotetaan liikaa. Näitä potentiaalisia intressiristiriitoja voidaan tarkastella sopimusverkoston käsitteen avulla ja voidaan pyrkiä hahmottaan, että onko sijoittajien, hankehallinnoja, tilaaja-asiakkaan ja palveluntuottajien välillä mahdollista yksilöidä yksi selkeä ja yhteinen tavoite. Taloudellisen tuoton ja yhteiskunnallisen hyvän aikaansaaminen voitaneen katsoa sopimusverkoston yhteiseksi tavoitteeksi, mutta tämän lisäksi jokaisella osapuolella on omat, toisista eriävät intressinsä liittyä hankkeeseen. Jos SIB-hankkeessa onnistutaan, on se luonnollisesti kaikkien kannalta hyödyllistä, mutta esimerkiksi tilaaja-asiakas saattaa saada SIB-hankkeesta positiivisia vaikutuksia myös siinä tapauksessa, että palkkionmaksun laukaisevia tuloksia ei kaikilta osin saavuteta. Tulee näin ollen tapauskohtaisesti selvittää, ovatko sijoittajat valmiita sitoutumaan sopimusverkoston toimintaan ja olemaan lojaaleja sitä kohtaan, vai edellyttävätkö he tiukempaa kontrollia omien etujensa toteutumisen varmistamiseksi. Hankehallinnoijalla on kaiken kaikkiaan haasteena sovittaa kaikkien tulosperusteisen rahoitussopimuksen osapuolten intressit toisiinsa, muodostui tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa sopimusverkostoa osapuolten välille tai ei. Hankehallinnoija on rahaston hallinnointiyhtiönä kuitenkin päämies-agenttirelaatiossa suhteessa sijoittajiin, josta seuraa hankehallinnoijalle aktiivista toimenpiteitä vaativia fidusiaarisia velvollisuuksia, jotka edellyttävät sijoittajien intressien huomiointia. On toki myös tärkeää huomata, että sijoittajien ja hankehallinnoijan välinen päämies-agenttirelaatio on tietoisen harkinnan tulos ja sijoittajien kannalta kustannustehokas tapa tehdä sijoituksia. Se mahdollistaa sijoittajille passiivisen sivustaseuraajan roolin. Hankehallinnoijan kaksoisroolin eriyttämisellä saatettaisiin kuitenkin välttää turhia intressiristiriitoja ja saavuttaa tietynlaista selkeyttä hankekokonaisuuden roolitukseen, mutta tämä edellyttäisi ennen kaikkea sitä, että markkinoilla olisi toimijoita, jotka tarjoaisivat kyseisiä palveluita. Lopuksi on syytä huomioida vielä markkinakurin vaikutus. Rahastosopimuksen ehtojen asettamien kannustimien ja sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen ja fidusiaaristen velvollisuuksien edellyttämän toiminta minimoivat päämies-agenttirelaatiosta seuraavia intressiristiriitoja, jonka lisäksi markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan toimintaan. Markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan mahdollisuuksiin toimia tulevien hankkeiden yhteydessä vastaavassa roolissa. Jos sijoittajat menettävät luottamuksen hankehallinnoijan toimintaan, on niillä tuskin halua tehdä yhteistyötä myöskään jatkossa.LIITELUETTELO LIITE 1: Perehdyttämisen vaikuttavuuskysely Porin prikaatissa sopimussotilaina palvelleille LIITE 2: Vaikuttavuuskyselyn tulokset

Johtopäätökset. Tulosperusteisen rahoitussopimuksen kokonaisuuteen sisältyvä SIB-rahaston yhtiömiesten välinen rahastosopimus muodostaa sen osapuolten välille pitkäkestoisen Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia Big Four – yhteisöjen suhtautumista IFRS 16 – vuokrasopimukset standardiuudistukseen ja erityisen luottamukseen perustuvan sopimussuhteenkohdeyhteisöjen näkemysten eroavuutta toisistaan. Osapuolten välille muodostuu Tutkimuksessa tutkittiin myös päämies- agenttirelaatio sijoittajien varallisuuden hallinnan ja omistuksen ollessa eriytetty. Sijoittajat sijoittavat pääomaa rahastosopimuksessa sovittavalla tavalla käytettäväksi SIB-hankkeessa. Hankehallinnoija vastaa rahaston varallisuuden hallinnoinnista ja pitää sijoittajia ajan tasalla välittämällä näille tietoa. Sijoittajat ovat SIB-rahaston toiminnassa passiivisessa roolissa ja siten hankehallinnoijan välittämän tiedon varassa. Tiedon epäsymmetrinen jakautuminen osapuolten välillä saa aikaan riskin hankehallinnoijan opportunistisesta käytöksestä, jota sijoittajat voivat pyrkiä rajoittamaan muun muassa erilaisilla sopimuslausekkeilla. Pääomasijoitustoiminnasta tutuilla sopimuslausekkeilla rahastosopimuksessa voidaan riskien minimoimiseksi ja luottamuksen kasvattamiseksi sopia säännöllisestä raportoinnista informaation asymmetrian tasaamiseksistandardiuudistusprosessin aikana ilmentyneitä ongelmakohtia. Lisäksi sijoittajat voivat sitouttaa hankehallinnoijaa erilaisilla voitonjakolausekkeilla käyttämään sijoittajien varallisuutta huolellisella teoriaosiossa tutkittiin aikaisempien tutkimusten perusteella, mitä vaikutuksia vuokrasopimusten aktivoinnilla taseeseen on yhteisöjen tilinpäätöksistä laskettaviin tunnuslukuihin. Vuokrasopimusten standardiuudistus on saanut Big Four – yhteisöjen keskuudessa pääosin positiivisen vastaanoton monivaiheisen ja tarkoituksenmukaisella tavallamonimutkaisen kehitysprosessin aikana. Uudistusprosessin aikana on havaittu monenlaisia ongelmakohtia lautakuntien ehdotuksissa vuokrasopimusten tilinpäätöskäytäntöihin. Tätä voidaan pitää odotettuna uudistusprosessin sisältäessä paljon yksityiskohtaisia muutosehdotuksia vuokrasopimusten tilinpäätöskäytäntöön ja sen ohjeistukseen. Tästä syystä kohdeyhteisöjen näkemykset poikkeavat osittain toisistaan. Standardiuudistuksen suurimmiksi ongelmakohdiksi voidaan todeta ehdotukset, joka hyödyttää samalla myös itse hankehallinnoijaa taloudellisestijotka liittyivät vuokrasopimuksen määritelmään, vuokrasopimusvelan arvostamiseen, vuokra-ajanjakson määrittämiseen sekä toisessa standardiluonnoksessa esitetyn vuokrasopimusten duaalimallin. Tärkeitä lausekkeita KPMG:n näkemysten huomataan poikenneen eniten muista kohdeyhteisöistä ja heidän suhtautuminen moniin lautakuntien ehdotuksiin on ollut negatiivinen. Myös Deloitten näkemykset eroavat tietyissä aihealueissa muista kohdeyhteisöistä. KPMG on eri mieltä lautakuntien ja kohdeyhteisöjen kanssa ehdotetusta vuokrasopimusten tilinpäätöskäytännöstä, vaikka onkin samaa mieltä, että kaikkien vuokrasopimusten tulisi näkyä vuokralle ottajien taseissa varoina ja velkoina. Lisäksi KPMG:n näkemykset poikkeavat soveltamisalan perustamisen jo voimassa olevaan ohjeistukseen osalta. KPMG ei myöskään pidä toisessa standardiluonnoksessa ehdotettua vuokrasopimuksen määritelmää riittävänä vuokra- ja palvelusopimusten erottamiseen. Näissä tapauksissa muut kohdeyhteisöistä ovat myös hankehallinnoijan henkilöstön sitouttamista koskevat lausekkeetKPMG:n kanssa eri mieltä ja puoltavat lautakunnan näkemyksiä ja ehdotuksia. Deloitte ei tue lautakuntien ehdotusta helpotuksesta lyhytaikaisten vuokrasopimusten tilinpäätöskäytäntöihin. Lisäksi ainoa kohdeyhteisönä Deloitte antaa tukensa lautakunnat ehdotukselle, että vuokrasopimuksen päättymisestä, kun osto-optio toteutetaan sekä ostoksi tai myynniksi luokiteltavat transaktiot jäävät standardin soveltamisalan ulkopuolelle. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että standardiuudistuksessa poistettu luokittelu käyttö- ja rahoitusleasingsopimuksiin tuo huomattavan määrän vuokrasopimuksia yhteisöjen taseisiin ja tätä kautta johtaa velkarahoituksen merkittävään kasvuun taseissa ja vaikuttaa negatiivisesti tilinpäätöksistä laskettaviin tunnuslukuihin. Erityisesti tasepohjaisiin kannattavuuden, vakavaraisuuden sekä maksuvalmiuden tunnuslukuihin, kuten pääoman tuottoasteeseen (ROA), velkaantumisasteeseen (D/E) sekä current ratioon, vaikutukset tulevat olemaan merkittävästi negatiivisia sellaisilla yhteisöillä, joilla sijoittavat voivat pyrkiä varmistamaan juuri tiettyjen henkilöiden työpanoksen saatavuuden rahaston koko elinkaaren ajanon paljon taseen ulkopuolisia leasingvastuita. Sijoittajien sijoituspäätös perustuukin pitkälti siihenLeasingvastuiden taseaktivointi tulee lisäämään tilinpäätöksistä saatavaa relevanttia informaatiota yhteisöjen eri sidosryhmille. IFRS – standardien tarkoituksena on tuottaa tilinpäätöksen käyttäjille tarkoituksenmukaista ja vertailukelpoista informaatiota ja tutkimus osoittaa, että sijoittajat luottavat rahaston toiminnasta käytännössä vastaavien henkilöiden osaamiseen. Sopimuslausekkeilla voidaan siis pyrkiä minimoimaan hankehallinnoijan opportunistisen käytöksen riskejä, joka pääasiassa johtuu siitä, että tällä on sijoittajien varallisuutta hallinnoitavanaan ja tämä on tiedollisesti sijoittajia paremmassa asemassamyös ollut vuokrasopimusten standardiuudistuksen päätavoitteena. Täydellistä harmoniaa sopimuslausekkeilla ei epätäydellisten sopimusten maailmassa kuitenkaan saavutetaVielä jää nähtäväksi kuinka tämän osalta on onnistuttu IFRS 16 – standardin osalta, kun se tulee yhteisöjen sovellettavaksi vuoden 2019 tammikuusta alkaen. Kaiken kaikkiaan standardiuudistusprosessi on saanut positiivisen vastaanoton kohdeyhteisöjen keskuudessa ja sillä sopimuksen laatiminen aiheuttaa kustannuksia ja sopimuksen täyttäminen laajoilla, kaiken kattavilla lausekkeilla aiheuttaa kuluja ja lausekkeiden lisäämisen rajahyöty on aleneva. Lisäksi sopimuksella sovitusta raportoinnista huolimatta hankehallinnoijan mahdolliset epäasialliset toimet saattavat tulla ilmi vasta kun rahasto on tullut elinkaarensa päähän ja hankkeessa ryhdytään tarkastelemaan tuloksia ja jakamaan mahdollisia voittoja, sillä sijoittajilla ei edes raportoinnin kautta voi olla kaikkea sitä tietoa, mitä hankehallinnoijalla on. Sijoittajat tekevät kuitenkin tietoisen ratkaisun jättäessään rahaston hoitamisen hankehallinnoijan haltuun, joka mahdollistaa sijoittajille itselleen passiivisemman roolin. Loputon tietotulva sotisi tätä lähtökohtaa vastaan. Näin ollen, jos epäkohdat ilmenevät vasta hankkeen loppuvaiheessa, ei irtisanomisella ole luonnollisestikaan tässä vaiheessa sijoittajien kannalta suurta merkitystä. Sillä ei välttämättä ole suurta merkitystä myöskään siinä tapauksessa, että ongelmat havaittaisiin jo rahaston toimikauden aikana, sillä uuden hankehallinnoijan valinta aiheuttaa kustannuksia ja on aikaa vievää. Rahaston elinkaaren aikana sijoittajien vahinkoja kylläkin rajaa sijoitussitoumuksen vaiheittainen maksu, joka mahdollistaa maksamatta olevien suoritusten maksamatta jättämisen. Raportoinnin lisäksi taloudellisten kannustimien käyttö on yksi keino intressien yhtenäistämiseksi. Sijoittajien luottamus hankehallinnoijan henkilöstöä kohtaan on avainasemassa ja mikäli osapuolten välillä vallitsee jo lähtökohtaisesti luottamusta, esimerkiksi aikaisemman onnistuneen yhteystyön pohjalta, ei rahastonsopimukseen ole välttämättä tarvetta ottaa kaiken kattavia lausekkeita riskien hallitsemiseksi. Jos osapuolet todella luottavat toisiinsa, voi vähempikin sisältö riittää ja mahdollisia aukkoja voidaan täydentää sopimusoikeudellisella lojaliteettiperiaatteella ja muilla lojaalia toimintaa edellyttävillä oikeusperiaatteilla. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate ja fidusiaarinen lojaaliusvelvollisuus, jonka ilmentymänä Suomessa voidaan pitää kommandiittiyhtiöitä koskevaa yhtiöoikeudellista uskollisuusvelvollisuutta, täydentävät sopimussuhdetta ilman nimenomaista sopimistakin. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate edellyttää, että hankehallinnoija ottaa sijoittajien intressit kohtuullisessa määrin huomioon, eikä tämä saa käyttää omaa tiedollista asemaansa sijoittajien kustannuksella omaksi hyväkseen. Lojaliteettiperiaate luo ennakoitavuutta rahastosopimuksen osapuolten väliseen suhteeseen ja voi toimia myös tulkinta-apuna rahastosopimuksen ehtoja tulkittaessa. Lojaliteettiperiaatteen laiminlyönti voi johtaa taloudellisiin seuraamuksiin viimeistään tuomioistuinprosessin kautta. Lojaliteettiperiaatteen noudattamisesta on tuskin missään tilanteessa rahastosopimuksen osapuolten välillä haittaa – päinvastoin se edesauttaa osapuolia saavuttamaan rahastosopimuksessa asetetun yhtiömiesten välisen yhteisen tavoitteen. Lojaliteettiperiaatteen noudattamista voidaan pitää taloudellisesti kannattavaa. Fidusiaarisiin velvollisuuksiin sisältyvä lojaaliusvelvollisuus ja sitä ilmentävä uskollisuusvelvollisuus puolestaan asettaa hankehallinnoijalle yksipuolisia ja tiukkoja toimimisvelvollisuuksia, jotka edellyttävät, että hankehallinnoija asettaa yhtiön ja päämiehen tavoitteet etusijalle. Sanottujen velvollisuuksien laiminlyönti saattaa johtaa yksittäistapauksessa sopimusrikkomukseen ja sen mukaisiin seuraamuksiin. Hankehallinnoijan kaksoisrooli saattaa aiheuttaa sijoittajien näkökulmasta riskin siitä, että heidän intressejään ei huomioida riittävässä määrin ja SIB-hankkeen hyväntekeväisyysaspektia painotetaan liikaa. Näitä potentiaalisia intressiristiriitoja voidaan tarkastella sopimusverkoston käsitteen avulla ja voidaan pyrkiä hahmottaan, että onko sijoittajien, hankehallinnoja, tilaaja-asiakkaan ja palveluntuottajien välillä mahdollista yksilöidä yksi selkeä ja yhteinen tavoite. Taloudellisen tuoton ja yhteiskunnallisen hyvän aikaansaaminen voitaneen katsoa sopimusverkoston yhteiseksi tavoitteeksi, mutta tämän lisäksi jokaisella osapuolella on omat, toisista eriävät intressinsä liittyä hankkeeseen. Jos SIB-hankkeessa onnistutaan, on se luonnollisesti kaikkien kannalta hyödyllistä, mutta esimerkiksi tilaaja-asiakas saattaa saada SIB-hankkeesta positiivisia vaikutuksia myös siinä tapauksessa, että palkkionmaksun laukaisevia tuloksia ei kaikilta osin saavuteta. Tulee näin ollen tapauskohtaisesti selvittää, ovatko sijoittajat valmiita sitoutumaan sopimusverkoston toimintaan ja olemaan lojaaleja sitä kohtaan, vai edellyttävätkö he tiukempaa kontrollia omien etujensa toteutumisen varmistamiseksi. Hankehallinnoijalla on kaiken kaikkiaan haasteena sovittaa kaikkien tulosperusteisen rahoitussopimuksen osapuolten intressit toisiinsa, muodostui tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa sopimusverkostoa osapuolten välille tai ei. Hankehallinnoija on rahaston hallinnointiyhtiönä kuitenkin päämies-agenttirelaatiossa suhteessa sijoittajiin, josta seuraa hankehallinnoijalle aktiivista toimenpiteitä vaativia fidusiaarisia velvollisuuksia, jotka edellyttävät sijoittajien intressien huomiointia. On toki myös tärkeää huomata, että sijoittajien ja hankehallinnoijan välinen päämies-agenttirelaatio on tietoisen harkinnan tulos ja sijoittajien kannalta kustannustehokas tapa tehdä sijoituksia. Se mahdollistaa sijoittajille passiivisen sivustaseuraajan roolin. Hankehallinnoijan kaksoisroolin eriyttämisellä saatettaisiin kuitenkin välttää turhia intressiristiriitoja ja saavuttaa tietynlaista selkeyttä hankekokonaisuuden roolitukseen, mutta tämä edellyttäisi ennen kaikkea sitä, että markkinoilla olisi toimijoita, jotka tarjoaisivat kyseisiä palveluita. Lopuksi on syytä huomioida vielä markkinakurin vaikutus. Rahastosopimuksen ehtojen asettamien kannustimien ja sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen ja fidusiaaristen velvollisuuksien edellyttämän toiminta minimoivat päämies-agenttirelaatiosta seuraavia intressiristiriitoja, jonka lisäksi markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan toimintaan. Markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan mahdollisuuksiin toimia tulevien hankkeiden yhteydessä vastaavassa roolissa. Jos sijoittajat menettävät luottamuksen hankehallinnoijan toimintaan, on niillä tuskin halua tehdä yhteistyötä myöskään jatkossauskotaan olevan positiivinen vaikutus vuokrasopimusten tilinpäätöskäytäntöihin.

Johtopäätökset. Tulosperusteisen rahoitussopimuksen kokonaisuuteen sisältyvä SIB-rahaston yhtiömiesten välinen rahastosopimus muodostaa sen osapuolten välille pitkäkestoisen Yksityishenkilöiden ja elinkeinonharjoittajien väliset huoneenvuokrasopimukset ovat yleisiä, mutta vuokrasuhteen sääntely on hajautunutta ja epäselvää. Ongel- malliseksi vuokrasuhteen tekee se, että vuokrasopimuksissa käytetään usein elinkeinonharjoittajien määrittelemiä vakioehtoja, joihin vuokralaisella ei ole tosi- asiallista vaikutusmahdollisuutta. Erityisesti sellaiset vakioehdot, jotka asettavat vuokralaiselle rajoittamattoman vastuun huoneistolle aiheutuneista vahingoista riippumatta siitä, kuka vahingon on aiheuttanut, tekee vuokralaisen asemasta suhteessa elinkeinonharjoittajaan erityisen luottamukseen perustuvan sopimussuhteenheikon. Osapuolten välille muodostuu Kuluttajaa suojaa usein kuluttajansuojalaki, mutta lain soveltamisalan mukaan sitä sovelletaan vain ”kulutushyödykkeiden tarjontaan, myyntiin ja muuhun mark- kinointiin”. Huoneistonvuokraus ei siten automaattisesti ole kuluttajansuojalain piirissä, sillä kulutushyödykkeenä pidetään lain mukaan ”tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia”, joihin huoneistonvuokra ei välttämättä si- sälly. Kuluttajansuojalla on Suomessa kuitenkin vahva asema, ja siksi lakia on tavattu tulkita enemmän laajentavasti kuin supistavasti. Lisäksi huoneistonvuok- rauksessa on hyvin samanlaisia piirteitä kuin esimerkiksi pitopalvelussa ja ajo- neuvon vuokrauksessa, jotka kuuluvat kuluttajansuojalain soveltamisalaan. Ot- taen huomioon lain laaja tulkinta ja se, että samanlaisia piirteitä on eroavaisuuk- sia enemmän, olisi kuluttajansuojalain soveltaminen mielestäni myös päämies- agenttirelaatio sijoittajien varallisuuden hallinnan huoneis- tonvuokraan perusteltua. Kuluttajansuojalaissa ei ole säännöksiä vuokralaisen vastuusta, mutta sopimus- ehdon lainmukaisuutta voidaan arvioida lain kolmannen luvun mukaan, jossa kielletään kohtuuttomien ehtojen käyttäminen sopimussuhteessa. Huoneiston- vuokrauksen hinta ja omistuksen ollessa eriytettymuut olosuhteet huomioiden pidän rajoittamatonta vastuuta kuluttajan kannalta kohtuuttomana, jolloin myös sopimusehtoa voidaan pitää ku- luttajansuojalain näkökulmasta lainvastaisena. Sijoittajat sijoittavat pääomaa rahastosopimuksessa sovittavalla tavalla käytettäväksi SIB-hankkeessaTulkintaa tukee erityisesti se seikka, että rajoittamaton vastuu muistuttaa läheisesti poikkeuksetonta vastuuta, josta esimerkkinä on elinkeinonharjoittajan virhevastuu. Hankehallinnoija vastaa rahaston varallisuuden hallinnoinnista Pidän siten mahdotto- mana ajatusta, että sopimuksella voitaisiin sopia rajoittamattomasta vastuusta heikomman osapuolen vahingoksi. Huoneistonvuokrausta sääntelevät Suomessa lait asuin- ja pitää sijoittajia ajan tasalla välittämällä näille tietoaliikehuoneistonvuok- rauksesta. Sijoittajat ovat SIB-rahaston toiminnassa passiivisessa roolissa ja siten hankehallinnoijan välittämän tiedon varassa. Tiedon epäsymmetrinen jakautuminen Koska tutkittavassa vuokrasuhteessa ei ole kysymys asuinkäytöstä, sovellettaisiin osapuolten välillä saa aikaan riskin hankehallinnoijan opportunistisesta käytöksestäliikehuoneistonvuokralakia. Vuokralainen on lii- kehuoneistonvuokralain mukaan vastuussa itsensä ja huoneistossa hänen luval- laan oleskelleiden henkilöiden aiheuttamista vahingoista, mutta vastuu on rajattu vahingon tahalliseen ja tuottamukselliseen aiheuttamiseen. Laki mahdollistaa so- pimisen myös säännöstä ankarammasta vastuusta, mutta siihen vaaditaan erityi- siä perusteita, joita ei tulkintani mukaan tutkittavasta vuokrasuhteesta löydy. Lii- kehuoneistonvuokralain mukaan rajoittamattoman vastuun perustava sopimus- ehto olisi siten lainvastainen. Jos sopimusehdon lainmukaisuus ratkaistaisiin ilman erityislainsäädäntöä, tulisi lainmukaisuus arvioida oikeustoimilain ja yleisten sopimusoikeudellisten periaat- teiden mukaan. Suomessa on hyvin vahva sopimusvapaus, jota sijoittajat voivat pyrkiä rajoittamaan muun muassa erilaisilla sopimuslausekkeillaei erityislainsää- däntöä lukuun ottamatta ole juuri rajoitettu. Pääomasijoitustoiminnasta tutuilla sopimuslausekkeilla rahastosopimuksessa voidaan riskien minimoimiseksi Näin ollen myöskään rajoittamatto- man vastuun perustavaan sopimusehdon käyttöä ei ole lähtökohtaisesti kielletty. Kohtuuttoman sopimusehdon sovittelua sen sijaan arvioidaan erikseen sovittelu- säännösten perusteella. Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioidaan pääsääntöisesti oikeustoimilain pe- rusteella, mutta mikäli sopimussuhteeseen sovelletaan jotakin erityislainsäädän- töä, tulee sen säännökset ottaa arvioinnissa huomioon. Liikehuoneistonvuokra- lain mukaisen sovittelusäännöksen mukaan kuluttajan ja luottamuksen kasvattamiseksi sopia säännöllisestä raportoinnista informaation asymmetrian tasaamiseksi. Lisäksi sijoittajat voivat sitouttaa hankehallinnoijaa erilaisilla voitonjakolausekkeilla käyttämään sijoittajien varallisuutta huolellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla, joka hyödyttää samalla myös itse hankehallinnoijaa taloudellisesti. Tärkeitä lausekkeita ovat myös hankehallinnoijan henkilöstön sitouttamista koskevat lausekkeet, joilla sijoittavat voivat pyrkiä varmistamaan juuri tiettyjen henkilöiden työpanoksen saatavuuden rahaston koko elinkaaren ajan. Sijoittajien sijoituspäätös perustuukin pitkälti siihen, että sijoittajat luottavat rahaston toiminnasta käytännössä vastaavien henkilöiden osaamiseen. Sopimuslausekkeilla voidaan siis pyrkiä minimoimaan hankehallinnoijan opportunistisen käytöksen riskejä, joka pääasiassa johtuu siitä, että tällä on sijoittajien varallisuutta hallinnoitavanaan ja tämä on tiedollisesti sijoittajia paremmassa asemassa. Täydellistä harmoniaa sopimuslausekkeilla ei epätäydellisten sopimusten maailmassa kuitenkaan saavuteta, sillä elinkeinonharjoittajan välisen sopimuksen laatiminen aiheuttaa kustannuksia ja sopimuksen täyttäminen laajoilla, kaiken kattavilla lausekkeilla aiheuttaa kuluja ja lausekkeiden lisäämisen rajahyöty on aleneva. Lisäksi sopimuksella sovitusta raportoinnista huolimatta hankehallinnoijan mahdolliset epäasialliset toimet saattavat tulla ilmi vasta kun rahasto on tullut elinkaarensa päähän ja hankkeessa ryhdytään tarkastelemaan tuloksia ja jakamaan mahdollisia voittoja, sillä sijoittajilla ei edes raportoinnin kautta voi olla kaikkea sitä tietoasovitteluun sovelletaan, mitä hankehallinnoijalla onkuluttajansuojalaissa säädet- tään. Sijoittajat tekevät Kuluttajansuojalain säännös vastaa kuitenkin tietoisen ratkaisun jättäessään rahaston hoitamisen hankehallinnoijan haltuunpitkälti oikeustoimilain vas- taavaa säännöstä, joten kohtuuttomuus arvioidaan joka mahdollistaa sijoittajille itselleen passiivisemman roolin. Loputon tietotulva sotisi tätä lähtökohtaa vastaan. Näin ollentapauksessa ottaen huo- mioon sopimuksen koko sisältö, jos epäkohdat ilmenevät vasta hankkeen loppuvaiheessaosapuolten asema, ei irtisanomisella ole luonnollisestikaan tässä vaiheessa sijoittajien kannalta suurta merkitystä. Sillä ei välttämättä ole suurta merkitystä myöskään siinä tapauksessa, että ongelmat havaittaisiin jo rahaston toimikauden aikana, sillä uuden hankehallinnoijan valinta aiheuttaa kustannuksia ja on aikaa vievää. Rahaston elinkaaren aikana sijoittajien vahinkoja kylläkin rajaa sijoitussitoumuksen vaiheittainen maksu, joka mahdollistaa maksamatta olevien suoritusten maksamatta jättämisen. Raportoinnin lisäksi taloudellisten kannustimien käyttö on yksi keino intressien yhtenäistämiseksi. Sijoittajien luottamus hankehallinnoijan henkilöstöä kohtaan on avainasemassa ja mikäli osapuolten välillä vallitsee jo lähtökohtaisesti luottamusta, esimerkiksi aikaisemman onnistuneen yhteystyön pohjalta, ei rahastonsopimukseen ole välttämättä tarvetta ottaa kaiken kattavia lausekkeita riskien hallitsemiseksi. Jos osapuolet todella luottavat toisiinsa, voi vähempikin sisältö riittää ja mahdollisia aukkoja voidaan täydentää sopimusoikeudellisella lojaliteettiperiaatteella ja muilla lojaalia toimintaa edellyttävillä oikeusperiaatteilla. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate ja fidusiaarinen lojaaliusvelvollisuus, jonka ilmentymänä Suomessa voidaan pitää kommandiittiyhtiöitä koskevaa yhtiöoikeudellista uskollisuusvelvollisuutta, täydentävät sopimussuhdetta ilman nimenomaista sopimistakin. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate edellyttää, että hankehallinnoija ottaa sijoittajien intressit kohtuullisessa määrin huomioon, eikä tämä saa käyttää omaa tiedollista asemaansa sijoittajien kustannuksella omaksi hyväkseen. Lojaliteettiperiaate luo ennakoitavuutta rahastosopimuksen osapuolten väliseen suhteeseen ja voi toimia myös tulkinta-apuna rahastosopimuksen ehtoja tulkittaessa. Lojaliteettiperiaatteen laiminlyönti voi johtaa taloudellisiin seuraamuksiin viimeistään tuomioistuinprosessin kautta. Lojaliteettiperiaatteen noudattamisesta on tuskin missään tilanteessa rahastosopimuksen osapuolten välillä haittaa – päinvastoin se edesauttaa osapuolia saavuttamaan rahastosopimuksessa asetetun yhtiömiesten välisen yhteisen tavoitteen. Lojaliteettiperiaatteen noudattamista voidaan pitää taloudellisesti kannattavaa. Fidusiaarisiin velvollisuuksiin sisältyvä lojaaliusvelvollisuus ja sitä ilmentävä uskollisuusvelvollisuus puolestaan asettaa hankehallinnoijalle yksipuolisia ja tiukkoja toimimisvelvollisuuksia, jotka edellyttävät, että hankehallinnoija asettaa yhtiön ja päämiehen tavoitteet etusijalle. Sanottujen velvollisuuksien laiminlyönti saattaa johtaa yksittäistapauksessa sopimusrikkomukseen sopimusta tehtäessä ja sen mukaisiin seuraamuksiinjälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Hankehallinnoijan kaksoisrooli saattaa aiheuttaa sijoittajien näkökulmasta riskin siitä, että heidän intressejään ei huomioida riittävässä määrin ja SIB-hankkeen hyväntekeväisyysaspektia painotetaan liikaa. Näitä potentiaalisia intressiristiriitoja voidaan tarkastella sopimusverkoston käsitteen avulla ja voidaan pyrkiä hahmottaan, että onko sijoittajien, hankehallinnoja, tilaaja-asiakkaan ja palveluntuottajien välillä mahdollista yksilöidä yksi selkeä ja yhteinen tavoite. Taloudellisen tuoton ja yhteiskunnallisen hyvän aikaansaaminen voitaneen katsoa sopimusverkoston yhteiseksi tavoitteeksi, mutta tämän lisäksi jokaisella osapuolella on omat, toisista eriävät intressinsä liittyä hankkeeseen. Jos SIB-hankkeessa onnistutaan, on se luonnollisesti kaikkien kannalta hyödyllistä, mutta esimerkiksi tilaaja-asiakas saattaa saada SIB-hankkeesta positiivisia vaikutuksia myös siinä tapauksessa, että palkkionmaksun laukaisevia tuloksia ei kaikilta osin saavuteta. Tulee näin ollen tapauskohtaisesti selvittää, ovatko sijoittajat valmiita sitoutumaan sopimusverkoston toimintaan ja olemaan lojaaleja sitä kohtaan, vai edellyttävätkö he tiukempaa kontrollia omien etujensa toteutumisen varmistamiseksi. Hankehallinnoijalla on kaiken kaikkiaan haasteena sovittaa kaikkien tulosperusteisen rahoitussopimuksen osapuolten intressit toisiinsa, muodostui tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa sopimusverkostoa osapuolten välille tai ei. Hankehallinnoija on rahaston hallinnointiyhtiönä kuitenkin päämies-agenttirelaatiossa suhteessa sijoittajiin, josta seuraa hankehallinnoijalle aktiivista toimenpiteitä vaativia fidusiaarisia velvollisuuksia, jotka edellyttävät sijoittajien intressien huomiointia. On toki myös tärkeää huomata, että sijoittajien ja hankehallinnoijan välinen päämies-agenttirelaatio on tietoisen harkinnan tulos ja sijoittajien kannalta kustannustehokas tapa tehdä sijoituksia. Se mahdollistaa sijoittajille passiivisen sivustaseuraajan roolin. Hankehallinnoijan kaksoisroolin eriyttämisellä saatettaisiin kuitenkin välttää turhia intressiristiriitoja ja saavuttaa tietynlaista selkeyttä hankekokonaisuuden roolitukseen, mutta tämä edellyttäisi ennen kaikkea Sopimuksen koko sisällön arviointi tarkoittaa sitä, että markkinoilla olisi toimijoitasopimuksen muut ehdot, jotka tarjoaisivat kyseisiä palveluitakuten edullinen hinnoittelu, voivat tasapainottaa sopimusta niin, ettei se kokonai- suudessaan ole kuitenkaan kohtuuton. Lopuksi Osapuolten asemaa voidaan arvioida muun muassa vaikutusmahdollisuuksien ja riippuvaisuuden perusteella. Johdan- non esimerkkitapauksessa vuokrahinta 1400 euroa ei ole sellainen tasapainot- tava seikka, joka vastustaisi sovittelua, eikä sopimuksessa oletettavasti ole mui- takaan tasapainottavia ehtoja. Myös vuokralaisen vähäiset tai jopa olemattomat mahdollisuudet vaikuttaa sopimuksen sisältöön puoltavat sopimusehdon kohtuul- listamista. Vahingonkorvauksen sovittelu perustuu vahingonkorvauslakiin ja erityislainsää- däntöön, joten mahdollisuus sopimusperusteisen vahingonkorvauksen sovitte- luun arvioidaan erityislainsäädännön puuttuessa oikeuskäytännön perusteella. Oikeuskäytännöstä on syytä huomioida vielä markkinakurin vaikutus. Rahastosopimuksen ehtojen asettamien kannustimien ja sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen ja fidusiaaristen velvollisuuksien edellyttämän toiminta minimoivat päämies-agenttirelaatiosta seuraavia intressiristiriitojakuitenkin johdettavissa oikeusohje, jonka lisäksi markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan toimintaanmukaan sopi- musperusteisen vahingonkorvauksen sovitteluun sovelletaan vahingonkorvaus- laista ilmenevää periaatetta. Markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan mahdollisuuksiin toimia tulevien hankkeiden yhteydessä vastaavassa roolissa. Jos sijoittajat menettävät luottamuksen hankehallinnoijan toimintaanPeriaatteen määritteleminen on hyvin vaikeaa, mutta erityislainsäädännölle ja ratkaisujen perusteluille on niillä tuskin halua tehdä yhteistyötä myöskään jatkossayhtenäistä se, että huomioon on otettu vahingon ennakoitavuus, vahingonkärsijän myötävaikutus sekä osapuolten varallisuusolot, ja arvioin siksi sovitteluperusteita kyseisten pe- riaatteiden valossa.

Johtopäätökset. Tulosperusteisen rahoitussopimuksen kokonaisuuteen sisältyvä SIBTämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä edellytyksillä kapitalisaatiosopi- mukseen voidaan soveltaa tuloverolain 35 b §:n mukaista erityistä verotusmenettelyä. Toiseksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kapitalisaatiosopimuksista syntyvä veronalainen tuotto määräytyy, kun TVL 35 b § tulee sovellettavaksi. Jo tutkimuskohteen esittelyssä todettiin, että TVL 35 b §:n sääntely luo poikkeuksen kapitalisaatiosopimuk- sen tuoton ja tappion verotuksen pääsääntöön, jossa tuotot ja tappiot realisoituvat vasta sopimuksen erääntyessä tai kun siitä nostetaan varoja. Tämän poikkeuksen soveltamiselle on poikkeussääntelylle tyypillisesti säädetty TVL 35 b §:n 1 momentissa tarkat edelly- tykset, joiden soveltamisala on kuitenkin havaintojen perusteella jäänyt joissain tilan- teissa vielä hieman epäselväksi. Yleisenä lähtökohtana TVL 35 b §:n soveltumiselle on se, että kapitalisaatiosopimuksen tuottojen on oltava verovelvollisen nostettavissa. Vakuutuslainsäädännöstä kuitenkin seuraa se, että kapitalisaatiosopimusten tuotot ovat lähes aina verovelvollisen nostetta- vissa. Toinen tärkeä lähtökohta lainkohdan soveltumiselle liittyy sääntelyn tehokkuuteen. Jos sopimuksen yhteenkin kohde-rahaston yhtiömiesten välinen rahastosopimus muodostaa sen osapuolten välille pitkäkestoisen ja erityisen luottamukseen perustuvan sopimussuhteen. Osapuolten välille muodostuu etuuteen voidaan katsoa soveltuvan TVL 35 b §:n sään- tely, tulee sääntelyä soveltaa myös päämies- agenttirelaatio sijoittajien varallisuuden hallinnan ja omistuksen ollessa eriytetty. Sijoittajat sijoittavat pääomaa rahastosopimuksessa sovittavalla tavalla käytettäväksi SIBmuihin sopimuksen kohde-hankkeessa. Hankehallinnoija vastaa rahaston varallisuuden hallinnoinnista ja pitää sijoittajia ajan tasalla välittämällä näille tietoa. Sijoittajat ovat SIB-rahaston toiminnassa passiivisessa roolissa etuuksiin ja siten hankehallinnoijan välittämän tiedon varassasopi- musta on aina tarkasteltava kokonaisuutena. Tiedon epäsymmetrinen jakautuminen osapuolten välillä saa aikaan riskin hankehallinnoijan opportunistisesta käytöksestäTVL 35 b § tulee lain mukaan sovellettavaksi, jota sijoittajat jos vakuutuksenottajalla tai tämän mää- räämällä henkilöllä on oikeus käyttää yhtä tai useampaa lainkohdassa mainittua kohde- etuutta koskevaa oikeutta. Sääntelyn soveltumisen kannalta on tutkimuksen perusteella riittävää, että kapitalisaatiosopimuksen tehneellä vakuutuksenottajalla on tosiasiallinen mahdollisuus käyttää näitä oikeuksia. Vakuutuksenottajan ei siis tarvitse käyttää näitä oi- keuksia vaan pelkkä tosiasiallinen mahdollisuus riittää. TVL 35 b.1 §:ssä mainitut kohde-etuutta koskevat oikeudet, jotka voivat pyrkiä rajoittamaan muun muassa erilaisilla sopimuslausekkeillajohtaa lainkoh- dan soveltumiseen ovat kaikki tavallisesti omistussuhteeseen liitettyjä oikeuksia. Pääomasijoitustoiminnasta tutuilla sopimuslausekkeilla rahastosopimuksessa Nämä oikeudet ovat oikeus päättää kohde-etuuteen liittyvän määräys- tai äänivallan käyttämi- sestä, oikeus päättää kohde-etuuden luovutuksen ehdoista, oikeus päättää kohde-etuutta koskevasta käyttö- tai hallintaoikeudesta sekä oikeus tehdä kohde-etuuteen liittyviä toimeksiantoja tai muita sopimuksia vakuutusyhtiön puolesta kolmannen osapuolen kanssa. Näistä kolme ensimmäistä ovat tutkimuksen perusteella suhteellisen selkeätulkin- taisia, kun taas viimeiseen liittyy useita tulkinnallisia ongelmia. Tutkimuksen kannalta haastavaksi osoittautui erityisesti tulkinta siitä, mitä tarkoitetaan vakuutusyhtiön puolesta toimimisella. Tutkimuksen perusteella voidaan riskien minimoimiseksi todeta, että eri- tyinen verotusmenettely ei tule sovellettavaksi ainakaan, jos vakuutusyhtiöllä on loppujen lopuksi oikeus päättää kohde-etuuksien myymisestä tai ostamisesta, eikä pelkkä automa- tisoitu päätöksenteko voi johtaa säännöksen soveltumiseen. Säännöksellä ei myöskään rajoiteta vakuutuksenottajan oikeutta valita kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuuksia tai päättää niiden uudelleen allokoinnista antamalla vakuutussopimuksen tehneelle vakuu- tusyhtiölle siitä toimeksianto. Myöskään vakuutuksenottajan tai tämän määräämän hen- kilön oikeus valita vakuutusyhtiön valitsemista vaihtoehdoista sopimuksen kohde-etuu- det, ei johda TVL 35 b §:n mukaisen erityisen verotusmenettelyn soveltumiseen. Sen si- jaan esimerkiksi säilytys- tai omaisuudenhoitosopimuksen tekeminen vakuutusyhtiön puolesta suoraan kolmannelle osapuolelle johtaa erityisen verotusmenettelyn soveltumi- seen. Toinen tulkinnallinen ongelma liittyy kolmannen osapuolen määritelmään. Kapitalisaa- tiosopimuksiin liittyvissä tilanteissa kolmannella osapuolella tarkoitettaisiin yleiskielisen tulkinnan mukaan kaikkia muita tahoja kuin sopimuksen tehnyttä vakuutusyhtiötä tai va- kuutuksenottajaa. Säännös soveltuu siis esimerkiksi tilanteisiin, joissa vakuutuksenotta- jalla on mahdollisuus määrätä toimeksiannoista suoraan varainhoitajalle tai välittäjälle. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella kolmannen osapuolen määritelmän ulkopuolelle voidaan myös sulkea vakuutusyhtiön vakuutusasiamies. Yksi TVL 35 b §:n tulkintaongelma liittyy kapitalisaatiosopimusten hallinnointiin por- taalin tai verkkosivun kautta niin, että muutospyynnöt siirtyvät automaattisesti suoraan, tai samanaikaisesti vakuutusyhtiön kanssa, varainhoitajalle. Viranomaisen itsensä käsi- tyksen mukaan TVL 35 b §:n erityinen verotusmenettely tulee sovellettavaksi, jos tällaisen nettisivun tai sovelluksen kautta voidaan tehdä allokaatiomuutospyyntöjä niin, että vakuutusyhtiöllä ei ole asiassa todellista harkinta- ja luottamuksen kasvattamiseksi sopia säännöllisestä raportoinnista informaation asymmetrian tasaamiseksipäätösvaltaa. Lisäksi sijoittajat voivat sitouttaa hankehallinnoijaa erilaisilla voitonjakolausekkeilla käyttämään sijoittajien varallisuutta huolellisella Kapitalisaatioso- pimuksien hallinnointi voitaisiin oikeuskäytännön valossa toteuttaa kuitenkin ainakin niin, että verkkosivulla tai sovelluksessa vakuutuksen ottaja voisi tehdä allokaatiomuutospyyntöjä tiettyjen vakuutusyhtiön ennalta listaamien hyväksyttyjen kohde-etuuksien joukosta, jotka varainhoitaja tai vakuutusyhtiön edustaja sitten toteut- taisi automaatiossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös TVL 35 b §:n sääntelyn suhdetta veronkiertosäännök- seen ja tarkoituksenmukaisella tavallaverosopimuksiin. TVL 35 b §:n mukaisen erityisen verotusmenettelyn yhtenä ta- voitteena on estää aggressiivista verosuunnittelua ja säännöstä voidaankin pitää erityisenä veronkiertosäännöksenä, joka hyödyttää samalla ei kuitenkaan rajoita VML 28 §:n yleisen veronkiertosään- nöksen soveltumista. VML 28 § voikin, tosin varsin teoreettisissa tilanteissa, tulla täy- dentämään TVL 35 b §:n sääntelyä. Suomen solmiman OECD:n malliverosopimuksen mukaiset verosopimukset estävät usein lähdevaltiota verottamasta kapitalisaatiosopimuksesta saatavaa tuloa. Pääsääntöi- sesti TVL 35 b § voi tulla sovellettavaksi siis vain Suomen ollessa verosopimuksen mu- kainen asuinvaltio. Xxxxxx verotusoikeus on voitu verosopimuksissa antaa myös itse hankehallinnoijaa taloudellisestilähde- valtiolle. Tärkeitä lausekkeita ovat myös hankehallinnoijan henkilöstön sitouttamista koskevat lausekkeet, joilla sijoittavat voivat pyrkiä varmistamaan juuri tiettyjen henkilöiden työpanoksen saatavuuden rahaston koko elinkaaren ajan. Sijoittajien sijoituspäätös perustuukin pitkälti Tällöin TVL 35 b §:n mukainen erityinen verotusmenettely voi yhdessä kaksin- kertaisen verotuksen poistamiseksi käytettävän hyvitysmenetelmän kanssa johtaa siihen, että sijoittajat luottavat rahaston toiminnasta käytännössä vastaavien henkilöiden osaamiseenkaksinkertaista verotusta ei saada kokonaisuudessaan poistettua. Sopimuslausekkeilla voidaan siis pyrkiä minimoimaan hankehallinnoijan opportunistisen käytöksen riskejä, joka pääasiassa johtuu siitä, että tällä on sijoittajien varallisuutta hallinnoitavanaan ja tämä on tiedollisesti sijoittajia paremmassa asemassaTVL 35 b §:n sääntelyn soveltuessa kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuutena oleville si- joituskohteille kertyneet tuotot verotetaan läpivirtausperiaatteella. Täydellistä harmoniaa sopimuslausekkeilla ei epätäydellisten sopimusten maailmassa kuitenkaan saavuteta, sillä sopimuksen laatiminen aiheuttaa kustannuksia ja sopimuksen täyttäminen laajoilla, kaiken kattavilla lausekkeilla aiheuttaa kuluja ja lausekkeiden lisäämisen rajahyöty on aleneva. Lisäksi sopimuksella sovitusta raportoinnista huolimatta hankehallinnoijan mahdolliset epäasialliset toimet saattavat tulla ilmi vasta kun rahasto on tullut elinkaarensa päähän ja hankkeessa ryhdytään tarkastelemaan tuloksia ja jakamaan mahdollisia voittoja, sillä sijoittajilla ei edes raportoinnin kautta voi olla kaikkea sitä tietoa, mitä hankehallinnoijalla on. Sijoittajat tekevät kuitenkin tietoisen ratkaisun jättäessään rahaston hoitamisen hankehallinnoijan haltuun, joka mahdollistaa sijoittajille itselleen passiivisemman roolin. Loputon tietotulva sotisi tätä lähtökohtaa vastaan. Näin ollen, jos epäkohdat ilmenevät vasta hankkeen loppuvaiheessa, ei irtisanomisella ole luonnollisestikaan tässä vaiheessa sijoittajien kannalta suurta merkitystä. Sillä ei välttämättä ole suurta merkitystä myöskään siinä tapauksessa, että ongelmat havaittaisiin jo rahaston toimikauden aikana, sillä uuden hankehallinnoijan valinta aiheuttaa kustannuksia ja on aikaa vievää. Rahaston elinkaaren aikana sijoittajien vahinkoja kylläkin rajaa sijoitussitoumuksen vaiheittainen maksu, joka mahdollistaa maksamatta olevien suoritusten maksamatta jättämisen. Raportoinnin lisäksi taloudellisten kannustimien käyttö on yksi keino intressien yhtenäistämiseksi. Sijoittajien luottamus hankehallinnoijan henkilöstöä kohtaan on avainasemassa ja mikäli osapuolten välillä vallitsee jo lähtökohtaisesti luottamusta, esimerkiksi aikaisemman onnistuneen yhteystyön pohjalta, ei rahastonsopimukseen ole välttämättä tarvetta ottaa kaiken kattavia lausekkeita riskien hallitsemiseksi. Jos osapuolet todella luottavat toisiinsa, voi vähempikin sisältö riittää ja mahdollisia aukkoja voidaan täydentää sopimusoikeudellisella lojaliteettiperiaatteella ja muilla lojaalia toimintaa edellyttävillä oikeusperiaatteilla. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate ja fidusiaarinen lojaaliusvelvollisuus, jonka ilmentymänä Suomessa voidaan pitää kommandiittiyhtiöitä koskevaa yhtiöoikeudellista uskollisuusvelvollisuutta, täydentävät sopimussuhdetta ilman nimenomaista sopimistakin. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate edellyttää, että hankehallinnoija ottaa sijoittajien intressit kohtuullisessa määrin huomioon, eikä tämä saa käyttää omaa tiedollista asemaansa sijoittajien kustannuksella omaksi hyväkseen. Lojaliteettiperiaate luo ennakoitavuutta rahastosopimuksen osapuolten väliseen suhteeseen ja voi toimia myös tulkinta-apuna rahastosopimuksen ehtoja tulkittaessa. Lojaliteettiperiaatteen laiminlyönti voi johtaa taloudellisiin seuraamuksiin viimeistään tuomioistuinprosessin kautta. Lojaliteettiperiaatteen noudattamisesta on tuskin missään tilanteessa rahastosopimuksen osapuolten välillä haittaa – päinvastoin se edesauttaa osapuolia saavuttamaan rahastosopimuksessa asetetun yhtiömiesten välisen yhteisen tavoitteen. Lojaliteettiperiaatteen noudattamista voidaan pitää taloudellisesti kannattavaa. Fidusiaarisiin velvollisuuksiin sisältyvä lojaaliusvelvollisuus ja sitä ilmentävä uskollisuusvelvollisuus puolestaan asettaa hankehallinnoijalle yksipuolisia ja tiukkoja toimimisvelvollisuuksia, jotka edellyttävät, että hankehallinnoija asettaa yhtiön ja päämiehen tavoitteet etusijalle. Sanottujen velvollisuuksien laiminlyönti saattaa johtaa yksittäistapauksessa sopimusrikkomukseen ja sen mukaisiin seuraamuksiin. Hankehallinnoijan kaksoisrooli saattaa aiheuttaa sijoittajien näkökulmasta riskin siitä, että heidän intressejään ei huomioida riittävässä määrin ja SIB-hankkeen hyväntekeväisyysaspektia painotetaan liikaa. Näitä potentiaalisia intressiristiriitoja voidaan tarkastella sopimusverkoston käsitteen avulla ja voidaan pyrkiä hahmottaan, että onko sijoittajien, hankehallinnoja, tilaaja-asiakkaan ja palveluntuottajien välillä mahdollista yksilöidä yksi selkeä ja yhteinen tavoite. Taloudellisen tuoton ja yhteiskunnallisen hyvän aikaansaaminen voitaneen katsoa sopimusverkoston yhteiseksi tavoitteeksi, mutta tämän lisäksi jokaisella osapuolella on omat, toisista eriävät intressinsä liittyä hankkeeseen. Jos SIB-hankkeessa onnistutaan, on se luonnollisesti kaikkien kannalta hyödyllistä, mutta esimerkiksi tilaaja-asiakas saattaa saada SIB-hankkeesta positiivisia vaikutuksia myös siinä tapauksessa, että palkkionmaksun laukaisevia tuloksia ei kaikilta osin saavuteta. Tulee näin ollen tapauskohtaisesti selvittää, ovatko sijoittajat valmiita sitoutumaan sopimusverkoston toimintaan ja olemaan lojaaleja sitä kohtaan, vai edellyttävätkö he tiukempaa kontrollia omien etujensa toteutumisen varmistamiseksi. Hankehallinnoijalla on kaiken kaikkiaan haasteena sovittaa kaikkien tulosperusteisen rahoitussopimuksen osapuolten intressit toisiinsa, muodostui tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa sopimusverkostoa osapuolten välille tai ei. Hankehallinnoija on rahaston hallinnointiyhtiönä kuitenkin päämies-agenttirelaatiossa suhteessa sijoittajiin, josta seuraa hankehallinnoijalle aktiivista toimenpiteitä vaativia fidusiaarisia velvollisuuksia, jotka edellyttävät sijoittajien intressien huomiointia. On toki myös tärkeää huomata, että sijoittajien ja hankehallinnoijan välinen päämies-agenttirelaatio on tietoisen harkinnan tulos ja sijoittajien kannalta kustannustehokas tapa tehdä sijoituksia. Se mahdollistaa sijoittajille passiivisen sivustaseuraajan roolin. Hankehallinnoijan kaksoisroolin eriyttämisellä saatettaisiin kuitenkin välttää turhia intressiristiriitoja ja saavuttaa tietynlaista selkeyttä hankekokonaisuuden roolitukseen, mutta tämä edellyttäisi ennen kaikkea Tällä tarkoitetaan sitä, että markkinoilla olisi toimijoitakohde-etuuksista vakuutusyhtiölle kertyneet tuotot verotetaan verovelvollisen sen ve- rovuoden tulona, jotka tarjoaisivat kyseisiä palveluitajolloin ne ovat kertyneet vakuutusyhtiölle ja jolloin ne ovat olleet vero- velvollisen nostettavissa. Lopuksi on syytä Näiden läpivirtausperiaatteella aikaisemmin verovelvollisen ve- ronalaiseksi tuloksi luettujen tulojen määrä huomioidaan myöhemmin vakuutussuorituk- sen tai takaisinnostoarvon verotuksessa verotettavaa tuloa pienentävänä eränä. Tutkimuk- sen tärkeä huomio on, että näitä läpivirtausperiaatteella tuloksi luettuja määriä ei kuiten- kaan huomioida vielä markkinakurin vaikutuskapitalisaatiosopimuksesta mahdollisesti syntyvää tappiota laskettaessa tappiota kasvattavana eränä. Rahastosopimuksen ehtojen asettamien kannustimien ja sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen ja fidusiaaristen velvollisuuksien edellyttämän toiminta minimoivat päämies-agenttirelaatiosta seuraavia intressiristiriitojaTutkimuksen perusteella tuloverolain 35 b §:n sääntelyä voidaan veronalaisen tulon las- kemisen periaatteiden osalta pitää selkeänä, jonka lisäksi markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan toimintaanmutta säännöksen soveltamisen edellytyksiin voidaan katsoa liittyvän useita tulkinnanvaraisuuksia. Markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan mahdollisuuksiin toimia tulevien hankkeiden yhteydessä vastaavassa roolissa. Jos sijoittajat menettävät luottamuksen hankehallinnoijan toimintaan, on niillä tuskin halua tehdä yhteistyötä myöskään jatkossa.Näiden osalta tulkinta varmasti

Johtopäätökset. Tulosperusteisen rahoitussopimuksen kokonaisuuteen sisältyvä SIB-rahaston yhtiömiesten välinen rahastosopimus muodostaa sen osapuolten välille pitkäkestoisen Työn tavoitteena oli selvittää, mihin energiatehokkuussopimuksiin kiinteistö- ja erityisen luottamukseen perustuvan sopimussuhteenrakennusalan toi- mijat kuuluvat sekä tutkia, kuinka laajasti kyseisten alojen toimijat ovat sopimuksiin liittyneet. Osapuolten välille muodostuu myös päämies- agenttirelaatio sijoittajien varallisuuden hallinnan ja omistuksen ollessa eriytetty. Sijoittajat sijoittavat pääomaa rahastosopimuksessa sovittavalla tavalla käytettäväksi SIB-hankkeessa. Hankehallinnoija vastaa rahaston varallisuuden hallinnoinnista ja pitää sijoittajia ajan tasalla välittämällä näille tietoa. Sijoittajat Energiatehokkuussopimukset ovat SIB-rahaston toiminnassa passiivisessa roolissa ja siten hankehallinnoijan välittämän tiedon varassa. Tiedon epäsymmetrinen jakautuminen osapuolten välillä saa aikaan riskin hankehallinnoijan opportunistisesta käytöksestä, jota sijoittajat voivat pyrkiä rajoittamaan muun muassa erilaisilla sopimuslausekkeilla. Pääomasijoitustoiminnasta tutuilla sopimuslausekkeilla rahastosopimuksessa voidaan riskien minimoimiseksi ja luottamuksen kasvattamiseksi sopia säännöllisestä raportoinnista informaation asymmetrian tasaamiseksi. Lisäksi sijoittajat voivat sitouttaa hankehallinnoijaa erilaisilla voitonjakolausekkeilla käyttämään sijoittajien varallisuutta huolellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla, joka hyödyttää samalla myös itse hankehallinnoijaa taloudellisesti. Tärkeitä lausekkeita ovat myös hankehallinnoijan henkilöstön sitouttamista koskevat lausekkeetyksi keskeisimmistä keinoista, joilla sijoittavat voivat pyrkiä varmistamaan juuri tiettyjen henkilöiden työpanoksen saatavuuden rahaston Suomen on tarkoitus saavuttaa EU:n sille asettamat energiansäästövelvoitteet. Kiinteistö- ja rakennusala kuluttavat noin 35% koko elinkaaren ajanSuomen energiankäytöstä, joten aloilla on potentiaalia myös tehostaa energian- kulutusta ja säästää energiaa. Sijoittajien sijoituspäätös perustuukin pitkälti siihenSitoutuneisuutta tutkittiin eri toimialojen suurimpien toimijoiden kautta. Tutkimuksessa selvitettiin kunkin toimialan kymmenen suurimman yrityksen energiatehokkuussopimukseen kuuluminen. Tutkimuksen kattavuutta vähentää se, että sijoittajat luottavat rahaston toiminnasta toimitilayritykset ovat jääneet tutkimuksesta pois. Kiinteistö- ja rakennusalalla on paljon myös pieniä toimijoita, joiden sitoutumista energiatehok- kuussopimuksiin tämä tutkimus ei välttämättä kuvasta kovinkaan hyvin. Tutkimus kuitenkin an- taa kuvan alojen suurten yritysten sitoutuneisuudesta. Kiinteistö- ja rakennusalan toimijat jakautuvat kiinteistöalan sekä elinkeinoelämän energiatehok- kuussopimuksiin. Alalla on eri toimialojen välillä suurta vaihtelua sopimuksiin sitoutumisessa. Tuoteteollisuus ja asuntorakennuttajat ovat sitoutuneimpia sopimuksiin. Talotekniikkaurakoitsijat sekä suunnittelun ja konsultoinnin yritykset taas eivät ole sitoutuneet sopimuksiin juuri lainkaan. Tämä voi osaltaan selittyä sillä, että energiatuen hakijan täytyy olla sen kohteen, esimerkiksi kiinteistön, omistaja, johon tuettava toimenpide ollaan tekemässä. Talotekniikkaurakoitsijat to- dennäköisesti toteuttavat esimerkiksi ilmanvaihtoon liittyviä energiatehokkuustoimenpiteitä, mutta ne eivät voi hakea kyseisiin toimenpiteisiin energiatukia, joten se ei toimi kannustimena sopimuksiin liittymiselle. Talotekniikkaurakoitsijoilla ja suunnittelun sekä konsultoinnin yrityksillä ei todennäköisesti myöskään ole kovin suuria energiaan liittyviä kuluja, jos ne omistavat esimer- kiksi vain itse käyttämiään toimistotiloja. Tuoteteollisuudella ja asuntorakennuttajilla tilanne on toinen, niillä energiakulujen voi olettaa olevan suurempia, mikä kannustaa parempaan energia- tehokkuuteen. Työ käsitteli myös energiatukia ja erityisesti niiden piirissä olevaa energiakatselmustoimintaa. Energiakatselmuksia käsittelevissä tutkimuksissa nousivat erityisesti esiin pk-yrityksille ominai- set, energiatehokkuustoimintaan liittyvät esteet sekä katselmusten vaikutus niihin. Yleinen kon- sensus tarkastelluissa energiakatselmuksiin liittyvissä tutkimuksissa oli, että katselmukset yli- päätään lisäävät energiatehokkuustoimia, mutta niiden tehoa lisää toimia tukeva verkosto. Suo- messa energiatehokkuustoiminnan tulevaisuuden kehittämisehdotukset myötäilevät tätä, ener- giakatselmustoiminnan kehittämistä sopimustoiminnan ohella on esitetty yhdeksi energiatehok- kuutta parantavaksi toimenpiteeksi viime vuonna julkaistussa työ- ja elinkeinoministeriön nimit- tämän energiatehokkuustyöryhmän raportissa. Energiatuet kannustavat myös liittymään energiatehokkuussopimuksiin, sillä niihin kuuluvat hyö- tyvät tuista muita enemmän. Sopimuksiin kuuluvat saavat korkeampaa tukea energiakatselmuk- siin ja ESCO-hankkeisiin ja lisäksi energiansäästöä tai energiatehokkuutta edistäviin, tavan- omaisen teknologian investointihankkeisiin myönnetään tukea pääsääntöisesti vain energiate- hokkuussopimuksiin liittyneille. Kyseisten investointihankkeiden tukitaso on tällöin 20%. Ener- giakatselmuksiin sekä ESCO-hankkeisiin energiatehokkuussopimuksiin kuuluvat saavat tukea 10% enemmän. Tutkimuksessa lähteinä käytetyt sivustot ovat pääosin valtioon jollain lailla kytköksissä olevien toimijoiden, kuten työ- ja elinkeinoministeriön, Energiaviraston sekä Motivan, ylläpitämiä. Läh- teinä on käytetty myös kyseisten toimijoiden tilaamia, alansa asiantuntijoiden, laatimia raportteja sekä vertaisarvioituja tutkimuksia. Työssä käytettyjä lähteitä voi siis pitää lähtökohtaisesti varsin luotettavina. Suomen energiatehokkuussopimuksista ei tällä hetkellä löydy kovin paljon tutkimustietoa. Tämä työ tutki niitä kiinteistö- ja rakennusalan näkökulmasta. Tulevaisuudessa voisikin olla kiinnosta- vaa tutkia sopimustoimintaa myös muiden alojen näkökulmista ja niihin painottuen. Tässä työssä tehty selvitys kiinteistö- ja rakennusalan sitoutuneisuudesta on myös verrattain suppea, erityisesti kun se jättää toimitilakiinteistöt käytännössä vastaavien henkilöiden osaamiseenhuomiotta, joten laajempi selvitys alojen sitoutuneisuudesta energiatehokkuussopimuksiin toisi lisätietoa aiheesta. Sopimuslausekkeilla voidaan siis pyrkiä minimoimaan hankehallinnoijan opportunistisen käytöksen riskejä, joka pääasiassa johtuu Jatkotutkimuskysy- myksenä sitoutuneisuuteen liittyen voisi myös olla suurimpien esteiden ja kannustimien kartoit- taminen potentiaalisten energiatehokkuussopimuksiin liittyjien näkökulmasta. Tämä voisi tuoda uutta tietoa siitä, että tällä on sijoittajien varallisuutta hallinnoitavanaan ja tämä on tiedollisesti sijoittajia paremmassa asemassakuinka sopimustoimintaan voisi saada lisää toimijoita mukaan. Täydellistä harmoniaa sopimuslausekkeilla ei epätäydellisten sopimusten maailmassa kuitenkaan saavuteta, sillä sopimuksen laatiminen aiheuttaa kustannuksia ja sopimuksen täyttäminen laajoilla, kaiken kattavilla lausekkeilla aiheuttaa kuluja ja lausekkeiden lisäämisen rajahyöty on aleneva. Lisäksi sopimuksella sovitusta raportoinnista huolimatta hankehallinnoijan mahdolliset epäasialliset toimet saattavat tulla ilmi vasta kun rahasto on tullut elinkaarensa päähän ja hankkeessa ryhdytään tarkastelemaan tuloksia ja jakamaan mahdollisia voittoja, sillä sijoittajilla ei edes raportoinnin kautta voi olla kaikkea sitä tietoa, mitä hankehallinnoijalla on. Sijoittajat tekevät kuitenkin tietoisen ratkaisun jättäessään rahaston hoitamisen hankehallinnoijan haltuun, joka mahdollistaa sijoittajille itselleen passiivisemman roolin. Loputon tietotulva sotisi tätä lähtökohtaa vastaan. Näin ollen, jos epäkohdat ilmenevät vasta hankkeen loppuvaiheessa, ei irtisanomisella ole luonnollisestikaan tässä vaiheessa sijoittajien kannalta suurta merkitystä. Sillä ei välttämättä ole suurta merkitystä myöskään siinä tapauksessa, että ongelmat havaittaisiin jo rahaston toimikauden aikana, sillä uuden hankehallinnoijan valinta aiheuttaa kustannuksia ja on aikaa vievää. Rahaston elinkaaren aikana sijoittajien vahinkoja kylläkin rajaa sijoitussitoumuksen vaiheittainen maksu, joka mahdollistaa maksamatta olevien suoritusten maksamatta jättämisen. Raportoinnin lisäksi taloudellisten kannustimien käyttö on yksi keino intressien yhtenäistämiseksi. Sijoittajien luottamus hankehallinnoijan henkilöstöä kohtaan on avainasemassa ja mikäli osapuolten välillä vallitsee jo lähtökohtaisesti luottamusta, esimerkiksi aikaisemman onnistuneen yhteystyön pohjalta, ei rahastonsopimukseen ole välttämättä tarvetta ottaa kaiken kattavia lausekkeita riskien hallitsemiseksi. Jos osapuolet todella luottavat toisiinsa, voi vähempikin sisältö riittää ja mahdollisia aukkoja voidaan täydentää sopimusoikeudellisella lojaliteettiperiaatteella ja muilla lojaalia toimintaa edellyttävillä oikeusperiaatteilla. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate ja fidusiaarinen lojaaliusvelvollisuus, jonka ilmentymänä Suomessa voidaan pitää kommandiittiyhtiöitä koskevaa yhtiöoikeudellista uskollisuusvelvollisuutta, täydentävät sopimussuhdetta ilman nimenomaista sopimistakin. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate edellyttää, että hankehallinnoija ottaa sijoittajien intressit kohtuullisessa määrin huomioon, eikä tämä saa käyttää omaa tiedollista asemaansa sijoittajien kustannuksella omaksi hyväkseen. Lojaliteettiperiaate luo ennakoitavuutta rahastosopimuksen osapuolten väliseen suhteeseen ja voi toimia myös tulkinta-apuna rahastosopimuksen ehtoja tulkittaessa. Lojaliteettiperiaatteen laiminlyönti voi johtaa taloudellisiin seuraamuksiin viimeistään tuomioistuinprosessin kautta. Lojaliteettiperiaatteen noudattamisesta on tuskin missään tilanteessa rahastosopimuksen osapuolten välillä haittaa – päinvastoin se edesauttaa osapuolia saavuttamaan rahastosopimuksessa asetetun yhtiömiesten välisen yhteisen tavoitteen. Lojaliteettiperiaatteen noudattamista voidaan pitää taloudellisesti kannattavaa. Fidusiaarisiin velvollisuuksiin sisältyvä lojaaliusvelvollisuus ja sitä ilmentävä uskollisuusvelvollisuus puolestaan asettaa hankehallinnoijalle yksipuolisia ja tiukkoja toimimisvelvollisuuksia, jotka edellyttävät, että hankehallinnoija asettaa yhtiön ja päämiehen tavoitteet etusijalle. Sanottujen velvollisuuksien laiminlyönti saattaa johtaa yksittäistapauksessa sopimusrikkomukseen ja sen mukaisiin seuraamuksiin. Hankehallinnoijan kaksoisrooli saattaa aiheuttaa sijoittajien näkökulmasta riskin Energiatehok- kuussopimuksiin liittymistä pohtivia voisi kiinnostaa tutkimus siitä, että heidän intressejään ei huomioida riittävässä määrin ja SIB-hankkeen hyväntekeväisyysaspektia painotetaan liikaa. Näitä potentiaalisia intressiristiriitoja voidaan tarkastella sopimusverkoston käsitteen avulla ja voidaan pyrkiä hahmottaankuinka paljon sopimustoimin- taan liittyvät sitoumukset, että onko sijoittajienkuten raportointi, hankehallinnoja, tilaaja-asiakkaan ja palveluntuottajien välillä mahdollista yksilöidä yksi selkeä ja yhteinen tavoite. Taloudellisen tuoton ja yhteiskunnallisen hyvän aikaansaaminen voitaneen katsoa sopimusverkoston yhteiseksi tavoitteeksi, mutta tämän lisäksi jokaisella osapuolella on omat, toisista eriävät intressinsä liittyä hankkeeseen. Jos SIB-hankkeessa onnistutaan, on se luonnollisesti kaikkien kannalta hyödyllistä, mutta esimerkiksi tilaaja-asiakas saattaa saada SIB-hankkeesta positiivisia vaikutuksia myös siinä tapauksessa, että palkkionmaksun laukaisevia tuloksia ei kaikilta osin saavuteta. Tulee näin ollen tapauskohtaisesti selvittää, ovatko sijoittajat valmiita sitoutumaan sopimusverkoston toimintaan ja olemaan lojaaleja sitä kohtaan, vai edellyttävätkö he tiukempaa kontrollia omien etujensa toteutumisen varmistamiseksi. Hankehallinnoijalla on kaiken kaikkiaan haasteena sovittaa kaikkien tulosperusteisen rahoitussopimuksen osapuolten intressit toisiinsa, muodostui tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa sopimusverkostoa osapuolten välille tai ei. Hankehallinnoija on rahaston hallinnointiyhtiönä kuitenkin päämies-agenttirelaatiossa suhteessa sijoittajiin, josta seuraa hankehallinnoijalle aktiivista toimenpiteitä vaativia fidusiaarisia velvollisuuksia, jotka edellyttävät sijoittajien intressien huomiointia. On toki myös tärkeää huomata, että sijoittajien ja hankehallinnoijan välinen päämies-agenttirelaatio on tietoisen harkinnan tulos ja sijoittajien kannalta kustannustehokas tapa tehdä sijoituksia. Se mahdollistaa sijoittajille passiivisen sivustaseuraajan roolin. Hankehallinnoijan kaksoisroolin eriyttämisellä saatettaisiin kuitenkin välttää turhia intressiristiriitoja ja saavuttaa tietynlaista selkeyttä hankekokonaisuuden roolitukseen, mutta tämä edellyttäisi ennen kaikkea sitä, että markkinoilla olisi toimijoita, jotka tarjoaisivat kyseisiä palveluita. Lopuksi on syytä huomioida vielä markkinakurin vaikutus. Rahastosopimuksen ehtojen asettamien kannustimien ja sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen ja fidusiaaristen velvollisuuksien edellyttämän toiminta minimoivat päämies-agenttirelaatiosta seuraavia intressiristiriitoja, jonka lisäksi markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan toimintaan. Markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan mahdollisuuksiin toimia tulevien hankkeiden yhteydessä vastaavassa roolissa. Jos sijoittajat menettävät luottamuksen hankehallinnoijan toimintaan, on niillä tuskin halua tehdä yhteistyötä myöskään jatkossavievät yrityksen resursseja.

Johtopäätökset. Tulosperusteisen rahoitussopimuksen kokonaisuuteen sisältyvä SIB-rahaston yhtiömiesten välinen rahastosopimus muodostaa sen osapuolten välille pitkäkestoisen Yksityisleasing on Suomessa vielä verrattain tuntematon järjestely, jonka tunnusomaisia piir- teitä ja erityisen luottamukseen perustuvan sopimussuhteenerottumista jo tunnetuista leasingmuodoista on käsitelty tutkielman alussa. Osapuolten välille muodostuu myös päämies- agenttirelaatio sijoittajien varallisuuden hallinnan Osaltaan uusi käsite ja omistuksen ollessa eriytetty. Sijoittajat sijoittavat pääomaa rahastosopimuksessa sovittavalla tavalla käytettäväksi SIB-hankkeessa. Hankehallinnoija vastaa rahaston varallisuuden hallinnoinnista ja pitää sijoittajia ajan tasalla välittämällä näille tietoa. Sijoittajat ovat SIB-rahaston toiminnassa passiivisessa roolissa ja siten hankehallinnoijan välittämän tiedon varassa. Tiedon epäsymmetrinen jakautuminen osapuolten välillä saa aikaan riskin hankehallinnoijan opportunistisesta käytöksestä, jota sijoittajat voivat pyrkiä rajoittamaan muun muassa erilaisilla sopimuslausekkeilla. Pääomasijoitustoiminnasta tutuilla sopimuslausekkeilla rahastosopimuksessa voidaan riskien minimoimiseksi ja luottamuksen kasvattamiseksi sopia säännöllisestä raportoinnista informaation asymmetrian tasaamiseksi. Lisäksi sijoittajat voivat sitouttaa hankehallinnoijaa erilaisilla voitonjakolausekkeilla käyttämään sijoittajien varallisuutta huolellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla, joka hyödyttää samalla myös itse hankehallinnoijaa taloudellisesti. Tärkeitä lausekkeita ovat myös hankehallinnoijan henkilöstön sitouttamista koskevat lausekkeet, joilla sijoittavat voivat pyrkiä varmistamaan juuri tiettyjen henkilöiden työpanoksen saatavuuden rahaston koko elinkaaren ajan. Sijoittajien sijoituspäätös perustuukin pitkälti lainsäädännöstä puuttuva yksiselitteinen määritelmä johtavat siihen, että sijoittajat luottavat rahaston toiminnasta käytännössä vastaavien henkilöiden osaamiseenkuluttajan asema yksityisleasingjärjestelyssä on tällä hetkellä tulkinnanvarainen. Sopimuslausekkeilla Kuluttajansuojakysy- myksiin voidaan siis pyrkiä minimoimaan hankehallinnoijan opportunistisen käytöksen riskejä, joka pääasiassa johtuu siitä, että tällä on sijoittajien varallisuutta hallinnoitavanaan saada ratkaisu yleisten oppien ja tämä on tiedollisesti sijoittajia paremmassa asemassa. Täydellistä harmoniaa sopimuslausekkeilla ei epätäydellisten sopimusten maailmassa kuitenkaan saavuteta, sillä sopimuksen laatiminen aiheuttaa kustannuksia ja sopimuksen täyttäminen laajoilla, kaiken kattavilla lausekkeilla aiheuttaa kuluja ja lausekkeiden lisäämisen rajahyöty on aleneva. Lisäksi sopimuksella sovitusta raportoinnista huolimatta hankehallinnoijan mahdolliset epäasialliset toimet saattavat tulla ilmi vasta kun rahasto on tullut elinkaarensa päähän ja hankkeessa ryhdytään tarkastelemaan tuloksia ja jakamaan mahdollisia voittoja, sillä sijoittajilla ei edes raportoinnin kautta voi olla kaikkea sitä tietoa, mitä hankehallinnoijalla on. Sijoittajat tekevät kuitenkin tietoisen ratkaisun jättäessään rahaston hoitamisen hankehallinnoijan haltuun, joka mahdollistaa sijoittajille itselleen passiivisemman roolin. Loputon tietotulva sotisi tätä lähtökohtaa vastaan. Näin ollen, jos epäkohdat ilmenevät vasta hankkeen loppuvaiheessa, ei irtisanomisella ole luonnollisestikaan tässä vaiheessa sijoittajien kannalta suurta merkitystä. Sillä ei välttämättä ole suurta merkitystä myöskään siinä tapauksessa, että ongelmat havaittaisiin jo rahaston toimikauden aikana, sillä uuden hankehallinnoijan valinta aiheuttaa kustannuksia ja on aikaa vievää. Rahaston elinkaaren aikana sijoittajien vahinkoja kylläkin rajaa sijoitussitoumuksen vaiheittainen maksu, joka mahdollistaa maksamatta olevien suoritusten maksamatta jättämisen. Raportoinnin lisäksi taloudellisten kannustimien käyttö on yksi keino intressien yhtenäistämiseksi. Sijoittajien luottamus hankehallinnoijan henkilöstöä kohtaan on avainasemassa ja mikäli osapuolten välillä vallitsee jo lähtökohtaisesti luottamusta, esimerkiksi aikaisemman onnistuneen yhteystyön pohjalta, ei rahastonsopimukseen ole välttämättä tarvetta ottaa kaiken kattavia lausekkeita riskien hallitsemiseksi. Jos osapuolet todella luottavat toisiinsa, voi vähempikin sisältö riittää ja mahdollisia aukkoja voidaan täydentää sopimusoikeudellisella lojaliteettiperiaatteella ja muilla lojaalia toimintaa edellyttävillä oikeusperiaatteilla. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate ja fidusiaarinen lojaaliusvelvollisuus, jonka ilmentymänä Suomessa voidaan pitää kommandiittiyhtiöitä koskevaa yhtiöoikeudellista uskollisuusvelvollisuutta, täydentävät sopimussuhdetta ilman nimenomaista sopimistakin. Sopimusoikeudellinen lojaliteettiperiaate edellyttää, että hankehallinnoija ottaa sijoittajien intressit kohtuullisessa määrin huomioon, eikä tämä saa käyttää omaa tiedollista asemaansa sijoittajien kustannuksella omaksi hyväkseen. Lojaliteettiperiaate luo ennakoitavuutta rahastosopimuksen osapuolten väliseen suhteeseen ja voi toimia myös tulkinta-apuna rahastosopimuksen ehtoja tulkittaessa. Lojaliteettiperiaatteen laiminlyönti voi johtaa taloudellisiin seuraamuksiin viimeistään tuomioistuinprosessin kautta. Lojaliteettiperiaatteen noudattamisesta on tuskin missään tilanteessa rahastosopimuksen osapuolten välillä haittaa – päinvastoin se edesauttaa osapuolia saavuttamaan rahastosopimuksessa asetetun yhtiömiesten välisen yhteisen tavoitteen. Lojaliteettiperiaatteen noudattamista voidaan pitää taloudellisesti kannattavaa. Fidusiaarisiin velvollisuuksiin sisältyvä lojaaliusvelvollisuus ja sitä ilmentävä uskollisuusvelvollisuus puolestaan asettaa hankehallinnoijalle yksipuolisia ja tiukkoja toimimisvelvollisuuksia, jotka edellyttävät, että hankehallinnoija asettaa yhtiön ja päämiehen tavoitteet etusijalle. Sanottujen velvollisuuksien laiminlyönti saattaa johtaa yksittäistapauksessa sopimusrikkomukseen ja sen mukaisiin seuraamuksiin. Hankehallinnoijan kaksoisrooli saattaa aiheuttaa sijoittajien näkökulmasta riskin siitä, että heidän intressejään ei huomioida riittävässä määrin ja SIB-hankkeen hyväntekeväisyysaspektia painotetaan liikaa. Näitä potentiaalisia intressiristiriitoja voidaan tarkastella sopimusverkoston käsitteen avulla ja voidaan pyrkiä hahmottaan, että onko sijoittajien, hankehallinnoja, tilaaja-asiakkaan ja palveluntuottajien välillä mahdollista yksilöidä yksi selkeä ja yhteinen tavoite. Taloudellisen tuoton ja yhteiskunnallisen hyvän aikaansaaminen voitaneen katsoa sopimusverkoston yhteiseksi tavoitteeksi, mutta tämän lisäksi jokaisella osapuolella on omat, toisista eriävät intressinsä liittyä hankkeeseen. Jos SIB-hankkeessa onnistutaan, on se luonnollisesti kaikkien kannalta hyödyllistä, mutta esimerkiksi tilaaja-asiakas saattaa saada SIB-hankkeesta positiivisia vaikutuksia myös siinä tapauksessa, että palkkionmaksun laukaisevia tuloksia ei kaikilta osin saavuteta. Tulee näin ollen tapauskohtaisesti selvittää, ovatko sijoittajat valmiita sitoutumaan sopimusverkoston toimintaan ja olemaan lojaaleja sitä kohtaan, vai edellyttävätkö he tiukempaa kontrollia omien etujensa toteutumisen varmistamiseksi. Hankehallinnoijalla on kaiken kaikkiaan haasteena sovittaa kaikkien tulosperusteisen rahoitussopimuksen osapuolten intressit toisiinsa, muodostui tulosperusteisessa rahoitussopimuksessa sopimusverkostoa osapuolten välille tai ei. Hankehallinnoija on rahaston hallinnointiyhtiönä kuitenkin päämies-agenttirelaatiossa suhteessa sijoittajiin, josta seuraa hankehallinnoijalle aktiivista toimenpiteitä vaativia fidusiaarisia velvollisuuksia, jotka edellyttävät sijoittajien intressien huomiointia. On toki myös tärkeää huomata, että sijoittajien ja hankehallinnoijan välinen päämies-agenttirelaatio on tietoisen harkinnan tulos ja sijoittajien kannalta kustannustehokas tapa tehdä sijoituksia. Se mahdollistaa sijoittajille passiivisen sivustaseuraajan roolin. Hankehallinnoijan kaksoisroolin eriyttämisellä saatettaisiin kuitenkin välttää turhia intressiristiriitoja ja saavuttaa tietynlaista selkeyttä hankekokonaisuuden roolitukseenvoimassa olevan lainsäädännön avulla, mutta tämä edellyttäisi ei ole kuluttajansuojan kannalta paras mahdollinen lopputulos. Tosiasia on, että yksityis- leasingsopimuksia tarjotaan kuluttajille ja että kuluttaja on sopimussuhteessa elinkeinonharjoit- tajaa heikommassa asemassa ja siten lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittajaa enemmän erityisen oikeussuojan tarpeessa. Yleisten oppien ja nykysääntelyn perusteella tapahtuva kuluttajan suo- jaaminen ei tapahdu optimaalisesti, koska kuluttaja ei välttämättä uskalla ryhtyä riitelemään elinkeinonharjoittajan kanssa mahdollisissa sopimusehtojen tulkinta- ja kohtuusarviointiin liit- tyvissä tilanteissa. Edellisessä kappaleessa tarkastellut sopimusehdot osoittavat oikeussuojan tarpeen lisäksi myös sen, että kuluttajan asema ja oikeussuojan taso ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä yksityis- leasingsopimussuhteessa ainoastaan vakioehtoja tulkitsemalla, koska markkinoilla on huomat- tavasti sisällöltään toisistaan eroavia palveluita. Sen sijaan käytetyt vakioehdot sisältävät huo- mattavasti tulkinnanvaraisuuksia sekä suhteessa rahoitusyhtiöön että myyjään. Kuluttajan nä- kökulmasta sopimuksissa on varsin ankaria sopimusehtoja, joiden käyttämisen kohtuutta kulut- tajasuhteessa voidaan kyseenalaistaa. Tilannetta ei selkeytä se, että suoraan soveltuvaa kulutta- jansuojalainsäädäntöä ei ole, koska yksistään rahoitusleasingin asema ja määritteleminen suhteessa esimerkiksi irtaimen vuokraan on tarkasteltujen KKO:n ratkaisuiden valossa tulkin- nanvaraista. Yksityisleasingsopimuksista puolestaan ei ole oikeuskäytäntöä. Tulkinnanvarainen tilanne soveltuvan lainsäädännön osalta ja kuluttajan asemaa heikentävien sopimusehtojen käyttäminen johtaa vääjäämättä siihen, että yksityisleasingsopimusten koh- tuutta joudutaan arvioimaan KSL 3 luvun perusteella ja ehtoja voidaan joutua sovittelemaan KSL 4 luvun mukaisesti. Merkittävään asemaan kuluttajan oikeussuojan kannalta nousevat kä- sitteet, kuten kohtuus, kokonaisarviointi sekä osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välinen tasapaino. Tällöin kuluttajan aseman kannalta ongelmia aiheuttavat käsitteiden soveltaminen yksityisleasingjärjestelyyn, joka on Suomessa suurimmalle osalle uusi ja tuntematon käsite, jo- ten suoranaista vertailupohjaa esimerkiksi kohtuusharkinnalle olisi vähän tarjolla. Tulkinta-apua sopimusehtojen kohtuuteen voidaan hakea kohtuuttomuusdirektiivin liitteestä, soveltuvin osin esimerkiksi KRIL:n muita autoalan kuluttajasopimuksia koskevista ratkaisuista tai jopa Ruotsin kuluttajansuojaviranomaisten ratkaisuista, mikäli yksittäinen tapaus Ruotsissa on Suomeen rinnastettavissa. Yksityisleasingsopimusten vakioehtojen kohtuusharkinta ja so- vittelu ei missään tapauksessa ole yksiselitteistä ja sitä on vaikeaa tai mahdotonta suorittaa etu- käteen ennen kaikkea sopimuksen solmimista, toisin kuin kuluttajan oikeussuojan tarve ja muutoin pa- kottavan kuluttajansuojalainsäädännön luonne ja tarkoitus edellyttäisivät. Käytetyistä vakioehdoista voidaan nostaa erityisesti esille sopimusehdot, joita käsittelin edelli- sessä kappaleessa. Kyseiset sopimusehtotyypit määrittelevät pitkälle yksityisleasingsopimuk- sen osapuolten asemaa ja toisaalta ne vaikuttavat olennaisella tavalla kuluttajan sopimusperus- teisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Aiemmasta Ruotsin tilannetta käsitelleestä kappaleesta puolestaan voidaan panna merkille, että Ruotsin kuluttajansuojaviranomainen on kiinnittänyt omassa työssään huomiota samoihin sopimusehtotyyppeihin. Kohtuusarvioinnissa on yleisesti kiinnitettävä huomiota sopimusperusteisen vastuun siirtämistä kuluttajalle, joka tapahtuu usein rahoitusyhtiön eduksi. Toiseksi on kiinnitettävä huomiota kuluttajan asema huomioon ottaen korkeisiin vahingonkorvaus- ja muihin ylimääräisiin kustannuksiin, joita kuluttajalle voi sopi- muksen perusteella aiheutua maksettavaksi suuriakin summia. Kohtuusharkinta ja sopimusten sovittelu on tehtävä tapauskohtaisesti, joka on omiaan hidasta- maan vakiintuneen ja yhtenäisen ratkaisukäytännön syntymistä, joka puolestaan vakiinnuttaisi kuluttajan asemaa sopimusjärjestelyssä. Kuluttajansuojan määräytyminen pelkästään KSL 3 ja 4 lukujen perusteella johtaisi kuitenkin siihen, että kuluttajan asemaan etukäteisesti vaikuttavaa pakottavaa sääntelyä olisi vain vähän tai ei lainkaan ja tällöin kuluttajan asema olisi yksityis- leasingsopimuksissa huomattavasti heikompi ja vähintäänkin tulkinnanvaraisempi kuin rinnastettavissa kuluttajakaupassa ja kuluttajaluotossa. Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan asema näiden sopimussuhteiden välillä ei eroa merkittävästi esimerkiksi osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä oikeussuojan tarvetta tarkasteltaessa. Ratkaisuvaihtoehtona kuluttajan aseman ja oikeussuojan tason määrittelemiselle voidaan esit- tää esimerkiksi analoginen lain soveltaminen. Kuluttajasopimuksissa voidaan sopimusehtojen sääntelyn osalta soveltaa analogista lain soveltamista, mikäli käsillä oleva tilanne ei suoraan sisälly lain soveltamisalaan. Analogisen lain soveltamisen tueksi voidaan hakea apua esimer- kiksi lain ja yksityisleasingjärjestelyn tarkoituksen avulla, mikäli kuluttajan ja elinkeinonhar- joittajan välinen asetelma vastaa tosiasiallisesti oikeussuhdetta, jota varten laki on säädetty. Jos yksityisleasingsopimus katsotaan luonteeltaan puhtaasti rahoitusjärjestelyksi, voidaan tällöin tilanteessa soveltaa analogisen laintulkinnan avulla ja lain tarkoitus huomioon ottaen ainakin KSL 7 luvun kuluttajaluottoa koskevia säännöksiä. Analogisen lain soveltamisen avulla yksityisleasingsuhteeseen voitaisiin soveltaa voimassa ole- van kuluttajansuojalainsäädännön pakottavia säädöksiä siltä osin, kuin kuluttajan oikeussuojan tarve sitä vaatii. Oikeussuojan tarvetta arvioitaessa yksityisleasingjärjestelyssä on otettava huo- mioon kuluttajan tiedollisesti ja taloudellisesti heikompi asema, jolloin kuluttajan ei voida olet- taa olevan samalla tasolla kuin perinteisessä rahoitusleasingjärjestelyssä, jossa oikeussuhde on myyjän, rahoitusyhtiön ja elinkeinonharjoittajan välillä. Toisenlainen ratkaisu tulkinnanvaraiseen kuluttajansuojakysymykseen yksityisleasingjärjeste- lyssä olisi suoranaisten lainsäädäntötoimien avulla, esimerkiksi voimassa olevan kuluttajansuo- jalainsäädännön soveltamisalaa tarkentamalla. Toisaalta tälle vaihtoehdolle voidaan osoittaa kritiikkiä siltä osin, että yksityisleasing on tällä hetkellä Suomessa vielä verrattain tuntema- tonta, eikä edes perinteisen rahoitusleasingjärjestelyn erottamisesta itsenäiseksi erityisrahoitus- muodokseen ole yksimielisyyttä, yksityisleasingjärjestelystä puhumattakaan. Ongelma tuskin ratkeaisi sillä, että alalle säädettäisiin uutta lainsäädäntöä, koska harvempi ongelma kokonaan poistuu sillä, että säädetään enemmän uutta lainsäädäntöä. Sen sijaan voimassa olevan lainsää- dännön soveltamisalaa voitaisiin laajentaa siten, että se jatkossa käsittäisi myös leasingjärjeste- lyn. Viimeiseksi kuluttajan oikeusasemaa selkeyttäväksi ratkaisuksi voidaan esittää sitä, että markkinoilla olisi toimijoita, jotka tarjoaisivat kyseisiä palveluitaSuo- men kuluttajansuojaviranomainen kiinnittäisi jatkossa huomiota yksityisleasingjärjestelyn ku- luttajansuojaoikeudellisiin tulkinnanvaraisuuksiin ja aloittaisi toimenpiteet oikeustilan selvittä- miseksi yhteistyössä alalla toimivien yritysten kanssa. Lopuksi on syytä huomioida vielä markkinakurin vaikutus. Rahastosopimuksen ehtojen asettamien kannustimien ja sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen ja fidusiaaristen velvollisuuksien edellyttämän toiminta minimoivat päämies-agenttirelaatiosta seuraavia intressiristiriitoja, jonka lisäksi markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan toimintaan. Markkinakuri vaikuttaa hankehallinnoijan mahdollisuuksiin toimia tulevien hankkeiden yhteydessä vastaavassa roolissa. Jos sijoittajat menettävät luottamuksen hankehallinnoijan toimintaan, on niillä tuskin halua tehdä yhteistyötä myöskään jatkossa.Samalla voitaisiin puuttua käytettyihin vakioehtoihin jo ennen mahdollisten kuluttajansuojaongelmien syntymistä esimerkiksi